Pauketta ja rätinää...

...on ollut meidän joulumusiikki tänä vuonna. Ollaan siis kuunneltu Hui kauhistus-levyltä pamahduksia, ilotulitteita ja laukauksia. Fisulla on myös ollut D.A.P-panta nyt parin viikon ajan kaulassa.

Kumma kyllä, Fisu ei ole pelännyt cd:n ääniä. Alkuun pidettiin ihan hiljaisena, mutta koska koira ei reagoinut ääniin, ollaan pidetty äänenvoimakkuutta jo melko suurena, ja edelleen koira on ollut normaali. Useimmiten F makoilee lattialla selällään levyn soidessa, varmasti hyvä merkki?? :) Olen myös ollut huomaavinani, että F oleskelisi kotona muutenkin avarammilla paikoilla, kun sillä yleensä on tapana lepäillä pöydän alla tms. "turvallisissa" paikoissa. Tämä voisi hyvinkin olla DAPin ansiota.

Toisaalta vähän mietityttää cd:ssä se, että jos äänet ei sittenkään ole tarpeeksi aitoja, kun ei F niitä pelkää. Mutta toivon mukaan siitä on jotain hyötyä ainakin ollut. Juuri eilen iltalenkillä kuultiin ilotulitteiden pamahduksia muutamaankin otteeseen, mutta F oli ihan normaalina. Huomasi kyllä äänet, mutta jatkoi lenkkiä tavallisesti.

Uudenvuodenaattona täytyy yrittää lenkittää Fisua oikein kunnolla ennen iltaa ja pysytellä sisällä. Viime vuonna F majaili vaatehuoneessa koko illan, ehkä se on sen paikka nytkin. Todennäköisesti sitä pelottaa, mutta toivottavasti tästä etukäteen varautumisesta olisi edes jotain hyötyä.

Saapa nähdä.

Fisu tokokoirana

Viime viikolla ei puuhailtu sunnuntaita lukuunottamatta juurikaan mitään. Maisan treenit oli pakkasen takia peruttu, Fisun agilityt jäi flunssan takia väliin.
Eilen tsempattiin kuitenkin ja lähdettiin Purinalle tokoilemaan. Meillä oli siis eka kolmesta Korrien pitämästä koulutuksesta.

Meidän ryhmässä oli yhteensä neljä alottelevaa koiraa, mikä oli yllättävän paljon yhdelle kouluttajalle. Eipä siinä ihan ihmeitä ehdi. Toisaalta ihan hyvä, että treenikertojen välissä on aina n. kuukausi, niin ehtii parantaa seuraavaan kertaan.

Eilen aloitettiin leikkimällä. Riitta halusi nähdä, miten koirat leikkii, miten ne syttyy ja taas rauhoittuu. Fisu oli tässä oikein hyvä, syttyy heti, voitettuaan tarjoaa lelua mulle, mutta rauhoittuu myös nopeasti leikin jälkeen, eikä vire jää päälle. Leikin jälkeen otettiin ihan perusasentoa. Muuten ihan mallikasta, mutta pari kertaa tuli vähän pompaten. Tätä varten saatiin neuvoksi ottaa vieläkin ajoittain ihan kädellä ohjaamalla koira sivulle, jotta oikea liike pysyy mielessä.

Seuraavaksi näytettiin seuraamispätkä. Saatiin tästä kehuja, kuulemma Fisulla on jo vahva pohja seuraamisessa. Sillä on tosi vahva kontakti, ja tämän takia Riitta kehotti olemaan tarkkana, ettei koiran paikka siirry yhtään edemmäksi. Nyt se on kuulemma vielä hyvä, mutta herkästi saattaa alkaa edistää, kun hakee kontaktia niin voimakkaasti.

Kokeiltiin seuraamista ympyrän mallisesti, loivasti vasemmalle kaartaen. Sujui topsi hienosti, paikka pysyi oikein hyvänä. Tämä saatiin vinkiksi myös siihen, että Fisulla pysyy takapää paremmin kohdillaan (heh), eikä leviä liikkeessä sivuun. Riitta kehotti välillä tekemään myös neliön mallisesti, jotta saadaan vähän vaihtelua seuraamiseen. Niinpä.

Lopuksi otettiin vielä luoksetulot. Otin lyhyellä matkalla eteentulona. F jäi vähän kauaksi, joten jouduin korjaamaan ottamaan askeleen taakse. Riitta kiinnitti huomiota, että mulla oli myös kädet jotenkin hassusti, mikä myös helpotti koiraa, joten pitäisi kiinnittää huomiota, ettei anna liikaa apuja. Joko pieni liike tai sitten käsiapu, ei kuitenkaan molempia. Hitsi kun tämä tosiaan on meille vaikea. F jää aina vähän kauas, eikä vauhtikaan ole mikään paras. Ehkä tehdään vaan vauhtiluoksetuloja toistaiseksi... Kun nyt edes joskus tehtäisiin jotain ylipäätään.
Sain myös vinkiksi alkaa eteentuloakin ottamaan vaihdellen eri kulmista, eikä aina vain suoraan edestä.

Noh, ihan hyödyllinen koulutus kuitenkin. Oli kiva saada kuulla, että ollaan kuitenkin ihan hyvällä pohjalla, eikä kaikki ole menossa päin metsää.

Innostuttiin vielä illalla kertailemaan juttuja kotosalla (piti saada treeninamut syötettyä..) Otettiin mm. vasemmalle käännöstä paikallaan. En palkkaa enää pompuista, joita nytkin tarjosi. Kohta alettiin kuitenkin saada tosi hyviä siirtymisiä ihan takapäätä liikuttamalla. Jes, tajuaahan se! Otin tosi hillittyjä käännöksiä ja sehän sujui. :)

Otettiin myös ihan muutaman askeleen seuraamisia peilin edessä ja aina pysähdyttiin perusasentoon. Saatiin tosi nättejä toistoja.
Loppuun kokeiltiin eteentuloa vähän vaihdellen eri kulmista ja hyvinhän Fiskars alkoi hakeutua oikeaan kohtaan. Nyt taisi tulla vähän tiiviimmin, mikä oli myös hyvä. Kyllä tästä vielä jotain tulee kun vaan vähän itse tsemppaan tähän juttuun.
Olipa kivaa.

Perjantaiagit

Viime pe Fisun treeneissä tehtiin neljällä esteellä (3 hyppyä ja putki) yllättävän haastavaa ratapätkää, ja lisää vaikeutta hommaan teki se, että sama pätkä otettiin peilikuvana toisinpäin. Meni siinä ohjaus vähän sekasin itse kullakin...

Rata ei ollut Fisulle paras mahdollinen vauhdin ja vireen kannalta. Esteet oli aika lähellä toisiaan ja F koipeliinilla kun askel on aika pitkä, oli pätkä sille vähän epämotivoiva. Myöskin se on aina huono Fisun vauhdille, kun itse joudun olemaan paljon paikallani, kuten nyt.

Alkuun oli kuitenkin ihan hyvin vauhtia, loppua kohden into hiipui pikkuhiljaa. Merkitystä oli varmaan myös ohjauskuviolla, kokeilin mm. valsseja, poispäinkäännöstä ja persjättöä (sekä jaakotusta, ihan vahingossa! :D). Valssailu tuntui olevan siitä paras, että oma liike säilyi parhaiten, enkä joutunut seisoskelemaan paikallani niin paljoa. Radalla tuli useampi takaakierto, joihin Fisun saa jo hyvin lähetettyä ilman suurempaa avustamista.

Tekniikkapätkän jälkeen otettiin kaikille ohjatusti kepit ja keinu, joita oli saanut tehdä ensin itsenäisesti. Kokeilin Fisulle nyt pelkkiä muoviohjureita ja sehän hokasi! EI tarvittu siis verkkoja, kuten viimeksi. Ohjureita sain myös vähennettyä jo aika hyvin, lopuksi jätin taas alkuun ja keskelle vähän tyhjää ja hyvin sujui! Kohta se jo pujottelee ihan itse, tuskin menee enää kauaa. Ohjureilla se tosin tuntuu tarvitsevan multa vähän enemmän apua, mikä ei ole hyvä. En halua opettaa sitä kepeillä riippuvaiseksi musta. Mutta eiköhän tämä pikkuhiljaa parane.

Keinulla ensin ylhäällä nokkaisu+palkka ja sitten lauta laski reippaasti. Toisella kertaa nokkaisu -> naks -> lauta laski ja palkka vasta alhaalla. Täytyisi varmaan alkaa tehotreenata keinua, jotta saadaan suoritus pikkuhiljaa varmaksi ja avut kokonaan pois. Nyt sai jo vähän kolahtaa, eikä F ota siitä häiriötä. Seuraava vaihe siis enää se, että koira juoksee päähän ja lauta laskee samantien.

Loppuun kaikki sai ottaa pikaisesti jonkun vapaavalintaisen pätkän samoilla esteillä, joilla tehtiin aiemmin. otin Fisulle ihan helpon ja hauskan (vauhdikkaamman) pätkän, putki, pari takaakiertoa, hyppy ja taas putkeen. Hyvin kulki ja suht lujaa!

Katsotaan, päästäänkö tällä viikolla treenaamaan ainakaan Maisan vuorolla, jos pakkanen paukkuu kovastikin.

Agiliitoja + hakuja

Tiistaina taas pääsi molemmat tytöt mukaan Purinalle. Ensin otettiin taas Fisun kanssa ulkokentällä keppi+kontaktit -painotteista treeniä ja sitten siirryttiin Maisan kanssa sisään ohjattuihin treeneihin.

Fiskarsille laitoin kepeille yhteensä 5 pätkää verkkoja. Jätin alun kokonaan ilman, verkot oli siis lopussa parilla välillä ja keskellä yhden välin pituudella (toispuolisesti). Otin yhden hypyn takaa sivusta aika pahasta kulmasta, ja saatiin Fisulle eka keppivirhe sisäänmenolla. ;) Kohta saatiin kuitenkin sujumaan, myös vaikeista kulmista. Ja kyllä oli vauhtia!

Olin taas ottanut ensin Maisan kanssa parit kepit (nyt ei välittänyt enää verkoistakaan niin pahasti) ja kontaktit, joten F oli kuumunut sopivasti vuoroaan odotellessaan. Kun jätin sen odottamaan syrjään ja otin Maisan treenattavaksi, se nosti sellasen älämölön, että herkemmän tärykalvot olisi varmaan jo puhjenneet.

Vire oli siis kunnossa, knu F pääsi vuoroon. Kepit meni tosi hienosti, samoin kontaktit. Aika lyhyt treeni otettiin, ihan pari hyppyjuttua vaan näiden lisäksi. F taas hyppi ja näykki kuin hullu. Yhdessä vaiheessa se nappasi mua kädestä niin lujaa, että meinasi tulla kyyneleet silmiin. Huusin sille aika pahasti ja se oli tietty ihan "nolona", mutta (onneksi) pääsi tästä nopeasti yli, eikä jäänyt sen enempää nöyristelemaan kun treeni jatkui.

En ihan uskalla vielä pitää sille kamalan tiukkaa kuria näykkimisen ym. häröilyn suhteen treenatessa kun pelkään vieläkin tappavani sen motivaatiota samalla. Mutta ehkä se alkaa olla jo sen verran syttynyt hommaan, ettei pieni kurinpalautus tee pahaa.

Oli taas älyttömän hauskaa treenata Fisun kanssa. Kyllä siitä vielä aikamoinen agilitaaja saadaan, uskaltaisin väittää!


Maisan treeneissä tehtiin ensin kunnon pitkä rata ja tämän jälkeen vielä lyhyempi suorien putkien vauhtipätkä.
Ekalla radalla oli mielenkiintoisia kohtia, mm. yksi suora, jossa kokeilin pari tapaa ja sorruin taas tekemään persjätön. Kummaa! Ihan kiva oli taas nähdä miten eri tavat toimii Maisalla. Taas korostui mun oman liikkeen tärkeys. Selvästi M tekee ihan täysillä kun itse rytmitän liikkeen oikein, mutta jos itse joudun odottelemaan sitä/pysähdyn tai hidastan liian aikaisin (kuten kävi taas A:n ali menevällä putkella..), huomaa eron koirassa ihan heti.

Keppikulmat sujui taas hienosti, myös puomin kontakti oli aika hyvä ja nopea. M sai erityisesti kehuja taas hyvistä kännöksistä, mm. yksi välistävetokohta oli ihan täydellinen.


Vauhtipätkä lopussa oli myös hauska, piti osata itse juosta, mutta myös ohjata ja hidastaa tarvittaessa. Maisan kanssa onnistui hyvin.
Kivat treenit kaikenkaikkiaan.


Eilen käytiin sitten taas ottamassa haun ilmaisutreeniä Tikkurilassa. Oltiin suurehkolla nurtsikentällä, jonka laidoilla oli ihan hyviä piilojakin. Pimeys teki myös vähän haastetta, eikä ollut ihan niin helppoa kuin nurtsikentältä voisi olettaa.

Fisu oli taas niin sairaan pätevä pieni eläin, ettei mitään rajaa! Se meni sairaan lujaa, nappasi rullat raivokkaalla otteella ja toi hienosti. Menin nyt aina kyykkyyn kun F toi rullan ja se toimi tosi hyvin, F ei ärrimurissut niin pahasti ja luovutti aina tosi nätisti. Näytöille mentiin miljoonaa. :D

On se vain niin fiksu, niin fiksu.... <3

Äänisiedätystä

Lainasin Kristalta Hui kauhistus - cd:n, jos sen avulla saataisiin uudenvuoden aatosta vähän vähemmän stressaava Fisulle. Vuosi sitten F vietti koko illan vaatekomeron perällä peläten... :/ Hankin myös D.A.P.-pannan (+haihduttimen?) jos niistä saisi lisäapua tähän.

Eilen aloitettiin cd:n kuuntelu. Pidin äänen niin hiljaisella, että tuskin kuulin itse mitään. Fisu ei tuntunut myöskään huomaavan ollenkaan. Kuuntelin levyä ensin makuuhuoneessa, jossa F nukkui. Ei mitään reaktiota.

Myöhemmin laitoin levyn olohuoneessa soimaan, kun koirat sai pureskeltavia ja söivät niitä siellä. Ei taaskaan häirinnyt Fisua.

Fisusta on tosin vaikea huomata, jos se ahdistuisi, koska se oleskelee muutenkin kotona usein Maisan kuljetusboxissa tai keittiössä pöydän alla. Täytyy siis vain yrittää aina houkutella se esiin "koloistaan" ennen harjoituksia, jotta huomaan jos se paineistuu liikaa.
Mutta so far so good.

Fiskars möllivoittaja + Fiskars pk-koira

Lauantaina osallistuttiin HAUn jäsenten möllikisoihin. Medimöllejä oli vain neljä kappaletta, joten F ainoana puhtaan radan tehneenä voitti luokkansa! Ja aikas tyylikkäällä radalla voittikin, F viiletti sellaista vauhtia että oksat pois! Fisun suoritusaika oli 24,30, joten ihanneajan ollessa 50s Fisun tulos oli -25,70.

Rata oli paikoitellen aika haastavakin, oli paljon vauhtipätkiä, mutta myös ansoja. Mm. mutkaputkien väärät päät veti aika pahasti puoleensa. Luulinkin, että F painaisi niihin ihan täysillä, mutta kas vain, se olikin ihan ohjattavissa päättömästä vauhdista huolimatta. Rata oli hyppyrata, ei kontakteja, keppejä, rengasta, eli aikalailla hypyistä ja putkista koostui rata. 19 estettä oli kuitenkin, eli suht pitkä rata.

