Melkoinen lenkki

Tänän ehti taas jo alkaa hämärtää kun oltiin lenkillä tyttöjen kanssa. Oltiin jo kävelty pitkään ja lähestymässä kotia. Espoossa hiekkateillä pidin vielä tytöt vapaana, mutta kun tuli koira vastaan, laitoin ne kiinni ja mentiin nätisti ohi pentu namuja syöden. Ajattelin kävellä sitten vielä metsän reunaan asti koirat hihnoissa, onneksi.

Kun oltiin jo lähellä metsää, Fisu rupesi vähän tuijottelemaan yhteen pihaan ja vetämään. Pysähdyin ja odottelin, että hihna löystyy, johon meni nyt vähän kauemmin aikaa kuin yleensä. Kun taas jatkettiin, näin yhdellä pihalla liikkuvan jonkin eläimen. Kurkottelin katsomaan paremmin ja tajusin sen olevan kettu. Olin niin keskittynyt eläimen bongailuun, että Fisun remmi pääsi irti mun kädestä kun se yhtäkkiä haukahti ja kiskaisi (oli siis myös huomannut ketun).

Fisu ryntäsi pihalle, mutta ehti vain muutamien metrien päähän, kunnes karjaisin. Huusin sille niin lujaa, että ihmettelin itsekin, miten paljon ääntä tarvittaessa lähtee. "EI MENE!!" kaikui varmaan kilometrin päähän... Ihme kyllä Fiz pysähtyi. Kutsuin sen äkkiä luo taskusta namuja kaivaien ja pentu onneksi totteli. Palkkasin sen tosi helpottuneena. Kettu oli jo ehtinyt kadota kun sitä yritin vielä nähdä. No, ei mikään ihme jos sekin mun huutoa pelästyi.

Loppulenkin tytöt saivatkin mennä hihnoissa. oikaistiin vielä metsän läpi, mikä ei tosin siinä vaiheessa enää kamalasti houkutellut hämärässä kettujen reviirillä. Olen toki repolaisiin ennenkin ihan meidän lähistöllä törmännyt, mutta viimeisestä kerrasta oli varmaan jo vuosi aikaa. Mutta ilmeisesti ne vieläkin tällä alueella liikuskelevat.

Muuten lenkki sujui hyvin. Ollaan jo useasti lenkkeilty ilman liinaa ja ei ole enää pitkään aikaa huutoryntäyksiä tapahtunut kenenkään luo. Tänäänkin tuli silloin tällöin ihmisiä metsässä ja peltojen laidoilla vastaan, mutta F pysyi hienosti hallinnassa ja tuli heti luo kun kustuin. Muutenkin voin luottaa siihen jo vähän enemmän, eikä tarvitse olla enää heti sitä huutamassa luokse vaikka joku olisikin näkyvissä. Pari koiraakin tuli vastaan kun tytöt olivat vapaana ja päästiin niistä ohi hienosti ilman huutoa tai huonoa käytöstä.

En tosin tiedä miten Fisu reagoisi jos metsässä tulisi yllättäen koira vastaan ja se olisi vapaana. Mutta paikoissa joissa näkee vähän pidemmälle, ei enää tuntuisi olevan mitään ongelmia. Metsässäkin on nyt paljon kivempi kulkea kun ei tarvitse koko ajan vilkuilla joka suuntaan ja vahtia pentua silmä tarkkana.

Tänäänkin pennun läheltä metsästä ilmestyi yhtäkkiä mies, kun itse olin kauempana takana. Fisu heilautti häntää pari kertaa, ei haukkunut tai huutanut ja tuli taas heti kutsusta takaisin. Reipas tyttö. =)

Välillä otin aina sivulletuloja lenkin lomassa, jotka sujuivat ihan kivasti. Vieläkin käsi tarvitaan tosin mukaan avuksi, pelkkä sana ei vielä riitä.

Kuvia lenkiltä:



Pentu vaanii Maisaa


Maisa poseeraa




Tytöt pellolla


Fisu tähystää


Kuvat saa klikkaamalla isommiksi

Pantaostoksilla

Tänään innostuin mm-kisoissa ostamaan tytöille uudet pannat. Ajattelin ostaa molemmille tyylikkäät mustat pannat, mutta kuinkas sitten kävikään.....


Mut ylipuhuttiinkin ostamaan vähän värikkäämmät. :D Musta etenkin toi Fisun panta on tosi makee. Nyt näkyy tytöt pimeässä, kun on kunnon heijastimelliset pannat!

Ostin myös Maisalle ihanan pienen lammaspehmolelun, minkä sisällä on vinku. Maisa rakastui heti ja lähti kirputtamaan uutta ystäväänsä.

Tuhma pentu

Fisu käyttäytyi tänään ihan uskomattoman törkeästi.
Olin lähdössä agi-MM -kisoja katsomaan ja heittelin namuja Fisulle etsittäväksi mun huoneeseen, jonka ovella koiraportti oli kiinni. F siis ulkopuolella odottamassa pääsyä huoneeseen. No, Maisakin tietysti huomasi mun aikeet ja tuli myös portille kuikuilemaan.

Ja mitä tekee pentu? Irvistää ja ärähtää Maisalle! :O Siinä vaiheessa mä näin niin punaista etten varmaan koskaan ennemmin.. Mä en yhtään voi sietää tollaista käytöstä ja kerroin myös Fisulle mielipiteeni asiaan. Aika nöyrää koiraa oltiin vähän sen jälkeen ja ihan syystä.

Aiemmin F ei ole vielä kenellekään (etenkään Maisalle!) koskaan ärähdellyt, joten olin ihan ihmeissäni. Fisun huone ja Fisun lelut....

Viime viikkojen kuulumisia

Vihdoin on taas aikaa muullekin kuin nenä kirjassa pänttäämiselle...
Noin viikkoon en ole ehtinyt koirien kanssa lenkkeilemään lähes ollenkaan, mutta onneksi ne ovat sentään äitini kanssa päässeet ulkoilemaan, muu aktivointi sitten onkin ollut aika vähäistä. :( Mutta nyt siihen taas panostetaan sitten sitäkin enemmän.

