Enpä ole saanut aikaiseksi kirjoitella viikonlopun koulutuksista Nina Frantsin opissa. Täytyy kuitenkin muutama sananen kirjoitella ylös ennen kuin unohtuu.
Meillä oli siis sekä la että su kunnon treenipätkä sporttikoirahallilla Frantsin koulutuksessa. Juoksin molempien koirien kanssa ja tulipa taas opittua itsestä, koirista & niiden ohjaamissta. Hyvin hyödyllinen viikonloppu!
Lauantaina tehtiin pitkää rataa (n. 25 estettä), jossa saatiin treenata tiukkoja kuljetuksia, vippausta, takaakiertoja, välistävetoja ja kaikenlaista muutakin. Sunnuntain vuorossa oli lyhyempi (11 esteen) pätkä, jossa päästiin harjoittamaan teknisempiä juttuja, sylivekkiä, leikkausvalssia, poispäinkäännöstä ja vippausta. Saisinkohan radatkin vielä paperilta näytille jossain vaiheessa, we'll see.
Lauantaina pöytä oli vaikea molemmille. Ei muuten, mutta siitä liukui tosi helposti alas, kun suorasta putkesta tullessa vauhtia oli aika hyvin. Fisulle hankaluuksia tuotti kolmen esteen välistävetopätkä. Aika vähän ollaan näitä loppujen lopuksi tehty ja sen huomasi. Ei Maisankaan kanssa kohta ihan helppo ollut. Kuitenkin molemmat tytöt selvisi vaikeahkosta radasta mun mielestä yllättävän hyvin.
Etenkin Fisun kanssa oli hienoa huomata, että sen kanssa pystyi tekemään haastavaa pitkää rataa ja ottamaan pätkiä uudestaan ilman että innostus loppui kesken. Ihanaa! Fisu oli muutenkin tosi pätevä ja koko viikonlopun ajan yllätti mut osaamisellaan. En edes muista, että olisin opettanut sille kaikkea mitä se osaa... Kaikki jaakotukset, vippaukset ym. meni ihan rutiinilla. Supertaitava pieni! <3
Lauantain radalla oli hauskaa kokeilla pätkällä eri ohjauskuvioita ja huomata, mikä toimiil, mikä ei. Molemmat selviytyi sylivekistä ja leikkausvalssista hienosti, vaikkei niitä olla koskaan ennen kokeiltu. Jee! :)
Yleisiä kommentteja, mitä viikonloppuna saatiin:
Noora:
-ohjaa hyvin :)
-"erikoinen minikoiran ohjaaja" (ei kumartele ja juokse kädet maantasolla...)
-johdonmukainen ohjaus (samat virheet toistuu molemmilla koirilla ;) )
-nopeutta pitää tasoittaa pienen koiran vauhtiin (pienemmät askeleet)
-kädet kuriin (mun kädet lentelee liian korkealla ja heittää koiria esim. takaakierroissa liian kauas)
-valssin askeleet! (3 askelta riittää kääntymiseen miljoonan sijaan)
-katse siellä, minne haluaa koiran menevän, eikä koirassa
Maisa:
-pääsisi nopeammin liikkeelle esim. tiukkojen käännösten jälkeen hypyillä
-lukee hyvin ohjausta
Fisu:
-signaaliherkkä (pienikin liika liike johonkin ohjauksessa saattaa tehdä sen, ettei koira hyppääkään)
-vauhti pysyi hyvin yllä
-lisää treeniä kohtiin, joissa koiran pitää tulla käteen (esim. välistävedot, päällejuoksu ym. Treeniä myös heittäen palkan näissä kohdissa).
Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä fiilis koulutuksista. Sain kuulla, että mulla on hyvin koulutetut, osaavat koirat ja itse ohjaan hyvin. Tästä on hyvä jatkaa. :-) Emme kuitenkaan ylpisty kehuista, sillä parannettavaakin löytyy... Mutta ainakin tiedetään, että moni asia toimii.
Tarkempaa selostusta mahdollisesti luvassa myöhemmin.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Ageilua
Viime viikonloppuna jouduttiin jättämään eka kolmasluokan kisa väliin, kun itse nyrjäytin nilkkani viikolla. Onneksi jalka ei mennyt kuitenkaan pahemmin, nyt on jo kunnossa.
Tiistain treeneissä tehtiin kolmosen rataa. Katselen jos jaksan linkata ratapiirroksen jossain vaiheessa. Muuten meni ihan jees, mutta Maisan kontaktit sai savun nousemaan korvista ja Fisun lehmäily melkein yhtä paljon.
Toivon, että tämä on juoksun jälkeistä flegmaattisuutta eikä Fisu itse. Se turhautui tosi nopeasti mokista ja alkoi komentaa, eikä tehnyt enää kunnolla eikä innolla. Ärsyttävää kun koira ei kestä toistoja.
Toivotaan, että Fisua huvittaisi viikonlopun koulutuksissa tehdä jotain.
Tiistain treeneissä tehtiin kolmosen rataa. Katselen jos jaksan linkata ratapiirroksen jossain vaiheessa. Muuten meni ihan jees, mutta Maisan kontaktit sai savun nousemaan korvista ja Fisun lehmäily melkein yhtä paljon.
Toivon, että tämä on juoksun jälkeistä flegmaattisuutta eikä Fisu itse. Se turhautui tosi nopeasti mokista ja alkoi komentaa, eikä tehnyt enää kunnolla eikä innolla. Ärsyttävää kun koira ei kestä toistoja.
Toivotaan, että Fisua huvittaisi viikonlopun koulutuksissa tehdä jotain.
perjantai 19. elokuuta 2011
Huippua
Saatiin Fisun kanssa paikka agiseuran "huippis"koulutukseen, joka on aina kolmen viikon välein ja kouluttajana Juha Orenius. Tullaan varmasti oppimaan paljon!
torstai 18. elokuuta 2011
TK1!
Eilen käytiin taas tokokokeilemassa. En jaksa vielä selostaa asiaa sen tarkemmin, joten kopioin eilen mudiforumille kirjoittamani tekstin:
Fisun kanssa tokoiltiin tänään Nummelassa. Tuomarina oli Hannele Pörsti.
Mitähän tästä kertoisi.. Suoritus oli ihan kamala, koira ei ollut yhtään mukana ja lähes kaikki yksilöliikkeet meni tosi huonosti. Suorituksen jälkeen melkein itketti. Kaksi ajatusta pyöri päässä: "kunpa tulisi ykkönen niin ei tarttisi enää tulla uudestaan" ja "hävettää jos tällaisella suorituksella saa ykköstuloksen". Noviisina en ole tokon pistelaskuihin perehtynyt, mutta jotenkin kummassa saatiin se ykköstulos kasaan. Pisteitä täpärät 162 ja siitä hyvästä koulari TK1.
Pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9 (toisella käskyllä ylös)
Seuraaminen kytkettynä 6 (heti alun vas. käännöksessä koira ajautui mun jalkoihin, potkaisin sitä vahingossa ja se pomppasi metrin sivuun. muutenkin ihan kamalaa)
Seuraaminen taluttimetta 7 (kamalaa)
Liikkeestä maahan 7 (ei taaskaan lähtenyt heti mukaan seuraamiseen ja lopussa istui vasta tokasta käskystä)
Luoksetulo 10 (kerrankin osasi tulla sivulle)
Liikkeestä seis 7 (samaan malliin kuin makaaminen)
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 7
Yht. 162 p, ALO1 ja TK1.
Vielä ei pahemmin hymyilytä, tuntuu että kaivataan tokotauko tähän väliin. Fisulla hormonit heittää taas juoksun jälkeen kiinnostuksen lehmä-moodiin ja nurmikenttä sai sen nenän unohtamaan muun. Lisää koottuja selityksiä ilmestyy varmasti blogin puolelle jossain vaiheessa.
Niin. Fiilikset oli kokeen jälkeen tosi huonot, vaikkakin nyt saatiin se koulari TK1, mitä mentiin tavoittelemaan. Masensi vain kun koira ei edes yrittänyt ja kaikki asiat, mitkä se osaa, meni ihan poskelleen. Olisi ollut kiva oikeasti ansaita se koulari, eikä hakea sitä suorituksella jota ei voinut kuin hävetä.
No, selvästikin nyt kolmannessa kokeessa Fisulle oli jo päivänselvää, että kyseessä ei ole treenit, joten palkkaa ei tule. Sitä ei tuntunut vähempää kiinnostavan mun
kuunteleminen. Myös nurmikenttä oli aika uusi juttu, harvoin ollaan sellaisella edes treenattu. Kun mentiin kehään, F pisti heti nenän maahan.
Viime aikoina Fisu on muutenkin ollut normaalia flegmaattisempi, selvästi mennyt juoksu pistää taas treeni-innon koetukselle ja koira on ihan hajujen maailmassa. Ehkäpä taukoillaan (ainakin tästä lajista) jonkin aikaa ja mietitään asioita uudelleen.
Jos vielä tokoa yleensäkin jatketaan, täytyy ottaa mukaan palkattomat treenit, jottein kisatilanne eroaisi tylsyydellään niin pahasti treeneistä. Muutenkin eilen kokeessa itseäni rassasi kaikki se odottelu ja hitaus. Ei sovi Fisun tyyppiselle koiralle yhtään. Se ehtii unohtua ihan omiin maailmoihinsa, eikä sen into kanna. Laitoin paikallaolon jälkeen koirat (Maisa oli kannustusjoukoissa mukana) autoon. Autosta tullessaan Fisulla on aina intoa tekemiseen, mutta valitettavasti sekään ei nyt auttanut enää kehässä.
Jotenkin ekoissa kokeissa kuvittelin, että palkatta tekeminen menee kokeessa ihan ok, mutta nyt viimeistään huomattiin, että väärässä olin. Nopeasti koira oppii, milloin ei nakkia ole tulossa...
No, koulutustunnut saatiin kuitenkin, mikä itsessään on tosi hienoa. En olisi pari vuotta sitten uskonut, että ikinä tulisin saamaan koirilleni yhtään mitään ansaittuja titteleitä, joiden eteen olen itse nähnyt vaivaa. (Itse en näyttelytuloksia sellaisiksi laske). Siksi täytyy olla tosi tosi tyytyväinen, että edes kolme merkkiä voidaan lisätä Fisun virallisen nimen eteen, joista voin olla todella ylpeä. :) On sekin jotain.
Fisun kanssa tokoiltiin tänään Nummelassa. Tuomarina oli Hannele Pörsti.
Mitähän tästä kertoisi.. Suoritus oli ihan kamala, koira ei ollut yhtään mukana ja lähes kaikki yksilöliikkeet meni tosi huonosti. Suorituksen jälkeen melkein itketti. Kaksi ajatusta pyöri päässä: "kunpa tulisi ykkönen niin ei tarttisi enää tulla uudestaan" ja "hävettää jos tällaisella suorituksella saa ykköstuloksen". Noviisina en ole tokon pistelaskuihin perehtynyt, mutta jotenkin kummassa saatiin se ykköstulos kasaan. Pisteitä täpärät 162 ja siitä hyvästä koulari TK1.
Pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9 (toisella käskyllä ylös)
Seuraaminen kytkettynä 6 (heti alun vas. käännöksessä koira ajautui mun jalkoihin, potkaisin sitä vahingossa ja se pomppasi metrin sivuun. muutenkin ihan kamalaa)
Seuraaminen taluttimetta 7 (kamalaa)
Liikkeestä maahan 7 (ei taaskaan lähtenyt heti mukaan seuraamiseen ja lopussa istui vasta tokasta käskystä)
Luoksetulo 10 (kerrankin osasi tulla sivulle)
Liikkeestä seis 7 (samaan malliin kuin makaaminen)
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 7
Yht. 162 p, ALO1 ja TK1.
Vielä ei pahemmin hymyilytä, tuntuu että kaivataan tokotauko tähän väliin. Fisulla hormonit heittää taas juoksun jälkeen kiinnostuksen lehmä-moodiin ja nurmikenttä sai sen nenän unohtamaan muun. Lisää koottuja selityksiä ilmestyy varmasti blogin puolelle jossain vaiheessa.
Niin. Fiilikset oli kokeen jälkeen tosi huonot, vaikkakin nyt saatiin se koulari TK1, mitä mentiin tavoittelemaan. Masensi vain kun koira ei edes yrittänyt ja kaikki asiat, mitkä se osaa, meni ihan poskelleen. Olisi ollut kiva oikeasti ansaita se koulari, eikä hakea sitä suorituksella jota ei voinut kuin hävetä.
No, selvästikin nyt kolmannessa kokeessa Fisulle oli jo päivänselvää, että kyseessä ei ole treenit, joten palkkaa ei tule. Sitä ei tuntunut vähempää kiinnostavan mun
kuunteleminen. Myös nurmikenttä oli aika uusi juttu, harvoin ollaan sellaisella edes treenattu. Kun mentiin kehään, F pisti heti nenän maahan.
Viime aikoina Fisu on muutenkin ollut normaalia flegmaattisempi, selvästi mennyt juoksu pistää taas treeni-innon koetukselle ja koira on ihan hajujen maailmassa. Ehkäpä taukoillaan (ainakin tästä lajista) jonkin aikaa ja mietitään asioita uudelleen.
Jos vielä tokoa yleensäkin jatketaan, täytyy ottaa mukaan palkattomat treenit, jottein kisatilanne eroaisi tylsyydellään niin pahasti treeneistä. Muutenkin eilen kokeessa itseäni rassasi kaikki se odottelu ja hitaus. Ei sovi Fisun tyyppiselle koiralle yhtään. Se ehtii unohtua ihan omiin maailmoihinsa, eikä sen into kanna. Laitoin paikallaolon jälkeen koirat (Maisa oli kannustusjoukoissa mukana) autoon. Autosta tullessaan Fisulla on aina intoa tekemiseen, mutta valitettavasti sekään ei nyt auttanut enää kehässä.
Jotenkin ekoissa kokeissa kuvittelin, että palkatta tekeminen menee kokeessa ihan ok, mutta nyt viimeistään huomattiin, että väärässä olin. Nopeasti koira oppii, milloin ei nakkia ole tulossa...
No, koulutustunnut saatiin kuitenkin, mikä itsessään on tosi hienoa. En olisi pari vuotta sitten uskonut, että ikinä tulisin saamaan koirilleni yhtään mitään ansaittuja titteleitä, joiden eteen olen itse nähnyt vaivaa. (Itse en näyttelytuloksia sellaisiksi laske). Siksi täytyy olla tosi tosi tyytyväinen, että edes kolme merkkiä voidaan lisätä Fisun virallisen nimen eteen, joista voin olla todella ylpeä. :) On sekin jotain.
maanantai 15. elokuuta 2011
ALO1 toistamiseen
Vihdoin aikaa kisaselostukselle.
Sunnuntaina käytiin toiseen kertaan tokoilemassa ALO-luokassa. Koe oli Vantaalla Hakunilan urheilupuistossa hyvällä hiekkakentällä. Sää oli pilvinen, mutta lämmin, ihan hyvät olosuhteet siis.
Lauantaina oltiin vielä pikaisesti kerrattu alo-liikkeet läpi ja tuntui, että koira todella osaa hommansa. Oli hyvä fiilis lähteä kokeeseen. Kuitenkaan kisat ei menneet ihan niin hyvin kuin odotin. Hyvä tulos saatiin, ei siinä mitään, mutta koira ei tosiaan tehnyt hommia parhaimmansa mukaan.
Koiria oli meidän luokassa 8, joten paikallaolo tehtiin kahdessa ryhmässä. Me oltiin jälkimmäisessä porukassa toisena koirakkona. Juoksutarkistuksessa tuomari kysyi, onko Fisulla häntää, kun se oli niin piilossa. :-D Raukka ei ole oikein tottunut sellaiseen tunnusteluun.. :p
Luoksepäästävyydessä F pysyi hyvin paikallaan, vähän kai nojasi poispäin tuomarista. Siitä 10. Sitten paikallaoloon. Nyt en toistanut viime kerran virhettä ja antanut koiran haaveilla itseään maahan-käskyn ulottumattomiin, vaan juuri ennen liikkeen alkua sain sen huomion itseeni sanomalla sen nimen ja käskyttämällä vielä sivulle. (Kiitos vain Lauralle vinkistä :) ) Fisu meni ekalla käskyllä maahan, jee!
Kun jätettiin koirat, mun sydän löi miljoonaa. Meinasi pomppia rinnasta ulos. Keskityin siis hengityksen tasaamiseen ja kohta huomasin olevani ihan rento jo.
Tuntui yllättävän pitkältä tällä kertaa se kaksi minuuttia. Loppuajan hoin mielessäni "pysy pysy", kun Fisu vaikutti vähän levottomalta. Se kalusi tassuaan jossain vaiheessa ja vilkuili ympärilleen, ilmeisesti kärpäsiä... Ei se mitenkään stressaantuneelta vaikuttanut kuitenkaan. kaikki koirat pysyivät onneksi paikallaan ja päästiin palaamaan niiden luo. F nousi hienosti ekalla käskyllä sivuun, joten saatiin 9,5. Puoli pistettä siis pois levottomuudesta.
Sitten alkoikin meidän häröily. :D Muistin siis, että oltiin meidän ryhmän toisena koirakkona ja tietenkin tässä vaiheessa olin jo ehtinyt unohtaa aiemman ryhmän olemassaolon. Menin siis tylysti kehään heti toisena (okei, meitä ennen paikkamakuuryhmässä oli flätti, ja ekana kehässä aloitti labbis, joten sekottuuhan ne.. :p). Kukaan ei meille sanonut ettei ollut meidän vuoro (eikö tokokokeissa yleensäkään kutsuta kehään numeroilla tai koiran nimellä tms?), joten tehtiin koko suoritus läpi ihan väärällä vuorolla. No, tajusin mokani pian kehästä poistumisen jälkeen, ja menin hädissäni kyselemään sihteereiltä, että oliko tämä vakavakin virhe.. He olivat vähän ihmetelleet, mitä teen kehässä siihen aikaan, mutta ei siinä muuten ongelmaa. Huh. Olipa hölmöä..
Mutta itse suoritukseen.
Heti seuraamisessa huomasin, ettei koira ollut oikein kuulolla. Se lähti tosi laiskasti mukaan seuraamiseen, eikä ollut yhtään niin skarppi kuin yleensä. Seuraamisen alussa tuli heti juoksupätkä, mikä myös hankaloitti menoa kun koira ei ollut ehtinyt vielä lähteä kunnolla mukaan. Loppupätkä meni kai vähän paremmin. Tästä 8,5, ja kommenttina, että koira vähän seilasi.
Vapaana seuraaminen oli vähän parempaa, F oli kai vähän enemmän kuulolla ja seurasi tiiviimmin. Tuomarin mukaan itse heiluin sinne tänne, joten arvosana 9. :D
Koska jo seuraamisessa tuntui, ettei koira tee parastaan, oli epävarma olo jatkaa muihin liikkeisiin. Liikkeestä maahanmenossa Fisu ei lähtenyt mukaan kun lähdettiin seuraamiseen. Se jäi epävarmana katsomaan, että pitikö tulla mukaan. Toisella käskyllä lähti mukaan, mutta ei seuraaminen erityisen hyvää ollut kun itse odottelin jo parin askeleen päässä. Jouduin vähän varmistelemaan maahanmenoa ja hidastin hieman vauhtia käskyn kohdalla. Meni kuitenkin hyvin maahan, pysyi ja nousi ekalla käskyllä. Yksi piste pois alun toisesta seuraa-käskystä ja yksi hidastuksesta käskyn kohdalla. Arvosana 8.
Luoksetulo oli muuten tosi hyvä, mutta perusasento oli iiiihan hakusessa. Fisu jäi ehkä puolen metrin päähän musta ja ihan vinoon. Tuomarin kommentti: vaikea tuosta oli sanoa, mikä se oli. :D No, ei siitä kuitenkaan rokotettu kuin yksi piste, eli 9. Vauhti oli hyvä, mutta Fisua ehkä hämäsi, että luoksetulo tehtiin yleisöön päin ja heti mun takana oli penkki ja ihmisiä. Mutta ihan hyvä yritys kuitenkin. :P
Liikkeestä seisomisessa kävi ihan samalla tavalla kuin maahanmenossa. Koira ei lähtenyt mukaan seuraamaan ja itse varmistelin käskyn kohdalla. Tosi tosi ärsyttävää. Tämä oli eka kerta, kun tällainen ongelma tulee ilmi. Koskaan aiemmin ei Fisulle ole ollut epäselvää, lähdetäänkö seuraamiseen vai ei. Kummaa. Harmitti myös tosi paljon, että jouduin tämän takia helpottamaan pysähtymiskäskyjä, kun koira ei myöskään seurannut kunnolla. Kyllähän Fisu nämä osaisi, joten turhia pistemenetyksiä... Tästäkin siis 8.
Sitten hyppyyn, mikä sentään onnistui normaaliin tapaan. F tuijotteli hyppyä jo ennen liikettä niin, ettei meinannut istua sivulle. Kuitenkin tsemppasi ja hyppäsi hyvin ekalla käskyllä. Annoin pysähtymiskäskyn ilmeisesti liian myöhään, ja koira oli melkein jo pysähtynyt. Siksi 9, muuten suoritus oli hyvä.
Kokonaisvaikutelmaksi tuli 9. Mm. hypyn alussa vaikeus istua perusasentoon vähän vaikutti arvosanaan. En itsekään olisi antanut sen enempää, Fisu ei rehellisesti sanottuna edes yrittänyt tsempata koko kokeen aikana.
