Hyvää agitreeniä + vauvatreeniä

Viime viikolla käytiin pariin otteeseen hallilla nollaamassa turhautunutta päätä. Tiistain treeneissä Fisu ilahdutti olemalla vähän enemmän oma itsensä ja tekemällä ihan suht innokkaasti työtä. Jätettiin treeni yhteen onnistuneeseen pätkään, kun oli vielä hyvä mieli. :) Maisa innokkaana pikkukoirana sai tehdä vähän enemmän, sen tsempin loppumista ei onneksi tartte pelätä- ;-)

Torstaina kävin vielä ottamassa pienen aamupäivätreenin kontaktien ja keppikulmien parissa. F sai tehdä puomia namualustalla (on muutes auttanut heti vauhdin ja itsenäisyyden suhteen) ja kertailla keinua. Jostain syystä se on taas vähän jännittänyt keinua, mutta nyt teki ihan hyvin. Eilen maanantaina käytiin kasvattaja-Johannan luona tapaamassa Ruuti-mammaa ja Riesa-siskoa pitkästä aikaa. Koirat sai metelöidä ja leikkiä, Fisu oli taas oma jalaton itsensä ;) Henri-vauva olisi ollut kovin kiinnostunut Maisasta, joka oli sille ihan uudenlainen otus mudien jälkeen, mutta Maisa ei valitettavasti siedä lapsia yhtään. :( Jouduttiin eristämään nämä kaksi pientä toisistaan kaikkien parhaaksi. Fisu taasen osoittautui ihan loistavaksi vauvojen kaveriksi. Se tykkäsi Henristä kovasti, haisteli poikaa häntä heiluen, eikä katsonut ollenkaan pahalla kun pienimies tökki Fisua leluillaan tai konttasi edestakaisin. Fisu on kyllä ilahduttavan helppo otus.

Turhauttaa

Osasin kyllä arvata, että Fisun kisailut juoksun jälkeen ei todennäkösesti suju kovin innokkaissa merkeissä, mutta tämän päivän kisat oli kyllä täysi pohjanoteeraus meidän "uralla". Koira oli ihan innoton ja muutenkin niin outo, että ehkä ekaa kertaa mun harrastushistoriassa (7(?)v. aikana) hävetti olla radalla oman koiran kanssa.

Eka rata alkoi laiskasti ja jatkui hyllyllä ja puomin kolmella kiellolla. Okei, hylly putkeen puomin alla meni mun piikkiin, mutta Fisu ei selvästi mitenkään olisi halunnut puomille. Siitä on kai tullut tosi epävarma oudoilla esteillä. Kun päästiin keinulle asti, F kiipesi puoleenväliin ja hyppäsi alas. Otettiin vastahakoisesti uudestaan (F tosi varovainen) ja juostiin maaliin. Jäi ihan surkea fiilis. Koiraa ei kiinnostanut yhtään koko touhu ja esteiden suorittaminenkaan ei sujunut.

 Noh, seuraavana olisi hyppäri. Ehkä tätä ei voitaisi möhliä yhtä pahasti, ajattelin. Jouduinpa syömään sanani. Alussa yritin oikein innostaa Fisua ennen radallelähtöä. Jätin sen paikalleen, ja se alkoikin pälyillä lähellä olevaa kaiutinta, josta tuli kuulutukset. Öööö, koskaan ennen ei ole kisoissa kuulutettu, right? Kun sitten kutsuin sen mukaan, se ei alkuun liikkunut mihinkään ja tokalla käskyllä lähti kävelemään ekan hypyn ohi. Palasin koiran luo ja vein sen ekalle hypylle. Rata lähti tosi hitaasti käyntiin ja F jätti esteitä välissä tekemättä. Hyllytettiin helpossa kohtaa, F juoksi suoraan putkeen mun valssista huolimatta ja oikaistiin taas loppu mahdollisimman nopeasti maaliin. Teki mieli päästä radalta pois mahdollisimman nopeasti.

 Mitä hauskaa on harrastuksessa, jossa vain turhautuu? On tosi epämiellyttävää treenata/kisata koiran kanssa, jolle tulee yhtäkkiä kausia tai päiviä, jolloin se ei halua/osaa tehdä mitään kunnolla. Mua turhauttaa niin paljon, että vakavissani mietin, onko tätä harrastusta järkevää jatkaa. Meidän yhteispeli ei toimi, enkä muista, että mua olisi pitkään aikaan oikeasti edes huvittanut lähteä treeneihin. Fisun leikkauttaminen voisi olla pieni apu, mutta en oikein usko, että sekään tilannetta pelastaa. Mun energiaa vie ihan liikaa se, että joudun aina pohtimaan, millä vauhdilla koira tänään tekee, enkä voi keskittyä ohjaamiseen kun pitää panostaa täysillä koiran tsemppaamiseen, jotta se jaksaa radan loppuun. Ei sellainen ole kivaa tekemistä. :( Harmittaa.

Parit treenit

Ollaan me vähän treenattu, vaikka blogiaktiivisuus on ollut nolon heikkoa. Viimeiset Orenius-treenit Kivistössä meni meiltä penkin alle, koska F muisti vieläkin edelliskerran, jolloin se kaatoi metallisiivekkeen ja pelästyi pahemman kerran. Tämäkin treeni meni valitettavasti häntä alhaalla ja koira paineessa, eipä siis voitu treenata juurikaan. Ei ole aina helppoa pehmeällä ja herkällä koiralla.. :( Pari päivää sen jälkeen käytiin sitten omalla hallilla itsekseen treenimässä ja saatiin oikein onnistunut hyvän mielen korjaustreeni. :) Tehtiin kontakteja namualustalla (itsenäisyyttä...), keppikulmia, keinutekniikkaa ja Fisulle myös pari vauhtitreeniä. Oli mukavaa, pikku Maisakin pääsi intoilemaan radalle. :) Ilmoitin Fisun yhtiin kisoihin, mutta tuntuu juoksun jälkeinen lehmävaihe taas nostavan päätään. Tänään juoksulenkillä F oli tosi laiska, eikä olisi jaksanut tulla mukana, ärsyttävää. Epäilen, että kisoissakaan ei mennä ihan täysvauhtia, joten en ehkä vielä ilmoita mihinkään seuraaviin. Turha mennä turhautumaan ja hankkimaan pahaa mieltä, kun koiraa ei kiinnosta. :/ No, katsotaan miten lauantain kisailut pitkästä aikaa menee.