Yritimme jo eilen käydä Heidin ja Miloun (käävil) kanssa hallillamme tekemässä pienimuotoiset agitreenit. Hallilla oli kuitenkin tokokisat menossa, joten olikin ihan turha reissu.
Tänään teimme uuden yrityksen ja saimme sitten muutaman esteen kasattua ulkokentälle. Sisällä oli menossa Hau Openit joihin emme nyt halunneet osallistua. Treenasimme mm. puomia (jossa Maisalla on ulkona ollut vauhtiongelmaa), takaaleikkauksia, neljällä kepillä etäisyyttä, itsenäistä sisäänmenoa sekä takaaleikkauksia, metallista ulkorengasta ja keinua.
Puomin Maisa teki tosi sujuvasti ja hyvällä vauhdilla vaikka se vähän heiluikin Maisan alla. Aluksi pidin lätkää ja namua päässä, mutta myöhemmin otin ilman niitä ja silloinkin Maisa pysähtyi ihan itse ja juuri oikeaan kohtaan. Fiksu koira!
Rengas sujui aluksi hyvin, kunnes Maisa hyppäsi sitä päin aika kovaa. Sen jälkeen otin muutaman toiston läpi kutsuen ja kohta taas normaalisti. Alussa Maisa hyppäsi tosi varoen läpi, mutta lopuksi jo lähes normaalisti.
Kepeille Maisa haki todella hienosti eri kulmista ja teki hyvään vauhtiin vaikka otin itse lisää etäisyyttä tai jäin itse taakse tms. Oikein hyvä keppitreeni siis.
Takaaleikkaukset onnistuivat myös ihan hyvin, vähän tiukemmat saisivat käännökset olla...
Mutta kaiken kaikkiaan olivat oikein onnistuneet pikatreenit. Ollaan nyt vain kerran esteklinikan jälkeen päästy tekemään madallettua A:ta, eikä olla normiA:ta tehty ollenkaan. Viikonloppuna lähdemme agileirille oppimaan lisää ja toivottavasti saamaan uusia treenivinkkejä ynnä muuta mukavaa. Odotan koulutuksia innolla.
torstai 26. kesäkuuta 2008
Edistystä?
Viime aikoina on välillä tuntunut, että pentu alkaisi saada vähän järkeä päähänsä. Fisuhan on (ainakin Maisaan verrattuna) aika itsenäinen tapaus ja joskus tuntuu ettei sitä kiinnosta mitkään muut kuin sen omat jutut. Tämän huomaa joskus esim. pihalla tai metsässä; Fisu puuhailee mielellään omiaan eikä voisi vähempää välittää missä menen tai mitä teen. Joskus myös luoksetulokutsut kaikuvat kuuroille korville kun pennulla on jotain kiinnostavampaa mielessä. Tähän on myös vaikea puuttua: en tahdo lähteä Fisua jahtaamaan kun en sitä saa kiinni kuitenkaan, eikä ole myöskään kovin tehokas tapa jättää pentua yksin pihalle, ei se siitä välitä. Yleensä sitten yritän äännellä, juoksennella, heilutella keppejä tms. käteen sattuvaa tehdäkseni itsestäni mielenkiintoisemman (=saada hullun maine naapureiden silmissä?), mutta ei sekään aina auta. Varsinkaan jos Fisu on keksinyt jonkun "aarteen" (kakkakikkare, lelu, multakökkäre tms. ihanaa) minkä se tahtoo piilottaa, silloin ei yleensä auta mikään paitsi pensaan takana piileskely ja yllätyshyökkäys... No, ehkä vika on koulutuksessa, mutta tällaisiin ongelmiin välillä törmätään.
Kuitenkin lähiaikoina on silloin tällöin tullut huomattua pennussa enemmän kiinnostusta minuun. Esim. muutaman kerran metsässä Fisu on tullut omasta aloitteestaan luokseni (!!) ja olen silloin tietysti palkinnut ja kehunut vuolaasti. Muutenkin on välillä tuntunut, että pentu osoittaisi enemmän kiinnostusta minuun kuin aiemmin. Eli jotain edistystä on kai tässä tapahtunut. Pentu on lähiaikoina myös suunnannut hellyydenosoituksia meihin omiin ihmisiin aikaisempaa useammin. Välillä sitä ollaan niin herttaisia ja kilttejä että! ...kunnes taas otetaan hampaat esille...
Asia, missä on todella edistytty, on sisäsiisteys. Tuleehan niitä vahinkoja sisään edelleen, mutta nyt pentu on oppinut pyytämään itse ulos! Eli on sillä älyäkin päässä. Joskus. :D
Kynsienleikkuu sujuu edelleen helposti, mutta hampaiden näyttö on selvästi tyhmempää. Eläinlääkärillä rokotuskäynnillä huomattiin, että etuhampaita on jo muutama tippunut, ehkä vieläkin jatkuvan puremisen voi siis laittaa niiden syyksi. Selässä on jo "aikuisen koiran karvaa" eli eipä olla ihan pentumaisia enää.
Viikko sitten Fisu huomasi pääsevänsä sohvalle ja sänkyyn. SÄngyssä se ei tosin vietä aikaansa sen kummemmin, mutta sohvalta yllätän sen välillä lepäilemästä. Olen yleensä nostanut sen alas (mielenosoitusten saattelemana).
