Maisan kanssa tehtiin tänään kamalaa rataa, kun taas Fisun kanssa saatiin ihania uutisia!
Jos aloitetaan nistä hyvistä. Fisu oli nimittäin tänään mukana Maisan kisoissa Ojangossa ja kysäisin tuomarilta, jos sille voisi saada epävirallisen mittauksen. Tuomari oli onneksi oikein mukava ja mittasi mielellään, toisin kuin kisojen henkilökunta, joiden suhtautuminen ei ollut ihan yhtä ymmärtävää....
No, kun vähän aikaa odoteltiin, saatiin siis tuomari mittailemaan Fiskarsia. F pääsi pöydälle ja olisi pönöttänyt siinä hienosti paikallaan varmaan koko loppupäivän. Se oli sopivan tylsistyneen oloinen kuitenkin, eikä siis seissyt mitenkään kovin ryhdikkäästi. Ensimmäinen mittaustulos oli tasan 43cm. Tuomari kehoitti mua asettelemaan koiraa vähän uudelleen, "seisomaan rodunomaisesti". Venytin sen takajalkoja vähän taaksepäin ja seuraava mitta olikin 2 senttiä matalampi, 41cm!! Tuomari olisi kirjoittanut siis Fisulle medimitan, jos se olisi ollut jo kisaikäinen!
Olin ihan mielettömän iloinen, kun olin jo ajatelut, että mitta olisi jotain 44 luokkaa... Ihan uskomatonta, miten sillä asennolla on merkitystä.
Fisuhan täyttää piakkoin sen 1,5v. joten täytyy nyt miettiä koska sen kisakirjan hommaa. Todennäköisesti aika lähiaikoina. Siltikin jännittää, mutta pakko siitä on medi saada, jos siitä kerta onnistuu saamaan tulokseksi 41cm! Ihan pakko!
No, sitten siihen Maisan kamalaan kisaan. Rata oli oikeastaan ihan kiva, paljon putken vääriä päitä, mutta muuten suht sujuva rata. Alussa musta taas tuntui, ettei Maisa tullut ihan täysillä. Valeraskaus ja lihominen...Sitähän se. Jotenkuten sillä oli kuitenkin vauhtia, mutta vähän normaalia vähemmän.
No, aika alussa tuli eka virhe. Heitin Maisan takaakierrolle kahdella vierekkäisellä hypyllä tarkoituksena valssata jälkimmäisen hypyn jälkeen. Maisa bongasi kuitenkin yhden hypyn vähän kauempaa ja olikin lähdössä sille. Sain tämän korjattua, mutta sähläyksen ansiosta M hyppäsi jotenkin huonosti ihan riman päälle, joka sitten tuli alas.
Seuraava moka oli sitten putki, jonka väärän pään M valitsi. Otin pienen riskin, kun en valssannut siinä kohtaa, mutta ajattelin, että saan sen vedettyä väärän pään ohi.... No, enpä saanut.
Myös lopussa tuli mokailtua, kun ennen keppejä piti valssailla kahdessa kohta peräkkäin. Maisa oli lähdössä jotenkin hassusti takaisin eräälle hypylle, mutta sain sen kuitenkin korjattua tulemaan kepeille, jotka se, ihme kyllä, otti sitten ihan oikein. Kepit ja viimeinen hyppy meni onneksi kunnialla loppuun, mutta harvoin tulee näin päljon ja nolosti sählättyä. Meidän meno näytti varmasti ihan kamalalta.
No, ensi kerralla ehkä tsemppaan vähän enemmän...
sunnuntai 30. elokuuta 2009
Pikahaku
Laitan nyt oman pikaisen jutun viime hakutreeneistä. Oltiin taas Tuusulan Mätäkivellä, nyt tosin vähän eri paikassa kuin aiemmin.
Meillä oli parin viikon tauko sitten viime treenien. Muistelin, että viimeksi oli otettu pari ekaa haamuina ja loput jo ilman apuja. Niin päätettiin sitten tehdä nytkin. Ekat ukot löytyikin oikein hienosti. Palkkana taas ruokaa, kun ei leikkiminen vieläkään innosta kamalasti.
Seuraavat maalimiehet olivat valmiina metsässä, eikä F saanut mitään näkö-/ääniapuja niille. F lähti hyvin etsimään, mutta ei meinannut millään löytää. F taisi palata takaisin, ja yritin lähettää sitä uudestaan, muttei se enää oikein irronnut mihinkään. Taidettiin sitten ottaa vielä huutoapu ja sitten ukko löytyi. Seuraavallakin kävi samalla tavalla, ei löytynyt ilman apua.
Fisu tuntui aika epävarmalta, eikä koskaan oikein lähtenyt enää kunnolla etsimään, jos oli jo yhden piston tehnyt löytämättä. Kerran F oli lähtevinään etsimään, mutta hyppäsikin ison kiven päälle vähän matkan päähän ja jäi tuijottamaan mua. Viimeiselläkin ukolla otettiin sitten ääniapu, jotta F löytäisi. Loppuun F sitten innostui taas leikkimäänkin ruokapalkan jälkeen.
Jäi kuitenkin vähän huono fiilis treeneistä, kun F oli niin epävarman oloinen enkä oikein itsekän tiennyt mitä pitäisi tehdä. No, ehkä tauon jälkeen olisi pitänyt vähän helpottaa. Katsotaan mitä ensi kerrasta tulee.
Meillä oli parin viikon tauko sitten viime treenien. Muistelin, että viimeksi oli otettu pari ekaa haamuina ja loput jo ilman apuja. Niin päätettiin sitten tehdä nytkin. Ekat ukot löytyikin oikein hienosti. Palkkana taas ruokaa, kun ei leikkiminen vieläkään innosta kamalasti.
Seuraavat maalimiehet olivat valmiina metsässä, eikä F saanut mitään näkö-/ääniapuja niille. F lähti hyvin etsimään, mutta ei meinannut millään löytää. F taisi palata takaisin, ja yritin lähettää sitä uudestaan, muttei se enää oikein irronnut mihinkään. Taidettiin sitten ottaa vielä huutoapu ja sitten ukko löytyi. Seuraavallakin kävi samalla tavalla, ei löytynyt ilman apua.
Fisu tuntui aika epävarmalta, eikä koskaan oikein lähtenyt enää kunnolla etsimään, jos oli jo yhden piston tehnyt löytämättä. Kerran F oli lähtevinään etsimään, mutta hyppäsikin ison kiven päälle vähän matkan päähän ja jäi tuijottamaan mua. Viimeiselläkin ukolla otettiin sitten ääniapu, jotta F löytäisi. Loppuun F sitten innostui taas leikkimäänkin ruokapalkan jälkeen.
Jäi kuitenkin vähän huono fiilis treeneistä, kun F oli niin epävarman oloinen enkä oikein itsekän tiennyt mitä pitäisi tehdä. No, ehkä tauon jälkeen olisi pitänyt vähän helpottaa. Katsotaan mitä ensi kerrasta tulee.
