Agilityilee jälleen

Pari viikkoa viime treeneistä, pienen tauoan jälkeen maistuu taas. :)
Tiistaina käytiin taas Juha Oreniuksen opissa Vantaalla. Aika haastava rata oli taas meidän päänmenoksi odottamassa, mutta kuitenkin mukavan sujuva ja suoritettavissa, ei siis mahdoton. ;) Yllättävän hyvin Fisu selviytyi, vaikka vaikeitakin paikkoja riitti.

Päivän sana taisi olla takaakierto, niitä radalla riitti. F oli jotenkin vähän tahmea irtoamaan, ja mun piti aika pitkälle se viedä aina takaakierroissa. Vauhti ei ehkä ollut ihan tykimmillään, mutta rata olikin sen tyyppinen, ettei monessakaan kohtaa päässyt hirveällä vauhdilla painamaan. Mistä olen ylpeä, on se, että uskallan nykyään kokeilla myös niitä vaikeampiakin ohjauksia, joista ei ole lähellekään täyttä onnistumisvarmuutta. Esim. tiistaina kokeilin jaakotuksia kahteen eri kohtaan, vaikkei olla niitä Fisun kanssa kamalasti harrastettu. Mutta hyvin toimivat, kannatti yrittää. :) Eihän siitä mitään opikaan, jos ei yritä uutta.

Kepit oli radalla vähän kiperässä kohtaa, alku puomin ylösmenon vieressä ja loppupäässä koiran piti kääntyä 180 astetta takaisinpäin. Sisäänmenon F haki edeltävän jaakotuksen ansiostab hyvin, eikä lähtenyt hakemaan puomia. Lopussa mun piti tulla koiran mukana aika pitkälle, koska en uskalla jäädä taka-alalle, ettei F tule kesken pois (vaikkei se sitä yleensä teekään). Anyway, pitää muka varmistella (se siitä uuden kokeilusta). Tästä tuli vähän tönkkö ohjaus seuraaville hypyille, oli pakko pari askelta peruuttaa koiran edessä. Tähän voitaisiin miettiä joku toimivampi ratkaisu ensi tiistain ryhmävuorolla.

Kontaktit toimi hienosti (jes, nää F osaa!). Tosin keinun suoritus on vieläkin vähän epävarma lätäkkötreenien jälkeen (vieläkin harmittaa). Mutta parempi jo.

Loppusuoralla mentiin sikakovaa, F tykitti ihan täysillä! :-D
26 esteen rata sai (ohjaajan) jalat ihan maitohapoille. Lopuksi rykäistiin hela hoito (ilman virheitä!) alusta loppuun, ja just ja just riitti henki kehumaan koiraa vikan hypyn jälkeen... Happea!

Kommentteja suorituksesta:
-Fisu kulkee tosi lähellä mua, mikä hidastaa suoritusta. mun pitäisi vedättää enemmän, jolloin vauhti pysyisi paremmin. myös Fisun itsenäisyyttä pitäisi vahvistaa.
-mulla on turhaan jaakotuksissa (ja joissain muissakin kohdissa) vastakkainen käsi mukana ohjauksessa. se tekee välillä sen, ettei koira suoritakaan estettä, kun mun käännöksen ohjaus on liian vahva. Fisu on muutenkin hyvä kääntymään, joten vastakkainen käsi on ihan turhaa koiran häirintää.
-itse totesin, että nyt otetaan projektiksi takaakiertoon lähetys. niitä toistetaan seuraavat treenikerrat ja yritetään saada koira hakemaan niitä mahd. kaukaa ja itsenäisesti. tässä seuraava projekti. :)

Sikakivat treenit, ihanaa kun saa kunnolla juosta ja hikoilla ja olla ihan kuollut kotiinlähtiessä! Tykkään! :) :)

Tänään käytiin ottamassa pienehköt keskipäivän agiliidot Purinan pihalla. Maisa kertaili lähinnä keppejä ja keinua. Kepeillä suoritus oli nyt onneksi hyvä. Viimeksi sille tuli ihme ongelma vikan välin suhteen. Pieni koira paineistui kai mun irtoamisesta, eikä enää voinut pujotella loppuun kohta ollenkaan. Huh, nyt onneksi oli viime kerran ongelma unohtunut. Keinukin oli ihan jees.

