Aktiivipäivä

Tänään ollaan oltu oikein reippaita tyttöjen kanssa. Otin ilon irti siitä, että oli auto lainassa, ja liikuttiinkin sinne tänne. Aamulla käytiin pitkä lenkki vanhan kodin maastoissa Espoossa/Vantaalla ja myöhemmin päivällä käytiin hallilla treenailemassa agia ja tokoa.

Maisa sai tehdä vähän jotain pientä esteillä ja Fisunkin kanssa keskityttiin lähinnä tokoiluun. Tokoa  on helpompi tehdä ilman varsinaista suunnitelmaa, agissa tuntuu että pitäisi vähän miettiäkin mitä tekee. ;) No ei, kyllä mä yritin vähän tokotreeniäkin suunnitella, ettei ihan höntsäilyksi menisi.

Tokot aloitettiin seuraamisella. Nyt palkkailin vähän useammin, mutta otin pari vähän pidempääkin pätkää. Palkkailin taas useamman kerran liikkeellelähdöistä, ja nyt F tuntui ainakin olevan hyvin kuulolla. Häiriötä ei tosin tällä kertaa ollut nimeksikään, kun ei muita treenaajia paikalla ollut. Täyskäännökset tuntui erityisen hyviltä, muuten aika normiseurausta. :)

Seuraavaksi tehtiin maahanmeno ja luoksetulo kokeenomaisina ilman palkkaa välissä. Maahanmeno oli perushyvä, luoksetulo jopa parempi kuin yleensä. Stoppi oli aika nopea ja F tuli melkein sivulle asti itse. :) Tämän jälkeen otettiin stoppeja vielä erikseen, takapalkalla ja ilman. Takapalkka meinasi taas hidastaa vauhtia eteenpäin, mutta vaadin jälleen kunnon vauhdin ennen stoppausta.

Seuraavaksi seisominen ja kaukot putkeen. Liikkeestä seis ei ollut ihan yhtä napakka kuin normaalisti. :/ Kaukoissa tuli taas pientä ryömimistä eteenpäin vikassa maahanmenossa. Höh. :( Otettiin pysähdyksiä tämän jälkeen erikseen, samoin kaukojen vaihtoja. Taas meinasi aina nousta itse maasta istumaan, aijai! Mutta kai se on hyvä, että pääsee treeneissä puuttumaan siihen.

Nouto oli aivan superinnokas ja hieno! Jes, kiva että F on vihdoin innostunut siitä vähän enemmän. :) Lähti kapulalle innokkaana ja toi sen sivulle asti, jeeee! Sen jälkeen annoin taas pari kertaa kapulan sille suuhun ja pyysin sivulle sen kanssa. Hyvin teki. :)

Hypyssä ei mitään valittamista, tein taas namualustalla, ensi kokonaisena liikkeeenä ja sitten vielä pari kertaa niin, että heitin lelun hypystä. Olipa hyvät treenit tänään! :)

Lopuksi F sai vähän agiliidelläkin. Tehtiin mm. kontakteja, käännöksiä ja leikkauksia keppien alussa ja lopussa. F oli hieno pieni. :) Vitsi että treenaaminen on taas kivaa! Tällaista inspistä olen odottanutkin koko talven ja ehkä kauemminkin. Kesä sen taitaa tehdä! :)

Turbohiiri aksaa ja tokoa kultakalan tyyliin

Hämmentävä otsikko kertoo siis tämänpäiväisistä treeneistä. Ensin ryhmän agitreenit, niiden päätteeksi Fisun kanssa tokoa.
Turbohiiri oli siis Maisa tänään treeneissä. Sillä oli ihan supervauhti päällä! Meidän eka yritys meni ihan plörinäksi siitä syystä, että olin itse auttamatta myöhässä, kun M meni jo. Seuraavilla yrityksillä sain tsempata ihan tosissaan, että pysyin sen vauhdissa.  Olipa hauskaa. :D

Fisukin teki ihan kivaa ratapätkää. Revittiin aina lelua väleissä ja tehtiin vähän lyhyempiä pätkiä, joten dieselkin riitti ihan kivasti loppuun asti. Ei hyytynyt missään vaiheessa. :)

Sitten niihin tokoihin.
Aloitin ottamalla seuraamisen ja maahanmenon putkeen "kokeenomaisesti" ilman palkkaa välissä (tämä tuleekin olemaan seuraavien treenien teema). Palkattomuus ei nyt tuntunut pahemmin haittaavan Fisua, vaan teki molemmat oikein kivasti ja jatkoi seuraavaan liikkeeseen hyvällä mielellä.

Tämän jälkeen otin seuraamista erikseen lyhyemmissä pätkissä. Häiriötä oli aika hyvin, samalla ja viereisellä kentälle agiliitäjiä ja haukkuvie koiria. Välillä herpaantuikin kontakti, joten pääsin huomauttamaan siitä ja heti tsemppasi. Otin ihan liikkeellelähtöjä, joista palkka hyvän kontaktin jälkeen. Josko näillä saataisiin vähän parannusta kokeessa ilmenneeseen laiskaan liikkeellelähtöön.

Seuraavaksi luoksetulo. Tehtiin kerran ihan kokonaisena liikkeenä, sen lisäksi pelkkiä stoppeja takapalkalla ja ilman. Lopuksi treenailin sivulletuloa lähietäisyydeltä eri kulmista. Takapalkalla meinasi lähteä hitaasti liikkeelle, mutta annoin "tule"-käskyn uudelleen ja pysäytyskäskyn vasta kun vauhtia oli hyvin. Ihan hyviä stoppeja Fisu teki.

Sitten ajattelin tehdä seisomisen ja kaukot putkeen ilman palkkaa välissä. Seisominen oli hieno. Kaukoissa sitten olikin vähän enemmän ongelmaa. Ensin F meinasi taas alkaa ennakoida istumista. Oli pakko puuttua siihen ja käskeä uudelleen maahan. Sitten se meinasi maahanmenoissa ruveta oudosti ryömimään mua kohti. Voi elämä, mitähän tästäkin tulee. No, otettiin sitten erikseen ihan vaihtoja ja maassa pysymistä, nyt meinasi koko ajan nousta istumaan. :( Palkkasin sitten pelkästä maassa pysymisestä ihan lyhyellä etäisyydellä. Täytyy toivoa, ettei se ota tavaksi ennakointia ja etenemistä...

Nouto sentään oli hyvä. :) Lähti reippaana ekalla käskyllä kapulalle, jee. Kehuin siitä ja toi myös hyvin luo, autoin vain vähäisen sivulletulossa. Sen jälkeen otettiin vielä erikseen kapulan kanssa sivulletuloa, saatiin ihan hyvin toistoja.

Lopuksi hyppyä. Vein etukäteen Fisun näkemättä namualusta esteen taa. Hyppäsi sopivasti vähän eteenpäin ja lätkälle kun huomasi sen, ei siis kääntynyt ihan heti ympäri hypyn jälkeen. :) Palkkasin istumisesta, kutsuin luo ja palkkasin vauhdista. Sitten otettiin vielä erikseen luoksetulo hypyn takaa. Lopuksi heitin lelun palkaksi hyvästä hypystä. Kyllä se Fisu paljon jo osaa. :)

Nyt kiinnitin huomiota omaan liikkumiseen erityisesti kaukojen käskyissä ja hypyllä, etten nojaile koko keholla käskyjen yhteydessä. Täytyy oppia pois omista tavoista...

Hyvä mieli jäi tokoista kuitenkin, Fisulla oli tosi kiva ja innokas asenne tänään. :)

Viime päivien treenit

Keskiviikkona kastuttiin likomäriksi matkoilla agitreeneihin ja takaisin. Sade laantui treenien aikana kuitenkin sen verran, että päästiin ulkokentälle kertaamaan Fisun kanssa tokohyppy ja nouto.

Agitreeneissä onnistuin möhlimään Maisan kanssa ihan kaikessa, ei vain sujunut. Olin myöhässä, en ennakoinut, Maisa raukka yritti pärjätä mun huonon ohjauksen kanssa. Fisun kanssa sujui sentään vähän paremmin ja sen kanssa saatiinkin hyviä pätkiä! Fisulla oli kamalasti intoa ja tyyppi irtosi hienosti! :)

Tokojuttuja ollaan tehty harva se päivä. Lenkeillä ollaan kertailtu luoksetulon stoppeja. Tajusin, että olen treenannut ihan liian lyhyellä välimatkalla - pitkällä matkalla toimii tosi huonosti :/ No, eipä tälle ehdi oikein mitään enää tekemään. Tuskin tulee kokeessa pisteitä, sen verran valuu...

Kaukoihin on tullut välillä jotain ihme paineistumista. Jossain vaiheessa F saattaa vain päättää ettei millään enää voi käydä maahan. Siis ihan oikeasti? Tosi kummaa. No, ei auta kuin toivoa parasta, että kokeessa se suostuisikin vaihdot tekemään. Aika epävarma fiilis tästä. Ehkä otetaan olohuonekaukot vielä tänään illalla.

Nouto on parantunut, varmaankin kevyempi kapula oli ratkaisevä tekijä tässä. :) Olen myös ottanut välillä hetsattuja lähetyksiä kapulalle ilman perusasentoa alussa. Tänään tehtiin vain yksi tällainen toisto, ja koska palautuskin oli iloinen ja melkein oikeaan paikkaan, niin en toistanut enää enempää.