Kokonaisuudessaa pisteet olivat siis.
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9,5
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 9
Liikkeestä maahan 8
Luoksetulo 9
Liikkeestä seis 8
Estehyppy 9
Kokonaisuvaikutus 9
Yhteensä siis 177,5 pistettä, ALO1-tulos ja sijoitus 1./8.
Ihan hyvät pisteet siis, mutta koira olisi pystynyt paljon parempaan. Harmittaa, ettei Fisu tehnyt oikeastaan mitään niin hyvin kuin osaa. En voinut luottaa siihen, että se tekee kunnolla. Olin odottanut parempaa suoritusta. Ehkä suurin syy harmitukseen on se, että tiedän koiran osaavan nyt enemmän kuin viime kokeessa ja silti suoritus oli nyt huonompi. Olisi kiva, että suoritus olisi osaamistason mukainen. Tosin, koiran puolustukseksi täytyy kertoa, että se on voinut olla melko lailla normaalia väsyneempi sunnuntaina. Meillä oli Rimma-mudi hoidossa koko viikonlopyun, joten yöt olivat normaalia levottomampia ja Fisu tuntui aika väsyneeltä. Ei ole koiratkaan mitään koneita.
Itse tiedän niin vähän tokon pistelaskuista, etten meidän vuoron jälkeen edes tiennyt, riittääkö tulos ykköseen vai ei. :-D Vähän yllätyin, että tällä suorituksella voitettiin, mutta ihan kiva! Palkinnoksi Nutron penturuokaa.. Okei, vinkulelusta tytöt sentään ilahtuivat. =)
Keskiviikon kokeeseen mennään tavoitteena parantaa suoritusta, mutta samalla ei uskalla odottaa liikoja. Jos nyt ykkösen saisi kuitenkin...? Eilen otettiin ihan muutamaan kertaan liikkeellelähtöjä ja nopeaa palkkaa niistä. Ei tietoakaan siitä, ettei Fisu tietäisi, että nyt seurataan. Täytyy varmaan ottaa pari luoksetuloa vielä tänään illalla.
Keskiviikon kokeessa ollaan ekaa kertaa nurmikentällä, toivotaan ettei tämä aiheuta ylimääräisiä haasteita esim. kärpästen muodossa.
Sunnuntaina käytiin toiseen kertaan tokoilemassa ALO-luokassa. Koe oli Vantaalla Hakunilan urheilupuistossa hyvällä hiekkakentällä. Sää oli pilvinen, mutta lämmin, ihan hyvät olosuhteet siis.
Lauantaina oltiin vielä pikaisesti kerrattu alo-liikkeet läpi ja tuntui, että koira todella osaa hommansa. Oli hyvä fiilis lähteä kokeeseen. Kuitenkaan kisat ei menneet ihan niin hyvin kuin odotin. Hyvä tulos saatiin, ei siinä mitään, mutta koira ei tosiaan tehnyt hommia parhaimmansa mukaan.
Koiria oli meidän luokassa 8, joten paikallaolo tehtiin kahdessa ryhmässä. Me oltiin jälkimmäisessä porukassa toisena koirakkona. Juoksutarkistuksessa tuomari kysyi, onko Fisulla häntää, kun se oli niin piilossa. :-D Raukka ei ole oikein tottunut sellaiseen tunnusteluun.. :p
Luoksepäästävyydessä F pysyi hyvin paikallaan, vähän kai nojasi poispäin tuomarista. Siitä 10. Sitten paikallaoloon. Nyt en toistanut viime kerran virhettä ja antanut koiran haaveilla itseään maahan-käskyn ulottumattomiin, vaan juuri ennen liikkeen alkua sain sen huomion itseeni sanomalla sen nimen ja käskyttämällä vielä sivulle. (Kiitos vain Lauralle vinkistä :) ) Fisu meni ekalla käskyllä maahan, jee!
Kun jätettiin koirat, mun sydän löi miljoonaa. Meinasi pomppia rinnasta ulos. Keskityin siis hengityksen tasaamiseen ja kohta huomasin olevani ihan rento jo.
Tuntui yllättävän pitkältä tällä kertaa se kaksi minuuttia. Loppuajan hoin mielessäni "pysy pysy", kun Fisu vaikutti vähän levottomalta. Se kalusi tassuaan jossain vaiheessa ja vilkuili ympärilleen, ilmeisesti kärpäsiä... Ei se mitenkään stressaantuneelta vaikuttanut kuitenkaan. kaikki koirat pysyivät onneksi paikallaan ja päästiin palaamaan niiden luo. F nousi hienosti ekalla käskyllä sivuun, joten saatiin 9,5. Puoli pistettä siis pois levottomuudesta.
Sitten alkoikin meidän häröily. :D Muistin siis, että oltiin meidän ryhmän toisena koirakkona ja tietenkin tässä vaiheessa olin jo ehtinyt unohtaa aiemman ryhmän olemassaolon. Menin siis tylysti kehään heti toisena (okei, meitä ennen paikkamakuuryhmässä oli flätti, ja ekana kehässä aloitti labbis, joten sekottuuhan ne.. :p). Kukaan ei meille sanonut ettei ollut meidän vuoro (eikö tokokokeissa yleensäkään kutsuta kehään numeroilla tai koiran nimellä tms?), joten tehtiin koko suoritus läpi ihan väärällä vuorolla. No, tajusin mokani pian kehästä poistumisen jälkeen, ja menin hädissäni kyselemään sihteereiltä, että oliko tämä vakavakin virhe.. He olivat vähän ihmetelleet, mitä teen kehässä siihen aikaan, mutta ei siinä muuten ongelmaa. Huh. Olipa hölmöä..
Mutta itse suoritukseen.
Heti seuraamisessa huomasin, ettei koira ollut oikein kuulolla. Se lähti tosi laiskasti mukaan seuraamiseen, eikä ollut yhtään niin skarppi kuin yleensä. Seuraamisen alussa tuli heti juoksupätkä, mikä myös hankaloitti menoa kun koira ei ollut ehtinyt vielä lähteä kunnolla mukaan. Loppupätkä meni kai vähän paremmin. Tästä 8,5, ja kommenttina, että koira vähän seilasi.
Vapaana seuraaminen oli vähän parempaa, F oli kai vähän enemmän kuulolla ja seurasi tiiviimmin. Tuomarin mukaan itse heiluin sinne tänne, joten arvosana 9. :D
Koska jo seuraamisessa tuntui, ettei koira tee parastaan, oli epävarma olo jatkaa muihin liikkeisiin. Liikkeestä maahanmenossa Fisu ei lähtenyt mukaan kun lähdettiin seuraamiseen. Se jäi epävarmana katsomaan, että pitikö tulla mukaan. Toisella käskyllä lähti mukaan, mutta ei seuraaminen erityisen hyvää ollut kun itse odottelin jo parin askeleen päässä. Jouduin vähän varmistelemaan maahanmenoa ja hidastin hieman vauhtia käskyn kohdalla. Meni kuitenkin hyvin maahan, pysyi ja nousi ekalla käskyllä. Yksi piste pois alun toisesta seuraa-käskystä ja yksi hidastuksesta käskyn kohdalla. Arvosana 8.
Luoksetulo oli muuten tosi hyvä, mutta perusasento oli iiiihan hakusessa. Fisu jäi ehkä puolen metrin päähän musta ja ihan vinoon. Tuomarin kommentti: vaikea tuosta oli sanoa, mikä se oli. :D No, ei siitä kuitenkaan rokotettu kuin yksi piste, eli 9. Vauhti oli hyvä, mutta Fisua ehkä hämäsi, että luoksetulo tehtiin yleisöön päin ja heti mun takana oli penkki ja ihmisiä. Mutta ihan hyvä yritys kuitenkin. :P
Liikkeestä seisomisessa kävi ihan samalla tavalla kuin maahanmenossa. Koira ei lähtenyt mukaan seuraamaan ja itse varmistelin käskyn kohdalla. Tosi tosi ärsyttävää. Tämä oli eka kerta, kun tällainen ongelma tulee ilmi. Koskaan aiemmin ei Fisulle ole ollut epäselvää, lähdetäänkö seuraamiseen vai ei. Kummaa. Harmitti myös tosi paljon, että jouduin tämän takia helpottamaan pysähtymiskäskyjä, kun koira ei myöskään seurannut kunnolla. Kyllähän Fisu nämä osaisi, joten turhia pistemenetyksiä... Tästäkin siis 8.
Sitten hyppyyn, mikä sentään onnistui normaaliin tapaan. F tuijotteli hyppyä jo ennen liikettä niin, ettei meinannut istua sivulle. Kuitenkin tsemppasi ja hyppäsi hyvin ekalla käskyllä. Annoin pysähtymiskäskyn ilmeisesti liian myöhään, ja koira oli melkein jo pysähtynyt. Siksi 9, muuten suoritus oli hyvä.
Kokonaisvaikutelmaksi tuli 9. Mm. hypyn alussa vaikeus istua perusasentoon vähän vaikutti arvosanaan. En itsekään olisi antanut sen enempää, Fisu ei rehellisesti sanottuna edes yrittänyt tsempata koko kokeen aikana.
Kokonaisuudessaa pisteet olivat siis.
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9,5
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 9
Liikkeestä maahan 8
Luoksetulo 9
Liikkeestä seis 8
Estehyppy 9
Kokonaisuvaikutus 9
Yhteensä siis 177,5 pistettä, ALO1-tulos ja sijoitus 1./8.
Ihan hyvät pisteet siis, mutta koira olisi pystynyt paljon parempaan. Harmittaa, ettei Fisu tehnyt oikeastaan mitään niin hyvin kuin osaa. En voinut luottaa siihen, että se tekee kunnolla. Olin odottanut parempaa suoritusta. Ehkä suurin syy harmitukseen on se, että tiedän koiran osaavan nyt enemmän kuin viime kokeessa ja silti suoritus oli nyt huonompi. Olisi kiva, että suoritus olisi osaamistason mukainen. Tosin, koiran puolustukseksi täytyy kertoa, että se on voinut olla melko lailla normaalia väsyneempi sunnuntaina. Meillä oli Rimma-mudi hoidossa koko viikonlopyun, joten yöt olivat normaalia levottomampia ja Fisu tuntui aika väsyneeltä. Ei ole koiratkaan mitään koneita.
Itse tiedän niin vähän tokon pistelaskuista, etten meidän vuoron jälkeen edes tiennyt, riittääkö tulos ykköseen vai ei. :-D Vähän yllätyin, että tällä suorituksella voitettiin, mutta ihan kiva! Palkinnoksi Nutron penturuokaa.. Okei, vinkulelusta tytöt sentään ilahtuivat. =)
Keskiviikon kokeeseen mennään tavoitteena parantaa suoritusta, mutta samalla ei uskalla odottaa liikoja. Jos nyt ykkösen saisi kuitenkin...? Eilen otettiin ihan muutamaan kertaan liikkeellelähtöjä ja nopeaa palkkaa niistä. Ei tietoakaan siitä, ettei Fisu tietäisi, että nyt seurataan. Täytyy varmaan ottaa pari luoksetuloa vielä tänään illalla.
