Fisu treenaa

Fiskarsin kanssa jätettiin nenän takia viime pe agitreenit väliin. F ei tosin oireillut naamaansa itse mitenkään, mutta ei huvittanut lähteä treeneihin turvonnutkuonoisen koiran kanssa.

Käytiin sitten lauantaina ottamassa lyhkäiset harjoitukset Fisun kanssa kaksistaan. Otettiin kepukoita, kontakteja ja pari sarjaa muutaman hypyn ja putken kanssa. Oli vähän nihkeän oloinen koira, ei intoillut niin kuin yleensä. Kepit tehtiin aika hitaasti, mutta saatiin kuudella ihan hyviä toistoja ihan ilman verkkoja. Pari kertaa pomppasi veks ennen vikaa väliä, mutta useimmiten malttoi. Ei otettu kuin pari toistoa kuitenkaan.

Matala A otettiin vauhdikkaasti kerran (kuitenkin hienosti pysähtyen). Puomilla parit toistot, hyvin muisti. Sitten hypyillä otettiin ihan muutaman esteen pätkiä, vähän irtoamisia ja jotain ihan helppoja perusjuttuja. Vauhtia kuitenkin olisi voinut olla lisää.

Jotenkin ärsyttävää kun pitää itse panostaa koiran viretilan säätelyyn niin paljon, että ei voi keskittyä pelkästään treeniin. Se on jotenkin aika kuluttavaa kun saa koko ajan olla vähän varuillaan ja tarkkailla koiraa. Olisi helpompaa vain treenata miettimättä sen enempää...
Kun on tottunut Maisaan, jonka kanssa voi ottaa miljoona toistoa pelkäämättä koiran motivaation kärsivän, niin on aika erilaista yhtäkkiä joutuakin tarkkailemaan näitä juttuja niin paljon. Mutta koirat on erilaisia, täytyy sopeutua.

Toisaalta, tilannekin varmaan vaikuttaa koiran vireyteen jonkun verran. Tai luulisin, että kun ympärillä on muita kuumana käyviä koiria, Fisukin vähän terästäytyy hommaan. Nyt taas treenailtiin keskenään tyhjällä ulkokentällä, niin ehkä sekin vaikuttaa asiaan.


Eilen sitten treenailtiin taas tottisjuttuja iltasella läheisellä parkkipaikalla. Paikka on siitä meidän lähihiekkakenttää parempi, että vieressä on suht vilkas tie ja kävelijöitäkin näkyy silloin tällöin. Vähän enemmän häiriötä siis.

Otettiin ensin paikallaan käännöksiä. Vasemman suuntaan käännyttäessä koira pomppaa aina ylös ja ottaa sitten uudestaan perusasennon. Ei siis osaa vain siirtää sitä takapuolta. Hmm. Namulla avustettuna onnistuu, mutta muuten harvemmin.

Oikealle käännöksissä taas F tuntui luulevan, että lähdetään liikkeelle (seuraamiseen) ja irtosi liian kauas musta. Ei vain tajunnut, että liikutaan ihan vähän ja sivulle päin. Namukädellä avustettuna toimii, joo, mutta mitä koira siitä oppii? Ei mitään?

Välillä ihan perusasentoon tuleminen oli yllättävän vaikeaa (häiriöt vai kiinnostuksen puute?). Nyt en toistellut käskyä miljoonaa kertaa tai helpottanut vaan annoin hihnalla pakotteen. Ei oikein toiminut. Mutta. Nyt ekaa kertaa ikinä tokoa treenatessa F alkoi komentaa mua! Se ihan haukkui mulle kun vaadin siltä kunnolla sivulle tulemista! Olin aika ihmeissäni, sillä mun miele stä komentaminen joka tapauksessa merkitsee jonkinlaista vireen nousemista, mikä Fisun kohdalla on hyvä asia. Koira ehkä turhautui, mutta ei lamaantunut tai tylsistynyt, vaan vaati mua kertomaan mitä tehdä. Tai muuten vaan komensi piruuttaan, mutta joka tapauksessa toimi! Olin yllättynyt ja iloinen. En reagoinut haukkuun, annoin kai uudelleen "sivu"-käskyn ja kaipa se koira jossain vaiheessa tulikin sivulle, en muista tarkemmin. Mutta jotenkin ihan erityinen hetki meille, vaikkei siinä loppujen lopuksi ihmeitä tapahtunutkaan. Mä kuitenkin tulkitsin sen komenatmisen niin, että koiralla oikeasti oli halua tehdä jotain.

Paikoitellen koira kuitenkin toimi oikein hienosti. Saatiin hyviä seuraamispätkiä (namupalkalla tai lelulla innostettuna, molempi parempi!) ja jossain vaiheessa kun otettiin pelkkiä käännöksiä paikallaan, saatiin onnistumisia myös niissä. Välillä se takapää jopa löysi paikkansa ilman pompun pomppua.

Otettiin myös liikkeessä käännöksiä, mutta mulla oli jotenkin vaikeuksia hahmottaa omaa liikkumista niin etten rynni koiran päälle. Siis vasemmalle käännöksessä. Fisu kuitenkin toimi hyvin (silloin kun itse onnistuin liikkumaan oikein) ja käytti takapäätään, sen mitä itse yritin sitä vilkuilla. Olen kuitenkin yrittänyt olla tuijottamatta koiraa ja katsoa itse eteenpäin.

Maahanmenoja otettiin pari ja käytettiin viimeksi saatua vinkkiä kääntää kättä sen verran sivulllepäin, että koira menee sitä katsoessaan suoraan. Saatiin onnistumisia. :) Muutama luoksetulo otettiin, liikuin itse taaksepäin ja palkkasin suoraan. Ne ihan kohtuu vauhdikkaita.
Otettiin sitten erillisenä muutaman askeleen matkalla eteentuloja. Niissä ei vaan meinaa olla yhtään vauhtia jos itse olen paikallani. Ja välillä F jää kauhean kauas näissä. Jos taas itse otan muutaman askeleen taaksepäin, F hakeutuu tosi hyvin oikeaan paikkaan. Höh.

Ihan kiva oli treenailla, mutta samalla vähän turhauttavaa, kun ei itse oikein näe mitä tekee ja toisaalta miten koira toimii. Kimppatreeni olis kiva, kun vaan jaksaisin raahautua semmoisiin. No, harmittavan usein ne vain sattuu muiden treenien kanssa samaan aikaan...