Eipä haettu eilen vielä nousunollaa Fisulle, vaan tehtiin kamalampi suoritus kuin koskaan tähän mennessä. :O Huh huh...
Hylly tuli sitten heti tokalta esteeltä. Tosi kettumaista, että heti alussa menee koko homma ihan pieleen ja ihan surkea fiilis jatkaa koko rataa enää. Alussa oli tosi hankala keppikulma, ekan hypyn jälkeen 90 asteen umpikulma kepeille (tai 110 tai mikä ikinä). Eikä se sitten onnistunut, ei meiltä eikä monelta muultakaan.
Suunnittelin, että annan koiralle hyvin tilaa hakea kepit itse, ja näin yritinkin tehdä, mutta F meni silti auttamatta ohi kepeistä. Tilaa olisi kai pitänyt antaa vielä rutkasti enemmän. Jotenkin F ei tajunnut vielä sadannellakaan yrittämällä, että ne kepit on siinä vieressä ja niille ollaan menossa, joten ainakin kolme kieltoa siitä tuli ja siis hylly. Fisu jäi vaan pyörimään ja huutamaan mun jalkoihin, ei tajunnut yhtään minne ollaan menossa. Myöhemmin mietin, että olisi ehkä pitänyt ohjata vastakkaisella kädellä kepeille, mutta en tiedä olisiko se auttanut..
Jatkettiin kuitenkin rataa vähän eteenpäin. Puomin kontakti oli hieno, se olikin ehkä ainoa ansio tällä radalla. Välissä tein ihan myöhäisen valssin koiran tiellä, jonka jälkeen käskytin koiran keinulle ihan kuin oltaisiin menossa puomille. Lentokeinuhan siitä tuli. Muistaakseni Fisun eka koskaan, tai ainakaan kisoissa. Harmittaa vietävästi, kun itse ohjeistaa koiran ihan väärin. Kamalan epäreilua. Tajusin mokani ihan liian myöhään. Otettiin keinu uudestaan, F tuli vähän varoen, mutta muuten ihan hyvin. Tästä jatkettiin suoraan maaliin, eli ehkä kymmenen estettä tuli yhteensä tehtyä. Voi jee.
No, tällaisen pohjanoteerauksen jälkeen ei voi kuin parantaa. Ihan hirveä suoritus kertakaikkiaan. Unohdetaan tämä, video ainakin deletoidaan heti kunhan olen ensin kiduttanut itseäni sillä ja oppinut tarpeeksi. Kantapään kautta.
torstai 30. kesäkuuta 2011
tiistai 28. kesäkuuta 2011
HYL
Eilen käytiin Maisan kanssa kisaamassa piiiiitkän kisatauon jälkeen. Osallistuttiin HAU Openin viralliseen kisaan, tuomarina Heidi Viitaniemi. Rata oli aika kinkkinen, heti kolmantena esteenä oli puomi, jonka molemmin puolin putken päät veti koiria aika tehokkaasti hyllyille. Maisan kanssa selvittiin siitä, mutta virheet tuli sitten muualla.
Ilmeisesti puomin kontaktilta tuli eka vitonen. Tein persjätön kun koira oli vielä puomilla ja selvästi M koki tilanteensa tulleen ja hyppäsi kontaktin. Tulipa kokeiltua, ei toimi. Seuraavaksi lensi muurin palat. Muurilta käännyttiin aika tiukasti, jolloin M varmasti jarrutti vauhtiaan jo niin paljon, ettei hypännyt kunnolla. Ärsytti, sillä en tässä vaiheessa vielä tiennyt puomin virheestä. No, eipä mokailu tähän jäänyt kuitenkaan. A:lta Maisa hyppäsi tosi törkeästi yli kontaktin, joten otettiin se uusiksi ja tulokseksi siis HYL. -tuttaa Maisan kontaktit. Ei niistä vaan tule enää mitään.
Alkuunhan M pysähtyi 2on-2off, mutta erinäisten kontaktipelkojen ja -ongelmien myötä siirryttiin pelkkään jarrutukseen kontakteilla. Vaan eipä toimi tämäkään... Etenkin A on tosi vaikea. Kun käsken Maisaa hidastamaan, se jää tosi ylös ja tulee tosi hitaasti kontaktille odottaen koska saa hypätä pois. Hankalaa, hankalaa. Puomi sentään yleensä menee aika ok, mutta nytkään persjätössä ei, kun en itse käskyttänyt normaalisti. Keinu sentään oli nyt hyvä, mikä oli kummallista. Yleensä Maisa hyppää siltäkin pois ennen kuin lauta ottaa maahan.
Tosi typeriä teknisiä virheitä siis. Ja typerää on myös se, että mua ei enää yhtään jaksa kiinnostaa työstää näitä ongelmia. Niin monta vuotta niiden kanssa ollaan tuskailtu ja koira kuitenkin on jo 7v. eikä mitään tavoitteita ole muutenkaan. Ehkä tosiaan jätetään agiradat jossain vaiheessa ja siirrytään vain hyppäreille. Harmittaa, kun muuten tekee hyvän radan, mutta suoritus kaatuu teknisiin mokiin esteiden suorittamisessa. No, tästä ei auta kuin ottaa oppia Fisun (ja kaikkien tulevien agikoirien) kohdalla. Jos ei esteitä osaa suorittaa oikein, niin mitä hyötyä on tehdä hyvää rataa muutenkaan?
Fisun kanssa sitten päästäänkin kokeilemaan osaamistasoa jo keskiviikkona, virallisessa kisassa myös. Jokohan haetaan menolippu kuninkuusluokkaan? ;-)
Ilmeisesti puomin kontaktilta tuli eka vitonen. Tein persjätön kun koira oli vielä puomilla ja selvästi M koki tilanteensa tulleen ja hyppäsi kontaktin. Tulipa kokeiltua, ei toimi. Seuraavaksi lensi muurin palat. Muurilta käännyttiin aika tiukasti, jolloin M varmasti jarrutti vauhtiaan jo niin paljon, ettei hypännyt kunnolla. Ärsytti, sillä en tässä vaiheessa vielä tiennyt puomin virheestä. No, eipä mokailu tähän jäänyt kuitenkaan. A:lta Maisa hyppäsi tosi törkeästi yli kontaktin, joten otettiin se uusiksi ja tulokseksi siis HYL. -tuttaa Maisan kontaktit. Ei niistä vaan tule enää mitään.
Alkuunhan M pysähtyi 2on-2off, mutta erinäisten kontaktipelkojen ja -ongelmien myötä siirryttiin pelkkään jarrutukseen kontakteilla. Vaan eipä toimi tämäkään... Etenkin A on tosi vaikea. Kun käsken Maisaa hidastamaan, se jää tosi ylös ja tulee tosi hitaasti kontaktille odottaen koska saa hypätä pois. Hankalaa, hankalaa. Puomi sentään yleensä menee aika ok, mutta nytkään persjätössä ei, kun en itse käskyttänyt normaalisti. Keinu sentään oli nyt hyvä, mikä oli kummallista. Yleensä Maisa hyppää siltäkin pois ennen kuin lauta ottaa maahan.
