Noora-Fisu, 1-0 ?

Näyttäisi siltä, että Fisu olisi yhdessä asialla antanut periksi ennen mua. Taisin kirjoittaakin, kun meillä on ollut pieniä erimielisyyksiä siitä, miten tulee käyttäytyä että pääsee metsässä vapaaksi. Fisun kanta kun on, että riittää kun vähän riehuu ja itkee niin vapaus on taattu. Mutta. Itse ajattelen asiasta hieman eri tavalla.

Olen vaatinut Fisulta istumista ja katsekontaktia. En sen enempää. Ja nyt sitten parin viikon ajan Fisu on kertakaikkisesti unohtanut istumisen jalon taidon lenkillä. Olemme sitten viettäneet pitkiä aikoja metsän reunassa paikallaan seisoskellen ja odottaen että pennun perä vihdoin laskeutuu maahan. Ja jos ei ole laskeutunut, niin olen joskus joutunut hieman "avustamaan" asiaa.

Mutta. Eilen en ollut edes antanut pennule käskyä istua kun se jo istuutui paikallee. Oli melkoisen ihmeissäni, mutta onnistuin reagoimaan nopeasti, kehumaan ja antamaan sille luvan "vapaa". Ajattelin, että tämä oli vain jokin mielenhäiriö, mutta tänään tapahtui lähes samalla tavalla. En ollut vielä antanut pennulle mitään käskyä, sillä olen kokenut sen turhaksi kun pentu ei ole yleensä sitä totellut. Nyt sitten Fisu seisoskeli taas paikallaan, alkoi jo hieman kyllästyä. Päätin piruuttaan kokeilla onneani ja käskin sitä istumaan. Ja mitä tekee pentu? Istuutuu! Wow! Kehuin, vapautin ja olin todella iloinen.

Todelakin on siis ollut jotain hyötyä, etten ole luovuttanut ja antanut asian olla. Ei F mikään tyhmä selvästi ole ja ilmeisesti se on todennut pääsevänsä helpommalla kun suostuu istahtamaan. Ensimmäinen erävoitto siis mun hyväksi...? 8)

Myös räyhä-ongelmaan tuntuisi välillä tulleen helpotusta. Tänäänkin lenkillä erään lenkkeilijän ohi päästiin täysin ilman liinan apua. Fisu oli menossa (tosin haukkumatta) lenkkeilijää kohti, mutta palasi mun luo kun kutsuin. Vapautin sen jälleen ja se oli taas suuntaamassa kohti ihmistä. Kielsin sitä menemästä ja pentuhan totteli!

Kun reitillemme osui marjastajia, Fisu oli tosi iloisena menossa niiden luo. Ei siis aikomustakaan haukkua tai räyhätä, vaan pelkkää hyväntuulisuutta ihmisiä kohtaan. Ei se siis kaikille huuda tai hauku. =)

Leikkikuvia

Tässä pari kuvaa vielä eilisestä. Mukana Maisa, Fisu, Rasmus & Ruuti.
Kuvaajana Tiia Hämäläinen. Lisää mahtavia kuvia löytyy edellisen tekstin linkistä.

Agia, agia ja vielä vähän agia

Tällä viikolla pentu on päässyt kolmesti hallille treenaamaan ja välillä on pihassakin tehty keppejä.

Tiistaina oli Maisan treenit, otin molemmat mukaan. Tehtiin ryhmäläisten kanssa kahta eri rataa, toinen oli sellainen mitä kesällä tehtiin SAGIn leirillä ja toinen taisi olla Jaakon rata. Ei mitään han helppoja kumpikaan. Moneen paikkaan tuli pakkovalsseja, leikkauksia, twistejä, sylikäännös ja keikennäköisiä kommervenkkejä. Maisa suoriutui niistä ihan hyvin.

Alkuun treenasin Maisan kanssa uuden lelun kera, mutta totesin jälleen, että se menee ihan ylikierroksille vinguista. Niitä ei siis kannata käyttää kuin esim. kontaktitreeneissä, missä toimii ihan ok ja A:lla (matalalla) niillä saa Maisaan tosi hyvin vauhtia.

Pariin kertaan Maisa meni väärille esteille, mitä se tekee oikeasti harvoin. Tietty se on mun ohjauksesta kiinni, mutta oon kyllä muutenkin huomannut, että M on alkanut irrota enemmän kuin aiemmin. Mikä on oikeastaan ihan hyvä asia, mutta täytyy tietenkin ottaa huomioon entistä enemmän myös kohdissa joissa ei pitäisi irrota...
Radat meni kuitenkin aika kivasti. Kepeillä lelu osoittautui erittäin huonoksi valinnaksi. Kepit oli ihan radan lopussa ja Maisa ei olisi mitenkään malttanut tehdä niitä loppuun asti.. Tehtiin ne varmaan yli 5 kertaa ennen kuin se teki ne vihdoin oikein. Toisaalta kuitenkin ilman lelua sen kanssa ei oisi pystynyt tekemään niin montaa toistoa, joten sinä mielessä lelu olisi kuitenkin ihan hyvä.

Pennun kanssa tein irtoamisia suoran putken ja hypyn kanssa, mikä onnistui hyvin kumpaankin suuntaan. Aluksi Fisu oli tosin lähdössä putken ohi suoraan namukipolle, mutta jo toisella kertaa onnistui. Sitten tehtiin hyppy, mutkaputki, hyppy -yhdistelmää. Ensin putki ja eteenmeno hypylle, sitten kohta koko "rata" läpi. Hyvin sujui. Nyt Fisu on tajunnut jo että sen täytyy tehdä koko homma ennen kuin pääsee namukipon luo eikä lähde enää oikaisemaan suoraan kipolle. Kokeilin myös takaaleikkausta putkella, mikä onnistui tosi kivasti. Kuppi on näissä tosi hyvä apu, sillä saa tehtyä monenlaisia juttuja kun se vetää pentua niin hyvin puoleensa.

Nykyään Fiz osaa myös jäädä hirmu hienosti paikalleen hypyn taa odottamaan. Oikeastaan se ei meinaa sieltä hievahtaa vielä silloinkaan kun saa jo luvan tulla. :D Kai se haluaa varmistaa että tosiaankin saa jo lähteä...

Torstaina tokon jälkeen käytiin vielä Riesa-siskon kanssa ottamassa pieni treenituokia hallilla. Fisun mamma ja sisko pääsivät myös jäseneksi HAU:hin. :)

Tehtiin taas mutkaputken ja parin hypyn sarjaa. Onnistui muistaakseni ihan ok. Nyt Fisulle tuli yhdessä vaiheessa jokin juttu putkella eikä se halunnutkaan tehdä sitä. Toisesta päästä kuitenkin onnistui ja sitten otin vielä kerran siten, että menin itse ulkokaarteesta. Kohta putki sujui taas jo tavalliseen malliin.

Välillä Fisu alkoi haukkua ja "pöhistä" kentän adan vierestä kulkeville ihmisille. Tosi rasittavaa, sillä kun Fisu oli vapaana, sitä oli vaikea saada lopettamaan. Kun otin askeleen sitä kohti kieltääkseni sitä, se väisti kauemmas ja alkoi haukkua mua.. Huoh.. Täytyi siis houkutella se namun kanssa luo ja palkita hiljaa olemisesta.

Kun kentälle tuli muita treenaajia, F oli taas lähdössä niiden luo huutamaan. Nyt se kuitenkin pysähtyi kun huusin sille ja tuli luo, mistä palkkasin. Mietittiin tosin Johannan kanssa että olisiko visaampaa yrittää päästä rankaisemaan lähtemisestä kuin palkata luoksetulosta. En sitten tiedä tulisiko pentu enää ikinä luokse jos alkaisin sitä kurittaa karkailun jälkeen.. Vaikeita juttuja. Toisaalta kuitenkin nyt tilanne on vielä siitä hyvä, että Fisu tulee tosi hyvin luo kutsuttaessa. Ja olisi ikävää jos se alkaisi varoa mua/olla tulematta luo rangaistuksen pelossa..

Eilen (pe)käytiin Tiian, Ruuti-bordercollien ja Rasmus-tollerin kanssa kentällä treenailemassa. Mulla oli taas molemmat tytöt mukana.

Maisan kanssa tein taas matalaa A:ta, mitä pääsin myös tiistaina tekemään pitkästä aikaa. Otin sitä uuden lelun kanssa ja ainakin Maisalla riitti innostusta! A mentin kovaa läpi ja ihan kiljuttiin että päästiin uudelleen. Hyvä! Otin myös parit toistot puomin alastulolle. Pariin kertaan Maisa oli pysähtymättä, mistä toruin sitä. Lelu kuumentaa sen niin paljon että sen on vaikea keskittyä. Mutta toisaalta se on tosi hyvää "häiriötreeniä".. Saatiin myös hyviä onnistumisia. Pyrin vapauttamaan sen heti kun se pysähtyy, jotta matka jatkuisi nopeaan.

Fisu
pääsi sitten vuoroon. Rakensimme Tiian kanssa ehkä 15 esteen radan, jota tein Fisun kanssa vain lyhyissä pätkissä. Radalla oli vain hyppyjä ja 2 putkea. Pennun kanssa tein mm. eteenmenoja, takaakiertoja, takaaliekauksia ja putkeen lähetyksiä. Yritettiin opettaa Fisulle että putkessa sisällä voi olla namukippo, josta se nappaa namut ja jatkaa putken läpi. Silloin pentu saa palkan jo putkeen hakemisesta eikä vasta sen suorittamisen jälkeen.. Alkuun Fisu oli aina kääntymässä putkesta pois syötyään namut, mutta koska tämä oli estetty, se lopulta taisi jo jatkaa matkaa kääntymättä takaisin.

Takaaleikkaukset namukipon kanssa sujuivat ihan hyvin. Aluksi Fisu tosin pääsi oikaisemaan parin hypyn ohi, kun siitä olikin suora linja kupille. Namuja se ei kuitenkaan tästä suorituksesta saanut, kiitos avustajan.

Nyt Fiz haki mielestäni hyppyjäkin jo paremmin, enää taisi käydä pari kertaa niin, että F tuli hypyn ohi mun perässä. Lopuksi otettiin vielä pari takaakiertoa lelun avulla, mitkä onnistuivat parin kerran jälkeen jo tosi hyvin. Lelua mun pitäisikin useammin käyttää, nyt kun Fisu ei enää lähde karkuun lelun saatuaan...

Tosi hyvät treenit oli, pentu oppi taas varmasti paljon. Pätkissä kun tekee rataa, tulee hyviä uusia ohjausjuttuja, mutta pääsee kuitenkin palkkaamaankin tosi usein ja pennulla säilyy mielenkiinto. Vauhtia Fisulla ei vielä kauheasti ole radalla, mutta kaipa se tulee kun se alkaa sisäistää tekemisen vähän paremmin...