Jäävät on nyt onnistuneet aina. Todella toivon, että ne osataan myös kokeessa.

Paikallaoloja ollaan tehty aika vähän, mutta viime kerrat se on pysynyt hyvin. Olen panostanut lyhyempiin pätkiin ja hyvään palkkaan. :)

Hyppyä tehtiin tänään hallilla. Muovilätkän kanssa se on hypännyt kivasti pidemmälle, mutta voi olla että ilman alustaa se kääntyy heti esteen jälkeen. No, sitten kääntyy. Takaisinpäin on nyt hypännyt paremmin, mutta sivulletulo on edelleen vähän heikkoa. Kymppiä ei siis tästä(kään) odoteta... :D

Huomenna on siis meidän eka AVO-koe, peukut pystyssä! :)
Mulla on ihan hyvä fiilis huomisesta, tiedän mitä F osaa ja mitä ei. Ei oikeastaan jännitä (ainakaan vielä), mennään kokeilemaan miten koira toimii kokeessa pitkästä aikaa ja mikä on meidän tämänhetkinen osaaminen. Sen verran tokokärpänen on päässyt puraisemaan, että on mulla jo seuraavakin koe katsottuna. ;) No, jatkoa täytyy miettiä huomisen jälkeen lisää.

Agia & tokoa

Parempi järjestys: ensin agi, sitten toko Toisin kuin viikko sitten, jolloin pilasin agitreenit tokoilemalla ensin..

Tehtiin lyhyehköä rataa, jossa oli pari suoraa putkea (sai juosta!) ja hyppyneliö, jossa päästiin vertailemaan valssin/takaaleikkauksen toimivuutta. Fisun kanssa koko juttu meinasi mennä nauramiseksi ennen kuin päästiin edes ekalle hypylle. F oli bongannut kentän laidalle hylätyn kanavinkulelun ja spurttasikin sen luo lähtökäskyn saatuaan, eikä suinkaan mun kanssa radalle, hahah. :D No, ei muuta kuin kana taskuun ja sen kanssa sitten treenattiinkin loppuaika.

Fisulla oli tosi kivasti vauhtia, jopa niin paljon, että se vähän törmäili keppeihin ja taisi vähän säikähtää. Seuraavalla kerralla se jättikin yhden keppivälin välistä, höh! En itse edes huomannut tätä, joten jäi korjaamatta, ei hyvä. No, sen jälkeen teki ok, mutta normaalia hitaammin. Valssi hyppyneliön keskellä ei toiminut erityisen hyvin, mutta takaaleikkauskin sitä hidastaa kyllä. Valitse sitten kahdesta huonosta vähemmän huono.. Maisan kanssa päädyin tekemään vekkejä mieluummin kuin ennakoivia valsseja, alan pikkuhiljaa luopua toivosta että sitä saisi kääntymään. Se ei vain suostu, hyppää vaan suoraan. Ärsyttävän itsepäinen treenattava.

Toisen radan juttuna oli putkijarrutus. Mehän ei olla niitä koskaan harrastettu, joten Maisa ampuikin suoraan putkesta seuraavalle hypylle, minne, ylläri ylläri, ei pitänyt mennä. No, omaa vauhtia hidastamalla sain sen kääntymään putken jälkeen, mutta siinä vaiheessahan koira jo tiesi, ettei pidä mennä suoraan. Ehkä Fisulle voisikin jonkunlaisen putkijarrutuksen opettaa. Fisun kanssa onnistui kyllä heti alkuun paremmin kuin Maisan kanssa. En itse spurtannut vauhtiin, vaan pysyin suhtkoht paikallani putkelle lähettäessä, joten F kääntyi sieltä aika kivasti pois. Loppurata oli melko suoraa juoksemista, Fisulle kiva. :)

Lopuksi tokoja.

Seuraamista vähän pidemmissä pätkissä, lopuksi erityisesti käännöksiä tiheämmin palkaten. Ei valittamista.

Jäävät oli tosi hienot, vihjesana näköjään toimii tosi hyvin!

Luoksetulon stoppeja takapalkalla, hyvin pysähtyi. Tein ensin pelkällä käskyllä, sitten käsimerkillä. Käsimerkki toimi paremmin, mutta syynä voi olla sekin, että koira jo tiesi mitä tuleman pitää.. Jatketaan kokeiluja.

Hyppyä namualustalla. F ei huomannut lätkää, joten hyppäsi taas just esteen yli ja jäi ihan liian lähelle, höh. :( Käskin sen siitä lätkälle, sitten vasta tajusi että hei palkkaa! Myöhemmät toimi paremmin. Takaisin päin se hyppäsi jotenkin tosi varovasti. Ei vissiin oikein vielä tajua, että sieltä pitäisi tulla luo, jäi  jotenkin arpomaan että hyppääkö vai ei. Otin sitten pari toistoa niin, että kutsuin ja kehuin heti kun se oli jo tulossa ja palkkasin suoraan. Äh, miten vaikeita voi yksinkertaiset jutut olla. Enkä edelleenkään usko, että se tulee oppimaan tulemaan suoraan sivulle yhdellä käskyllä. Ei voi tajuta.

Noutoa liian isolla kapulalla. Ihan hyvin teki silti, tosin ekalla kerralla lähti vasta toisella käskyllä kapulalle. :/ Muuten ihan ok, tosin vaatii vielä useamman "sivu"-käskyn, jottei jää vain johonkin lähietäisyydelle ihmettelemään kapulansa kanssa.

Muistin vasta kotimatkalla, että unohdin taaskin tehdä paikallaoloa. Jäätiin sitten futiskentän laidalle ottamaan pieni paikkamakuu. Sopivasti häiriöitä pelaavista lapsista ja kentän vieressä oli sopiva metallihökkeli, jonka taa pääsin piiloon. Pidin aika lyhyen aikaa, mutta ainakin pysyi maassa ja pääsin taas syöttämään loput namut tästä. Hyvä hyvä. :)

Kaukoja unohtui tehdä, ensi kerralla sitten.

Olen mä nyt muutamille uskaltanutkin kertoa meidän tulevasta kokeesta, ehkä me sinne vielä mennäänkin. Tai sitten ei. ;) Saa nähdä.

Motivointikoulutuksessa + tokoja

Sain Fisulle varapaikan lauantaiseen Vappu Alatalon motivointikoulutukseen. Aamulla oli keskusteluosuus ilman koiria, mistä tuli ihan hyviä ajatuksia vastaan mm. palkkaamisesta, nameista/leluista ja niiden välillä vaihtamisesta ja noutoonkin sain uusia ajatuksia, vaikka lähinnä agista oli puhe.

Fisun vuoro oli iltapäivällä, aikataulu oli sen verran ajoissa, että meidän vuoro tulikin heti kun olin ehtinyt koirat pissalenkittää ja olin laittanut ne autoon ajatuksena, että ehdin seurailla muiden treenejä ennen omaa vuoroa. No, eipä se haitannutkaan. Kerroin ensin meidän "ongelmista", mun tuskailusta vireen säilyttämisestä, koiran innon lopahtamisesta, huonosta toistojen kestämisestä ym. Aloitettiin sitten pienellä helpolla rarapätkällä. Huomattiin heti uusi ongelma, josta en ollutkaan muistanut mainita, Fisun hidas kääntyminen.. Vappu oli sitä mieltä, että F vaikuttaa jotenkin siltä, että käännökset olisi sille jollain tavalla hankalia. Ei välttämättä niin, että se olisi kipeä tms., mutta että jotenkin se ei ole sille luonnollisen näköistä. Hmm. Totta kyllä on, että ei se nopeasti käänny, syitä en ole sen enempää koskaan pohtinut, kun ei se usein tee monia muitakaan asioita nopeasti. Ehkä olisi kuitenkin syytä pohtia tätä vähän lisää.

Otettiin sitten käännöstreeniä pienissä pätkissä, lentävillä lähdöillä. Fisullahan vire laskee huomattavasti jo siinä, kun virittelyn jälkeen käsken sen istumaan odottamaan lähtöä. Ehkäpä pitäisi alkaa harrastaa lentäviä lähtöjä enemmänkin. Toisaalta, niiden myötä tuli taas esiin uusi ongelma: hampailu. Otettiin kaikki treenipätkät niin, että ensin leikittiin lelulla, sitten lelu pois, koira nenä kohti menosuuntaa ja sitten liikkeelle. Outo ja uusi huomio oli se, että joka kerta kun F lähti esteelle, se meinasi napata mua käteen ennen lähtöä. Ja sitten kun se lähti menemään, se ei edes ollut erityisen kuumana tai vauhdikas. Eli jotenkin se kuumui, mutta se kohdistui muhun, eikä eteenpäin menemiseen. Täytyypä alkaa siis todella kiinnittää huomiota tuohon hampaiden käyttöön. :/ Olen antanut sen vähän härkkiä mua leikillään, kun esim. leikitän sitä lelulla ennen radalle lähtöä, mutta koskaan en ole tainnut edes oikeita naarmuja saada. Mutta nyt lentävien lähtöjen kohdalla, kun pidin Fisua pannasta kiinni ennen menoluvan antamista, se tuntui kuumuvan niin, että meinasi oikeasti napata muhun kiinni. Ja tosiaan, vähän typerää, että sen kuumuminen kohdistuu mun napsimiseen, eikä radalle vauhdilla lähtöön. Ei sen ihan näin pitäisi mennä. Tuli taas vähän sellainen fiilis, että kun yhtä ongelmaa aletaan työstää, niin jostain tulee taas ihan uusi ongelma esiin. Mutta niinhän se tuppaa menemään.