Fisu starttasi kolmantena medeistä ja oli saanut odotella hallin seinällä minien ajan, joten motivaatio tuntui olevan aika kohdillaan. Virittelin Fisua kunnolla vielä lähdössä ja se kävikin tosi kuumana. Malttoi kuitenkin pysyä hienosti paikallaan, onneksi se ei ole ottanut tavaksi varastaa lähdössä.

Vauhtia oli niin paljon, että välillä teki tiukkaa saada koira kääntymään riittävästi, ehkä ohjausta olisi voinut miettiä vähän toisenlaiseksi. Tein aika paljon valsseja, enkä leikkaillut vaikka se olisi voinutkin toimia tietyissä kohdissa paremmin. Päästiin kuitenkin nollalla maaliin, joten olin tosi tyytyväinen.

Saatiin myöhemmin tehdä sama rata vielä uudelleen. Kokeilin nyt takaaleikkauksia valssailun tilalle, mutta ne tuntuivat hidastavan Fisua jonkin verran. Toisaalta varmasti virekään ei ollut ihan niin korkea kuin ekalla kertaa, ja kokonaisaika jäi muutaman sekunnin hitaammaksi. Ihan ok rata meni kuitenkin toisellakin tapaa ohjattuna.

Fisu voitti repun, josta löytyi uusi hieno tennipallo-narulelu ja kynttilöitä. Olipa hauskaa. :)


Tänään sunnuntaina käytiin taas Terhin kanssa Viikin suunnalla kertaamassa haun ilmaisuja ja esineruutua. Rullatreeni sujui Fisulta tosi hienosti! Ekalla lähetyksellä huusin Fisua vahingossa takaisin ennen kuin se oli ehtinyt löytää Terhin, jolloin Fisu tulikin takaisin mun luo ilman rullaa. Uuden lähetyksen jälkeen sujui kuitenkin mainiosti, kaikki kolme rullaa palautui tippumatta!

Vikalla pistolla F oli kuulemma ottanut jo todella hyvän otteen rullasta, hyvä juttu! Näytöille mentiin lujaa ja Fisulla oli hauskaa. =)

Haun ilmaisujen jälkeen siirryttiin vähän ja tallattiin n. 10X50m kokoinen esineruutu. Fisulle tämä oli kolmas esineruututreeni, mutta päätettiin laittaa sille esineet jo valmiiksi ruutuun. Mietin jälleen, olisiko tämä liian haastavaa Fisulle, mutta se osoitti mun epäröinnin jälleen ihan turhaksi. Paikka oli vähän vilkas, ja kun tultiin ruudulle, lähistöllä käveli muutama ihminen. F tuijotteli kulkijoita ja ajattelin, että se sekoittaa homman hakuun.

Kuitenkin kun lähetin sen etsimään ihmisten kaikottua, se tiesi tasan tarkkaan, että etsittiin esineitä, eikä maalimiehiä. F ei ihan pysynyt ruudussa, vaan etsi vähän laajemmalta alueelta. Muutaman uusintalähetyksen jälkeen se tajusi irrota takakulmaan ja löysi ekan esineen sieltä. Heti perään löytyi myös toisesta takakulmasta. Viimeinen esine ruudun keskivaiheilla ei meinannut mitenkään osua Fisun nenään, joten käytiin yhdessä esineellä ja näytin sitä Fisulle.

Sitten palattiin eturajalle lähetämään ja esine löytyi heti. Fisu oli taas ihan älyttömän etevä, se vaan osaa!

Tiistain agilityt

Molemmat tytöt pääsi taas tiistaina mukaan hallille. Ensin viriteltiin verkkopätkiä ja muoviohjureita ulkokentän kepeille. Tein ensin Maisan kanssa parit kepit Fisua motivoidakseni. M oli ihan pihalla ohjureitten kanssa, mutta teki sentään loppuun asti kepit, aika hitaasti tosin. Otettiin myös puomin kontaktit pari kertaa.

Kun F pääsi vuoroon, oli se taas ihan revetä liitoksistaan. Huusi, näykki, villiintyi. Ihanaa!

Kepit mentiin vauhdilla, mutta vika väli meinasi jäädä tekemättä kun ei ollutkaan mitään apuja siinä. Ohjuri siihenkin avuksi ja tehtiin tosi taitavasti. Olin laittanut sekaisin verkkopätkiä ja länkiä siten, että osa väleistä oli kuitenkin auki. Pikkuhiljaa vähensin niitä ennestään ja lopuksi jätin taas toisen puolen kepeistä kokonaan auki. Mutta Fisuhan on pätevä ja Fisuhan osaa! Jei!

Kertailtiin vähän kontakteja (puomi & A) ja otettiin kaukaa lähetyksiä renkaalle. Lopuksi otettiin lyhyitä, parin hypyn pätkiä ja aina palkka nopeasti heti suorituksen jälkeen. Näillä otettiin mm. parit välistävedot (jotka nyt sujui ihan hyvin!) ja vähän jotain muuta hauskaa ja nopeaa. Ja vauhtia ainakin löytyi. Älyttömän kivaa kun koira on intona!



Sitten siirryttiin Maisan vuorolle, F pääsi autoon odottelemaan. Tehtiin rataa, jossa korostui mm. keppikulmat ja putken väärät päät. Olin ihan varautunut sössimään kaikki kepeille menot, mutta kuinkas kävikään: M tekikin kaikki oikein, eikä kepeillä ollut mitään ongelmaa. Olin taas ihan ihmeissäni. Eka vienti kepeille oli paha avokulma, mutta vekkasin vähän ennen sitä ja suoristin koiran linjaa. Ja kas: M aloitti ihan oikein ja malttoi jatkaa, vaikka itse siirryin sen takaa toiselle puolelle.

Toinen kulma oli taas ihan päinvastainen, n. 90 asteen kulma vasemmalta puolelta. Ohjasin koiran tavallaan puolivalssilla ja taas löytyi oikea väli ilman ongelmaa. Jes, kerrankin!

Virheitä tulikin sitten niillä putkilla. Taas ihan hölmöjä juttuja, en ohjannut ja koira yllättäen haki väärän pään. Tai jaksotin oman liikkeen väärin ja koira ei mennytkään putkeen puomin alla kun oma liikkeeni pysähtyi liian aikaisin. No, saatiin nämä toimimaan ja muuten rata sujui oikein hyvin. Maisalla ei ehkä ollut vauhtia ihan yhtä paljon kuin välillä, mutta ei se hidaskaan ollut.

Lopuksi otettiin vielä lyhyehkö toinen pätkä, jossa tuli taas huomattua miten tyhmästi itse vaikeutan tai pidennän koiran matkaa. Pyöristän mm. ihan turhaan sen linjaa esteeltä toiselle ja aikaa kuluu. Mun pitäisi myös muistaa kertoa käännöksistä jo hyvissä ajoin. Eipä nämä ole mitään uusia juttuja, mutta aina teen samat virheet. Mutta jos nyt sitten oppisin niistä jotain? Toivon mukaan...

Ihan kivat treenit kuitenkin, kaiken kaikkiaan. Maisa oli kuitenkin oikein taitava, kuten yleensä.

Pe agia + su hakua, ainiin + esineruutu!

Viikonloppuna F sai treenailla kahtena päivänä.
Perjantain agitreeneissä tehtiin lyhyehkö tekniikkapätkä sekä itsenäisenä mm. keppejä ja rengasta. Laitoin alkuun kepeille verkot, jätin muutaman välin taas auki. F teki taas tosi hyvällä temmolla, lähettelin vaikeammista kulmista, laitoin useimmiten lelun päähän valmiiksi ja jäin itse taakse tai otin reilusti sivuetäisyyttä. Availin verkkoja vielä vähän lisää ja lopuksi otin toiselta puolelta verkot kokonaan pois, toiselle puolelle jätin kaikki. Fisu oli ihan loistava, teki ihan oikein ja mahtavalla vauhdilla. Super!

Renkaalle otin lähetyksiä kauempaa, jäin itse taakse ja F sai tehdä ihan itsenäisesti. Hyvin sujui. Otettiin A:n kontakti myös pari kertaa, hetsasin Fisulle ensin vähän vauhtia ja tultiinkin sitten reippaasti, tosi tarkasti pysähtyen kuitenkin.

Radalla oli teemana välistävedot, jotka aiheuttivatkin meille hankaluuksia. Alkusuoran jälkeen tein pakkovalssin, minkä jälkeen olisi pitänyt tulla kaksi välistävetoa seuraavilla hypyillä, mutta eipä sitten ihan heti tullutkaan. Olikin ihan älyttömän vaikeaa saada F kääntymään välistä, aina se veti suoraan seuraavalle hypylle väärältä puolelta. Jouduin lopulta ottamaan kohdan ihan erillisenä ja komentaa tosi tiukasti sekä kääntää vartaloa ihan ylipaljon, että F lopulta tajusi. Siis ihan tosi hankala juttu sille näköjään.

Saatiin lopulta kohdat onnistumaan, kun käytin ääntä tosi paljon ja käänsin keholla oikein tiukasti. Vähän kömpelöä ohjausta tuli, kun piti niin tsempata ettei menty väärin. Seuraavaksi tuli sylkkäri ja hypyn kautta aika tiukka käännös putken "väärään" päähän. Jälleen tuli ongelma, F painoi ihan täysillä lähimpään putken päähän. Ja uudelleen sama juttu. Tässäkin sai tehdä ihan töitä, että sain sen vihdoin onnistumaan oikein.

Oli vissiin Fiskarsilla korvat jossain vähän muualla kun ei millään voitu tehdä oikein. Sitä sai käskyttää ihan tosi tiukasti että se lopulta kuunteli. Jotain hyvääkin treenissä oli kuitenkin, F sai kehuja siitä, miten sillä säilyi vauhti ja tsemppi tosi hyvin koko treenin ajan, vaikka jauhettiin samoja kohtia pitkään ilman palkkaa. Kuulemma ihan erinäköistä kuin vielä vähän aikaa sitten. Hyvä juttu!


Sunnuntaina treenailtiin sitten hakua pienen tauon jälkeen. Meitä oli vain kolme koirallista + yksi koiraton maalimies, mutta saatiin tosi hyvät treenit aikaan ja oltiin oikein tehokkaita.

Fisulle otettiin rullantuonteja, aika pitkällä matkalla jo. Otettiin yhteensä 4 maalimiestä, toiselle puolelle haamuina ja toiselle valmiit piilot. Nyt sitten rullan tuonnissa olikin vähän ongelmaa. Useammalla tuonnilla F tiputti rullan kesken matkan. Eka taisi tippua, kun huusin Fisua vähän turhaan kesken kaiken kun se oli jo tulossa. Toisella yrityksellä se tiputti taas, mutta huomasi sen itse, ja etsi rullan taas suuhunsa.

Seuraavilla kuitenkin tippui myös, ilmeisesti aina kun F hyppäsi jonkun vaikeamman paikan yli, tipahti rulla suusta. Ehkä sillä oli niin huono ote. Tehtiin sitten niin, etten liikkunutkaan eteenpäin kun koira lähti pistolle, vaan jäin samaan paikkaan ja katsoin, että reitti olisi mahdollisimman tasainen. Näin saatiin onnistumaan ja rullat palautumaan. Viimeinen pisto olikin sitten jo tosi hyvä, ja rulla tuli mulle ekalla yrittämällä loppuun asti.

Näytöt sujui aina tosi hienosti, F lähti vauhdilla ja kävi aina ukolla oma-aloitteisesti makaamaan. Kuulemma se otti rullat myös hyvällä otteella, mutta silti jostain syystä tiputteli vähän väliä. Kummaa. En tiedä, onko sillä niin kiire mun luo, ettei se voi keskittyä rullan pitämiseen vai mistä tämä johtuu. Ensi kerralla ollaan tarkkoja, ja pyritään huomaamaan heti jos rulla tippuu jotta päästäisiin puuttumaan siihen esim. kieltämisellä. Katsotaan miten käy.


Lisäyksenä vielä selostus sunnuntain esineruututreenistä. Otettiin siis hakuilun jälkeen vielä semmoinenkin. Tehtiin n. 5-10(?)m leveä ruutu, ehkä reilu 50m pitkä. Vein Fisun kanssa kolme esinettä, molempiin takakulmiin ja yksi lähemmäs eturajaa.

Lähetin Fisun "leluille" miettien, että ihme jos ainakaan takakulmista löytyy yhtään mitään. Ensin F paikallisti hienosti lähimmän esineen, toi luo ja sai leikin palkaksi. Lähetin sitten uudelleen, ensin koira pyöri vähän aikaa ekan esineen löytymispaikan luona, mutta lähti sitten kauemmas etsimään, katosi näkyvistä kokonaan. Kohta se tulikin takaisinpäin kovaa vauhtia.... esine suussa! Wau! Taas leikittiin ja lähetin vielä kolmannelle.

Oli vähän vaikeuksia alkuun irrota kauas, F jäi kivelle tähystämään ja pyöri lähistöllä. Menin vähän eteenpäin lähettämään, ja yritin kertoa sille, että "lelu on kaukana". Lopulta koira katosi taas ruutuun ja ei mennyt kauaa kun se jo ryntäsi esine suussa takaisin. *shock!*

En vaan voi ymmärtää, miten fiksu koira mulla on käsissä. Miten se voi osata tollaisia juttuja?? :O Ihan ihme epeli, uskomaton....

Tiistain treeneissä

Eilen otin molemmat tytöt mukaan Maisan treeneihin. Mentiin ensin ulkokentälle, verkotin kepit. Otin ensin Maisan kanssa keppejä pari kertaa, jos sillekin olisi verkoista jotain hyötyä. Otin lopussa reilusti sivuetäisyyttä, Maisalle tuli hätä ja se hyppäsi vikan verkkopätkän yli. Just... Otettiin uudestaan, mutta nyt jouduin avustamaan vähän turhan paljon, että se teki loppuun asti. Saatiin kai jokunen onnistuminen.

Kun Fisu pääsi seinästä irti ja treenaamaan, se kävi niin sairaan kuumana, etten ole vielä koskaan nähnyt sillä sellaista tulisuutta! Koira oli niin kierroksilla, että olin ihan ihmeissäni. Otettiin keppejä ja millä vauhdilla F ne teki! :o En meinannut ihan uskoa. Keppien puolivälissä oli vieressä hyppy poikittain, joka otettiin aina mukaan, joten sisäänmenoille tuli hyvä kulma. F oli vain niin upea, ettei mitään rajaa.

Jatkettiin pari kertaa kepeiltä muutamalle hypylle ja Fisu pysyi just ja just nahoissaan. oli ihan uskomattoman kivaa kun koira oli kerrankin ihan yli-innokas. Mä huusin ja kannustin ja nauroin niin lujaa, että kymmenen minuutin treenin jälkeen ei paljoa ääntä enää lähtenytkään. mutta kyllä oli kivaa. :D

Tehtiin myös parit kontaktit, tosi vauhdilla mutta silti ihan puhtaasti. Rengasta otettiin erikseen, lähetin sille kaukaa ja F haki hienosti ihan itsenäisesti. Pätevä tyttö! Otettiin sitten Oreniuksen vinkistä ihan lyhyitä parin hypyn pätkiä ja heti perään aina kunnon palkka, jotta koiralle jää mieleen, että palkka voi lentää ihan koska vaan, eikä aina pitkän pätkän jälkeen. Lyhyempiä harjoituksia siis, niin ehkä vauhtikin säilyy paremmin.

Varmasti se, että M sai tehdä ensin ja oli kentän laidalla huutamassa Fisun tehdessä hommia vaikutti paljonkin, mutta oli se vain hauska huomata, että tästäkin koirasta virtaa saa esiin.