Tiia sai paljon tosi hyviä kuvia Fisun treenistä ja myös koirien leikkimisestä. Tässä muutama treenikuva.







Lisää kuvia löytyy täältä

Keppejä pihassa + muita kuulumisia

Nyt ollaan aina silloin tällöin treenattu Fisun kanssa pihassa keppejä kanaverkkojen kera. Pentu alkaa selvästi ymmärtää jutun juonen eikä enää yritä esim. keppien ohi namukipolle. Pari kertaa se on lähtenyt itsekseenkin pujottelemaan kun olaan oltu menossa keppien toiseen päähän tai sellaisessa tilanteessa, että namu on paikallaan toisessa päässä, enkä ole vielä ehtinyt lähettää sitä menemään niin se ryntääkin jo itse kepeille. Fiksu tapaus.. Ollaan myös paikallaoloa harjoiteltu ennen kepeille menoa, mikä sujuu myös jo hyvin. Eilenkin pääsin jo n. viiden metrin päähän ilman ongelmaa. :) len alusta alkaen yrittänyt viedä sitä vaihtelevista kulmista & eri puolilta, takaaleikaten ym. kepeille, eikä näissäkään tunnu olevan pennulle ongelmaa.

Maisan kanssa ollaan myös tehty pariin otteeseen kepeillä vaikeampia kulmia & lähetyksiä. Se lähtee tosi hyvin hakemaan kepeille vaikka lähettäisin sen metrien päästä keppien takaa ja jäisin paikalleen. Tässä on lelu toiminut hyvin, jonka voin sitten heittää päähän palkaksi. Myös tiukat kulmat takaaleikaten alkavat sujua jo hyvin. Se on sitten kuitenkin eri asia miten ne menee esim. kisoissa kun koira on kuuma ja vauhtia & intoa enemmän. Mutta ainakin pihassa sujuu, vaikka innostaisin vingun kanssa Maisaa enemmänkin.. Nyt muuten ilmoitin ekaa kertaa Maissin kolmosen hyppärille, viikon kuluttua sitten päästään katsomaan kolmosluokan menoa.

Pentu on välillä tosi kiltti ja kiva, mutta useimmiten lenkillä siihen saattaa mennä hermo pahastikin. Se on nyt jokin aika sitten keksinyt, että lenkillä se ei yksinkertaisesti osaa istua. Vaikka alusta alkaen sen on pitänyt pyytää lupa vapaaksi pääsemiseen istumalla ja katsekontaktilla, nyt yhtäkkiä se ei vain suostu millään istumaan. Parhaimmillaan saatan odottaa useita minuutteja metsän reunassa että pentu viimein kyllästyy ja painaa takapäänsä maahan. Mutta kyllä se kestää. Ja tietenkään en päästä sitä lähtemään istumatta kun kerran olen aluksi käskenyt sitä istumaan. Vaikka nykyään en edes viitsi "istu"-sanaa käyttää näissä tilanteissa, koska tiedän ettei se tottele. Jään vain paikalle odottamaan niin ennen pitkää se yleensä istuutuu. Mutta todella rasittavaa käytöstä tuollainen!

Lenkeillä liinasta on siinä mielessä ollut tosi paljon apua, että ryntäyksiä ei ole enää päässyt tapahtumaan, mutta en silti tiedä onko pentu vielä oppinut mitään. Jos se olisi vapaana ja joku tulisi yllättäen vastaan, voi olla että se edelleen lähtisi huutamaan. Liinan kanssa se on sentään hallinnassa.

Kotona pentu on useimmiten tosi lutunen ja kiltti vauva. Se on alkanut pusutella ja välillä on tosi hellyydenkipeä. Etenkin aamuisin & väsyneenä se on niin ihana kun se tulee "halaamaan" ja tunkee ikään kuin syliin. Suloinen pentu. :)

Tiistain agilityt

Ti oltiin taas agitreeneissä. Otin molemmat tytöt mukaan, mutta pennun kanssa en saanutkaan tehtyä melkein mitään kun lähes kaikki esteet kentällä oli käytössä. Lopeteltiin kuitenkin vähän aiemmin, joten pystyin vähän jotain pientä Fisunkin kanssa tekemään.

Ensin oli kuitenkin Maisan vuoro. Tehtiin rata, missä oli aika perus ohjausjuttuja, ei mitään kummallista. A:ta en nyt vieläkään halua Maisan kanssa tehdä, kun en yhtään tiedä miten aion ylensäkään jatkossa sitä tehdä (vai siirrytäänkö kokonaan vain hypyradoille A-ongelmien takia...). Jätettiin se siis väliin ja ensin olikin mulle ongelma kun piti ohjata koira A:n ohi. Ekalla kerralla M oli jo menossa A:lle, sain sen kuitenkin karjuttua ( :D ) ensin pois sieltä, mutta juuri kun olin jatkamassa matka, se ryntäsi A:lle takaisin. Nappasin sen syliin ja otettiin alusta koko homma. Nyt sain sen ohjattua ohi, vaikka aika pahasti tuntuu suoralla linjalla oleva A Maisaa vetävän.

Olin nyt taas laittanut puomin alastulolle (siis maahan) lätkän ja namun, jotta Maisa ei hidastelisi/pysähtyisi liian aikaisin. Se toimikin ihan hyvin, joten taidetaan siirtyä vielä takaisin lätkä ja namu -systeemiin. Kepeille M haki tosi hyvin, mutta ennakoin taas liikaa vikalla keppivälillä, jolloin M jätti viimeisen kepin pujottelematta. Kyllä otti päähän! Pitäisi vaan muistaa miten herkkä Maisa on mun liikkeille, eikä pitäisi yhtään ennakoida ennenkuin vikakin väli on pujoteltu. Muuten rata meni ijhan hyvin. Oli kiva huomata, että yhteen kohtaan takaaleikkaus toimi (jälleen!) paremin kuin valssi. Vaikka olin kuvitellut, että takaal. kääntäisi koiraa liikaa kun esteeltä jatkettiin melkein suoraan niin eipä se niin tehnytkään vaan toimi oikein mukavasti.

Keinu radalla meni kai ihan hyvin. Eipä se kamalan nopea ole, mutta ei sitä Maisalla varmaan yhtään nopeammaksikaan saa....

Lopuksi otin siis Fisun kanssa vielä putkea ja hyppyä eri kulmista & ohjauskuvioilla. Nyt onnistui myös putki + hyppy -harjoitus tai päinvastoin hyppy + putki. Eipä aiemmassa oloekaan mitään ongelmia ollut, mutta hypyltä putkeen meno on tuottanut välillä vähän hankaluuksia. Nyt kun F osaa jo jäädä vähän paremmin esteen taa odottamaan, voin itse siirtyä siivekkeen kohdalle ja ohjata pennun siitä putkeen. Aiemminhan ongelmana oli ettei pentu siltikään tajunnut mennä siivekkeiden läpi, mutta nyt putki taisi vetää sitä vähän puoleensa, mikä oli ihan hyvä. Tehtiin myös putken kautta eteenlähetyksiä hypylle, mitkä jälleen onnistuivat tosi hyvin kun hypyn takana oli namukippo.

Maisa oli taas ihan hulluna Miinan leluihin. Kun Miina oli itse lopussa radalla lelunsa kanssa, Maisa itki koko ajan ja katsoi lelua niin kaihoisasti, että oli ihan naurettava. :) Saatiin sitten vielä Miinalta lelu lainaksi ja päätin tehdä kontakteja (puomia siis) sen kanssa. Se olikin hyvä idea, sillä Maisa tuli tosi vauhdilla melkein alas asti ja jo toisella kerralla tajusi ihan itse mihin kohtaan pysähtyä. Ja voi että se oli riemuissaan kun sai ihanan pitkän vinkulelun palkaksi. otettiin vielä paria hyppyä, joissa Maisan piti irrota normaalia enemmän, mikä toimi myös hyvin kun lelun kanssa vauhtia (ja intoa!) oli aika hyvin. Pistettiinkin samanlainen pitkulavinku tilaukseen kun Krista on niitä menossa ostamaan lisää. =)

Pienimuotoiset agit

Tänään pidettiin taas Kristan kanssa keskenään treenit koirille. Kristalla oli (Jaakon?) ratapiirros mukana, joka rakennettiin ulos ja tehtiin pätkissä. Eka oli aikuisten vuoro, sitten pennut sai vähän kokeilla joitain pätkiä.

Aloitettiin siis Maisan kanssa. Alku oli jo heti silleen haastava, että piti tarkkaan miettiä kummalla tavalla ohjaa. Joko piti lähettää koira aika kauas hypylle ja jäädä itse taakse odottamaan (jonka jälkeen vienti kepeille takaaleikaten), tai sitten valssata tokan hypyn jälkeen ja kiirehtiä kepeille, joille näin helpompi kulma. Koitettiin molempia tapoja. Ekalla yrityksellä Maisa lähti heti ekan hypyn jälkeen ihan toiseen suuntaan uuden lelunsa luo. :D Se oli löytänyt ihanan pallon kentältä ja ryntäsi suoraa päätä sinne. Saatiin hyvät naurut...

No, sitten yritettiin tosissaan, ensin lähettämällä koira kauempaa toisella hypylle, josta piti sitten kääntyä takaisinpäin. Tämä sujui toisella yrittämällä ihmeen hyvin, en ole ollenkaan tottunut lähettämään Maisa kauas mun luota. Ihmettelin, että se teki vielä vähän turhan pitkän kaarroksen hypyn jälkeen, eikä lähtenyt suoraan takaisin mua kohti, kuten olisi voinut kuvitella. Kepeille takaaleikkaus ei heti onnistunut, mutta toisella yrittämällä jo tosi hyvin.

Rata jatkui parilla hypyllä, joiden jälkeen valssi + sylikäännös ja sitten vielä poispäinkäännös putkelle. Kaikki nämä sujui tosi hyvin pienillä käännöksillä. Nämä toimii siis Maisalla kivasti, niitä voisi yrittää useamminkin käyttää hyödyksi.

Sitten koitettiin alkua toisella tapaa. Valssaamalla toisen hypyn jälkeen sain Maisan kääntymään vähän paremmin ja kepeille vietnikin oli helpompi. Tosin Maisa taisi silti mennä väärään väliin, joten jouduin ottamaan vielä uudestaan. Maisa rupesi taas hidastelemaan kepeillä, mikä on tosi rasittavaa. Se ei kyllä montaa toistoa kestä jos joutuu korjaamaan ja se ei saa palkkaa välissä.... Jätettiin sitten siihen, turha niitä keppejä on jauhaa silloin kun ei suju. Näitäkin kulmia ollaan paljon harjoiteltu yksittäisenä esteenä, mutta radalla näyttää silti tulevan vielä ongelmia. :S

Kohta kokeiltiin sitten vielä jatkoa radalla. Putkelta piti työntää koira hypyn taa, mistä jatkoin takaaleikkauksella seuraavalle hypylle ja siitä putkeen, jonka vieressä oli toisen putken pää aika houkuttelevasti tarjolla. Ekalla kertaa takaaleikkauksen jälkeen Maisa jatkoi ihan suoraan eteenpäin, vaikka olisi pitänyt kääntyä putkelle. :o Kokeiltiin siis uudestaan ja nyt sitten jostain syystä toimikin tosi hyvin. Putken jälkeen piti vetää koira kahden hypyn välistä ja sitten jatkaa toisen hypyn kautta vielä putkeen. Kaikki tämä sujui oikeastaan tosi hyvin.