Tehtiin siis ihan yksittäisiä hyppyjä käännöstreeninä. Ihan hyvä joo, mutta ei nyt kuitenkaan päästy ihan kiinni niihin asioihin, joihin olisin halunnut apua. Toisaalta oli hyvä, että Fisulta ei puhti loppunut missään vaiheessa, joten siinä mielessä lyhyet pätkät on tietysti tosi kannattava juttu. Mutta kuitenkaan kolmosluokan koiran kanssa ei aina voida treenata vain parin esteen pätkiä, mun mielestä. Mutta vähän jotain uutta ajateltavaa sain ja uusia työstettäviä ongelmia, jes.

Agin jälkeen siirryttiin ulkokentälle tokoilemaan.

Kerrattiin jääviä, seuruuta, hyppyä ja nouto kerran. Jäävät toimi nyt hyvin. Hypyllä pidin namualustaa, jotta hyppäisi tarpeeksi pitkälle. Myös lelulla toimi ihan kivasti.
Luoksetulon stoppeja siivekkeen kiertämisen kautta. Vielä pohdin, päädynkö käsimerkkiin vai sanalliseen käskyyn. No, ehtii sitä miettiä.

Olen yrittänyt lenkeillä välillä kutsua luoksetulotyyliin sivulle ja välillä tehnyt stoppauksia ja kaukojakin. Toko on siitä kiva, että treenata voi koska vaan ja pienissä erissä. Jatketaan treeniä. :)

Tokoa agin kustannuksella

En taas miettinyt asiaa ihan loppuun asti, kun päätin keskiviikona agitreeneissä tehdä Fisun kanssa tokoa ennen meidän vuoroa radalla. Ja tokon jälkeen treenasin vielä erikseen kontakteja, jotta koiran treeni-into olisi varmasti loppu radalle päästessä... Huoh. Radalla päästiinkin sitten hädin tuskin yksi este hyvällä tsempillä ja toisen hypyn käännös oli jo Fisulle liikaa. Voi sanonko mikä, kun ärsyttää, että koirasta loppuu polttoaine niin lyhyeen.... Fisuun ei vain saanut millään enää intoa radalla ja se jotenkin paineistui kaikista käännöksistä, joissa jouduin kääntymään koiraa kohti. Ihme juttuja. No, eipä montaa yritystä otettukaan, loppuun tein vain vauhtisuoran ja jätettiin siihen. Höh.

No, Maisan kanssa sentään pääsin tekemään rataa ihan kunnolla. Sillä ei puhti lopu koskaan. :) Paljon tiukkoja käännöksiä hypyillä, jotka eivät ole koskaan olleet Maisan vahvuus, mutta ihan hyvin saatiin toimimaan. Vastakäännös toimii sille aika kivasti, kun taas valssit tai niistot oikein ei. Meinasi mennä hermo, kun tyyppi ei voi hypätä kääntyen. Aina pitää hypätä suoraan ja voimalla. Vekkauksella sentään sain sen hyppäämään paremmassa linjassa riman yli, mutta on se Maisalle vaikeaa. :/ Toisaalta sen rakenne ei vain taida antaa oikein myöten siihen, että se kääntyisi ns. riman päällä. Ei voi mitään.

Mutta ne Fisun tokot sentään meni hyvin!

Jääviä kertailtiin nyt vähän paremmalla valmistelulla. Muistuttelin virittelysanoilla ennen liikettä, että mitä ollaan tekemässä. Maahanmenoja otettiin myös ensin erillisinä ilman seuraamista. Sen jälkeen toimi nyt kivasti, ja saatiin hyviä onnistumisia. :) Myös liikkeestä seis toimi hyvin. Palasin kai ekaa kertaa koiran ohi sen taa, ei haitannut Fisua. Perusasentoja en yleensä koskaan ota liikkeen lopuksi, vaikkei F mikään paha olekaan ennakoimaan asioita.

Luoksetuloa tehtiin siivekkeen kiertämisen kautta. Nyt F taisi kerran melkeinpä tulla sivulle asti ilman lisäapua, jes ;) Otettiin myös pysäytyksiä erillisinä, ensin sanallinen käsky yhdistettynä käsimerkkiin, sitten pelkällä merkillä, ihan hyvin tuntuu oppineen jo parilla toistolla. Taidan päätyä käsimerkin käyttöön. En oikein tiedä, miten luoksetuloa kannattaisi treenata, kun ei mulla mitään teoriatietoja tokon suhteen ole. Tehdä erikseen vauhdista pysäytyksiä, vai yhdistää välillä koko luoksetuloliikkeeseen? Tuskin aina pysäytyksillä ainakaan.... Täytyy yrittää treenata pysäytyksiä myös lenkin varrella ja muutenkin kuin vain treeneissä.

Noutoa otettiin pari toistoa. Nyt malttoi pitää kapulaa suussa aina kunnes otin sen ja kiitin. Parannusta taas viime kertaan siis. :) Haki ihan hyvin, vaikkei se mitenkään erityisen innokas ole. Ehkä täytyy vähän hetsailla sille lisää intoa kapulan hakemiseen. Käyttääkö kokeessa jokainen omaa kapulaa, vai onko siellä jotkut valmiiksi kuolatut noutovälineet? :-D

Kaukoja ei taidettu tehdä.

Hyppyä tehtiin nyt namualustan kanssa, jotta F menisi vähän pidemmälle, eikä stoppaisi suoraan esteen taa. Hyvin toimi, mutta epäilen, että auttaisi kamalasti silloin kun ei alustaa ole.. No, täytyy jatkaa näitä harjoituksia. Otettiin myös pari kertaa lelun kanssa, niin että lelu lensi esteen taa silloin, kun F jo hyppäsi. Pari kertaa otin myös luoksetulon esteen takaa, ja pari kertaa palkkasin istumisesta. Täytyy vissiin selvittää, miten tämä kokeessa menikään. Koiran varmaankin pitää pysähtyä ensin ja istua vasta käskystä?

Uskallan ehkä tunnustaa, että varasin Fisulle paikan kokeeseen kuun lopulla. :D Mutta kalenteriin en sitä vielä laita, koska voi hyvin olla että jätetään menemättä, jos ei meidän AVO ole vielä valmis silloin. Mutta jos tästä saisi vähän treenimotivaatiota... ;) Olen ehkä tyhmä, mutta täytyy itseään jollain tsempata. :P Katsotaan, miten treeni etenee ja mitä ehditään oppia tässä muutamien viikkojen aikana. Treeniseura siis kelpaa!

Pygmit ja Brad Pitt

Olipas hauskat agitreenit tänään! :-D
Sini Lindroos tuli taas kouluttamaan meitä. Ensin Sini kertoi vähän teoriaa (ja näytti esimerkkejä oman koiransa kanssa) siitä, miten käyttää käsiään ohjauksessa. Paljon tuli hyviä vinkkejä aiheesta, ja treeni-ideoita esim. välistävetotreeniin, "serpentiiniin", takaakiertoihin ja poispäinkäännöksiin. Olennaisimpana oikeastaan se, että käden vaihtamisen tulisi tarkoittaa koiralle suunnan muutosta.

Varsinaisena treenipätkänä olikin sitten irtoamisrata. Radan päissä mutkaputket ja välissä neljän hypyn suora molemmista putken päistä eteenpäin (eli yhteensä kahdeksan hyppyä). Tehtiin ensin koko "ympyrä" normaalisti ja lähdettiin sitten ketjuttamaan takaperin putkeen irtoamista ensin yhden, sitten kahden jne. hypyn takaa. Fisu ja Maisa irtosivat lopulta toisesta päästä suoraa putkesta neljän hypyn kautta putkeen, kunhan lelu oli putkessa odottamassa ja näytetty koiralle. Tosi hyvin etenkin Maisalta, joka alkuun ei hakenut putkeen edes yhden hypyn takaa. Fisun ongelmana oli alkuun se, että se haki aina vastakkaiseen putken päähän mun edestä. Ihme juttu, ennen en ole tähän törmännyt. Pitääkin opettaa Fisulle, että sen tulisi hakea aina suoraan edessä olevaan putken päähän ellei toisin ohjeisteta. Lelu auttoi kuitenkin oikean pään hakemiseen. Lopuksi otin itse putkeen lähetystä ilman lelua, ja nyt F osasi jo hakea aina oikean pään.

Toisena treeninä olikin ennakoiva valssi, minkä kohdalla astuivat pygmit ja Brad kuvaan. ;-) Mielikuvan tasolla piti siis lyödä pygmi hypyn edestä kuoliaaksi ja muistaa samalla pitää rintamasuunta eteenpäin (riman suuntaisesti). Eli toisin sanoen tissit kohti Brad Pittiä, joka odotteli oven takana. Tämä mielikuvittelu toimi oikein tehokkaasti! :D Fisun kanssa pygmin hakkaaminen maan alle toimi ihan superhyvin. Se hyppäsi aina ja kääntyi tosi nätisti siivekettä hipoen. Vauhti sillä tosin aina hidastuu, joten sitä pitää alkaa treenata nopealla palkalla käännöksen jälkeen. Tämä tyyli ennakoivaan valssiin toimi niin hyvin Fisulle (myös suuremmalla etäisyydellä hyppyyn), että täytyy ehdottomasti alkaa käyttää sitä enemmänkin.