Tosi typeriä teknisiä virheitä siis. Ja typerää on myös se, että mua ei enää yhtään jaksa kiinnostaa työstää näitä ongelmia. Niin monta vuotta niiden kanssa ollaan tuskailtu ja koira kuitenkin on jo 7v. eikä mitään tavoitteita ole muutenkaan. Ehkä tosiaan jätetään agiradat jossain vaiheessa ja siirrytään vain hyppäreille. Harmittaa, kun muuten tekee hyvän radan, mutta suoritus kaatuu teknisiin mokiin esteiden suorittamisessa. No, tästä ei auta kuin ottaa oppia Fisun (ja kaikkien tulevien agikoirien) kohdalla. Jos ei esteitä osaa suorittaa oikein, niin mitä hyötyä on tehdä hyvää rataa muutenkaan?
Fisun kanssa sitten päästäänkin kokeilemaan osaamistasoa jo keskiviikkona, virallisessa kisassa myös. Jokohan haetaan menolippu kuninkuusluokkaan? ;-)
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Rääkkiä
Parina viime päivänä ollaan oltu reippaita koirien kanssa. Maanantai-iltana tehtiin liki kahden tunnin lenkki, josta osa juostiin ylämäkitreeniä Paloheinän mäessä, osa spurttailtiin pelloilla ja osa juostiin muuten vain. Toki suurin osa silti käveltiin. ;) Oli taas helppo todeta, ettei musta ole koirille mitään vastusta juoksukisassa. Kipitin täysillä ylämäessä ja kaksi mustaa vain sujahti molemmilta puolilta ohi ja suoraan mäen päälle. :-D Kateellisena katsoin nelivetoja. Keskuspuistossa oli ilahduttavan vähän vastaantulijoita ja saatiin kulkea melko huoletta. Fisu löysi myös siilin matkan varrelta, joka kummastutti tyttöjä suuresti. Onneksi kumpikaan ei työntänyt neniään liian lähelle piikikästä palleroa.
Eilen oli vuorossa agilitytreenit Sari Vähäniityn koulutuksessa, ja olikin kunnon treeni! Maisa sai aloittaa mineistä, Fisun kanssa juoksin vikana.
Tykkäsin radasta tosi paljon. Vaikka haastavia kohtia oli useita, päästiin välillä myös kunnolla vauhtiin ja pyörityskohdat oli jotenkin selkeitä.
Rata alkoi hypyllä ja pituudella, jolta käännyttiin heti tiukasti ehkä 140 astetta takaisinpäin, josta hyppy ja pimeä putkikulma. Suoran putken jälkeen sai pinkoa aikalailla seuraavalle muurille, jolla jaakotin (Maisan kohdalla), ja tiukka käännös kepeille. Kepeiltä tyrkättiin koira takaakiertoon, ja itse täysillä seuraaville hypyille, joilla päällejuoksua ja koiran lähettämistä. Taas kunnon vauhtisuora, jonka päässä takaaleikkaus hypyltä mutkaputkelle ja välistävetoa, jonka jälkeen takaisin putkeen. Putkesta hypylle pakkovalssilla, ja kepeille avokulma. Keppien päässä valssi ja käännös takaisinpäin, lähetys takaakiertoon hypylle ja loppusuora maaliin. (Eipä kerro sanallisena tietty mitään, mutta ehkä saan vielä aikaiseksi piirrellä radan jossain vaiheessa tämän pohjalta..)
Maisan kanssa tuli muutoksia kohdissa, joissa kuvittelin sen tulevan nopeammin putkesta ulos. Molemmissa kohdissa olin varautunut leikkaamaan takaa, mutta toiseen sopi sitten paremmin persjättö ja jaakotus ja toisessa ehdin hyvin valssailla vauhtisuoralla. Maisa teki tosi hyvää työtä ja loppua kohden saatiin suoritus aika hyväksi hiottua. Käännös pituudelta sujui yllättävänkin hyvin, mutta pari kertaa se otti kosketuksen pituuteen. Lopuksi kaikki koirat sai tehdä radan vielä kerralla läpi ja Maisa tekikin hyvän nollaradan. On sen kanssa vaan kiva mennä! :)
Fisun kanssa vähän pohdin, miten rata sujuu, kun ei piiitkään aikaan olla tehty oikeasti pitkää rataa saati sitten oltu kenenkään koulutuksessa. Hyvin Fisuli kuitenkin tsemppasi, varsinkin alussa oli vauhtia ihan superisti ja tosi hyvä meininki! Eka ongelmakohta olikin meillä heti toisena esteenä olleen pituuden tiukka kääntyminen. F meni varmaan viisi kertaa putkeen mun selän takaa, vaikka oikeasti ohjasin selkeästi sen tulemaan kädessä hypylle ja putken toiseen päähän. Varmaan sillä viidennellä kerralla ihan kunnolla kielsin kun se taas paineli putkeen musta välittämättä, jolloin se sentään kääntyi sieltä takaisin. Tämän jälkeen se kuunteli ja tuli mukaan.
Pimeän putkikulman F haki hienosti, mutta vähän hitaasti kun itse jo jatkoin toiseen suuntaan. Takaaleikkaus pituudella ja tiukka käännös siitä kepeille sujui hienosti. Ihanaa kun koira hakee kepit itse! Keppien jälkeen tulikin ongelmia, kun F ei osannut lähteä takaakiertoon vähän kauempaa lähettämällä. Mun piti viedä se tosi pitkälle, jolloin myöhästyin auttamatta seuraavasta vauhtisuorasta, jolla oli tarkoitus tehdä päällejuoksu. Tämä kuvio vaihtuikin sitten pariksi takaaleikkaukseksi. Ihan ok tämäkin toimi, mutta vähän ihmeissään koira taisi olla kun jäin niin taakse ohjaamaan.
Seuraava tiukka käännös hypyltä ja vauhtisuora, jonka päässä takaaleikkauksella kääntö putkeen, sujui nätisti! Myös tämän jälkeinen välistävetokohta toimi ihan hyvin. Fisu kyllä kääntyy jo aika mainiosti, tosin vauhti tietysti myös vähenee. Keppien avokulman haki tosi hienosti. Kepeiltä valssi ja loppusuoralle, mikä mentiin lujaa!
