Kisaamassa

Piiitkästä aikaa käytiin Fisun kanssa kisaamassa agia. Otettiin kerralla kunnon setti, 3 rataa. Oman seuramme kisoissa kokeiltiin nyt toista kertaa uudehkoa systeemiä, että kaksi rataa alkaa peräkkäin pienellä välillä, jolloin odotteluaika lyhenee. Rataantutustumisia tulee siten kaksi ihan peräjälkeen, mikä oli uusi kokemus. Hyvältä tuntui, oikeastaan oli kiva saada vähän haastetta rataantutustumiseen. Tutustumisesta siirryttiin suoraan seuraavaan ja toista rataa aloitettaessa piti vähän kertailla aiemmin harjoiteltua rataa, mutta itse ainakin muistin radat hyvin.

Ensimmäiselle radalla meillä tuli varsinainen äkkilähtö. Luulin, että meitä ennen on vielä kymmenisen koiraa, mutta havahduin kun meidän numero kuulutettiinkin valmistautuvia lueteltaessa. Koiria puuttui välistä, joten vuoro tuli ihan yllättäen. Hain äkkiä Fisun autosta, spurttailtiin itsemme lämpimiksi ja suunnattiinkin heti radalle. Tämä tuntui sopivan Fisulle paremmin kuin hyvin; sillä oli mieletön into päällä! :-D Selvästikin nopea lähtö sopii sille paremmin kuin odottelu ennen rataa. Harmi, että koira pitää lämmitelläkin ennen rataa, muuten varmasti kaivaisin sen aina autosta puoli minuuttia ennen meidän suoritusta...

Eka hyppyrata meni muuten tosi hyvin, mutta muurilta tuli harmillinen kielto ihan loppuvaiheilla. :( Lähetin Fisun takaakiertoon, mutta se kiersikin koko esteen. Aika olisi voinut olla ihan hyvä ilman tätä, nyt se oli -7,jotain, kun voittaneen koirakon aika oli n. -12 s. Ei auta harmitella. Olin kuitenkin älyttömän iloinen Fisun vauhdista ja innokkuudesta! oli mahtavaa, että F irtosi ihan superhyvin ja jouduin paikoitellen ohjaamaan sitä takaa kun en pysynyt vauihdissa. Kivaa!

 Toinen rata möhlittiinkin heti alkuun. Fisu ei jostain syystä osannut lukea mun saksalaistyyppistä ohjausta, eikä siten hypännyt tokaa hyppyä takaisinpäin vaan meinasi kiertää taas koko esteen. Tästä heti kielto ja rata jatkui flegmaattisesti. :( Kepeilläkin tuli virhe. No, maltoinpa kerrankin pysäyttää koiran kunnolla kontakteille, joten tuli ainakin hyvää harjoitusta niihin. Fisu stoppasi kiltisti. :) Radalta HYL, kun en jaksanut tehdä loppupyöritystä, vaan oikaistiin suoraan puomin kontakteilta maaliin.

Viimeinen hyppäri ulkoradalla menikin ihan pelleilyksi. Fisu katseli jo lähdössä kumman näköisenä ratahenkilöitä ja heti kolmannella esteellä kieltäytyi menemästä putkeen kun ratatyötnekijä käveli sen takana. Seuraavaksi Fisu alkoikin haukkua tuomaria. Wtf?? Fisu ei yleensä häiriinny tuollaisista yhtään, eikä sillä ole mitään antipatioita ihmisiä kohtaan yleensäkään. En tosiaan ymmärtänyt sen käytöstä. Jätin radan kesken, HYL. Kaiken kaikkiaan oli ihan hauska käydä kisaamassa pitkän tauon jälkeen. Ekasta radatsa jäi hyvä mieli, kyllä me jotain sentään osataankin. Ja parasta oli koiran vauhdikkuus! =) Hyppäristä kehtaan laittaa videonkin näkyville.

Paluu arkeen

No niin, vihdoin ollaan jätetty kesärytmi taakse ja siirrytty normaaliarkeen koiraharrastuksineen. Muutamat hyvät agitreenit ollaan käyty tekemässä ja Fisulla on riittänyt intoa hirmu kivasti. Kohta aloitamme uudessa ryhmässäkin, mikä toivottavasti vähän lisää treeni-intoa. Viime viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa paimenessa Pilkkopimeällä porukalla. Olipa ihan älyttömän kivaa! Tuntui, että Fisu osasi tosi paljon ja muisti edellisillä kerroilla oppimaansa, vaikka tänä kesänäkin käytiin tasan kerran lampaita katsomassa. Mutta musta ainakin tuntui, että hommassa oli jotain järkeäkin mukana! :-D Oli tosi hauskaa nähdä myös muiden pentuesisarusten ja sukulaisten menoa. Erityisesti Ruuti-äiti yllätti innokkuudellaan! Innostuin ilmoittamaan Fisun muutamiin kisoihinkin nyt kun sillä on ollut hyvä meininki päällä treeneissä.

Olen suunnitellut, että leikkauttaisin Fisun seuraavien juoksujen jälkeen, joten katsotaan, miten pitkään tämä treeni- ja kisakausi kestää. Vähän kyllä yhä mietityttää steriloiminen. Maisan kohdalla päätös oli helppo, sillä sen valeraskaudet oli niin raskaat ja häiritsevät, mutta Fisu on kuitenkin päässyt melko vähällä. Mutta kyllä silläkin mieliala muuttuu niin selvästi hormonien mukaan, että kovasti haluisin vähän tasaisuutta siihenkin. Ja ainahan on kohtutulehduksen riski, mikä toki poistuisi. Mutta siltikin tuntuu, että onko kamalan itsekästä viedä koira leikkauspöydälle näillä syillä.... :/