Maisa, joka yleensäkin on tosi huono hyppäämään vinoon, ponkaisi aina hirveää vauhtia hypyn suoraan eteenpäin. :/ Saatiin se ennakoimaan käännöstä vasta kun otettiin rima pois ja Sini palkkasi Maisaa siivekkeen sivusta. Pieni ja pitkäselkäinen ei vain halua hypätä vinoon riman yli. Tätä en sille oikein jaksaisi enää edes yrittää opettaa, mutta ehkä voidaan toistekin vielä kokeilla, josko pygmiharjoituksela saataisiin sitä vähäisen paremmaksi. Fisulla kuitenkin toimi hyvin, mikä oli kivaa! :)

Kokonaisuudessaan älyttömän antoisa ja hauska treenikerta - näitä lisää!

Lopuksi otin Fisun kanssa puomia lelupalkalla. Hyvin teki, eikä nyt näyttänyt muistavan viikonlopun kisojen kontaktivammailua. Oma halli on tietysti oma halli, mutta hyvä silti, että teki nyt normaalisti. Keinuun en jaksanut kajota tällä kertaa, säästetään myöhempään ja paremmalle ajalle....

Tähän on hyvä lopettaa.....

......tämän syksyn kisakausi. :-D
Oijoi, niin hirveä rata käytiin kisaamassa, että ehkä pitäisi kyllä ilmoittaa vielä johonkin nyt syksylle, ettei jäisi niin huono fiilis koko kisaamisesta. Mutta vähän jo ehdin ajatella, että tämä riittäisi tälle syksylle.
Niinhän se Fisu taas ahdistui kontakteista ja kiersi joka ikisen kontaktiesteen radalla. Koska edellistreeneissä keinu vähän pamahti, niin Fisun mielestä on täysin tarpeellista jättää myös A tekemättä ihan turvallisuussyistä. Right. Ei sitten menty toiselle radalle ollenkaan.

Jotenkin en vaan voi sille mitään, että mua hävettää häröillä radalla tollaista suoritusta. Sen kestän, että itse teen ihan typeriä ohjausmokia, koira voi lukea mun ohjausta ihan väärin, mutta se, että koira päättää, että ei tee jotain esteitä. Ja vaikka tiedän, että Fisu ei tee sitä tottelemattomuuttaan, vaan pelosta, niin silti ärsyttää. Se ei lamaannu häntäkoipienväliin pelokkaaksi, vaan se vaan kieltäytyy tekemästä sen näköisenä, että "en muuten tee, koska ei huvita". Vaikka tiedän paremmin, niin sen olemus antaa ymmärtää, että se ei tottele. Ja sekös ärsyttää.

Rata alkoi suoralla hyppy ja puomi. Hyppy osattiin (jes), mutta heti puomista juoksi Fiskars iloisesti ohi. No, meni sentään uudestaan, mutta kohta keinu ohitettiin yhtä mallikkaasti. Yritin viedä sen uudelleen, mutta koska se ei selvästi voinut kiivetä sille, niin annoin olla. Jatkettiin vielä pari estettä A:lle, jonka F myös kiersi. Jooh. Otettiin kontaktit ja juostin loppuun. En palkannut koiraa. Ehkä eka kerta koskaan kisoissa, mutta en palkannut. En tiedä. Eihän se koiran syy ole, että sitä pelottaa, mutta mun mielestä Fisu ei yrittänyt ja siksi en saanut itseäni palkkaamaan sitä. Vähän radan jälkeen leikittiin kuitenkin uudella lelulla hallissa ja F sai namusia, joten ehkä sille ei jäänyt ihan kamala olo tästä.

Ei auta muu kuin taas hinkata oman hallin tuttuja kontakteja, mutta mitä sekään auttaa, jos koira yhden keinun kolahduksen jälkeen päättää, ettei se voi vieraassa hallissa tehdä mitään kontaktiestettä. Pehmeä on pehmeä, minkä sille tekee?

No, jatketaan treenejä. Kisoja katsellaan varmaankin vasta ensi vuoden puolella.

Keskiviikon treenit

Keskiviikkona meillä oli ekaa kertaa uuden ryhmän kanssa kouluttajalliset treenit. Kouluttamaan meitä tuli Sini Lindroos. Rata ei vaikuttanut erityisen vaikealta, mutta siinä oli mukavasti kohtia, joissa pääsi kokeilemaan uusia juttuja ja testaamaan koiran osaamista. Treenit vedettiin läpi nopealla temmolla siten, että jokainen koira teki lyhyen pätkän kerrallaan ja vuoro vaihtui heti. Tarkoituksena oli ottaa aina tavoitepätkä, jonka saisi nollalla läpi ja tehdä se, eikä muuta. Jos pätkä onnistui, hyvä, jos ei, niin yksi este ja palkka.
Olikin ihan hauska kokeilla uutta tyyliä treenata. Tarkoituksena oli, ettei jäädä hinkkaamaan ja vääntämään epäonnistumisia, vaan pyritään tekemään kisanomainen suoritus alusta loppuun.

Fisun kanssa sain huomata, ettei se osannutkaan irrota yhtään niin hyvin kuin olin ajatellut. Ajatuksena oli leijeröidä mutkaputki, jonka takana koiran piti suorittaa hyppy. Ajattelin, ettei tämä tuottaisi ongelmia, mutta F ei hakenutkaan hyppyä. Tätä tullaan harjoittelemaan lisää. Fisu sai kokeiltavaksi myös jenkkikäännöksen, jota emme ole koskaan kokeilleet, mutta mikä olisi ollut hirmuisen hyödyllinen osata eräässäkin kohtaa. Tästäkin meille lisätreenattavaa. Kaiken kaikkiaan Fisulla sujui kuitenkin hyvin. Luulisin, että sille toimii se, että kerralla tehdään yksi intensiivinen suoritus ja kohta taas uusi pätkä. Tätä voisi toteuttaa muutenkin treeneissä.

Maisa sai treenailla yksittäisenä juttuna vippausta kohdassa, jossa oli putki pahasti tyrkyllä. Ensimmäinen kerta onnistui ihan hyvin, mutta kun lähdimme tekemään uudestaan "vielä paremmin", niin koko homma levisi ihan käsiin. M meinasi hakea putkeen mun jalkojen välistä, eikä enää tajunnut hyppyä ollenkaan. :D Saimme kuitenkin kana-lelun avulla homman taas toimimaan ja lopulta M suoritti sen ilman apuja. Luultavasti tuskin kuitenkaan paremmin kuin ekalla kertaa.

Kivat treenit ja paljon saatiin uutta treenattavaa. Itsenäistä suorittamista pitäisi edelleenkin vahvistaa (molemmilla koirilla) ja Fisulle, ja miksei Maisallekin, voisi opettaa jenkkikäännöksen. Ilahduin, kun uskalsin kokeilla persjättöä vähän riskimmässä kohtaa, koska olen alkanut vähän varoa persjättöjä Fisun kanssa, kun on tullut tilanteita, joissa se hukkuu mun selän taa. Olen kuitenkin todennut, etten tykkää valsseista ollenkaan, joten persjättöjä pitää alkaa tosissaan käyttää enemmän.

Nollailua

Viikonlopun kisoissa tehtiin Fisun kanssa hylly ja nolla. Molemmista radoista jäi tosi hyvä mieli! Hyllyrata oli siitä hauska, että Fisulla oli ihanasti vauhtia ja hyllykin tuli siitä syystä, että F irtosi itsenäisesti väärälle esteelle. En valita, mieluummin näin kuin innottomana perässä kulkeva koira!
Laitan videot näkyviin, yritän sanailla kisoista vähän lisää paremmalla ajalla.
Hylly, nolla.

Edit..
Tosiaan, eka rata meni aika vauhdikkaasti. Keppivirhe tuli ihan odotetusti, mietin pitkään, miten veisin koiran kepeille niin, ettei se ryntää takana tyrkyllä olevaan putkeen ja toisaalta niin, etten varo putkea niin paljoa, etten ohjaisi koiraa kepeille kunnolla. Onnistuttiin nipinnapin välttämään se putki, mutta keppien sisäänmeno menikin sitten pieleen kun Fisu tuli niin hassusta kulmasta mentyään melkein putkelle asti. Keppien jälkeinen poispäinkääntö onnistui kuitenkin hyvin ja ehdin jopa suoran putken jälkeen ohjaamaan koiran takaakiertoon.

Hylly tulikin sitten sellaisesta kohtaa, jota en ollut osannut ajatella vaikeaksi. Enpä tainnut ohjata koiraa kamalasti, oletin vain että se tulee putkeen, mutta hyppy olikin sen verran tyrkyllä, että (tällä hetkellä loistavasti irtoava :D ) Fisu valitsi itsenäisesti hypyn. Ei haittaa, on vaan hauskaa että koira menee vauhdilla ja irtoaa. En ohjannut hyvin, joten en voi olettaa, että koira tekisi oikein. Loppurata meni ihan hyvin, ei mitään ihmeitä.