Harmillisesti meidän pentutoko siiryi samalle päivälle (ja samaan aikaan) kuin Maisan agility, joten täytyy miettiä siirrytäänkö kotitokoiluun vai keksitäänkö joku muu paikka treenaamiselle. :/ Harmi, tuo kurssi on ollut mukavan rento meille matalien tavoitteiden sunnuntaitokoilijoille, mutta samalla kuitenki aika monipuolinen ja kiva.

Maisan juoksuja ei vielä kuulu, joten päästiin viikonloppuna osallistumaan jälleen kisoihin hyppyradalle. Tällä kertaa onni suosi vähän paremmin; tuloksena 0 virhepistettä ja yliaikaa 0,73s eli nollaksi tuo tulos laksetaan (0-0,99). Olin tosi tyytyväinen suoritukseen ja oikeastaan ihmeissäni ettei saatu enempää yliaikaa. Rata oli melko lyhyt (n. 104m, 17 estettä), oten ihaneaika oli vain 31sekuntia. Aika vähän siis, ja sitä kaikki tuntuivat ennen kisaa kauhistelevan... Meidän sijoitus oli viides.

Rata oli peruskiva, aika paljon suoraakin etenemistä, mutta pari haastavampaa kohtaa ja mm. kepeille mentiin aika hankalasta kulmasta. Vähän tiukemmilla käännöksillä aikakin olisi vähän tuosta parantunut. Mutta: ensimmäinen kolmosluokan nolla kasassa! Ei siihen voi olla kuin tytyväinen.

Lähiaikoina olen jotenkin alkanut luottaa Maisaan enemmän radalla. Tuntuu, että ainainen varmistelu on jäänyt vähemmälle ja on jotenkin tosi helpottavaa kun voi luottaa siihen, että koira todella osaa. Se on mieletön tunne kisoissakin. :)

Pennun kanssa (mitä nyt olen ehtinyt sen kanssa aikaa viettämään) on myös sujunut hyvin. Tottelemattomuuskohtauksia pihassa ei ole tapahtunut moneen viikkoon (kop kop) ja jotenkin se tuntuisi olevan helpompi ja yhteistyöhalukkaampi kuin ennen. Ikään kuin se alkaisi vihdoin oikeasti kunnioittaa mua. Muutenkaan sitä ei enää koko aikaa mieti, että mitäköhän tästä tulee, osaanko toimia oikein pennun kanssa ja onnistunko saamaan siitä kelpo koirakansalaisen. Fisu tuntuisi olevan jo ihan fiksu tapaus.

On myös ihanaa voida luottaa pentuunkin. Voin päästää sen irti ilman liinaakin ja luottaa siihen ettei se karkaa tai lähde omille teilleen ja tulee takaisin kutsuttaessa. Luottamus helpottaa aika lailla jokapäiväistä elämä.

Hyllyilemässä

Eilen otettiin Maisan kanssa hylly piirimestaruuskisojen hyppäriltä. Agiradalle ei vieläkään osallistuttu eikä siis kilpailtu piirimestaruuksista sen koommin.

Maisa suoritti tosi hyvin, ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Alku oli sen verran hankala, että ohjasin Maisan heti ekan esteen jälkeen väärälle hypylle. Mun keho osoitti suoraan sinne ja olin ilmeisesti ihan myöhässä ohjauksen kanssa, joten Maisahan suoritti niinkuin mun ohjeet tulkitsi. No, ei siinä mitään, jatkettiin rata loppuun ja loppu menikin hienosti. Maisa oli mun mielestä myös aika nopea, varmaan pieni vinkukana mun taskussa nosti sen virettä sopivasti. ;)

Vaikka virheeseen kului varmaan parisen sekuntia, niin ihanneaika (45s, radan pituus n. 170m) alittui silti melkein sekunnilla. Olin oikeastaan aika yllättynyt ja tietysti tosi iloinen, kiva tietää että meidän nopeus ihanteeseen riittäisi. Rata ei mikään kamalan vaikea ollut, mutta muutama aika kinkkinen kohta löytyi. Kepeille mentiin 90 asteen (umpi?)kulmassa ja se onnistui tosi hyvin. Parissa kohtaa käännökset meni vähän pitkiksi, mutta muuten aika sujuva suoritus mun mielestä. Ei mitään läheltä piti -tilanteita vaikka joissain kohdissa oli hämääviä esteitä lähellä lisäämässä vaikeuskerrointa...

ALkuun tietty harmitti aika paljon kun kuitenkin 0 oli aika lähellä, mutta täytyy kuitenkin olla tyytyväinen hyvään suoritukseen. Etenkin Maisalta hyvään.
Nyt purikin sitten kisakärpänen, ja tekisi mieli ilmoittaa kaikkiin mahdollisiin kisoihin, mutta täytyy varmaan kuitenkin vielä vältellä niitä A-esteitä ja sallistua siis vain hyppyradoille. Harmi kun niitä on niin vähän.

Mutta kohta tulee Maisalle juoksu (olisi pitänyt alkaa jo), joten taukoa joudutaan ottamaan kuitenkin.

Nyt blogi elää hiljaiselämää reilun viikon kun kirjoittaja keskittyy muihin kirjoituksiin. ;) Eli siis tiiviiseen lukemiseen vielä vähän aikaa...
*huoh*

Järkeä päähän

Nyt pain päivän ajan on tuntunut, että pentu alkaisi vähän järkevöityä. Muutaman kerran olen tosiaan joutunut kovistelemaan Fisua vähän kovemmin ja ehkä vain kuvittelen, mutta sen jälkeen F on tuntunut jotenkin vähän kiltimmältä. Esim. pihassa ei ole tällä viikolla muistaakseni kertaakaan tullut ongelmia sisäänmenon kanssa. Fisu on tullut nätisti perässä, eikä ole yrittänytkään heittäytyä hankalaksi.