Oli ihana huomata, että Fisu oikeasti osaa jo(/vielä?) näin paljon ja tekee pitkääkin rataa näin innolla. Toki se kisoissakin tekee pitkiä ratoja, mutta ei näin jankkaamalla ja moneen kertaan toistaen. Etenkin aina silloin kun heti radan alussa joutuu jauhamaan jotain tiettyä kohtaa, niin pelottaa että koiralta kuolee into. Mutta eipä kuollut. Lähinnä keppejä toistettaessa rupeaa vauhti selvästi vähenemään, mutta muuten tsemppi pysyi tosi kivasti.
Fisunkin kanssa tehtiin koko rata vielä kertaalleen läpi toisella kierroksella ja kas, päästiin virheittä maaliin! Vauhti oli etenkin alussa aika lailla hakusessa, mutta loppua kohden parani, kun päästiin vauhtipätkillä menemään. Koska vauhtia ei ollut liikaa, ehdin ohjaamaan tosi hienon radan. ;-) Loppusuoralla tipahti muurin pala, joten otettiin se vielä uudelleen. Mutten oli tosi siisti suoritus! Ihana Fisu!
Jäi tosi tosi hyvä fiilis tästä treenistä, molemmat koirat oli superosaavia! En malta odottaa seuraavia startteja Fisun kanssa, kun kulkee näin hyvin. :) Myös Maisan kanssa oli älyttömän hauska treenata, se kun on niin helppo ja varma suorittaja. Ihanaa, kun tuntee koiransa ja tietää, mitä sen kanssa tehdään. Helppoa, helppoa.
Tästä alkaakin kesäkauden tauko, mutta me tuskin taukoillaan. On tässä ihan tarpeeksi jo odoteltu, että päästään kunnolla treenin makuun! Kerrankin tuli sellainen olo, että kyseessä on agilityurheilu. Kahden koiran kanssa kun juoksi, niin loppusuoralla alkoi jo tuntua, ettei jalat kanna eteenpäin. Tätä lisää! :-D
Eilen oli vuorossa agilitytreenit Sari Vähäniityn koulutuksessa, ja olikin kunnon treeni! Maisa sai aloittaa mineistä, Fisun kanssa juoksin vikana.
Tykkäsin radasta tosi paljon. Vaikka haastavia kohtia oli useita, päästiin välillä myös kunnolla vauhtiin ja pyörityskohdat oli jotenkin selkeitä.
Rata alkoi hypyllä ja pituudella, jolta käännyttiin heti tiukasti ehkä 140 astetta takaisinpäin, josta hyppy ja pimeä putkikulma. Suoran putken jälkeen sai pinkoa aikalailla seuraavalle muurille, jolla jaakotin (Maisan kohdalla), ja tiukka käännös kepeille. Kepeiltä tyrkättiin koira takaakiertoon, ja itse täysillä seuraaville hypyille, joilla päällejuoksua ja koiran lähettämistä. Taas kunnon vauhtisuora, jonka päässä takaaleikkaus hypyltä mutkaputkelle ja välistävetoa, jonka jälkeen takaisin putkeen. Putkesta hypylle pakkovalssilla, ja kepeille avokulma. Keppien päässä valssi ja käännös takaisinpäin, lähetys takaakiertoon hypylle ja loppusuora maaliin. (Eipä kerro sanallisena tietty mitään, mutta ehkä saan vielä aikaiseksi piirrellä radan jossain vaiheessa tämän pohjalta..)
Maisan kanssa tuli muutoksia kohdissa, joissa kuvittelin sen tulevan nopeammin putkesta ulos. Molemmissa kohdissa olin varautunut leikkaamaan takaa, mutta toiseen sopi sitten paremmin persjättö ja jaakotus ja toisessa ehdin hyvin valssailla vauhtisuoralla. Maisa teki tosi hyvää työtä ja loppua kohden saatiin suoritus aika hyväksi hiottua. Käännös pituudelta sujui yllättävänkin hyvin, mutta pari kertaa se otti kosketuksen pituuteen. Lopuksi kaikki koirat sai tehdä radan vielä kerralla läpi ja Maisa tekikin hyvän nollaradan. On sen kanssa vaan kiva mennä! :)
Fisun kanssa vähän pohdin, miten rata sujuu, kun ei piiitkään aikaan olla tehty oikeasti pitkää rataa saati sitten oltu kenenkään koulutuksessa. Hyvin Fisuli kuitenkin tsemppasi, varsinkin alussa oli vauhtia ihan superisti ja tosi hyvä meininki! Eka ongelmakohta olikin meillä heti toisena esteenä olleen pituuden tiukka kääntyminen. F meni varmaan viisi kertaa putkeen mun selän takaa, vaikka oikeasti ohjasin selkeästi sen tulemaan kädessä hypylle ja putken toiseen päähän. Varmaan sillä viidennellä kerralla ihan kunnolla kielsin kun se taas paineli putkeen musta välittämättä, jolloin se sentään kääntyi sieltä takaisin. Tämän jälkeen se kuunteli ja tuli mukaan.
Pimeän putkikulman F haki hienosti, mutta vähän hitaasti kun itse jo jatkoin toiseen suuntaan. Takaaleikkaus pituudella ja tiukka käännös siitä kepeille sujui hienosti. Ihanaa kun koira hakee kepit itse! Keppien jälkeen tulikin ongelmia, kun F ei osannut lähteä takaakiertoon vähän kauempaa lähettämällä. Mun piti viedä se tosi pitkälle, jolloin myöhästyin auttamatta seuraavasta vauhtisuorasta, jolla oli tarkoitus tehdä päällejuoksu. Tämä kuvio vaihtuikin sitten pariksi takaaleikkaukseksi. Ihan ok tämäkin toimi, mutta vähän ihmeissään koira taisi olla kun jäin niin taakse ohjaamaan.
Seuraava tiukka käännös hypyltä ja vauhtisuora, jonka päässä takaaleikkauksella kääntö putkeen, sujui nätisti! Myös tämän jälkeinen välistävetokohta toimi ihan hyvin. Fisu kyllä kääntyy jo aika mainiosti, tosin vauhti tietysti myös vähenee. Keppien avokulman haki tosi hienosti. Kepeiltä valssi ja loppusuoralle, mikä mentiin lujaa!
Oli ihana huomata, että Fisu oikeasti osaa jo(/vielä?) näin paljon ja tekee pitkääkin rataa näin innolla. Toki se kisoissakin tekee pitkiä ratoja, mutta ei näin jankkaamalla ja moneen kertaan toistaen. Etenkin aina silloin kun heti radan alussa joutuu jauhamaan jotain tiettyä kohtaa, niin pelottaa että koiralta kuolee into. Mutta eipä kuollut. Lähinnä keppejä toistettaessa rupeaa vauhti selvästi vähenemään, mutta muuten tsemppi pysyi tosi kivasti.