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Agiosaamista!
Maanantaina Fisun treenit kahden viikon tauon jälkeen sujuivat ihan uskomattoman hyvin!
Maisa oli mukana ja otin taas jotain pientä sen kanssa ennen Fisun vuoroa. Fisu kuumui hyvin odotellessaan, samoin Maisan tauoton huuto tartuttaa sille aika sopivan mielentilan treeniä varten.
Otettiin muutama toisto ensin keppejä Fisulle, jotka nyt tosin tökkivät aika lailla. Taisi olla melkein liikaa intoa, kun ei meinannut oikea väli löytyä ja F olisi mieluiten juossut keppien ohi lelulle (kuten pari kertaa tekikin). Saatiin kuitenkin muutama onnistuminenkin ja lopetettiin hyvään suoritukseen. Vähän keppien kanssa nyt kuitenkin junnataan paikoillaan... Vielä tarvitaan ne pari verkkoa, ei siitä mihinkään pääse.
Fisu sai taas tässä välissä vähän odotella ja puuhailin välillä Maisan kanssa jotakin. Fisu pääsi toiseksi viimeisenä koirana radalle, mutta selvästikään odottelu ei ainakaan ollut huonoksi sen vireelle! Rata, jossa oli pätkiä hollantilaisen Ronald Mouwenin (syysskabojen tuomari, jonka rataa tehtiin myös Janitan koulutuksessa) alkoi renkaan ja kolmen hypyn suoralla, jonka jälkeen mutkaputken "väärään" päähän.
Lähdin Fisun kanssa lähes samaan aikaan, kun ajattelin ettei se juokse kuitenkaan liian kovaa. No, Fisupa päättikin pistää vähän vauhtia ja jäin sen jälkeen heti alussa. :D Sain sen jotenkin kuitenkin ohjattua takaa putkeen, vaikka toinen pää oli tosi pahasti tyrkyllä. Putken jälkeen koiralle oli yksi ansahyppy lähellä, jonne Fisukin paahtoi suoraan - useammankin kerran. Pidettiin kuitenkin hauskaa ja, ihme kyllä, Fisulla ei nyt vire huonontunut yhtään, vaikka jauhettiin samaa kohtaa parikin kertaa ja korjattiin.
Lopulta sain Fisun putkesta toiselle hypylle, kun huusin tarpeeksi ja käännyin ihan vasten koiraa. Palkkasin tässä välissä eteenmenosta.
Seuraava pätkä jatkui parin vinossa linjassa olevan hypyn kautta pimeään putkeen. Fisu haki hypyt ihan sairaan hienosti ja pimeään putkeen kuin unelma! Luulin, ettei se menisi putkeen, kun taisin tehdä siihen jaakotuksen ja olin siis itse jo kääntymässä toiseen suuntaan. Mutta Fisu yllätti taas!
Suoran putken jälkeen olin ajatellut persjättöä, mutta olin niin auttamatta myöhässä, että oli pakko leikata takaa todella tönkösti. Sain koiran kuitenkin oikeille esteille ja loppuun otin taas irtoamisen ja lentävän palkan. En viitsinyt tehdä rataan kuuluvia kiemuroita loppuun, kun oli mennyt niin hyvin ja innokkaasti tähän asti. Jäi ihan älyttömän hyvä mieli treeneistä!
Fisu on ilmeisesti alkanut JUOSTA! En pysynyt ollenkaan perässä, mutta kerrankin näin päin! Eipä tarvinnut koiraa odotella tai vetää perässä, ei todellakaan! Jes!
Tiistaina en ottanut Fiskarsia Maisan treeneihin ollenkaan mukaan. Maisa sai siis nauttia ainoana treenattavana. Oltiin vähän myöhässä, joten lämmittelin koiran vasta rataantutustumisen jälkeen. Vuoroa odotellessa otettiin keppejä taas niin, että lelu jäi toiseen päähän odottamaan ja näin pystyin kasvattaa omaa sivuetäisyyttä. Nyt vauhtikin pysyi hyvin ja pujottelu oli tosi hyvää ja itsenäistä. Näitä täytyy tehdä, kun kerta onnistuu niin hyvin.
Rata oli kivan haastava ja se tehtiin kahdessa pätkässä. Maisa oli hirmu hyvä, vaikka vauhti on vähäsen kärsinyt pienestä lihomisesta juoksun vaikutuksesta. Hyvää ei ole myöskään tehnyt se, etten ole itse ollut koiria ruokkimassa loman takia...
Suorasta putkesta tiukka kääntyminen tuotti vähän vaikeuksia. Lopulta kun juoksin itse hakemaan koiran ihan putken suulta ja käytin ääntä aika voimakkaasti, sain sen kääntymään paremmin.
Radalla oli teemana keppien itsenäinen hakeminen (oikein hyvä teema meille!) ja tätä harjoiteltiin niin, että kepit tuotiin suoran putken ihan päähän, tosi lähelle. Koiran oli tarkotus siis aloittaa pujottelu ilman, että se kurkkisi ohjaajalta apua välissä. No, Maisahan kurkkii kuitenkin. Toiselta puolelta tämä kuitenkin onnistui vähän paremmin, mutta kyllä pitäisi itsenäisemmäksi saada. Hyvä treeni siis tämäkin.
Radan loppuosuudella oli taas mutkaputki puomin alla -tyyppinen kuvio, joka kuitenkin selvitettiin ihan hyvin. Kokonaisuudessaan rata oli oikein mukava ja hyödyllinen. Meille vaikeuksia tuotti tosiaan suorasta putkesta tiukka takaisin päin kääntyminen sekä keppien jälkeen valssaus (tiedetään, ei onnistu!). No, näitä siis harjoitellaan taas jatkossa...
Tänään sitten hakuilemaan Fisun kanssa pitkästä aikaa!
Maisa oli mukana ja otin taas jotain pientä sen kanssa ennen Fisun vuoroa. Fisu kuumui hyvin odotellessaan, samoin Maisan tauoton huuto tartuttaa sille aika sopivan mielentilan treeniä varten.
Otettiin muutama toisto ensin keppejä Fisulle, jotka nyt tosin tökkivät aika lailla. Taisi olla melkein liikaa intoa, kun ei meinannut oikea väli löytyä ja F olisi mieluiten juossut keppien ohi lelulle (kuten pari kertaa tekikin). Saatiin kuitenkin muutama onnistuminenkin ja lopetettiin hyvään suoritukseen. Vähän keppien kanssa nyt kuitenkin junnataan paikoillaan... Vielä tarvitaan ne pari verkkoa, ei siitä mihinkään pääse.