Keskiviikon kokeessa ollaan ekaa kertaa nurmikentällä, toivotaan ettei tämä aiheuta ylimääräisiä haasteita esim. kärpästen muodossa.
torstai 11. elokuuta 2011
Tiistaiagit
Tiistaina käveltiin nollakakun kanssa kaatosateessa treeneihin. Muoviin kääritty leipomus olikin meistä ainoa, joka ei ollut ihan märkä kun päästiin perille. No, herkuteltiin sateensuojassa puolisen tuntia ja sen jälkeen sade olikin tauonnut sen verran, että päästiin rakentamaan rata. :)
Tehtiin Esa Muotkan rata viime vuodelta, joka näytti tältä.
Pussi korvattiin keinulla.
Krista suostui jälleen videoimaan meidän radat, ne kertovatkin ehkä enemmän kuin monen rivin selostus.
Ensin oli Maisan vuoro.
Keppejä lukuunottamatta ihan ok rata. Vähän kaarroksia mm. välistävedoissa ja alun niisto ei käännä koiraa erityisen hyvin. Otettiin myöhemmin alku perusvalssilla, joka toimi tähän vähän paremmin. Keppikohta sujui paremmin niin, että olin A:n vasemmalla puolella ja ihan valssasin hypyllä, jolloin kepeillevienti oli helppo.
keinu on huono, eipä yllätä. Samoin puomin kontaktit on vähän hilkulla, että osuuko vai ei... Olen itse huono välittämään niistä, tiedän. :(
Sitten Fisuun.
Olen oikeastaan tosi tyytyväinen. Vauhtia on hirmu hyvin! Varsinkin suoralla alussa mutkaputken jälkeen koira painelee ihan sairaan kovaa!
Ärsyttää, että mun piti mennä mokaamaan Fisun kepit. Koirahan aloittaa ihan oikein, mutta mun kannustuskarjaisu saa sen lopettamaan kesken. Suuta soukemmalle!
Kolmas yritys onnistuu ja kepeilla huomaa hyvin saman, mitä edellisessä agipostauksessa totesin: mun edestäleikkaus tuo koiralle huimasti lisää pujotteluvauhtia. Jee, hyvä. =)
Keinu hidas, estetreeniä tarvitaan. Jaakotussysteemi hypyllä ennen puomia toimii kivasti, tietty vähän hidastaa, mutta koira kääntyy aika hyvin. Fisu myös hakee hyvin puomille ansaputkesta huolimatta. Ja puomin kontaktit! Nopea ja tarkka suoritus, jes!
Toinen yritys otettiin heti perään, jotta päästiin vähemmällä rimojen laskemisella, Fisu kun on ryhmän ainoa medi.
Alun valssi on ehkä vielä huonompi kuin niisto, ja koira ajautuu aika pitkälle mun selän taa. Hakee kuitenkin hyvin takaisin hypylle. Takaaleikkaus A:lla vähän hidastaa, mutta muuten ihan ok. Valssi hypyltä kepeille ei nyt ole mikään tyylikkäin ratkaisu, mutta helpottaa vientiä kepeille.
Mutta se keinu. Miksi mä hyväksyn koiralta noin huonon suorituksen?? Sehän ei edes osu kontaktipintaan ja mä vaan jatkan matkaa. Voisin vähän miettiä.
Nooralle treenattavaa:
-vaadi koiralta kunnon suoritus, etenkin kontakteilla!!
Tehtiin Esa Muotkan rata viime vuodelta, joka näytti tältä.
Pussi korvattiin keinulla.
Krista suostui jälleen videoimaan meidän radat, ne kertovatkin ehkä enemmän kuin monen rivin selostus.
Ensin oli Maisan vuoro.
Keppejä lukuunottamatta ihan ok rata. Vähän kaarroksia mm. välistävedoissa ja alun niisto ei käännä koiraa erityisen hyvin. Otettiin myöhemmin alku perusvalssilla, joka toimi tähän vähän paremmin. Keppikohta sujui paremmin niin, että olin A:n vasemmalla puolella ja ihan valssasin hypyllä, jolloin kepeillevienti oli helppo.
keinu on huono, eipä yllätä. Samoin puomin kontaktit on vähän hilkulla, että osuuko vai ei... Olen itse huono välittämään niistä, tiedän. :(
Sitten Fisuun.
Olen oikeastaan tosi tyytyväinen. Vauhtia on hirmu hyvin! Varsinkin suoralla alussa mutkaputken jälkeen koira painelee ihan sairaan kovaa!
Ärsyttää, että mun piti mennä mokaamaan Fisun kepit. Koirahan aloittaa ihan oikein, mutta mun kannustuskarjaisu saa sen lopettamaan kesken. Suuta soukemmalle!
Kolmas yritys onnistuu ja kepeilla huomaa hyvin saman, mitä edellisessä agipostauksessa totesin: mun edestäleikkaus tuo koiralle huimasti lisää pujotteluvauhtia. Jee, hyvä. =)
Keinu hidas, estetreeniä tarvitaan. Jaakotussysteemi hypyllä ennen puomia toimii kivasti, tietty vähän hidastaa, mutta koira kääntyy aika hyvin. Fisu myös hakee hyvin puomille ansaputkesta huolimatta. Ja puomin kontaktit! Nopea ja tarkka suoritus, jes!
Toinen yritys otettiin heti perään, jotta päästiin vähemmällä rimojen laskemisella, Fisu kun on ryhmän ainoa medi.
Alun valssi on ehkä vielä huonompi kuin niisto, ja koira ajautuu aika pitkälle mun selän taa. Hakee kuitenkin hyvin takaisin hypylle. Takaaleikkaus A:lla vähän hidastaa, mutta muuten ihan ok. Valssi hypyltä kepeille ei nyt ole mikään tyylikkäin ratkaisu, mutta helpottaa vientiä kepeille.
Mutta se keinu. Miksi mä hyväksyn koiralta noin huonon suorituksen?? Sehän ei edes osu kontaktipintaan ja mä vaan jatkan matkaa. Voisin vähän miettiä.
Nooralle treenattavaa:
-vaadi koiralta kunnon suoritus, etenkin kontakteilla!!
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Arkistoista kaivettua
Näin kirjoitin 13.11.: "Yhtä luvaa vaille kuninkuusluokkaa. ;-) Nyt sitten mietitään suunnitelmaa tarkkaan. Kolmosiin ei Fisu ole vielä valmis. Ehkäpä keskitytään hetkeksi pelkkään treenailuun..."
Ja kuinkas sitten kävikään? Pari viikkoa ja Fisu mursi varpaansa. Jotenkin tosi kieroa ja julmaa. Ei, tässäkään vaiheessa ei vielä naurata. Mun suunnitelmaan ei kuitenkaan kuulunut puolen vuoden sairasloma ja treenitauko.... Huh.
Mutta jotain positiivistakin:
18.10. fiilikset oli kisojen jälkeen tällaiset:
"Johtopäätöksiä:
-koira ei osaa kääntyä. ollaan treenattu niin paljon pelkkiä kivoja vauhtiratoja, että F ei osaa yhtään lukea esim. valsseja ja hyppy tarkoittaa sille "suoraan vauhdilla eteenpäin". se ei yksinkertaisesti osaa hypätä kääntyen.
-kontaktit on ihan rempallaan. Fisu ravaa puomilla, ja kuluttaa tosi monta ylimääräistä sekuntia hidasteluun. se on myös ihan pihalla siitä, missä sen pitäisi pysähtyä.
-vauhtia ei ole tarpeeksi. kun nollia tulee neljä, niin ei epäilystäkään että F ei olisi se neljäs...
Vähän motivaatio taas hakusessa."
Ollaan kyllä tästä päästy paljon eteenpäin. Kontaktit on tähän verrattuna nopeentuneet paljon. Käännökset... no, kyllä se jo jotenkuten kääntyy, välillä aika hyvinkin. Vauhtia on tullut lisää. Vieläkin se kovempaa pääsisi, mutta ei tilanne ihan kamalakaan ole. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! :-)
Ja kuinkas sitten kävikään? Pari viikkoa ja Fisu mursi varpaansa. Jotenkin tosi kieroa ja julmaa. Ei, tässäkään vaiheessa ei vielä naurata. Mun suunnitelmaan ei kuitenkaan kuulunut puolen vuoden sairasloma ja treenitauko.... Huh.
Mutta jotain positiivistakin:
18.10. fiilikset oli kisojen jälkeen tällaiset:
"Johtopäätöksiä:
-koira ei osaa kääntyä. ollaan treenattu niin paljon pelkkiä kivoja vauhtiratoja, että F ei osaa yhtään lukea esim. valsseja ja hyppy tarkoittaa sille "suoraan vauhdilla eteenpäin". se ei yksinkertaisesti osaa hypätä kääntyen.
-kontaktit on ihan rempallaan. Fisu ravaa puomilla, ja kuluttaa tosi monta ylimääräistä sekuntia hidasteluun. se on myös ihan pihalla siitä, missä sen pitäisi pysähtyä.
-vauhtia ei ole tarpeeksi. kun nollia tulee neljä, niin ei epäilystäkään että F ei olisi se neljäs...
Vähän motivaatio taas hakusessa."
Ollaan kyllä tästä päästy paljon eteenpäin. Kontaktit on tähän verrattuna nopeentuneet paljon. Käännökset... no, kyllä se jo jotenkuten kääntyy, välillä aika hyvinkin. Vauhtia on tullut lisää. Vieläkin se kovempaa pääsisi, mutta ei tilanne ihan kamalakaan ole. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! :-)
tiistai 9. elokuuta 2011
Tokoa, yhteislenkkiä, agia, tokoa
Me treenataan nykyään niin paljon, ettei blogipäivitykset pysy enää mukana vauhdissa! :-D Laskeskelin, että viime viikolla treenattiin viitenä päivänä, yhteensä kolme kertaa agia, kolme kertaa tokoa, ja kerran kisattiin. Heh, täytyy nyt fiilistellä kun on intoa ja aikaa treeniin. Ei tämä ihan normaaliarkea ole kuitenkaan.. Mutta on kyllä luksusta asua niin lähellä agihallia. Aina kun ei keksi iltaisin tekemistä, voi lähteä treenaamaan!
Sunnuntaina nähtiin pitkästä aikaa Tiiaa ja koiria. Treffattiin Kilossa tokotreenin ja lenkin merkeissä. Maisa mökkeili koko viikonlopun, joten oltiin Fisun kanssa kaksin liikenteessä.
Otettiin alkuun paikallaolo ryhmässä. Ehkä vajaa 2 min. F oli poikien keskellä, ja hienosti pysyi. Palkkasin maahan, en viitsi treeneissä pyytää aina sivuun, ettei ala ennakoida.
