Viime viikon lopulla tytöt oli hoidossa nelisen päivää kun itse reissasin. Kiitos Satu! Nyt alkaa onneksi olla taas enemmän aikaa karvaisille kun omat kiireet vähän hellittää. Toivottavasti.
Eiliset hakuilut taisi olla meidän osalta enemmänkin hapuilutreenit... Melkein pari kk taisi olla viime treeneistä, ja sen huomasi. :D Metsässä ei oltu treenattu sitten viime syksyn. F oli kuitenkin tosi intona ja hyvä meno päällä koko treenin ajan, tiesi myös samantien mitä oltiin tekemässä. Fisu ei meinannut heti löytää paria ekaa maalimiestä, mutta teki hyvin töitä kuitenkin.
Rullien tuominen muodostui jälleen ongelmaksi. Fisu on joskus meinannut tiputtaa sen takia, että kutsun sitä ja sille tulee liian kiire mun luo. Siksi en yleensä kutsu sitä kun se ottaa rullan. Nyt ongelman syy olikin sitten se, että F ei tiennyt missä mä olin ja tiputti sen takia. Kun lähetin sen hakemaan uuden rullan, se kävikin hakemassa maahan tippuneen ja toikin sen mulle. Lähdettiin näytölle. Koira kuitenkin selvästi tajusi mokanneensa ja toivottavasti myös oppi jotain.
Seuraavat pistot sujui vähän paremmin ja vika oli erityisesti oikein hieno. Näytöille F paineli aina tuhatta ja sataa! =) Ihan hyvä muistuttelutreeni.
Tiistaina otin molemmat tytöt Maisan agitreenivuorolla mukaan, kun Fisun omat reenit jäi ma väliin. Maisa sai tehdä Janitan ja Jaakon rataa, tehtiin se kahdessa pätkässä. Kiva rata ja haastavia paikkoja. Aika hyvin selviydyttiin, mutta etenkin kepeillä tuli taas virheitä. Keppien toisella puolella oli putki tosi pahasti tyrkyllä ja kun koiran veti kunnolla putkesta ohi, se menikin tosi helposti tokaan väliin. Vaikeaa! Keppien jälkeen layeröitiin, jäin itse keppien toiselle puolelle ja lähetin poispäinkäännöllä koiran putkeen, toimi hyvin!
Toinen murheenkryyni radalla oli taas ne *****leen kontaktit. Ei niistä vain tule enää mitään ton koiran kanssa. Keinulta se hyppää aina pois juuri ennen kuin se kolahtaa maahan, A:lla se hidastelee ja hyppää just ennen kontaktipintaa pois. Että menee hermo! Mä en vaan jaksa enää alkaa miljoonatta kertaa opettamaan esteitä uudelleen kun ei niistä kuitenkaan enää mitään tule. Ihan vakavissaan mietin, jos M "eläköityisi" agiradoilta ja osallistuisi enää hyppäreille. Se on muutenkin tosi turhauttavaa kisoissa kun aina pitää jännätä samoja juttuja. Hyppäreillä saa vaan mennä, eikä tartte miettiä mitään turhaa.
Fisu sai tehdä kepukoita ja vähän kontaktitreeniä myös. Keinua kertailtiin, sujui hyvin. Myös puomille pari toistoa. Kepeillä leikkailin takaa, hyvin koira pujotteli silti, mutta vauhti hidastui selkeästi. Näitä harjoitellaan. Parit vauhtipätkät otettiin myös ja irtoamistreenejä. Fisulla oli kivaa! =)
torstai 27. toukokuuta 2010
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Fisu mahtiliitäjä!
FisuPisuKisuMisu on niin uskomattoman hieno, että! Tyyppi vaan OSAA!
Tänään oli seuran epäviralliset jäsenten väliset kisat, F voitti kaikki medikisaavat. =) Koiria ei ollut montaa, mutta ei se sitä miksikään muuta, että Fisu vaan on loistava!