Fisunkin kanssa tehtiin koko rata vielä kertaalleen läpi toisella kierroksella ja kas, päästiin virheittä maaliin! Vauhti oli etenkin alussa aika lailla hakusessa, mutta loppua kohden parani, kun päästiin vauhtipätkillä menemään. Koska vauhtia ei ollut liikaa, ehdin ohjaamaan tosi hienon radan. ;-) Loppusuoralla tipahti muurin pala, joten otettiin se vielä uudelleen. Mutten oli tosi siisti suoritus! Ihana Fisu!
Jäi tosi tosi hyvä fiilis tästä treenistä, molemmat koirat oli superosaavia! En malta odottaa seuraavia startteja Fisun kanssa, kun kulkee näin hyvin. :) Myös Maisan kanssa oli älyttömän hauska treenata, se kun on niin helppo ja varma suorittaja. Ihanaa, kun tuntee koiransa ja tietää, mitä sen kanssa tehdään. Helppoa, helppoa.
Tästä alkaakin kesäkauden tauko, mutta me tuskin taukoillaan. On tässä ihan tarpeeksi jo odoteltu, että päästään kunnolla treenin makuun! Kerrankin tuli sellainen olo, että kyseessä on agilityurheilu. Kahden koiran kanssa kun juoksi, niin loppusuoralla alkoi jo tuntua, ettei jalat kanna eteenpäin. Tätä lisää! :-D
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Agiliitämässä
Tänään käytiin paikkailemassa leirin takia väliin jääneitä agilitytreenejä. Kentällä ei ollut muita treenaajia, joten saatiin olla ihan rauhassa. Muokkasin keskimmäisen kentän esteistä jonkunlaisen radan, jolla tuli kertailtua kontakteja, 90 asteen avokulmaa kepeille, takaakiertoa, poispäinkäännöksiä ja kaikenlaista. Maisa sai innokkaana aloittaa ja tekikin tosi hyvää rataa. Vitsit, miten ihanan helppo sitä on ohjata. Kontaktit ok, kepit hienot, kaikki muukin toimi. Siistiä.
Fisu keräili taas motivaatiota Maisan aloittaessa ja hyvin riittikin intoa radalla. Varmaan eka pidempi rata kaiken taukoilun jälkeen, mutta koira toimi hienosti! Kontaktit upeat, kepit sairaan hienot, kaikki ihan super! Fisu vaan osaaaa! Mä olin itse ihan poikki, pääsi oikein kunnolla juoksemaan...
Kerran F kaatui putkessa, mutta jatkoi nopeasti matkaa eikä ottanut itseensä liukastumisesta. Putkessa taisi olla vettä. Otettiin putki heti uudestaan, ihan innolla meni.
Tiistaina meillä on vieraileva kouluttaja, joten oli hyvä käydä tsekkaamassa, miten F aksaa kaiken taukoilun jälkeen. Olin erittäin vakuuttunut sen osaamisesta. :)
Tauko ei ainakaan ole vienyt sen menohaluja, päinvastoin! Fisu on nykyään tosi tulinen treeneissä ja menee ihan täysillä. Tämä tsemppi me aiotaa pitää jatkossakin!
Fisu keräili taas motivaatiota Maisan aloittaessa ja hyvin riittikin intoa radalla. Varmaan eka pidempi rata kaiken taukoilun jälkeen, mutta koira toimi hienosti! Kontaktit upeat, kepit sairaan hienot, kaikki ihan super! Fisu vaan osaaaa! Mä olin itse ihan poikki, pääsi oikein kunnolla juoksemaan...
Kerran F kaatui putkessa, mutta jatkoi nopeasti matkaa eikä ottanut itseensä liukastumisesta. Putkessa taisi olla vettä. Otettiin putki heti uudestaan, ihan innolla meni.
Tiistaina meillä on vieraileva kouluttaja, joten oli hyvä käydä tsekkaamassa, miten F aksaa kaiken taukoilun jälkeen. Olin erittäin vakuuttunut sen osaamisesta. :)
Tauko ei ainakaan ole vienyt sen menohaluja, päinvastoin! Fisu on nykyään tosi tulinen treeneissä ja menee ihan täysillä. Tämä tsemppi me aiotaa pitää jatkossakin!
Leirikoira
Vietimme Fisun kanssa viitisen päivää Punkalaitumella Hiidenhelmen leirikeskuksessa. Kyseessä oli Kennelliiton nuorten koiraleiri, jossa toimin ohjaajana ja Fisu apuohjaajana mukana. :) Maisan päätin jättää äidin hoitoon, se kun ei oikein tule toimeen lasten eikä koirien kanssa...
Fisu sen sijaan oli älyttömän hyvää matkaseuraa. Se otti yksinolon pikkuhuoneessa ihan rennosti, yleensä kun tulin huoneeseen, se vain nosti sängyllä päätään ja katsoi ihan kuin kysyen: "joko mun pitäisi nousta?". :-D Mutta innokkaana se lähti aina touhuamaankin, sateesta huolimatta. Välillä F vietti aikaa sängyn alla, se kun tykkää suojaisista paikoista. Kaiken kaikkiaan Fisu oli uskomattoman helppo leirikoira, mun ei tarvinnut missään vaiheessa stressata, pitääkö se meteliä huoneessa (ei varmasti pidä), stressaako se vieraassa paikassa yksinolosta (eipä ressannut) tai miten se pärjää leiriläisten keskellä (hienosti!). Lapsukaiset ihastuivat Fisuun ja tulivat aina silittelemään, mutta F otti kaikki ystävällisesti vastaan. Ei se erityisen kiinnostunut ollut lapsista, mutta kohteliaasti aina tervehti kaikkia. =)
Onneksi en ottanut Maisaa mukaan, se kun on niin kärsimätön ja huono odottelemaan vieraissa paikoissa. Se on myös turhan äänekäs, joten sitä en olisi voinut pitää koulutuskentän reunalla odottamassa. Muutenkin musta on tosi kiva välillä lähteä johonkin Fisun kanssa kaksin. Se kun on niin Maisan komennuksessa kotioloissa, että sille tekee hyvää päästä välillä yksin reissuun. Fisun egon pönkittyminen näkyikin kotiin palaamisen jälkeen illalla, kun tytöt sai pienen rähinän aikaan keskenään. Mutta se oli onneksi yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin.
Fisu sai myös esitellä leiriläisille lajinäytöksessä agia, tokoa, hakua. Hauskaa kun on monitoimikoira, jonka kanssa touhuta! Hakurullia F ei ollut nähnyt vuoteen, mutta ei puhettakaan ettei se olisi muistanut mitä niiden kanssa tehdään. Kun Fisu näki maalimiehen menevän piiloon, sen silmät syttyi ja koira todella tiesi, mitä ollaan tekemässä. Ukko löytyi hyvin heinikosta ja rulla palautui vauhdilla mun luo. Näytölle F meni samaa reittiä kuin alunperin maalimiehen luo. Kylläpä oli hauskaa! Ihan harmittaa kun ei aika riitä hakuiluun. :( No, ehkä me vielä jossain kohtaa jatketaan sitäkin harrastusta.