Sen jälkeen seurausta. Vas. käännöksissä oli taas vähän parantamisen varaa, joten hinkattiin niitä vähän paikallaankin. Fisu oli ehkä vähän normaalia rauhallisemmalla tuulella, ei tsempannut ihan yhtä hyvin kuin yleensä. Välillää liikkeellelähdöissä se vähän myöhästyi.
Kerrattiin jäävät. Molemmat tosi hyvät! Vihdoinkin voin oikeasti luottaa, että koira tietää mitä on tulossa (vihjesanat alkaa oikeasti toimia!) ja tekee oikein. Seisomisessa otin vielä muutaman toiston käsimerkin avulla, jolloin saatiin tosi napakat pysähdykset.
Luoksetuloa tehtiin taas niin, että juoksen pari askelta taaksepäin ja ohjaan koiran vauhdista sivulle. Tätä toistellaan kokeeseen asti, ja katotaan, miten auttaa. Otettiin loppuun pari vauhtiluoksetuloa suoralla lelupalkalla. Fisulla oli kivaa!
Tervehdittiin piiiitkästä aikaa myös noutokapulaa. Tein samaa, mitä joskus aloiteltiin, eli jätin kapulan mun ja koiran väliin ja pyysin tuomaan. Ihan ok, mutta eihän se innokkaasti sitä tuo. Ja välillä mielellään pudottaisi kapulan ennen kuin ehdin ottaa sen käsiini. Tiian mielestä meidän kapula on ehkä vähän turhan iso Fisulle. Ehkäpä ostan pienemmän, jos sen kanssa toimisi paremmin.
Innostuttiin vielä lisää ja kokeilin kaukoja, joita ollaan viimeksi mietitty ehkä vuosi sitten. Tehtiin siis i-m-vaihtoja. Fisu osasi mun mielestä hirmu hyvin. Ei sen tekniikka varmasti mikään super ole, mutta mun silmään se pysyi melko paikallaan. Ehkäpä otamme nämä joku kerta olohuonetreeniin.
Lähdettiin vielä lenkille. Fisu on ilmeisesti taas juoksun jälkeen vähän kärttyisänä uroksille, joten se ei yhtään lämmennyt Ruutin kosiskelulle. Ja Ruuti kun olisi niiin tykännyt leikkiä Kisulin kanssa. Höh. R antoi Fisulle tassua ja läpsi sitä miljoona kertaa, mutta toinen vain käänsi pään pois. Tylyä. :D
Maanantai-iltana en jaksanut miettiä, mihin mentäisiin lenkille, joten helpointa oli suunnata Purinalle aksaamaan. Ja hyvä että mentiin! Ei tehty rataa ollenkaan, vaan pientä tekniikkatreeniä. Tehtiin taas keppejä namualustan kanssa. Vauhdissa ei suurta parannusta edelliseen, molempia selvästi hidastaa jos itse jään taka-alalle. Mutta ihan yllätyksenä tuli perjätön vaikutus koiriin! Päätin kokeilla siis persjättöä keppien lopussa, ja kas: Fisu pisti turbovaihteen päälle! En oikeastaan edes uskonut, että se malttaa pujotella kun juoksen sen ohi ja edestä, mutta sehän vaan nopeutti vauhtiaan ja pujotteli kovaa loppuun asti! Mikä taitoeläin! Tätähän me ruvetaankin tekemään jos vauhti kerta tuplaantuu.
Maisalla sama ei valitettavasti toiminut, se pomppasi joka kerta pois kepeiltä kun lähdin leikkaamaan edessä. Höh. Maisa oli muutenkin tosi rasittava, huusi vain eikä keskittynyt. Oikeasti pitää hankkia ne korvatulpat! :-O
Sekoitin taas Fisu-paran päätä laittamalla namualustan puomin alastulosta muutaman metrin eteenpäin. Se ei vain millään osannut enää pysähtyä oikeassa kohdassa. Se joko a) juoksi suoraan läpi namulle tai b) jäi alastulolle kökkimään pää kenossa mua kohti, muttei kuitenkaan jalat maassa. Ei oikein toimi siis. Mutta hyvää oli se, että F eteni tosi hyvin ja itsenäisesti puomilla kun tiesi namun odottavan päädyssä. Mietitään nyt kuitenkin, kannattaako tätä jatkaa.
Myöhemmin tehtiin keinua, tavoitteena, ettei koira jarruttele niin aikaisin kuin nyt parilla viime kerralla. Menikin ihan hyvin, F tuli reippaasti aika ylös.
Tekniikkajuttuina otettiin jaakotuksia eri yhteyksissä, saksalaisia ja kaikenlaista, missä koiran piti kiertää selän takaa. Mä alan vihdoin osata tän! Olen toosi pitkään vierastanut persjättöjä ja kaikkea, missä koira voi "hukkua" selän taa. Mutta Fisuli ei hukkunut. :) Kokeilin myös kolmella peräkkäisellä hypyllä (keskimmäinen vähän eri linjassa kuin muut) ehtiä tekemään persjätön molempiin väleihin. Maisan kanssa ehdin hyvin, Fisun kanssa sen verran huonommin, että kolmas rima tippui. Täytyy alkaa harrastaa näitä useammin, sujui sen verran ok.
Muuten Fisu oli tosi pätevä! Jäi hirveän hyvä mieli. :-) Fisu oli innokas koko treenin ajan, eikä polttoaine loppunut kesken. Treenattiin pelkkien namujen voimalla, jotta saatiin helpommin monia toistoja. Kokeilen ehkä tänäänkin pelkkää namupalkkaa. Tänään saadaan nollakakkua!
Ainiin, ja treenattiinhan me myös tokoa maanantaina.
Otettiin vapaana seuraamista. Fisu petrasi vas. käännöksissä yhtäkkiä tosi paljon. Tuntui hyviltä. Muuten tosi nättiä seuraamista, mutta kerran kun vaihdettiin juoksusta kävelyyn, F menikin maahan. Hassua. Varmaan mun seurAA kuulosti vaan samalta kuin mAAhan. :D
Liikkeestä maahan tosi hyvä. Palasin avo-tyyliin koiran taa ja siitä sivulle, ei ongelmaa.
Luoksetulo taas siten, että helpotin sivulletuloa namuavulla.
Liikkeestä seis oli tehokas. Mua vain hämää, kun en itse yhtään näe, mitä koira tekee. Kun katsoo eteenpäin, ei voi tietää, istuuko se, vai jääkö seisomaan. Vaikka eipä siinä enää mitään olisikaan tehtävissä, jos se istuu. Mutta olisihan se kiva tietää. Täytyy toivoa, että kokeessa näkisi varjosta. ;)
Tokohypyssä vuoroaan odotellut treenailija tarjoutui käskyttämään meille, joten saatiin liikkuri sitten mukaan. :) F lähti hyppyyn tosi flegmaattisesti ja näytti ihan siltä, ettei aio hypätä. Tähän pitäisi saada intoa lisää. Ehkäpä heitetään vielä lelua hypyn yli joku kerta. Hmm. :/
Muuten oikein mallikasta, kyllähän F aika paljon taitaa.
Sunnuntaina nähtiin pitkästä aikaa Tiiaa ja koiria. Treffattiin Kilossa tokotreenin ja lenkin merkeissä. Maisa mökkeili koko viikonlopun, joten oltiin Fisun kanssa kaksin liikenteessä.
Otettiin alkuun paikallaolo ryhmässä. Ehkä vajaa 2 min. F oli poikien keskellä, ja hienosti pysyi. Palkkasin maahan, en viitsi treeneissä pyytää aina sivuun, ettei ala ennakoida.
Sen jälkeen seurausta. Vas. käännöksissä oli taas vähän parantamisen varaa, joten hinkattiin niitä vähän paikallaankin. Fisu oli ehkä vähän normaalia rauhallisemmalla tuulella, ei tsempannut ihan yhtä hyvin kuin yleensä. Välillää liikkeellelähdöissä se vähän myöhästyi.
Kerrattiin jäävät. Molemmat tosi hyvät! Vihdoinkin voin oikeasti luottaa, että koira tietää mitä on tulossa (vihjesanat alkaa oikeasti toimia!) ja tekee oikein. Seisomisessa otin vielä muutaman toiston käsimerkin avulla, jolloin saatiin tosi napakat pysähdykset.
Luoksetuloa tehtiin taas niin, että juoksen pari askelta taaksepäin ja ohjaan koiran vauhdista sivulle. Tätä toistellaan kokeeseen asti, ja katotaan, miten auttaa. Otettiin loppuun pari vauhtiluoksetuloa suoralla lelupalkalla. Fisulla oli kivaa!
Tervehdittiin piiiitkästä aikaa myös noutokapulaa. Tein samaa, mitä joskus aloiteltiin, eli jätin kapulan mun ja koiran väliin ja pyysin tuomaan. Ihan ok, mutta eihän se innokkaasti sitä tuo. Ja välillä mielellään pudottaisi kapulan ennen kuin ehdin ottaa sen käsiini. Tiian mielestä meidän kapula on ehkä vähän turhan iso Fisulle. Ehkäpä ostan pienemmän, jos sen kanssa toimisi paremmin.
Innostuttiin vielä lisää ja kokeilin kaukoja, joita ollaan viimeksi mietitty ehkä vuosi sitten. Tehtiin siis i-m-vaihtoja. Fisu osasi mun mielestä hirmu hyvin. Ei sen tekniikka varmasti mikään super ole, mutta mun silmään se pysyi melko paikallaan. Ehkäpä otamme nämä joku kerta olohuonetreeniin.
Lähdettiin vielä lenkille. Fisu on ilmeisesti taas juoksun jälkeen vähän kärttyisänä uroksille, joten se ei yhtään lämmennyt Ruutin kosiskelulle. Ja Ruuti kun olisi niiin tykännyt leikkiä Kisulin kanssa. Höh. R antoi Fisulle tassua ja läpsi sitä miljoona kertaa, mutta toinen vain käänsi pään pois. Tylyä. :D
Maanantai-iltana en jaksanut miettiä, mihin mentäisiin lenkille, joten helpointa oli suunnata Purinalle aksaamaan. Ja hyvä että mentiin! Ei tehty rataa ollenkaan, vaan pientä tekniikkatreeniä. Tehtiin taas keppejä namualustan kanssa. Vauhdissa ei suurta parannusta edelliseen, molempia selvästi hidastaa jos itse jään taka-alalle. Mutta ihan yllätyksenä tuli perjätön vaikutus koiriin! Päätin kokeilla siis persjättöä keppien lopussa, ja kas: Fisu pisti turbovaihteen päälle! En oikeastaan edes uskonut, että se malttaa pujotella kun juoksen sen ohi ja edestä, mutta sehän vaan nopeutti vauhtiaan ja pujotteli kovaa loppuun asti! Mikä taitoeläin! Tätähän me ruvetaankin tekemään jos vauhti kerta tuplaantuu.