Video. Fisun kanssa onnistumiset tuntuu niin erityisen hyviltä, kun ne eivät tule ihan itsestäänselvyyksinä... Tai onnistuminen joo, mutta fiilis ei. Tänään oli menoa ja meininkiä! 8)
Maisa puolestaan otti samalta radalta kiellon, kontaktivirheen ja hyllyn. En tainnut ite ihan keskittyä. Mutta ehkä siksi osasinkin Fisun ohjata, kun oli saanut jo harjoitella. ;) Heh.
Koitan kirjoitella maanantain treeneistä jossain vaiheessa (ens viikolla) ja päivitellä blogin ulkoasunkin vähän vähemmän talviseksi..
Tänään oli seuran epäviralliset jäsenten väliset kisat, F voitti kaikki medikisaavat. =) Koiria ei ollut montaa, mutta ei se sitä miksikään muuta, että Fisu vaan on loistava!
Video. Fisun kanssa onnistumiset tuntuu niin erityisen hyviltä, kun ne eivät tule ihan itsestäänselvyyksinä... Tai onnistuminen joo, mutta fiilis ei. Tänään oli menoa ja meininkiä! 8)
Maisa puolestaan otti samalta radalta kiellon, kontaktivirheen ja hyllyn. En tainnut ite ihan keskittyä. Mutta ehkä siksi osasinkin Fisun ohjata, kun oli saanut jo harjoitella. ;) Heh.
Koitan kirjoitella maanantain treeneistä jossain vaiheessa (ens viikolla) ja päivitellä blogin ulkoasunkin vähän vähemmän talviseksi..
torstai 13. toukokuuta 2010
Supertreeniä!
Fisu on ollut tällä viikolla ihan uskomattoman pätevä agilitykoira! Treenailtiin ma ja ti, molemmat tytöt mukana kummallakin kerralla.
Maanantain treeni aloitettiin ulkokentällä pienellä motivaatiotreenillä. F sai ensin keräillä intoa kentän reunalla Maisan treenatessa vähän jotain. Kohta F pääsi kertailemaan vähän puomia ja jotain pientä. Ja kyllä ritti taas vauhtia! ;-)
Varsinaisissa treeneissä tehtiin kokopitkä rata, jossa kontakteista puomi ja keinu ja kepit löytyi myös. "Lämmittelin" Fisua taas leikkimällä Maisan kanssa ennen sen vuoroa (kyllä, pientä pikkukoiran hyväksikäyttöä , myönnän) ja sitten pääsi F radalle. Ja Fisuhan pinkoi minkä kerkesi ja oli vain ihan älyttömän taitava! Puomin kontakti täydellinen, kepit aivan loistavat! Keinulla vielä vähän avustin, en antanut kolahtaa ihan täysillä ja palkkasin, mutta sekin sujui tosi hienosti. Loppuradalla sain juosta ihan tosissaan, että ehdin valssailemaan niinkuin olin suunnitellut.