Oli hauska huomata, miten helppo ja lunki reissukaveri Fiskars onkaan. Ihanaa kun on koira, jonka kanssa kaikki on näin helppoa! <3
Fisu sen sijaan oli älyttömän hyvää matkaseuraa. Se otti yksinolon pikkuhuoneessa ihan rennosti, yleensä kun tulin huoneeseen, se vain nosti sängyllä päätään ja katsoi ihan kuin kysyen: "joko mun pitäisi nousta?". :-D Mutta innokkaana se lähti aina touhuamaankin, sateesta huolimatta. Välillä F vietti aikaa sängyn alla, se kun tykkää suojaisista paikoista. Kaiken kaikkiaan Fisu oli uskomattoman helppo leirikoira, mun ei tarvinnut missään vaiheessa stressata, pitääkö se meteliä huoneessa (ei varmasti pidä), stressaako se vieraassa paikassa yksinolosta (eipä ressannut) tai miten se pärjää leiriläisten keskellä (hienosti!). Lapsukaiset ihastuivat Fisuun ja tulivat aina silittelemään, mutta F otti kaikki ystävällisesti vastaan. Ei se erityisen kiinnostunut ollut lapsista, mutta kohteliaasti aina tervehti kaikkia. =)
Onneksi en ottanut Maisaa mukaan, se kun on niin kärsimätön ja huono odottelemaan vieraissa paikoissa. Se on myös turhan äänekäs, joten sitä en olisi voinut pitää koulutuskentän reunalla odottamassa. Muutenkin musta on tosi kiva välillä lähteä johonkin Fisun kanssa kaksin. Se kun on niin Maisan komennuksessa kotioloissa, että sille tekee hyvää päästä välillä yksin reissuun. Fisun egon pönkittyminen näkyikin kotiin palaamisen jälkeen illalla, kun tytöt sai pienen rähinän aikaan keskenään. Mutta se oli onneksi yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin.
Fisu sai myös esitellä leiriläisille lajinäytöksessä agia, tokoa, hakua. Hauskaa kun on monitoimikoira, jonka kanssa touhuta! Hakurullia F ei ollut nähnyt vuoteen, mutta ei puhettakaan ettei se olisi muistanut mitä niiden kanssa tehdään. Kun Fisu näki maalimiehen menevän piiloon, sen silmät syttyi ja koira todella tiesi, mitä ollaan tekemässä. Ukko löytyi hyvin heinikosta ja rulla palautui vauhdilla mun luo. Näytölle F meni samaa reittiä kuin alunperin maalimiehen luo. Kylläpä oli hauskaa! Ihan harmittaa kun ei aika riitä hakuiluun. :( No, ehkä me vielä jossain kohtaa jatketaan sitäkin harrastusta.
Oli hauska huomata, miten helppo ja lunki reissukaveri Fiskars onkaan. Ihanaa kun on koira, jonka kanssa kaikki on näin helppoa! <3
torstai 9. kesäkuuta 2011
Varpaan matka...
...katkenneesta ehjäksi näytti tältä:
(pari viikkoa tapaturman jälkeen)
(4 kk tapaturman jälkeen)
(7 kk tapaturman jälkeen)
Huh, mikä helpotus! Oli tosiaan pakko käydä vielä kuvauttamassa varpaan tilanne, jottei jokaisesta Fisun oudosta askeleesta tms. tarvitsisi saada sydänkohtausta... Ja kuvista saatiin juuri se tulos, mitä niin kovasti toivottiin: varvas on luutunut kuntoon. Onhan se vähän kiero, mutta ortopedin mukaan yllättävänkin siisti! ja mitä väliä, kunhan se toimii ja kestää! Nyt voidaan siis hyvillä mielin jatkaa taas normaalielämää. VIHDOIN!!
(pari viikkoa tapaturman jälkeen)
(4 kk tapaturman jälkeen)
(7 kk tapaturman jälkeen)
Huh, mikä helpotus! Oli tosiaan pakko käydä vielä kuvauttamassa varpaan tilanne, jottei jokaisesta Fisun oudosta askeleesta tms. tarvitsisi saada sydänkohtausta... Ja kuvista saatiin juuri se tulos, mitä niin kovasti toivottiin: varvas on luutunut kuntoon. Onhan se vähän kiero, mutta ortopedin mukaan yllättävänkin siisti! ja mitä väliä, kunhan se toimii ja kestää! Nyt voidaan siis hyvillä mielin jatkaa taas normaalielämää. VIHDOIN!!
Hupsan!
Menihän se Fisu sitten maahan. Ja osasi vähän muutakin!
Eilen tosiaan aloitettiin meidän tokokisaura Vantaalla iltakokeessa. Kisapaikkana oli Korson hiekkakenttä, joka oli tilava ja varjoisa. Vieressä oli koriskenttä, jossa oli äänekkäät treenit menossa, mutta ainakaan Fisua ei tämä kiinnostanut, enkä huomannut, että muutkaan koirat olisivat ottaneet siitä häiriötä. Hyvät olosuhteet siis.
Koiria oli ALO-luokassa muistaakseni 19 kappaletta, Fisun vuoro oli tokavikana. Meidän luokan (alo-koirat oli jaettu neljään osaan) arvioitu aloitusaika oli klo 20.30, mikä oli päivän kuumuuden huomioiden loistava aika. Mentiin reilusti, yli tunnin, etukäteen paikalle ja huomattiin, että aikataulu oli hyvin paljon edellä. Olin ajatellut, että koirien pissatuksen jälkeen (Maisa motivaattorina mukana) ehtisin laittaa Fisun autoon odottelemaan ja puuhailla Maisan kanssa välillä. Edellinen luokka oli kuitenkin jo lopettelemassa, joten pissatuksen jälkeen Maisa sai mennä autoon ja me Fisun kanssa kehän laidalle odottamaan.
Katsomossa ja reunanurmikoilla pyöri ampiaisia ja kärpäsiä, joita Fisu jo silmäili pahasti, joten en uskaltanut jättää sitä mihinkään yksin. Odottelin siis sen kanssa yhdessä kehän ulkopuolella. Ennen luoksepäästävyyttä ja paikallaoloa en tehnyt Fisun kanssa oikeastaan mitään, ajattelin, että virittely tms. ennen niitä on turhaa. Vähäsen jännittiv, mutta ihan hyvä fiilis oli. :)
Juoksutarkastus sujui hyvin, vähän F ihmetteli, mikä juttu se on. Päästiin kuuden koiran rivin keskivaiheille, vieressä poro ja groe. Luoksepäästävyydessä Fisu istui paikallaan kuin tatti, eikä paljoa huomannutkaan tuomaria. Siitä 10, kuten muillekin koirille. Fisu taisi jo ehtiä tylsistyä istuskeluun ja tuijotteli vain eteenpäin mun vieressä. Kun paikallaoloa aloiteltiin, en uskaltanut oikein enää käskyttää sitä tai mitään, mutta vähän mietin, kuunteleeko se maahan-käskyn jos vain katselee omia juttujaan. :D Ja eihän se ekalla kuullutkaan. Tokalla käskyllä meni kuitenkin maahan. Aika vinoon se jäi, kuten yleensäkin.