Fisu irtoili takaakiertoihin. Kyllä se niihin ihan hyvin lähtee, tiistaina vain tuntui, että se oli koko ajan mussa kiinni, ihan kuin liimattuna. No, näitä jatketaan. Nyt muistin, että mun piti ottaa myös irtoamistreeniä, no, ens kerralla.
Kertailtiin myös puomin nopeita kontakteja (superhienot lelupalkalla!) sekä keinua nakin kanssa. Hyvin maistui. :)

Tulipa hyvä mieli agisulkeisista ihan omassa rauhassa ja omien parhaiden treenikaverien kanssa! Just sopivaa opiskelun sijaistoimintaa. ;-)

Fisu luonnetestissä

Eilen päästiin vihdoin epäonnisten yritysten jälkeen osallistumaan luonnetestiin Fisun kanssa.

Sateisten syyspäivien jälkeen testipäivä näyttäytyi ihanan kuulaana ja aurinkoisena, lämpotilakin oli sopivan viileä. Testipaikkana oli HEPeKon rauniokenttä Helsingissä ja tuomareina Pirjo Ojala-Laine sekä Anu Hatunpää.

Otin myös Maisan autoon mukaan, koska halusin että kaikki on mahdollisimman normaalia Fisulle. Testin aikataulu olikin reippaasti (lähes 2 h) myöhässä, joten koirat sai odotella autossa pitkään. Ehdin katsoa kolme muuta koiraa ennen meidän vuoroa. Oli ihan hyvä katsoa, missä mikäkin osio suoritetaan ja nähdä tuomareiden toimintaa parin koiran verran. Pirjon testejä olin aiemminkin nähnyt, Anun en.

Kun meitä edelliselle koiralle oli ammuttu, lähdin hakemaan Fisua autosta. F oli tosi iloinen ja innokas, haki mulle keppiä ja pörräsi Maisan ympärillä kuin nauraen. Muutenkin Fisu oli ollut koko aamupäivän tosi hyväntuulinen, lenkillä tosi leikkisä ja kotona maikoili onnessaan ketarat kohti kattoa. Oli hyvä fiilis lähteä testiin niin hyväntuulisen koiran kanssa. :-)

Olin ajatellut jännittäväni testiä, mutta onneksi olinkin aika rento. Käskin itseni valmistautumaan kaikkeen mahdolliseen testin keskeyttämisestä lähtien. Otin sellaisen asenteen, että kävi miten kävi, me kyllä selvitään.

Päästiin vihdoin kaiken odottelun jälkeen itse testiin. Pirjon kommentti Fisun "oudosta" nimestä oli, että tulee ihan kuollut kampela mieleen. Heh, tosi imartelevaa. :D Totesin, että Fisu on mun kultakala. <3
Fisu tervehti tuomareita iloisena, muttei ollut mitenkään erityisen kiinnostunut heistä. Mutta kun Pirjo haastattelun jälkeen otti kepin käteensä, Fisu oli ihan mukana. Se leikki kivasti kepillä, mutta toi sen aina heti mulle näytille voitettuaan. :-D Seuraavaksi otettiin iso narulelu, mutta se ei ollut yhtään niin kiinnostava Fisun mielestä. Solmulelu oli vähän sitä parempi, ja saatiin sillä ihan hyvä leikki aikaan kun itse ensin innostin koiraa lelun kanssa.