Pieni virhekin tuli radalla, F kääntyi yhdessä kohtaa jostain syystä hypyltä väärään suuntaan, vaikka mielestäni käänsin juuri toiseen suuntaan. Sama kävi ainakin yhdelle muullekin koiralle, joten ehkä kohdassa oli koiran näkökulmasta joku juttu, mitä en osannut huomioida. Tokalla kertaa kääntyi oikein, mutta kolautti rimaa, kun kääntyi ilmeisesti vähän liiankin tiukasti. Harjoiteltiin tätä kohtaa erikseen niin, että lähetin Fisun hypylle ja kouluttajamme oli palkkaamassa koiran siellä. Vähän itsenäisyyttä haettiin tässä. F repi intona Jaakon kanssa leluaan. =)
Muutenkin ainoa juttu, mitä coach meidän radasta keksi parannettavaa, oli juurikin itsenäisyys. F saisi irrota vähän lisää ja vauhtia tulisi vielä lisää, kun koira hakisi vähän itsenäisemmin. Vaikka mä olin jo nyt ihan huuli pyöreänä Fisun vauhdista! :O Mutta ihan totta se on, täytyisi vähän panostaa vielä irtoamiseen. Jäi ihan huippuhyvä fiilis treeneistä. FISU OSAA! <3
Tiistaina mentiin hallille hyvissä ajoin ennen Maisan treenien alkua. Halli olikin vielä tyhjänä, joten mentiin sisään reenailemaan. Otin Maisan kanssa alkuun vähän pientä treeniä, kontaktien kertailua ja kepeillä haettiin vähän etäisyyttä (hyvin toimi!). Maisa on niin helppo ohjattava. :)
Sen jälkeen pääsi Fisu taas irti. Ja millä innolla! :D Aloitettiin kepeillä, sairas vauhti ja silti haki oikein, ihan upeeta! Ei toisteltu niitä enempää, vaan jatkettiin puomille. Nyt ollaan saatu kontakteillekin tosi hyvin vauhtia. Olen alkanut käyttää välillä lelupalkkaa niilläkin ja näyttäisi toimivan. Vaihtelen myös, palkkaanko kontaktille vai kutsunko suoraan pois palkalle. Välillä kuitenkin käyn myös namulla vielä palkkaamassa pysähtymisestä.
Kertailtiin myös A:ta, hieno oli. Sitten otettiinkin projektiksi keinu. Olen jo pitkään jahkaillut, usklataisinko jättää jo avun pois ja nyt sitten päästin kokeilla. Ensin pari toistoa mahdollisimman vähällä avustuksella (ihan pieni kolahduksen pehmennys), ja sitten totuuden hetki. Koira hypyn kautta puomille, ja suoritus täysin ilman apua. Oli tosi hieno! Kunnon palkka ja uusiksi. Vähän jännitin, miten koira nyt tekee, mutta mitä vielä! F meni ihan yhtä vauhdilla, ihan yhtä pitkälle ja jäi ihan yhtä hienosti kontaktille! Ei näyttänyt kolahdus hätkähdyttävän pätkääkään. :-) Vielä parit toistot, ja tosi hienosti meni! Jee, mikä riemu! Katsotaan miten sujuu seuraavalla kerralla, jäikö yhtään kummittelemaan kolahdus koiran mieleen. Epäilen kuitenkin, niin varmasti se nyt jo sujui.
Jossain välissä F sai vähän huilia ja Maisa taas pientä treenailua, ja sitten F pääsi vielä puuhailemaan jotain. Taidettiin kertailla kepukat vielä, vähän haastavampi sisäänmeno, joka sekin sujui. No big deal, sanoo Fisu! :D Eniten keskityttiin pitämään vauhti ja into yllä, ja se onnistui. :)
En osaa edes kuvailla miten hienolta tuntuu kun koira on taas täynnä intoa ja tekee täysillä! Lehmäilyn ja agimasennuksen jälkeen on nyt ihan voittaja-olo. Fisu on vain niin hieno, vaikkakin välillä haastava treenattava. En tosin tiedä, mistä muutos johtuu. Onko meidän motivaatiotreenit tuottaneet tulosta, oliko lehmäily ja kaikki sen sivutuotteet vain hormonaalisia juttuja, vai onko kyse vain siitä, millä tassulla koira sattuu heräämään?
Varmaankin hormonit on yksi syy. Haluaisin kuitenkin uskoa, että olen myös itse oppimnut paremmaksi säätelemään Fisun treeniä ja tietämään mitä sen kanssa kannattaa tehdä ja mitä ei. No, oli syy mikä tahansa, tärkeintä on juuri nyt se, että olo on mahtava ja treeni sujuu. Iloista!
Tästä on hyvä jatkaa.