Fisu sai taas tässä välissä vähän odotella ja puuhailin välillä Maisan kanssa jotakin. Fisu pääsi toiseksi viimeisenä koirana radalle, mutta selvästikään odottelu ei ainakaan ollut huonoksi sen vireelle! Rata, jossa oli pätkiä hollantilaisen Ronald Mouwenin (syysskabojen tuomari, jonka rataa tehtiin myös Janitan koulutuksessa) alkoi renkaan ja kolmen hypyn suoralla, jonka jälkeen mutkaputken "väärään" päähän.
Lähdin Fisun kanssa lähes samaan aikaan, kun ajattelin ettei se juokse kuitenkaan liian kovaa. No, Fisupa päättikin pistää vähän vauhtia ja jäin sen jälkeen heti alussa. :D Sain sen jotenkin kuitenkin ohjattua takaa putkeen, vaikka toinen pää oli tosi pahasti tyrkyllä. Putken jälkeen koiralle oli yksi ansahyppy lähellä, jonne Fisukin paahtoi suoraan - useammankin kerran. Pidettiin kuitenkin hauskaa ja, ihme kyllä, Fisulla ei nyt vire huonontunut yhtään, vaikka jauhettiin samaa kohtaa parikin kertaa ja korjattiin.
Lopulta sain Fisun putkesta toiselle hypylle, kun huusin tarpeeksi ja käännyin ihan vasten koiraa. Palkkasin tässä välissä eteenmenosta.
Seuraava pätkä jatkui parin vinossa linjassa olevan hypyn kautta pimeään putkeen. Fisu haki hypyt ihan sairaan hienosti ja pimeään putkeen kuin unelma! Luulin, ettei se menisi putkeen, kun taisin tehdä siihen jaakotuksen ja olin siis itse jo kääntymässä toiseen suuntaan. Mutta Fisu yllätti taas!
Suoran putken jälkeen olin ajatellut persjättöä, mutta olin niin auttamatta myöhässä, että oli pakko leikata takaa todella tönkösti. Sain koiran kuitenkin oikeille esteille ja loppuun otin taas irtoamisen ja lentävän palkan. En viitsinyt tehdä rataan kuuluvia kiemuroita loppuun, kun oli mennyt niin hyvin ja innokkaasti tähän asti. Jäi ihan älyttömän hyvä mieli treeneistä!
Fisu on ilmeisesti alkanut JUOSTA! En pysynyt ollenkaan perässä, mutta kerrankin näin päin! Eipä tarvinnut koiraa odotella tai vetää perässä, ei todellakaan! Jes!
Tiistaina en ottanut Fiskarsia Maisan treeneihin ollenkaan mukaan. Maisa sai siis nauttia ainoana treenattavana. Oltiin vähän myöhässä, joten lämmittelin koiran vasta rataantutustumisen jälkeen. Vuoroa odotellessa otettiin keppejä taas niin, että lelu jäi toiseen päähän odottamaan ja näin pystyin kasvattaa omaa sivuetäisyyttä. Nyt vauhtikin pysyi hyvin ja pujottelu oli tosi hyvää ja itsenäistä. Näitä täytyy tehdä, kun kerta onnistuu niin hyvin.
Rata oli kivan haastava ja se tehtiin kahdessa pätkässä. Maisa oli hirmu hyvä, vaikka vauhti on vähäsen kärsinyt pienestä lihomisesta juoksun vaikutuksesta. Hyvää ei ole myöskään tehnyt se, etten ole itse ollut koiria ruokkimassa loman takia...
Suorasta putkesta tiukka kääntyminen tuotti vähän vaikeuksia. Lopulta kun juoksin itse hakemaan koiran ihan putken suulta ja käytin ääntä aika voimakkaasti, sain sen kääntymään paremmin.
Radalla oli teemana keppien itsenäinen hakeminen (oikein hyvä teema meille!) ja tätä harjoiteltiin niin, että kepit tuotiin suoran putken ihan päähän, tosi lähelle. Koiran oli tarkotus siis aloittaa pujottelu ilman, että se kurkkisi ohjaajalta apua välissä. No, Maisahan kurkkii kuitenkin. Toiselta puolelta tämä kuitenkin onnistui vähän paremmin, mutta kyllä pitäisi itsenäisemmäksi saada. Hyvä treeni siis tämäkin.
Radan loppuosuudella oli taas mutkaputki puomin alla -tyyppinen kuvio, joka kuitenkin selvitettiin ihan hyvin. Kokonaisuudessaan rata oli oikein mukava ja hyödyllinen. Meille vaikeuksia tuotti tosiaan suorasta putkesta tiukka takaisin päin kääntyminen sekä keppien jälkeen valssaus (tiedetään, ei onnistu!). No, näitä siis harjoitellaan taas jatkossa...
Tänään sitten hakuilemaan Fisun kanssa pitkästä aikaa!
perjantai 14. elokuuta 2009
Vähän tokoilua ja enemmän agilitailua
Vissiinkin viikko sitten otettiin taas pitkästä aikaa vähän tokojuttuja Fisun kanssa. Mentiin ihan taas meidän läheiselle hiekkakentälle ottamaan pienet treenit. Ihan perusjuttuja tehtiin. Seuraamispätkiä, välillä lopettaen pysähdykseen ja perusasentoon, välillä ihan liikkeestä palkaten. Muutama lyhyehkö paikallaolo, itse pompin ympäriinsä ja yritin aiheuttaa jotain häiriötä kun muuten olosuhteet oli niin helpot. Vähän käännöksiä seuraamisessa, luoksetuloja ja edestä sivulle siirtymisiä.
Tällä kertaa Fisulla oli vire oikein kunnossa. Innostin sitä vain namuilla ja se teki tosi innokkaana. Leluja ei virittelyyn tarvittu ollenkaan. Seuraaminen sujui aika kivasti. Paikka pysyi melko hyvänä ja pysähdyksissä koira jäi aika hyvään kohtaan. Ei ihan täydellisesti, mutta melkein. Hyviä onnistumisia joka tapauksessa. Käännöksiä vähän yritettiin tehdä mutta mä olen vähän pihalla mitä mun pitäisi itse tehdä, joten jätettiin ne vähän vähemmälle.. :o
Fisu osaa hyvin eteentulon, mutta pidemmällä välimatkalla se on vähän epävarma mitä sen pitää tehdä, eikä tule vielä kovin nopeasti. Ehkä siis otetaan vielä ihan perus-luoksetuloja ennen kuin aletaan vaatia eteentuloa siihen samaan. Edestä sivulle se siirtyy kivasti, tosin pienellä pomppauksella.
Fisu pomppaa myös kun sen pitäisi sivulla siirtyä mun mukana. Jos siis käännyn paikallani vastapäivään ympäri (koiran pitäisi liikuttaa perää oikealle), niin se aina pomppaa ja ottaa uudestaan perusasennon, eikä osaa siirtyä siististi. Ehkä pitäisi siis harjoittaa koiraa "tiedostamaan" takapäänsä vähän paremmin.
Paikallaoloissa ei ongelmaa, nitä pitäisi tehdä siis häiriössä. Ihan kiva tokoillakin välillä, pitäisi vain muistaa useamminkin... :/
Sitten niihin agilityihin.