Jätettiin koirat ja käveltiin mun mielestä aika kauas. Kamala, kun jännitti. Viereinen poro nousi seisomaan jossain vaiheessa, ja ohjaaja sai hakea sen pois. Samoin parin koiran päässä pieni heeleri nousi. Fisu katseli välillä ympärilleen ja takaviistoonkin, jossa kulki ihmisiä, mutta pysyi tosi nätisti. Ei ollut rauhaton kuitenkaan. Aika äkkiä se 2 min kuitenkin meni ja palattiin koirien luo. F nousi hienosti ekalla käskyllä sivulle. Tästä siis 8. Tuomari ei rokottanut vinoudesta mitään.
Sitten päästiin odottelemaan omaa vuoroa kehän ulkopuolelle. Meitä ennen oli kolme koiraa. Kertasin Fisun kanssa odotellessa vielä maahanmenoa, luoksetuloa kahden metrin matkalla ja seisomaan pysähtymistä. Viimeiseksi otin vielä maahanmenoja, yllättäen.. :P Pari kertaa meni vasta tokalla käskyllä, mutta lopulta teki jo paremmin. En ottanut maahanmenoja liikkeenä seuraamisen yhteydessä, vaan ihan yksittäisinä siellä täällä. Lopun aikaa vain oltiin möllötettiin.
Kun meitä edeltävä koira oli hypyllä, vaihdoin Fisulle tokovermeet (panta ja hihna) ja kerroin, että nyt lähdetään hommiin. Se oli ihan innokkaana, haukahtikin pari kertaa. Ennen omaa vuoroa oli jotenkin tosi hyvä ja varma olo. Luotin siihen, että Fisu kyllä osaa. Ja niinhän se osasikin. =)
Tuomari ja liikkuri oli oikein mukavia ja avuliaita ja muutenkin mun mielestä oli paljon paljon rennompaa ja vapaampaa kuin olin olettanut tokokokeessa olevan.
Seuraaminen sujui tosi nätisti. F pysyi hienosti kohdillaan ja kääntyi mun mielestä tiiviisti. Pysähdyksissä jäi ehkä aavistuksen eteen. Hihnaseuruusta saatiin 9, koska vasempaan käännöksissä hihna kiristyi. En itse edes huomannut, joten hyvä kun tuli näin ilmi. Vapaana seuraaminen meni vielä paremmin, käännökset hyviä ja F kuunteli tosi hyvin. Kontakti pysyi koko ajan. Yksi perusasento jäi aika eteen. Siitä 9,5.
Liikkeestä maahan onnistui! Vähän taisin hidastaa vauhtia käskyn kohdalla ja vilkaisin alaspäin sen verran, että näin menikö maahan. Näistä ei kuitenkaan mennyt pisteitä, joten täysi kymppi! Sain palautetta, että mun käsky oli sen verran pitkä, että pitää kiinnittää huomiota, ettei mene tuplakäskyksi.
Luoksetulossa Fisu yllätti täysin. Hirmuinen vauhti ei tullut yllätyksenä, mutta siihen, että F tuli lähes täydellisesti sivulle, en ollut varautunut! Loistavaa! :D Vähän vinoon tuli, joten 9,5.
Liikkeestä seis toimi yhtä hyvin kuin yleensäkin. Kun annoin käskyn, en nähnyt mitä koira tekee. Jostain syystä luulin tuomarin ilmeen takia, että se oli istunut. Oli iloinen yllätys, kun käännyin ja näin, että koira seisoo paikallaan! Pari askelta se otti ennen pysähdystä, joten arvosana 9. Olin tyytyväinen!
Hypyn kohdalla F ei ottanut kontaktia sivulla ollessaan, ja odotin siksi hetken ennen kuin annoin käskyn. Käskystä se lähti heti hypylle, mutta päätti viime hetkellä olla hyppäämättä. Toisella käskyllä hyppäsi ja jäi nätisti taa seisomaan. Kun tulin sen viereen, sen jalan alla oli justiin pahasti hypyn metallijalka, mutta sai se istuuduttua kuitenkin. Tästä siis 8.
Kokonaisvaikutuksesta saatiin 9. Tuomari kehui, että yhteistyö oli iloista. :) Saatiin muutenkin tosi hyvin palautetta aina liikkeiden välissä ja tunnelma oli tosi miellyttävä. Eihän tää mitään vakavaa ollutkaan.
Kokonaisuudessaan rivi näytti siis tältä:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9,5
Liikkeestä maahan 10
Luoksetulo 9,5
Liikkeestä seis 9
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä siis 181,5 pistettä, ALO1, KP ja sija 2./19. !
Tuomarina oli Riikka Pulliainen.
Tosi kiva kokemus ja varmasti lähdetään toistekin. Ihmettelen yhä, miten paljon Fisu osaa, vaikka toisaalta, eihän se mikään yllätys ole, että mulla on kamalan pätevä koira! :D Mutta että siitä on ihan tokokoiraksikin! Hauskaa!
Seuraava tavoite: TK1. ;-)
Eilen tosiaan aloitettiin meidän tokokisaura Vantaalla iltakokeessa. Kisapaikkana oli Korson hiekkakenttä, joka oli tilava ja varjoisa. Vieressä oli koriskenttä, jossa oli äänekkäät treenit menossa, mutta ainakaan Fisua ei tämä kiinnostanut, enkä huomannut, että muutkaan koirat olisivat ottaneet siitä häiriötä. Hyvät olosuhteet siis.
Koiria oli ALO-luokassa muistaakseni 19 kappaletta, Fisun vuoro oli tokavikana. Meidän luokan (alo-koirat oli jaettu neljään osaan) arvioitu aloitusaika oli klo 20.30, mikä oli päivän kuumuuden huomioiden loistava aika. Mentiin reilusti, yli tunnin, etukäteen paikalle ja huomattiin, että aikataulu oli hyvin paljon edellä. Olin ajatellut, että koirien pissatuksen jälkeen (Maisa motivaattorina mukana) ehtisin laittaa Fisun autoon odottelemaan ja puuhailla Maisan kanssa välillä. Edellinen luokka oli kuitenkin jo lopettelemassa, joten pissatuksen jälkeen Maisa sai mennä autoon ja me Fisun kanssa kehän laidalle odottamaan.