Maisan treenivuorolla tehtiin ihan kiva rata, jossa taas huomasi miten mun todellakin täytyisi tehdä jotain käännöksissä, jotta se koiraa kääntyisi. Jos sen vaan lähettää kaukaa, niin kaarroksia tulee. Kokeiltiin nytkin niistoilla ja usea kohta parani ihan älyttömästi. Eron huomasi tosi selvästi. Jotenkin kai olen kuvitellut, että jos menen itse hypyllä koiran lähelle, se hidastaa koiraa. Mutta eipä oikeastaan, ja lyhyempi kaarros hyödyttää kuitenkin enemmän.

En oikeastaan edes huomaa, mutta pidän tosi paljon etäisyyttä Maisaan, mikä usein on aika turhaa. Pitäisi siis muistaa mennä käännöksissä mukaan ja todella kertoa koiralle, että nyt käännytään. Aikaa olisi ollut vielä enempäänkin, mutta lähdettiin vähän kesken pois, kun Maisa oli musta vielä viikonlopun jäljiltä vähän vaisumpi kuin yleensä. Ei rasiteta pieniä jalkoja liikaa. Otettiin loppuun vielä keinua erikseen, kun viime treeneissä M teki aika kamalia hyppyjä enenn keinun laskeutumista maahan... nyt otti ihan hyvin.

Kivat treenit kuitenkin, etenkin kikkuraisen osalta. Huippu fiilis!

Viikonlopun agilityt

Viikonloppumme oli vahvasti agilitypainotteinen. Perjantaina oli Fisun ryhmävuoro ja lauantaina osallistuttiin molempien kanssa heelereiden agilitypäivään Juha Oreniuksen opissa.

Pe tehtiin pientä tekniikkaratapätkää ja itsenäisinä harjoitteina keppejä sekä mutkaputkesta ulospäin kääntymisiä. Kepit sujui loistavasti, otin verkoista muutaman välin auki, ei haitanneet menoa ja vauhti oli super! Tehtiin pari toistoa vaihtelevista kulmista ja otin itse sivuetäisyyttä ja vaihtelin paikkaa. Putkesta ulospäin kääntymiset sujui myös aika hyvin, vaikkei niitä oltu pahemmin ennen tehty. Hyvin Fisu kekkasi homman.

Ratapätkä oli ihan hyödyllinen ja huomattiin, miten eri ohjaustavoilla sai Fisuun erilailla potkua. Eka ohjausversio oli varma ja toimiva, mutta toisella annoin koiralle enemmän mahdollisuuksia näyttää osaamisensa ja tehdä itsenäisemmin, mistä Fisu saikin paljon lisää tsemppiä. Hauska huomata. Hyvät treenit ja F jaksoi kivasti loppuun asti. Hienoa. :)

Lauantaina Oreniuksen koulutuksessa aloitin Fisun kanssa 8.30 mölliryhmässä ja Maisan vuoro oli kisaavien ryhmässä klo 16.30. Rata oli loppujen lopuksi sama kaikilla ryhmillä, joten oltaisiin hyvin voitu olla molempien sessejen kanssa samassa ryhmässä, mutta ehkä oli ihan hyvä että sai keskittyä aina yhteen koiraan kerralla. Ja saipahan nukuttua päikkärit välissä. ;)

Fisu oli älyttömän pätevä sillä rata ei todellakaan ollut mikään helppo ja kyseessä oli kuitenkin 24 esteen pitkä rata. Ei tehty yhdessä pätkässä koko rataa (koska mokattiin jo ennen puoliväliä ekan kerran... (; ) vaan hiottiin aina lyhyitä pätkiä sen mukaan missä tuli ongelmia. Jospa saisin radan jossain vaiheessa näytille niin voisin selittää tarkemmin.

Fisun kanssa hiottiin mm. kohtaa, jossa koiran piti irrota kunnolla pituudelle kun ohjaaja jäi taaemmas ja kääntyi toiseen suuntaan. Tätä otettiin lelua heittävän apuohjaajan kanssa kun ei muuten meinannut irrota tarpeeksi pitkälle. Lopulta F ehdollistuikin irtoamiseen niin hyvin että jatkoi radalla vielä pitkälle pituuden jälkeen ("MISSÄ SE LELU??"), mutta ihan hyvä niin. Kokeilin radalla kaikennäköistä "uutta", mitä Fisun kanssa ei treeneissä ole tullut vielä vastaan. Mm. persjättöjä ei ole sen kanssa tullut oikein tehtyä, mutta sekin toimi mainiosti parissakin kohtaa.

Fisu teki rataa ihan hirmuisen hyvin, ja näytti mulle, etttä todella osaa jo paljon. Ja nyt koira jaksoi oikeasti tsempata tosi hyvin loppuun asti, vaikka oltiin vuorossa lähes puoli tuntia. Hinkattiin myös kohtaa, jossa oli välistävedon jälkeen takaakierto seuraavalle hypylle, jolta valssi ja taas tiukka käännös seuraavalla. Myös keppien jälkeen oli vähän vaikea haku hypylle, mutta saatiin nämäkin kohtuuhyvin toimimaan. Kepeiltä käännyttiin vahvasti sivulle, mikä hidasti pujottelua aika lailla, mutta verkkojen kanssa koiralla ei onneksi ollut mahdollisuutta lopettaa liian aikaisin.

Sain myös vinkkejä Fisun treenaamiseen, Juha otti Fisun rauhallisen temperamentin hyvin huomioon ja osasi antaa neuvoja nopeuden ja draivin esiin saamiseen. Hyä koulutus kaiken kaikkiaan.


Maisan kanssa koulutuksessa sujui paremmin kuin koskaan. Maisalla oli niin meno päällä, että huh huh! Pieni koira painoi Ihan Täysillä ja oli vain niin taitava ettei mitään rajaa. Tehtiin rata varmaan vähintään viisi kertaa ja aina saatiin parannettua jotain. Ei kuitenkaan taidettu saada yhtäkään nollarataa, kun aina sattui joku tyhmä kämmi, mutta kovasti yritettiin. Ja pätkittäin sujui vain niin loistavasti. Tästä tuli taas ihan mielettömästi tsemppiä ja motivaatiota jatkoon, oli kyllä vain niin hyvä päivä meillä.

Maisalla ongelmakohdiksi muodostui tiukat käännökset (ylläri..) sekä kepeillä vikan välin kirous (YLLÄRI!!). Ihan tyhmissä kohdissa tuli aina virheet, jos tuli. Vikalla kertaa kun meidän piti tehdä vielä kaikkien pätkien hiomisten jälkeen rata kokonaisuudessaan läpi, koira tulikin loppusuoralla ohi tokavikasta hypystä. Ja muuten puhdas (ja tosi tyylikäs, vaikka itse sanonkin) rata... Mutta sitähän se on. Vaikeissa kohdissa sitä tsemppaa, mutta lopulta virheet tulee tosi noloista paikoista. No, sainpahan taas muistutuksen siitä, että pitäisi mustaa keskittyä ihan täydellisesti koko radan ajan, eikä saisi herpaantua hetkeksikään. Se on niin pienestä kiinni, ettei ole varaa pitää mitään itsestäänselvänä.

Muita huomionarvoisia juttuja Maisan kanssa oli mm. vastaisella kädellä kepeille ohjaaminen, kun kepeille tultiin kovalla vauhdilla suoraan A:lta, mikä toimikin tosi hyvin. Mä kun en yleensä käytä vastaista kättä paitsi käännöksissä. Toinen oli niistot tiukoilla hypyillä, jotka joissain kohdissa toimi tosi hyvin. Ja mun pitäisi kuulemma vedättää Maisaa vielä eteenpäin, kun sillä saa vauhtia vielä vähän lisää.

Maisa (ja minäkin, ihan totta!) sai taas hirmuisesti kehuja, on se vaan niin älyttömän hyvä. Tosi, tosi hyvä päivä, ei voi muuta sanoa! =) (=

Maisa liitelee

Raahauduttiin eilen kuitenkin agilitytreeneihin, Maisan kanssa kaksistaan. En jaksanut ottaa Fisua mukaan kun ei ollut sellainen olo, että jaksaisi panostaa niin täysillä ja ei olisi reilua Fisua kohtaan aiheuttaa sille todennäköisesti turhauttavia treenitilanteita. Maisan kanssa on huolettomampaa, se ei ole niin herkkä mun mielialoista eikä haittaa vaikken itse olisikaan ihan 100% mukana. Fisun kanssa kun pitää antaa aina vähintään 110%. ;)

Meitä kouluttamassa oli tällä kertaa Seppo. Olikin ihan kiva päästä taas hänen oppiinsa pitkästä aikaa. Tehtiin 24 esteen rata, joka oli aika sujuva ja tuntui kivalta ohjata. Muutama välistäveto vauhdista, takaakiertoja, sivuttain irtoamista ja myös vauhtipätkiä sisältyi tähän rataan. Tehtiin heti ekalla kertaa virheettä, ja Maisa sai (jälleen) kehuja. :)

Saatiin vähän palautetta, kehuja ja parannettavaa. Alussa olin vähän "löysä" ja koira kaartoi turhaan, siihen jämäkkyyttä omaan liikkeeseen,. Muutamassa kohtaa piti myös saattaa koiraa pidemmälle, jottei sille tulisi sellaisia "minne nyt?" -kohtia, jolloin se hidastaa ja kysyy multa neuvoa. Kuulemma Maisasta näki radalla tosi hyvin, milloin se tietää mihin ollaan menossa ja muutamassa kohtaa koira selvästi hidasti kun se hetkeen oli epävarma. Sain kuitenkin myös kehuja aikaisesta käskytyksestä tietyissä kohdissa.

Tehtiin rata vielä toiseen kertaan. Nyt nämä kohdat, joihin piti kiinnittää huomiota, vähän paranivat, mutta muuten suoritus oli vähän tehottomampi kuin eka. Ehkä koira väsyi, ehkä itse en ollut yhtä keskittynyt. Ihan hyvin meni kuitenkin, eikä otettu enempää.

Oltaisiin tehty vielä toinen pätkä ja tutustuinkin siihen, mutta päätin lopulta ettei tehdä enempää Maisan kanssa, kun aiempi oli onnistunut niin hyvin ja jotta jäisi hyvä fiilis treeneistä molemmille. Kello alkoi olla myös niin paljon, ettei oltaisi pahemmin ehdittykään. Oli kuitenkin ihan kiva katsella pari muuta suoritusta radalla, kyllä siitäkin vähän oppi vaikkei itse tehnytkään.

Ihan mukavaa oli kuitenkin, Maisa ainakin oli ihan intona kun viime viikolla oli treenit jääneet väliin. Maisa pieni superhiiri. :)

Total lack of motivation

:(
Jotenkin kaikki kiinnostus koirien kanssa tekemiseen on nyt ihan nollassa. Viikkoon ei olla voitu pahemmin tehdä mitään senkään takia, etten ole itse ollut ihan terve, mutta muutenkin tuntuu ettei innosta treenaaminen yhtään. Huoh.

Laitetaan syksyn ja pimeyden piikkiin.

Huijarikoiran paluu, osa I

Fisu sai joskus pienempänä Kristalta lempinimen Huijarikoira, varmasti jokainen voi itse päätellä mistä moinen nimi tuli... Ei F pahasti vedättänyt, mutta välillä sillä oli mielestään paljon parempi tyyli suorittaa tehtävät, joita annoin.

Tätä tapaa ei ole vähään aikaan enää ilmennyt, mutta eilen tuli taas huvittava tilanne vastaan lenkillä. Käytiin iltasella läheisellä hiekkakentällä ja koirat pääsi lumeen vetämään rallia. Kentällä oli luminen penkki, jonka päälle käskin Fisua hyppäämään. Olen ihan varma että se tiesi mitä piti tehdä, mutta ei vain mitenkään halunnut hypätä penkin päälle. Uudemman "ylös"-käskyn myötä sille tuli jo kiire keksiä jokin muu toiminto mikä korvaisi tämän jostain syystä epämiellyttävän tehtävän. F juoksenteli vähän edestakaisin varmasti koko ajan miettien, mitä se voisi tehdä, mikä tekisi mut tyytyväiseksi.

Käskin uudelleen, nyt jo osoitin penkkiä ja F totesi, että "okei, voin hypätä sen yli, siihen mamma varmasti tyytyy. F hyppeli muutamaan kertaan penkin yli ja otti taas toiselta puolelta vauhtia seuraavaan loikkaan. Mua rupesi jo naurattamaan ja F tuli jo mua vasten pomppimaan, itsekin innostuneena. Lopulta ohjasin sen namun kanssa penkin päälle ja suostuihan se lopulta siihen jäämään, piti vain kokeilla kaikki maailman muut vaihtoehdot välillä. ;)


Jatkettiin kentän viereinen pulkkamäki ylös ja ajattelin, että voisin heitellä koirille vielä keppiä mäessä.... hyvä kuntotreeni, koirille... 8) En kuitenkaan nähnyt missään mitään heitettävää ja valjastin Fisun etsimään keppiä, "missä kepukka?". F oli huolissaan ja yritti kovasti löytää soveltuvaa risua. Lopulta se turvautui toteuttamaan rakasta harrastustaan, metsänhoitoa ja nappasi lähimpään pensaikkoon kiinni. Se rupesi riuhtomaan ihan täysillä pientä puunalkua ja saikin sen revittyä irti. Meidän kepukka olikin sitten yli metrinen pieni puu. :D Oli mulla vähän naurussa pitelemistä tuon mutiaisen älynväläysten kanssa.

Vetoa

Fisu on nyt jotenkuten oppinut juoksulenkillä vetämään, mutta veto vaatii aina paljon kannustusta ja jatkuvaa tsemppaamista multa. Kauaa ei jaksa tätä pitää yllä, ei riitä mulla happi jos juostessa pitää vielä koko ajan huutaakin. ;) Fisu tosin huutaa myös kun innostuu vetoon. :D

Vähän aikaa sitten oltiin veljen kanssa juoksemassa ja Fisu sai hyviä vetoharjotteita kun välillä veli spurttasi edelle ja me tultiin Fiskarsin kanssa perässä. Myös silloin Fisun saa helposti innostettua vetämään, jos jossain edellä menee esim. koira. Ja kovaa se vetääkin, on kyllä voimaa 11-kiloisessa rekussa!

Tänään pimeällä tulikin juuri joku ukkeli vastaan kun innostin Fisun vetämään. Taisi äijä vähän säikähtää kun musta koira ryntää haukkuen kohti. Päästiin kuitenkin nätisti ohi kun vain huomasin vastaantulijan. Eipä F siitä ollutkaan kiinnostunut. =)

Fisun viikonlopun treenejä

Perjantaina raahauduttiin Fisun kanssa agilitytreeneihin väsyttävän viikon jälkeen. Kannatti kyllä mennä, ihan hyvät treenit oli. Otettiin toisen coachin kanssa pientä tekniikkarataa ja toinen kattoi kaikilta yksitellen keppejä ja keinua. Muut kontaktit oli itsenäisenä treenattavana.

Otettiin kepeille muoviohjurit verkkojen sijaan ja F taisi olla ainoa koira koko ryhmästä, joka ei vain voinut tajuta niitä. Puolivälissä se alkoi hyppiä niiden yli ja jotenkin ne häiritsi sitä. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen se ei enää edes yrittänyt lopuun asti vaan pysähtyi keskivaiheilla keppejä. Otettiin sitten äkkiä pelkkä putki että pääsisin palkkaamaan.