Viime sunnuntaina (9.8.) oltiin siis Janita Leinosen koulutuksessa Järvenpäässä. Otin molemmille koirille oman paikan koulutukseen, mutta harmittelin sitä myöhemmin. Vähän turhaa oli maksaa Fisun osallistumisesta, kun ei sen kanssa voitu paljoa tehdä. Fisun ryhmä oli kokonaan möllitasoinen, mutta mun mielestä tätä ei oltu otettu oikein mitenkään huomioon. Rata oli sama minkä kisaavatkin teki (mekin Maisan kanssa) ja periaatteessahan kaikki teki sen minkä osasi, mutta Fisu kun muutenkin on herkästi kyllästyvää sorttia, meni siltä into hommaan aika äkkiä kun jutut oli sille liian vaikeita. Vaikka tehtinkin lyhyitä pätkiä, ei Fisulle ollut koko jutusta paljoakaan iloa/hyötyä. Höh.
Alkuun sillä oli kuitenkin jonkin verran vauhtia. Alkupätkässä tarvittiin perjättöjä, kaksikin peräkkäin. Mä en itse harrasta niitä oikeastaan koskaan, mutta hyvähän nekin olisi osata. Fisun kanssa saatiinkin alku onnistumaan ihan hyvin, muutaman yrityksen jälkeen.
Alkupätkän (4 estettä?) jälkeen alkoikin jo tökkiä. Vauhti lopahti ja Fisu kieltäytyi pari kertaa hyppäämästä kun ei ollut vauhtia ja hypyn jälkeen piti kääntyä tiukasti, jolloin itse ohjasin jo sen mukaan. Mutta jos koira tekee todella hitaasti, niin ei ohjaaminenkaan oikein onnistu. Kokeiltiin kai jotain muuta kohtaa sitten ja saatiin jotain tehtyäkin. Tehtiin esim. muutaman esteen pätkä kepeille. Tavallisia keppejä ei vielä tehdä, mutta Janita kehotti harjoittelemaan sisäänmenoa kuitenkin. Se olikin ihan hyvä vinkki, kuulemma koirat ei yleensä siitä sekaannu mitenkään, vaikka harjoittelisi sisäänmenoja erikseen esim. toimimaan kovasta vauhdista.
Kokeiltiin joitain kohtia radasta, mutta mulle oli tosi hankalaa yrittää ohjata koiraa kun vauhtia ei oikeasti ollut lähes ollenkaan. Päätin sitten lopettaa aika lyhyeen, kun en halunnut Fisua tylsistyttää ihan täysin. Ilmakin oli todella kuuma, joten sekin varmasti vähän vaikutti. Mutta ehkä tuollainen ohjaustekniikkatreeni on muutenkin vähän liikaa vielä Fisulle. :/ Jäi vähän harmittamaan ettei Fisulle saatu paljon mitään vinkkejä tms. hyödyllisiä oppeja. Ehkä olisi itse pitänyt tajuta olla viemättä sitä koulutukseen ollenkaan.
Ehdin kuitenkin alkuun vähän kysyä apua Fisun vire- ja vauhtiongelmiin ja sainsiihen uuden vinkin. Kun kyseessä on muuten vauhdikas ja liikkuvainen koira, pitäisi vauhti saada kanavoitua myös agilityyn. Kuulemma se, että Fisulla on jatkuvasti toinen koira leikkikaverina voi olla syy siihen, miksei agilitysta ole tullut sille mikään erityinen juttu. Koska F riehuu ja pääsee purkamaan energiaansa normaalipäivinäkin suht paljon, ei sille kerry selaista energialatausta, mikä pääsisi purkautumaan agilityssä. Täytyisi siis kokeilla "patouttaa" koiran energiaa esim. joitain päiviä tehden pelkkiä tylsiä lenkkejä hihnassa ja sitten agilitya kohtaan voitaisiin saada kanavoitua paremmin virtaa. Ihan kokeilemisen arvoinen idea.
No, Maisan kanssa päästiin rataa tekemään ihan tosissaan. Senkin kanssa ehkä "vaikein" juttu oli alun kaksi peräkkäistä persjättöä. Mulle on jotenkin luonnotonta jättää koiraa selän taakse, joten perjättö ei yleensä kuulu mun ohjaustapoihin. Hyvä oli kuitenkin harjoitella ja onhan se totta, mitä Janitakin sanoi, että ohjaajan pitäisi periaatteessa pystyä käyttämään kaikkia ohjauskuvioita, vaikka useimmiten olisikin tapana pysyä tietyissä tavoissa ohjata. Mutta sitten kun esim. juuri persjättöä tarvitsee, täytyy sitä osata voida käyttää.
No, eipä se kuulemma kovin tyylikkäästi mennyt, mutta oikein kuitenkin. Maisan kanssa tehtiin rataa aika pitkälle ihan ekalla yrittämällä, mutta sitten matka tyssäsi, kun olin auttamatta myöhässä enkä ehtinyt ohjata niinkuin piti.
Pitäisi saada kuva radasta, niin olisi helpompi selittää.
Mutta ensinnäkin kepeilltä oli hankala mun saada etumatkaa seuraaville esteille, kun joudun olemaan niin lähellä Maisaa etenkin loppupätkässä ettei se pomppaa kesken pois. Tähän pitäisikin kiinnittää huomiota, sillä itsenäisemmät kepit helpottaisi monessa kohtaa.
Lopussa opeteltiin myös meille uutta ohjauskuviota, oliko se sitten leikkausvalssi nimeltään, ehkä. Ihan hyödyllinen varmasti sekin. Yritän saada ratapiirroksen jossain vaiheessa ja selittää tätäkin tarkemmin.
Maisan kanssa oli kyllä kiva osallistua, kun pääsi tekemään tosi haastavaa rataa ja kokeilemaan eri tyylejä ohjata kohtia. Maisa sai paljon kehuja, erityisesti siitä, miten hyvin se lukee itse rataa ja korjaa mun pieniä mokia. Mä kuulemma ohjaan jotenkin tosi pyörein liikkein ja pitäisi opetella tekemään äkkinäisempiä liikkeitä. Ja toinen juttu mihin pitäisi kiinnittää huomiota on, että periaatteessa joka askeleella pitäisi myös kääntyä ja liikkua sen mukaan, mihin matka on jatkumassa. Mulle meinaa välillä käydä niin, että ensin liikun johonkin suuntaan ja sitten vasta käännyn tai valssaan tms. Ja näiden pitäisi siis tapahtua samaan aikaan.
Hyviä vinkkejä saatiin muutenkin ja koulutus oli kyllä hyödyllinen. Antoi taas väähn lisää motivaatiota itsellekin.
Tänään käytiin sitten päiväsellä Purinalla ottamassa vähän reeniä. Tytöt sai taas odotella kentän reunalla kun rakensin pienen ratapätkän. Fisulle laitoin pari hyppyä ihan suorassa linjassa, mutkaputken ja pari hyppyä takaisin päin.