Fisulla on myös aiemmin ollut tietty ilme, mistä on nähnyt että se aikoo alkaa ärsyttää. Sellainen en-muuten-varmasti-tee-niinkuin-haluat -ilme. Mutta nyt tätä kyseistä ilmettä ei ole näkynyt vähään aikaan. Sen tilalle on tullut ajoittain olen-ihan-pieni-kiltti-tyttö -ilme. Tuntuisi myös vähän siltä, kuin Fiz olisi alkanut kunnioittaa mua vähän enemmän. En tosin tiedä onko näillä tuntemuksilla mitään perää, mutta n. viikon ajan on ollut jollain tavalla helpompaa.

Sen jälkeen kun kahdesti jouduin turvautumaan Fisulle ilmeisesti tähän mennessä pahimpaan rangaistukseen, sen luotani pois häätämiseen, F on tarkkaillut mua vähän enemmän ja ollut aiempaa vähän herkempi jos olen vaikka joutunut sitä nappaamaan poskivilloista tai torunut kovemmin. Itse asiassa olen pari kertaa nyt huomannut, että F on myö ihan selvästi reagoinut pelkkään sanalliseen kieltoon/torumiseen, aiemminhan se ei ole niistä välittänyt yhtään.

Pari kertaa se on lenkillä jäänyt musta vähän matkan päähän varmistelemaan etten aio taas häätää sitä pois laumasta, jos olen sille korottanut ääntä tms. Aluksi ihmettelin mitä se pentu jäi odottelemaan mua tuijottaen, mutta sitten tajusin, että se oli huolissaan olenko sille taas vihainen. Kun sanoin sille että se vi tlla, ei mitään hätää, sehän tuli oikein iloisena hätnä heiluen mua "halaamaan", selvästi huojentuneena siitä etten ollutkaan sille suuttunut. Muutenkin siitä on tullut ihanan halittava koira, se istuu mielellään ihan lähellä ja tulee välillä suukottamaan ym. :)

Eilen oltiin vähän normaalia myöhemmin (kuitenkin suht valoisaan aikaan) lenkillä. Kaikista synkimmässä kohdassa metsässä tuli yhtäkkiä maastopyöräilijä vastaan. Fisu huomasi tämän ensimmäisenä ja lähti haukkuen tätä kohti. Liina oli musta muutamien metrin päässä, joten en siihen heti ylettynyt. Karjaisin siis todella kovaa "EI!" ja pentuhan pysähtyi heti ja tuli takaisin mun luo! :o Kehuin tästä oikein kovasti ja palkitsin namulla. Pyöräilijäkin oli pysähtynyt, varmaan pelästyi mun huutoa ( :D ), joten otin koirat kiinni ja sanoin pyöräilijälle että tämä voi mennä ohi. =)
Olin mielettömän tyytyväinen pentuun, se totteli kyllä hienosti ja liinaa ei tarvittu ollenkaan.

Myöhemmin samalla lenkillä meidän edellä metsässä kulki n. 100 metrin päässä 2 ihmistä ja koira. Fisu meinasi aina välillä vähän pöhistä näille, muttei ollut missään vaiheessa lähdössä haukkumaan heille tms. Ja Fisu myös tuli aina luokse kun pyysin.

Selvästi siis ainakin hetkellistä parannusta pennun tapoihin on tapahtunut. Toviottavasti nämä muutokset ovat myös pysyviä...

Treeniä, treeniä

Eilen käytiin sekä agiliitämässä että tokoilemassa.
Pennulla oli siis tottis ja sitä ennen käytiin ottamassa lyhyet (mutta tehokkaat!) agilityt Purinalla. Otin myös Maisan mukaan, kun en ollut ehtinyt sitä erikseen lenkittää.

Maisan kanssa otettiin agikentällä vähän irtoamisia, keppejä, pimeitä putkikulmia ja erilaisia pieniä ohjauskuvioita parilla hypyllä. Tehtiin ihanan vinkulelun kanssa ja intoa ainakin riitti! Kepit hyvät, irtoaminen hyvä, kaikki sujui. =)

Fisun kanssa otettiin ihan tavallisia hyppyjä muutamia peräkkäin ja vähän kuljetuksia
- -
| (hyppyjä kaikki, eivät oikein asetu kohdilleen... keskimmäinen hyppy kahden välissä)
Esim. tuollaisessa kuviossa olevien kolmen hypyn kanssatehtiin erilaisia harjoituksia, mm-. ihan tavallisesti kolme peräkkäin, sitten takaaleikkaustuolla keskimmäisellä hypyllä ym. vaihtelevia juttuja, takaakiertoja ym. Kivasti onnistui, Fiz alkaa selvästi jo hahmottaa hyppyjä, eikä nytkään yrittänyt enää kertaakaan tulla siivekkeen ohi mun vieressä. Hyvä!

Kokeiltiin myös pimeää putkikulmaa, mikä onnistui hienosti, vaikkei sellaista oltu aiemmin tehty.
_ _
U (putki oli siis hyppyjen välissä)
Tuon tyylisellä kuviolla ( U=putki) tehtiin myös erilaisia juttuja. Mm. putkensuun ohi kuljetus, hypyn takaakierto+putki ym. Hyviä treenejä saa ihan muutamala esteellä tehtyä.

Otettiin taas pitkästä aikaa myös keinua, jonka alla maksipöytä. Alkuun Fisua pelotti aika lailla, mutta muutaman kerran jälkeen se alkoi jo olla reippaampi. Alussa houkuttelin sen namujen kanssa ylös asti ja laskin keinun hiljaa alas samalla syöttäen. Lopulta Fisu tuli jo aika reippaasti ylös asti, missä se sai namuja ja hiljaa taas laskettiin keinu pöydän päälle. Keinun alastulokontaktilla aina pysäytän Fisun 2o2o -asentoon ja syötän siinä parit namut, vaikken todennäköisesti aio siltä tulevaisuudessa pysähtymistä noin vaatia. Mutta oppiipahan ettei siitä rynnätä kesken kaiken pois..