Katsomossa ja reunanurmikoilla pyöri ampiaisia ja kärpäsiä, joita Fisu jo silmäili pahasti, joten en uskaltanut jättää sitä mihinkään yksin. Odottelin siis sen kanssa yhdessä kehän ulkopuolella. Ennen luoksepäästävyyttä ja paikallaoloa en tehnyt Fisun kanssa oikeastaan mitään, ajattelin, että virittely tms. ennen niitä on turhaa. Vähäsen jännittiv, mutta ihan hyvä fiilis oli. :)
Juoksutarkastus sujui hyvin, vähän F ihmetteli, mikä juttu se on. Päästiin kuuden koiran rivin keskivaiheille, vieressä poro ja groe. Luoksepäästävyydessä Fisu istui paikallaan kuin tatti, eikä paljoa huomannutkaan tuomaria. Siitä 10, kuten muillekin koirille. Fisu taisi jo ehtiä tylsistyä istuskeluun ja tuijotteli vain eteenpäin mun vieressä. Kun paikallaoloa aloiteltiin, en uskaltanut oikein enää käskyttää sitä tai mitään, mutta vähän mietin, kuunteleeko se maahan-käskyn jos vain katselee omia juttujaan. :D Ja eihän se ekalla kuullutkaan. Tokalla käskyllä meni kuitenkin maahan. Aika vinoon se jäi, kuten yleensäkin.
Jätettiin koirat ja käveltiin mun mielestä aika kauas. Kamala, kun jännitti. Viereinen poro nousi seisomaan jossain vaiheessa, ja ohjaaja sai hakea sen pois. Samoin parin koiran päässä pieni heeleri nousi. Fisu katseli välillä ympärilleen ja takaviistoonkin, jossa kulki ihmisiä, mutta pysyi tosi nätisti. Ei ollut rauhaton kuitenkaan. Aika äkkiä se 2 min kuitenkin meni ja palattiin koirien luo. F nousi hienosti ekalla käskyllä sivulle. Tästä siis 8. Tuomari ei rokottanut vinoudesta mitään.
Sitten päästiin odottelemaan omaa vuoroa kehän ulkopuolelle. Meitä ennen oli kolme koiraa. Kertasin Fisun kanssa odotellessa vielä maahanmenoa, luoksetuloa kahden metrin matkalla ja seisomaan pysähtymistä. Viimeiseksi otin vielä maahanmenoja, yllättäen.. :P Pari kertaa meni vasta tokalla käskyllä, mutta lopulta teki jo paremmin. En ottanut maahanmenoja liikkeenä seuraamisen yhteydessä, vaan ihan yksittäisinä siellä täällä. Lopun aikaa vain oltiin möllötettiin.
Kun meitä edeltävä koira oli hypyllä, vaihdoin Fisulle tokovermeet (panta ja hihna) ja kerroin, että nyt lähdetään hommiin. Se oli ihan innokkaana, haukahtikin pari kertaa. Ennen omaa vuoroa oli jotenkin tosi hyvä ja varma olo. Luotin siihen, että Fisu kyllä osaa. Ja niinhän se osasikin. =)
Tuomari ja liikkuri oli oikein mukavia ja avuliaita ja muutenkin mun mielestä oli paljon paljon rennompaa ja vapaampaa kuin olin olettanut tokokokeessa olevan.
Seuraaminen sujui tosi nätisti. F pysyi hienosti kohdillaan ja kääntyi mun mielestä tiiviisti. Pysähdyksissä jäi ehkä aavistuksen eteen. Hihnaseuruusta saatiin 9, koska vasempaan käännöksissä hihna kiristyi. En itse edes huomannut, joten hyvä kun tuli näin ilmi. Vapaana seuraaminen meni vielä paremmin, käännökset hyviä ja F kuunteli tosi hyvin. Kontakti pysyi koko ajan. Yksi perusasento jäi aika eteen. Siitä 9,5.
Liikkeestä maahan onnistui! Vähän taisin hidastaa vauhtia käskyn kohdalla ja vilkaisin alaspäin sen verran, että näin menikö maahan. Näistä ei kuitenkaan mennyt pisteitä, joten täysi kymppi! Sain palautetta, että mun käsky oli sen verran pitkä, että pitää kiinnittää huomiota, ettei mene tuplakäskyksi.
Luoksetulossa Fisu yllätti täysin. Hirmuinen vauhti ei tullut yllätyksenä, mutta siihen, että F tuli lähes täydellisesti sivulle, en ollut varautunut! Loistavaa! :D Vähän vinoon tuli, joten 9,5.
Liikkeestä seis toimi yhtä hyvin kuin yleensäkin. Kun annoin käskyn, en nähnyt mitä koira tekee. Jostain syystä luulin tuomarin ilmeen takia, että se oli istunut. Oli iloinen yllätys, kun käännyin ja näin, että koira seisoo paikallaan! Pari askelta se otti ennen pysähdystä, joten arvosana 9. Olin tyytyväinen!
Hypyn kohdalla F ei ottanut kontaktia sivulla ollessaan, ja odotin siksi hetken ennen kuin annoin käskyn. Käskystä se lähti heti hypylle, mutta päätti viime hetkellä olla hyppäämättä. Toisella käskyllä hyppäsi ja jäi nätisti taa seisomaan. Kun tulin sen viereen, sen jalan alla oli justiin pahasti hypyn metallijalka, mutta sai se istuuduttua kuitenkin. Tästä siis 8.
Kokonaisvaikutuksesta saatiin 9. Tuomari kehui, että yhteistyö oli iloista. :) Saatiin muutenkin tosi hyvin palautetta aina liikkeiden välissä ja tunnelma oli tosi miellyttävä. Eihän tää mitään vakavaa ollutkaan.
Kokonaisuudessaan rivi näytti siis tältä:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9,5
Liikkeestä maahan 10
Luoksetulo 9,5
Liikkeestä seis 9
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä siis 181,5 pistettä, ALO1, KP ja sija 2./19. !
Tuomarina oli Riikka Pulliainen.
Tosi kiva kokemus ja varmasti lähdetään toistekin. Ihmettelen yhä, miten paljon Fisu osaa, vaikka toisaalta, eihän se mikään yllätys ole, että mulla on kamalan pätevä koira! :D Mutta että siitä on ihan tokokoiraksikin! Hauskaa!