Ainiin, Maisan treeneihin. Ratana oli Juha Oreniuksen koulutuksesta "niistotreeni", jossa siis saatiin todella harjoitella niistoja. Olikin kiva huomata, miten hyvin ne tietyissä tilanteissa toimi. Ainakin muiden koirien kohdalla näytti siltä, ja taisi Maisakin tajuta ne aika hyvin. Rata kokonaisuudessaan oli tosi kiva, haastava, mutta hirveän sujuva. Jostain syystä keppien sisäänmenot taas tökkivät, vaikka sama kulma viime treeneissä sujui heittämällä. Varmastikaan en vain itse keskittynyt tarpeeksi.
Olen vihdoin oppinut käyttämään myös persjättöjä, vaikka edelleen koen ne vähän epäluonnollisiksi. En vain mielelläni jättäisi koiraa selän taakse. Mutta olen oppinut. Ja Maisan kanssa niitä uskaltaa huoletta tehdä, koska se hakee esteet kuitenki, vaikka mun ohjaus olisi vähän niin ja näin. Hyvä rata siis ja Maisa oli etevä pieni. Muutamia kohtia hiottiin vielä paremmiksi ja taidettiin pari virhettäkin tehdä, niitä sitten korjailtiin. Sai Maisakin kunnon treenin, hyvä!
Maanantain treeni aloitettiin ulkokentällä pienellä motivaatiotreenillä. F sai ensin keräillä intoa kentän reunalla Maisan treenatessa vähän jotain. Kohta F pääsi kertailemaan vähän puomia ja jotain pientä. Ja kyllä ritti taas vauhtia! ;-)
Varsinaisissa treeneissä tehtiin kokopitkä rata, jossa kontakteista puomi ja keinu ja kepit löytyi myös. "Lämmittelin" Fisua taas leikkimällä Maisan kanssa ennen sen vuoroa (kyllä, pientä pikkukoiran hyväksikäyttöä , myönnän) ja sitten pääsi F radalle. Ja Fisuhan pinkoi minkä kerkesi ja oli vain ihan älyttömän taitava! Puomin kontakti täydellinen, kepit aivan loistavat! Keinulla vielä vähän avustin, en antanut kolahtaa ihan täysillä ja palkkasin, mutta sekin sujui tosi hienosti. Loppuradalla sain juosta ihan tosissaan, että ehdin valssailemaan niinkuin olin suunnitellut.
Pieni virhekin tuli radalla, F kääntyi yhdessä kohtaa jostain syystä hypyltä väärään suuntaan, vaikka mielestäni käänsin juuri toiseen suuntaan. Sama kävi ainakin yhdelle muullekin koiralle, joten ehkä kohdassa oli koiran näkökulmasta joku juttu, mitä en osannut huomioida. Tokalla kertaa kääntyi oikein, mutta kolautti rimaa, kun kääntyi ilmeisesti vähän liiankin tiukasti. Harjoiteltiin tätä kohtaa erikseen niin, että lähetin Fisun hypylle ja kouluttajamme oli palkkaamassa koiran siellä. Vähän itsenäisyyttä haettiin tässä. F repi intona Jaakon kanssa leluaan. =)
Muutenkin ainoa juttu, mitä coach meidän radasta keksi parannettavaa, oli juurikin itsenäisyys. F saisi irrota vähän lisää ja vauhtia tulisi vielä lisää, kun koira hakisi vähän itsenäisemmin. Vaikka mä olin jo nyt ihan huuli pyöreänä Fisun vauhdista! :O Mutta ihan totta se on, täytyisi vähän panostaa vielä irtoamiseen. Jäi ihan huippuhyvä fiilis treeneistä. FISU OSAA! <3
Tiistaina mentiin hallille hyvissä ajoin ennen Maisan treenien alkua. Halli olikin vielä tyhjänä, joten mentiin sisään reenailemaan. Otin Maisan kanssa alkuun vähän pientä treeniä, kontaktien kertailua ja kepeillä haettiin vähän etäisyyttä (hyvin toimi!). Maisa on niin helppo ohjattava. :)
Sen jälkeen pääsi Fisu taas irti. Ja millä innolla! :D Aloitettiin kepeillä, sairas vauhti ja silti haki oikein, ihan upeeta! Ei toisteltu niitä enempää, vaan jatkettiin puomille. Nyt ollaan saatu kontakteillekin tosi hyvin vauhtia. Olen alkanut käyttää välillä lelupalkkaa niilläkin ja näyttäisi toimivan. Vaihtelen myös, palkkaanko kontaktille vai kutsunko suoraan pois palkalle. Välillä kuitenkin käyn myös namulla vielä palkkaamassa pysähtymisestä.