Sitten siirryttiin tokokentälle, Maisa meni autoon odottamaan.

Treeneissä oli tosi vähän väkeä, mutta saatiin hyvät harjoitukset silti tehtyä. Aloitettiin taas sivulletulolla. Fisu hakee mielestäni paikan jo tosi hyvin, se tulee lähele ja on suorassa. Käsimerkki on jo aika pieni. Harjoiteltiin tätä jo vähän vaikeammista kohdista, eikä pelkästään suoraan edestä. Mm. mun vasemmalta etuviistosta, mikä myös sujui hyvin.

Seuraavaksi otettiin seuraamisen alkeita. Käveltiin siis aina askel tai pari kerrallaan, ja koira pysyyi jalassa kiinni. Imutusseuraamiseksi tätä ilmeisesti kutsutaan. ;) Fiz pysyy hienosti jalassa kiinni ja hakee koko ajan vain paikkaa sivulla. Seuraavaksi voisi alkaa tähän lisätä käännöksiäkin.

Seuraavana otettiin liikkeestä maahanmenoja. Koiraa siis houkuteltiin kulkemaan vierellä ja autettiin se sitten maahan. Maahanmenossa Fisu tarvitsee vielä käden mukaan alas asti, siitä pitäisi alkaa pikkuhiljaa päästä eroon. Muuten onnistui hyvin, Fiz kävi suoraan makaamaan. Näitä otettiin aika monta kertaa.

Otettiin vielä kaukokäskyjen alkeita. ihan vain vaihdettiin koiran asentoa istu-maahan-istu... tarkoituksena, että koiran perä pysyy paikallaan ja se oppii että liike kuuluu suorittaa niin ettei se missään vaiheessa liiku yhtään eteenpäin. Fisu teki nätisti, istumasta se käy maahan hyvin ja nopeasti, samoin maasta ylös tietysti namu nenässä kiinni).

Lopuksi mentiin tiviiseen rinkiin niin että koirat olivat omistajan edessä takapää rinkiin sisäänpäin. Ja namuja sai koirat koko ajan. Ideana tässä, että koira oppii luottamaan omistajaan ja olemaan välittämättä siitä mitä selän takana tapahtuu. Fisu oli tosi reipas, ei välittänyt yhtään takana olevista muista tyypeistä tai äänistä, söi vaan tyytyväisenä. Sitten kaikki antoi vielä jonkun käskyn koiralle (meillä maahan), jonka koirat suorittivat ringissä yhä selkä muihin päin. Hyvin totteli F, eikä muut haitanneet sitä nytkään yhtään. Sitten kunnon palkka ja vapautus.

Hyvät tottistreenit ja hienosti opiskeli Fiskars! =)

Lopuksi vielä eräs pieni poika halusi tulla Fisua silittämään kun ihastui siihen niin kovasti treenejä seuratessaan. Fisu oli reipas, heilutti pojalle häntää ja tutustui siihen nätisti. Ei hyppinyt, ei riehunut tms. Kun poika oli nähty, F:n kiinnostus loppui ja se vain tyytyi seisomaan paikallaan pojan sitä silittäessä. Hienosti käyttäytyi siis. Hyvää harjoitusta Fisulle, jonka tuttavapiiriin ei oikein lapsia kuulu.

Vauvakoira

On se Fisu vaan sellainen vauveli. Se on niin lutunen kun sitä alkaa väsyttää. F käy aina olohuoneesssa makoilemaan lelutiikerin päälle ja mutustelee sitä puoliunisena. Simmut menee kiinni ja tiikeri jää suuhun kun pentu melkein nukahtaa. Söpö pieni vauva se on. <3
Tiikeri taitaa muuten olla ainoa lelu, mitä koirat ei ole rikkoneet. Sillä on selvästi tavallista lelua enemmän tunnearvoa.





(kuvissa huono laatu, puhelimella otettuja...)

Tiistain treeneissä

Ti oltiin taas agilityn parissa. Molemmat koirat oli mukana ja aika kivasti ehdin pennunkin kanssa treenailemaan.

Maisa alóitti radalla, jossa oli alkuun 3 hyppyä vierekkäin samassa linjassa ja ne tehtiin ikään kuin S:n muotoisesti. Sen jälkeen puomille, jonka vieressä putki samoin päin. Siitä putkeen ja putkesta kepeille avokulmassa. Loppu olikin aika helppo, parit hypyt ja keinulta putkeen, jonka vieressä hämäyksenä lähellä toinen putki. Maisa teki hyvin, rata oli vähän liiankin helppo, taisi olla 1-luokan tasoa..

Maisan kanssa otin taas uuden lelun mukaan ihan taas kokeillakseni miten se voi keskittyä radalla lelun kanssa. Ja sehän sujui tosi hyvin! Maisa kiljui alussa (paikallaan istuen) kun halusi niin kovasti jo radalle. :D Kontaktit sujui melko hyvin, nakki sille ei tosin kelvannut lätkältä, joten se ei alkuun mennyt ihan alas asti. Korjasi kuitenkin heti oikein ja päästiin jatkamaan.

Kepit Maisa suoritti oikein ja loppuun asti! Yleensä se ei malta lelun kanssa tehdä niitä kunnolla kun käy nin kuumana, mutta nyt oli hyvä että kepit oli keskellä rataa, eikä lopussa niin kuin viimeksi. Hyvä suoritus Maisalta.