Kokeilin samaa kohtaa, nyt hypyn taakse työnnön ja takaaleikkauksen tilalle twisti ja valssi. Tuntui heti paljon tönkömmältä ja jouduin olemaan vähän koiran tiellä. Eli ensimmäinen versio oli paljon toimivampi. Harmiteltiin kun ei ollut kelloa mukana, että voisi kellottaa ja katsoa kumpi tapa missäkin kohtaa olisi nopeampi...

Maisan liidot riitti ja oli pentujen vuoro.
Ensin molemmat pennut (Rasse + Fisu) otti eteenmenoa kahdella hypyllä (rimat kaikki maassa). Sen Fisu osaa tajuaa jo tosi hyvin namukipon kanssa. Sitten kokeiltiin putkelta 2 hyppyä -eteenmeno, mikä myös onnistui hyvin. Fisu ei edes vilkaissut mua putkelta tullessaan, vaan painoi suoraan hypyille eteen. :)

Sitten ajateltiin tehdä pieni ratapätkä (kai 7 estettä) johon kuului valssi ja tämä sama eteenmeno lopussa. Fisu jäi hyvin paikalle hypyn taa, mutta hypylle lähtö tökki jo heti. Se ei vaan vielä oikein taida osata hakea siivekkeitä, vaan on tulossa vaan ohi, mua ja mun käsiä seuraten... Laitettiin sitten toisen hypyn taa namukippo, mutta nyt se olisi taas halunnut oikaista ekan hypyn ohi, suoraan toiselle...
Saatiin kuitenkin mentyä koko rata, mutta F ei vaikuttanut yhtään innostuneelta ja sitä sai törkkiä hypyille, jotta sen sai menemään ne. Lopussa eteenmeno kuitenkin sai siihen vauhtia.

Selvästi on siis ihan turha ottaa sen kanssa vielä usean esteen sarjoja, kun ei se tajua mennä niiden siivekkeiden välistä. Ehkä sitten vielä jauhetaan samoja siivekkeen kiertoja ym. yhdellä hypyllä jotta se tajuaa jutun juonen... Tai sitten keksitään jotain muuta. En kuitenkaan halua opettaa sitä kulkemaan kädessä kiinni, niin että ohjaan sen aina kädellä siivekkeiden välistä ja palkka tulee kädestä joka "hypyn" jälkeen. Haluaisin että se oppii tekemään ne itsenäisemmin, eikä olemaan vain kädessä kiinni...

Eli ihan perusjuttujen harjoittelua vielä, ennen kuin nostetaan vaikeuskerrointa sen enempää.

Hyvät treenit kuitenkin. Maisan kanssa oli tosi kiva tehdä haastavampaa rataa ja saada hyviä onnistumisen kokemuksia eri tavoilla ohjaten. Muutenkin oli tosi kiva kun ehti jauhaa kohtia kunnolla, ja kokeilla niitä eri tavoin ohjaten. Tavis-treeneissä kun semmoiseen ei niinkään ole aikaa...

Jatkoa edelliseen...

Tässä vielä pari lisäkuvaa eilisestä.
Jostain syystä en saa enempää kuvia samaan tekstiin... :o
kuvaaja näissäkin Tiia

Ruutin "pieni" vesikuppi


Märkä Fisu poseeraa



Pennut lepäilee välillä


Fiz naama


LAAMA?

Ruutilla kylässä

Eilen lähdettiin Fisun kanssa tapaamaan erästä bordercollieurosta, joka on Fisun kanssa tasan saman ikäinen. Ilma oli hirveä, ihan sateinen, joten ajateltiin ensin mennä Tiialle sisään ja päästää pennut tutustumaan toisiinsa. Ne eivät olleet siis ennen tavanneet toisiaan. Fisu oli kuitenkin jotenkin tosi hämillään tilanteesta, eikä tykännyt alussa Ruutista ollenkaan. Varmaan se vaikutti, että oltiin aika pienessä tilassa ja Ruuti olisi heti tahtonut leikkiä, kun taas Fiz ei ollutkaan heti valmis riehumaan.

Fisu oli vain mun jaloissa ja huusi Ruutille sekä teki "hyökkäyksiä" hampaat irvessä tätä kohti. Se piti ihan hirveää ääntä, huusi tosi kimeästi ja mielettömän kovaa. Yritin rauhoitella sitä ottamalla vähäksi aikaa syliin, mutta se vain ärisi ja murisi.

Alku ei tosiaankaan ollut siis kovin lupaava, mutta päätettiin sitten mennä ulos, jos Fisua helpottaisi kun olisi enemmän tilaa. Rasmus-tolleri ja Vili-norwichi tulivat vähäksi aikaa mukaan, mikä ehkä oli ihan hyvä. Fisu haisteli Rasmusta iloisena ja varmaan unohti hetkeksi että Ruutikin, josta se ei aluksi ollut pitänyt, oli myös vieressä.

Kohta pennut sitten alkoivatkin leikkiä ja juoksennella yhdessä. Fisu oli jo aika reippaana, tuli kuitenkin aina välillä mun luokse ja sitten jatkoi taas menoa. Sille tuntui siis olevan tosi paljon parempi kun oli enemmän tilaa ympärillä.

Lähdettiin sitten pienelle lenkille metsään, otettiin vain pennut mukaan. Metsässä ne juoksivat keskenään hirveää vauhtia ja niillä tuntui olevan tosi kivaa. Unohdin liinan kotiin, mutta eipä sitä olisi tarvittukaan, kun ei melkein ketään tullut vastaan ja koirat pysyttelivät kivasti meitä lähellä. Törmättiin kahteen koiraan, joita Fisu tervehti ihan reippaana. Se ei edes alkanut aluksi huutamaan niille, kun ehdin huomata koirat ennen sitä ja pyysin Fisun luokse ennen kuin päästin sen koiria tapaamaan.

Lenkin jälkeen mentiin vielä Tiian pihaan ja päästettiin pennut vielä riehumaan. Niillä oli aika rajut leikit. Tuntui, että Fisu roikkui koko ajan Ruutin poskissa kiinni. :D Niiden lempipaikka oli kukkapenkki, jossa ne painivat päällekkäin. Ihan hauska, kun olivat ensin kastuneet läpimäriksi ja sen jälkeen menivät suoraan multaiseen kukkapenkkiin pyörimään...

Ruuti innostui aina välillä esittelemään taitojaan Tiian pihassa olevilla agiesteillä. Kepit se meni pariin kertaan läpi ja putkessakin kävi välillä. :P
Oli tosi kiva, että F rohkaistui kuitenkin leikkimään sen kanssa. Alkuun kun tuntui, ettei niiden kemiat ollenkaan toimi keskenään... Fisulla ei kuitenkaan ole kovin montaa isompaa koirakaveria, joten Ruuti on siltäkin kannalta hyvä leikkikaveri.

Kotona oli pakko viedä Fiz suoraan suihkuun. Se oli ihan tajuttoman mutainen, vesi oli ihan ruskeaa kun sitä pesi...

Tässä pari Tiian ottamaa kuvaa lapsukaisista ( (c)Tiia Hämäläinen )

Pennut leikkii



Barracudan paluu =D



Vaanitaan

Mätsärissä

Viime torstaina (14.8.) oltiin HSKP:n hyväntekeväisyysmätsärissä.
Kehät oli jaettu roturyhmittäin, joten meidän kehän (ryhmä 1) pennuissa ei ollut ihan hirveästi koiria. Päätin siis jättää Maisan ilmoittamatta, joten olin vain Fisun kanssa esiintymässä. Kehässä meidän kanssa oli sheltti.

Fisu esiintyi nätisti ja antoi tuomarin (Satu Tanner) tutkia itseään hyvin. Saatiin punainen nauha. Punaisten pentujen kehässä oli n. 8 koiraa. Fiz jaksoi tosi hyvin vieläkin keskittyä ja seisoi & käveli oikein hienosti. Tuomari valitsi koirista neljä jatkoon ja me päästiin vielä mukaan. Mentiin vielä ympäri ja sitten jäätiin riviin seisomaan. Mun yllätykseksi Fisu pääsi ensimmäiselle sijalle. Toiseksi tuli heeler-uros, muita en muista. Saatiin ruokaa, muki ja ruusuke.

Bis-kehiä jouduttiin sitten odottamaan vielä pari tuntia. Ihan kivasti aika kuitenkin meni muita katsellessa. Rasseli oli myös esiintymässä ja tuli terrieriryhmän sinisten toiseksi. Paikalla oli pari muutakin mudia, joita Fisun kanssa tervehdittiin.

Loppuvaiheilla alkoi ihan hirveä kaatosade. Enää yhdessä kehässä oli koiria arvostelematta, mutta se tuntui kestävän ihan loputtoman pitkään. Kaikki loput ihmiset änkeytyivät yhden katoksen alle pitämään sadetta, Fisu kävi jo maahan nukkumaan kun oli niin poikki. Päätettiin kuitenkin odottaa vielä Bis-pentu -kehää.

Kohta sitten päästiin vielä kiertämään kehää, mutta F tuntui olevan tosi väsynyt. Se oli alkuun ihan hämillään kun meidän takana juoksi muita koiria ja jäi pyörimään paikoilleen kesken kaiken. Äkkiä se kuitenkin rauhoittui ja päästiin vielä jatkamaan menoa. Tuomari ei oikein edes tutkinut Fisua, vaikka joitain muita koiria se tunnusteli vielä tarkkaankin. Ehkäpä se oli jo siinä vaiheessa päättänyt ettei ota meitä jatkoon. Ei siis päästy enää 4 parhaan joukkoon, vaan päästiin onneksi lähtemään kotiin... Autossa märät koirat kävi saman tien koisimaan.

Ihan hyvä reissu kuitenkin oli, saatiinpahan taas lisää kokemusta ja rahoillekin vastinetta ruokapussin muodossa. =) Varmaan mennään joku toinenkin kerta johonkin match show:hun kun näin kivasti tuollakin meni...

Agitreenit

Tänään otin taas molemmat koirat mukaan Maisan treneeihin. Laitan ne aina nykyään vessaan odottamaan radan rakennuksen ajaksi, en vaan jaksa kuunnella sitä huutoa, kun hallissa melkein kaikki muut on ihan hiljaa.. Mut kohta kun pääsen ite autolla treeneihin niin voinkin sitten jättää koirat kaaraan odottelemaan. Luojan kiitos!

