Viikonlopun agilityt

Viikonloppumme oli vahvasti agilitypainotteinen. Perjantaina oli Fisun ryhmävuoro ja lauantaina osallistuttiin molempien kanssa heelereiden agilitypäivään Juha Oreniuksen opissa.

Pe tehtiin pientä tekniikkaratapätkää ja itsenäisinä harjoitteina keppejä sekä mutkaputkesta ulospäin kääntymisiä. Kepit sujui loistavasti, otin verkoista muutaman välin auki, ei haitanneet menoa ja vauhti oli super! Tehtiin pari toistoa vaihtelevista kulmista ja otin itse sivuetäisyyttä ja vaihtelin paikkaa. Putkesta ulospäin kääntymiset sujui myös aika hyvin, vaikkei niitä oltu pahemmin ennen tehty. Hyvin Fisu kekkasi homman.

Ratapätkä oli ihan hyödyllinen ja huomattiin, miten eri ohjaustavoilla sai Fisuun erilailla potkua. Eka ohjausversio oli varma ja toimiva, mutta toisella annoin koiralle enemmän mahdollisuuksia näyttää osaamisensa ja tehdä itsenäisemmin, mistä Fisu saikin paljon lisää tsemppiä. Hauska huomata. Hyvät treenit ja F jaksoi kivasti loppuun asti. Hienoa. :)

Lauantaina Oreniuksen koulutuksessa aloitin Fisun kanssa 8.30 mölliryhmässä ja Maisan vuoro oli kisaavien ryhmässä klo 16.30. Rata oli loppujen lopuksi sama kaikilla ryhmillä, joten oltaisiin hyvin voitu olla molempien sessejen kanssa samassa ryhmässä, mutta ehkä oli ihan hyvä että sai keskittyä aina yhteen koiraan kerralla. Ja saipahan nukuttua päikkärit välissä. ;)

Fisu oli älyttömän pätevä sillä rata ei todellakaan ollut mikään helppo ja kyseessä oli kuitenkin 24 esteen pitkä rata. Ei tehty yhdessä pätkässä koko rataa (koska mokattiin jo ennen puoliväliä ekan kerran... (; ) vaan hiottiin aina lyhyitä pätkiä sen mukaan missä tuli ongelmia. Jospa saisin radan jossain vaiheessa näytille niin voisin selittää tarkemmin.

Fisun kanssa hiottiin mm. kohtaa, jossa koiran piti irrota kunnolla pituudelle kun ohjaaja jäi taaemmas ja kääntyi toiseen suuntaan. Tätä otettiin lelua heittävän apuohjaajan kanssa kun ei muuten meinannut irrota tarpeeksi pitkälle. Lopulta F ehdollistuikin irtoamiseen niin hyvin että jatkoi radalla vielä pitkälle pituuden jälkeen ("MISSÄ SE LELU??"), mutta ihan hyvä niin. Kokeilin radalla kaikennäköistä "uutta", mitä Fisun kanssa ei treeneissä ole tullut vielä vastaan. Mm. persjättöjä ei ole sen kanssa tullut oikein tehtyä, mutta sekin toimi mainiosti parissakin kohtaa.

Fisu teki rataa ihan hirmuisen hyvin, ja näytti mulle, etttä todella osaa jo paljon. Ja nyt koira jaksoi oikeasti tsempata tosi hyvin loppuun asti, vaikka oltiin vuorossa lähes puoli tuntia. Hinkattiin myös kohtaa, jossa oli välistävedon jälkeen takaakierto seuraavalle hypylle, jolta valssi ja taas tiukka käännös seuraavalla. Myös keppien jälkeen oli vähän vaikea haku hypylle, mutta saatiin nämäkin kohtuuhyvin toimimaan. Kepeiltä käännyttiin vahvasti sivulle, mikä hidasti pujottelua aika lailla, mutta verkkojen kanssa koiralla ei onneksi ollut mahdollisuutta lopettaa liian aikaisin.

Sain myös vinkkejä Fisun treenaamiseen, Juha otti Fisun rauhallisen temperamentin hyvin huomioon ja osasi antaa neuvoja nopeuden ja draivin esiin saamiseen. Hyä koulutus kaiken kaikkiaan.


Maisan kanssa koulutuksessa sujui paremmin kuin koskaan. Maisalla oli niin meno päällä, että huh huh! Pieni koira painoi Ihan Täysillä ja oli vain niin taitava ettei mitään rajaa. Tehtiin rata varmaan vähintään viisi kertaa ja aina saatiin parannettua jotain. Ei kuitenkaan taidettu saada yhtäkään nollarataa, kun aina sattui joku tyhmä kämmi, mutta kovasti yritettiin. Ja pätkittäin sujui vain niin loistavasti. Tästä tuli taas ihan mielettömästi tsemppiä ja motivaatiota jatkoon, oli kyllä vain niin hyvä päivä meillä.

Maisalla ongelmakohdiksi muodostui tiukat käännökset (ylläri..) sekä kepeillä vikan välin kirous (YLLÄRI!!). Ihan tyhmissä kohdissa tuli aina virheet, jos tuli. Vikalla kertaa kun meidän piti tehdä vielä kaikkien pätkien hiomisten jälkeen rata kokonaisuudessaan läpi, koira tulikin loppusuoralla ohi tokavikasta hypystä. Ja muuten puhdas (ja tosi tyylikäs, vaikka itse sanonkin) rata... Mutta sitähän se on. Vaikeissa kohdissa sitä tsemppaa, mutta lopulta virheet tulee tosi noloista paikoista. No, sainpahan taas muistutuksen siitä, että pitäisi mustaa keskittyä ihan täydellisesti koko radan ajan, eikä saisi herpaantua hetkeksikään. Se on niin pienestä kiinni, ettei ole varaa pitää mitään itsestäänselvänä.

Muita huomionarvoisia juttuja Maisan kanssa oli mm. vastaisella kädellä kepeille ohjaaminen, kun kepeille tultiin kovalla vauhdilla suoraan A:lta, mikä toimikin tosi hyvin. Mä kun en yleensä käytä vastaista kättä paitsi käännöksissä. Toinen oli niistot tiukoilla hypyillä, jotka joissain kohdissa toimi tosi hyvin. Ja mun pitäisi kuulemma vedättää Maisaa vielä eteenpäin, kun sillä saa vauhtia vielä vähän lisää.

Maisa (ja minäkin, ihan totta!) sai taas hirmuisesti kehuja, on se vaan niin älyttömän hyvä. Tosi, tosi hyvä päivä, ei voi muuta sanoa! =) (=