Maisalla sama ei valitettavasti toiminut, se pomppasi joka kerta pois kepeiltä kun lähdin leikkaamaan edessä. Höh. Maisa oli muutenkin tosi rasittava, huusi vain eikä keskittynyt. Oikeasti pitää hankkia ne korvatulpat! :-O
Sekoitin taas Fisu-paran päätä laittamalla namualustan puomin alastulosta muutaman metrin eteenpäin. Se ei vain millään osannut enää pysähtyä oikeassa kohdassa. Se joko a) juoksi suoraan läpi namulle tai b) jäi alastulolle kökkimään pää kenossa mua kohti, muttei kuitenkaan jalat maassa. Ei oikein toimi siis. Mutta hyvää oli se, että F eteni tosi hyvin ja itsenäisesti puomilla kun tiesi namun odottavan päädyssä. Mietitään nyt kuitenkin, kannattaako tätä jatkaa.
Myöhemmin tehtiin keinua, tavoitteena, ettei koira jarruttele niin aikaisin kuin nyt parilla viime kerralla. Menikin ihan hyvin, F tuli reippaasti aika ylös.
Tekniikkajuttuina otettiin jaakotuksia eri yhteyksissä, saksalaisia ja kaikenlaista, missä koiran piti kiertää selän takaa. Mä alan vihdoin osata tän! Olen toosi pitkään vierastanut persjättöjä ja kaikkea, missä koira voi "hukkua" selän taa. Mutta Fisuli ei hukkunut. :) Kokeilin myös kolmella peräkkäisellä hypyllä (keskimmäinen vähän eri linjassa kuin muut) ehtiä tekemään persjätön molempiin väleihin. Maisan kanssa ehdin hyvin, Fisun kanssa sen verran huonommin, että kolmas rima tippui. Täytyy alkaa harrastaa näitä useammin, sujui sen verran ok.
Muuten Fisu oli tosi pätevä! Jäi hirveän hyvä mieli. :-) Fisu oli innokas koko treenin ajan, eikä polttoaine loppunut kesken. Treenattiin pelkkien namujen voimalla, jotta saatiin helpommin monia toistoja. Kokeilen ehkä tänäänkin pelkkää namupalkkaa. Tänään saadaan nollakakkua!
Ainiin, ja treenattiinhan me myös tokoa maanantaina.
Otettiin vapaana seuraamista. Fisu petrasi vas. käännöksissä yhtäkkiä tosi paljon. Tuntui hyviltä. Muuten tosi nättiä seuraamista, mutta kerran kun vaihdettiin juoksusta kävelyyn, F menikin maahan. Hassua. Varmaan mun seurAA kuulosti vaan samalta kuin mAAhan. :D
Liikkeestä maahan tosi hyvä. Palasin avo-tyyliin koiran taa ja siitä sivulle, ei ongelmaa.
Luoksetulo taas siten, että helpotin sivulletuloa namuavulla.
Liikkeestä seis oli tehokas. Mua vain hämää, kun en itse yhtään näe, mitä koira tekee. Kun katsoo eteenpäin, ei voi tietää, istuuko se, vai jääkö seisomaan. Vaikka eipä siinä enää mitään olisikaan tehtävissä, jos se istuu. Mutta olisihan se kiva tietää. Täytyy toivoa, että kokeessa näkisi varjosta. ;)
Tokohypyssä vuoroaan odotellut treenailija tarjoutui käskyttämään meille, joten saatiin liikkuri sitten mukaan. :) F lähti hyppyyn tosi flegmaattisesti ja näytti ihan siltä, ettei aio hypätä. Tähän pitäisi saada intoa lisää. Ehkäpä heitetään vielä lelua hypyn yli joku kerta. Hmm. :/
Muuten oikein mallikasta, kyllähän F aika paljon taitaa.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Fisu nollavoitolla kolmosiin!
Eilen lähdettiin Fisun kanssa Järvenpäähän tavoittelemaan luokkanousua. Ilmoitin sen pelkästään agiradalle, koska hyppynolla oli jo plakkarissa. Ja ihan hyvä ettei menty hyppärille, koska silloin vettä oli tullut vielä enemmän kuin agiradan aikaan..
Mulla oli tosi tosi selvänä oma tavoite mielessä, kerroin jo kotona itselleni, että me voitetaan ja haetaan se serti. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Okei, ehkä 2. tai 3. sija olisi kelvannut myös, mutta tavoitehan pitää olla sopivan haastava, eikö? ;)
Oikeasti oli samalla tosi itsevarma olo, mutta ihan kamala jännitys myös. Yleensä olen tosi huonosti "osannut" jännittää Fisun kanssa kisaamista, mutta kisa- & treenitauko ovat ehkä muuttaneet asiaa, tai sitten nyt vasta oikeasti osasin todella tavoitella tosi hyvää suoritusta.
Kisapaikka oli oikein hyvä, koulun hiekkakenttä. Vettä tosiaan tuli aika paljon, mutta toisaalta oli sopivan viileää. Fisu vaikutti aika flegmaattiselta kun käytiin kävelemässä, mikä vähän söi mun luottamusta siihen. Joko sade masensi sitä, tai mennyt juoksu alkaa jo vaikuttaa.
Katselin hyppyrataa, joka vaikutti mun mielestä aika kivalta, sopivasti vauhdikkaita pätkiä, eikä mitään kamalaa turhaa pyöritystä. Kohta rakennettiinkin agirata, joka olikin vielä kivempi. Tuomarina oli Rauno Virta. Rataantutustumisessa mietin aika pitkään muutamien kohtien ohjausta, mutta löysin aika hyvin meille sopivat kuviot. Rataa katsoessani totesin itselleni, että tämä on Fisulle tosi sopiva rata. Tietty itseään täytyy vähän psyykata, mutta oikeastikin rata oli siinä mielessä Fisulle tosi hyvä, että etenkin alussa pääsi hyvin vauhtiin, eikä ollut mitään kamalia vauhdintappokohtia.
Meidän luokka oli tosi pieni, 6 koiraa, joten kauaa ei ehtinyt pyöriä ennen omaa vuoroa, vaikka vasta loppupäässä startattiin. Fisu olikin onneksi tosi energinen kun juoksenneltiin kentän laidalla viimeiset lämmittelyt. Jännitti ihan sikana. Ennen starttia tuntui, että olen ihan poikki ja hyvä jos jaksan vielä radalle mennä. Jännitys kai vie vähän voimia? Kuitenkin, kun meidän vuoro tuli, kaikki meni ihan rutiinilla, eikä jännityksestä enää radalla ollut tietoakaan.
Rata meni ihan nappiin, juuri niin kuin suunnittelin. Ainoastaan yhden mutkaputken F tuli jotenkin tosi hitaasti, jolloin jouduin jäämään odottelemaan sitä ja seuraavana olleen keinun F teki aika hitaasti. Muutenkaan vauhti ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta olipahan hyvin ohjattavissa. Kontaktien osalta olen itseeni hyvin tyytyväinen, vaadin koiralta hyvän suorituksen, mutta onnistuin vapauttamaan sen nopeasti jatkamaan. :)
Ihanneaika alittui koiran "hitaudesta" huolimatta 7,12 sekunnilla. Muita nollia ei tullut, joten voitettiin meidän luokka. Kyllä tuntui hyvältä! Miten ihanaa, että pitkän ja masentavan tauon ja tapaturman jälkeen päästään taas kunnolla harrastamaan ja asettamaan tavoitteita! Ihan huippu fiilis kun luottaa itseensä, koiraansa ja saavuttaa tavoitteensa. =) Fisu on ihan super!!
Uskoisin, että lähdetään aika piakkoin kokeilemaan kolmosluokkaa ja katsotaan, miten oikea kisaaminen lähtee käyntiin. Tähän mennessähän ollaan vasta harjoiteltu. ;)
Vähän pelottaa, että Fisulle tulee lehmäilykausi taas näin juoksun jälkeen, mutta toivotaan ettei. Jossain vaiheessa tod.näk. leikkautan sen, niin päästään niistäkin eroon...
Valitettavasti ei saatua videota meidän voittoradasta sateen ja kuvaajan puutteen vuoksi. :(
Mulla oli tosi tosi selvänä oma tavoite mielessä, kerroin jo kotona itselleni, että me voitetaan ja haetaan se serti. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Okei, ehkä 2. tai 3. sija olisi kelvannut myös, mutta tavoitehan pitää olla sopivan haastava, eikö? ;)
Oikeasti oli samalla tosi itsevarma olo, mutta ihan kamala jännitys myös. Yleensä olen tosi huonosti "osannut" jännittää Fisun kanssa kisaamista, mutta kisa- & treenitauko ovat ehkä muuttaneet asiaa, tai sitten nyt vasta oikeasti osasin todella tavoitella tosi hyvää suoritusta.
Kisapaikka oli oikein hyvä, koulun hiekkakenttä. Vettä tosiaan tuli aika paljon, mutta toisaalta oli sopivan viileää. Fisu vaikutti aika flegmaattiselta kun käytiin kävelemässä, mikä vähän söi mun luottamusta siihen. Joko sade masensi sitä, tai mennyt juoksu alkaa jo vaikuttaa.
Katselin hyppyrataa, joka vaikutti mun mielestä aika kivalta, sopivasti vauhdikkaita pätkiä, eikä mitään kamalaa turhaa pyöritystä. Kohta rakennettiinkin agirata, joka olikin vielä kivempi. Tuomarina oli Rauno Virta. Rataantutustumisessa mietin aika pitkään muutamien kohtien ohjausta, mutta löysin aika hyvin meille sopivat kuviot. Rataa katsoessani totesin itselleni, että tämä on Fisulle tosi sopiva rata. Tietty itseään täytyy vähän psyykata, mutta oikeastikin rata oli siinä mielessä Fisulle tosi hyvä, että etenkin alussa pääsi hyvin vauhtiin, eikä ollut mitään kamalia vauhdintappokohtia.
Meidän luokka oli tosi pieni, 6 koiraa, joten kauaa ei ehtinyt pyöriä ennen omaa vuoroa, vaikka vasta loppupäässä startattiin. Fisu olikin onneksi tosi energinen kun juoksenneltiin kentän laidalla viimeiset lämmittelyt. Jännitti ihan sikana. Ennen starttia tuntui, että olen ihan poikki ja hyvä jos jaksan vielä radalle mennä. Jännitys kai vie vähän voimia? Kuitenkin, kun meidän vuoro tuli, kaikki meni ihan rutiinilla, eikä jännityksestä enää radalla ollut tietoakaan.