Penun kanssa tehtiin taas pari kertaa keinua, joka laski maksipöydälle. Ekalla kerralla sitä jännitti tosi paljon, jäiköhän sille jotain pelkoja viime kerrasta jolloin otettiin keinua ekan kerran...? Mutta jo toisella kerralla se kiipesi reippaana namujen perässä päähän asti kunnes laskin keinun pöydälle. Otin vielä pari kertaa niin, että päässä heijasin keinua pari kertaa ylösalas ja palkkasin oikein kunnolla. Ei pelottanut heilumisliike pentua. :)

Sitten otettiin putki pariin kertaan, ensin suorana, sitten mutkana, mikä onnistui jo ihan ilman pienintäkään ongelmaa. Nyt pystyin lähettämään Fisun jo n. metrin(!) päästä putkeen, eikä tarvinnut työntää sitä enää sisään asti.. =)

Sitten olikin Maisan vuoro mennä radalle. Rata oli kiva, siinä oli aka paljon suht suoraa, mutta myös pari tosi haastavaa vientiä hypyillä. Eka kerta oli tosi tönkkö, jouduin peruuttamaan jotenkin tosi pitkään yhdessä valssikohdassa kun piti kuljettaa koira yhden hypyn ohi toiselle esteelle. Vaikea näitä on kuvailla, mutta hankala kohta kuitenkin. Kokeilin yhteen kohtaan takaaleikkausta, joka ei onnistunutkaan. Taisin lähteä itse hiukkasen liian aikasin liikkumaan toiseen suuntaan, jolloin Maisa jarrutti juuri ennen rimaa eikä hypännytkään. Otettiin siis koko homma alusta.

Nanna neuvoi ottamaan ekassa valssikohdassa sivuetäisyyttä enemmän Maisaan, jolloin ehtisin valssata eikä tarttisi peruutella koiran kanssa. En oikein vieläkään luota Maisan irtoamiseen kovin paljoa, jotenkin aina luulen, että se on niin kiinni mussa etten voi lähettää sitä minnekään. mutta nyt kuitenkin kokeilin ottaa etäisyyttä sivusuunnassa, mikä toimikin ihan loistavasti! Maisa meni tosi hienosti hypyille, eikä ollut edes tulossa missään vaiheessa mua kohti tms. Oli tosi mieletöntä huomata, miten hyvin koira osaa, kun siihen vain luottaa vähän enemmän. Takaaleikkaus-kohtaan tein nyt valssin tilalle, mikä toimi vähän paremmin, mutta olin pikkuisen yhä myöhässä. Ihan hyvin se kuitenkin meni.

Radan lopussa oli mutkaputki, jonka jälkeen hyppy putken suun suuntaisesti ulkokautta ohjaajaan päin. Otin Maisan "käteen" putken suulta ja työnsin hypyn toiselle puolelle ("takaa"). Se toimi hyvin ja loppusuoran Maisa meni tosi hyvään vauhtiin. Hirmu hyvä suoritus siis, olin Maisaan tosi tyytyväinen (ja kai vähän itseenikin... :) )!

Pennun kanssa tein lopuksi vielä pari kahden hypyn pätkää radalta. Pari valssia, jotka onistuivat ihan kivasti. Fisu ei kuitenkaan vielä osaa hakea itse siivekkeille, joten se pitää viedä "hypyille" (ilman rimoja tietty) ihan kädestä pitäen. Hyvin se kuitenkin kulkee mukana ja lähtee esim. takaakiertämään siivekkeet jos sen lähettää. Tein myös mutkaputki + hyppy -"rataa", jättäen taas namukipon hypyn taa. Nyt Fisu meni tosi hyvin putkeen ja jatkoi siitä heti suoraan namulle, vaikka itse jäin vähän syrjemmälle. Ei siis ollut mun luokse tulossa välissä, vaan eteni hienosti.

Hyvät treenit siis molempien tyttöjen osalta!

Fisu tykkää hirveästi tehdä, mutta (tai juuri siksi) se käyttäytyy muutoin hallila aika kurittomasti. Se huutaa hulluna jo siinä vaiheessa kun tajuaa, että aion laittaa sen seinään kiinni. Ja toki seinälläkin. Myös halliin tulijoille se huutaa. Jos haluan sen hiljaiseksi, joudun aika kovastikin komentamaan sitä (lähinnä fyysisesti, ei tohon pahemmin tyttöön sanat tehoa). Myöskään huomiotta jättäminen ei oikein toimi, vaan huuto vaan jatkuu. EHkä otan vesisuihkun tms. ensi kerralla mukaan.

Muuten se kyllä tottelee hyvin, ei lähde treenatessa muiden koirien luo (enää) juoksentelemaan vaan pysyy luona. Tai no, jos joku avustaja on lähellä, sitä se käy tervehtimässä joka suorituksen välissä. :P Viimeksi naurettiin, kun pentu kävi ihan joka kerta putkesta tultuaan Kristaa moikkaamassa, sitten vasta päästiin jatkamaan matkaa....

Kyllä siitä vielä kiva koira kasvaa. ...ja toivottavasti vähän järkevä(mpi)kin...

Piha-agia ja lenkkionnistumisia

Kävin tänään rautakapuasta hakemassa omien pujottelukeppien tekoon väineet.
Laitoin 4 keppiä ja kanaverkot ja kokeiltiin pennun kanssa ekaa kertaa pujottelua. Laitoin kupin + namun toiseen päähän ja ohjasin pennun 2kujaan", josta se heti tajusikin jatkaa kupille. Ei pelännyt verkkoja vaan "pujotteli" heti reippaana väleistä. Tehtiin joitain toistoja siten, että vein pennun aina alkuun ja lähetin namulle. Pari kertaa jouduin kädellä avustamaan sen ekaan väliin, mutta muuten onnistui tosi hyvin. Jos en ihan kujan alkuun sitä vienyt, se meinasi lähteä suorinta riettiä verkkojen ohi kupille, mutta palautin sen alkuun ja vein sen taas ihan melkeen ekaan väliin asti. Mutta hyvä aloitus keppien treenaamisele!

Lähdettiin sitten lenkille ja päätettiin poimia äidin kanssa mustikkaan lähtenyt Maisa metsästä mukaan. Kun tultiin paikkaan, missä marjastajat oli, Maisa tulikin jo meitä vastaan, oli kuullut äänet jo kauempaa. Kun Fisu näki äidin pensaassa, se oli taas lähdössä haukkumaan kun ei tätä tunnistanut (käskin äidin olemaan hiljaa, jotta saataisiin harjoitella näitä huuto-tilanteita). Nappasin liinasta kiinni ja kielsin pentua. Se hiljeni kun pari kertaa komensin, sitten kutsuin luo ja palkkasin. Pentu sai luvan pydettyään (istu + katse) lähteä tutustumaan "pelottavaan häirikköön" metsässä. :) Pentu meni nätisti äidin luo, vaikkei vieläkään ollut tajunnut kuka tämä oli. Ihan ihmettelin kun se ei enää huutanut. Sitten se totesi että tuntee tyypin ja jatkoi menoaan.

Nyt ollaan muutenkin aina välillä saatu tilanteita joissa olen päässyt puuttumaan ongelmakäyttäytymiseen. Positiivista on, että nyt liinan kanssa pentu ei ole enää päässyt kenenkään luokse rähjäämään sekä se, että kun kiellän ja pysäytän sen matkan liinalla, se tulee luo ja rauhoittuu. Negatiivista taas on se, että se edelleen on lähdössä ihmisten (ja etenkin koirien) luo huutamaan. En tosin tiedä, menisikö se vieläkin ihan lähelle haukkumaan tai pysähtyisikö se kiellosta vaikkei liinaa olisi, mutta ehkä kuitenkin jotain hyötyä tästä liinalenkkeilystä on ollut. Hiljaa hyvä tulee. Toivon mukaan...

Olen myös tehnyt välillä metsässä katoamisia eli hävinnyt pennun näköpiiristä kun se on menyt kauemmas välittämättä musta. Kun pentu tajuaa mun hävinneen, se tulee kylä etsimään, mutta kun löytää mut, toteaa vain että "täällähän tää tyyppi oli" ja jatkaa matkaa. Ihan erilailla käyttäytyy kuin Maisa pentuna (ja yhä edelleenkin). Maisa on aina onnensa kukkuloilla jälleennäkemisen riemusta kun löytää mut jostain pensaasta tai kiven takaa. Se suukottaa ja on niiin riemuissaan. Pentu taas ei osoita mitään ilon merkkejä. Mutta aika erilaisia tytöt ovat muutenkin luonteiltaan...

Sunnuntaitreeniä

Tytöt olivat aamulla aika väsyneen oloisia eilisen näyttelypäivän jälkeen joten lähdin vasta aamupäivällä niitä lenkittämään. Päätin pitää lenkin lomassa molemmille pienen treenituokion läheisellä hiekkakentällä, joten varustauduin lenkkiin nakein + naksuttimin.

Mentiin tyhjälle kentälle, jossa ei onneksi ollut pikkupoikia palloilemassa. Päästin koirat hetkeksi riehumaan ja juoksemaan pienet hepulit ennen treeniä. Sitten Fisu tolppaan kiinni ja Maisa tokoilemaan. Otin sen kanssa (pitkästä aikaa!) perustokoilua, lyhyen paikallaolon, lyhyitä seuraamispätkiä, liikkeestä maahan, istu ja seiso ja sivulletuloa yksittäisenä liikkeenä. Maisa keskittyi tosi hyvin, vaikkei toko sen lempipuuhaa olekaan. Nakin avulla senkin saa kuitenkin tykkäämään tokoilusta ja kivasti treenituokia sujuikin.

Sitten koiran vaihto. Fisulle jätin liinan kiinni, koska sitä olisi alkuun kiinnostanut hihnassa haukkuvan Maisan ärsyttäminen kuin mun kanssa puuhailu. Tyypillistä...

No, pari kertaa kun kielsin sitä ryntäilemästä Maisan luo ja pysäytin sen liinalla, se lopulta lopetti ja pystyi keskittymään asiaan. Aloitettiin tokolla. Otin aluksi sivulletuloa, jossa olen saanut käsimerkkiä häivytettyä jo aika hyvin. Se tulee tiiviisti jalkaan kiinni, mutta sillä on tapana jättää molemmat takajalat vasemmalle puolelle vähän kuin nojaten muhun. En sitten tiedä onko se huono juttu.

Otin myös yhden tai parin askeleen "seuraamista" (eli nakki naamassa -kävelyä). Pentu otti tosi hyvän ja tiiviin perusasennon kun pysähdyin. Treenattiin myös paikallaoloa. Nyt pystyin jo astumaan askeleen sivulle ilman että Fiz liikkui. Kaksi askelta oli kuitenkin selvästi liikaa..