Seuraavaksi oli vuorossa kelkka. Seisoskelin katse kohti lähestyvää kelkkaa, F oli mun vieressä juuri sellaisessa kohtaa, etten nähnyt sitä sivusilmälläkään. F oli aika pitkään ihan hiljaa ja paikallaan, ja ihmettelinkin, huomaako se kelkkaa ollenkaan. Kun se tuli lähemmäs, F haukahti muutaman kerran ja siirtyi hihnan pituuden verran kauemmas, muttei mitään raivoreaktiota saanut. Seisoskeltiin siinä kelkkaa tuijotellen, F oli ihan liikkumatta, eikä tainnut olla oliosta kovin kiinnostunut. Sain käskyn kiertää kelkan toiselle puolelle, mutta F ei tullut paljoa lähemmäksi. Menin kelkan viereen, juttelin sille, Fisu pysyi etäällä. Kun otin kelkan paidanhihan jalalleni, F tuli nuuskimaan sitä, sai kehuja ja alkoikin repiä hihaa. :D Mikälie jännityksen purkautuminen? Käytiin katsomassa, mistä kelkka oli tullut, Fisu vain nuuski maata, eikä osoittanu mitään epaluuloja paikkaa kohtaan. Kun kuljettiin kelkan ohi uudelleen, F meni ihan läheltä sitä pahemmin väistämättä.

Seuraavaksi puolustusosio. Tämä mietitytti mua hyvin paljon siinä mielessä, että en oikein yhtään osannut arvioida mitä F tekisi. Mua ehkä vähän yllättikin, että F alkoi haukkua hyökkääjälle, eikä ollut ihan nahjus, vaikkei mikään puolustusministeri olekaan. Fisu pysyi kuitenkin mun sivulla/taka-alalla, eikä rohkeus ihan riittänyt ottaa ohjia omiin käsiin. Mamman vieressä on kuitenkin turvallisempaa. Tuomari sai tulla uhaten ihan liki, koira ei tullut väliin. No, enpä ollut suunnitellutkaan lähteväni sinne nakkikioskin jonoon haastamaan riitaa Fisu turvanani. ;) (Vaikka tuomari erään toisen koiran omistajalle totesikin: "ota ainakin Fiskars mukaasi", viittaus ei tainnut kohdistua mun koiraan. :p ) Kun hyökkääjä paljastuikin ystävälliseksi, F oli aika mielinkielin, selvästi huojentunut. Kuitenkin se olisi kovin paljon mieluummin lähtenyt mun matkaan kun jätin sen tuomarille. Fisu antoi kuitenkin tuomarin silitellä itseään ja F odotti kiltisti kutsua takaisin mun luo. Mielenkiintoista oli, että mun luokse tullessaan F kiersi kohdan, jossa hyökkäys oli tapahtunut, eikä siis juossut ihan suoraan mun luo. (Tähän palaamme vielä...)

Seuraavaksi haalarin ja tynnyrin vuoro. Haalaria F säikähti ihan kunnolla, videolta katsottuna ihan lensi kauemmas. :D Kun tultiin uudelleen kohdan ohi, F kiersi mun toiselta puolelta. Tynnyriä pelästyi myös, mutta tuli sitä nuuskimaan ihan ok kun se oli pysähtynyt. Kun jatkettiin kohti pimeää huonetta, F oli selvästi vähän paineistunut, korvat luimussa ja muutenkin varuillaan. En tiedä, oliko se enemmän mukana kulkevasta "hyökkääjästä" vai haalarista/tynnyristä johtuvaa.