Muiden mentyä (ja osattua) längeillä laitettiin Fisulle verkot ja saatiin jälleen kepit sujumaan. Otettiin sisäänmenoja eri kulmista, koira sai aina hakea itsenäisesti, aika kaukaakin. Fisu osasi nämä hyvin, hienoa. :) Ei ruvettu nyt availemaan verkkoja, että saataisiin varmasti onnistumisia. Lopulta vauhtikin palaili takaisin.

Keinulla parit toistoa, vielä apuohjaaja pitää laudan ylhäällä, palkkasin siinä yhdestä nokkaisusta ja sitten lauta laski aika nopeasti alas, ei vielä kovaa pamahtanut. Fisu osaa tämän. A:ta ja puomia otettiin pari kertaa, tosi hyviä suorituksia. A:lla alastulo on vähän hidas, sitä voisi koittaa nopeuttaa.

Radalla oli ensin takaaleikkaustreeni, mikä Fisulta sujui oikein mallikkaasti, ainoastaan kun jäin itse aika lailla jälkeen, Fisun vauhti hidastui paljon. Se siis kaipaa vielä paljon tukea musta, vaikka itsenäisesti muuten tekeekin ihan hyvin. Muuten rata oli tosi vauhdikas, yksi rimakin tuli alas kun oli niin kiire eteenpäin. Ennen ei ole tippunut. Korkeudet oli kai 35 tai 40.

Toinen pätkä oli lyhkäinen, siinä hankalana kohtana oli sylkkärin ja valssin yhdistelmä, kun koiran piti kiertää takaa ohjaajan puolelta eräs hyppy ja tavallaan tehdä silmukka siivekkeen ympäri. Vaikea selittää. No, parin väärältä puolelta menneen hypyn jälkeen saatiin toimimaan tämäkin kohta. Fisulla oli kivaa ja vauhti pysyi treenien loppuun asti. Great!



Tänään käytiin Terhin ja mutiaisten kanssa Herttoniemen metsissä harjoittelemassa esineruutua ja haun ilmaisuja. Otettiin ensin ilmaisutreeni, ettei F menisi esineistä sekaisin. Terhi lähti aina Fisun nähden piiloon, mutta meni kuitenkin pois näkyvistä, ei kauhean kauas kuitenkaan. F oli hirvittävän pätevä! Se otti rullat hyvällä otteella ja toi mulle vauhdilla. Näytölle lähdettiin sairaan lujaa, eikä maalimiehen tarvinnut edes kutsua koiraa näytölle. F alkaa selvästi oppia homman ja tykkää tästä ihan hirveästi. :)

Kerran Fisulta meinasi jäädä rulla Terhille, kun sillä oli niin vauhti päällä, että se "unohti" rullan. Se ottin rullan suuhun, mutta oli jo niin lähdössä takaisin, ettei se pysynytkään suussa. Terhi kutsui Fiskarsin takaisin ja nyt se toi rullan hienosti loppuun asti. Seuraavalla pistolla ote oli jo tosi hyvä, F selvästi terästäytyi mokan jälkeen. Vikalla pistolla F osasi hienosti lähteä piilolta etenemään keskilinjan suuntaisesti vaikken ollut edes ehtinyt kutsua sitä. F oli tosi hieno, ja vauhtia oli vaikka muille jakaa. Hauskaa!

Sitten oli vuorossa esineet. Fisulle tämä oli oikeastaan eka kunnon esineruututreeni. Oltiin tallattu aika kapea, mutta reilu 50m pitkä kaistale. Ensin käytiin Fisun kanssa yhdessä viemässä esine, palattiin alkuun ja lähetin koiran etsimään. F kipitti suoraan esineelle ja löysi sen helposti. Se toi hanskan vauhdilla mulle ja sai leikin lelulla palkaksi.

Seuraavaksi F jäi odottamaan ja sai katsoa kun vein kaksi esinettä ruutuun, n. viiteenkymmeneen metriin. Näytin aina Fisulle esinettä ja vielä toistin "lelu"-käskyä. Palasin Fisun luo ja lähetin melkein samantien. Eka löytyi heti ja leikittiin taas välissä. F olisi ollut jo vähän lähdössä seuraavalle, mutta malttoi leikkiä kuitenkin. Toinenkin lelu nousi tosi hienosti, vähän sai F nähdä vaivaa sen eteen, hienosti se työskenteli. Loppuun superleikki ja kyllä oltiin niin ylpeänä, että! Fisu on selvästi oppinut käyttämän nenäänsä, hienoa. =)

Olipa hauskaa, näitä lisää.

Ovelaa

Kannatti olla päivittämättä blogin ulkoasua, nythän lumiteema on taas ihan ajankohtainen. ;)

Ilmaisutreeni + tottista

Eilen pidettiin pienimuotoiset hakutreenit Leppävaaran urheilupuistossa. Otettiin vain ilmaisuja hiekkakentällä. Fisu oli ekana vuorossa ja toimi kuin unelma! Sillä oli intoa aivan mielettömästi ja se toi rullat hurjalla vauhdilla murinalla tehostettuna. F oikein hyökkäsi mun päälle rulla suussa. :D Fisulla oli hirveän hauskaa ja näytöille se lähti LUJAA!

Oli jo hämärää, joten maalimiehet ei aina näkyneet "keskilinjalle" saakka. Fisun piti siis käyttää vähän nenääkin. Hyvin ukot kuitenkin löytyivät. Otettiin neljä rullan tuontia ja oli ihanaa kun Fisulla oli jälleen niin hauskaa. Se oikein nautti kun sai paahtaa täysillä avaralla kentällä.

Hakujen jälkeen otettiin vielä vähän tottista valaistulla parkkiksella. Aloitin Fisun kanssa leikillä ja jatkettiin siitä suoraan treeniin laittamalla lelu saaliiksi ja siitä äkkiä piiloon. Alkuun otettiin ihan perusasentoja, haettiin nopeaa reagointia. Hyvästä suorituksesta lensi heti lelu palkaksi. Fisu teki hyvällä vireellä ja välillä jos ajatus haahuili muualla, korjasi se heti pakotteen myötä hyvin.

Tehtiin sitten seuraamisen käännöksiä, saatiin hyviä toistoja. Oli taas hyvä kun itse pystyi keskittymään kävelyyn ja eteenpäin katsomiseen, kun joku muu tarkkaili koiraa ja naksutteli hyvistä suorituksista. Vielä on mulla tosin opittavaa siinä, etten vahingossa palkkaa silloin kun naksua ei kuulu... ;)

Sitten otettiin eteentuloa ja kerroin meidän ongelmasta: jos liikun taaksepäin samalla, koira tulee hyvin, jos olen paikallani, koira jää liian kauas. Katottiin liike ja sain ohjeistusta olla vähemmän takakenossa ja pitää pään niin, että koira näkee mun kasvot paremmin. Kaksoislkeuka-asento siis. Olen seissyt jotenkin hassusti niin, että F on todennäköisesti jäänyt kauas siksi, ettei se ole muuten nähnyt mun naamaa. Hyvä Noora, hyvä... No, onneksi asia huomattiin ja saatiin heti parempia onnistumisia. Sain myös vinkin, antaa käskysanan vielä uudelleen siinä vaiheessa kun koira on jo lähellä tulossa, jotta se tulisi loppuun asti ja tarpeeksi pitkälle. Mieluummin niin kuin että koira pysähtyy liian kauas ja joudutaan aina korjaamaan.

Sitten otettiin vielä paikallaan käännöksiä ja yritettiin päästä pomppimisesta eroon vasemmalle käännyttäessä. Tämä oli vaikeaa. F rupesi jo vähän kyllästymään kun en voinut palkata pompuista. Tanja kekkasi sitten vinkiksi, että aloitan ihan nostamalla kantapään maasta ja liike jatkuu vasta sen jälkeen. Koira tavallaan ehtii reagoida liikkelle lähtöön paremmin ja kai siksi tajuaa käyttää takapäätä liikkuakseen, eikä vain pomppaa ylös ja sitten ota paikkaa uudelleen, kuten Fisulla on tapana tehdä. Saatiin kyllä muutamia onnistumisia, mutta vaikeaa oli. Häiriöt tässä vähän haittasivat, pitäisikin näitä haastavampia juttuja tehdä ensin rauhallisemmassa ymparistössä.

Loppuun otettiin Fisulle kiva vauhdikas eteenmeno ja kunnon taistelupalkka. Kivat treenit, päästin varmasti taas vähän eteenpäin.

Turhauma-agility (vain osittain)

Eilen oli vähän paskamaiset treenit Maisan kanssa. Meille piti tulla kouluttajaksi Iida Vakkuri, mutta hän ei päässytkään paikalle, joten teimme hänen ratansa keskenään. Meitä oli kolme koirakkoa ja oli oikeastaan ihan sama kuin olisi ollut yksinään treenaamassa. Rata meni huonosti, ja oli tosi turhauttavaa itse korjailla mokia, kun ei itse näe mikä menee pieleen. Eipä sitten viitsitty kauheasti jauhaa vaikeita kohtia. Rata oli muutenkin meille huono, siinä oli paljon kohtia, joissa koira joutui pyörimään 360 astetta siivekkeen ympäri ja nämä on Maisalle juuri vaikeita.

Kepeillä meinasi taas mennä usko ja kärsivällisyys kun M ei vaan voinut tehdä loppuun asti. Kepit oli vinosti kohti seinää ja M pomppasi joka kerta ennen vikaa keppiä pois. Otti niin päähän. Tää on meillä niin tyypillinen moka kohdissa, joissa keppien jälkeen pitäisi kääntyä johonkin suuntaan. Ja on äärettömän vaikea saada asiaa korjattua, kun ei itse tiedosta tekevänsä mitään väärin. Sain kommentin, että tekisin Maisankin kanssa verkoilla, jotta saisin siihen etäisyyttä ja koira varmasti tekisi loppuun asti. Nyt lopulta kun M teki kunnolla, oli vauhti jo ihan poissa ja jouduin itse kulkemaan metrin päässä mukana. Ei järin tehokasta. Kyllästyttää kun aina on nämä samat ongelmat.

Ainoa kiva kohta radalla oli eräs takaakierto, jossa ensin twistasin, mutta se toimi vähän huonosti niin sain vinkin pakkovalssi-jaakotukseen. Tämä toimikin tosi hyvin ja tuntui paljon loogisemmalta kun pääsi itse heti jatkamaan eteenpäin ilman paikallaan pyörimistä.

A:n kontakteilla pidin namulätkän, puomilla odotin myös pysähtymisen ja toimi ihan jees. A:lla kuitenkin hidas suoritus vaikka koira tiesi siellä namun olevan.

Lopuksi tehtiin Maisan kanssa rata väärin päin, lopusta alkuun. Nyt saatiin onneksi aika kiva suoritus, eikä jäänyt niin surkea fiilis koko treeneistä. Rata oli jotenkin paljon kivempi toisinpäin.


Fisu sai ennen Maisan treenivuoroa otta pihalla jälleen keppejä ja kontakteja. Olin reipas ja jaksoin laittaa verkot 12:lle kepukalle. Jätin parit välit auki.

On se vaan ihmeellistä, miten koiran into ja vire muuttuu kun toinen karvainen on kentän laidalla innokkaana odottamassa vuoroaan. Maisa haukkui aidassa kiinni ja F oli ihan tulta ja tappuraa koko treenin ajan. :o Ilmeisesti F tarvitsee Maisan v iereen huutamaan mieltääkseen, että NYT TREENATAAN. Se on toki aika helposti järjestettävissä, mutta ei Maisalle kovin mieltä nostattavaa.

Joka tapauksessa F teki kepit sairaan lujaa eikä haitannut yhtään vaikka osa verkoista oli auki. Sen jälkeen otettiin vähän kontakteja ja hyvin toimi, ihan hyvällä vauhdillakin. Otettiin parit ohjausharjoitukset parilla hypyllä ja intoa oli melkein liikaa. Keskittyminen oli kuitenkin hyvä, koira vain meinasi syödä mut elävältä...

Maisan treenien lopuilla otin vähän jotain Fisunkin kanssa hallissa. Tehtiin parit tuplatakaaleikkaus-kuviot ja siitä irtoaminen putkeen. Toimi tosi makeesti. F on pätevä! 8)

Otettiin myös normikokoinen A kertaalleen kun F ensin teki sen itsenäisesti pysähtymättä. :s Otti kontaktin kuitenkin hyvin kun otettiin se uudestaan.

Otettiin myös pimeä putkikulma ja loppuun kiva parin esteen vauhtipätkä lopettaen suoraan putkeen ja Taisteluun. Ja hyvin toimii! Taaskin vauhtia oli oikein kiitettävästi kun M haukkui seinällä ja muitakin koiria hääri hallissa. Kaipa se sitten saa Fisun tajuamaan, että on oikea treenitilanne kyseessä.

Fisu treenaa

Fiskarsin kanssa jätettiin nenän takia viime pe agitreenit väliin. F ei tosin oireillut naamaansa itse mitenkään, mutta ei huvittanut lähteä treeneihin turvonnutkuonoisen koiran kanssa.

Käytiin sitten lauantaina ottamassa lyhkäiset harjoitukset Fisun kanssa kaksistaan. Otettiin kepukoita, kontakteja ja pari sarjaa muutaman hypyn ja putken kanssa. Oli vähän nihkeän oloinen koira, ei intoillut niin kuin yleensä. Kepit tehtiin aika hitaasti, mutta saatiin kuudella ihan hyviä toistoja ihan ilman verkkoja. Pari kertaa pomppasi veks ennen vikaa väliä, mutta useimmiten malttoi. Ei otettu kuin pari toistoa kuitenkaan.

Matala A otettiin vauhdikkaasti kerran (kuitenkin hienosti pysähtyen). Puomilla parit toistot, hyvin muisti. Sitten hypyillä otettiin ihan muutaman esteen pätkiä, vähän irtoamisia ja jotain ihan helppoja perusjuttuja. Vauhtia kuitenkin olisi voinut olla lisää.

Jotenkin ärsyttävää kun pitää itse panostaa koiran viretilan säätelyyn niin paljon, että ei voi keskittyä pelkästään treeniin. Se on jotenkin aika kuluttavaa kun saa koko ajan olla vähän varuillaan ja tarkkailla koiraa. Olisi helpompaa vain treenata miettimättä sen enempää...
Kun on tottunut Maisaan, jonka kanssa voi ottaa miljoona toistoa pelkäämättä koiran motivaation kärsivän, niin on aika erilaista yhtäkkiä joutuakin tarkkailemaan näitä juttuja niin paljon. Mutta koirat on erilaisia, täytyy sopeutua.

Toisaalta, tilannekin varmaan vaikuttaa koiran vireyteen jonkun verran. Tai luulisin, että kun ympärillä on muita kuumana käyviä koiria, Fisukin vähän terästäytyy hommaan. Nyt taas treenailtiin keskenään tyhjällä ulkokentällä, niin ehkä sekin vaikuttaa asiaan.


Eilen sitten treenailtiin taas tottisjuttuja iltasella läheisellä parkkipaikalla. Paikka on siitä meidän lähihiekkakenttää parempi, että vieressä on suht vilkas tie ja kävelijöitäkin näkyy silloin tällöin. Vähän enemmän häiriötä siis.

Otettiin ensin paikallaan käännöksiä. Vasemman suuntaan käännyttäessä koira pomppaa aina ylös ja ottaa sitten uudestaan perusasennon. Ei siis osaa vain siirtää sitä takapuolta. Hmm. Namulla avustettuna onnistuu, mutta muuten harvemmin.

Oikealle käännöksissä taas F tuntui luulevan, että lähdetään liikkeelle (seuraamiseen) ja irtosi liian kauas musta. Ei vain tajunnut, että liikutaan ihan vähän ja sivulle päin. Namukädellä avustettuna toimii, joo, mutta mitä koira siitä oppii? Ei mitään?