Lopetin pennun treenit temppuiluun; harjoittelimme mm. pyörimistä, jalkojen pujottelua, kasia jalkojen välissä ja agilityyn liittyen poispäin- ja sylikäännöksiä. Hyvin F jaksoi keskittyä, eikä haahuillut yhtään Maisan luo tai muuallekaan kun ensin päästiin aloittamaan.

Otin Maisan kanssa vielä tanssitreenit (pitkästä aikaa tässäkin kohtaa..). Kerrattiin mm. pyörimisiä, pujottelua, liikkeestä käännöksiä eri suuntin, peruuttamista, käsien välistä hyppyä, taakse menoa jalkojen välistä (oikein päin ja peruuttaen), mun ympäri kiertämistä (oik.päin ja peruuttaen), jalan yli hyppyä, kasia jalkojen välissä, mua vasten nousemista ja kävelyä etujalat mua vasten, mun jalkojen välissä kävelyä ja peruuttamista sekä tassun antamista (ilmaan tai mun jalkaa vasten). Eli lähestulkoon kaiki temput mitä Maisa osaa.

Tosi hyvin se muistaa kaikki temput vaikkei vähään aikaan ollakaan niitä tehty. Tällainen kertailu ei tietenkään ole koiralle kovin aktivoivaa, vaan uuden oppiminenhan on se mikä väsyttää. Mutta on se kiva pitää vanhoja taitoja yllä. Voi kun saisi joskus aikaiseksi tehtyä Maisan tempuista esityksen. Kyllähän niistä saisi, mutta se koreografia, musiikin valitseminen ym.... Taidan vaan olla liian laiska. :/

Jatkoimme sitten lyhyelle metsälenkille, pentu tietenkin hihnassa. Fisu lähti eräällä kalliolla harhailemaan omia matkojaan, taisi saada jonkun hajun. Jäin ison kiven taakse, mistä näin pennun liikkeet. Kuvittelin, että se olisi tullut mua etsimään kun "katosin", mutta mitä vielä. Ei pentua olisi mun olinpaikka voinut vähempää kiinnostaa, vaan se jatkoi haisteluaan ja katosi jo näkyviltä. Menin perään, sellaiselle etäisyydelle että näin Fisun. Kutsuin kerran pentua nimeltä, mutta se ei reagoinut mitenkään. Sain tarpeekseni ja menin se luo pitämään pienen puhuttelun.

Sitten jatkettiin matkaa ja kutsuin heti pentua taas luokse, nakilla palkaten kun se totteli. Loppumatka meni sitten paremmin, mutta ihmisiin ei törmätty ollenkaan.

Kun koirat oli saaneet vähän levätä, menin pihaan rakentamaan agilitysiivekkeitä muistuttavan esteen ja laitoin siihen rimankin, ehkä 10 cm korkeuteen.
otin sitten pennun kanssa vielä pienet agitreenit. Aloitin eteenmenolla, kuppi esteen toisella puolella. Pentu meni innokkaana namulle ja hyppäsi hyvin riman yli.

Harjoittelin tämän yhteydessä myös paikallaoloa, mikä nyt sujui jo tosi hyvin. Pentu malttoi pysyä paikallaan vaikka otin muutamia askeleita sivulle. Harjoittelin sen kanssa myös takaaleikkauksia, siivekkeen takaakiertoja, hyppyjä läheltä siivekettä kääntyen oikealle ja vasemmalle, poispäin- ja sylikäännöksiä. Suurimman osan treenistä rima oli vielä poissa, lähinnä eteenmenoa halusin kokeilla riman kanssa.
Hyvin pentu "toimi" ja pysyi koko ajan mun kädessä kun tarvitsi. Irtoaminenkin siltä sujuu kuitenkin tosi hyvin.

Otin Maisankin kanssa lyhyet treenit yhdellä hypyllä. Sen kanssa tehtiin jaakotuksia ja muitakin juttuja mitä myös pennun kanssa tein. Seuraavaksi pitäisi varmaan tehdä kepit pihaan. Vielä kun keksisi mistä ja miten...

Pennun eka näyttely

Tänään oltiin Hyvinkäällä UPK:n erkkarissa. Fisulle tämä oli ihan ensimmäinen näyttelykerta, ei oltu aiemmin ehditty mätsäreihinkään harjoittelemaan. Kotona oltiin sentään vähän seisomista hajoiteltu.

Mentiin hyvissä ajoin paikalle ja käytiin vähän juoksuttamassa pentuja, Riesa-sisko sekä veljet Riimi ja Pete olivat mukana. Otto-veli ei valitettavasti päässytkään mukaan. Pennut kierivät vuorotellen maassa ja mylläsivät kaikki yhdessä heinikossa. Onneksi mudi ei ole mikään turkkirotu!

Vielä oli aika pitkä aika meidän kehän alkuun, joten koirat pääsivät välillä autoon nukkumaan.

Meidän luokka oli siis ev. pikkupennut 5-7kk. Ensin oli vuorossa urokset, Pete ja Riimi kahdestaan. Pete valittiin näistä "paremmaksi" ja sitten oli narttujen vuoro. Fisun luokassa oli 4 muuta koiraa, Riesa, kesän MURO:sta tutut Helmi ja Hitti sekä Seci.

Fiz esiintyi yllättävän hyvin. Tuomaria se aluksi vähän vierasti, mikä tuli mulle yllätyksenä. Ihan reippaana se kuitenkin näytti hampaat ja antoi tutkia, ei siinä mitään ongelmaa. F käveli hyvin, tosin katsoi mua (eli namuja) tietysti koko ajan. Seisoakin se jaksoi tosi hyvin paikallaan vaikka tuomari kirjoitutti arvostelua aika pitkään. Lopulta kun mentiin vielä kaikki samaan riviin, tuomari katseli jonkin aikaa koiria ennen kuin tiputti Fisun pois. Ei siis päästy neljän parhaan joukkoon. Sen sijaan Riesa-sisko pärjäsikin tosi hyvin, oli narttupennuista paras.

Paras pentu kehässä Pete oli ROP ja Riesa VSP. Hienosti siis meni sisaruksilla!
Fisukin sai kuitenkin oikein hyvän arvostelun, eipä siinä paljon mitään huonoa ollut.
Tuomarina oli slovenialainen Lidija Oklescen.

Fisun arvostelu:
5 months old female puppy. Nice clean shape at head. Eyes just slightly light. Ears of good carriage & size. Good topline. Good angulation. Straight parallel legs. Good feet. Good set & carriage of tail. Coat of good quality. In movement slightly out in elbows.

Jälkeenpäin mietittiin, että toi maininta liikkumisesta ehkä johtui siitä, että F tosiaan katsoo mua, jolloin etuliikkeet ehkä menee huonommiksi. Mutta voihan se johtua toki muustakin. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen päivään ja Fisun esiintymiseen ja arvosteluun. Hyvä kokemus ekaksi näyttelyksi!

Kuvia:

Tylsistyneenä odotellaan omaa vuoroa... :P


Odottelua kehän laidalla


Tutkitaan yhdessä!


Esiinnytään

Pentuagilitya

Tänään pidettiin Purinalla pienet pentutreenit Fisulle ja Rasselle.
Ensin tein eteenmenotreeniä pennun kanssa. Laitoin 2 hyppyä peräkkäin ja päähän kupin missä namut. Oon opettanut Fisulle, että luvan lähtöön saa kun katsoo menosuuntaan, eikä se enää muhun otakaan kontaktia noissa tilanteissa, vaan tuijottaa hyvin namukippoa. Pentu tajusi siis heti mistä oli kyse ja juoksi vauhdilla kupille. Sinne vielä uusi palkka ja taas sama juttu. Hyvin meni ja vauhtia oli tosi kivasti!

Otin sitten yhdellä hypyllä takaaleikkauksia. Laitoin kupin viistoon hypyn taa, lähetin pennun sinne ja leikkasin itse takaa. Hyvin sujui, pentua ei mun erilainen liike hämännyt yhtään. Sitten oli Maisan vuoro ja Fisu pääsi seinälle odottamaan (huutamaan).

Maisan kanssa otin puomin alasmenoa. Nykyisin siis lätkä ja sinne lähetys kun katse on eteenpäin. Jään itse aina taka-alalle, tarkoituksena siis saada suoritukseen Maisalle itsenäisyyttä. Lopuksi otin puomin kokonaisuudessaan, Maisa meni nyt hyvin päähän ja pysähtyi. Eli hyvä suoritus.

Sitten tein pariin kertaan kuutta keppiä. (6 siksi että Maisa tylsistyy helposti 12:lla jos tekee monta toistoa). Lähetin Maisan kepeille vasemmalta (keppien alusta katsottuna) pienestä kulmasta. Tässä oli ti treeneissä ongelmaa. Kerran Maisa meni väärään väliin, mutta sen jälkeen sujui ja se haki tosi hyvin, vaikka en kuljettanut sitä alkuun, vaan annoin sille enemmän tilaa hakea itse. Otin myös sivuetäisyyttä sen pujotellessa, mikä onnistui ilman että vauhti olisi hiipunut. Krista piteli namukippoa keppien päässä ja se sai ehkä Maisaan vähän lisää intoa. Otin myös takaaleikkauksia ja samanlaista pientä kulmaa toiseltakin puolelta lähettämällä, mikä sujui myös hyvin.

Sitten oli taas pennun vuoro. Tehtiin pieniä ohjausharjoitteita U:n muotoisella "radalla" = hyppy, mutkaputki, hyppy. Otin ensin pelkän putken mikä sujui hyvin ja sitten hyppy-putki, mikä onnistui myös tosi kivasti (Fisu ei montaa kertaa ole mutkaputkea tehnyt). Laitoin sitten namukipon viimeisen hypyn taa tarkoituksena lähettää pentu sinne putken jälkeen. Nyt pentu ei sitten suostunutkaan menemään putkeen vaan olisi halunnut suoraan kupille. Vaikka otin kupin pois, putki ei enää sujunut. Laitoin sitten putken suoraksi ja tein pelkästään sitä muutamia toistoja.

Jätin putken sivuun ja tein kahdella vierekkäisellä hypyllä välistävetoja pariin kertaan ja takaakiertoa. Hyvin pentu tekee, mutta vauhtia voisi olla vähän lisää. Lopuksi lisäsin vielä pikkuhiljaa putken kulmaa ja lopulta se oli samanlailla mutkalla kuin aluksi ja se onnistui taas hyvin. Varmaankin namukippo toisessa suunnassa houkutteli aiemmin niin paljon, ettei pentu tahtonut mennä putkeen.

Pieniä ongelmia tuotti myös alussa ensimmäinen hyppy. Fisu ei nimittäin oikein osaa vielä jäädä paikalle esteen taa, joten mun oli vaikea saada siihen sivuetäisyyttä, jotta olisin voinut juosta putkelle suorassa linjassa. Pariin kertaan pentu oli lähdössä mun kanssa hypyn ohi. Paikallaoloa pitäisi siis harjoitella lisää jotta pentua voisi jättää odottamaan.