Toinen rata oli ulkona, mutta saatiin onneksi hyvä sää ja aurinkokin taisi näyttäytyä jossain kohtaa. Rata oli melko haastavan oloinen, mutta jotenkin mulla oli tutustumisen jälkeen tosi hyvä olo ja sellainen fiilis, että omat suunnitelmat on niin selvät kuin voi olla. Sanoin itselleni, että tiedän tasan tarkkaan, mitä teen, jolloin koiran on helppo seurata mun ohjeita. Ja toteutin tämän suunnitelman juuri niin. :)

Lyhyesti: koira teki juuri niin kuin olin ajatellut. Mun mielestä tämä rata oli meiltä tosi onnistunut. Persjättö putkella ja takaaleikkaus kepeille oli ehdottomasti hyvä päätös, sillä suurin osa koirista otti virheen keppien sisäänmenosta kun koirat paahtoi täysillä joko väärään väliin tai oikeaan kykenemättä jatkamaan oikein. Takaaleikkaus hidasti sisäänmenoa sopivasti ja antoi koiralle tilaa aloittaa oikein.

Fisu ei ehkä aloittanut ihan niin vauhdilla kuin odotin, mutta kyllä sitä vauhtiakin oli sitten ihan tarpeeksi. :D Ehdin kuitenkin mukaan ihan hyvin. Tuli kuitenkin huomattua, ja saatua palautettakin asiasta, että Fisu hidastaa ihan kamalasti käännöksissä ja "pyörityksissä". Esim. kaksi valssia peräkkäin hidastaa sen vauhtia ihan todella paljon.

Täytyisi varmaan treenailla tosi lyhyitä pätkiä käännöksiä hirmuisella vireellä ja taistelupalkalla. Tässä kehittymisen paikka.

Sijoitus nollaradalla oli viides. Ehkä hieman pettymys, sillä ainakaan tämänhetkisellä taitotasolla ei juurikaan oltaisi voitu tehdä parempaa suoritusta. Mutta eipä meille sertien tai voittojen tavoittelu olekaan erityisen realistinen tavoite. Vielä on aika kamalasti opittavaa ennen sitä... Etenemä tällä radalla oli 4,58, ihan hyvä! =)

Vauhdikasta treeniä

Tänään oli ekaa kertaa koko uusi treeniryhmä paikalla. Koiraa on kaikenkokoista, mutta tosi sujuvasti saatiin treenit pyörimään. Treenin aiheena oli takaaleikkaukset. Niitä pääsikin tekemään ihan urakalla. Tehtiin tarkotuksella niin, että kokeiltiin aina ensin takaaleikkausta, vaikka normitilanteessa olisi ehkä valittu joku muu ohjaus. Fisun kohdalla leikkaukset toimi paljon paremmin kuin Maisalla. F irtoaa nykyään (tai tällä hetkellä) sen verran hyvin, että takaa ohjaaminenkin toimii sille. Maisa taas kääntyi paikoitellen liikaakin takaaleikkaamalla ja sitä leikkaukset hidastaa paljon selvemmin. Sen kanssa tuskin olisinkaan normaalitilanteessa valinnut takaaleikkauksia noihin kohtiin.

Fisulla oli mieletön vauhti päällä! :) Eka yritys meni vähän haparoiden, koska en ollut osannut varautua Fisun nopeuteen. Olin ihan myöhässä, mutta takaa ohjaten saatiin rata silti ihan ok sujumaan. Toisella kerralla olinkin itse paremmin ajan tasalla ja pätkä tuntui tosi hyvältä! Fisun kanssa on niin kivaa tehdä silloin kun se on näin nopea ja innokas. Olikin ihan hauska tehdä aika helppo ja vauhdikas treeni ennen viikonlopun kisoja, jäi hyvä mieli. :)

Hyvää agitreeniä + vauvatreeniä

Viime viikolla käytiin pariin otteeseen hallilla nollaamassa turhautunutta päätä. Tiistain treeneissä Fisu ilahdutti olemalla vähän enemmän oma itsensä ja tekemällä ihan suht innokkaasti työtä. Jätettiin treeni yhteen onnistuneeseen pätkään, kun oli vielä hyvä mieli. :) Maisa innokkaana pikkukoirana sai tehdä vähän enemmän, sen tsempin loppumista ei onneksi tartte pelätä- ;-)

Torstaina kävin vielä ottamassa pienen aamupäivätreenin kontaktien ja keppikulmien parissa. F sai tehdä puomia namualustalla (on muutes auttanut heti vauhdin ja itsenäisyyden suhteen) ja kertailla keinua. Jostain syystä se on taas vähän jännittänyt keinua, mutta nyt teki ihan hyvin. Eilen maanantaina käytiin kasvattaja-Johannan luona tapaamassa Ruuti-mammaa ja Riesa-siskoa pitkästä aikaa. Koirat sai metelöidä ja leikkiä, Fisu oli taas oma jalaton itsensä ;) Henri-vauva olisi ollut kovin kiinnostunut Maisasta, joka oli sille ihan uudenlainen otus mudien jälkeen, mutta Maisa ei valitettavasti siedä lapsia yhtään. :( Jouduttiin eristämään nämä kaksi pientä toisistaan kaikkien parhaaksi. Fisu taasen osoittautui ihan loistavaksi vauvojen kaveriksi. Se tykkäsi Henristä kovasti, haisteli poikaa häntä heiluen, eikä katsonut ollenkaan pahalla kun pienimies tökki Fisua leluillaan tai konttasi edestakaisin. Fisu on kyllä ilahduttavan helppo otus.

Turhauttaa

Osasin kyllä arvata, että Fisun kisailut juoksun jälkeen ei todennäkösesti suju kovin innokkaissa merkeissä, mutta tämän päivän kisat oli kyllä täysi pohjanoteeraus meidän "uralla". Koira oli ihan innoton ja muutenkin niin outo, että ehkä ekaa kertaa mun harrastushistoriassa (7(?)v. aikana) hävetti olla radalla oman koiran kanssa.

Eka rata alkoi laiskasti ja jatkui hyllyllä ja puomin kolmella kiellolla. Okei, hylly putkeen puomin alla meni mun piikkiin, mutta Fisu ei selvästi mitenkään olisi halunnut puomille. Siitä on kai tullut tosi epävarma oudoilla esteillä. Kun päästiin keinulle asti, F kiipesi puoleenväliin ja hyppäsi alas. Otettiin vastahakoisesti uudestaan (F tosi varovainen) ja juostiin maaliin. Jäi ihan surkea fiilis. Koiraa ei kiinnostanut yhtään koko touhu ja esteiden suorittaminenkaan ei sujunut.

 Noh, seuraavana olisi hyppäri. Ehkä tätä ei voitaisi möhliä yhtä pahasti, ajattelin. Jouduinpa syömään sanani. Alussa yritin oikein innostaa Fisua ennen radallelähtöä. Jätin sen paikalleen, ja se alkoikin pälyillä lähellä olevaa kaiutinta, josta tuli kuulutukset. Öööö, koskaan ennen ei ole kisoissa kuulutettu, right? Kun sitten kutsuin sen mukaan, se ei alkuun liikkunut mihinkään ja tokalla käskyllä lähti kävelemään ekan hypyn ohi. Palasin koiran luo ja vein sen ekalle hypylle. Rata lähti tosi hitaasti käyntiin ja F jätti esteitä välissä tekemättä. Hyllytettiin helpossa kohtaa, F juoksi suoraan putkeen mun valssista huolimatta ja oikaistiin taas loppu mahdollisimman nopeasti maaliin. Teki mieli päästä radalta pois mahdollisimman nopeasti.

 Mitä hauskaa on harrastuksessa, jossa vain turhautuu? On tosi epämiellyttävää treenata/kisata koiran kanssa, jolle tulee yhtäkkiä kausia tai päiviä, jolloin se ei halua/osaa tehdä mitään kunnolla. Mua turhauttaa niin paljon, että vakavissani mietin, onko tätä harrastusta järkevää jatkaa. Meidän yhteispeli ei toimi, enkä muista, että mua olisi pitkään aikaan oikeasti edes huvittanut lähteä treeneihin. Fisun leikkauttaminen voisi olla pieni apu, mutta en oikein usko, että sekään tilannetta pelastaa. Mun energiaa vie ihan liikaa se, että joudun aina pohtimaan, millä vauhdilla koira tänään tekee, enkä voi keskittyä ohjaamiseen kun pitää panostaa täysillä koiran tsemppaamiseen, jotta se jaksaa radan loppuun. Ei sellainen ole kivaa tekemistä. :( Harmittaa.

Yks ei-hyvä treeni, yks hyvä treeni

Toissa viikolla päästiin pitkästä aikaa Orenius-treeneihin Kivistöön Fisun kanssa. Takana oli useamman viikon kennelyskän ja flunssan pakottama tauko, joten odotin treenejä innolla. Harmillista kyllä, meidän treeni meni aika piloille heti alkuun ja koko reissu oli siitä syystä melko turha. :(

Ihan meidän vuoron alussa epäonnistuin työntämään Fisun hypyn takaakiertoon, jolloin F hyppäsi tosi likeltä mua ja kaatoi siivekkeen mennessään. A.akatemian metallisiivekkeet kolisee aika hyvin kaatuessaan, mikä säikäytti Fisulin pahemman kerran. Tämän jälkeen F oli selvästi paineistunut, kyräili hyppyjä ja jostain syystä myös Juhaa ihmeissään. Päätettiin antaa yhden koiran mennä välissä ja kokeilla vielä uudelleen.