Kertailtiin myös A:ta, hieno oli. Sitten otettiinkin projektiksi keinu. Olen jo pitkään jahkaillut, usklataisinko jättää jo avun pois ja nyt sitten päästin kokeilla. Ensin pari toistoa mahdollisimman vähällä avustuksella (ihan pieni kolahduksen pehmennys), ja sitten totuuden hetki. Koira hypyn kautta puomille, ja suoritus täysin ilman apua. Oli tosi hieno! Kunnon palkka ja uusiksi. Vähän jännitin, miten koira nyt tekee, mutta mitä vielä! F meni ihan yhtä vauhdilla, ihan yhtä pitkälle ja jäi ihan yhtä hienosti kontaktille! Ei näyttänyt kolahdus hätkähdyttävän pätkääkään. :-) Vielä parit toistot, ja tosi hienosti meni! Jee, mikä riemu! Katsotaan miten sujuu seuraavalla kerralla, jäikö yhtään kummittelemaan kolahdus koiran mieleen. Epäilen kuitenkin, niin varmasti se nyt jo sujui.
Jossain välissä F sai vähän huilia ja Maisa taas pientä treenailua, ja sitten F pääsi vielä puuhailemaan jotain. Taidettiin kertailla kepukat vielä, vähän haastavampi sisäänmeno, joka sekin sujui. No big deal, sanoo Fisu! :D Eniten keskityttiin pitämään vauhti ja into yllä, ja se onnistui. :)
En osaa edes kuvailla miten hienolta tuntuu kun koira on taas täynnä intoa ja tekee täysillä! Lehmäilyn ja agimasennuksen jälkeen on nyt ihan voittaja-olo. Fisu on vain niin hieno, vaikkakin välillä haastava treenattava. En tosin tiedä, mistä muutos johtuu. Onko meidän motivaatiotreenit tuottaneet tulosta, oliko lehmäily ja kaikki sen sivutuotteet vain hormonaalisia juttuja, vai onko kyse vain siitä, millä tassulla koira sattuu heräämään?
Varmaankin hormonit on yksi syy. Haluaisin kuitenkin uskoa, että olen myös itse oppimnut paremmaksi säätelemään Fisun treeniä ja tietämään mitä sen kanssa kannattaa tehdä ja mitä ei. No, oli syy mikä tahansa, tärkeintä on juuri nyt se, että olo on mahtava ja treeni sujuu. Iloista!
Tästä on hyvä jatkaa.
Ainiin, Maisan treeneihin. Ratana oli Juha Oreniuksen koulutuksesta "niistotreeni", jossa siis saatiin todella harjoitella niistoja. Olikin kiva huomata, miten hyvin ne tietyissä tilanteissa toimi. Ainakin muiden koirien kohdalla näytti siltä, ja taisi Maisakin tajuta ne aika hyvin. Rata kokonaisuudessaan oli tosi kiva, haastava, mutta hirveän sujuva. Jostain syystä keppien sisäänmenot taas tökkivät, vaikka sama kulma viime treeneissä sujui heittämällä. Varmastikaan en vain itse keskittynyt tarpeeksi.