Treenit oli kuitenkin loppujen lopuksi ihan onnistuneet, muutamaa ongelmakohtaa lukuunottamatta. Varmaan kannattaisi ottaa putkella yksittäisenä vielä lisää toistoja ennen kuin alkaa yhdistellä sitä enempää muihin juttuihin.

Hallilla oli myös pari muuta kävijää, mutta pentu käyttäytyi tosi hyvin. Pariin kertaan se haukahteli tulijoille, mutta ei lähtenyt kenenkään luo ilman lupaa ja tuli luokse kun pyysin. Jotain edistystä siis hallittavuudessakin. :)

Lenkki muka kahdestaan pennun kanssa + vähän muuta

Eilen lähdin ilalla pennun kanssa metsään ilman Maisaa. Ja tietty liinan kanssa.
Fisu pysyy tosi kivasti lähettyvillä, joten liinaa ei muuten tarvittaisi ilman näitä yhtäkkisiä huutoryntäyksiä.

Oltiin kävelty aika pitkään eikä ketään ihmisiä tietenkään ollut tullut vastaan. Se tässä liinaharjoittelussa ärsyttääkin kun tilanteita tulee niin harvoin joista pentu oppisi jotain ja huonoon käyttäytymiseen pääsisi puuttumaan...

Kohta alkoi kuitenkin meidän takaa kuulumaan ihmisen ääniä. Pentu oli mun takana, jäänyt jotain haistelemaan. Kohta näin, että meidän takaa oli tulossa kaksi flättiä ihmisensä kanssa. Koirat oli kiinni. Fisu alkoi haukkua, muttei ollut edes lähdössä niiden luo. Kutsuin sen luo, se tuli vähän epävarman oloisena, samalla haukkuen. Palkkasin ja kutsuin sen mukaan jatkamaan matkaa. Se kuitenkin pälyili koko ajan taakseen ja haukahteli välillä. Koirat tulivat siis meidän takana. Päätin antaa niiden mennä meidän ohi ja jätin vähän syrjemmälle polusta odottelemaan, namuja syöden.

Fisu haukahteli yhä välillä ja koirien omistaja ehdotti että antaisin pennun vähän tutustua niihin kun sitä selvästi kiinnosti, mutta samalla vähän jännitti. Päästin sis pennun haistelemaan ja se alkoi pian jo hakea koiria leikkimään. Omistajaakin se tervehti iloisena.

Kun jatkettiin matkaa, Maisa ilmestyi yhtäkkiä metsästä meidän luo. Tiesin, että äiti oli lähtenyt sen kanssa marjastamaan, joten kysyin Maisalta "missä äiti on?". Maisa lähti ryteikön läpi menemään ja me pennun kanssa perässä. Sieltähän se äiti löytyikin, Maisa oli tietysti kuullut pennun haukun ja sen oli ollut pakko päästä meitä etsimään. :D Ja voi että miten iloinen se oli kun meidät löysi. Mentiin siis kotiin lauma koossa eikä muihin enää törmätty matkalla.

Taitaa siis olla niin, että tytöt yhdessä ryntäävät huutamaan vastaantulijoille, mutta yksinään ei kumpikaan tee muuta kuin haukkuu paikallaan. Kasvattaja-Johanna ehdotti Maisallekin liinaa (voin jo nyt kuvitella 2 liinaa ihan solmussa...) tai sitten räminätölkkiä jos tytöt sillä pysähtyisivät. Varmaan otan tölkin käyttöön jos ei tilanne pikkuhiljaa parane liinan kanssa. Pitäisi vain useammin saada näitä tilaanteita, joissa ongelmaan pääsisi puuttumaan... Liian vähän tulee meidän metsissä porukkaa vastaan.

Tänään oli pentutottis peruttu, huomenna mennään Purinalle treenailemaan Kristan ja russeleiden kanssa.

Otin tänään vähän kotitokoa (sivulletuloa, maahanmenoa, paikallaoloa) ja harjoiteltiin näyttelyseisomista. Pentu pääsee lauantaina erkkariin esiintymään. Odotan innolla, mitä pentu siellä tekee. Varmaan riehuu ja pomppii kehässä sisarusten perässä... Täytyy varmaan varautua makkaralla tms. tosi herkulla.

Poseeraus

Tässä tämänpäiväinen kuva tytöistä. Kerrankin paistoi monen synkän päivän jälkeen.

Onnistunut liinaohitus

Jes, kerrankin ärsyttävästä liinasta oli lenkillä jotain hyötyä!
Tänään pidin koko lenkin ajan pennulla liinan ja ihme kyllä se ei edes tarttunut pahemmin mihinkään vaikka pentu juoksee risukoissa ja kiertää puita ym.

Ja metsässä tuli jopa yksi ihminen vastaan, mikä oli ajankohtaan (aamupäivä) nähden tosi ihmeellistä. Näin ihmisen ennen koiria, mutta en reagoinut siihen mitenkään, ajattelin katsoa miten tytöt suhtautuu. Kun pentu huomasi kulkijan se alkoi haukkua, mutta astuin liinan päälle eikä se päässyt siis eteenpäin. Kutsuin sen luo ja palkkasin jonka jälkeen vapautin (ihminen ei tullut vastaan vaan kääntyi toiseen suuntaan). Fisu oli vielä uudelleen lähdössä perään haistelemaan tyypin jälkiä (tosin ihan hiljaa eikä huutaen), joten kielsin ja pysäytin liinalla taas sen etenemisen. Kutsuin luo ja palkkasin. Sitten jatkettiin matkaa nätisti.

Toivottavasti tästä jäi pennulle päähän jonkinlainen mielleyhtymä, ettei ihmisten luo ryntäillä huutamaan. Tosin pennun reaktio ei muutenkaan ei ollut niin voimakas kuin kerran tai kaksi aiemmin, ehkä koska kyseessä oli pelkkä ihminen, eikä koiraa. Mutta onnistunut luopuminen kuitenkin.. :) Positiivista oli myös miten hyvin pentu kuitenkin totteli, eikä jatkanut huutamista kun liina pysäytti sen matkan. Tästä on hyvä jatkaa metsäkäyttäytymisen harjoituksia!

Agitreeneissä

Eilen otin molemmat tytöt mukaan Maisan treeneihin. Mentiin bussilla (tai itse asiassa kolmella) mikä sujui tällä kertaa ihan hyvin pennunkin osalta. Ei pahoinvointia tms.
Hallilla laitoin tytöt vessaan odottamaan siksi aikaa kun rakennettiin rataa, en jaksanut kuunnella taukoamatonta huutoa...

Ensin oli Maisan vuoro. Teemana oli vauhtitreeni. Ekaan rataan kuului pari hyppyä, mutkaputki, pari hyppyä ja lätkällä palkka. 2 ekaa kertaa mun piti hakea namu lätkältä just koiran nenän edestä. Se pisti Maisaan varmaan vähän lisää vauhtia ja kolmas kerta meni aika kovaa kun Maisa sitten sai itse hakea namun. Maisa irtosi putkeenkin tosi hyvin, yleensä sitä pitää viedä vähän pidemmällä kuin nyt.

Seuraava rata oli haastavampi, siinä oli pari putken suun ohi vientiä, vähän vaikeampi keppikulma, mutta muuten paljon suoraa vauhdin saamiseksi. Rata sujui hyvin ja toisella kerralla vielä paremmin. Mm. kohta, jossa olin lähettänyt Maisan kiertämään yhden siivekkeen takaa meni paljon paremmin kun vein sen 2kädestä pitäen" siivekkeen taa kuljettaen sen läheltä siivekettä. Nyt Maisa meni kepeillä toiseen väliin ja sain (taas) vinkiksi antaa sille enemmän tilaa ja lähettää sen kauempaa suorittamaan keppejä. Pitäisi vain luottaa koiran osaamiseen eikä rynniä itse hirveää vauhtia keppien alkuun ja painostaa koiraa siellä... Niinpä.

Kolmanella pätkällä oli pussi, josta käännyttiin heti 90 asteen kulmassa sivuun hypylle ja siitä jatkettiin taas putkelle, mikä oli pussin kanssa samalla linjalla. Putkelta taas sama juttu sivuun hypylle ja hypyltä mutkaputkeen, 2 hyppyä ja tiukka käännös kepeille, joihin sisäänmeno vasemmalta puolelta lähes 180 asteen kulmassa.
Ensin tein näillä hypyillä valssin ja takaaleikkauksen mikä ei sujunut ollenkaan. Maisan käännökset oli tosi pitkät ja muutenkin homma tökki. Kepeillä sisäänmeno ei myöskään onnistunut. Maisa kiersi hyvin oikealta puolelta sisään, mutta menikin (jälleen) toiseen väliin. Toisellakaan kerralla ei onnistunut sen paremmin, vaikka nyt annoin sille enemmän aikaa enkä lähtenyt itse heti kiireellä eteenpäin ekan välin jälkeen. Tällaista kulmaa pitäisi siis harjoitella selvästi enemmän...

Toisella kerralla hypyt sujui kuitenkin paljon paremmin. Nyt pyörin itse ekalla hypylla 360 astetta ympäri kun Maisa suoritti hypyn. Tämä toimi paljon paremmin kuin eiampi tapa (valssaus ja takaaleikkaus putkella). Toisella hypyllä teinkin valssin kauemmalla siivekkeellä ja siitä suoraan seuraavaan putkeen, mikä toimi jälleen paljon paremmin kuin takaaleikkaus hypyllä sekä putkella. Nämä siis tosi hyvin, mutta ne kepit tökki. Eipä voi muuta kuin harjoitella enemmän.

Pennun kanssa tein aina välillä pieniä harjoituksia. Lähinnä yhdellä hypyllä (ilman rimaa siis). Teimme siivekkeen takaa kiertoja, kääntymistä heti "hypyn" jälkeen sekä eteenmenoa ja takaaleikkauksia. Nyt eteenmenokin jo sujuu kun pennun muisti on sen verran pitkä, että se muistaa vielä hypyn toisella puolella, että jätimme juuri lätkän ja namun toiselle puolelle. (Toisin kuin vielä vähän aikaa sitten.... :D ) Myös takaaleikkauksissa lähetin sen lätkälle, eikä mun erilainen liike pennun takaa tuottanut mitään ongelmia. Hyvin sujuivat myös muut harjoitukset, eteenmeno on tosi vauhdikas ja kierrot sujuu ihan kivasti.

Yhdessä vaiheessa pentu lähti yhtäkkiä Annikan Elvis-borderterriein luo leikkimään. Kun sain sen kiinni ja nappasin syliin, se ärähti oikein kunnolla. En ole ihan varma oliko tämä suunnattu mulle vai Elvikselle, mutta tulkitsin sen kyllä itselleni osoitetuksi. Pentu sai kuulla kunniansa ja sen jälkeen pääsi seinään kiinni, ei siis enää jatkamaan treenaamista sillä kertaa.