Yksi huomattava asia ovat juuri nämä mielenosoitukselliset murinat. Ehkä kyseessä on dominointi tai sitten välillä ihan leikkimurina, vaikea sanoa. Joskus kun pentua nostaa tai siirtää johonkin, se pitää murinaa syystä tai toisesta.
Tokoiluissa on nyt parin viikon tauko, mutta pian taas päästään jatkamaan totteluharjoituksia. Nyt ollaan kotiläksynä harjoiteltu paikallaoloa. Sivulletulo onnistuu kädellä avustaen hyvin, oikea paikka on jo hallussa. Katsekontakti tulee myös helposti, sitä olenkin paljon vahvistanut. Mm. ruoan saamiseksi ja hihnasta vapaaksi pääsemiseksi on katsottava silmiin ja hyvin pentu tämän on hoksannut.
Remmissä nätisti kävely on vielä vähän vaiheessa. Sitä pitäisi varmaan harrastaa useammin. Emme ole myöskään vähään aikaan käyneet sen kummemmissa vieraissa paikoissa. Tai olimme me tiistaina kirpputorilla käymässä. Pitäisi kuitenkin enemmän taas näyttää pennulle maailmaa...
Nyt muutamalla viimeisellä automatkalla on taas ilmennyt pahoinvointia (oksentelua), minkä luulin jo loppuneen kun sitä ei vähään aikaan esiintynyt. Toivotaan, ettei autosta tule pennuille kovin epämieluisa paikka... :(
Kuitenkin lähiaikoina on silloin tällöin tullut huomattua pennussa enemmän kiinnostusta minuun. Esim. muutaman kerran metsässä Fisu on tullut omasta aloitteestaan luokseni (!!) ja olen silloin tietysti palkinnut ja kehunut vuolaasti. Muutenkin on välillä tuntunut, että pentu osoittaisi enemmän kiinnostusta minuun kuin aiemmin. Eli jotain edistystä on kai tässä tapahtunut. Pentu on lähiaikoina myös suunnannut hellyydenosoituksia meihin omiin ihmisiin aikaisempaa useammin. Välillä sitä ollaan niin herttaisia ja kilttejä että! ...kunnes taas otetaan hampaat esille...
Asia, missä on todella edistytty, on sisäsiisteys. Tuleehan niitä vahinkoja sisään edelleen, mutta nyt pentu on oppinut pyytämään itse ulos! Eli on sillä älyäkin päässä. Joskus. :D
Kynsienleikkuu sujuu edelleen helposti, mutta hampaiden näyttö on selvästi tyhmempää. Eläinlääkärillä rokotuskäynnillä huomattiin, että etuhampaita on jo muutama tippunut, ehkä vieläkin jatkuvan puremisen voi siis laittaa niiden syyksi. Selässä on jo "aikuisen koiran karvaa" eli eipä olla ihan pentumaisia enää.
Viikko sitten Fisu huomasi pääsevänsä sohvalle ja sänkyyn. SÄngyssä se ei tosin vietä aikaansa sen kummemmin, mutta sohvalta yllätän sen välillä lepäilemästä. Olen yleensä nostanut sen alas (mielenosoitusten saattelemana).
Yksi huomattava asia ovat juuri nämä mielenosoitukselliset murinat. Ehkä kyseessä on dominointi tai sitten välillä ihan leikkimurina, vaikea sanoa. Joskus kun pentua nostaa tai siirtää johonkin, se pitää murinaa syystä tai toisesta.
Tokoiluissa on nyt parin viikon tauko, mutta pian taas päästään jatkamaan totteluharjoituksia. Nyt ollaan kotiläksynä harjoiteltu paikallaoloa. Sivulletulo onnistuu kädellä avustaen hyvin, oikea paikka on jo hallussa. Katsekontakti tulee myös helposti, sitä olenkin paljon vahvistanut. Mm. ruoan saamiseksi ja hihnasta vapaaksi pääsemiseksi on katsottava silmiin ja hyvin pentu tämän on hoksannut.
Remmissä nätisti kävely on vielä vähän vaiheessa. Sitä pitäisi varmaan harrastaa useammin. Emme ole myöskään vähään aikaan käyneet sen kummemmissa vieraissa paikoissa. Tai olimme me tiistaina kirpputorilla käymässä. Pitäisi kuitenkin enemmän taas näyttää pennulle maailmaa...
Nyt muutamalla viimeisellä automatkalla on taas ilmennyt pahoinvointia (oksentelua), minkä luulin jo loppuneen kun sitä ei vähään aikaan esiintynyt. Toivotaan, ettei autosta tule pennuille kovin epämieluisa paikka... :(
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
Kolmas nousunolla!!
Tänään nappasi Maisa-neiti viimeisen nousunollansa kakkosluokasta!
Olen ihan hämilläni, en ollut todellakaan osannut odottaa tällaista tulosta, suoraan sanoen mulla ei ollut mitään odotuksia koko kisojen suhteen. Koska Maisa on tosiaan ollut niin hidas kontakteilla, mietin vielä eilen pitkään lähdetäänkö tänään ollenkaan kisoihin. Olin nimittäin ihan varma, että vauhti olisi taas sellainen että puhtaallakin radalla tulisi kontaktien takia reilusti yliaikaa.