Näin Fisusta jo uutta vuoroa odotellessa, ettei se ole oma itsensä. Se leikki, mutta oli koko ajan vähän varuillaan. Se kuunteli myös hallin oven kolahduksia, joita se normaalisti ei edes huomaa. No, ajattelin kokeilla kuitenkin. Kyllä Fisu kykeni jotain tekemään radalla, mutta hitaasti, eikä ollenkaan iloisena. Sain sen lelun kanssa vähän tsemppaamaan, mutta jätin treenin tosi lyhyeen. Tehtiin loppuun vauhtipätkä ja leikki palkaksi. Harmitti silti, ettei päästy tekemään oikeastaan mitään. :/

Mutta pitää muistaa, että eläinten kanssa harrastettaessa ei ole aina itsestä kiinni, milloin ja miten voidaan tehdä. Ei Fisu tahallaan mitään pelästy. Raukka on vain vähän herkempi joillekin häiriöille.

Tällä viikolla käytiin omalla vuorolla jälleen Purinalla reenailemassa. Ryhmästä oli paikalla vain yksi koirakko meidän lisäksi, joten aika pienimuotoiset treenit oli. :D

Muokkailin kentällä valmiina olleesta radasta lyhyehkön pätkän, jota tein molempien koirien kanssa parina eri versiona. Maisa oli taas ihan intona tauon jälkeen, hauska pieni. :)
Fisun kanssa otettiin samalla kontaktitehotreeni. Otin pitkästä aikaa namualusta puomille. Fisu sai juosta itsenäisesti namulle, jäin itse taka-alalle tai sivummalle. Näitä pitäisi tehdä useamminkin... Kepeillä leikkailin edessä, kerran F tuli pois kesken, soosoo.

Jäi tosi hyvä mieli treenistä, sopivan rento rata, jossa koirat sai mahdollisuuksia onnistua. Fisu oli taas oma innokas itsensä, jee. =)
Tämän viikonlopun kisat jää juoksun takia väliin, mutta onneksi nykyään hallilla saa käydä pöksyt jalassa.

Vähän treeniä, pari kisaa

Noniin, jos nyt vain otan aikaa kirjoittaa tännekin.
Tosiaan, tämän vuoden kisakausi on avattu. Neljästä kisasta kaksi nollaa ja kaksi hyllyä, ihan hyvä aloitus siis. :)

22.1. agiradan video on tosiaan alemmassa postauksessa. Sitä katsellessa yritin tässä miettiä, että minkäköhänlainen se hyppäri oli ja mitä siellä tapahtui. Hmm. ei mitään muistikuvaa. Piti vakoilla kaverin kisavideo ja johan muistuu.. Hyllytettiin rata aika alussa, uskoin, että voin kääntää Fisun oikeaan putkeen valssaamatta ja käänsinkin, mutta käännöksen jälkeen lopetin ohjaamisen ja niinhän se sitten juoksi kuitenkin sinne väärään putkeen. Tai itse asiassa pussiin. Jatkettiin ja kun mentiin uudelleen samaiselle pussille, F sai jotenkin koko pussikankaan esteestä irti ja tuli sen välistä ulos. Outoa.

Loppurata sujui ongelmitta, erityisen iloinen olin kahden peräkkäisen välistävedon onnistumisesta. Olen myös saanut huomata, että osaan (uskallan) nykyisin tehdä persjättöjä ja Fisu osaa jopa lukea ne! Siistiä. :) pimeät putkikulmat toimi myös, samoin valssi keppien jälkeen. Fisu oli hieno! =) Myös twisti onnistui kivasti, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys. F kiertää helposti hypyn ohi, eikä hyppääkään takaisin mua kohti. Mutta nyt toimi. Tuomarina oli Anne Viitanen.

Agirata menikin sitten sujuvammin. Keinu mentiin kahteen otteeseen, ihan ok. Mä kurja en pysäyttänyt koiraa puomilla, soosoo. Muuten ei kai mitään erityistä. Parit kaarrokset, siinä ei mitään uutta. ;-) Tulos siis 0, aika -5,81.Fisun etenemä 4,01 m/s ja sijoitus 5./31. Nollia tehtiin 7 kappaletta. Tuomarina Kari Jalonen.


5.2. käytiin sitten toistamiseen hyväksi havaitulla Vuokkoset-areenalla kisailemassa, jälleen kaksi rataa. Tuomarina molemmissa Allan Mattsson. Saatiin Maiju ja Hippi-vesiäinen kyytiläisiksi, ei tarvinnut yksin mennä. :)

Ekana oli vuorossa hyppäri, joka ei valitettavasti tullut videolle. Rata oli aika kimurantti, mutta mun mielestä mukavan sujuva ja aika selkeä. Keppikulma oli vaikeahko avokulma, Fisu suoriutui siitä hyvin. :) Yksi "pommiputki" oli radalla, mutta sain Kisun kivasti käännettyä sieltä pois. Muuten rata meni mun mielestä hirmu hyvin, mutta käännöksistä tuli ihan kamalia. Hirveät kaarrokset, ihan todella. EHkä liukas alusta tekee osansa, ehkä rata oli sellainen (tuli kaarroksia muillekin), mutta kamalia silti. Toisaalta, Oreniuksen koulutuksissa on usein tullut palautetta, että käännän Fisua "liikaa", koska se kuitenkin tekee aika siististi muutenkin. Mutta nyt selvästikin käänsin aivan liian vähän. :/ Esimerkiksi yhdessä kohtaa oletin, että hyppy radan reunaa kohti olisi koiralle selkeä merkki, että älä hyppää kauas, eikä se sinne ponnistaisi mitenkään täysillä, mutta melkoinen kaaaaarros tuli.. Mun pitäisi siis auttaa Fisua lisää.

Positiivista oli se, miten hyvin F pysyi kuitenkin mun ohjauksessa mukana. Se meni juuri sinne kuin pitikin. =) Takaakierrot ja haltuunotot toimi. F myös irtosi hyvin kun lopussa oli takaaleikkaus-irtoamis -kohta. Hyvä mieli jäi radasta! Tulos 0, aika -2,63, sija 6./29, etenemä 3,96 m/s. Nollia yhteensä 7 kappaletta. Vielä on siis vähän parantamisen varaa, jos meinataan sertejä joskus tavoitella.... Mutta ei Fisu hidas ollut! Ohjaaja ei vain auttanut navigoimisessa tarpeeksi. ;/

Agirata meni oikeastaan mun mielestä jopa paremmin, jos ei paria virhettä oteta huomioon. Ohjauksellisesti paljon toimivampi esitys. Rataantutustuminen meni multa tosi nolosti, pohdin muutamaa ekaa hyppyä ehkä 4 minuuttia ja loppurataa ei luonnollisestikaan tullut erityisen hyvin mietittyä. Radan haasteet oli kuitenkin alussa. olin iloinen, että uskalsin ratkaista alun hyppykuvion eri lailla kuin varmaankin kaikki muut. Mua pelotti yksi takana kummitteleva hyppy niin paljon, että halusin ottaa varman päälle ja kääntää Fisun toista kautta hypyn ympäri. Se toimikin tosi kivasti ja koiran linja jatkoon oli hyvä.

Taaskin yksi valssi oli ihan riittämätön ja kaarros sen mukainen. Höh. Keinulta tuli vitonen. Tämän huomasin vasta videolta. F loikkasi pois ennen kuin lauta osui maahan, paha paha. Itse en varmastikaan malttanut tarpeeksi. :/ A:n kontakteille en pysäyttänyt koiraa, huono myös (Mun pitäisi niiin parantaa omia tapojani... :( )

Varsinainen mokailu tapahtui sitten kepeillä. Ollaan treenattu persjättöjä keppien lopussa niin paljon, että luotin koiran osaamiseen, mutta niin vain tuli Fisu pois ennen vikaa väliä. Mur! Sen jälkeen se ehti jo tehdä seuraavan hypyn, mistä siis HYL. Otettiin kepit uudelleen, tein tahallaan persjätön uudelleen, tällä kertaa onnistui.

Loppurata oli mun mielestä oikein toimiva. Puomin kontaktit tehtiin kunnolla (no tiettyhän mä maltan kun on jo hylly alla...) ja loppusuoralla uskalsin kokeilla ja ehdinkin persjättää, jee! Jatkossa ehkä valssaan keppien lopussa vastaavassa kohtaa.
Laitetaan nyt se videokin, vaikkei esitys mikään superhieno olekaan.

Tämän viikon treeneissä otettiin vähän korjaussarjaa kyseiseltä agiradalta. Kepeillä valssailtiin, mikä toimi myös ihan hyvin. Perkuleen Fiskars jätti taas vikan välin tekemättä kun persjätin. Hitsi. Ehkä pitäisi siis joskus kertaillakin niitä koiran "jo osaamia" asioita.. Turhauduin ihan täysin molmepien koirien kontaktien kanssa. Maisa oli täys sika (joutui varmaan ekaa kertaa koskaan jäähylle kesken treenin) eikä vain voinut tehdä puomin kontakteja kunnolla. Kyllä otti päähän.
Fisun kanssa ongelmaksi muodostui se, että se ei kertaakaan osannut mennä puomia alas asti, jos itse jäin taaemmas. Perusasiat ihan hukassa..... Täytyisi ottaa joku kerta kunnon kontaktisulkeiset. Huomattavasti itsenäisempää suoirutumista Fisulta, kiitos! Kun toi hiivatin pakkanen nyt väistyisi niin voisi ehkä treenatakin. Äh.
Lopputuloksena treeneistä kaikilla huono mieli. Ei kivaa ollenkaan.
Fisu ongelmoi myös alun hyppykuviossa miljoona kertaa, se ei nyt osannutkaan kääntyä oikeaan suuntaan hypyltä, vaan kääntyi aina toiseen puoleen kuin mihin ohjasin (tai ainakin luulin ohjanneeni). Vaikeita juttuja.