Vähän myöhemmin tein sen kanssa keinua ensimmäistä kertaa. Laitoin maksipöydän keinun alle, joten "niiaus"-liike ei ollut suuri. Houkuttelin Fisun ihan päähän asti enen kuin laskin keinun alas. Tarkoituksena on että se oppisi menemään nopeasti päähän odottamaan laskeutumista. Maisan suorituksista on siis opittu jotain... Muutaman kerran se meinasi vähän liukastua, mutta pidin koko ajan sen valjaista kiinni, joten se ei päässyt tilannetta pelästymään. F meni reippaasti keinulle, vähän jännitti keinun laskeutumista, mutta oli kuitenkin tosi reipas. Päässä pysäytin sen 2on-2off asentoon ja palkkasin siinä vielä runsaasti.

Lopuksi tehtiin pennun kanssa vielä suoraa ja mutkaa putkea, nyt mutkakin meni jo hyvin parin yrityksen jälkeen. Suora putki menee lähettämällä jo tosi hienosti ja lujaa! Sitten tehtiin vielä pari kertaa pussia. Annika piteli Fisua pussin päässä ja mä kutsuin sitä pitäen kangasta samalla ylhäällä. Pentu tuli tosi reippaasti läpi. Se oli ihanan innoissaan ja juoksi aina tuhatta ja sataa Annikan luo takaisin uutta suoritusta varten. =) Hauska pentu.

Hyvät treenit siis molempien osalta. Kiva kun pennunkin kanssa voi jo jotain pientä tehdä, ettei se joudu ihan toimettomana odottelemaan halilla koko 1,5 tuntia...
Maisa oli paljon innokkaampi kuin viime kerralla ja vauhtia oli varmaan tuplasti enemmän kuin silloin. :)

Ikävä kyllä Fisu on jo oppinut huutamaan hallin seinällä ja sen ääni on ihan hirveä...

Liinalenkillä

Eilen lähdettiin sitten illalla heti testaamaan uutta liinaa metsälenkille. Hankkimani liina oli kuitenkin "hieman" liian pitkä, 30m nimittäin. Ongelmana oli myös se, että tiheässä metsässä pentu menee sellaista siksakkia risukoissa ja puiden väleissä, ettei ollut toivoakaan pitää liinaa sen perässä. :/

Kun päästiin vähän harvempaan metsään, liinaa taas ei tarvittu, sillä kun näen pitkälle mahdolliset vastaantulijat, ehdin reagoida niihin, eikä huuto-ongelmaa ole. Kuitenkin erään kulman takana olikin ihmisiä pensaissa poimimassa vadelmia. Maisa huomasi ekana heidän polkupyörät ja alkoi haukkua niille. Olin ihan ihmeissäni kun pentu ei mennyt mukaan huutamiseen vaan jäi paikalleen katsomaan. Kun kutsuin sitä, se tuli nätisti luo ja sitten mentiin rauhassa marjastajien ohi. Laitoin Fisun taas liinaan ja pidin loppupäätä kädessäni niin että Fisu tunti olevansa vapaana. Kohta vastaan tulikin yllättäen lenkkeilijä. Kutsuin Fisun luo ennen kuin se näki ihmisen ja syötin sille namuja tämän mennessä ohi. F ei kiinnittänyt tyyppiin mitään huomiota. :)

Seuraava ohitustilanne tuli myös hieman yllättäen, nyt vastaan tuli 2 ihmistä + koira. Maisakaan ei tainnut huutaa näille, vaikka sekin varmasti vähän yllättyi. Kutsuin koirat taas luokse (Fisun liinaa ei tarvittu ollenkaan) ja mentiin nätisti ohi namuja syöden. Hyvä.

Oltiin taas hevostallien suunnalla, soratiellä, missä näkee monen sadan metrin päähän. Irrotin pennun liinan kokonaan, sille ei nyt ollut mitään tarvetta. Ihmisiä käveli vähän matkan päässä edessä ja takana mutta tytöt olivat niistä välinpitämättömiä. Ne juoksivat ärinä-murina -juoksuaan edestakaisin aika lähelle muita ihmisiä, mutta kun kutsuin niitä, molemmat tulivat innoissaan takaisinpäin. Fisu tuli muutenkin vähän väliä luokse ihan pyytämättä hakemaan namuja. Tosi kiltti tyttö! Maisa jäi aina maahan makaamaan odottamaan siskoa ja taas riehuminen jatkui kun Fisu kiihdytti takaisin sen luo..

Kun tultiin lähemmäs talleja, laitoin penulle taas liinan ja pidin toisen pään kädessäni. Pian erään mutkan takaa tulikin pyöräilijä vastaan. Kutsuin Fisun luo, se tuli heti nätisti ja jatkettiin matkaa. Tallien lähellä F tutkiskeli kaikkia hevosten hajuja ja oli selvästi vähän varuillaan. Se haisteli myös traktoreita ym. laitteita aika rohkeasti. Ja tietysti maistoi vähän hepan kakkaa...

Taas tuli ihmisiä vastaan, eikä pentu välittänyt yhtään. Päästin sen taas pelloilla vapaaksi ja kun tultiin hiljaisille hiekkateille, laitoin vain liinan, enkä hihnaa vielä.

Metsässä oli pakko ottaa taas liina pois. Fisu kun juoksee tiheässä metikössä kaikkialla muualla kuin polulla, ei voi kuvitellakaan, että perässä olisi liina. Kun oltiin jo ihan lähellä kotia, metsässä tuli yhtäkkiä naapurin bichon vastaan ja tytöt ryntäsivät huutamaan sille. En tiedä kumpi niistä aloitti, mutta nyt osallistuivat molemmat huutoon. Otti ihan hirveästi päähän kun melkein koko lenkki oltiin päästy ilman ongelmia ja ihan lopussa taas tapahtui tämä ryntäys.

Maisakin selkeästi toimii aika erilailla kun pentukin on mukana. Itsekseen se ei yleensä koskaan lähde kenenkään luo haukkumaan, saattaa vain huutaa mun lähellä. Mutta yhdessä tytöt juoksee "kohteen" luo räyhäämään. Ja kun ne pääsevät tulijan luo, Fisu alkaa innoissaan tutustua siihen kun taas Maisaa ei kiinnosta koko ihminen yhtään... Ja taaskin kävi niin, että kun itse tulin vastaantulijan luo (tytöt olivat jo ihan rauhassa), Fisu tuli iloisena mua vastaan, joten en alkanut enää torua sitä, vaan palkkasin luoksetulosta. En sitten tiedä miten olisi pitänyt tehdä... :?

Yllättävän paljon tuli siis ihmisiä vastaan, mikä oli tosi hyvä juttu, päästiin harjoittelemaan ohituksia ihan kunnolla. Ongelmat ilmenee selvästi juuri metsässä, missä tilanteet tulee niin yllättäen. Mutta tänään mennään taas uudestaan vähän lyhyemmän liinan kanssa ja katsotaan miten käy. Jos ei liinan kanssa saada tähän ongelmaan helpotusta, pitää vissiin alkaa harkita kauko-ohjattavaa sitruunapantaa. Mutta toistaiseksi yritetään vielä näillä välineillä.

Ihmisten ilmoilla

Eilen päätin aamusta lähteä pennun kanssa kaupoille. Lähdimme bussilla kauppakeskus Selloon. Bussimatka sinne sujui hyvin, pentu tapitti mua slmiin koko matkan ja oli ihan rauhallinen reissaaja. Sellossa kävimme katsomassa valjaita, jotka jäivät kuitenkin kauppaan. En vitsinyt vielä ostaa kun Fisu kuitenkin rotevoituu aika paljon vielä ja haluamissani valjaissa säätövaraa on tosi vähän. On siis vielä parjättävä Maisan valjailla (jotka muuten mahtuvat pennulle löysimmillään!).Hankin pennulle liinan metsäongelmien vuoksi.

Kävelimme Sellossa ympäriinsä ja alkuinnostuksen + vetämisen jälkeen pentu osasi kulkea nätisti ja oli muutenkin tosi reippaana. Yläkerran lattiat oli koiran tassuille hirveän liukkaat mutta muuten oli ihan helppo liikkua koiran kanssa. Hississäkin pentu oli iha rauhallinen, ei pelännyt yhtän. Olihan se pari kertaa jo ennenkin Sellossa ollut. Tällä kertaa ei edes pissitty sisälle! :P

Takaisin tulimme bussilla, joka kiertää kaiken maailman pikkutiet Espoossa. Tämä ei selvästikään ollut hyvä idea, koska Fisu tuli loppumatkasta vähänlevottomaksi. Olin jo painanut stop-nappulaa ja olimme pian jäämässä pois, kun huomasin että pennulla on oikeasti paha olo. Nappasin sen syliin ja pääsimme juuri ja juuri ulos bussista ennen kuin se alkoi oksentaa. Onneksi niin, olisi nimittäin ollut pikkasen noloa ja hankalaa alkaa keräillä koiran oksennuksia bussista... Toivottavasti pentu ei nyt kuitenkaan saa mitään bussipelkoa, aiemmat matkat on kuitenkin aina menneet ongelmitta.

Bussikoira


Reissu oli kokonaisuudessaan ihan hyvä ja tehokasta sosiaalistusta "peräkylän" pennulle. :)

Mouhijärvellä sisaruksia tapaamassa

Lauantaina suuntasimme Mouhijärvelle kasvattaja-Johannan luo. Koko pentue pääsi tapaamiseen, mikä oli ihan huippua! Oli tosi hauskaa nähdä kaikkia pentusia ja nähdä minkälaisiksi ne olivat kehittyneet. Pennut tulivat hyvin toimeen ja koko päivä oli todella antoisa. Nala-sisko oli mielettömän nätti tyttömäinen pentu. Pete oli ihan omaa kokoluokkaansa ja turkeissa oli jonkin verran eroja. Fisu taisi ola karheimmasta päästä karvanlaadussa, Riesa taas selkeästi lyhytkarvaisin. Pennut myös mitattiin ja punnittiin, olihan niillä 5-kuukautispäivä. Fisun mitoiksi saatiin 39-40cm ja 8,9kg. Tytöistä se oli isoin. Pojista Piki, Riimi ja Otto olivat mun silmään aika samannäköisiä. Pikillä oli "onneksi" pieni side jalassa, josta sen tunnisti hyvin. :)

Alkuun kahvittelimme ja koirat peuhasivat keskenään. Maisa tuli hyvin toimeen muiden kanssa. Sille on selkeästi ihan eri juttu ollaanko omalla vai muiden reviirillä. Fisu taisi leikkiä eniten Riesan kanssa, se taitaa olla sille tutuin pentuesisaruksista. Fisu on huvittava äitinsä läheisyydessä. Aina kun Ruuti tulee paikalla, F ihan matelee sen edessä ja on niin nöyränä että! Ruuti vain vähän ärisee sille ja pitää kyllä huolen kuka on pomo..