Välillä ihan perusasentoon tuleminen oli yllättävän vaikeaa (häiriöt vai kiinnostuksen puute?). Nyt en toistellut käskyä miljoonaa kertaa tai helpottanut vaan annoin hihnalla pakotteen. Ei oikein toiminut. Mutta. Nyt ekaa kertaa ikinä tokoa treenatessa F alkoi komentaa mua! Se ihan haukkui mulle kun vaadin siltä kunnolla sivulle tulemista! Olin aika ihmeissäni, sillä mun miele stä komentaminen joka tapauksessa merkitsee jonkinlaista vireen nousemista, mikä Fisun kohdalla on hyvä asia. Koira ehkä turhautui, mutta ei lamaantunut tai tylsistynyt, vaan vaati mua kertomaan mitä tehdä. Tai muuten vaan komensi piruuttaan, mutta joka tapauksessa toimi! Olin yllättynyt ja iloinen. En reagoinut haukkuun, annoin kai uudelleen "sivu"-käskyn ja kaipa se koira jossain vaiheessa tulikin sivulle, en muista tarkemmin. Mutta jotenkin ihan erityinen hetki meille, vaikkei siinä loppujen lopuksi ihmeitä tapahtunutkaan. Mä kuitenkin tulkitsin sen komenatmisen niin, että koiralla oikeasti oli halua tehdä jotain.

Paikoitellen koira kuitenkin toimi oikein hienosti. Saatiin hyviä seuraamispätkiä (namupalkalla tai lelulla innostettuna, molempi parempi!) ja jossain vaiheessa kun otettiin pelkkiä käännöksiä paikallaan, saatiin onnistumisia myös niissä. Välillä se takapää jopa löysi paikkansa ilman pompun pomppua.

Otettiin myös liikkeessä käännöksiä, mutta mulla oli jotenkin vaikeuksia hahmottaa omaa liikkumista niin etten rynni koiran päälle. Siis vasemmalle käännöksessä. Fisu kuitenkin toimi hyvin (silloin kun itse onnistuin liikkumaan oikein) ja käytti takapäätään, sen mitä itse yritin sitä vilkuilla. Olen kuitenkin yrittänyt olla tuijottamatta koiraa ja katsoa itse eteenpäin.

Maahanmenoja otettiin pari ja käytettiin viimeksi saatua vinkkiä kääntää kättä sen verran sivulllepäin, että koira menee sitä katsoessaan suoraan. Saatiin onnistumisia. :) Muutama luoksetulo otettiin, liikuin itse taaksepäin ja palkkasin suoraan. Ne ihan kohtuu vauhdikkaita.
Otettiin sitten erillisenä muutaman askeleen matkalla eteentuloja. Niissä ei vaan meinaa olla yhtään vauhtia jos itse olen paikallani. Ja välillä F jää kauhean kauas näissä. Jos taas itse otan muutaman askeleen taaksepäin, F hakeutuu tosi hyvin oikeaan paikkaan. Höh.

Ihan kiva oli treenailla, mutta samalla vähän turhauttavaa, kun ei itse oikein näe mitä tekee ja toisaalta miten koira toimii. Kimppatreeni olis kiva, kun vaan jaksaisin raahautua semmoisiin. No, harmittavan usein ne vain sattuu muiden treenien kanssa samaan aikaan...

Fisun nenäongelma

Fisulla on jotain tosi kummaa naamataulussa. Sille tuli pari päivää sitten haava kuonoon, oli ihan ihoa lähtenyt palanen ja tosi inhottavan näköinen verestävä haava. Ajattelin, että se oli johonkin kolauttanut päänsä, vaikka ihmettelin kun en ollut huomannut, että haava olisi tullut esim. ulkona, vaan yhtäkkiä kotona sen huomasin. No, vasta kun eilen kuonoon ilmestyi kaksi muuta ihan samanlaista haavaa, rupesin ihmettelemään asiaa vähän lisää. Fisu raukalla on nyt kuono vähän turvoksissa ja haavat on todella inhottavan näköisiä eikä tunnu menevän umpeen ollenkaan. Kaiken lisäksi löysin sen korvan vierestä yhden ruven, joten alkaa nyt todella kummastuttaa.

Varasin nyt sitten Fiskarsille ajan lekurille, joten käydään selvittelemässä mystisiä haavoja. Koira on ihan kamalan näköinen, kuin olisi saanut pahasti turpaansa. Mutta en jaksa uskoa, että Maisakaan olisi jälkiä aiheuttanut, kun en ole huomannut, että tytöt olisivat ottaneet yhteen.

Saa nyt nähdä onko meillä menemistä viikonloppuna tuomarikollegioon kun koira on ihan karmean näköinen...


Edit. 29.10.
Eilen käytiin sitten eläinlääkärillä näyttämässä naamaa. Paljastui, että haavaumat kuhisee bakteereja ja saatiin Fisulle antibioottikuuri. Sen pitäisi helpottaa aika nopeasti, mutta jos niin ei käy, niin sitten täytyy ottaa ihan ihopalanäyte. Toivotaan kuitenkin, että haavoja ei ainakaan tule enää lisää.

Seuraillaan siis tilannetta.

Fiskarsin touhukas viikonloppu

Fisulla oli kamalasti ohjelmaa vkloppuna. Ehdittiin treenailla, agilitya, tottista ja hakua sekä käydä agilityn möllikisoissa. Viikonloppuun mahtui hyviä, mutta valitettavasti myös huonoja hetkiä.

Perjantaina oltiin agitreeneissä. Tehtiin kiva, helpohko rata. F juoksi ensin puomin kontaktin läpi, joten otettiin uudestaan ja sitten teki nätisti. Rata tehtiin muutamaan kertaan ja sattumalta huomattiin kouluttajan kanssa, että F sai aikalailla lisää tsempiä mun kannustuksesta. Kun tehtiin rata vielä kerran niin, että itse huusin ja kannustin, koira sai ihan älyttömästi lisää vauhtia. Miksen ole ennen tätä tajunnut!?

Keppejä otettiin taas yksittäisenä. Alkuun vähän huonosti vauhtia, mutta lopulta saatiin jo hyvä tempo. Pari väliä verkoista auki, ei ongelmaa. Myös A:ta otettiin erikseen.

Lauantaina suunnattiin sitten Hakkilaan epiksiin. Otettiin möllirata ihan harjoituksen kannalta, lähinnä kontaktitreeninä. Radalla oli puomi ja A, joka tehtiin kahteen kertaan. Palkkasin puomilla ja A:n tokalla suorituksella. Kontaktit oli tosi nätit ja nopeat! Radalla F tuli alkusuoralla muurista ohi, vaikka se oli suorassa linjassa muiden kanssa. En varmaan vain sitten ohjannut... En viitsinyt korjailla kun oli hyvä vauhti.

F tuli myös ensin puomin ohi. Tässäkin taisi olla mun moka, kun käänsin sitä varmaan turhan paljon jälleen, kun luulin että tarvitsisi suoristaa koiran linjaa edelliseltä hypyltä. Olin ylpeä itestäni kun maltoin kerrankin palkkailla ja vaatia kunnolliset suoritukset kontakteilla, vaikka oli "kisatilanne". Hyvä hyvä.

Tässä ratapiirros, Tollerwichin blogista lainattu:


Tässä video, just ja just kehtaan linkata... *shock* Minkä ihmeen takia mä en voi lopettaa tota huiskimista. Miksei ne kädet pysy vakaana?? :o Ja joo, A:lla pysähtymiskäsky tulee tosi myöhään... Hyvä huomata.


Kisojen jälkeen jatkettiin suoraan Viikkiin treenaamaan tottista Terhin ja Auran kanssa mudimerkeissä. Fisun kanssa otettiin vähän seuraamisia ja saatiin vinkkejä käännösten treenailuun. Fisu teki tosi nätisti ja oli iso apu kun joku muu naksutteli ja sai itse kesittyä suorassa kulkemiseen & koiraan katsomatta olemiseen.

Sain myös hyvän vinkin maahanmenon treenaamiseen sivulla, ettei Fisu menisi vinoon. Kun vähän kääntää rannetta ulospäin, koiran asento tuntuu muuttuvan aika pienestä avusta. Toivottavasti toimii!

Fisu sai myös olla paikalla vähän aikaa, kun kuivaharjoiteltiin seuraamisen käännöksiä ilman koiraa. :D Olihan ne askelkuviot aika itsestäänselviä lopulta...

Harmillisesti juuri kun oltiin tekemässä seuraamisen käännöksiä ja saatu paljon hyviä toistoja, alkoi jossain lähistöllä hirveä pauke ja pamahtelu, kulosti ihan ilotulitukselta tai ammuskelulta. Ääni vielä kaikui ikävästi läheisten kerrostalojen seinistä. Fisu meni ihan lukkoon ja tuijotteli taloa. Se ei reagoinut muhun enää mitenkään, vaan lähti hipsimän autolle ja olisi halunnut sinne turvaan. Sain sen houkuteltua takaisin kentälle, mutta se oli raukka ihan lukossa ja tärisi vaan mun jalan vieressä. Surullista. :(

Haettiin sitten Ronda-mudi autosta, ja hetken päästä Fisu oli vapautunut sen verran, että jo leikki Rondan kanssa. Päätettiin vähän ajan päästä ottaa vielä vähän treeniä Fisulle, ettei jäisi tuo paniikki päällimmäisenä mieleen tottistelusta. No, parit hyvät seuraamistoistot saatiin ja lopuksi leikittiin kunnolla lelulla, kunnes F taas kuuli jotain (auton oven pamahdus?) ja rupesi vain vilkuilemaan ympärilleen. Päästin sen sitten autoon "turvaan", eikä se enää ihan paniikissa kuitenkaan ollut, onneksi. On kyllä hirveän harmittavaa.

Se osuus treenistä, joka onnistuttiin tekemään ilman häiriöitä, sujui oikein kivasti ja tuli taas itselle hyviä vinkkejä jatkoon. Esim. nyt kun seuraaminen liikkeenä sujuu, voi jo ottaa "lentäviä lähtöjä" seuraamiseen leikistä, tyyliin riehumista--> lelu kainaloon --> seuraus ja kohta lentää palkka. Pitää huomioida, että vire pysyy oikeana, ehkä vielä vähän innokkaampi saisi koira olla.

Ja sain taas muistutuksen siitä, että koiralta pitää vaatia ne asiat, jotka se jo osaa. Eli esim. huonoista perusasennoista ei jatkuvaa "sivu"-toistoa ja pyynstöä korjata liike, vaan hihnalla pieni pakote ja koira heti terästäytyy. Turhaan helpotan hommaa sellaisten kohdalla mitkä koira varmasti tietää, vaan niistä pitää vaatia kunnon suoritus. Aivan.


Tänään sitten suunnattiin jälleen Landbon metsiin hakuilemaan. Ihana sää....not! :|
Fisun kanssa päätettiin kokeilla ilmaisun ja etsimisen yhdistämistä ekaa kertaa, tähän asti ollaan otettu erikseen rullantuontitreenejä suht lyhyellä etäisyydellä ja sitten yleensä lopuksi etsitty pari ukkoa suorapalkalla.

Nyt sitten kokeiltiin mitä käy, kun ukot ovat radan etukulmissa rullineen odottamassa. Ja eihän siitä sitten tullut mitään... Alkuun Fisu lähti ihan "väärään" suuntaan, todellisuudessa haju kulki tuulen mukana sen verran, että F kaarsi maalimiehelle aika kaukaa. Me keskilinjalta katsottiin, että koira painaa ihan harhasuuntaan ja sain ohjeen kutsua sen takaisin. Rupesin huutelemaan Fisua takaisin ilmeisesti juuri kun se oli menossa maalimiehelle ja sekoitin sen työskentelyn ihan täysin. Se malttoi juuri ja juuri hakea rullan ja lähti mua kohti niin kiireellä, että Terhi aavisteli jo piilolla ettei rulla pysy suussa loppuun asti. Ja ihän se pysynyt.

Lähetin koiran uudestaan ja taas se tuli ilman rullaa. Nähtiin kuitenkin että se oli tuonut rullan melkein mun luo, joten lähdettiin näytölle jotta saatiin palkattua koiraa melkein kelvollisesta suorituksesta.

Kokeiltiin vielä toisele puolelle, koira löysi maalimiehen (Fisulle vieras henkilö), mutta ei suostunut ottamaan rullaa. Päätettiin sitten helpottaa hommaa reilusti ja ottaa ihan lyhyellä matkalla jälleen pelkkää rullan tuontia. Siltikään ei meinannut rulla tulla mulle asti, vaan F oli selvästi jo tosi hämillään koko hommasta eikä oikein enää osannut tehdä mitään.

Saatiin kuitenkin loppuun pari hyvää tuontia kun ensin hetsattiin Fisua leikkimään ja oikein innostin sitä tuomaan rullan mulle asti.

Harmitti kun F oli radalle tullessa niin kovin intona ja sitten menikin ihan plörinäksi koko juttu. No, huomattiinpahan, mikä on koiralle vielä liikaa ja tiedetään ettei vielä oltu valmiita näin vaikeaan juttuun. Päätettiin, ettei enää oteta etsimisiä suorapalkalla ollenkaan, vaan jatketaan rullatreeniä ja ruvetaan pikkuhiljaa vaan pidentämään matkaa. Toivottavasti Fisulle ei nyt jäänyt tästä huono mielikuva vaan seuraavat treenit taas sujuu.

Eipä ole aina ihan aurinkoista (kuvainnolisesti eikä kirjaimellisesti) tämä harrastaminen, huomattiin tänä viikonloppuna.

Maisan tehotreenit + Fisun tottistelut

Ollaan me treenailtu, ei vain ehdi bloggaamaan...

Tiistaina meillä oli Maisan agitreeneissä vierailevana kouluttajana Timo Rannikko ja ratana tämännäköinen:


Tutustumisessa tuli taas sellainen "tästä ei tule yhtään mitään"-fiilis, mutta yllättävän hyvin päästiin kuitenkin Maisan kanssa lähes loppuun asti. Eri juttu sitten on, miten hyvää rataa tehtiin.

Mitään yllättävää ei ollut siinä, että eka virhe tuli tietty kepeillä, kun M jätti taas vikan välin tekemättä. Aina sama ongelma! Itse en huomaa että tekisin mitään eri lailla, mutta aina näissä kohdissa, kun rata jatkuu johonkin suuntaan niin, että tulee kiire, jotenkin mystisesti vedän koiran pois liian aikaisin. Liikunko sitten vahingossa jo eteenpäin, en todellakaan tiedä!

Suurimpia ongelmakohtia meillä oli hypyt 4-5 ja 7-9. Tollaiset kääntymiset ei vain oikein luonnistu. No, niitä vähän hiottiin, kokeiltiin "niistoja" ja tiukkoja pyörityksiä, mutta ei Maisaa oikein saa hyppäämään niin että se kääntyisi jo valmiiksi oikeaan suuntaan. Ongelmana kun on se, että se hyppää suoraan ja vasta sitten kääntyy. Mutta kun M on niin pieni, niin voi olla että se siksi hyppää suoraan, koska lyhin matka riman yli on suoraan hypäten.

Saatiin ihan hyviä vinkkejä muihinkin juttuihin, päällimmäiseksi lähinnä mieleen jäi ajatus, että mun täytyisi kokeilla rohkeammin eri ohjaustapoja eikä aina tyytyä niihin varmoihin ja kokeiltuihin. Koska eihän sitä kehity mihinkään jos aina tekee samoin. Ja parhain suoritus voi olla se haastavampi tapa, pitäisi vain uskaltaa kokeilla ja varmistella vähemmän.