Mutta onneksi lähdettiin. Porvoossa agiradalla Maisa teki nollan ihmeellisen nopeaan vauhtiin. Eihän se ihan normaalivauhtia edelleenkään mennyt, joten jouduin odottamaan vielä medi- ja maksiluokkien ajan tuloksia ja pohtimaan ylittyikö ihanneaika vai ei. Nollia ei ollut tullut montaa, mutta olin tosi epävarma meidän ajasta. Radalla kun on vaikea itse hahmottaa, millaiseen vauhtiin edetään. Lopulta meidän aika oli 45s. eli ihanne alittui tasan sekunnilla! Tultiin toisiksi ja napattiin sitten serti kolmosluokkaan!
Vaikka rata tuntui tutustumisessa aika kinkkiseltä, suorittaessa se meni ihmeen helposti. Yhdessä valssissa olin ehkä hieman Maisan tiellä, mutta muuten rata sujui melko sujuvasti. Kepeille meno oli taas vähän normaalia haasteellisempi. Parin hypyn suoran jälkeen tehtiin vasemmalle u-käännös kepeille. Senkin Maisa suoritti hyvin. Keppien jälkeen valssasin, sillä en uskaltanut leikata takaa seuraavalla hypyllä. Valssi osoittautui kuitenkin oikein toimivaksi ratkaisuksi ja päästiin jatkamaan hyvin.
Puomi meni tosi hyvään vauhtiin, olin ihan ihmeissäni Maisan reippaudesta. Muurilla jännitin lentääkö palat, kun siihen tultiin sellaisesta kulmasta, ettei koira nähnyt muuria heti. Pysyivät kuitenkin paikallaan. :)
A:n alastulo oli yhä vähän hidas, mutta paljon parempi kuin mitä on nähty. Keinukin meni ihan ok:sti, hidastaen, muttei ihan liikaa. Olin siis radan jälkeen mielettömän iloinen (Maisan) suorituksesta. Hihnan palauttajakin nauroi mulle, taisin olla pelkkää hymyä...
Radan jälkeen olo oli todella hyvä. Olin Maisaan niin tyytyväinen, etten jaksanut paljoakaan jännätä mikä meidän aika ja sijoitus olisi. Se oli oikeestaan ihan sama. Mutta kaiken lisäksi kun sijoituttiin toisiksi, ei olisi oikeastaan paremmin voinut käydä. Nollia taisi tulla yksi tai muutama muukin mutta vain meillä kahdella ensimmäiseksi tulleella oli ihanneaika alittunut. Kisaajia oli meidän luokassa 12.
En kyllä vieläkään ihan ymmärrä, miten Maisa meni niin reippaasti, mutta ehkä eilisestä esteklinikasta oli hyötyä. Ei voi kuin olla iloinen pikkuisen Maisan suorituksesta. Kyllä se vaan osaa ihmetyttää. Juuri kun vähiten odottaa mitään niin saakin yllättyä ihan todella.
Luultavasti kuitenkin sekin vaikutti Maisaan ja muhun että mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia tai paineita kisalle. Varmaan olimme molemmat paljon rennompia ja teimme radan rentoutuneemmin. Pitäisi siis normaalistikin osata ottaa ihan rennosti ja olla toivomatta liikoja.
Nyt sitten pidetään kisataukoa ja treenataan paljon madallettua A:ta jotta saataisiin alastulon vauhtia vielä paremmaksi. Saatetaan jossain vaiheessa mennä kokeilemaan pari kolmosluokan hyppäriä ihan jotta saadaan vähän tuntumaa kolmosiin. :) Mutta ainakaan agiradoille ei vielä vähään aikaan mennä ennen kuin kontaktit on paremmassa jamassa. Katsotaan lähdetäänkö HAU-openeihin, ainakin puomikokemuksena nekin olisivat varmaan ihan hyödyllisiä...
Maisa on SUPER!
Olen ihan hämilläni, en ollut todellakaan osannut odottaa tällaista tulosta, suoraan sanoen mulla ei ollut mitään odotuksia koko kisojen suhteen. Koska Maisa on tosiaan ollut niin hidas kontakteilla, mietin vielä eilen pitkään lähdetäänkö tänään ollenkaan kisoihin. Olin nimittäin ihan varma, että vauhti olisi taas sellainen että puhtaallakin radalla tulisi kontaktien takia reilusti yliaikaa.
Mutta onneksi lähdettiin. Porvoossa agiradalla Maisa teki nollan ihmeellisen nopeaan vauhtiin. Eihän se ihan normaalivauhtia edelleenkään mennyt, joten jouduin odottamaan vielä medi- ja maksiluokkien ajan tuloksia ja pohtimaan ylittyikö ihanneaika vai ei. Nollia ei ollut tullut montaa, mutta olin tosi epävarma meidän ajasta. Radalla kun on vaikea itse hahmottaa, millaiseen vauhtiin edetään. Lopulta meidän aika oli 45s. eli ihanne alittui tasan sekunnilla! Tultiin toisiksi ja napattiin sitten serti kolmosluokkaan!