Seuraava tavoite: TK1. ;-)
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Ha ha haa
Vähäsen naurattaa, sillä tällä hetkellä mun koira ei osaakaan mennä maahan, ei ainakaan liikkeestä. Mutta tänään meillä on tokokoe. Siitä ei voi tulla muuta kuin hauskaa. :D
Eilen agilityjen yhteydessä (Maisa agiliisi, F vain tokoili) Fisu sai kerrata lyhyesti ALOilut. Muuten tosi kivasti, mutta liikkeestä maahan tosiaan ei sujunut sitten yhtään. En tiedä, menikö kertaakaan ekalla käskyllä. Liikkeestä seis sentään toimi hienosti. Ja luoksetulo! Tuli supervauhdilla ja melkeinpä sivulle! Wau. Ja hyppy oli hieno. Näillä mennään, katsotaan miten käy. =)
Eilen agilityjen yhteydessä (Maisa agiliisi, F vain tokoili) Fisu sai kerrata lyhyesti ALOilut. Muuten tosi kivasti, mutta liikkeestä maahan tosiaan ei sujunut sitten yhtään. En tiedä, menikö kertaakaan ekalla käskyllä. Liikkeestä seis sentään toimi hienosti. Ja luoksetulo! Tuli supervauhdilla ja melkeinpä sivulle! Wau. Ja hyppy oli hieno. Näillä mennään, katsotaan miten käy. =)
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Äkkilähtö...
...ei tällä kertaa kohdistu etelään, vaan tokokokeeseen! :-D
Sain Fisulle peruutuspaikan huomiseksi iltakokeeseen. Jännittää! Mutta mennään kokeilemaan. Siellähän nähdään, mitä koira osaa ja mitä ei.
Eilen tehtiin hyvin pieni ja iloinen kertailutreeni, ja Fisuhan osasi ihan kaiken! Emme kuitenkaan ylpisty tästä, vaan tsempattava on vielä. ;)
Täytyy tänään kertailla vielä agitreenien lomassa. Ehkäpä Fisu ei aksaa tänään. Tokohyppy täytyy ottaa vielä, samoin jäävät. Mikä eniten jännittää, on liikkeestä seis. Eilen treenituokiossa toimi hienosti, mutta illalla istui ainakin kaksi kertaa. Auts.. Noh, vielä varmistellaan meidän virittelykäskyt. :)
Samoin luoksetulo menee miten menee, eli ihan vinksalleen. Kunhan tulee nopeasti. :D
Eipä tässä sen suurempia tavoitteita, rentoon suoritukseen pyritään. Onhan tää kuitenkin eka tokokoe ikinä - sekä mulle että koiralle!
Sain Fisulle peruutuspaikan huomiseksi iltakokeeseen. Jännittää! Mutta mennään kokeilemaan. Siellähän nähdään, mitä koira osaa ja mitä ei.
Eilen tehtiin hyvin pieni ja iloinen kertailutreeni, ja Fisuhan osasi ihan kaiken! Emme kuitenkaan ylpisty tästä, vaan tsempattava on vielä. ;)
Täytyy tänään kertailla vielä agitreenien lomassa. Ehkäpä Fisu ei aksaa tänään. Tokohyppy täytyy ottaa vielä, samoin jäävät. Mikä eniten jännittää, on liikkeestä seis. Eilen treenituokiossa toimi hienosti, mutta illalla istui ainakin kaksi kertaa. Auts.. Noh, vielä varmistellaan meidän virittelykäskyt. :)
Samoin luoksetulo menee miten menee, eli ihan vinksalleen. Kunhan tulee nopeasti. :D
Eipä tässä sen suurempia tavoitteita, rentoon suoritukseen pyritään. Onhan tää kuitenkin eka tokokoe ikinä - sekä mulle että koiralle!
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Mielenrauhaa metsästämässä (ja taas varvaspäivitys)
Hitto kun ei vaan osaa luottaa siihen, että se varvas olisi jo kunnossa. Tällä viikolla on jo kahdesti sydän jättänyt lyöntejä välistä kun Fisu on alkanut yhtäkkiä ontua jalkaa. Just sitä tiettyä jalkaa.Ensin tiistaina agilityistä palatessa F rupesi yhtäkkiä ihmettelemään jalkaansa. Huomasin, että se tuli nokkospensaasta, joten en huolesunut sen enempää, jalkakin toimi ihan hyvin pienen tassuhieronnan jälkeen.
Mutta kun seuraavana päivänä pienen kivikkoisen jokivilvoittelun jälkeen F rupesikin kävelemään kolmella jalalla, meinasi tulla itku. Olin jo hetken ihan varma, että varvas on taas poikki ja näin jo mielessäni kaikki kauhukuvat siitä, mitä se tarkoittaisi. Hetki ihmeteltiin jalkaa yhdessä, tunnustelin varvasta, mutta mitään hyötyä siitä ei ole, kun luu on muutenkin niin kumman mallinen nykyään. Hetki surkuteltiin asiaa, mutta kohta päästiin varovasti jatkamaan lenkkiä. Loppumatka käveltiin normaalisti, mutta pakko oli silti heti soittaa ja varata aika ortopedille. Mennään siis ensi viikolla vielä kontrollikuviin, jotta nähdään, mikä varpaan tilanne on.
Totesin, että maksan mielelläni yhden ortopedikäynnin verran siitä, ettei joka lenkillä tarvitse kytätä koiran varpaita ja miettiä, laskiko se tällä kertaa vähemmän painoa vasemmalle takajalalle kuin muille.... Varmaan kuvista nyt selviää, onko jalka nyt oikeasti kunnossa ja voinko vihdoin lopettaa siitä stressaamisen. Ensi torstaihin asti yritetään ottaa rauhallisesti ja vältetään mm. nokkospensaita.
Mutta kun seuraavana päivänä pienen kivikkoisen jokivilvoittelun jälkeen F rupesikin kävelemään kolmella jalalla, meinasi tulla itku. Olin jo hetken ihan varma, että varvas on taas poikki ja näin jo mielessäni kaikki kauhukuvat siitä, mitä se tarkoittaisi. Hetki ihmeteltiin jalkaa yhdessä, tunnustelin varvasta, mutta mitään hyötyä siitä ei ole, kun luu on muutenkin niin kumman mallinen nykyään. Hetki surkuteltiin asiaa, mutta kohta päästiin varovasti jatkamaan lenkkiä. Loppumatka käveltiin normaalisti, mutta pakko oli silti heti soittaa ja varata aika ortopedille. Mennään siis ensi viikolla vielä kontrollikuviin, jotta nähdään, mikä varpaan tilanne on.
Totesin, että maksan mielelläni yhden ortopedikäynnin verran siitä, ettei joka lenkillä tarvitse kytätä koiran varpaita ja miettiä, laskiko se tällä kertaa vähemmän painoa vasemmalle takajalalle kuin muille.... Varmaan kuvista nyt selviää, onko jalka nyt oikeasti kunnossa ja voinko vihdoin lopettaa siitä stressaamisen. Ensi torstaihin asti yritetään ottaa rauhallisesti ja vältetään mm. nokkospensaita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