Mun pitäisi myös muistaa säilyttää liike jotta Maisan vauhti pysyy parhaiten. Kokeiltiin esim. 7-10 hyppyihin niin, että lähetin Maisan 8-hypylle ja lähdin jo itse liikkeelle, jotta ehdin tehdä persjätöt seuraaville hypyille ja samoin putkelle. Tämä toimi tosi hyvin, vaikka persjättöjä kovasti vierastan.

Sain myös (jälleen) palautetta, että saisin olla tavallaan nopealiikkeisempi tiukoissa kohdissa, koska mun liike on vähän liian pehmeää, eikä tarpeeksi napakkaa. Samaa Janitakin mulle sanoi kesällä, samat kaavat näköjään toistuu yhä. Mutta näistä saatiin taas vinkkejä, kunpa toteutus myös joskus toimisi.


Fisun kanssa otettiin vähän keppejä (verkkoja vähennetään pikkuhiljaa) ja vähän kontakteja.


Fisu sai pitkästä aikaa taas tehdä tottisjuttuja ajan kuluksi ennen Maisan agilityjä. Otettiin myös yksi ilta läheisellä parkkiksella pieni tokoilu/tottis/mikälie- tuokio. Seuraaminen sujuu ihan ok, mutta pysähdyksessä koira jää vähän liian eteen. Käännöksiä ollaan varovaisesti vähän yritetty kai ottaa.

Ongelmia tällä(kin) hetkellä on sivulla maahanmeno, joka on yhä vino. Hmmm. Mun teoria tähän on se, että koira on niin pitkä, että se menee vinoon jotta se voisi tuijottaa mua paremmin. Miten sen saisi korjattua, sitä en tiedä.

Paikallaoloja niin, että menin piiloon, hyvin pysyi. Luoksetuloja ollaan otettu vauhdilla ja lentävällä palkalla tai eteentulolla. Vauhtia vähän puuttuu, selvästi hidastaa kun ollaan välillä liitetty se pysähtyminen tähän.

Vähän huteralla mallilla meidän tottelevaisuus siis, edelleen. Kun vain saisi aikaiseksi.. Mutta ihan mukavaa oli, ei siinä mitään. Koira sentään nykyään tekee mielellään, ehkä osaan itse asennoitua nyt paremmin, kun tiedostan ettei Fisu ole mikään täydellinen työmyyrä, joka tekisi ilman mitään motivoimista.

Fisu paimenessa

Sunnuntaina lähdettiin seiskan jälkeen ajelemaan kohti Rymättylää. Fisu sentään sai nukkua matkan, epäreilua! Kyseessä oli siis paimennuspäivä Koirataidossa, paikalla 7 koiraa. Osallistujista muutama oli käynyt aiemmin lampailla, mutta suurin osa ei, kuten ei mekään. Päivä alkoi teoriapätkällä ja tulevien harjoitusten läpikäymisellä. Nähtiin myös vähän esimerkkiä siitä, mitä osaavampi koira tekee. Ja hienoltahan se näytti, kieltämättä.

Harjoituksia lampaiden kanssa kaikki koirat sai kolme kappaletta erilaisissa aitauksissa. Lampaita oli aina suht sama määrä, n. 7kpl.
Aloitettiin aika isossa aitauksessa, ehkä n. 40mx20m tms. Nuoret lampaat oli aika herkkiä liikkumaan ja ekan koiran kohdalla ne tulivat aitauksen laidan yli vaikka koira oli vasta toisessa päässä aitausta.

Tässä harjoituksessa koira oli (liinassa) apuohjaajan kanssa ja ohjaaja itse kulki lampaiden mukana. Koirat ei päässeet lampaita kovin lähelle eikä F näyttänyt olevan kovin mukana hommassa, lähinnä maisteli herkkuja maasta. Itsellä oli kuitenkin täysi työ pysyä lampaiden kanssa oikeassa suunnassa ja ohjailla niitä. Kyllä Fisu perässä tuli ja kaipa vähän totteli ohjeita, pysähtyikin kun käskin. Tämä harjoitus oli aika lyhyt.

Seuraavaksi mentiin vähän pienempään aitaukseen eri lampaiden kanssa ja nyt sain kuljettaa lampaita itse koiran kanssa aitausta ympäri, koira oli hihnassa. Fisu ei alkuun ollut kovin intona mukana hommassa, joten sain ohjeen itse "vaania" lampaita ja vähän hätistellä niitä. Kun itse olin tehokkaampi ja kiinnostuneempi lampaista, Fisukin kiinnostui niistä paljon enemmän ja pari kertaa ihan intoutui komentamaan niitä ja riekkumaan. Yritihj kehua ja kannustaa sitä mielenkiinnosta lampaita kohtaan, enkä kieltänyt myöskään huudosta tms.

Koiria oli aika erirotuisia ja myös hyvin erityyppisiä lampaiden suhteen. Osa oli aika riehakkaita ja "hyökki" lampaita kohtaan, kun taas Fisu oli Kaisan sanojen mukaan tosi "korrekti" ja hillitympi. Oli ihan mielenkiintoista kuljetella laumaa aitausta ympäri ja kiva oli nähdä, että Fisukin vähän intoutui asiaan, vaikkei se nyt varsinaisesti ehkä ihan paimentamista koiralle ollutkaan.

Viimeinen harjoitus oli sitten pienehkössä pyöröhäkissä ja lammasmäärä taas sama. Koirat oli alkuun aina lyhyessä liinassa, mutta Fisulta se otettiin pois heti alussa, kun ei sille ollut mitään käyttöä. Kuljin yhdessä lampaita ympäri Fisun kanssa, koira aina aidan puolella, välillä vaihdettiin kulkusuuntaa. Fisu oli taas aika viileä lampaita kohtaan, joten sain taas itse tökkiä lampaita eteenpäin ja käskeä niitä liikkumaan. Taas F tehosti omaa toimintaansa kun sai multa toimintamallia.

Multa jäi aika paljon pimentoon, mitä koira yleensäkin teki, kun mun piti yrittää katsoa aina lampaita ja huiskia niitä liikkeelle. Jossain vaiheessa mentiin Kaisan kanssa lampaiden taa/keskelle ja F jäi yksin reunalle. Se taisi kiertää meidät ja lauman pari kertaa ympäri ja jäi sitten haukkumaan paikalleen.

Sen jälkeen F rauhoittui ja kiinnostus eläimiä kohtaan lopahti. Kuulemma välillä koiran tarvitsee hengähtää kun se on ensin ollut niin kovin reipas paimen. ;) Kyykistyin lampaiden viereen ja kutsuin Fisun luo. Se nousi mun selkää vasten ja kurkisteli lampaita mun pään takaa. :D Huvittavaa.

Kohta kokeiltiin vielä kiertää laumaa ympari yhdessä, mutta Fisu ei enää ollut erityisen kiinnostunut lampaista. Ei sitten tehty enempää tällä kertaa.

Päivä oli hirmu mielenkiintoinen ja jäi kovasti kiinnostamaan päästä uudelleenkin kokeilemaan. Kaisan mukaan kerrankin kaikki kurssin koirat osoittivat mielenkiintoa lampaita kohtaan ja kuulemma Fisullakin jotain palasia loksahteli kohdalleen jossain kohtaa. Olisi varmaan ollut hyvä saada videolle harjoituksia, sillä oman koiran toiminta jäi aika lailla pimentoon kun itse oli niin keskittynyt omaan osuuteensa. Mutta mukavaa oli joka tapauksessa. Varmasti jos enemmän kävisi niin voisi oikeasti sanoa jotain siitäkin, olisiko Fisussa potentiaalia hommaan. Kivalta siis tuntui tämäkin laji!

Silmäuutinen

Unohtuikin kirjoittaa, mutta Maisalla oli lauantain tarkastuksessa terveet silmät! Iloista! :)

Tiistain agilityissä

Eilen otin onneksi Fisunkin mukaan Maisan treenivuorolle. Meitä oli nimittäin kaksi koirakkoa paikalla koulutusvuorossa olevan lisäksi. Tehtiin ensin rata ryhmässä olevien koirien kanssa ja sitten oli aikaa puuhailla "pentujen" kanssa omatoimisesti.

Maisalla oli eilen sellainen päivä, että vauhtia ja intoa oli enemmän kuin koskaan ja tämä näkyi mm. siinä, että koira sinkoili oma-aloitteisesti ihan mille sattuu esteille aina vähän väliä. Siis Maisa!! Koira, joka ei koskaan mene minnekään muualle kuin tasan sinne mihin kuuluu... Mutta olipahan ainakin hauskaa. En voinut kuin nauraa kun koira oli koko ajan ihan missä sattuu. ihan uutta meille! :D

Tehtiin sitten vaikeampia kohtia lyhyempinä pätkinä ja kokeiltiin vaihtoehtoisia suoritustapoja. Kepeille oli aika vaikeat kulmat ja niitä hiottiin jonkun aikaa. Lopussa oli pöytä, oli hyvä harjoitella sitäkin pitkästä aikaa.

Pituudesta meinasi taas palaset kaatua kun siitä piti kääntyä tiukasti. Täytyy vissiin näissä erikoishypyissä aina antaa koiran suorittaa este rauhassa suoraan ja kääntää vasta sitten, muuten meinaa usein muurikin kolista...

Fisun kanssa tehtiin ihan alkuun pihassa taas kuutta keppiä ilman verkkoja. Alkoi olla hämärä, joten ei meinannut ensin oikea väli löytyä millään ja Fisu saattoi myös lopettaa kesken ja jäädä haukkumaan katsoen mua tosi kysyvästi. mikä lie turhautuminen siinä kävi.

Otin sitten vielä kerran toisen keppipätkän yhden hypyn takaa ja annoin koiran pujotella rauhassa. Nyt sitten osattiinkin ihan täydellisesti! Leikittiin runsaasti ja lopetettiin siihen.

Sisällä tehtiin vähän jotain pientä Maisan treenien jälkeen. Otettiin pari kertaa ihan suoria pätkiä eteenmenona, siten että jätin lelun vikan esteen taa odottamaan. Vauhti oli tosi hyvä! Sitten otettiin myös lyhyitä pätkiä joissa tuli myös vähän enemmän lähellä, "kädessä" olemista ettei koira totu pelkkiin irtoamisiin.
Näissä olikin yllättäen vähän haastetta ja F sinkoili vauhdilla minne sattuu kun en ehtinyt mukaan.

Mm. kohta, jossa Fisun piti tulla tiukasti parin hypyn välistä, johti aina siihen, että F kiersikin mun selän takaa toiselle hypylle. Tämä johtui ihan varmasti siitä, että olen pari kertaa treenaillut jaakotuksia ja nimenomaan opettanut, että silloin mennään selän takaa. No, taitaa opit mennä välillä vähän sekaisin, ei kaikkea voi muistaa. :)
Fisulla oli kuitenkin hirmu kivaa!

Ainoa hölmö juttu oli taas hidastelu puomilla. Sillä taitaa vähän sekoittua nyt keinu ja puomi, sillä puomin ylösmenolla se varoo tosi paljon. Pitäisi ehkä unohtaa keinu hetkeksi ja saada puomille varmuutta. Vai?

Melkein tuplanolla sekä muita viikonlopun tapahtumia

Hitsiläinen. Eilisissä Friscies cup -kisoissa jäi Maisalta tuplanolla 0,44sekunnin päähän. :( Kummallista oli, että yliaikaa tuli hyppäriltä eikä agiradalta, vaikka kontaktit on ne, mikä Maisaa yleensä hidastaa. Mutta fysiikan lait tulivat jälleen vastaan ja 39 sekunnin ihanneaika oli tällä kertaa pienelle koiralle liian kova, kun rimatkin olivat 35:ssä. Harmi.

Agilityradalla alitettiin ia vajaalla sekunnilla. Olin varma, että keinulta tuli vitonen, kun Maisa mun mielestä hyppäsi aika ajoissa pois, mutta virheettä tultiin kuitenkin maaliin. Kyllä vähän harmitti hyppärin jälkeen, mutta ehkä siksi agiradalla onnistuttiin kun ei tullut paineita ekan radan jälkeen... Radat oli aika mukavan loogisia ja hyvin eteneviä.

Näemmä oltaisiin saatu osallistua myös FC-finaaliin, mutta se jäi meiltä välistä. Sijoitukset oli meillä 12. ja 10., eli eipä erityistä kehumista siinä. Mutta ei sille mitään voi, kun koira vaan ei pääse kovempaa noilla töppöjaloillaan.


Fisu oli perjantaina agitreeneissä. Sieltä jäi käteen mm. se huomio, että mä huiskin ohjaavalla kädellä aivan liikaa ja "heitän" koiraa esteille kun pitäisi ohjata. Kädet siis vakaaksi ja alemmaksi ja heti sujuu paremmin. Fisu tuli itse asiassa puomilta kesken alas ekalla kerralla, mutta Lauran mielestä tämä johtui juuri siitä, että alkuun pidin kättä kamalan korkeualla ja sitten yhtäkkiä vedin sen alas. Koira tuli sitten käden mukana.

Kepit oli radalla verkotettu, mutta availtiin Fisulle osa väleistä ja hyvin toimi. Ruvetaan näitä vähentämään koko ajan. Ulkona tehtiin taas 6 keppiä ilman verkon verkkoa! Jes!

Keinua otettiin taas yksittäisenä, hyviä toistoja. Voi kuitenkin olla, että nyt kun ollaan tehty keinua taas enemmän, Fisu vähän varoo puomia muutenkin sillä on vähän huonosti vauhtia puomilla. Varmuutta siihen siis lisää.

kivat treenit, rata sujui hyvin.


Lauantaina sitten hakuiltiin jälleen Sipoon suunnalla. Paikka oli nyt tiheähkö metsä ja Fisu oli jälleen hyvin pätevä. Rullaharjoituksia otettiin nyt 4 kappaletta ja sen jälkeen haettiin vielä maalimiehet takakulmista, toinen umpipiilosta.

Rullaharjoitukset onnistui hyvin lukuunottamatta yhtä kertaa jolloin rulla tipahti kesken juoksun. Uusintayrityksellä kuitenkin onnistui. Itse vain lähinnä hidastan Fisun menoa ja näytöille lahdöissä höpöttelin turhia kun koira olisi ollut jo menossa. Tekniikkaa saisi vähän siis parantaa. ;) Kerran Fisu lähti itsenäisesti "näytölle" ennen kuin ehdin liinoineni mukaan ollenkaan. On vain niin monta asiaa, mitkä pitäisi hallita nopeasti, leikki, rullan ottaminen, liinan kiinnittäminen ja lähtö maalimiehen luo. Ei onnistu! Mutta siksipä sitä harjoitellaan...

Piiloutuneet maalimiehet löytyi tosi hienosti ja Fisulla oli kunnon draivi päällä koko treenien ajan. Kivaa.


Eilen lähdettiin sitten Maisan kisojen jälkeen Fisun kanssa taas lenkille Rimma-mudin kanssa ja voi että tytöillä oli kivaa! Tässä kuvia tyttöjen menosta.
Kaikissa copyright Karla Kylmäkoski!








Taitoilua


Best friends <3

kuvat klikkaamalla isommiksi.

Tiistain agitreeneissä

Oli nyt toiset treenit Maisan uuden ryhmän kanssa. Eikä tehty ihan helppoja juttuja tälläkään kertaa. Koiria oli vain 3, joten ehdittiin aika kivasti jauhaa rataa ja kokeilla eri suoritustyylejä.