Olen vihdoin oppinut käyttämään myös persjättöjä, vaikka edelleen koen ne vähän epäluonnollisiksi. En vain mielelläni jättäisi koiraa selän taakse. Mutta olen oppinut. Ja Maisan kanssa niitä uskaltaa huoletta tehdä, koska se hakee esteet kuitenki, vaikka mun ohjaus olisi vähän niin ja näin. Hyvä rata siis ja Maisa oli etevä pieni. Muutamia kohtia hiottiin vielä paremmiksi ja taidettiin pari virhettäkin tehdä, niitä sitten korjailtiin. Sai Maisakin kunnon treenin, hyvä!
lauantai 8. toukokuuta 2010
Fisu valikoitui!
Tänään "vihdoin" saatiin se kolmas serti ja nyt mulla onkin sitten kaksi muotovaliota koiraa. :) Fisu osallistui palveluskoirien erikoisnäyttelyyn Helsingin Tuomarinkartanossa. 5 mudia oli ilmoitettu ja paikalla. Mukana olivat mm. Fiskarssin sisko Riesa ja veli Pete sekä turistina Ruuti-mamma. Perhepotretti tulee perässä.
Tuomarina oli Elina Haapaniemi. Junioriluokan urokset saivat H:n, Riesa ja Pete EH:n. Fiskars oli viimeisenä, sai ERI:n ja olikin sitten samalla ROP ja muotovalioitui sertin myötä. Arvostelu oli mukavaa luettavaa:
"2-vuotias musta hyvin kauniin tyyppinen narttu, jolla hyvä, itsevarma käytös. Esiintyy ja esitetään kauniisti. Erinomainen pään muoto. Toivoisin tummemmat silmät. Hyvä purenta. Kaunis kaula ja ylälinja, riittävä luusto. Hyvä runko ja takaosa. Erinomainen turkin laatu ja kunto. Erittäin hyvät sivuliikkeet, etuliikkeet voisivat olla vakaammat. Hyvä kokonaisuus"
Olinkin ajatellut, että tämän näytelmän jälkeen saisi jäädä tämä touhu vähäksi aikaa, joten sen suhteen oli tosi kätevää saada se viimeinen serti kasaan nyt. =) Fisu esiintyi tosi hienosti, kuten yleensä ja otti muutenkin oikein lungisti. Sen mielestä oli taas niin ihanaa kiemurrella maan matosena mamman ja siskon ympärillä, että välillä sitä ei meinannut saada jaloilleen ollenkaan. Tämä siis kehän ulkopuolella. ;)
Jäätiin vielä ryhmäkehiin, siellä tuomari Harry Tast tutkaili Fisua aika pitkään, mutta heitti kuitenkin pihalle loppukisasta. No, eipä siinä mitään, oli ihan kiva käydä kuitenkin näyttäytymässä. Mukava päivä kylmyydestä huolimatta, ei onneksi edes satanut. Oli hauskaa, että paikalla oli kivasti mudiporukkaa ja tuttuja.
Samaisella nurmikentällä, jossa näytelmä oli, suoritettiin myös pk-tottikset, joissa siis ammuttiin myös. Vähän jännitin miten F pamaukset ottaisi, mutta se olikin tosi reippaana. Laukausten jälkeen se vähän vilkuili äänen suuntaan, mutta ei liikkunut mihinkään, eikä tullut hakemaan musta turvaa tai oikeastaan tehnyt mitään. Namutkin maistui normaaliin malliin. Hieno juttu! Fisulle ollaankin nyt ammuttu pari kertaa metsässä ja reaktio on ollut hyvin vähäinen. Se on tosi iloista. :-)
Mukavaa, ettei tarvitse enää pahemmin näyttelyissä juosta. Seuraavaksi ruvetaan keskittymään muiden titteleiden hankkimiseen. Jos vaikka joku semmoinen joskus hankittaisiin.
Toistaiseksi Fisu kulkee siis nimellä Fi Mva Pilkkopimeän Punahilkka!