Alkuhypyt tehtiin ensin niin, että siihen tuli takaakierto nyt sitten kokeiltiin sitä vielä toisella tapaa. Olin itse toisella puolella, joten 2. ja 3. hypyn väliin tuli poispäinkäännös, mikä onnistui myös hyvin. Puomin kontakteja tehtiin vielä lelu kanssa pari kertaa, nyt sujui hyvin, Maisa tuli alas asti hyvällä vauhdilla ja vapautin heti kun pysähtyi. :)

Fisun kanssa tehtiin hallin reunalla putken ja hypyn kanssa erilaisia harjoituksia. Pariin kertaan taas ihan eteenmenoja putkesta hypylle, jossa namu. Sitten harjoiteltiin myös hypyn ohi tuloa putken jälkeen ja poispäin-/sylikäännöstä hypylle. Parin yrityksen jälkeen nekin onnistuivat, aika hyvin pentu osaa tulla käteenkin vaikka irtoaakin hienosti.

Lähetin Fisua myös vähän kauempaa putkeen, mikä onnistui myös hyvin. Myös takaaleikkaukset putkeen sujuivat. Myös takaakiertoja harjoiteltiin sekä kääntymistä heti siivekkeen jälkeen. Tehtiin myös takaaleikkauksia hypyllä, jotka onnistuivat hyvin namukipon kanssa. Kun Fiz on keskittynyt menemään kupille, se ei välitä vaikka tekisin mitä. :P

Lopuksi otin vielä Fisunkin kanssa radan kolme ekaa hyppyä. Helpommalta puolelta (lopussa takaakierto) onnistui hyvin. Kokeilin vielä toisellakin tapaa eli poispäinkäännöksen kanssa, mikä tuottikin vähän hankaluuksia. Poispäinkäännös ei vielä oikein hyppyjen välissä luonnistunut, vaikka sitä olaankin "kuivaharjoitteluna" tehty. Otin sitten vain viimeisen hypyn kanssa pari kertaa p.p.käännöksen, mikä sitten saatiin lopulta onnistumaan. Näitä voisi siis treenata enemmänkin.

Lelupalkka viehättää Fisua paljon eikä se nyt lähtenyt edes karkuteille lelun saatuaan. Ehkä jotain edistystä siis tässäkin. En tosin montaa kertaa antanut Fisun saada lelua, ettei se lähtisi sen kanssa omille teilleen...

Kokeilin myös neljää keppiä pennun kanssa, mutta ei se niitä vielä tajunnut ollenkaan. Vielä tarvitaan siis aika paljon toistoja verkkojen kanssa ennen oikeille kepeille siirtymistä. Meidän omat kepit on tietysti vähän erilaisetkin kuin hallin "oikeat" kepit, joten täytyy varmaankin harjoitella jossain vaiheessa myös hallin kepeillä verkoilla.

Hyvät treenit molemmilla tytöillä siis. =)

Eilen treenasin myös pihakeppejä Fisun kanssa sekä "nokkimista". Hyvin onnistui, kyllä F alkaa jo tajuta kosketusalustan ideaa. :]

Tänään kävi hauska tapaus takapihalla. Leikittiin Fisun kanssa kepillä, jota se sitten pureskeli vähän aikaa itsekseen. Naapuri tuli omalle pihalleen, mitä F alkoi haukkua ja otti pari askelta naapurin pihaa kohti. Karjaisin "ei!", jolloin Fisu pysähtyi ja lähtikin yhtäkkiä pujottelemaan kepit, jotka olivat sen vieressä. =D Kehuin tietysti pentua ja palkkasin sen keppileikillä. Hassu koira!

Kovemmat otteet...

Mun täytyy varmaankin tietyissä asioissa ottaa pennun kanssa vähän tiukempi linja käyttöön, sillä välillä tuntuu, että se varmasti kehoittaisi mua haistamaan *****n jos vaan puhua osaisi... :| Näitä tilanteita ovat esim. pihalta sisään tulo, missä ongelmia lähinnä ilmenee. Myös haukkuminen on vähän hankala juttu, sillä jos pentu on vapaana, sitä on oikeasti vaikea saada hiljaiseksi kun se väistää mua eikä sanallinen kietlo siihen tehoa ollenkaan.

Nyt sitten olen pariin kertaan jo päässytkin toteuttamaan näitä tiukempia otteta pennun huonoon käytökseen. Esimerkiksi eilen pentu haukkui pihassa aitauksessaan naapureita niin tajuttoman paljon etten enää jaksanut kuunnella. Yleensä suhtaudun pihassa kiljumiseen aika pitkämielisesti (kyllä tänne ääntä mahtuu), mutta taukoamaton huutamunen meni jo yli.

Pentu oli haukkumassa aitaa vasten, mutta kun mä tulin paikalle, se luikki heti syrjemmälle ja meni pensaan taa haukkumaan. Nyt se siis huusi lähinnä vain mua ärsyttääkseen, eikä minkään muun takia. Totesin etten lähde sitä jahtaamaan ja käänsin sille selän ihan vain jälleen todetakseni ettei se taktiikka tehoa.. :P

Nappasin maasta kepukan ja heitin sen maahan pennun viereen (olisi voinut osuakin, eipä olisi sekään haitannut). Fisu selkeästi vähän säikähti ja pysähtyi paikalleen hämillään. Nappasin siitä kiinni ja pidin kunnollisen puhuttelun, mikä tuntui tepsivän. Vähän aikaa sen jälkeen osattiin ollaa aika nöyrää koiraa ja mentiin sitten sisään ettei sama haukkuminen olisi enää jatkunut.

Tänään oltiin takapihalla treenaamassa vähän keppejä. Ikävä kyllä annoin kaikki namut kepeillä pennulle, minkä se taisi itsekin tajuta. Kun lähdin kohti etupihaa ja ovea, Fiz nappasi taas lähimmän lelun suuhunsa ja näin jo sen ilmeestä ettei se ollut sisään tulossa mun kanssa. En taaskaan jäänyt sitä houkuttelemaan sen enempää vaan lähdin itse ovelle. Pentu tuli kyllä kohta perässä etupihalle, muttei vieläkään halunnut sisään.