Pennut päsivät vuorotellen pareittain Lampaita katsomaan. Fisun kanssa vuorossa oli Otto-veli, joka oli jo aiemminkin nähnyt lampaita. Otto oli kovin innoissaan eläimistä, kun taas Fisua ei kiinnostanut yhtään. Se varmaan vähän pelkäsi ja huomasiparhaaksi toimintatavaksi vältellä elukoita. Se meni omia matkojaan aitauksessa ja keskittyi lähinnä lampaan läjien popsimiseen. Voi mitä herkkua!

Kohta pennut pääsivät harjoittelemaan jäljestyksen alkeita. Kaikille tehtiin vuorotellen oma makkararuutu. Fisu etsi hyvin makkaroita eikä tainnut harhautua pois ruudusta missään vaiheessa. Toisaalta olisi ehkä ollut hyvä huomata tallotun ja tallaamattoman alueen ero harhautumalla pois alueelta, mutta ainakin F etsi hyvin.

Kaikki kokeilivat agilityputkea ja Fisuhan oli kuin vanha tekijä. Se meni suoraan putkeen hyvällä vauhdilla ilman houkutteluja. Mutta on se sitä pari kertaa aieminkin harjoitellut. Osa pennuista ei ollut koskaan ennen putkea tehneet ja silti kaikilla sujui hyvin.

Vielä lopuksi pidettiin pennuille pienet näyttelytreenit, nostettiin ne pöyälle ja harjoiteltiin vähän näyttelyhihnassa kulkemista. Fisu "esiintyi" ihan hyvin, vähän pöydällä alkuun jänskätti.


Ahmimiskisaa aloittamassa. Fisu tuli hienosti toiseksi, heti Riimi-veljen jälkeen. :)


Kaikki pennut tuntuivat hirveän tottelevaisilta. Oikeastaan tuntui, että Fisu oli kaikista vähiten hallinnassa. :D Varsinkin alussa se oli kaikesta muusta miljoonasti kiinnostuneempi kuin musta. Se ei tullut luokse kun pyysin ja sylkäisi namut suustaan jotka sille annoin! :O Lopussa se kyllä tuli jo kutsusta luokse joka kerta, mutta muuten se ei ollut ollenkaan mun perään. Tuntui, että muut pennut olivat enemmän omistajiensa perään ja tulivat välillä omiaan moikkaamaan, Fisu taas meni omia matkojaan eikä välittänyt musta yhtään jos en sitä erikseen kutsunut luo.

Ehkä se on luonnostaan itsenäisempi tai sitten en ole tarpeeksi kiinnostava sen silmissä. Mietin myös jos se on Maisan takia jäänyt musta vähemmän riippuvaiseksi. Voisi olla että ainoana koirana sen suhde muhun olisi tullut paremmaksi. Mutta enpä tiedä. Voihan se olla päivästäkin kiinni miten se käyttäytyy.

Toinen asia mihin kiinnitin huomiota muiden pentujen käyttäytymisessä oli juuri yleinen tottelevaisuus. Kun joku pentu oli menossa väärään paikkaan, omistajan piti vain korottaa ääntään ja pentu totteli. Esim. kun joku oli lähdössä portista ulos kun ei olisi saanut, se tuli heti takaisin kun toruttiin. Mietin itsekseni, että Fisu ei varmasti olisi vastaavassa tilanteessa kääntynyt takaisin. Sille ei yleensäkään sanalliset kiellot juuri merkitse... Mutta kaikki pennut on tietysti erilaisia ja varmaan Fisunkin päähän saadaan vähän lisää tottelevaisuutta ajan kanssa.

Johanna kun kysyi onko kenelläkään ollut mitään ongelmia, taisin olla ainoa kenellä oli. Meillä pihahepulit tottelemattomuuksineen sekä metsäryntäykset tuottavat hieman ärsyyntymistä välillä. Mutta nyt olen saanut hyviä vinkkejä, joten ehkä se tästä...

Päivä oli tosi kiva ja ainakin koirille uuvuttava. Koko automatka meni ilman inahdustakaan ja illala kotona oli mukavan rauhallista. =)

Koko porukka kasassa (Arho+Pete, Johanna+Riesa&Ruuti, Mira+Nala, Sini+Riimi, Marjut+Piki, minä+Fisu, JP+Otto)

Treenaamista

Agilityä:
Viime vikolla olin kahdesti treenaamassa Maisan kanssa. Tiistaina oli jo ohjatut treenit, torstaina oltiin kahdestaan hallilla käymässä.
Tiistain treeneissä Maisa oli jotenkin hidas ja innottomampi kuin yleensä. Irtoaminen ei sujunut yhtään ja metallinen ulkorengas tuotti hankaluuksia. Välistäveto-osuus sujui toisella kerralla jo tosi hyvin, ensiksi kaarrokset oli vähän aikaavievät. Yksi rima tipahti, minkä jälkeen Maisa oli hetken vähän turhan varovainen. Keppien sisäänmenokaan ei onnistunut ekalla kerralla vaikka kulma oli suht helppo. Vähän huono fiilis jäi siis treeneistä. Lopussa menin vielä ottamaan pelkää rengasta erillisenä esteenä ja se sujuikin jo ihan hyvin. Pariin kertaan treenasin myös matalaa A:ta ja päätin nyt etten lähde enää lisäämään pysähtymistä alastulolle, muuten Maisalle ei vamrmaan saa mitenkään vauhtia lisää. Nyt se hyppää suht korkealta, mutta ehkä A:ta korotetaessa se tulee vähän alemmas, enpä tiedä..

Torstaina tein vain keinua, A:ta ja keppejä erillisenä sekä ihan parin hyvpyn kanssa poispäinkäännöksiä, välistävetoja ym. A meni jo hyvällä vauhdilla nyt kun en vaadi pysähtymistä alastulolla. Kepit sujui ihan mielettömän hyvin. Harjoittelin kuudella kepillä takaaleikkauksia ja 90 asteen kulmia, jotka onnistuivat kaikki hyvin. Kuudella kepillä saa Maisaan hyvin vauhtia, se ei 12 kepillä kestä monia toistoja kyllästymättä... Hyvät treenit siis tällä kertaa.

Pentua en ottanut mukaan kummallakaan kertaa.

Tokoilua
Torstain pentutottiksessa oli taas paljon väkeä. Aloitimme kontaktin harjoittelulla, missä Fisu on edistynyt tosi hyvin. Se vain tapittaa mua silmiin eikä välitä muista yhtään. Se istuu melkein aina kontaktia treenatessa, joten nostan sen aina välillä seisomaankin ettei kontakti yhdisty vain istumiseen. Tämän jälkeen kontaktikävelyä, mikä sujui myös mainiosti.

Seuraavaksi otettiin ihmisten välistä pujottelua. Fisu istui aika nätisti vierellä kun muut kulkivat ohi, muutaman kerran se vilkuili takaa meneviä koiria, mutta useimmiten keskittyi muhun tosi hyvin. Kun tuli meidän vuoro pujotella, Fisu keskittyi tosi kivasti ja seurasi namukättä. Tiputin koko ajan vahingossa nameja maahan, mikä hankaloitti seuraamista; F olisi tietenkin halunnut jäädä poimimaan kaikki pudonneet namit. ihan hyvin kävely kuitenkin muuten sujui. Ensi kerralla pidän namuista parempaa huolta.

Seuraavaksi oli sivulletulon vuoro. Fisu ottaa melkein aina hyvän ja tiiviin perusasennon. Sain vielä eräältä pumistilta hyvän vinkin pitää käden kiinni jalassa ja kääntää vain kämmentä ympäri, mikä toimi ihmeen hyvin. Tuntui, että F oli jopa vielä lähempänä ja samalla saa käsimerkkiäkin häivytettyä pienemmäksi. Yhdessä vaiheessa Fisu alkoi pälyillä metsän rajaan vähän pelokkaan näköisenä. Varmaankin kuuli jotain ääniä sieltä. Hetkeen se ei voinut keskittyä kovin hyvin, mutta se meni kuitenkin äkkiä ohi.

Tästä jatkettiin paikallaolon harjoitteluun. Pyydän Fisun sivulle ja nykyään jo sanon paikka-käskyn kun se tuntuu ymmärtävän mistä on kyse. Se pysyy jo paikallaan vaikka irrotan namukäden hetkeksi sen naamasta ja astun vähän kauemmas. Kävin myös välillä sen takana namut tietty koko ajan koiran naamalla, ja F pysyi hyvin paikallaan. Sitten aina vapautus taaksepäin. Hyvin meni.

Välillä leikin vetoleikkiä pennun kanssa, siitä se innostuu ihan suunnattomasti. Mutta kun lelu menee takaisin taskuun, F pystyy kuitenkin keskittyä heti treenaamiseen, mikä on tosi kiva...

Treenit sujuivat siis oikein mukavasti ja hyvin jaksoi pentu keskittyä koko ajan.

F imuroi taas kaikki tipahtaneet namut mitkä se kentältä löysi, en sitten tiedä oliko tämä yhteydessä seuraavan päivän ripuliin.... :S

3/4-sisko kylässä

Viime viikolla Fisun "enemmän kuin puolisisko", Muru, kävi meillä leikkimässä.
Fisu oli kaverista heti ihan innoissaan. Tytöt tulivat hirmu hyvin toimeen ja riehuivat hulluina helteestä huolimatta. Maisaa otti kovasti päähän kun "blondi teini" tuli hänen pihalleen riekkumaan ja Maisa hoiti poliisin virkaa taas ihan kiitettävän hyvin. Mutiaisia tämä ei kuitenkaan pahasti häirinnyt, vaan meno jatkui yhtä vauhdikkaana.

Maisa paheksuu mudien riehumista


Mennään kovaa!


Sitten vähän levätään.


Pihariehumisen jälkeen suuntasimme Pitkäjärven rantaan ja Muru paineli heti uimaan. Fisu jäi kirjaimellisesti rannalle ruikuttamaan; se komensi Murua takaisin rantaan ja ärisi kun tämä tuli takaisin.. :D Tytöillä oli hauskaa ja hyvin Fisukin vilvoitteli kahlaamalla, vaikkei vieläkään uinut.

Välillä rantaan tuli pari autoa ja ohi menevää tietä käveli ihmisiä. Fisu pysyi ihan nätisti hanskassa eikä tainnut ryntäillä kenekään luo. Paitsi kerran se oli menossa erään pariskunnan luo, mutta tuli kuitenkin takaisin kutsuttaessa. Taisi sekin vaikuttaa, etteivät muut lähteneet mukaan ryntäykseen... Eräällä veneilijälle F myös haukkui kovasti, mutta rauhoittui muutaman muistutuksen jälkeen.

Tytöt innostuivat repimään Murun uimalelua