Pimeän huoneen ovella kutsuin Fisua perääni ja se katsoi ihmeissään, mihin mamma häviää. Huoneessa oli erikseen eteinen, jossa pressu peitti koko lattian. Menin seuraavan huoneen perälle tuoliin istumaan, väliin jäi pari lautaa lattialla. Huone oli oikeasti pimeä, itsekään en nähnyt edes lähellä olevaa tuomaria. Kun F pääsi huoneeseen, kuulin, että se tuli suht' lähelle mua, muttei löytänyt ihan perille asti. Ehkä suunnilleen lautojen kohdalla (n. 2 m päässä) se kääntyi takaisin ja meni eteiseen. Sieltä ilmeisesti pääsi vielä vähän matkaa toisiin huoneisiin sivulle, jossa F kävi kääntymässä ja jäi sitten eteiseen ihmettelemään. Sain ohjeen niiskaista kerran, F kuuli, mutta tuli vain huoneen kynnykselle asti ja lähti taas kauemmas. Niiskaisin taas, mutta ei se tullut paljoa pidemmälle. Kohta yskäisin, ei auttanut. Valaistusta vähän lisättiin, ja kutsuin Fisua nimeltä. Siltikään pieni ei uskaltanut pimeään. Valoja laitettiin vielä lisää päälle, ja vihdoin F löysi mut kun kutsuin sitä. Raukka meni mun tuolin alle piiloon mut löydettyään.

Kun päästiin huoneesta ulos, F oli iloinen ja huojentunut. Pitkä etsintä ei kuitenkaan lannistanut Fisua, vaan takaisin kentälle kulkiessamme sillä oli häntä pystyssä ja se oli taas jo reippaana.

Seuraavana oli vuorossa seinä. Fisu jäi aika onnettomana seinälle kun jätin sen. Uhkaavaa tuomaria kohtaan se ei osoittanut minkäänlaista aggressiivisuutta, vaan yritti rauhoitella kaikin osaaminsa keinoin. Tuomari meni aika lähelle uhaten, mutta ei ollut tarvetta mennä loppuun asti koiran "päälle". En ollut yhtään yllättynyt siitä, että Fisu oli ihan hiljaa.

Viimeisenä vuorossa oli ampuminen. Olin alun haastattelussa kertonut, että F on paineistunut laukauksista sekä ilotulituksesta, mutta nykyään parantanut näiden suhteen. Tuomarit miettivät, että ampuisivatko heti ensin kaksi laukausta peräkkäin, mutta päättivät kuitenkin, että ammutaan yksitellen. Kun lähdimme kohti alueen reunaa, Fisu kiskoi aika lailla poispäin. Kun
käännyimme takaisin kohti testipaikkaa, F käveli kuitenkin normaalisti. En muista/huomannut, vaikuttiko F paineistuneelta ennen laukauksia, eikä ensimmäinen ampu valitettavasti tullut videolle, sillä paikka oli kulman takana kuvaaja-Terhin näkökentän ulkopuolella.
Kävelimme Fisun kanssa ja ensimmäisen laukauksen jälkeen pysähdyimme. F reagoi hyvin vähän, taisi vilkaista ympärilleen. Jatkoimme kävelyä: toinen laukaus, eikä reaktiota. Se riitti, ja tuomarit totesivat, että ainakin tänään Fisu on laukausvarma. :) Enpä olisi tätä heti ensimmäisenä veikannut, mutta selvästi oli tehnyt hyvää, että F ei ollut pitkään aikaan kuullut laukauksia. Ja onhan sen uudenvuoden selviytymisessäkin ollut huima ero ensimmäiseen uudenvuodenaattoon verrattuna. Ekana vuonna F vietti koko illan vaatekomerossa, kun taas viime vuonna se leikki olohuoneessa ja korkeintaan haukahti kovimmalle paukkeelle.

Kokonaispisteet näyttävät tältä:


-toimintakyky: -1 pieni
-terävyys: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
-puolustushalu: +1 pieni
-taisteluhalu: +2 kohtuullinen
-hermorakenne: +1 hieman rauhaton
-temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas
-kovuus: -2 pehmeä
-luoksepäästävyys: +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
-laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Yhteensä 117-31 = +86 p.