Vaikka rata tuntui tutustumisessa aika kinkkiseltä, suorittaessa se meni ihmeen helposti. Yhdessä valssissa olin ehkä hieman Maisan tiellä, mutta muuten rata sujui melko sujuvasti. Kepeille meno oli taas vähän normaalia haasteellisempi. Parin hypyn suoran jälkeen tehtiin vasemmalle u-käännös kepeille. Senkin Maisa suoritti hyvin. Keppien jälkeen valssasin, sillä en uskaltanut leikata takaa seuraavalla hypyllä. Valssi osoittautui kuitenkin oikein toimivaksi ratkaisuksi ja päästiin jatkamaan hyvin.
Puomi meni tosi hyvään vauhtiin, olin ihan ihmeissäni Maisan reippaudesta. Muurilla jännitin lentääkö palat, kun siihen tultiin sellaisesta kulmasta, ettei koira nähnyt muuria heti. Pysyivät kuitenkin paikallaan. :)
A:n alastulo oli yhä vähän hidas, mutta paljon parempi kuin mitä on nähty. Keinukin meni ihan ok:sti, hidastaen, muttei ihan liikaa. Olin siis radan jälkeen mielettömän iloinen (Maisan) suorituksesta. Hihnan palauttajakin nauroi mulle, taisin olla pelkkää hymyä...
Radan jälkeen olo oli todella hyvä. Olin Maisaan niin tyytyväinen, etten jaksanut paljoakaan jännätä mikä meidän aika ja sijoitus olisi. Se oli oikeestaan ihan sama. Mutta kaiken lisäksi kun sijoituttiin toisiksi, ei olisi oikeastaan paremmin voinut käydä. Nollia taisi tulla yksi tai muutama muukin mutta vain meillä kahdella ensimmäiseksi tulleella oli ihanneaika alittunut. Kisaajia oli meidän luokassa 12.
En kyllä vieläkään ihan ymmärrä, miten Maisa meni niin reippaasti, mutta ehkä eilisestä esteklinikasta oli hyötyä. Ei voi kuin olla iloinen pikkuisen Maisan suorituksesta. Kyllä se vaan osaa ihmetyttää. Juuri kun vähiten odottaa mitään niin saakin yllättyä ihan todella.
Luultavasti kuitenkin sekin vaikutti Maisaan ja muhun että mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia tai paineita kisalle. Varmaan olimme molemmat paljon rennompia ja teimme radan rentoutuneemmin. Pitäisi siis normaalistikin osata ottaa ihan rennosti ja olla toivomatta liikoja.
Nyt sitten pidetään kisataukoa ja treenataan paljon madallettua A:ta jotta saataisiin alastulon vauhtia vielä paremmaksi. Saatetaan jossain vaiheessa mennä kokeilemaan pari kolmosluokan hyppäriä ihan jotta saadaan vähän tuntumaa kolmosiin. :) Mutta ainakaan agiradoille ei vielä vähään aikaan mennä ennen kuin kontaktit on paremmassa jamassa. Katsotaan lähdetäänkö HAU-openeihin, ainakin puomikokemuksena nekin olisivat varmaan ihan hyödyllisiä...
Maisa on SUPER!
Esteklinikalla
Eilen oltiin taas seuramme järjestämällä esteklinikalla paneutumassa ongelmaisiin esteisiin. ja niitähän meillä riittää.
Tehtiin siis keinua, taas namun kanssa ja saatiin Maisa tulemaan taas vähän pidemmälle odottamaan keinun laskeutumista. Sitten katseltiin muiden treenaamista mm. etenemisessä ja kontakteilla. Sain myös paljon vinkkejä, joista on toivottavasti apua Fisunkin kanssa treenatessa.
Lopuksi päästiin Maisan kanssa treenaamaan A:ta. Vauhti on ollut siis aivan luvattoman hidas A:n alastulolla ja siihen todella kaivattaisiin apua. Löydettiin hallilta irtonaiset A:n ylös- ja alasmenot jotka laitettiin ensin maksipöydän päälle ja pikkuhiljaa lisättiin korkeutta.
Kerran Maisan kynsi varmaan vähän osui poikkipuihin, jolloin Maisa hämmentyi (pelästyi taas sattuvan?) ja pakitti itsensä takaisin kontaktin reunalle (2on-2off -asentoon). Muita vähän nauratti Maisan ihme ratkaisu tilanteeseen ja olin kyllä itsekin tosi hämilläni. No, eipä siinä muuta kuin kutsuin Maisan kontaktilta ja palkitsin hyvin ja riehakkaasti. Seuraavalla kerralla vauhti taas hidastui kontaktin alaosassa, joten kouluttaja laittoi A:n perään putken, johon Maisa sai käskyn heti A:n harjalle tullessaan mennä. Vauhti oli tosi hyvä ja selkeästi tämä tapa harjoitella tulee olemaan meille hyödyllinen. Tosi hyvät treenit siis, on ihanaa saada hyviä vinkkejä helpottamaan ongelmakohtien ratkaisua.
Oli myös tosi kiva saada muillakin esteillä vinkkejä alkeisharjoitteluun. Esteklinikasta oli hirveästi hyötyä myös Fisun tulevaa agilitykoulutusta ajatellen.
Tehtiin siis keinua, taas namun kanssa ja saatiin Maisa tulemaan taas vähän pidemmälle odottamaan keinun laskeutumista. Sitten katseltiin muiden treenaamista mm. etenemisessä ja kontakteilla. Sain myös paljon vinkkejä, joista on toivottavasti apua Fisunkin kanssa treenatessa.
Lopuksi päästiin Maisan kanssa treenaamaan A:ta. Vauhti on ollut siis aivan luvattoman hidas A:n alastulolla ja siihen todella kaivattaisiin apua. Löydettiin hallilta irtonaiset A:n ylös- ja alasmenot jotka laitettiin ensin maksipöydän päälle ja pikkuhiljaa lisättiin korkeutta.
Kerran Maisan kynsi varmaan vähän osui poikkipuihin, jolloin Maisa hämmentyi (pelästyi taas sattuvan?) ja pakitti itsensä takaisin kontaktin reunalle (2on-2off -asentoon). Muita vähän nauratti Maisan ihme ratkaisu tilanteeseen ja olin kyllä itsekin tosi hämilläni. No, eipä siinä muuta kuin kutsuin Maisan kontaktilta ja palkitsin hyvin ja riehakkaasti. Seuraavalla kerralla vauhti taas hidastui kontaktin alaosassa, joten kouluttaja laittoi A:n perään putken, johon Maisa sai käskyn heti A:n harjalle tullessaan mennä. Vauhti oli tosi hyvä ja selkeästi tämä tapa harjoitella tulee olemaan meille hyödyllinen. Tosi hyvät treenit siis, on ihanaa saada hyviä vinkkejä helpottamaan ongelmakohtien ratkaisua.
Oli myös tosi kiva saada muillakin esteillä vinkkejä alkeisharjoitteluun. Esteklinikasta oli hirveästi hyötyä myös Fisun tulevaa agilitykoulutusta ajatellen.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
Ihanainen Maissinen
Mielettömän ihana otos Maisa-neidistä sunnuntailta. Onko nätimpää nähty?
Lillille kiitokset loistokuvasta!
Lillille kiitokset loistokuvasta!
Kuvia sunnuntain peltolenkiltä
Sunnuntaina illalla lähdettiin vielä Heppu-heelerin kanssa lenkille. Tavattiin taas Lepävaaran talleilla, joiden lähistöllä törmättiin tietenkin hevoseenkin. Fisu oli ihan rauhassa, ei näyttänyt sitä pelkäävän. Heppu ei ollut pennusta yhtään innostunut, joten tytöt tyytyivät juoksemaan kahdestaan. Meno oli kovaa, vaikka Fisu oli aiemmin päivällä veljensäkin kanssa riehunut. Energiaa näyttäisi pennulla riittävän!
Fisu tulee lenkillä tosi nätisti mukana eikä lähde kauas porukasta harhailemaan. on se vaan niin helppoa kun voi pitää koiria huoletta vapaana. Lenkillä mulla oli kalkkunaleikettä mukana, mikä sai Fisun tulemaan innoissaan mun luokse. Yleensä se lenkillä ei ole namuistakaan kovin kiinnostunut vaikka ahne muuten onkin, mutta nyt ainakin herkut kelpasivat!
Lilli sai taas hyviä kuvia napsittua lenkiltä, kiitos jälleen kerran!
Fisu pellolla
Tytöt riehumassa
F & M
F & M pellolla, hiekka vaan pöllyää kun tytöt spurttaavat...
Fisu tulee lenkillä tosi nätisti mukana eikä lähde kauas porukasta harhailemaan. on se vaan niin helppoa kun voi pitää koiria huoletta vapaana. Lenkillä mulla oli kalkkunaleikettä mukana, mikä sai Fisun tulemaan innoissaan mun luokse. Yleensä se lenkillä ei ole namuistakaan kovin kiinnostunut vaikka ahne muuten onkin, mutta nyt ainakin herkut kelpasivat!
Lilli sai taas hyviä kuvia napsittua lenkiltä, kiitos jälleen kerran!
Fisu pellolla
Tytöt riehumassa
F & M
F & M pellolla, hiekka vaan pöllyää kun tytöt spurttaavat...
Riimi-veli kylässä
Fisun veli Riimi oli lomailemassa Vantaalla ja oli tosi hauskaa, että pennut pääsivät tapaamaan toisensa. Menimme bussille Riimiä vatsaan ja kävelimme sitten meidän pihaan leikkimään. ALuksi Fisu oli vähän ihmeissään kuka Riimi on, mutta pian sisarukset olisivat halunneet leikkiä jo ihan innoissaan. Muutaman sadan metrin kävely pysäkiltä pihaan hihnoissa ei siis ollut mikään ihan helppo juttu.
Pennut jaksoivat riehua ja juosta keskenään hyvän aikaa ja sitten rauhoittuivat. Oli hauska huomata, miten tiukkana Fisu oli veljeään kohtaan; aiemmin se ei ole kenellekään koiralle (no ehkä Maisalle leikkiessä) vielä sanonut "pahasti", mutta veljeään se komensi ihan kunnolla.
Leikki oli aika rajua hampailua, mutta pennut nauttivat siitä ihan tosissaan.
Kun pennut eivät enää jaksaneet riehua, ne pian nukahtivat molemmat ulkoaitaukseen. Ne olivat kuin kaksi raatoa, ihan poikki molemmat. Tehokasta aktiviteettia pennuille siis. Toivottavasti päästään sisaruksia tapaamaan toistekin!
Muutama kuva sisaruksista:
(kaikissa kuvissa Riimi vas., Fisu oik.)
Kupilla tutustumassa
Riimi antaa tassua, Fisu näyttää vain purukalustoaan
Hampailua
Pieni hengähdystauko
Kaksi riehumisesta raukeaa koiranalkua
Oli tosi hassua miten samannäköisiä pennut olivat. Kokoerokin oli ihan pieni. Riimin kuono oli aavistuksen leveämpi (niinkuin uroksella kuuluukin), sen karva oli vähän Fisua kiharampaa ja korvat terävämpikärkiset, mutta muuten ne olivat kuin peilikuvat toisistaan!
Pennut jaksoivat riehua ja juosta keskenään hyvän aikaa ja sitten rauhoittuivat. Oli hauska huomata, miten tiukkana Fisu oli veljeään kohtaan; aiemmin se ei ole kenellekään koiralle (no ehkä Maisalle leikkiessä) vielä sanonut "pahasti", mutta veljeään se komensi ihan kunnolla.
Leikki oli aika rajua hampailua, mutta pennut nauttivat siitä ihan tosissaan.
Kun pennut eivät enää jaksaneet riehua, ne pian nukahtivat molemmat ulkoaitaukseen. Ne olivat kuin kaksi raatoa, ihan poikki molemmat. Tehokasta aktiviteettia pennuille siis. Toivottavasti päästään sisaruksia tapaamaan toistekin!
Muutama kuva sisaruksista:
(kaikissa kuvissa Riimi vas., Fisu oik.)
Kupilla tutustumassa
Riimi antaa tassua, Fisu näyttää vain purukalustoaan
Hampailua
Pieni hengähdystauko
Kaksi riehumisesta raukeaa koiranalkua
Oli tosi hassua miten samannäköisiä pennut olivat. Kokoerokin oli ihan pieni. Riimin kuono oli aavistuksen leveämpi (niinkuin uroksella kuuluukin), sen karva oli vähän Fisua kiharampaa ja korvat terävämpikärkiset, mutta muuten ne olivat kuin peilikuvat toisistaan!
Kotkassa sukuloimassa
Tässä pari kuvaa viikonlopun reissulta Kotkaan.
Jeloun (kultsikka) lisäksi paikalla oli myös hoitowestie Pave. Koko poppoo tuli hienosti toimeen keskenään, Pave vain oli välillä vähän liiankin kiinnostunutu Fisusta. Maisaa se taas ei uskaltanut lähellekään kun Maisa teki heti selväksi kuka määrää! Välillä Maisa olisi kyllä halunnut leikkiä mutta Pave oli niin kummissaan ettei aina uskaltanut mukaan. Raukka oli vähän sekaisin mitä Maisa milloinkin aikoi... Mutta Maisa-neiti päättääkin itse milloin leikitään. Muulloin ei ole toivoakaan yrittää saada sitä mukaan, hammasta siltä vain saa...
Koko porukka
Koipeliini lentää, Pave taustalla
Pave, Maisa & Fisu
Fisu katselee Jeloun perään
Ryhmä rämä
Oli taas pari väsynyttä koiraa kotiin viemisinä kaiken riehumisen jälkeen.. :)
Jeloun (kultsikka) lisäksi paikalla oli myös hoitowestie Pave. Koko poppoo tuli hienosti toimeen keskenään, Pave vain oli välillä vähän liiankin kiinnostunutu Fisusta. Maisaa se taas ei uskaltanut lähellekään kun Maisa teki heti selväksi kuka määrää! Välillä Maisa olisi kyllä halunnut leikkiä mutta Pave oli niin kummissaan ettei aina uskaltanut mukaan. Raukka oli vähän sekaisin mitä Maisa milloinkin aikoi... Mutta Maisa-neiti päättääkin itse milloin leikitään. Muulloin ei ole toivoakaan yrittää saada sitä mukaan, hammasta siltä vain saa...
Koko porukka
Koipeliini lentää, Pave taustalla
Pave, Maisa & Fisu
Fisu katselee Jeloun perään
Ryhmä rämä
Oli taas pari väsynyttä koiraa kotiin viemisinä kaiken riehumisen jälkeen.. :)
Mökkikuvia
Viikko sitten oltiin taas mökillä käväisemässä. Fisu muisti selkeästi vielä ikävän kokemuksensa veteen liittyen, joten nyt se oli varovaisempi veden äärellä eikä aluksi uskaltautunut edes juomaan järvestä.
Maisa kävi tiuhaan tahtiin jäähdyttelemässä kahlaamalla.
Lähdin tyttöjen kanssa mökkitontin syrjäisemmälle reunalla, missä on matala hiekkaranta. Maisa oli innoissaan vedessä ja yritin innostaa myös Fisua veteen. aluksi se tyytyi olemaan vain rannalla, mutta lopulta tuli myös mukaan veteen. Aluksi varovaisesti, mutta pienen totuttelun jälkeen jo rohkeasti vettä roiskien.
Fisu katselee Maisan kahlailuesimerkkiä
Uskaltaa jo itsekin vähän veteen
Ja pikkuhiljaa pidemmälle, tosin vähän hepuloiden. On se niin outo elementti!
Maisa menee jo noin pitkälle!
Perään!
Ja kyllä oli kivaa. Maisa tosin ei aina tykännyt kun Fisu roiski sen märäksi, mutta ainakin mulla oli kivaa tyttöjen touhuja katsellessa!
Maisa kävi tiuhaan tahtiin jäähdyttelemässä kahlaamalla.
Lähdin tyttöjen kanssa mökkitontin syrjäisemmälle reunalla, missä on matala hiekkaranta. Maisa oli innoissaan vedessä ja yritin innostaa myös Fisua veteen. aluksi se tyytyi olemaan vain rannalla, mutta lopulta tuli myös mukaan veteen. Aluksi varovaisesti, mutta pienen totuttelun jälkeen jo rohkeasti vettä roiskien.
Fisu katselee Maisan kahlailuesimerkkiä
Uskaltaa jo itsekin vähän veteen
Ja pikkuhiljaa pidemmälle, tosin vähän hepuloiden. On se niin outo elementti!
Maisa menee jo noin pitkälle!
Perään!
Ja kyllä oli kivaa. Maisa tosin ei aina tykännyt kun Fisu roiski sen märäksi, mutta ainakin mulla oli kivaa tyttöjen touhuja katsellessa!
Agilitykuulumisia
Sunnuntaina oltiin Maisan kanssa taas kisaamassa. olin ajatellut, että omalla hallilla Maisa suorittaisi ongelmaiset kontaktit normaalisti (niinkuin treeneissä) mutta kisat olivatkin ulkona (missä esteet ovat yleensä huonot), joten tiesin oikeastaan heti ettei ole paljoa odotettavissa.
A:n alastulo meni ehkä vielä hitaammin kuin aiemmilla kerroilla ja puomille Maisa kieltäytyi kahdesti menemästä. Kepeilläkin tuli vielä yksi sisäänmenovirhe. Pisteitä saatiin siis 15 ja yliaikaa samaiset 15 ja risat. Tultiin kuitenkin neljänsiksi kun tuloksia tuli vain neljä. No, saatiinpahan sitten edes ruokapussi kotiin vietäväksi, vaikkei se nyt kovasti mieltä piristänytkään...
Positiivista oli kuitenkin, että Maisa suoritti okserin (yleensä menee rimaa hipoen) ja metallisen oudon renkaan tosi hyvin.
Maanantaina mentiin sitten seuramme järjestämälle "esteklinikalle" saamaan vähän vinkkejä ongelmakohtiin.
Kun näytettiin, miten meidän A sujuu, Maisa teki vähän parempaan vauhtiin kuin yleensä. Sanoinkin, ettei suoritus ollut Maisalle edes kovin hidas, mutta kouluttajan mielestä todella oli. Kouluttaja kertoi tietävänsä koiria joilla on esim. kynsi kolahtanut A:n poikkipuihin ja vähän sattunut. Varmaan Maisalla käynyt just niin koska se tosiaan kerran vinkaisi alastulolla (siitä olen kertonutkin aiemmin) ja oikeastaan sen jälkeen on ollut vielä entistä hitaampi. Nyt vasta tajuaa yhteyksiä näiden välillä kun alkaa ihan miettimään...
Mutta siis kouluttajamme sanoi että jos se pelkää ja himmailee ettei taas sattuisi niin tuskin auttaa esim. namulla vedättää (sitä kokeiltiinkin eilen) koska ei se tee siten yhtään nopeammin. Kouluttajan mielestä kannattaisi tehdä ulko-A:ta ja madaltaa se ihan loivaksi ja opettaa koiralle että se kuuluu mennä kovaa läpi. Sitä alamme siis tekemään.
Keinun Maisa teki ihan ok vauhdilla ja kouluttajan mielipide oli oikeastaan että kun Maisa kerta ei halua juosta ihan päähän asti kun ei ilmeisesti tykkää pamahduksesta niin se on reilumpaa että Maisa saa sen suorittaa niinkuin tahtoo. Mutta jos sitä haluaa vähän nopeammaksi niin laittaa vaan namuja esim. siihen mistä kontaktipinta alkaa, ei ihan päähän. Mutta kun se ei tykkää mennä täysillä sinne päähän asti niin ei se varmaan tule koskaan sitä ainakaan mielellään tekemään.
Kepeillä sai moni koira (tai siis ohjaaja) vinkiksi kanaverkkojen käyttämisen. Siten että koira oppii suorittamaan itsenäisesti huolimatta siitä missä omistaja on. Todennäköisesti tulen Fisulle opettamaan kepit verkkojen ja kujakeppien avulla.
Kun eilen kokeilin Maisan kanssa keppejä niin huomasin ettei se tosiaankaan tarvitse apuani yhtään. Olen vain itse jäänbyt kiinni sihen, että näytän vieläkin kädellä, vaikka todellisuudessa Maisa ei selvästikään edes katso muhun. Joten tästä lähtien kuljen ködet tiukasti sivuilla. Ja muutenkin mun pitäisi alkaa pikkuhiljaa lisätä omaa etäisyyttä kun Maisa kerta kestää sen että lähden vähän kerrallaan kauemmaksi.