Aloitin Maisan kanssa ottamalla vähän kontakteja, keppejä ja jotain pieniä tekniikkapätkiä. A meni ihan hyvin, mutta puomilla M jostain syystä tuppaa taas pysähtymään liian aikaisin. Keppejä otettiin nyt niin, että jätin palkan eteen ja otin itse etäisyyttä sivusuunnassa. Hyvin M pujoteli loppuun asti, mutta vauhti kärsi aika lailla. Mutta ehkä tästä saadaan harjoittelulla pikkuhiljaa hyötyä.
Fisu sai aloittaa ratapätkällään. Se kuumui sopivasti vuoroaan odottaessaan ja vauhtia oli nyt todella hyvin! Tehtiin rataa aika helppona, muutamat valssit johonkin tai takaaleikkaus ja sitten irtoamisia lentävälle lelulle. Fisu kävi tosi intona ja oli hirmu hauskaa!
Otettiin sitten keppejä, palkka edessä namukippo. Hyviä toistoja saatiin, otettiin nyt vähän haastavampia sisäänmenoja. Hyvin onnistui, mm. takaaleikkaukset ja vaikeamat kulmat. Vielä siis 6 keppiä ja kaksi verkkopätkää. Ei kuitenkaan kokonaan verkotettu.
Sitten tehtiin taas jotain Maisan kanssa ja Fisu sai lopuksi ottaa vähän ulkorengasta (vaikeampi metallinen) ja vielä muutamat kepit. Jäi todella hyvä mieli näistä treeneistä. Ehkä Fisun kanssakin saadaan homma taas sujumaan kun nyt todella muistan panostaa virittelyyn ja vauhdin säilymiseen.
Hyvä hyvä.
Seuraavaksi treenaillaan ja blogataan viikolla 35.
Tällä kertaa Fisulla oli vire oikein kunnossa. Innostin sitä vain namuilla ja se teki tosi innokkaana. Leluja ei virittelyyn tarvittu ollenkaan. Seuraaminen sujui aika kivasti. Paikka pysyi melko hyvänä ja pysähdyksissä koira jäi aika hyvään kohtaan. Ei ihan täydellisesti, mutta melkein. Hyviä onnistumisia joka tapauksessa. Käännöksiä vähän yritettiin tehdä mutta mä olen vähän pihalla mitä mun pitäisi itse tehdä, joten jätettiin ne vähän vähemmälle.. :o
Fisu osaa hyvin eteentulon, mutta pidemmällä välimatkalla se on vähän epävarma mitä sen pitää tehdä, eikä tule vielä kovin nopeasti. Ehkä siis otetaan vielä ihan perus-luoksetuloja ennen kuin aletaan vaatia eteentuloa siihen samaan. Edestä sivulle se siirtyy kivasti, tosin pienellä pomppauksella.
Fisu pomppaa myös kun sen pitäisi sivulla siirtyä mun mukana. Jos siis käännyn paikallani vastapäivään ympäri (koiran pitäisi liikuttaa perää oikealle), niin se aina pomppaa ja ottaa uudestaan perusasennon, eikä osaa siirtyä siististi. Ehkä pitäisi siis harjoittaa koiraa "tiedostamaan" takapäänsä vähän paremmin.
Paikallaoloissa ei ongelmaa, nitä pitäisi tehdä siis häiriössä. Ihan kiva tokoillakin välillä, pitäisi vain muistaa useamminkin... :/
Sitten niihin agilityihin.
Viime sunnuntaina (9.8.) oltiin siis Janita Leinosen koulutuksessa Järvenpäässä. Otin molemmille koirille oman paikan koulutukseen, mutta harmittelin sitä myöhemmin. Vähän turhaa oli maksaa Fisun osallistumisesta, kun ei sen kanssa voitu paljoa tehdä. Fisun ryhmä oli kokonaan möllitasoinen, mutta mun mielestä tätä ei oltu otettu oikein mitenkään huomioon. Rata oli sama minkä kisaavatkin teki (mekin Maisan kanssa) ja periaatteessahan kaikki teki sen minkä osasi, mutta Fisu kun muutenkin on herkästi kyllästyvää sorttia, meni siltä into hommaan aika äkkiä kun jutut oli sille liian vaikeita. Vaikka tehtinkin lyhyitä pätkiä, ei Fisulle ollut koko jutusta paljoakaan iloa/hyötyä. Höh.
Alkuun sillä oli kuitenkin jonkin verran vauhtia. Alkupätkässä tarvittiin perjättöjä, kaksikin peräkkäin. Mä en itse harrasta niitä oikeastaan koskaan, mutta hyvähän nekin olisi osata. Fisun kanssa saatiinkin alku onnistumaan ihan hyvin, muutaman yrityksen jälkeen.
Alkupätkän (4 estettä?) jälkeen alkoikin jo tökkiä. Vauhti lopahti ja Fisu kieltäytyi pari kertaa hyppäämästä kun ei ollut vauhtia ja hypyn jälkeen piti kääntyä tiukasti, jolloin itse ohjasin jo sen mukaan. Mutta jos koira tekee todella hitaasti, niin ei ohjaaminenkaan oikein onnistu. Kokeiltiin kai jotain muuta kohtaa sitten ja saatiin jotain tehtyäkin. Tehtiin esim. muutaman esteen pätkä kepeille. Tavallisia keppejä ei vielä tehdä, mutta Janita kehotti harjoittelemaan sisäänmenoa kuitenkin. Se olikin ihan hyvä vinkki, kuulemma koirat ei yleensä siitä sekaannu mitenkään, vaikka harjoittelisi sisäänmenoja erikseen esim. toimimaan kovasta vauhdista.
Kokeiltiin joitain kohtia radasta, mutta mulle oli tosi hankalaa yrittää ohjata koiraa kun vauhtia ei oikeasti ollut lähes ollenkaan. Päätin sitten lopettaa aika lyhyeen, kun en halunnut Fisua tylsistyttää ihan täysin. Ilmakin oli todella kuuma, joten sekin varmasti vähän vaikutti. Mutta ehkä tuollainen ohjaustekniikkatreeni on muutenkin vähän liikaa vielä Fisulle. :/ Jäi vähän harmittamaan ettei Fisulle saatu paljon mitään vinkkejä tms. hyödyllisiä oppeja. Ehkä olisi itse pitänyt tajuta olla viemättä sitä koulutukseen ollenkaan.
Ehdin kuitenkin alkuun vähän kysyä apua Fisun vire- ja vauhtiongelmiin ja sainsiihen uuden vinkin. Kun kyseessä on muuten vauhdikas ja liikkuvainen koira, pitäisi vauhti saada kanavoitua myös agilityyn. Kuulemma se, että Fisulla on jatkuvasti toinen koira leikkikaverina voi olla syy siihen, miksei agilitysta ole tullut sille mikään erityinen juttu. Koska F riehuu ja pääsee purkamaan energiaansa normaalipäivinäkin suht paljon, ei sille kerry selaista energialatausta, mikä pääsisi purkautumaan agilityssä. Täytyisi siis kokeilla "patouttaa" koiran energiaa esim. joitain päiviä tehden pelkkiä tylsiä lenkkejä hihnassa ja sitten agilitya kohtaan voitaisiin saada kanavoitua paremmin virtaa. Ihan kokeilemisen arvoinen idea.
No, Maisan kanssa päästiin rataa tekemään ihan tosissaan. Senkin kanssa ehkä "vaikein" juttu oli alun kaksi peräkkäistä persjättöä. Mulle on jotenkin luonnotonta jättää koiraa selän taakse, joten perjättö ei yleensä kuulu mun ohjaustapoihin. Hyvä oli kuitenkin harjoitella ja onhan se totta, mitä Janitakin sanoi, että ohjaajan pitäisi periaatteessa pystyä käyttämään kaikkia ohjauskuvioita, vaikka useimmiten olisikin tapana pysyä tietyissä tavoissa ohjata. Mutta sitten kun esim. juuri persjättöä tarvitsee, täytyy sitä osata voida käyttää.
No, eipä se kuulemma kovin tyylikkäästi mennyt, mutta oikein kuitenkin. Maisan kanssa tehtiin rataa aika pitkälle ihan ekalla yrittämällä, mutta sitten matka tyssäsi, kun olin auttamatta myöhässä enkä ehtinyt ohjata niinkuin piti.
Pitäisi saada kuva radasta, niin olisi helpompi selittää.
Mutta ensinnäkin kepeilltä oli hankala mun saada etumatkaa seuraaville esteille, kun joudun olemaan niin lähellä Maisaa etenkin loppupätkässä ettei se pomppaa kesken pois. Tähän pitäisikin kiinnittää huomiota, sillä itsenäisemmät kepit helpottaisi monessa kohtaa.
Lopussa opeteltiin myös meille uutta ohjauskuviota, oliko se sitten leikkausvalssi nimeltään, ehkä. Ihan hyödyllinen varmasti sekin. Yritän saada ratapiirroksen jossain vaiheessa ja selittää tätäkin tarkemmin.
Maisan kanssa oli kyllä kiva osallistua, kun pääsi tekemään tosi haastavaa rataa ja kokeilemaan eri tyylejä ohjata kohtia. Maisa sai paljon kehuja, erityisesti siitä, miten hyvin se lukee itse rataa ja korjaa mun pieniä mokia. Mä kuulemma ohjaan jotenkin tosi pyörein liikkein ja pitäisi opetella tekemään äkkinäisempiä liikkeitä. Ja toinen juttu mihin pitäisi kiinnittää huomiota on, että periaatteessa joka askeleella pitäisi myös kääntyä ja liikkua sen mukaan, mihin matka on jatkumassa. Mulle meinaa välillä käydä niin, että ensin liikun johonkin suuntaan ja sitten vasta käännyn tai valssaan tms. Ja näiden pitäisi siis tapahtua samaan aikaan.
Hyviä vinkkejä saatiin muutenkin ja koulutus oli kyllä hyödyllinen. Antoi taas väähn lisää motivaatiota itsellekin.
Tänään käytiin sitten päiväsellä Purinalla ottamassa vähän reeniä. Tytöt sai taas odotella kentän reunalla kun rakensin pienen ratapätkän. Fisulle laitoin pari hyppyä ihan suorassa linjassa, mutkaputken ja pari hyppyä takaisin päin.
Aloitin Maisan kanssa ottamalla vähän kontakteja, keppejä ja jotain pieniä tekniikkapätkiä. A meni ihan hyvin, mutta puomilla M jostain syystä tuppaa taas pysähtymään liian aikaisin. Keppejä otettiin nyt niin, että jätin palkan eteen ja otin itse etäisyyttä sivusuunnassa. Hyvin M pujoteli loppuun asti, mutta vauhti kärsi aika lailla. Mutta ehkä tästä saadaan harjoittelulla pikkuhiljaa hyötyä.
Fisu sai aloittaa ratapätkällään. Se kuumui sopivasti vuoroaan odottaessaan ja vauhtia oli nyt todella hyvin! Tehtiin rataa aika helppona, muutamat valssit johonkin tai takaaleikkaus ja sitten irtoamisia lentävälle lelulle. Fisu kävi tosi intona ja oli hirmu hauskaa!
Otettiin sitten keppejä, palkka edessä namukippo. Hyviä toistoja saatiin, otettiin nyt vähän haastavampia sisäänmenoja. Hyvin onnistui, mm. takaaleikkaukset ja vaikeamat kulmat. Vielä siis 6 keppiä ja kaksi verkkopätkää. Ei kuitenkaan kokonaan verkotettu.
Sitten tehtiin taas jotain Maisan kanssa ja Fisu sai lopuksi ottaa vähän ulkorengasta (vaikeampi metallinen) ja vielä muutamat kepit. Jäi todella hyvä mieli näistä treeneistä. Ehkä Fisun kanssakin saadaan homma taas sujumaan kun nyt todella muistan panostaa virittelyyn ja vauhdin säilymiseen.
Hyvä hyvä.
Seuraavaksi treenaillaan ja blogataan viikolla 35.
maanantai 10. elokuuta 2009
Pikapäivitys
Eilisestä Janitan koulutuksesta tulee selostus myöhemmin. Blogi hiljenee varmaankin pariksi viikoksi omien lomieni takia. :) Katsotaan koska ehtii seuraavia päivityksiä tekemään, mutta lähiaikoina tuskin treeneihin pahemmin ehditään...
palaamisiin!
palaamisiin!
perjantai 7. elokuuta 2009
Fisu hakuilee
Eilen oltiin taas hakutreeneissä Tuusulan suunnalla. Aika pieni porukka tällä kertaa mukana, ja kun Ullakin treenasi vain toista koiraa, niin selviydyttiin "vain" reilussa kolmessa tunnissa. :-)
Fisu sai olla toisena ja olikin aika innokas lähtemään hommiin kun otin sen ulos autosta odottelemasta. Fisu olisi kovasti halunnut mennä jo radan suuntaan, kun vielä odoteltiin kutsua sinne. F haukkui mua ja oli ihan hassu, juoksenteli intona ympäriinsä metsässä.
Kun vihdoin päästiin radalle, tervehdittiin ensin "tuomaria". Fisu malttoi hyvin tulla sivulle ja odottaa lupaa lähteä töihin. Fisu tiesi jo ihan tarkkaan mitä tultiin tekemään, ja katseli metsään kaihoisasti maalimiehiä etsien. Ekat kaksi umaalimiestä huusivat Fisua metsästä, mutta lopuksi todettiin, että se oli aika turhaa. Fisu oli muutenkin jo niin hyvin selvillä hommasta. No, hyvin löytyivät ukot ja Fisu oli taas hirmu nätisti syömässä herkkujaan kun tulin paikalle.
Toiset kaksi lähetystä otettiin ihan ilman apuja, ja hienosti löytyi niinkin. Fisu tekee hineot suorat pistot ja löytää ukot ihan silmänkäänteessä. Mä taas lähinnä katselin kun koira tekee töitä ja ihmettelin, miten se osaa niin hyvin. Parit ekaa lähestystä Fisu oikeastaan karkasi mun käsistä kun mulla kesti niin kauan ottaa remmi irti ja vielä lähettääkin koira. No, tätä täytyy harjoitella vähän lisää. on se hankalaa ehtiä vielä se käskykin sanomaan... :D Kolmannella ja neljännellä lähetyksellä ehdin sitten myös lähettämään koiran ja sain remmin irti ilman että koiralle tuli nykimisiä tms.
Tosi hyvä tunnelma jäi treeneistä. Vikan ukon luona taas leikittiin ja F taisteli oikein hyvin. Kun palattiin keskilinjalle, F sai vielä herkkuja ja paljon kehuja, olihan se työskennellyt niin etevästi! Kivaa, kivaa!
Sain ohjeeksi ottaa lisää palkkaa mukaan ensi kerralla niin saadaan otettua vielä lisää ukkoja Fisulle. Toivottavasti saan myös treeniliivin pian, se on varmasti suuri apu. Tilauksen kyllä pitäisi saapua piakkoin.
Kun nostin koiraa autoon, huomasin että se oli yllättävän painava. Fisu sai myös Terhiltä haukut lihavuudesta, joten nyt menee neiti laihikselle! Äkkiä se lihoo, varsinkin näin juoksun jälkeen. Vastahan se oli ihan luiseva puikula. Hitsi, täytyy siis vähentää ruokaa...
Fisu sai olla toisena ja olikin aika innokas lähtemään hommiin kun otin sen ulos autosta odottelemasta. Fisu olisi kovasti halunnut mennä jo radan suuntaan, kun vielä odoteltiin kutsua sinne. F haukkui mua ja oli ihan hassu, juoksenteli intona ympäriinsä metsässä.
Kun vihdoin päästiin radalle, tervehdittiin ensin "tuomaria". Fisu malttoi hyvin tulla sivulle ja odottaa lupaa lähteä töihin. Fisu tiesi jo ihan tarkkaan mitä tultiin tekemään, ja katseli metsään kaihoisasti maalimiehiä etsien. Ekat kaksi umaalimiestä huusivat Fisua metsästä, mutta lopuksi todettiin, että se oli aika turhaa. Fisu oli muutenkin jo niin hyvin selvillä hommasta. No, hyvin löytyivät ukot ja Fisu oli taas hirmu nätisti syömässä herkkujaan kun tulin paikalle.
Toiset kaksi lähetystä otettiin ihan ilman apuja, ja hienosti löytyi niinkin. Fisu tekee hineot suorat pistot ja löytää ukot ihan silmänkäänteessä. Mä taas lähinnä katselin kun koira tekee töitä ja ihmettelin, miten se osaa niin hyvin. Parit ekaa lähestystä Fisu oikeastaan karkasi mun käsistä kun mulla kesti niin kauan ottaa remmi irti ja vielä lähettääkin koira. No, tätä täytyy harjoitella vähän lisää. on se hankalaa ehtiä vielä se käskykin sanomaan... :D Kolmannella ja neljännellä lähetyksellä ehdin sitten myös lähettämään koiran ja sain remmin irti ilman että koiralle tuli nykimisiä tms.
Tosi hyvä tunnelma jäi treeneistä. Vikan ukon luona taas leikittiin ja F taisteli oikein hyvin. Kun palattiin keskilinjalle, F sai vielä herkkuja ja paljon kehuja, olihan se työskennellyt niin etevästi! Kivaa, kivaa!
Sain ohjeeksi ottaa lisää palkkaa mukaan ensi kerralla niin saadaan otettua vielä lisää ukkoja Fisulle. Toivottavasti saan myös treeniliivin pian, se on varmasti suuri apu. Tilauksen kyllä pitäisi saapua piakkoin.
Kun nostin koiraa autoon, huomasin että se oli yllättävän painava. Fisu sai myös Terhiltä haukut lihavuudesta, joten nyt menee neiti laihikselle! Äkkiä se lihoo, varsinkin näin juoksun jälkeen. Vastahan se oli ihan luiseva puikula. Hitsi, täytyy siis vähentää ruokaa...
tiistai 4. elokuuta 2009
Fisu agiliitelee
Eilen otin myös Maisan Fiskarsin treeneihin mukaan. Otin koirat ulkokentän laidalle odottelemaan radanrakennuksen ajaksi ja kivasti ne siellä kuumensivat toisiaan kilpaa huutaen.. Toisaalta ehkä ihan hyvä Fisulle.
Otin taas ensin Maisan kanssa pienen pätkän jotain ja vasta sitten Fisu pääsi hommiin. Fisun kanssa aloitin taas kepeillä, saatiin hyviä toistoja. Lopuksi se pomppasi pari kertaa liian aikaisin pois (vain osin verkotettu), mutta kesti silti vielä korjaamisen ja saatiin loppuun hyvä onnistuminen.
Sitten tytöt taas odottelemaan. Kun Fisun vuoro koitti, oli se aika innostuneen oloinen. Virittelin sitä vielä ennen radalle lähtöä ja otettiin taas vauhdikas lähtö suoraan leikistä. Vauhtia oli nyt jotenkuten, ei mitään kamalaa hidastelua, mutta ei kyllä täysilläkään menty. otettiin 15 esteen rata kahdessa pätkässä, ihan hyvin säilyi tempo loppuun asti. Radalla aika suoraa pätkää, lopussa takaaleikkaus ja irtoaminen vikalle hypylle.
Takaaleikkaus sujui hyvin, siihen saatiin onneksi ihan hyvin vauhtia. Eka pätkä onnistui oikeastaan tosi hyvin, mutta kouluttajakin kommentoi, että Fisu oli senkin mielestä aika vaisu (tämä kouluttaja nähnyt meitä viimeksi alkukesästä).
Otettiin kuitenkin vielä toinenkin pätkä, joka oli myös helppo, keskellä yksi valssi, muuten suht suoraa menoa, hyppyjä ja putkea. Loppuun Fisu tuntui saavan jo vähän enemmän vauhtia mukaan. Ei tehty kuitenkaan enempää, ettei moottori sammuisi... Paremmin F kuitenkin kulki kuin pelkäsin. Käytin lelua virittelyyn ja palkkaamiseen.
Välissä otettiin vähän tokojuttuja, kun F niin innostui namuista. F tuntui olevan ihan intona tokoiluun ja vire pysyi tosi hyvänä. Näyttää ruokahalua löytyvän näin juoksun jälkeen.
Lopuksi otettiin vielä uudestaan sama rata, nyt käytin ruokapalkkaa. Fisu oli tosi innokkaana taas kun pääsi hihnasta eroon, se pomppi mun vierellä ja komensi. Kuitenkaan tämä sama kuumuus ei jotenkin tule radalle mukaan. Se siis kuumenee, muttei kuitenkaan agilitya kohtaan. Kummallista.
No, ihan hyvät treenit kuitenkin saatiin. Toisella kertaa tein takaaleikkauksen sijaan valssin, millä vauhti ehkä pysyi aavistuksen parempana. intoa tuntui muutenkin olevan ehkä vähän paremmin. Täytyy siis miettiä pitäisikö agissakin ottaa väliaikaisesti namut lelupalkan tilalle.
Toivoisin, että nämä "ongelmat" nyt liittyy ihan hormoneihin ja reilu kuukausi sitten olleeseen juoksuun, onhan Fisulla kuitenkin valeraskausaika juuri päällä, vaikkei se muuten oireilekaan.
Maisa oli myös vähän hassu, kun sen kanssa vähän treenailin. Se teki ihan ok, muttei ollutkaan enää lelustaan kauhean kiinnostunut. Se saattoi esim. tehdä kepit ihan normaalisti, mutta lelupalkan saatuaan se lähtikin vain haistelemaan johonkin.
En tiedä, tylsistyttikö sitä, kun treenasin nyt enemmän Fisua, enkä niinkään keskittynyt Maisan traanaamiseen. Ehkä oli vähän epäreilua ottaa Maisa mukaan lähinnä saamaan Fisu mustasukkaiseksi... :/
Jotenkin on vain niin tottunut, että Maisalla pysyy into vaikka vain tekisi jotain "vähän sinnepäin"...
Täytyy varmaan yrittää vähän tokoilla joku päivä kun Fisu tuntui siitäkin taas innostuvan.
Näin muutes unta, että Mikkelin näyttelyn idioottituomari olikin agilitykisoissa tuomarina. Oltiin siis Fisun kanssa osallistumassa ja tämä tuomari sitten mittasi Fisun. Se otti mitan ihan keskeltä selkää ja totesi, että sehän on medi. :D Olin ihan riemuissani... Hitsi, näköjään tulee uniin asti paniikki Fisun mittauksesta. Kuukauden päästähän se jo saisi kisakirjan. :o Mutta ei me kyllä kisavalmiita olla vielä silloin. No, katsellaan nyt sitten.
Otin taas ensin Maisan kanssa pienen pätkän jotain ja vasta sitten Fisu pääsi hommiin. Fisun kanssa aloitin taas kepeillä, saatiin hyviä toistoja. Lopuksi se pomppasi pari kertaa liian aikaisin pois (vain osin verkotettu), mutta kesti silti vielä korjaamisen ja saatiin loppuun hyvä onnistuminen.
Sitten tytöt taas odottelemaan. Kun Fisun vuoro koitti, oli se aika innostuneen oloinen. Virittelin sitä vielä ennen radalle lähtöä ja otettiin taas vauhdikas lähtö suoraan leikistä. Vauhtia oli nyt jotenkuten, ei mitään kamalaa hidastelua, mutta ei kyllä täysilläkään menty. otettiin 15 esteen rata kahdessa pätkässä, ihan hyvin säilyi tempo loppuun asti. Radalla aika suoraa pätkää, lopussa takaaleikkaus ja irtoaminen vikalle hypylle.
Takaaleikkaus sujui hyvin, siihen saatiin onneksi ihan hyvin vauhtia. Eka pätkä onnistui oikeastaan tosi hyvin, mutta kouluttajakin kommentoi, että Fisu oli senkin mielestä aika vaisu (tämä kouluttaja nähnyt meitä viimeksi alkukesästä).
Otettiin kuitenkin vielä toinenkin pätkä, joka oli myös helppo, keskellä yksi valssi, muuten suht suoraa menoa, hyppyjä ja putkea. Loppuun Fisu tuntui saavan jo vähän enemmän vauhtia mukaan. Ei tehty kuitenkaan enempää, ettei moottori sammuisi... Paremmin F kuitenkin kulki kuin pelkäsin. Käytin lelua virittelyyn ja palkkaamiseen.
Välissä otettiin vähän tokojuttuja, kun F niin innostui namuista. F tuntui olevan ihan intona tokoiluun ja vire pysyi tosi hyvänä. Näyttää ruokahalua löytyvän näin juoksun jälkeen.
Lopuksi otettiin vielä uudestaan sama rata, nyt käytin ruokapalkkaa. Fisu oli tosi innokkaana taas kun pääsi hihnasta eroon, se pomppi mun vierellä ja komensi. Kuitenkaan tämä sama kuumuus ei jotenkin tule radalle mukaan. Se siis kuumenee, muttei kuitenkaan agilitya kohtaan. Kummallista.
No, ihan hyvät treenit kuitenkin saatiin. Toisella kertaa tein takaaleikkauksen sijaan valssin, millä vauhti ehkä pysyi aavistuksen parempana. intoa tuntui muutenkin olevan ehkä vähän paremmin. Täytyy siis miettiä pitäisikö agissakin ottaa väliaikaisesti namut lelupalkan tilalle.
Toivoisin, että nämä "ongelmat" nyt liittyy ihan hormoneihin ja reilu kuukausi sitten olleeseen juoksuun, onhan Fisulla kuitenkin valeraskausaika juuri päällä, vaikkei se muuten oireilekaan.
Maisa oli myös vähän hassu, kun sen kanssa vähän treenailin. Se teki ihan ok, muttei ollutkaan enää lelustaan kauhean kiinnostunut. Se saattoi esim. tehdä kepit ihan normaalisti, mutta lelupalkan saatuaan se lähtikin vain haistelemaan johonkin.
En tiedä, tylsistyttikö sitä, kun treenasin nyt enemmän Fisua, enkä niinkään keskittynyt Maisan traanaamiseen. Ehkä oli vähän epäreilua ottaa Maisa mukaan lähinnä saamaan Fisu mustasukkaiseksi... :/
Jotenkin on vain niin tottunut, että Maisalla pysyy into vaikka vain tekisi jotain "vähän sinnepäin"...
Täytyy varmaan yrittää vähän tokoilla joku päivä kun Fisu tuntui siitäkin taas innostuvan.
Näin muutes unta, että Mikkelin näyttelyn idioottituomari olikin agilitykisoissa tuomarina. Oltiin siis Fisun kanssa osallistumassa ja tämä tuomari sitten mittasi Fisun. Se otti mitan ihan keskeltä selkää ja totesi, että sehän on medi. :D Olin ihan riemuissani... Hitsi, näköjään tulee uniin asti paniikki Fisun mittauksesta. Kuukauden päästähän se jo saisi kisakirjan. :o Mutta ei me kyllä kisavalmiita olla vielä silloin. No, katsellaan nyt sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