Videotkin löytyvät nyt:
Leikki
Kelkka
Paluu kelkan ohi
Puolustus
Haalari+tynnyri
Seinä

Kun testi oli ohi, Fisu palautui hyvin nopeasti, leikki mun kanssa lelulla heti ammusten jälkeen ja söi kaikki Terhin namut. :) Mentiin vielä metsään ja Fisu pääsi juoksemaan Maisan ja Murun kanssa. Ei näkynyt jälkeäkään rasittumisesta. =)

Tuomareiden kommentteja:
-Ensimmäiseksi Pirjo totesi, ettei tämä nyt ihan kultakala kuitenkaan ollut, ei mennyt maljassa ympäriinsä pyörimiseksi :D
-Fisu ei ole mikään erityisen itsenäinen toimija, mutta selviytyy tilanteista huomattavasti paremmin yhdessä mun kanssa :)
-Aggressiivisuutta tästä koirasta ei juurikaan löytynyt, mikä ei varmasti tule yllätyksenä
-Taisteluhalua löytyy enemmän kuin pienesti, muttei se kuitenkaan ole vahva kohtuullinen
-Hermorakenne on plussan puolella; koira kyllä paineistuu, muttei kuitenkaan älyttömän paljon, ja palautuu melko hyvin
-Temperamentiltaan F on enemmän sellainen, joka pohtii ensin ja toimii vasta sitten
-Pehmeys näkyi testin aikana tietyissä tilanteissa, muttei kuitenkaan joka kohdassa. Esimerkiksi leikissä F oli alkuun tosi innokas, mutta jossain kohtaa into hiipui, vaikkei tuomari tehnyt mitään erityistä. Myös se, että F yhdisti paikan, jossa hyökkäys tapahtui, epämiellyttäväksi, kertoo pehmeydestä. Tuomarit olivat huomanneet, että kun kävelimme kohti ampumispaikkaa, Fisu vieläkin väisti hyökkäyskohtaa. Itse luulin, että koira veti yleensä pois testipaikalta, mutta voikin olla, että reaktio kohdistui hyökkäyspaikkaan.
Kuitenkaan esimerkiksi kelkkaa F ei väistänyt ollenkaan sitä toisen kerran ohittaessamme.
-Luoksepäästävyydestä tuomarit kommentoivat, että se, että koira ei ole täysin "hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin", vaikuttaa myös siihen, miten koira paineistuu. Aavistuskin pidättyvyyttä paineistaa koiraa enemmän kuin se, että se suhtautuisi täysin luottavaisesti kaikkiin ihmisiin. Esimerkiksi myös mielistely on käytös, joka kertoo koiran paineistuneisuudesta. Tämä oli itselleni hyvin avartava kommentti.


Omat ajatukseni Fisun testistä ja tuloksesta:
Mitään suuria yllätyksiä ei tullut. Tarkemmin ajateltuna mitään yllätyksiä ei tullut. Eniten hämmästyin Fisun laukauspelottomuutta, mutta F ei tosiaan ole pitkään aikaan kuullut laukauksia, minkä totesin ennen testiäkin olleen ihan hyvä asia ja taisin olla oikeassa. Pohdimme myös Terhin kanssa jälkikäteen, että ehkäpä se, että Fisu oli laukausten kohdalla jo valmiiksi hieman paineistunut, vaikuttikin siten, ettei laukaukset enää "ylittäneet kynnystä" ahdistaa koiraa enempää. Mene ja tiedä.

Mitä myös veikkasin etukäteen, oli se, että erityisen toimintakykyinen ei Fisu ole. Tämä on käynyt ilmi myös arjen tilanteissa. Esimerkiksi pahimpien kynsienleikkuupelkojen aikaan Fisu oli hyvin herkkä tulkitsemaan kaikki toimeni kynsienleikkuuseen liittyviksi ja tapasi juosta sohvan alle pienistäkin asioista. Ja sohvan alta se ei kertakaikkiaan päässyt pois. Olen aina epäillytkin, että syy ei ole ollut tottelemattomuus, vaan nimenomaan kyvyttömyys toimia/liikkua kun pelko käy liian suureksi. Varmasti myös pehmeys on tehnyt oman osansa näissä tilanteissa. Kenties vaikuttanut paljon siihen, että pelkoja/ongelmia yleensä on tullut kun kerran on kynsienleikkuu sattunut. Sekä siihen, että F on ollut niin herkkä tulkitsemaan tilanteet/asiat kynsienleikkuuseen liittyviksi...
Pehmeyskään ei tullut yllätyksenä. Kyllä Fisu on tietyissä asioissa hyvinkin herkkä ja pehmeä.

