Ilmaisutreeni + tottista

Eilen pidettiin pienimuotoiset hakutreenit Leppävaaran urheilupuistossa. Otettiin vain ilmaisuja hiekkakentällä. Fisu oli ekana vuorossa ja toimi kuin unelma! Sillä oli intoa aivan mielettömästi ja se toi rullat hurjalla vauhdilla murinalla tehostettuna. F oikein hyökkäsi mun päälle rulla suussa. :D Fisulla oli hirveän hauskaa ja näytöille se lähti LUJAA!

Oli jo hämärää, joten maalimiehet ei aina näkyneet "keskilinjalle" saakka. Fisun piti siis käyttää vähän nenääkin. Hyvin ukot kuitenkin löytyivät. Otettiin neljä rullan tuontia ja oli ihanaa kun Fisulla oli jälleen niin hauskaa. Se oikein nautti kun sai paahtaa täysillä avaralla kentällä.

Hakujen jälkeen otettiin vielä vähän tottista valaistulla parkkiksella. Aloitin Fisun kanssa leikillä ja jatkettiin siitä suoraan treeniin laittamalla lelu saaliiksi ja siitä äkkiä piiloon. Alkuun otettiin ihan perusasentoja, haettiin nopeaa reagointia. Hyvästä suorituksesta lensi heti lelu palkaksi. Fisu teki hyvällä vireellä ja välillä jos ajatus haahuili muualla, korjasi se heti pakotteen myötä hyvin.

Tehtiin sitten seuraamisen käännöksiä, saatiin hyviä toistoja. Oli taas hyvä kun itse pystyi keskittymään kävelyyn ja eteenpäin katsomiseen, kun joku muu tarkkaili koiraa ja naksutteli hyvistä suorituksista. Vielä on mulla tosin opittavaa siinä, etten vahingossa palkkaa silloin kun naksua ei kuulu... ;)

Sitten otettiin eteentuloa ja kerroin meidän ongelmasta: jos liikun taaksepäin samalla, koira tulee hyvin, jos olen paikallani, koira jää liian kauas. Katottiin liike ja sain ohjeistusta olla vähemmän takakenossa ja pitää pään niin, että koira näkee mun kasvot paremmin. Kaksoislkeuka-asento siis. Olen seissyt jotenkin hassusti niin, että F on todennäköisesti jäänyt kauas siksi, ettei se ole muuten nähnyt mun naamaa. Hyvä Noora, hyvä... No, onneksi asia huomattiin ja saatiin heti parempia onnistumisia. Sain myös vinkin, antaa käskysanan vielä uudelleen siinä vaiheessa kun koira on jo lähellä tulossa, jotta se tulisi loppuun asti ja tarpeeksi pitkälle. Mieluummin niin kuin että koira pysähtyy liian kauas ja joudutaan aina korjaamaan.

Sitten otettiin vielä paikallaan käännöksiä ja yritettiin päästä pomppimisesta eroon vasemmalle käännyttäessä. Tämä oli vaikeaa. F rupesi jo vähän kyllästymään kun en voinut palkata pompuista. Tanja kekkasi sitten vinkiksi, että aloitan ihan nostamalla kantapään maasta ja liike jatkuu vasta sen jälkeen. Koira tavallaan ehtii reagoida liikkelle lähtöön paremmin ja kai siksi tajuaa käyttää takapäätä liikkuakseen, eikä vain pomppaa ylös ja sitten ota paikkaa uudelleen, kuten Fisulla on tapana tehdä. Saatiin kyllä muutamia onnistumisia, mutta vaikeaa oli. Häiriöt tässä vähän haittasivat, pitäisikin näitä haastavampia juttuja tehdä ensin rauhallisemmassa ymparistössä.

Loppuun otettiin Fisulle kiva vauhdikas eteenmeno ja kunnon taistelupalkka. Kivat treenit, päästin varmasti taas vähän eteenpäin.