Ens kerralla paremmin?

Keinulle sentään saatiin hyviä toistoja, edes jotain positiivista.

Parit kisat

Edelleen kiire vaivaa.. Toisaalta, niin vähän on voinut treenata viime aikoina, ettei paljoa kerrottavaa blogiin edes olisi.
Aloitettiin kuitenkin tämän vuoden agikisakausi Fisun kanssa. Pari viikkoa sitten kisattiin HSKH:n kisoissa, joista haettiin vuoden eka hylly ja vuoden eka nolla. Tänään jatkettiin kisailua samalla kaavalla: nolla ja hylly! :-D Ei hassummin.
Yritän kertoilla kisoista vähän enemmän tässä joku kerta. Pahoittelut jo etukäteen, jos jää taas pelkäksi lupailuksi...
Video parin viikon takaisesta nollasta löytyy täältä. :)
Tämänpäiväisistä kisoista videolle tuli tietystikin vain hyllyrata. Katsotaan, tuleeko se koskaan julki. ;-)

Hiljaista on...

Blogin päivittely on taas vähän jäänyt. Tosi vähän ollaan treenattu viime aikoina.
Tällä viikolla käytiin vihdoin ottamassa pieni hyvän mielen agitreeni. Tytöillä oli hauskaa. :)

Kisoja katsellaan joko lämmitettyihin halleihin talvelle tai sitten aktiivisemmin vasta keväämmällä. Mua ei oikein pakkaskisat nappaa...

Yritän kirjoitella alkavan ja menneen talven tavoitteista lähiaikoina. Ensin täytyy miettiä, mitä tältä vuodelta halutaan tavoitella :)

Takaisin maan pinnalle

Edellisten kisojen jälkeen kuvittelin, että olisimme vihdoin löytäneet Fisun kanssa yhteisen agilitysävelen, mutta viikonlopun kisat osoittivat jälleen asian todellisen laidan. Fisu ei vain osaa lukea mun ohjausta. Tai sitten mä en osaa ohjata niin että Fisu ymmärtää.

Ajoimme siis sunnuntaina Hyvinkään koiraurheilukeskukseen kisaamaan kaksi starttia. Eksyttiin matkalla, mutta onneksi olin varannut hyvin aikaa eikä tullut kiire. Tuomarina toimi Seppo Savikko, joka oli (muidenkin kuin mun mielestä) rakentanut aika haastavat radat.

Eka rata meni meidän osalta ihan pieleen. F tuli heti tokan esteen väärältä puolelta, korjasin ja jatkettiin vähän matkaa, kunnes F haki hypyn sijaan putkeen ja siitä siis hylly kuudennella esteellä. Jatkettiin taas vähän matkaa oikeaa rataa, mutta A:n jälkeen F jätti taas yhden hypyn väliin (todennäköisesti oletin, enkä ohjannut). Taas pieni pätkä oikein, kunnes kolmanneksi vikalta hypyltä kielto. Taaskin kyseessä takaakierto, jossa ilmeisesti käänsin itse liikaa. Tuloksena siis kamala HYL ja sellainen turhauma ettei tosikaan. Ihan surkea fiilis kun rata menee noin pieleen. Tuntui, ettei osattu yhtään mitään, koira teki ihan mitä sattuu ja virheet oli ihan naurettavan noloja. Ei kai koiran enää tässä vaiheessa pitäisi jättää esteitä väliin, jotka on suoraan sen linjalla, vaikka itse ohjaisinkin vähän heikommin? Tuntuu, että koiran itsevarmuuden lisääntyminen ja ohjaajan kuuntelu korreloivat hyvin negatiivisesti keskenään... Kontaktit F sentään teki hyvin, jotain positiivista.

No, tiesin kyllä, että itsestäni suurimmat syyt löytyy surkeaan suoritukseen. Keräilin itseäni ennen seuraavaa rataa ja yritin kovasti valmistautua tekemään paremman suorituksen. Toinen rata, hyppäri, oli myös aika kinkkinen, ehkei kuitenkaan ihan yhtä vaikea kuin ensimmäinen. Tämä meni meidän osalta sentään hieman paremmin. Alkupätkä sujui oikeastaan aika kivastikin, mutta puolivälissä F ei hypännyt takaakierrossa ja ajautui liian kauas esteen taa. Korjasin ja jatkettiin loppuun. Vähän kaarroksia ajoittain ja pientä eriaikaisuutta koiran kanssa, mutta muuten mukiinmenevä suoritus. Tuloksena 5. Tältä radalta tuli nollia vain kaksi (kisaajia n. 23).

Hyppäri sentään vähän paransi mielialaa, mutta kaiken kaikkiaan jäi aika turhautunut fiilis koko kisareissulta. Mukavaa oli kuitenkin, että tuomari taputti kaikille suorituksille, ehkäpä hän näki meissäkin jotain hyvääkin. Olisi paljon nolompaa poistua radalta hiljaisen myötähäpeän vallitessa. :-D

En oikein tiedä mitä tässä ajattelisi. Ehkä tämä oli vain yksi epäonnistunut suoritus, joita tulee. Jotenkin aina vain yleistän tällaiset sähläämiset siihen, että me ei vain osata ja ollaan huonoja. Mutta ehkä kisavuoden lopettaminen tällaiseen ketutukseen tekee sen, että tuleva kisakausi aloitetaan entistä suuremmalla tsempillä? Ainakin sovitaan niin.

Nyt ei jäänyt harmittamaan, ettei ollut ketään mukana kuvaamassa. Tuskin niitä videoita viitsisi jälkikäteen katsoa...

Liikoja miettimättä

Viikonloppuna käytiin Lohjalla kisaamassa pari rataa Fisun kanssa. Kisapaikka oli loistava, lämmitetty halli, jossa keinonurmi! Oltiin paikalla tuttuun tapaan reilu puoli tuntia ennen omaa arvioitua tutustumista. Kävin ilmossa ja katselin pari minisuoritusta ja valmistautumaan kuulutettiinkin jo luokan päättävää koiraa. Olin vähän pihalla, että onko seuraava rata jo meidän, mutta kohta selvisi, että kyllä vain on. Menin siis suoraan tutustumiseen ja sieltä kiireellä lämppäämään koiraa. Onneksi Fisu lämmittelee itsensä aika tehokkaasti (ja halli tosiaan oli lämmin), joten suurempaa paniikkia ei tullut. Oltiin suunnilleen luokan puolivälissä, joten ei jäänyt aikaa hermoilla tai jännittää. ;)

Tämä osoittautuikin hyväksi valmistautumiskeinoksi kisaan: suoraan radalle enempää ajattelematta. Tehtiin hyvä nolla, jolla sijoituttiin toiseksi 23 koirakosta! Aika -5,01 s ja etenemä 3,91 m/s. Vähän jännitti, että voitaisiinko saada jopa serti, mutta voiton vei meidän ex-kouluttaja, jolle serti meni. Hienoa oli kuitenkin päästä palkinnoille ja palkinnot oli hyvät! =) Nollia tuli yhteensä viisi, joten sijoitus oli iloinen yllätys! Rata oli aika miellyttävä, ei mikään ihan helppo, mutta tosi sujuva. Koira pääsi menemään aika vauhdikkaastikin, pääsin itsekin juoksemaan. ;) Tuomarina oli Kari Jalonen. Harmittaa kovasti, ettei rata tullut videolle. :(
Fisu irtosi tosi hyvin, ja meni oikeasti lujaa! Yhden hypyn käännös vähän venyi, ja keinu oli vähän hidas, mutta muuten aika hyvä suoritus! Olin tyytyväinen. :)

Toiselle radalle lähdin tosi itsevarmalla fiiliksellä. Ekan radan onnistuminen antoi hyvää tsemppiä. Vaikkei rata vaikuttanut oikeastaan ekaa pahemmalta, niin meidän suoritus meni kyllä aika sähläämiseksi. Kolmannelta esteeltä tuli kielto (koira ei nähnyt hyppyä, kun olin itse edessä ohjaamassa takaakiertoon..). Siitä jatkui ihan jees, kunnes F päätti kahdessa välistäveto-/haltuunottokohdassa olla kuuntelematta ja painaa vain lähimmäklle hypylle juuri siltä puolelta, mikä ekana tulee vastaan. Okei, varmasti munkin moka, etten kääntänyt tarpeeksi/hidastanut hyvissä ajoin, mutta kyllä menee vähäsen mudinkin piikkiin. Hauskaa oli, että koira irtosi ja oli itsenäinen, mutta tuloksena se näkyi HYLlyn muodossa. ;) Korjasin molemmat virhekohdat, ja jatkettiin rataa jotenkuten loppuun, kunnes Fisu tuli vielä tokavikana esteenä olleen putken ohi. Koira tuli pussista ulos, ja mä hienosti peitin näkyvyyden putkelle... Mentiin silti suoraan maaliin. Rata ei ehkä ollut erityisen kaunista katseltavaa, joten video taitaa jäädä julkaisematta. :p

Kisoista jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis! Mahtavaa huomata, että kyllä mekin kilpaillaan niistä palkintosijoista ihan siinä missä muutkin. Fisu oli myös tosi nopea ja innokas. Mulle se on kaikkein tärkeintä, oli tulos mikä tahansa. Lehmäily on niin nähty juttu, että vauhdikkaan koiran ohjaaminen on vaan ihanaa! (Kyllä kai Fisultakin kohtu viedään, jos sillä päästään hormonivaikutuksista eroon...)

Myös kontaktit toimi hyvin (keinuun tosin pitäisi treenata vauhtia lisää), sekä kepit! Molemmilla radoiolla sisäänmeno oli avokulma: F haki hienosti sisään. Kepeiltä lähdettiin ekalla radalla päällejuoksuna (tosi hyvä!) ja tokalla valssilla (toimi myös!). Pujottelun osaava koira on aika kiva! (Sori nyt vaan, Maisa)
Hyllyradan videolta huomasin, että lähdössä Fisu varasti jopa pari metriä eteenpäin. Tästä lähtien koira jää siis istumaan lähdössä. Olen vaan pitänyt seisomista parempana lähtökohtana liikkeellelähtöön, mutta varmaan istuminen on hyvä ottaa tilalle varmuuden vuoksi. Ei Fisu ole ennen mun mielestä valunut, mutta en halua että se oppii sitä tapaa.

Kaiken kaikkiaan tosi hyvä kisareissu ja "joudun" ehkä ilmoittamaan vielä (ainakin) yksiin kisoihin tänä vuonna, kisakärpäsen puremaan kun ei ole kuin yksi lääke... ;-)

Tiistaina käytiin taas Oreniuksen opissa "Huippis-ryhmän" kanssa. Tällä kertaa rata oli oikeasti tosi vaikea. Tiesin jo heti alkuun että me ei siitä ihan kunnialla selvitä. :D Okei, väärä asenne lähteä yrittämään, mutta täytyy kai todellisuus ottaa vastaan kuitenkin.

Heti alku tuotti meille (ja muille) ongelmia. Suorassa linjassa 2 hyppyä ja pituus, joiden jälkeen tiukka käännös takaakierrolle. Sain (epäonnistumisten jälkeen) ohjeet ihan siitä lähtien, missä asennoissa pidän jalat ja missä kohtaa otan koiran haltuun, mutta oli se vaan vaikea. Koira tuli aina satasta suoraan mun syliin ja ajautui selän taa eikä suinkaan toivotun hypyn taa... Tämä sain oikeasti toimimaan vasta seuraavan päivän omissa sulkeisissa.

Muita vaikeita kohtia oli mm. päällejuoksujen ja välistävetojen muodossa. Okeim, myönnän: välistävetoja meidän pitää treenata ja paljon! Samalla kun koira on selvästi saanut itsenäisyyttä, se kuuntelee selvästi vähemmän.

Opettavainen treeni kuitenkin. Tämän pohjalta saadaan treenattavaa taas vähäksi aikaa...

Eilen, keskiviikkona, käytiinkin heti omalla hallilla päiväsaikaan ottamassa vähän "korjaussarjaa" kisojen ja huippiksen jäljiltä. Treenattiin tosiaan alkusuora, jolta takaakierrolle ja saatiin nyt onnistumaan. Päivän teemana oli myös itsenäisyys kepeillä. Tehtiin sekä namualustan kanssa että ilman ja voi hitsiläinen, miten taitava pujottelija Fisusta on tullut! Sain lähettää sen takaaleikaten ja juosta itse toiselle puolelle keppejä/ihan mihin vaan ja Fisu vain pujottelee. Miten siistiä! :-D

Otettiin myös keinua vauhdin lisäämistarkoituksessa, saatiin hyviä toistoja. Mun pitää varmaan muuttaa käskytystä, kun alkuun olen pitänyt keinulla tosi varoittavaa käskyä lentokeinujen pelossa. Nyt tuntuu kuitenkin, että tällä vien koiralta vauhdin pois, mikä ei tietenkään ole hyvä. Huomasin, että ekalla kertaa puomilla F meni ylösmenon tosi varoen, joten selvästikin erottelu ei ole sille ihan selkeä.
Puomilla otettiin toistoja namualustan kanssa (pitkästä aikaa), tavoitteena itsenäistää suoritusta. Etenkin jos itse joudun jäämään taka-alalle, F jatkaa hitaasti loppuun. Tätä saisi siis parantaa.

Tehotreenissä oli myös välistävedot, jotka tuottivat nytkin ongelmia. Totesin, että ei koira kykene kääntymään, jos en kunnolla hidasta/varoita tulevast käännöksestä etukäteen. Ja onhan se ihan selvää. Fisulla alkaa olla vauhtia (ja sitä irtoamisalttiutta) niin hyvin, että myös hidastukset on otettava käyttöön ihan tosissaan. Mutta on se vaan mageeta, että koira oikeasti menee ja lujaa! En vain voi lopettaa iloitsemista. :):)

Maisan kanssa tehtiin samoja juttuja, ja Maisahan osasi luonnollisestikin kaiken. :) Pikkukoira tuntui ehkä ekaa kertaa vähän hitaalta. Joskushan on ollut se tilanne, että Maisan kanssa on saanut juosta kovempaa kuin Fisun kanssa, mutta ehkä nyt ollaan päästy sen vaiheen ohi (onneksi!).

Olen kyllä ihan sitä mieltä, että mulla on käsissä ihan loistava, kehittyvä agilitykoira. Fisu on ihan super!

Oreniukselta sain seuraavia kommentteja:
-mun pitäisi lähteä nopeammin tilanteesta toiseen, liikkeellelähtöjen pitäisi olla tehokkaampia (tästä olen kuullut ennenkin, mun valssit on esim. luokattoman epäsujuvia)
-Fisu on melko hyvin kääntyvä koira, joten paikoitellen käännän sitä liiankin voimakkaasti
-välistävetokohdassa sain ohjeeksi tehä ihan kokonaisen valssin peruutetun puolivalssin sijaan ja kääntää siitä takaisin oikeaan suuntaan (alunperin yritin välttää koko välistävedon eri ratkaisulla, ei mennyt läpi...). mun peruuttelut vasta hitaita onkin, joten niistä eroon!
-Fisulle toimii kaikkein huonoiten takaa ohjaaminen, joten mieluummin vedätystä lisää ja esim. takaaleikkaukset minimiin

Näistä jatketaan!

(Blogipäivitykset tuntuu pahasti jäävän muiden hommien alla, mutta yritän parhaani...)

Hyvä hylly

Sunnuntaina käytiin Purinalla Fisun kanssa juoksemassa yksi agirata. Olikin sikakivaa kisata "pitkästä aikaa"! :) Tuomarina oli Seppo Savikko, joka oli tehnyt alkuun aika kinkkiseltä vaikuttavan radan. Eipä se sitten niin kamala ollutkaan kun itse pääsi kokeilemaan. Kuitenkin rataantutustumisessa jäi aika epävarma fiilis, en yhtään ehtinyt miettiä ohjausta loppuun asti ja tutusuminen jäi vähän ikävästi kesken. Jonkun verran oli siis pohtimisen arvoisia kohtia.

Mikä oli ehkä parasta, oli että Fisu oli tosi tosi innokkaana, hyvässä vireessä ja nopea! Vaikka itse möhlin meille hyllyn, niin ei jäänyt yhtään harmittamaan, oli vaan niin hauska kisata Kisulin kanssa! =)

Meidän rata alkoi ihan lupaavasti, päästiin yli puolenvälin mun mielestä tosi sujuvasti, kunnes sitten putki A:n alla koitui meidän kohtaloksi. Olin rataantutustumisessa miettinyt, ja ennen kisaa Maijun kanssa todennut, että koira pitää lähettää A:lle ja antaa sille tilaa, muuten se tulee putkeen. Ja kuinkas sitten kävikään? Mä rynnin edelliseltä hypyltä kamalaa vauhtia kohti putkea ja vedän koiran sinne mukanani. Ehdin tajuta, että ainiin, tässä olisi pitänyt odottaa, mutta samassa koira oli jo putkessa ennen kuin ehdin tilannetta pelastaa. Harmi. Oli vain mukamas kiire, vaikkei kohdassa olisi tarvinnut etumatkaa mihinkään.

No, positiivista oli hyvä koira, vauhti, hyvät käännökset (niinkin hyvät, että parissa kohtaa oli hilkulla, jättääkö koira hyppäämättä kun käänsin niin vahvasti), toimivat kontaktit. A:lla F pysähtyi kontaktilla, mutta lähti liikkeelle ennen (sanallista) lupaa. otettiin se siis vielä uudestaan, ja sitten juostiin puomin kautta maaliin. Jätettiin yksi vaikea pyörityskohta siis väliin matkan varrelta.

Jotenkin tuli silti sellainen ahaa-elämys, että hei, kyllä me osataan. Mulla on ollut vähän sellainen olo kolmosluokissa Fisun kanssa, että me ollaan ihan noviiseja ja muut oikeasti kilpailee, mutta nyt tajusin, että kyllä mekin kuulutaan sinne muiden sekaan. Fisu on kehittynyt muutamassa kuukaudessa ihan valtavasti!

Jäi hinku kisata lisää, siispä seuraavat ilmot menemään!