Mikä oli mukava kuulla, oli se, että Fisu toimii paremmin mun tukemana. Voimme siis yhdessä vähän venyttää toimintakyvyn rajoja pidemmälle. :) Oma pieni Kisulini voi luottaa mamman apuun. <3 Myös taisteluhalu paikkaa toimintakyvyn puutteita, mikä on hyvä asia.

Vilkkauden kohtuullisuus on ihan Fisua. Siihen ei ole mitään lisättävää.

Ilahduttavaa oli myös se, että hermot ovat kuitenkin Fisulla kasassa. Tavallaan uskoinkin sen, mutta täytyy myöntää, että joskus on ollut tilanteita, joissa olen miettinyt, liittyvätkö jotkut outoudet/herkkyydet hermoihin vai mihin. No, voivathan ne jossain määrin liittyäkin, mutta ehkäpä tämän testin jälkeen lottoaisin enemmän pehmeyden osuutta asioihin. Esimerkiksi Fisun "kärpäshulluus" voi hyvin johtua jostakin ampiaisen tms. pistosta, joka pehmeyden takia on jäänyt sille vahvasti mieleen epämiellyttävänä kokemuksena. Tätä voisi puoltaa myös se, että pörriäisongelmat ilmenivät vasta n. kaksivuotiaana.

Paljon saan varmasti vielä pyöritellä testitulosta ja pohtia, mitä koiran käytös testissä, pisteet ja kommentit kertovat. Mitään suurta ahaa-elämystä ei kuitenkaan tullut, vaan koira käyttäytyi hyvinkin paljon niin kuin olisin voinut etukäteen sen odottaa käyttäytyvän. Kaiken kaikkiaan Fisu kuitenkin selvisi testistä ehkä aavistuksen paremmin kuin odotin. Se oli yllättävän reipas ja palautui "järkytyksistä" (jotka myös olivat luulemaani vaimeampia) yllättävän hyvin. Se, että totesin varautuneeni myös testin keskeyttämiseen, kertoo ehkä siitä, että en osannut odottaa oikein mitään, ja siksi ehkä yllätyinkin positiivisesti. Ei sillä, että epäilisin Fisun olevan hermoheikko tai toimintakyvytön, mutta tiedän sen olevan herkkä tietyille asioille. Mutta Fisu tsemppasikin testin hienosti läpi omalla hillityllä tavallaan. :)

Varmasti tulee vielä lisää ajatuksia mieleen, kun saan testin dvd:llä käsiini ja voin katsoa tilanteet ja kommentit uudelleen. Katson, jos laitan myös testipätkät nettiin näkyville.


En tiedä, miltä testin pisteet ulkopuoliselle näyttävät, mutta mielestäni ne kuvaavat Fisua oikein hyvin. Kokonaispistemäärä ei ole huima, muttei nyt aivan surkeakaan.
Anyway, Fisu on varsin miellyttävä harrastuskoira, jonka kanssa on ilo elää, olla ja mennä. Ennen kaikkea Fisu on aivan ihana arjessa, helpompi kuin ikinä olisin voinut kuvitella mudin olevan. Ja vielä ennen sitäkin kaikkea Fisu on mulle niiiiin älyttömän rakas ja tärkeä pieni koira, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Eikä sitä olisi testipisteet mihinkään muuttaneetkaan. :)

Kommentteja, kysymyksiä tai ajatuksia kenelläkään (mikäli on mahdollista, että joku luki koko romaanin loppuun asti... )?

Loppuun kuva 3/4-siskoksista lenkillä testin jälkeen: