Oltiin tänään siis Helsingin seudun piirinmestiksissä kisaamassa 2 rataa. Eka kisa alkoi meillä jo 8.30 ja sunnuntaiaamulle ajankohta oli vähän turhan aikainen. No, jaksettiin kuitenkin herätä ja yllättävän hyvin tsempata radallakin. Tuloksena agiradalta puhdas nolla ja ihanneaika alittui reilulla viidellä sekunnilla. Sijoitus taisi olla 15. (/62). Oli tosi kiva kisata kun koirakin taas kulki. Onneksi taitaa ola valeraskauden vaikutus loppumassa ja nyt oli vauhtiakin jo ihan normaalisti. Rimat oli onneksi 30cm:ssä niin päästiin kovempaa. :) Tuomarina oli Johanna Wüthrich.
Rata oli todella mukava ja sujuva, ei mitään ahtaita pyörityksiä, vaan hyvin etenevä rata. Takaakiertoja tuli useampaan kohtaan, onneksi Maisan uskaltaa aika hyvin lähettää niille. Kepeille tultiin aika vauhdilla pitkän kuljetuksen jälkeen vähän avokulmassa, mutta suoriuduttiin siitä hyvin.
Ainoa, mikä Maisan suoritksessa jäi ärsyttämään, aika paljonkin, oli jälleen kontaktit. Niihin kului niin pirusti aikaa, että oltaisiin varmasti tehty useamman sekunnin nopeampi tulos, jos niitä ei tarvitsisi madella tolla tavala. En vaan enää oikein tiedä mitä niille tekisi kun tosiaan ne on koko sen ajan kun ollaan kisattu ollut se ongelmakohta. Ja nyt on jo ties kuinka mones tapa menossa miten tehdään, mutta lopputulos on aina yhtä huono. Rasittavaa. Niinkuin meidän coach justiin treeneissäkin sanoi, on ihan turha tehdä muuten hyvää rataa, jos kontakteihin kuluu paljon aikaa. Ihan siltä tuntui nyt tällä radalla.
Muuten olin tosin ihan tyytyväinen suoritukseen.
Käytiin välissä kotona lepäilemässä kun järjestelyt oli niin hölmösti, että aikaa ministarttien välissä oli useampi tunti. Toinen rata olikin sitten hyppäri ja tuomarikin vaihtui välissä, nyt vuorossa oli Anne Huittinen. Samalla vaihtui myös ihanneaika todella paljon tiukemmaksi.
Rata vaikutti aika haastavalta, siinä oli paljon ahtaita kohtia ja pyörityksiä, tosin myös avarampia vauhtipätkiäkin. Oli kuitenkin tosi hyvä fiilis lähteä radalle, oli ihan sellainen olo, että mennään tekemään toinen nolla. Mutta eipä sitten tehtykään...
Heti radan alussa sattui ihmeelinen moka. Maisa lähti nimittäin ihan väärälle esteelle, mihin en ikinä olisi voinut kuvitella koiran siinä kohtaa irtoavan. Olin niin ihmeissäni, etten edes ehtinyt reagoida mitenkään ja sehän oli sitten HYL heti toisen esteen jälkeen. No, ei sinä mitään, tehtiin rata tosi hienosti loppuun. Olisi ollut hieno rata ilman alun kämmiä.
Radalla tuli pari takaaleikkausta, vaikeahko kulma kepeille, paljon koiran kädessä kuljettamista ja hyllytyksen mahdollisuuksia. Ihanneaika oli tosiaan niin tiukka että uskon ettei oltaisi sitä alitettu vaikka puhdas rata oltaisiin tehty. Mutta eihän sitä tiedä. Moni koira ei kyllä ihanteeseen ehtinyt.
Oli kuitenkin tosi kiva kisata taas, jäi ihan taas sellainen olo, että olisi voinut juosta vielä parikin rataa. :)
Mutta onpahan nyt yksi nolla kasassa tältä kaudelta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Onnittelut nollasta. Nuo Huittisen radat ovat välillä, miten sen nyt sanoisi, mielenkiintoisia
Kiitokset! :)
Oli kyllä aika kinkkisiä kohtia ja vähän piti miettiäkin miten joistain kohdista suoriutuu... Mutta toisaalta haastavuus on ihan hyvä juttu.
Juu, ei kolmosluokan radat voikaan enää ihan helppoja olla eikä ilman ainakin muutamaa "koukkua"
Juu, ei kolmosluokan radat voikaan enää ihan helppoja olla eikä ilman ainakin muutamaa "koukkua"
Lähetä kommentti