Se tiputti lelunsa maahan, joten yritin vielä saada pentua leikkimään, ilman tulosta. Pentu oli mua aika lähellä, joten päätinkin toimia ihan päinvastoin ja häädin pennun "vihaisena" kauemmas mun luota. Pentu taisi taas vähän säikähtää ja ryntäsi kauemmas, varmaan ajatteli että käyn sen kimppuun.. :D

Lähdin itse taas ovelle ja mitä ihmettä, Fisu tuli perässä! Ja vielä tosi nöyränä, korvat vähän luimussa ja häntä heiluen. Olin tosi ihmeissäni, koska mielestäni Fisu ei vielä koskaan aiemmin ole vastaavia nöyryyden merkkejä osoittanut noin selvästi. Ilmeisesti paimenelle oli aika kova pala kun oma ihminen häätää hetkeksi pois "laumasta"... Tämä tapa täytyykin pitää mielessä vastaisen varalla.

Paljon pennun käytöksessä on kuitenkin hyvääkin ja edistystä on monessa asiassa tapahtunut. Eilen oltiin Heppu-heelerin kanssa Leppävaaran suunnalla ulkoilemassa, missä vastaantulijoita on huomattavasti enemmän kuin meidän metsissä. Pentu oli suurimman osan matkasta vapaana, eikä kertaakaan karkaillut tai lähtenyt räyhäämään kenellekään. Se tuli heti käskystä luo ja pysyi meidän lähistöllä. Olin hirmuisen ylpeä vauvasta!

Muutamalle koiralle se haukahti, mutta hiljeni heti kun kielsin eikä ollut missään vaiheessa lähdössä mihinkään ryntäykseen tms. Hyvä Fiskars!

Agia pienissä erissä

Viime viikolla tehtiin useaan otteeseen pieniä agilitytreenejä. Torstaina käytiin ennen ja jälkeen tokoilun Riesa-siskon kanssa Purinalla treenailemassa. Tehtiin pieniä "ratoja", parin hypyn ja putken kanssa.

Alkuun taidettiin ottaa taas pelkkää putkea yksittäisenä. Se sujuu pennun kanssa jo ilman ongelmaa. Taidettiin pariin kertaan kokeilla jo takaaleikkauksiakin, mitkä myös onnistuivat muutamalla toistolla.

Sitten lisättiin parit hypyt mutkaputken molemmille puolille. Otin ensin kahdella hypyllä eteenmenoja taas pariin otteeseen, mitkä Fisulta sujuu tosi hienosti. Se etenee suoraan ja hyvällä vauhdilla namukipolle, eikä välitä mun liikkeestä yhtään. SItten lisättiin putki hyppyjen eteen ja taas irtoaminen kupille. Hienosti meni, Fisu lähtee heti putken jälkeen kipolle, eikä jää mua vilkuilemaan missään välissä.

Otin pari kertaa saman myös ilman kuppia ja juoksin itse vieressä, hyvin onnistui myös niin, eikä Fiz yrittänyt missään vaiheessa ohittaa siivekkeitä tms. vaan haki hypyt jo paljon aiempaa paremmin. Otetiin vielä mukaan yksi hyppy ennen putkea, onnistui niinkin hyvin. Putkeen Fisu hakee myös jo tosi kivasti, sitä ei enää tarvitse ihan sen suuaukolle viedä.

Sitten tehtiin vielä takaakiertoja eri kohdissa, mm. ennen putkea ja sitten ihan erillisillä kahdella hypyllä. Hyvin onnistui molemmissa. lelulla tämä sujuu jotenkin helpommin, ehkä silloin tulee itse tehtyä selkeämpi liike ja koirakin näkee paremmin mistä on kysymys.

Kahden hypyn välissä otin takaakiertoja niin, että lähetin hyppyjen välisä toisen hypyn taa, valssasin hyppyjen välissä ja lähetin taas toisen takaa. Hienosti onnistui ja sitten palkkasin lelulla, mistä pentu oli innoissaan.

Lelu taitaa olla sille mieluisampi palkka tällaisissa harjoituksissa, mutta jotenkin ne namut vain on helpompia. Juuri kun pääsin kehumaan, että Fisu ei enää lähde lelun saatuaan pakoon, niin eiköhän se juuri niin tehnyt treenin lopuksi. Sain sitten Johannalta toisen lelun, jolla innostamalla sain Fisun luo ja tuomaan lelunsa.

Pihassa ollaan tehty nyt aika useaan otteeseen keppejä. Meillä on siis yhä 6 keppiä ja verkot. Fiz tajuaa jo tosi hienosti homman idean. Se menee välillä itsekseen tekemään kepit ja hakee niihin jo hienosti eri kulmista. Vauhtia sillä on välillä jo tosi hyvin, mutta sitä saisi useimmiten olla vielä lisää. Innostan sitä aina ja kehun kun se suorittaa, mutta jostain syystä välillä vauhti on parempi kuin taas joskus toisella kerralla.

Tehdään aina kupin kanssa, jotta saadaan pentu oppimaan tekemään kepit mahdollisimman itsenäisesti. Usein kun olen vielä laittamassa namua kuppiin, Fisu lähtee jo pujottelemaan toiseen suuntaan. SIinä sitten juoksen perään äkkiä palkkaamaan toiseen päähän! Ja taas takaisin... :D

Ollaan nyt harjoiteltu paljon eri kulmista ja myös niin että jään itse vähän matkan päähän keppien taa, lähetän koiran kepeille ja jään itse paikalleni. Pentu tekee tosi hyvin mun paikasta/liikkeestä riippumatta, mutta vauhti taitaa olla paras kun itse juoksen vierellä kannustamassa. Ollaan otettu myös takaaleikkauksia mukaan ja sivuilta monista kulmista.

Fiz hakee kyllä hienosti kepeille sisään, eikä enää yritä mennä ohi suoraan kupille tms. Jos se joskus (harvoin 8) ) hakee väärälle puolelle ekaa keppiä, se tajuaa heti korjata ja menee oikein sisään. Se loistava puoli kanaverkoissa on, ettei koira pääse tekemään väärin, eikä tarvitse itse sekaantua sisäänmenoihin tms. Saa nähdä sitten jossain vaiheessa kun päästään verkoista eroon, mikä on lopputulos..