Rata meni ihan nappiin, juuri niin kuin suunnittelin. Ainoastaan yhden mutkaputken F tuli jotenkin tosi hitaasti, jolloin jouduin jäämään odottelemaan sitä ja seuraavana olleen keinun F teki aika hitaasti. Muutenkaan vauhti ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta olipahan hyvin ohjattavissa. Kontaktien osalta olen itseeni hyvin tyytyväinen, vaadin koiralta hyvän suorituksen, mutta onnistuin vapauttamaan sen nopeasti jatkamaan. :)
Ihanneaika alittui koiran "hitaudesta" huolimatta 7,12 sekunnilla. Muita nollia ei tullut, joten voitettiin meidän luokka. Kyllä tuntui hyvältä! Miten ihanaa, että pitkän ja masentavan tauon ja tapaturman jälkeen päästään taas kunnolla harrastamaan ja asettamaan tavoitteita! Ihan huippu fiilis kun luottaa itseensä, koiraansa ja saavuttaa tavoitteensa. =) Fisu on ihan super!!
Uskoisin, että lähdetään aika piakkoin kokeilemaan kolmosluokkaa ja katsotaan, miten oikea kisaaminen lähtee käyntiin. Tähän mennessähän ollaan vasta harjoiteltu. ;)
Vähän pelottaa, että Fisulle tulee lehmäilykausi taas näin juoksun jälkeen, mutta toivotaan ettei. Jossain vaiheessa tod.näk. leikkautan sen, niin päästään niistäkin eroon...
Valitettavasti ei saatua videota meidän voittoradasta sateen ja kuvaajan puutteen vuoksi. :(
perjantai 5. elokuuta 2011
Tokoilee + pienesti aksaakin
Lähdettiin Johannan ja Fanny-heelerin & Kiira-kelpin kanssa treenaamaan tokoa ja yhteislenkille meidän vanhoihin ulkoilumaastoihin. Tokoilijat (kaikki paitsi Maisa :) ) sai tehdä seurauspätkiä, alon jäävät ja luoksetulon käskytettynä sekä paikallamakuun rivissä. Olikin hyvä saada joku muu käskyttämään liikkeitä, tulee heti tsempattua vähän paremmin itsekin. =)
Fisu teki kaiken oikein hyvin. Vapaana seuraaminen oli Johannan mukaan vähän löysempää kuin hihnassa, pitääpä siis treenailla enemmän ilman hihnaa. Vaikka oli kuuma, Fisu teki töitä tosi kivasti, kontakti ja into pysyi hyvinä koko treenin. Kehuin muutamaan otteeseen, ja palkkailin väleissä, eli ei ihan kokeenomaisesti tehty kuitenkaan. Vas. käännöksiä pitää treenailla, oli liian löysiä mun makuun.
Tehtiin liikkeestä maahan, luoksetulo ja liikkeestä seis. Ja kaikki onnistui kerrasta! Virittelysanat tuntuu tehoavan, hyvä! En käskenyt koiraa perusasentoon jäävien lopussa, vaan palkkasin suoraan. Eiköhän se istua kuitenkin osaa kokeessa. Hope so.
Luoksetulossa juoksin pari askelta taaksepäin ja ohjasin namulla sivulle. Vauhti oli super! En erityisemmin halua treenata kokeenomaista luoksetuloa. Se on vino, niin se on vino. Ei se parissa viikossa parane, joten mennään pienellä avulla ja toivotaan, että se edes vähän jäisi Fisulin mieleen.
Paikallaolossa ekasta käskystä maahan, ja pysyi hyvin. En käskenyt tässäkään sivulle, vaan palkka maahan. Vielä pitäisi saada treenattua kokeenomaisesti siten, että sivullaodotteluaika olisi oikeasti pitkä ennen käskyä. Mutta yksin treenattuna koira ei yhtälailla kiinnostu ympäröivistä jutuista niin kuin kokeessa. Viime kokeessa F ehti unohtaa mut ja istui vain sivulla tuijotellen kaukaisuuteen, eikä ottanut ekaa maahan-käskyä kuuleviin korviinsa. Tähän pitäisi vielä saada häiriötreeniä.
Muuten jäi hyvä fiilis treenistäm, kyllä Kisu osaa. :)
Kotimatkalla tajusin, että mehän ajetaan Purinan ohi. Eipä onnistunut mennä suoraan kotiin, vaan oli pakko käydä tekemässä pieni kontakti- & keppitreeni. Tein puomia ja keppejä namukipon kanssa, tavoitteena saada koira menemään itsenäisesti ilman mua vieressä. Alkuun namu veti niin paljon puoleensa, että F ei malttanut pysähtyä kontaktille. Kohta tajusi homman kuitenkin ja meni hienosti katse eteenpäin, vaikka itse jäin taakse ja otti kontaktinkin oikein. Kepeillä namu toimi ihan hyvin, tosin vauhtia on huonommin kun en itse juokse vieressä kannustamassa. Näitä tarvitaan lisää. Fisu teki myös keinua pariin otteeseen, ihan ok.
Maisa teki samaa, myöskin hitaammin pujotellen, ei hyvä.
Fisu teki kaiken oikein hyvin. Vapaana seuraaminen oli Johannan mukaan vähän löysempää kuin hihnassa, pitääpä siis treenailla enemmän ilman hihnaa. Vaikka oli kuuma, Fisu teki töitä tosi kivasti, kontakti ja into pysyi hyvinä koko treenin. Kehuin muutamaan otteeseen, ja palkkailin väleissä, eli ei ihan kokeenomaisesti tehty kuitenkaan. Vas. käännöksiä pitää treenailla, oli liian löysiä mun makuun.
Tehtiin liikkeestä maahan, luoksetulo ja liikkeestä seis. Ja kaikki onnistui kerrasta! Virittelysanat tuntuu tehoavan, hyvä! En käskenyt koiraa perusasentoon jäävien lopussa, vaan palkkasin suoraan. Eiköhän se istua kuitenkin osaa kokeessa. Hope so.
Luoksetulossa juoksin pari askelta taaksepäin ja ohjasin namulla sivulle. Vauhti oli super! En erityisemmin halua treenata kokeenomaista luoksetuloa. Se on vino, niin se on vino. Ei se parissa viikossa parane, joten mennään pienellä avulla ja toivotaan, että se edes vähän jäisi Fisulin mieleen.
Paikallaolossa ekasta käskystä maahan, ja pysyi hyvin. En käskenyt tässäkään sivulle, vaan palkka maahan. Vielä pitäisi saada treenattua kokeenomaisesti siten, että sivullaodotteluaika olisi oikeasti pitkä ennen käskyä. Mutta yksin treenattuna koira ei yhtälailla kiinnostu ympäröivistä jutuista niin kuin kokeessa. Viime kokeessa F ehti unohtaa mut ja istui vain sivulla tuijotellen kaukaisuuteen, eikä ottanut ekaa maahan-käskyä kuuleviin korviinsa. Tähän pitäisi vielä saada häiriötreeniä.
Muuten jäi hyvä fiilis treenistäm, kyllä Kisu osaa. :)
Kotimatkalla tajusin, että mehän ajetaan Purinan ohi. Eipä onnistunut mennä suoraan kotiin, vaan oli pakko käydä tekemässä pieni kontakti- & keppitreeni. Tein puomia ja keppejä namukipon kanssa, tavoitteena saada koira menemään itsenäisesti ilman mua vieressä. Alkuun namu veti niin paljon puoleensa, että F ei malttanut pysähtyä kontaktille. Kohta tajusi homman kuitenkin ja meni hienosti katse eteenpäin, vaikka itse jäin taakse ja otti kontaktinkin oikein. Kepeillä namu toimi ihan hyvin, tosin vauhtia on huonommin kun en itse juokse vieressä kannustamassa. Näitä tarvitaan lisää. Fisu teki myös keinua pariin otteeseen, ihan ok.
Maisa teki samaa, myöskin hitaammin pujotellen, ei hyvä.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Aksaa, videot
Parit treenit ollaan jo ehditty ottaa tälle viikolle. Maanantaina käytiin Kristan kanssa ottamassa pienehkö treenikerta. Halusin kokeilla uudelleen rataa, joka Fisun kanssa möhlittiin kisoissa ihan täysin kesäkuun lopussa. Meillä oli pienin kenttä käytössä, joten ihan kaikkia esteitä ei saatu mahtumaan, ja mittasuhteetkin oli ehkä vähän sinnepäin. Kaikki oleelliset kohdat saatiin kuitenkin mukaan. Ratapiirrosta ei valitettavasti löydy.
Saatiin onneksi alun keppikulma onnistumaan, mihin kisoissa kaatui koko suoritus. Kisan lentokeinuakaan ei nyt toistettu. Muutenkin F suoriutui radasta oikein mallikkaasti, joten jäi ihan hyvä mieli. Kepeiltä kokeilin myös poispäinkäännöstä, mikä toimi! Täytyisi alkaa muutenkin kasvattaa vaikeustasoa kepeillä, vielä en ole uskaltanut persjättää, valssata lopussa tms. On vain hankalaa, kun Fisun kanssa ei montaa kertaa voi keppejä toistaa treenin aikana ilman vauhdin kärsimistä.
Kisassa olleen mutkaputken tilalle laitettiin pelkkä hyppy, jonka siivekkeen ympäri piti koira pyörittää. Ratkaisin sen jaakotustyyppisellä kuviolla, minkä Fisu tajusi loistavasti! Kumma, että koira vaan osaa jotain juttuja, joita ei edes tiedä opettaneensa sille.
Maisa suoritti radan ihan mallikkaasti, ei ongelmia sen kanssa.
Vähän epäonnisempi treeni oli sitten vuorossa tiistaina ryhmän kanssa. Suunnittelin itse radan, johon tungin kohtia mm. poispäinkäännöksiä, leijeröintiä ja välistävetoja varten. Ei nyt ihan mikään superhieno tullut, mutta mun tarpeisiin oikein sopiva. ;-)
Pari ongelmaa tuli vastaan Maisan kanssa: suoralta putkelta poispäinkäännös toi Maisan suoraan mun jalkoihin. Ei saatu tästä tosi sujuvaa mitenkään, mutta paremmaksi hiottiin kuitenkin. Maisan kontaktit (miljoona huutomerkkiä tähän). EI £#¤&% kun ei vaan jaksa enää. Ei toimi niin ei toimi. A:lla se hyppää sairaan korkealta pois, ja jos käskytän tosi kunnolla, se vain jää liian ylös himmailemaan, eikä meinaa tulla edes kontaktipinnalle asti. Keinu on ihan perseestä. Se jarruttaa tosi aikasin, ja kun keinu vihdoin laskee, se hyppää pois ennen kuin kolahtaa. Ei tästä vaan saa enää parempaa. Mä en jaksa turhaa enää vääntää asian kanssa, josta ollaan tapettu viimeset ties montako vuotta. Puomia ei radalla ollut. Se onkin ainoa, mikä edes jotenkuten sujuu. Mutkaputkesta ulospäin käännös oli myös vaikea saada tiukaksi.