Tuomarina oli Elina Haapaniemi. Junioriluokan urokset saivat H:n, Riesa ja Pete EH:n. Fiskars oli viimeisenä, sai ERI:n ja olikin sitten samalla ROP ja muotovalioitui sertin myötä. Arvostelu oli mukavaa luettavaa:
"2-vuotias musta hyvin kauniin tyyppinen narttu, jolla hyvä, itsevarma käytös. Esiintyy ja esitetään kauniisti. Erinomainen pään muoto. Toivoisin tummemmat silmät. Hyvä purenta. Kaunis kaula ja ylälinja, riittävä luusto. Hyvä runko ja takaosa. Erinomainen turkin laatu ja kunto. Erittäin hyvät sivuliikkeet, etuliikkeet voisivat olla vakaammat. Hyvä kokonaisuus"
Olinkin ajatellut, että tämän näytelmän jälkeen saisi jäädä tämä touhu vähäksi aikaa, joten sen suhteen oli tosi kätevää saada se viimeinen serti kasaan nyt. =) Fisu esiintyi tosi hienosti, kuten yleensä ja otti muutenkin oikein lungisti. Sen mielestä oli taas niin ihanaa kiemurrella maan matosena mamman ja siskon ympärillä, että välillä sitä ei meinannut saada jaloilleen ollenkaan. Tämä siis kehän ulkopuolella. ;)
Jäätiin vielä ryhmäkehiin, siellä tuomari Harry Tast tutkaili Fisua aika pitkään, mutta heitti kuitenkin pihalle loppukisasta. No, eipä siinä mitään, oli ihan kiva käydä kuitenkin näyttäytymässä. Mukava päivä kylmyydestä huolimatta, ei onneksi edes satanut. Oli hauskaa, että paikalla oli kivasti mudiporukkaa ja tuttuja.
Samaisella nurmikentällä, jossa näytelmä oli, suoritettiin myös pk-tottikset, joissa siis ammuttiin myös. Vähän jännitin miten F pamaukset ottaisi, mutta se olikin tosi reippaana. Laukausten jälkeen se vähän vilkuili äänen suuntaan, mutta ei liikkunut mihinkään, eikä tullut hakemaan musta turvaa tai oikeastaan tehnyt mitään. Namutkin maistui normaaliin malliin. Hieno juttu! Fisulle ollaankin nyt ammuttu pari kertaa metsässä ja reaktio on ollut hyvin vähäinen. Se on tosi iloista. :-)
Mukavaa, ettei tarvitse enää pahemmin näyttelyissä juosta. Seuraavaksi ruvetaan keskittymään muiden titteleiden hankkimiseen. Jos vaikka joku semmoinen joskus hankittaisiin.
Toistaiseksi Fisu kulkee siis nimellä Fi Mva Pilkkopimeän Punahilkka!
torstai 6. toukokuuta 2010
Reippailua
Fisun kanssa aloitettiin pyöräkausi ja vihdoin alkaa hihnan toisen pään flunssa hellittää sen verran, että päästiin jo hölkkäilemäänkin parin viikon tauon jälkeen. Eilen otinkin hölkälle myös Maisan mukaan. En edes muista koska se on viimeksi mukana ollut. Sen verran hissukseen mentiin, että töppöjalkakin pysyi mukana. Ihan hyvinhän se perässä tuli, mutta ei selvästikään nauti hommasta. Ehkä tämä on siis jatkossakin vain Fisun juttu.
Pyöräilykin maistui Fisulle talven jälkeen. Aluksi käytin taas springeriä, mutta totesin jälleen n. 500 metrin jälkeen, että paljon mukavampaa kaikille jos koira on irti. Niin sitten loppulenkki tehtiin vapaana. Fisusta paljon kivempaa. :)
Eilen olikin tytöillä aika aktiivinen päivä. Maisa on vieläkin vähän väsy.