Puomia ei tehty mutta kun kysyin meidän ongelmasta niin kouluttaja sanoi että kannattaisi vaan yrittää saada Maisalle paljon hyviä kokemuksia monissa eri paikoissa ja katsoa aina että puomi on tukeva eikä heilu. Mutta minkäs sille kisoissakaan mahtaa jos puomi on hutera... :|
Mutta kaiken kaikkiaan saimme ihan hyviä neuvoja ja näistä jatkamme torstaina treenaamista. Tänään jätin treenit väliin jotta Maisa sai yhden lepopäivän kahden agipäivän jälkeen. Tänään käytiin vielä illalla kevyt hölkkälenkki ja Maisa tuli tosi hyvin mukana. Se selvästi tykkää miljona kertaa enemmän kun saa hölkötellä vapaana. Ainoa vaan, että silloin se laukkaa, eikä ravaa niinkuin mieluummin tahtoisin mutta mitäs tuosta.
A:n alastulo meni ehkä vielä hitaammin kuin aiemmilla kerroilla ja puomille Maisa kieltäytyi kahdesti menemästä. Kepeilläkin tuli vielä yksi sisäänmenovirhe. Pisteitä saatiin siis 15 ja yliaikaa samaiset 15 ja risat. Tultiin kuitenkin neljänsiksi kun tuloksia tuli vain neljä. No, saatiinpahan sitten edes ruokapussi kotiin vietäväksi, vaikkei se nyt kovasti mieltä piristänytkään...
Positiivista oli kuitenkin, että Maisa suoritti okserin (yleensä menee rimaa hipoen) ja metallisen oudon renkaan tosi hyvin.
Maanantaina mentiin sitten seuramme järjestämälle "esteklinikalle" saamaan vähän vinkkejä ongelmakohtiin.
Kun näytettiin, miten meidän A sujuu, Maisa teki vähän parempaan vauhtiin kuin yleensä. Sanoinkin, ettei suoritus ollut Maisalle edes kovin hidas, mutta kouluttajan mielestä todella oli. Kouluttaja kertoi tietävänsä koiria joilla on esim. kynsi kolahtanut A:n poikkipuihin ja vähän sattunut. Varmaan Maisalla käynyt just niin koska se tosiaan kerran vinkaisi alastulolla (siitä olen kertonutkin aiemmin) ja oikeastaan sen jälkeen on ollut vielä entistä hitaampi. Nyt vasta tajuaa yhteyksiä näiden välillä kun alkaa ihan miettimään...
Mutta siis kouluttajamme sanoi että jos se pelkää ja himmailee ettei taas sattuisi niin tuskin auttaa esim. namulla vedättää (sitä kokeiltiinkin eilen) koska ei se tee siten yhtään nopeammin. Kouluttajan mielestä kannattaisi tehdä ulko-A:ta ja madaltaa se ihan loivaksi ja opettaa koiralle että se kuuluu mennä kovaa läpi. Sitä alamme siis tekemään.
Keinun Maisa teki ihan ok vauhdilla ja kouluttajan mielipide oli oikeastaan että kun Maisa kerta ei halua juosta ihan päähän asti kun ei ilmeisesti tykkää pamahduksesta niin se on reilumpaa että Maisa saa sen suorittaa niinkuin tahtoo. Mutta jos sitä haluaa vähän nopeammaksi niin laittaa vaan namuja esim. siihen mistä kontaktipinta alkaa, ei ihan päähän. Mutta kun se ei tykkää mennä täysillä sinne päähän asti niin ei se varmaan tule koskaan sitä ainakaan mielellään tekemään.
Kepeillä sai moni koira (tai siis ohjaaja) vinkiksi kanaverkkojen käyttämisen. Siten että koira oppii suorittamaan itsenäisesti huolimatta siitä missä omistaja on. Todennäköisesti tulen Fisulle opettamaan kepit verkkojen ja kujakeppien avulla.
Kun eilen kokeilin Maisan kanssa keppejä niin huomasin ettei se tosiaankaan tarvitse apuani yhtään. Olen vain itse jäänbyt kiinni sihen, että näytän vieläkin kädellä, vaikka todellisuudessa Maisa ei selvästikään edes katso muhun. Joten tästä lähtien kuljen ködet tiukasti sivuilla. Ja muutenkin mun pitäisi alkaa pikkuhiljaa lisätä omaa etäisyyttä kun Maisa kerta kestää sen että lähden vähän kerrallaan kauemmaksi.
Puomia ei tehty mutta kun kysyin meidän ongelmasta niin kouluttaja sanoi että kannattaisi vaan yrittää saada Maisalle paljon hyviä kokemuksia monissa eri paikoissa ja katsoa aina että puomi on tukeva eikä heilu. Mutta minkäs sille kisoissakaan mahtaa jos puomi on hutera... :|
Mutta kaiken kaikkiaan saimme ihan hyviä neuvoja ja näistä jatkamme torstaina treenaamista. Tänään jätin treenit väliin jotta Maisa sai yhden lepopäivän kahden agipäivän jälkeen. Tänään käytiin vielä illalla kevyt hölkkälenkki ja Maisa tuli tosi hyvin mukana. Se selvästi tykkää miljona kertaa enemmän kun saa hölkötellä vapaana. Ainoa vaan, että silloin se laukkaa, eikä ravaa niinkuin mieluummin tahtoisin mutta mitäs tuosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