No, muuten Maisa teki ihan kivaa rataa. Positiivinen yllätys oli, että yhden hypyn leijeröinti oli sille ihan piece of nakki, ei mitään ongelmaa tai epäröintiä. :)
Sitten Fisuun...
Ongelmaksi muodostui taas kepit! Ja mä kun luulin, että tämä koira osaa hakea sisään ja pujotella. A:lta suoraan kepeille sisäänmeno tuotti kuitenkin hankaluuksia. Todettiin Kristan kanssa, että syynä saattoi olla se, että palkkasin A:lla, jolloin F hakeutui liikaa mun luo kun jatkettiin. Jätin siis namun pois ja ohjasin vastaisella kädellä kepeille, jolloin saatiin onnistumaan.
Kepeiltä poispäinkäännös ei toiminut erityisen hyvin, tuli pitkä kaarros. Kepeillä myös vauhti rupesi hiipumaan hyvin äkkiä kun jouduttiin toistamaan keppejä pari kertaa mokien takia. Miten helppo olisikaan koira, joka kestäisi toistoja. Ainiin, onhan mulla sellainen: Maisa!
Hassua oli, että ekalla kierroksella hypyn leijeröinti toimi ihan super, ja yhtäkkiä kun toistettiin, koira ei enää irronnutkaan. Tähänkin varmaan vaikutti se, että ensin oli vauhtia ja tsemppiä ja myöhemmin... no, vähemmän. Hyvä kuitenkin nähdä, että toi koira sellaisen osaisi.
Välistävetokin tuotti ongelmia. Fisu ei vain lue mun ohjausta kovin herkästi. Maisalle pienikin kääntö johonkin suuntaan riittää, kun taas Fisu mieluiten menisi sinne, mihin helpoiten pääsee. Tässäkin valitettavasti onnistuminen tuli sitä kautta, että koiran vauhti laski helpommaksi ohjata. Vähän ristiriitaista, että hyvällä vauhdilla tulee mokia ja korjatessa tehdään oikein, mutta huonommalla innolla. Mitä koira tästä oppii?
Keinulle Fisu tuli vähän varovaisemmin kuin yleensä, olikohan syynä kuukauden takainen lentokeinu vai mun tiukempi käskytys..?
Alku sentään meni hyvin ja vauhdikkaasti, poispäinkäännös tuntuu sopivan Fisulle ihan hyvin.
Jos vähän listailtaisiin seuraavia treenitarpeita...
Maisa:
-kontaktit!! (pitäisi todella tehdä jotain tai sitten päättää siirtää koira vain hyppyradoille..)
-keppien loppupää (valssit, persjätöt, edistys, jälkeen jääminen..)
-tiukat käännökset
Fisu:
-kepit (samat kuin Maisan kohdalla)
-kontakteille nopeutta (nyt kun koira osaa tekniikan varmasti, pitäisi alkaa häivyttää varsinaista pysähdystä. alunperinhan tavoite oli pelkka "niiaus": koira tökkää maata ja jatkaa samantien. sitä aletaan tavoitella pikkuhiljaa.)
-monipuolisempia ohjauskuvioita (saksalaiset, jaakotukset, leijeröinnit ym. peruskuvioihin mukaan)
-ei tekisi mieli kirjoittaa tähän vauhti/vire, mutta valitettavasti en vieläkään (koskaan?) voi treenata Fisua niin ettei niitä joutuisi jatkuvasti miettimään. tavoite: koira vauhdikkaammaksi ja vähemmän herkäksi virheille. mutta miten se tehdään?
(voi myös olla, että mennyt juoksu vaikuttaa jo tässä vaiheessa, mutta mene ja tiedä. sen tiedän, että diesel loppuu kesken aina välillä, halusi tai ei.)
Pari videopätkää:
Maisa
Fisu
Saatiin onneksi alun keppikulma onnistumaan, mihin kisoissa kaatui koko suoritus. Kisan lentokeinuakaan ei nyt toistettu. Muutenkin F suoriutui radasta oikein mallikkaasti, joten jäi ihan hyvä mieli. Kepeiltä kokeilin myös poispäinkäännöstä, mikä toimi! Täytyisi alkaa muutenkin kasvattaa vaikeustasoa kepeillä, vielä en ole uskaltanut persjättää, valssata lopussa tms. On vain hankalaa, kun Fisun kanssa ei montaa kertaa voi keppejä toistaa treenin aikana ilman vauhdin kärsimistä.
Kisassa olleen mutkaputken tilalle laitettiin pelkkä hyppy, jonka siivekkeen ympäri piti koira pyörittää. Ratkaisin sen jaakotustyyppisellä kuviolla, minkä Fisu tajusi loistavasti! Kumma, että koira vaan osaa jotain juttuja, joita ei edes tiedä opettaneensa sille.
Maisa suoritti radan ihan mallikkaasti, ei ongelmia sen kanssa.
Vähän epäonnisempi treeni oli sitten vuorossa tiistaina ryhmän kanssa. Suunnittelin itse radan, johon tungin kohtia mm. poispäinkäännöksiä, leijeröintiä ja välistävetoja varten. Ei nyt ihan mikään superhieno tullut, mutta mun tarpeisiin oikein sopiva. ;-)
Pari ongelmaa tuli vastaan Maisan kanssa: suoralta putkelta poispäinkäännös toi Maisan suoraan mun jalkoihin. Ei saatu tästä tosi sujuvaa mitenkään, mutta paremmaksi hiottiin kuitenkin. Maisan kontaktit (miljoona huutomerkkiä tähän). EI £#¤&% kun ei vaan jaksa enää. Ei toimi niin ei toimi. A:lla se hyppää sairaan korkealta pois, ja jos käskytän tosi kunnolla, se vain jää liian ylös himmailemaan, eikä meinaa tulla edes kontaktipinnalle asti. Keinu on ihan perseestä. Se jarruttaa tosi aikasin, ja kun keinu vihdoin laskee, se hyppää pois ennen kuin kolahtaa. Ei tästä vaan saa enää parempaa. Mä en jaksa turhaa enää vääntää asian kanssa, josta ollaan tapettu viimeset ties montako vuotta. Puomia ei radalla ollut. Se onkin ainoa, mikä edes jotenkuten sujuu. Mutkaputkesta ulospäin käännös oli myös vaikea saada tiukaksi.
No, muuten Maisa teki ihan kivaa rataa. Positiivinen yllätys oli, että yhden hypyn leijeröinti oli sille ihan piece of nakki, ei mitään ongelmaa tai epäröintiä. :)
Sitten Fisuun...
Ongelmaksi muodostui taas kepit! Ja mä kun luulin, että tämä koira osaa hakea sisään ja pujotella. A:lta suoraan kepeille sisäänmeno tuotti kuitenkin hankaluuksia. Todettiin Kristan kanssa, että syynä saattoi olla se, että palkkasin A:lla, jolloin F hakeutui liikaa mun luo kun jatkettiin. Jätin siis namun pois ja ohjasin vastaisella kädellä kepeille, jolloin saatiin onnistumaan.
Kepeiltä poispäinkäännös ei toiminut erityisen hyvin, tuli pitkä kaarros. Kepeillä myös vauhti rupesi hiipumaan hyvin äkkiä kun jouduttiin toistamaan keppejä pari kertaa mokien takia. Miten helppo olisikaan koira, joka kestäisi toistoja. Ainiin, onhan mulla sellainen: Maisa!
Hassua oli, että ekalla kierroksella hypyn leijeröinti toimi ihan super, ja yhtäkkiä kun toistettiin, koira ei enää irronnutkaan. Tähänkin varmaan vaikutti se, että ensin oli vauhtia ja tsemppiä ja myöhemmin... no, vähemmän. Hyvä kuitenkin nähdä, että toi koira sellaisen osaisi.
Välistävetokin tuotti ongelmia. Fisu ei vain lue mun ohjausta kovin herkästi. Maisalle pienikin kääntö johonkin suuntaan riittää, kun taas Fisu mieluiten menisi sinne, mihin helpoiten pääsee. Tässäkin valitettavasti onnistuminen tuli sitä kautta, että koiran vauhti laski helpommaksi ohjata. Vähän ristiriitaista, että hyvällä vauhdilla tulee mokia ja korjatessa tehdään oikein, mutta huonommalla innolla. Mitä koira tästä oppii?
Keinulle Fisu tuli vähän varovaisemmin kuin yleensä, olikohan syynä kuukauden takainen lentokeinu vai mun tiukempi käskytys..?
Alku sentään meni hyvin ja vauhdikkaasti, poispäinkäännös tuntuu sopivan Fisulle ihan hyvin.
Jos vähän listailtaisiin seuraavia treenitarpeita...
Maisa:
-kontaktit!! (pitäisi todella tehdä jotain tai sitten päättää siirtää koira vain hyppyradoille..)
-keppien loppupää (valssit, persjätöt, edistys, jälkeen jääminen..)
-tiukat käännökset
Fisu:
-kepit (samat kuin Maisan kohdalla)
-kontakteille nopeutta (nyt kun koira osaa tekniikan varmasti, pitäisi alkaa häivyttää varsinaista pysähdystä. alunperinhan tavoite oli pelkka "niiaus": koira tökkää maata ja jatkaa samantien. sitä aletaan tavoitella pikkuhiljaa.)
-monipuolisempia ohjauskuvioita (saksalaiset, jaakotukset, leijeröinnit ym. peruskuvioihin mukaan)
-ei tekisi mieli kirjoittaa tähän vauhti/vire, mutta valitettavasti en vieläkään (koskaan?) voi treenata Fisua niin ettei niitä joutuisi jatkuvasti miettimään. tavoite: koira vauhdikkaammaksi ja vähemmän herkäksi virheille. mutta miten se tehdään?
(voi myös olla, että mennyt juoksu vaikuttaa jo tässä vaiheessa, mutta mene ja tiedä. sen tiedän, että diesel loppuu kesken aina välillä, halusi tai ei.)
Pari videopätkää:
Maisa
Fisu
maanantai 1. elokuuta 2011
Koularin metsästys
...jatkuu parin viikon kuluttua. Innostuin ja ilmoitin Fisun kahteen tokokokeeseen. Tavoite koulutustunnuksesta voisi kuitenkin toteutua helpommin, jos vaikka treenaisi tokoa vielä jonkun kerran tässä parin viikon aikana ennen kokeita. Viimeksi tokoiltiin varmaankin edellisessä kokeessa... Mutta lomailu on tehnyt Fisulle varmasti hyvää ja nyt jaksetaan molemmat taas aktivoitua harrastuksiin.
Tällä viikolla päästään piiitkästä aikaa aksaamaan! Käydään ehkä kahdestikin treenailemassa, ja lauantainahan meillä onkin kisat. :-)
Tällä viikolla päästään piiitkästä aikaa aksaamaan! Käydään ehkä kahdestikin treenailemassa, ja lauantainahan meillä onkin kisat. :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