Radalla vaikeimpia kohtia oli mm. putket A:n alla, vaikea vienti kepeille(90 asteen avo kulma takaaleikkauksena) ja ahtaat pyöritykset hyppyjen ympäri. Me ei taaskaan osattu pujotella (näitä päiviä tulee aina silloin tällöin, ikävä kyllä) ja varmaan vasta neljännellä yrityksellä päästiin kepit loppuun asti, kun aina jäi vika väli tekemättä. Vauhti siinä vaiheessa oli jo ihan matelua. Sisäänmenot kuitenkin sujui.

Jotenkin rata oli meille hankala, vaikkei siinä mitään kovin ihmeellisiä juttuja ollut. Olin varmaan itse jotenkin tosi jäykkä ja virheitä tuli ihan hölmöissä kohdissa. Esim. käänsin koiraa niin paljon ennen hyppyä, ettei se lopulta hypännyt ollenkaan, vaan tuli koko hypystä ohi. Kaarrokset oli pitkiä ja jotenkin ei vaan sujunut. :/

Tämänkertainen "coach" oli myös sitä mieltä, että Maisasta varmasti saisi enemmänkin irti ja kokeiltiin sitten joitain pätkiä niin, että pidin lelun kädessä ja innostin oikein kunnolla. Tämä tuntuikin toimivan, ja vauhtia saatiin vähän lisää. Maisa oli muutenkin vähän muissa maailmoissa välillä, se lähti odottaessaan hallia nuuskimaan ja meinasi merkata sisään, mitä ei yleensä koskaan tee. :o

Saatiin kuitenkin ihan hyviä onnistumisia loppuun, joten ei ihan huonot treenit kuitenkaan. Tehtiin lopuksi rata taas lopusta alkuun ja saatiin ihan uusia juttuja siihen.

Saapa nyt nähdä miten viikonloppuna sujuu, kun on parit vähän vähemmän onnistuneet treenit alla..

Fisu sai myös tehdä vähän jotain pientä ennen Maisan treenejä. otettiin mm. keppejä, puomia, ja joku eteenmenopätkä, kai. Vähän oli keskittyminen hukassa, muuten ihan jees.

Fisu videolla

Tässä Fisun möllikisavideo parin viikon takaa. Jotenkin näyttää ihan hölmöltä videolla, mutta ehkä tästä oppii jotain... ;)
Kirjoittelen eilisistä agitreeneistä myöhemmin, kun ehdin.

Fisun agit ja haut

Perjantaina oli ekat treenit Fisun uuden ryhmän kanssa. Ryhmä on suunnilleen samantasoinen kuin meidänb edellinen ryhmä, kaverit ja coachit vaan vaihtui - ja ajankohta.

Aloitettiin treenikausi 16 esteen radalla, joka tehtiin kahdessa pätkässä. Radalla oli kepit verkotettuina ja keinua lukuunottamatta kaikki kontaktit. Fisu teki rataa oikein kivasti, kepit sujui hienolla rytmillä ja vauhdilla.

Kontaktit toimi, A:n alastulo oli vain vähän hidas. Otettiin radan jälkeen A yksittäisenä toisella kentällä ja silloin oli tosi hyvä vauhti loppuun asti. Puomi oli hieno radallakin. Vauhtia oli kivasti ja Fisu oli tosi hyvä. :) Otettiin välissä myös keinua yksittäisenä avustajan kanssa, hyvin sujui.


Tänään oltiin sitten hakuilemassa Landbon maastoissa. Sää oli suorastaan ihan kamala, mutta tulipahan kerrankin koirille harjoitus sateessa ja raekuurossa ja vähän epämukavammissa olosuhteissa.

Fisu sai tänään tehdä oikein kunnon treenin. Aloitettiin taas rullantuontiharjoituksilla, otettiin niitä 4 kpl. Sujui tosi hyvin! Nyt matka oli huomattavasti pidempi kuin aiemmin kun rata oli osittain peltoa, jossa näki pitkälle. Fisu otti jo kuulemma jo paljon paremman otteen rullasta ja toi sen mielettömällä vauhdilla mulle, minkä jälkeen paineltiin KOVAA "näytölle" eli palkalle. :)

Tämä hyvä puruote rullasta tuli todettua myös siitä, kun Fisu kesken kaiken humpsahti ojaan juostessaan rullan kanssa mun luokse. Koko koira tipahti näkyvistä, mutta kohta se hyppäsikin esiin, eikä ollut edes tiputtanut rullaa välissä! Saatiin kyllä päivän naurut tästä suorituksesta. :D Tämän jälkeen se kyllä osasi hyppiä ojien yli aika tarkasti. ;)

Neljä rullatreeniä meni siis oikein kivasti. Näiden jälkeen Fisu pääsi vielä etsimään maalimiehiä. Ukot menivät valmiiksi piiloihin ja F pääsi hommiin. Eka löytyi tosi hienosti ihan samantien, mutta toinen olikin tosi haastava tapaus. Mun piti lähettää koira monta kertaa uudestaan etsimään, kun se palasi mun luo löytämättä, mutta lopulta ukko sitten löytyi ihan ilman apuja. Ihmekös tuo, ettei meinannut alkuun löytyä, kun kävi ilmi, että ukko oli reilusti alueen ulkopuolella... ;)
Mutta Fisu löysi kuitenkin, pätevä kun on!

Hyvin Fisu työskenteli koko ajan, vaikka treeni oli kaikin puolin rankempi kuin yleensä ja sääkin oli vielä kamala. Hyvä harjoitus siis!

Normalisoitumista

Tänään tehtiin ekaa kertaa lenkki ihan normaalisti ilman että Maisaa sai kiskoa perässä tai että se pelkäsi metsää/Fisua/yleensäkään mitään. Täytyy nyt kuitenkin vielä miettiä jos sen käyttäisi lekurilla varmuuden vuoksi. Hmm..

(Hormoni?)ongelmia

Maisa on ollut ihan todella kummallinen nyt eilen ja ehkä jo parikin päivää. Luulin, että pahin valeraskausaika olisi jo takanapäin ja oltaisi päästy vähän helpommalla tällä kertaa, mutta taitaakin aika lailla vielä hormonit hyrrätä.

Ensinnäkin, eilen Maisa oli tehnyt ihan täysstopin aamulenkillä, se oli jotenkin tosi peloissaan metsässä, eikä suostunut liikkumaan yhtään eteenpäin. Jäi aika lyhyeen se lenkki.

Toinen samanlainen tapaus sattui, kun olin eilen lähdössä iltasella samaiseen metsään ja M meni taas ihan pelokkaaksi ja pysähtyi sekä kiskoi kaikin voimin takaisinpäin. Fisu ei reagoinut mitenkään, joten en usko että kyseessä oli mikään pelottava haju tai ääni. En tosin varmasti voi tietää. M oli ihan hampaat irvessä Fisulle, ja tuntui olevan ihan paniikissa. Odottelin hetken ja ajattelin ottaa koiran syliin ja kantaa sitä vähän matkaa eteenpäin, jos se sitten suostuisi jo kävelemään. No, kun olin ottamassa koiraa syliin, Maisa meni ihan paniikkiin ja yritti purra mua. Oli onneksi hanskat kädessä, joten mitään ei käynyt, mutta on se aika kamalaa kun oma koira puree. :O :(

En tosiaan tiedä mikä sitä koiraa vaivaa, mutta jotain siinä on nyt kyllä pahasti pielessä. Sille tulee jokin ihme pelkotila ja se puolustautuu tosi aggressiivisesti. Tosi pelottavaa oikeastaan. En nyt tiedä, pitäisikö se viedä ihan lääkäriin ja hakea jotain lääkettä hormoneihin vai mitä. Mutta katsellaan varmaan tässä pari päivää. Jos tämä tosiaan hormoneista on kiinni (kuten vahvasti luulen), niin lähtee kyllä aika äkkiä leikkauspöydälle tuo koira. No, sitä nyt on pitkään harkittu muutenkin, että ehkä tämä nyt oli vain viimeinen juttu sinetöimään sen päätöksen... Tosi pelottavaa kyllä koko homma. Täytyy ihan varoa, ettei Maisa pääse Fisulle tekemään mitään, koska sitä tuntuu ottavan pahasti hermoon kun tällainen pelkotila iskee.

Maisan uudet agituulet (+Fisun pienet tokotuulenvireet (; )

Tiistaina oli ekat treenit uuden ryhmän kanssa. Siirryttiin nyt "kimpparyhmään", joten enää ei ole varsinaista kouluttajaa, vaan "koulutamme" vuorotellen toisiamme ja silloin tällöin on ulkopuolisia coacheja.

Aloitettiin heti "suht" haastavilla radoilla, tehtiin tämän vuoden mm-ratoja. Vuorossa oli maksien yksilö-agirata. Ratapiirros löytyy tuolta . Ainoastaan alku vähän erilainen, kahden ekan hypyn tilalla meillä oli pussi.

Rataa oli aika kiva tehdä, sai aika tarkkaan miettiä miten ohjaa. Puomin jälkeen tein jaakotuksen renkaalle ja siitä koira oikealla kädellä putkeen. A:n jälkeen vaihdoin ekalla kerralla puolta, mutta jäin vähän huonosti koiran linjalle seuraavilla hypyillä ja tuli kiire. Toisella kerralla sitten kokeilin jäädä samalle puolelle ja kiepauttaa koiran 10. ja 20. hypyn välistä 11:lle. Tämä toimi huomattavasti paremmin ja A:n kontaktikin oli vähän parempi kun itse tuin koiraa olemalla lähempänä sitä.

Ensin valssasin myös keinun jälkeen, mutta taas jäi vähän vajaaksi ja linja seuraaville hypyille oli tosi huono. Kokeilin takaaleikkausta hypyllä 14. ja tämä toimikin oikein hienosti. Kepeillä leikkasin takaa, toimi ihan hyvin vaikka vähän hidasti. Keppien jälkeen valssi ja vein koiran muurille niin että se hyppäsi sen seinän suuntaan, pysyi paremmin vauhti. Jäin itse myös seinän puolelle putken ja vikan hypyn kohdalla.


Seuraavaksi tehtiin sama rata, mutta lopusta alkuun. Esteiden suorituspuoli siis aina päinvastainen. Vaihdettiin renkaan ja 5-hypyn paikkaa. Rata olikin aika vaikea näin. Erityisesti ongelmia tuotti takaakierto hyppyjen 20 ja 10 välistä. Meni aina 20:lle...

Alussa vein koiran muurille takaakiertoon taas einän puolelta. Meinasi vain palat lennellä, kun M hyppää kai muurin vähän huonosti jos siihen ei saa kunnolla vauhtia. Myös kepeille vienti tuotti vaikeuksia, meinasi putki vetää aika pahasti. mutta tässäkin oli ongelmana se, että olin itse liian lähellä putkea, eikä koira varmastikaan edes nähnyt keppejä mun takaa...

14:n jälkeen valssasin ja keinulta yritin siis viedä 10-hypylle hypyn 20 vierestä. Kun itse tajusin jäädä tarpeeksi oikealle ja antaa koiralle tilaa väliin, sekin saatiin toimimaan. Loppu oli ihan ok.

kontaktit meni ihan luvattoman surkeasti koko radan osalta. täytyy ottaa A:lle namulätkä käyttöön, muuten se hyppää niin sairaan korkealta. :( Keinulta M pomppaa aina veks ennen kuin se laskeutuu maahan. Tosi turhauttavaa.
Muuten ihan kivat treenit, hauska saada kunnolla haastetta. Tuli taas vähän sellainen olo, että ei me osata kyllä yhtään mitään...

Fisun kanssa otettiin ulkona vähän pientä reeniä ennen Maisan vuoron alkamista.
Keppejä, loppuun taas 6 ilman verkkoja ja onnistui! Wau!!
Vähän kontakteja ja loppuun helppo vauhti-etenemistreeni renkaalla ja parilla hypyllä. Ja oli kyllä vauhtia. ;)

Jaakotusta vähän yritettiin, mutta ei meinannut onnistua kahdella hypyllä. F meinasi aina tulla mun väärälle puolelle. No, ehkä se nyt ei ole se tärkein juttu oppia vielä tässä vaiheessa...
Hauskaa oli kuitenkin.


Eilen otettiin taas vähän tokojuttuja vielä illalla ihan tiellä meidän talon edessä. :) Mulle tämä oli aika saavutus, kun "jo" toista kertaa viikolla tehdään näitä juttuja! Voisi yrittää panostaa vähän tähänkin lajiin.

Tehtiin eteentuloja, seuraamista (vähän pitempiä pätkiä jo), ja saatiin hyvä häiriö paikallaoloon, kun katua kulki ohi koira ja omistaja oli vielä niin typerä, että päästi rekkunsa ihan Fisun lähelle. Mutta hyvin pysyi! =) Fisulla häntä heilui ja olisi tehnyt mieli kaverin luo, mutta se katsoi kuitenkin mua koko ajan (kysyi kai lupaa päästä lähtemään...).

Vähän liikkeestä seisomisia myös, aika alkumetreilllä niissä vasta ollaan. Ja vauhdikkaita maahanmenoja otettiin myös, ihan hyvin toimi. kiva kiva.

Tottelevaisuutta

En nyt puhu tokosta enkä tottiksesta kun en tiedä kumpaa me varsinaisesti tehdään, eikä sillä mulle niin suurta eroa ole.. Mutta kuitenkin.
Käytiin eilen illalla Fisun kanssa kaksin vähän reenailemassa, ajettiin läheiselle parkkikselle vähän vilkkaamman tien viereen niin saatiin edes vähän häiriötä treeniin. Ihan hyvä paikka, Fisu tuntui välillä keskittyvän vähän huonommin kuin yleensä, joten hyvää harjoittelua oli.

Otettiin seuraamista, palkka vaihdellen liikkeestä tai perusasennosta. Ihan hyviä pätkiä, kontakti ja paikka pysyi aika kivoina. Sivulletulot hyviä, tosin vähän hidasta menoa oli alkuun. Yritin vähän viritellä namuilla leikittämällä ja se taisi vähän auttaa innostamaan.

Otettiin väliin pari lyhyehköä eteentuloa lelupalkalla ja saatiin hommaan vähän paremmin asennetta. Luoksetuloihin saisi tosin vauhtia tulla vähän lisää, etenkin siinä kohtaa himmailee vähän ennen kuin pysähtyy eteen. Otin sitten myös pari ihan vauhtiluoksetuloa ja palkka lensi koiralle eteenpäin.

Otettiin vähän liikkeestä seisomisia, näissä ollaan aika alkumetreillä vielä. Ihan hyvin pysähtyi kunnon avuilla. Liikkeestä maahanmenoa ei otettu, ajattelin etten jaksa alkaa sitä vääntämään sateessa, jos vaikka neiti ei olisi asiasta innostunut. ;D

Paikallaoloja tosin otettiin muutama märästä alustasta huolimatta. Kokeilin nyt ekaa kertaa mennä itse piiloon kun lähellä oli hyvä paperikeräyslaatikko ja iso pensas joiden taa pääsi. Ensin sujui oikein hyvin, F pysyi hienosti. Vähän ajan päästä uudella yrittämällä F nousikin ylös. Kävin palauttamassa, ja palkkasin aika pian läheltä. Jatkoin pensaan taa, pysyi ja tulin takaisin. F kuitenkin nousi seisomaan ennen kuin olin vapauttanut/palkannut ja vielä seisoin sen vieressä. Ärsyttävää. No, palautin vielä ja seisoskelin liioitellun pitkään sen vierellä ennen palkkaamista. Saatiinpahan edes jotenkuten "onnistunut" suoritus tästä. :/ Häiriötä siis paikallaoloon.