Nyt ollaan vihdoin päästy aloittamaan "nokkimisen" opettelu. Eli nose touch kai oikealta nimeltään. Kontakteja varten nimittäin. Ollaan lähdetty liikkeelle hiirimaton, naksun ja namujen kanssa ja ihan alkuvaiheessa kyllä ollaan vieläkin.

Hyvin pentu on kuitenkin jo alkanut hommaa sisäistämään, eli taitaa sillä sittenkin jotain aivotoimintaakin olla... :P Olen siis alkanut opettaa sitä tökkäämään kuonolla hiirimattoa. Alussa oli vaikea saada se tajuamaan mistä on kyse, varsinkin kun tuntui ettei kädet riitä kaikkeen; naksuttimen käyttöön, namujen jakamiseen ja lätkän heiluttamiseen. Sitten kekkasin pitää lätkää maassa jalan alla ja heiluttaa sitä hieman jalalla pennun mielenkiinnon herättämiseksi.

Nyt pentu useimmiten tajuaa jo "nokkaista" lätkää vaikkei se enää liikkusikaan. Viime kerralla oltiin päästy jo siihen vaiheeseen, että pentu käy koskemassa maassa olevaa lätkää --> naks --> namu. Ja taas sama uudestaan. Nopea se ei tässä ole, mutta selvästi aivoissa raksuttaa kovasti. =)

Välillä pentu kyllästyy ja alkaa tuijottaa mua namun toivossa, mutta pian taas muistaa mistä palkka tuli. Hyvin ollaan siis päästy alkuun. :) Ja eikun vaan harjoituksia jatkamaan. Onneksi ei ole vielä kontaktiesteille kiire, joten voidaan tätä nokkimista harjoitella pitkäänkin...

Tavoitteenahan olisi, että koira "nokkii" maata käskystä, mutta siihen on vielä pitkä matka..

Torstain tokoilut

Torstaina oltiin taas pentutreeneissä, missä tällä kertaa olikin vähän taas paremmin porukkaa paikalla. Riesa-siskohan tuli meidän kanssa samaan ryhmään, mikä onkin ihan hyvää häiriöharjoitusta molemmille, siskokset kun tahtoisivat niin mielellään riehua keskenään...

Treenattiin mm. perusasentoa, kävelyä muista välittämättä, maahanmenoa, katsekontaktia ja loppuun otettiin vielä luoksetulokin.

Aloitettiin taas tuttuun tapaan katsekontaktin harjoittelulla. Tämä pennulta sujuu jo aika hyvin, sitä pääsee palkkaamaan usein. Tätä olen ottanut naksun kanssa, senkin pentu näyttäisi tajuavan jo. Vaihtelin pennun asentoa aina välillä, ettei se yhdistä kontaktia vain esim. istumiseen. Seuraavaksi varmaan liitetään tähän käskysana.

Sitten taidettiin tehdä perusasento-harjoituksia eli sivulletuloa. Tämän Fisu ymmärtää mielestäni jo tosi hyvin, se tulee ihan jalkaan kiinni ja harvoin jää vinoon tms. Käsimerkki tähän tosin tarvitaan vielä, mutta ehkä sitäkin pitäisi alkaa pikkuhiljaa häivyttämään. Otettiin sivulletuloja myös vähän vaikeammista kulmista, mitkä onnistuivat myös hyvin.

Seuraavaksi otettiin perusasentoa tiiviimmässä ringissä, eli oli koirille vähän haastavampaa, kun muut olivat aika lähellä. Fisu kuitenkin keskittyi tosi hyvin, muutamaan kertaan vain oli menossa tutustumaan johonkin muuhun koiraan kun vieressä muut alkoivat leikkiä. Sitten vapautettiin käyskentelemällä ympäriinsä, ja samalla vähän harjoiteltiin muiden ohittamista. Fisu tietenkin olisi leikkinyt Riesan kanssa mieluummin...

Seuraavaksi maahanmenoja. Ne sujuu ihan hyvin, vähän hitaasti tosin. Ja käsimerkki tarvitaan tähänkin vielä, muuten ei osattaisi yhtään..

Lopuksi otettiin vielä luoksetulo, sitä ei ollakaan pennun kanssa vielä kertaakaan tuolla otettu. Mietin, tulisiko se luo, mutta innostin sitä lelulla ja kun olin päässyt vähän matkan päähän kutsumaan pentua, se tuli mielettömän lujaa luokse leikkimään! Hyvin onnistui siis. Se ei vilkaissutkaan muita lähellä olleita koiria/ihmisiä, vaan tuli suoraan mun luo.

Hyvät treenit jälleen. :)

Potretteja

Tässä vielä muutama kesäinen kuva ennen syksyn hämäriä.


Fisu karviaispensaassa



Sarjassamme "onnistuneita otoksia". Pentu osaa ilmeilyn... (omena suussa?)


Maisa poseeraa


Tytöt

Puolivuotispäivän agitreenit

Tänään täytti Fisherman 6 kuukautta! Toisaalta on mennyt tosi nopeasti koko tämä pentuaika, mutta toisaalta ollaan aika paljon ehditty jo tehdä, nähdä ja kokea yhdessä. Äiti tänään totesi, että pentu on koko ajan muuttunut vaan kivemmaksi. Alussa se mukamas oli välillä aika kamala.. Mutta sehän on pentu. Ja mudi! Ihan fiksu tapaus Fisu kuitenkin on ja tosi hauska koira, ainakin aika usein. :P

Tänään mittailin pentua ja tulokseksi sain korkeutta n. 40-41cm ja painoa aika tarkkaan 9,5kg. Ihan hyvän kokoinenkin Fiz on tällä hetkelä ja vaikuttaisi, että kasvu on aika lailla jo hidastunut. Ihan hyvä jos se jää suunnilleen tuon kokoiseksi, se on nyt tosi kätevän kokoinen. Toki painoa varmasti tulee ehkä parikin kiloa vielä, mutta korkeutta ei tarvitsisi tulla enää kamalasti. Luulisin että sitäkin saadaan vielä parisen senttiä lisää... Let's see.