Mitähän vielä tehtiin... Eteentuloa ihan lähietäisyydeltäkin muistin virkistykseksi. Ja edestä sivulle, sekin sujui ihan jees.

Ainiin. Sairaan ärsyttävää kun Fisu on nyt kekannut ettei se aina istukaan sivulle tultuaan. :o Ja kun en mä aina tajua katsoa miten se siinä sivulla on kun yritän katsoa enemmän eteenpäin ja vain vilkaisen, että koira on suht kohdallaan. Eli varmaan olen palkannutkin vahingossa siitä, että koira vain seisoo vierellä. Höh! Ihme kiero piski...

Loppuun otettiin vielä vauhtiluoksetulo ja kunnon riekkumispalkka lelun kanssa. Ihan kivaa oli. :)

Maisa kisoissa

Oltiin tänään siis Helsingin seudun piirinmestiksissä kisaamassa 2 rataa. Eka kisa alkoi meillä jo 8.30 ja sunnuntaiaamulle ajankohta oli vähän turhan aikainen. No, jaksettiin kuitenkin herätä ja yllättävän hyvin tsempata radallakin. Tuloksena agiradalta puhdas nolla ja ihanneaika alittui reilulla viidellä sekunnilla. Sijoitus taisi olla 15. (/62). Oli tosi kiva kisata kun koirakin taas kulki. Onneksi taitaa ola valeraskauden vaikutus loppumassa ja nyt oli vauhtiakin jo ihan normaalisti. Rimat oli onneksi 30cm:ssä niin päästiin kovempaa. :) Tuomarina oli Johanna Wüthrich.

Rata oli todella mukava ja sujuva, ei mitään ahtaita pyörityksiä, vaan hyvin etenevä rata. Takaakiertoja tuli useampaan kohtaan, onneksi Maisan uskaltaa aika hyvin lähettää niille. Kepeille tultiin aika vauhdilla pitkän kuljetuksen jälkeen vähän avokulmassa, mutta suoriuduttiin siitä hyvin.

Ainoa, mikä Maisan suoritksessa jäi ärsyttämään, aika paljonkin, oli jälleen kontaktit. Niihin kului niin pirusti aikaa, että oltaisiin varmasti tehty useamman sekunnin nopeampi tulos, jos niitä ei tarvitsisi madella tolla tavala. En vaan enää oikein tiedä mitä niille tekisi kun tosiaan ne on koko sen ajan kun ollaan kisattu ollut se ongelmakohta. Ja nyt on jo ties kuinka mones tapa menossa miten tehdään, mutta lopputulos on aina yhtä huono. Rasittavaa. Niinkuin meidän coach justiin treeneissäkin sanoi, on ihan turha tehdä muuten hyvää rataa, jos kontakteihin kuluu paljon aikaa. Ihan siltä tuntui nyt tällä radalla.
Muuten olin tosin ihan tyytyväinen suoritukseen.

Käytiin välissä kotona lepäilemässä kun järjestelyt oli niin hölmösti, että aikaa ministarttien välissä oli useampi tunti. Toinen rata olikin sitten hyppäri ja tuomarikin vaihtui välissä, nyt vuorossa oli Anne Huittinen. Samalla vaihtui myös ihanneaika todella paljon tiukemmaksi.

Rata vaikutti aika haastavalta, siinä oli paljon ahtaita kohtia ja pyörityksiä, tosin myös avarampia vauhtipätkiäkin. Oli kuitenkin tosi hyvä fiilis lähteä radalle, oli ihan sellainen olo, että mennään tekemään toinen nolla. Mutta eipä sitten tehtykään...

Heti radan alussa sattui ihmeelinen moka. Maisa lähti nimittäin ihan väärälle esteelle, mihin en ikinä olisi voinut kuvitella koiran siinä kohtaa irtoavan. Olin niin ihmeissäni, etten edes ehtinyt reagoida mitenkään ja sehän oli sitten HYL heti toisen esteen jälkeen. No, ei sinä mitään, tehtiin rata tosi hienosti loppuun. Olisi ollut hieno rata ilman alun kämmiä.
Radalla tuli pari takaaleikkausta, vaikeahko kulma kepeille, paljon koiran kädessä kuljettamista ja hyllytyksen mahdollisuuksia. Ihanneaika oli tosiaan niin tiukka että uskon ettei oltaisi sitä alitettu vaikka puhdas rata oltaisiin tehty. Mutta eihän sitä tiedä. Moni koira ei kyllä ihanteeseen ehtinyt.

Oli kuitenkin tosi kiva kisata taas, jäi ihan taas sellainen olo, että olisi voinut juosta vielä parikin rataa. :)
Mutta onpahan nyt yksi nolla kasassa tältä kaudelta.

Mölliageissa + hakumettällä

Vähän on taas päivitettävää.
Tällä vikolla käytiin ensin tiistaina katsastamassa hyvin kummalliset agilityn möllikisat yksityishallissa, jossa estevälit oli n. 2m, eikä estetiä mahtunut kiertämään ja koko systeemi oli mutenkin ihan luokattoman surkea. No, eipä siinä mitään tehtiin "rata" kuitenkin Fisun kanssa treenimielessä, palkkailtiin kontakteilla ja tehtiin pari hyppyä. Ihan hyvä kokemus kuitenkin sinänsä, että tuli käytyä vähän erikoisemmassa paikassa agiliitelemässä (kaikuva, pieni hall, jonka reunat tupaten täynnä koiria), Fisu kun on aina treenannut vain "omalla" kentällä ja omilla esteillä.. Vähän sitä näytti jännittävän outo halli, mutta hyvin toimi ja keskittyi kuitenkin. Ihan hyvä juttu siis kuitenkin.

Keskiviikkona käytiin sitten taas hakuilemassa, tällä kertaa Kivistössä Saarioisella pienellä porukalla. Fisu sai jälleen harjoitella "rullan" (patukan) tuontia ja lopuksi etsiä yhden ukon. Rullatreeni alkoi jo sujua tosi kivasti, lopuksi F otti jo tosi hyvän otteen patukasta ja toi sen vauhdilla mulle, ja lähti näytölle myös kovaa. Selvästi alkaa tajuta homman nimen. Ja Fisu myös tykkää hommasta ihan todella! Saa juosta ja leikkiä ja syödä. Mikäs sen kivempaa. ;D

Sitten F kävi vielä etsimässä yhden ukon etukulman umpipiilosta. Piilo oli sinänsä vähän haastava, että vähän sitä ennen meni polku poikittain, joka olisi saattanut tehdä sen, ettei koira mene tarpeeksi syvälle, vaan kääntyy polulle. Mutta Fisulle ei tämäkään ollut ongelma, ja ukko löytyi hienosti! On se vaan pätevä tyttö. :)
Lopuksi herkuteltiin ja leikittiin vielä hyvällä innolla.


Torstaina lähdettiin sitten ihan oikeisiin möllikisoihin Vantaan Ojankoon. Oltiin paikalla kuuden aikoihin, ja odottelua olikin aika reilusti, kun medimöllien kisa alkoi viimein yhdeksän(?) aikaan. :o

Rata vaikutti aika haastavalta möllitasoiseksi, mutta Fisu suoriutui siitä ihan älyttömän hienosti. Oli mielettömän hyvä fiilis tehdä kunnon rataa melkein ekaa kertaa Fisun kanssa ja koirahan kulki kuin unelma! Vauhtia oli riittämiin ja koira todella osasi!

Muuten rata meni ihan nappiin, mutta A:lta F ensin kieltäytyi. Korjattiin ja jatkettiin virheittä loppuun asti. Luulen, että möhlin itse sen A:n, kun todennäköisesti varmistelin ihan liikaa ja ohjasin koiran itse ohi siitä. Kontakteillakin pysähdyttiin hienosti ja oli vain ihan sikakivaa! Ajasta en edes tiedä, en hokannut tuloksia katsoa, mutta eiköhän ne kohta nettiin ilmesty. Vauhti varmasti olisi riittänyt vaikka mihin, jos nola olisi tulut. Mutta vitonen oli meille ihan loistava tulos ja jäi hirmuisen hyvä mieli koko jutusta. :)

Edit. Tuloksena lopulta 5,27 eli vähän ylittyi ihanneaika korjailujen takia. Fisun sijoitus oli 8.

Ehkä saadaan vielä videokin näytille jossain vaiheessa.

Perjantai-illan agitreeneistä

Perjantaina käytiin iltasella Fisun kanssa kaksin hallilla ottamassa pienet treenit. Otettiin lähinnä keppejä ja kontakteja + vähän muitakin juttuja.

Kepeillä (6kpl) aloitettiin taas yhden verkkopätkän kanssa (vika väli, toinen puoli). Lähetin putken kautta ja hienosti meni. Lopuksi otin verkon pois ja Fiskars pjotteli taas 6 keppiä ihan ilman apuja ja ihan uskomattoman hienosti! On se vaan fiksu!

Kontaktit sujui myös hyvin. Keinulla ei saatu kauhean hyödyllisiä harjoituksia aikaan ilman apukäsiä, mutta muistutukseksi otettiin pari nokkimistoistoa.
Puomin Fisu teki ripeästi loppuun asti ja muisti hienosti pysähtyä, vaikka juoksin sen ohi itse. Samoin A:lla onnistuneita suorituksia. Vähän se tuntuu A:lla varovan kiipeämistä eri lailla kuin puomilla, mutta ihan hyvin kuitenkin.

Otettiin lopuksi myös "vasen" ja "oikee" käskyille vähän toistoja ihan yhdellä matalalla hypyllä. Ollaan näitä joskus aiemminkin harjoiteltu, ja ihan kivasti F muisti miten kierretään siiveke lyhyllä kaarroksella. Lopuksi otettiin pari ihan irtoamispätkää, ettei jää kädessä kiinni -vaihde päälle. No, varmaan turha pelko Fisun kohdalla... ;P

Jossain pätkässä oli pimeä putkikulma ja näissä olen aiemminkin huomannut samaa kuin nyt, että F kääntyy putkesta aina sinne suuntaan, miltä puolelta olen sen putkeen lähettänyt. Eli se ei vielä hahmota, että voin vaihta puolta putkeen lähetyksen jälkeen, vaikka huutaisin sitä ja äänellä yritän sille kertoa missä olen. Näitä täytyy siis treenailla.

Älyttömän hyvät treenit kokonaisuudessaan! Fisun kanssa on niin ilo treenata kun se on vain ihan uskomattoman hyvä. :-)

Hyviä treenejä

Tällä viikolla ollaan tähän mennessä käyty kahdesti agiliitelemässä ja kerran hakuilemassa. Maanantaina oli Fisun agilityt, Maisaa en ottanut nyt mukaan. Tehtiin jo 15 esteen rataa, josta Fisu suoriutui erinomaisesti. Ainoa ongelmakohta meille oli A:lle meno, sillä mun oma juoksulinja edelliseltä esteeltä oli väkisin niin vino, että fisu aina pomppasi A:n ohi mun liikkeen mukaisesti. Tehtiin lopulta sitten ihan erillisenä A yhden hypyn takaa, jotta saatiin se jotenkuten onnistumaan. Ehkä fisu vielä vähän varoo A:ta, kun ei sitä olla täysikokoisena vielä paljoa tehty, etenkään radalla.

Radalla takaaleikkaukset, välistävedot, pakkovalssit, avokulmat ym. sujuivat ihan tosi hyvin. Fisu on niin kivasti ohjattavissa, irtoaa tosi hyvin, mutta seuraa kuitenkin ohjausta. :) kontaktit toimi oikein hyvin, niissä ei mitään ongelmaa. Seuraavaksi aletaan vain palkkaa jättämään pikkuhiljaa pois.

Tehtiin vielä keppejä (6) erillisenä ja saatiin ihan mielettömiä onnistumisia. Verkkopätkä oli ainoastaan vikassa välissä, joten Fisu haki sisäänmenon ihan itsenäisesti. Lähetin sen aina putken kautta kepeille, joten vauhtiakin oli mukavasti. Fisu osaa sisäänmenon jo ihan uskomattoman hyvin, onnistui myös lähettää aika vaikeasta avokulmasta ja aina onnistui! Lopuksi otin toiselta puolelta lopusta verkkopätkän pois ja silti tehtiin yhtä hienosti kuin aiemmin. Jee! :)
Käytin nyt namupalkkaa, niin sai helpommin useamman toiston peräkkäin. Palkka oli aina edessä valmiina.

Tiistaina Maisan treeneissä oli molemmat tytöt mukana. Maisa sai tehdä kaksi ratapätkää. Alku oli meille hankala, kun kahden hypyn jälkeen oli heti tiukka käännös takaisinpäin. Saatiin kokeilla tähän sitten ihmisnuolta, mutta eipä saatu sitä kauhean hyväksi siltikään. Pitäisi kai opetella joku fiksu juttu tällaisiin tiukkoihin käännöksiin, kun koira otetaan vastaan hypyn takaa.

Radalla oli keinu, joka tehtiin suht hitaasti, kuten yleensä. Ei oikein riitä enää energiaa sen hinkkaamiseen, kun ei sitä olla ennenkään paremmaksi saatu. Höh.

Keinulta tein takaaleikkauksen, jonka jälkeen välistäveto. Tämä kuvio toimi ihan hyvin, oli ehkä parempi kuin valssi keinun jälkeen. Loppuradalla tehtiin vielä tosi onnistunut poispäinkäännös putken jälkeen ja loppuun A ja irtoaminen hypylle. Nämä ihan ok, A nyt ei ollut mikään kamala sekään.

Toisella radalla tuli mm. avokulma kepeille, takaaleikkauksia ja loppuun tein myös persjätön, jota en ollut edes suunnitellut! Tämä oli mun tekemänä aika harvinaislaatuinen tapaus, sillä yleensä en koskaan tee persjättöjä. Mutta hyvin se toimi, ehkä sitä voisi kokeilla toistekin... ;)

Fisu sai taas hioa kontakteja ja keppejä, myös pari vauhdikasta lyhyttä ratapätkää tehtiin. Nyt olen pitänyt rimoja jo 35-45 korkeuksissa ja hypyt sujuu hyvin.

Kepit meni taas tosi hyvin, kuten maanantainakin. Lopuksi otin kaikki verkot pois ja Fisuhan pujotteli kaikki 6 keppiä itsenäisesti, ilman apuja, nopeasti ja hienolla rytmillä! Ihan superia!! :D

Keskiviikkona käytiin taas Kalliosolantiellä hakuilemassa. Ohjelmassa taas pikaiset treenit, jotta ehdittiin käydä läpi 6 koiraa ennen pimeää (onnistui!). Fisu sai nyt tehdä ilmaisutreenejä, eli alettiin harjoitella rullan (toistaiseksi patukan) tuontia. Ensin leikitettiin patukalla -> patukka maalimiehelle, joka juoksee metsään -> koira perään ja kun koira ottaa patukasta hyvän otteen -> kutsun koiran luo, innostan -> pieni leikki -> irti patukasta -> lähetys "näytölle (mm kutsuu koiraa) ja lopuksi palkka maalimieheltä. Sujui hienosti ja nyt Fisu toi patukan aina kunnolla ilman epätietoisuuksia. Hienoja toistoja siis.

Lopuksi Fisu sai etsiä yhden ukon umpipiilosta etukulman tietämiltä. Se löysi ukon niin nopeasti, että se ehti lähteä jo mua vastaan ennen kuin pääsin paikalle. No, palattiin sitten piilolle vielä leikkimään.

Taidan vain jatkuvasti aliarvioida koiran osaamista, Fisu pääsee jatkuvasti yllättämään, kun se on niin taitava! :)