Puolivuotispäivää ei sen koommin kuitenkaan juhlittu, lähdettiin vain agitreeneihin. Pennun kanssa ehdin tehdä aika vähän mitään, mutta mm. siivekkeen kiertoja, putkea ja kahden hypyn sarjaa, joiden välissä oli aika pitkä kuljetus. Nyt "hypyt" (ilman rimoja vieläkin siis) onnistui tosi hyvin, eikä pentu tullut kertaakaan siivekkeiden ohi mun perässä. Jotain edistystä siis tässäkin.

Pentu keskittyy tosi hienosti kun ensin pääsee treenin makuun. Hallille tullessa se on yleensä aluksi aika riehakas, mutta kun pääsee tekemään, tottelee tosi hienosti ja keskittyy tekemiseen. Se ei myöskään karkaile muiden luo vaikka muita koiria menisi läheltäkin, vaan pysyy mun luona ja tulee heti jos kutsun. Hirmu etevä pentu! Paikallaoloja harjoiteltiin myös pariin otteeseen esteen takana tai muuten vaan. Se pysyy hyvin paikallaan ja odottaa kunnes tulen palkkaamaan. Nyt se myös tajusi lähteä liikkeelle kun kutsuin sen esim. hyppäämään, vimeksi se meinasi vaan jäädä yhä paikalleen pönöttämään...

Maisa sai tehdä n. 2-luokan tasoista rataa, jossa ei sen ihmeempiä kommervenkkejä ollut. Yksi siivekkeen takaakierto aika kovasta vauhdista, joka onnistui hyvin, kepeille melko helppo kulma, mikä sujui, tosin aika hitaasti M taas jostain syystä pujotteli. Putken pään ohitus sujui tosi hienosti, saisin vain kuulemma lähettää Maisan jo vähän aiemmin putkeen, kun sen kanssa on päästy väärän pään ohi.

Pussia ei oltu vähään aikaan tehty, ja Maisa hidastelikin ekalla kerralla vähäsen. Tehtiin se sitten vielä erillisenä, jolloin sujui jo paremmin. Keinu meni radalla ihan hyvin, nykyään M tekee sen jo ihan ok vauhdilla. Käytiin myös matalaa A:ta treenaamassa pariin otteeseen lelun kanssa. Hyvin oli taas vauhtia, eikä mitään epäröintiä tai pelkoa. Harmi ettei A:ta pääse oikein nostamaan korkeammaksi, kun se nyt on vielä kovin matala.. :/

puomi sujui radalla tosi hyvin. Alhaalla oli nmu lätkällä, jonne Maisa meni hyvällä vauhdilla, nappasi namun ja sai heti luvan jatkaa matkaa. Tehtiin vielä lelun kanssa pari puomin alastuloa, jotka onnistui tosi kivasti. Ei läpijuoksu-yrityksiä eikä varastelua tai liian aikaista hidastelua. Maisa meni hienosti oikeaan paikkaan ja jatkoi luvan saatuaan. Tosi hyvä siis!

Tässä vielä puolivuotisposeeraus (otettu 4.9.):

Maisa kolmosissa

Tänään osallistuttiin ekaa kertaa Maisan kanssa kisaan kolmosissa. Oltiin Ojangossa hyppärillä. Rata ei ollut kuitenkaan mikään kauhean vaikea, olin varautunut pahempaankin..

Jätin Maisan hyvän matkan päähän ekasta hypystä ja kun annoin sille luvan tulla, se hyppäsi suoraan ekan riman päälle. :O Selkeästi hahmotti sen ihan väärin. Jatkettiin sitten rataa, mutta parit seuraavatkin hypyt se hyppäsi aika epävarmasti ja kesti vähän aikaa ennen kuin päästiin vauhtiin.

Muuten rata meni kyllä oikein kivasti. Ohjauksellisesti ei ollut montaa vaikeaa kohtaa ja ihan hyvin me niistäkin selviydyttiin. Pituudella jouduin leikkaamaan takaa ja sekin onnistui. Yhden suoran putken jälkeen tuli Maisalle vähän pitkä kaarros kun olin sen jälkeen heti valssaamassa toiseen suuntaan. Muuten ei tainnut hankaluuksia sen kummemmin olla. Parissa kohtaa huomasin, että olin aika lailla Maisaa edellä, ehkäpä hyppääminen kesti sillä vähän normaalia kauemmin. Radalla olleet rimat oli jotenkin tosi paksuja ja varmaan Maisallekin outoja, se ei selvästi ollut sellaisiin oikein tottunut.

Maaliin päästiin ajalla 43 ja vähän päälle, ihanne oli 40, mihin yllättävän harva pääsi. En tiedä olisiko meidän aika riittänyt ihanteeseen ilman alun ongelmia, mutta eipä sillä enää väliä. Tuloksena siis 8 ja risat.

Ihan hyvä aloitus tämä kuitenkin oli kolmosissa. Olin varautunut hyllyyn tai suureen pistemäärään, mutta en kyllä tuollaiseen virheeseen. Siksi ehkä vähän harmittaakin kun muuten rata meni niin hyvin... :/

Kisan jälkeen treenasin vielä Maisan kanssa kentän reunalla olevaa matalaa A:ta, mikä oli kuitenkin korkeampi kuin mitä meidän hallilla ollaan välillä päästy tekemään. Uuden lelun kanssa A meni tosi hyvään vauhtiin, ei näkynyt mitään merkkejä pelosta tai hidastelusta. Nyt tosin kun en Maisalta vaadi pysähtymistä, se hyppää aika ylhäältä alas, mutta kaikkeahan ei voi saada. Nyt pääasia on kuitenkin se vauhti..

Tästä lähdetään hyvillä mielin kohti seuraavia kisoja, ehkäpä ilmoitan jo parin viikon päähän hyppärille... =)