Pyöräilykin maistui Fisulle talven jälkeen. Aluksi käytin taas springeriä, mutta totesin jälleen n. 500 metrin jälkeen, että paljon mukavampaa kaikille jos koira on irti. Niin sitten loppulenkki tehtiin vapaana. Fisusta paljon kivempaa. :)
Eilen olikin tytöillä aika aktiivinen päivä. Maisa on vieläkin vähän väsy.
tiistai 4. toukokuuta 2010
Superagilityt
Fisu oli niin SSSSAIRAAN hyvä tänään agilityssä että mä varmaan hymyilen koko loppuviikon! :) :)
Eilen jäi siis Fisun omat treenit väliin, joten tänään sai molemmat tytöt liidellä samalla vuorolla. Ja sehän Fisun motivaatiolle sopii! ;-) Toinen kenttä oli myös sopivasti tyhjillään, joten oli tilaa reenata Fisuakin. Rakentelin Maisan ryhmälle radan ja siirryin sitten toiselle kentälle tyttöjen kanssa.
Maisa sai ottaa ensin pienen treenin ihan Fisun kiusaksi. Otettiin keppejä ja kontakteja ja syötiin kaamalasti herkkuja Fiskarsin nähden. Kun Kalanen sitten pääsi vuoroon niin JOHAN OLI VAUHTIA!! Siis ihan kamalasti! :O
Otettiin alkuun pätkä: putki, rengas, kepit. F syöksyi jo putkesta niin lujaa, että olin varma ettei osu kepeillä oikeaan väliin. Mutta niin vain se haki täydellisesti sisään ja pujotteli tosi lujaa ja hienosti loppuun asti. Maltoin sentään jatkaa liikettä ja kannustaa, vaikka olisi tehnyt mieli jäädä suu auki tuijottamaan niin pätevää koiraa. =D
Seuraavaksi otettiin parit muutaman esteen vauhtipätkät ja aina loppuun hirmuinen leikki ja riekunta. Ja kyllä Fisulla oli kivaa. Ihanaa kun koira käy taas noin kuumana, ihanaa ihanaa! <3
Kertailtiin puomin kontakteja lelupalkalla, tavoitteena saada suorituksesta vauhdikkaampaa. Vauhtia olikin aika mukavasti, vähän liikaakin. Ei meinattu joka kerralla muistaakaan pysähtyä... Tämä onkin Fisulle uusi juttu. No, muisteltiin ja kohta osattiin taas. Täytyy kiinnittää huomiota, ettei ala fuskailla, mutta kuitenkin vauhtia pitää nyt saada jo pikkuhiljaa mukaan. No, tasapainoillaan.
Myöhemmin, Maisan treenin jälkeen, Fisu sai vielä tehdä keinua. Vielä oli avustaja, mutta aika vähän enää on apuja. Keinu laskee nopeasti ja kolahtaakin jo kohtalaisesti. Uskaltaisikohan jo kohta jättää avun pois..
Maisa sai tehdä yhtä rataa, joka oltiin joskus aiemmin tehty edellisen ryhmän kanssa. Tulipahan kertailtua suunnilleen samat mokat nytkin. Itse olin vähän jotenkin pihalla ja otettiin aika pätkissä sitten. Lopuksi saatiin koko juttu kunnialla loppuun, ihan siisti rata se oli. Vähän tsemppaamista mulla kuitenkin. No, M oli kuitenkin intona kuten yleensä. :)
Jäi vain niin älyttömän hyvä mieli Fisun treenistä. :) Tällaista pitäisikin aina tehdä; ensin Maisan kanssa jotain puuhailua, F odottaa vuoroaan ja kerää motskaria, sitten lyhyt treeni kovalla temmolla. Näitä lisää!
Eilen jäi siis Fisun omat treenit väliin, joten tänään sai molemmat tytöt liidellä samalla vuorolla. Ja sehän Fisun motivaatiolle sopii! ;-) Toinen kenttä oli myös sopivasti tyhjillään, joten oli tilaa reenata Fisuakin. Rakentelin Maisan ryhmälle radan ja siirryin sitten toiselle kentälle tyttöjen kanssa.
Maisa sai ottaa ensin pienen treenin ihan Fisun kiusaksi. Otettiin keppejä ja kontakteja ja syötiin kaamalasti herkkuja Fiskarsin nähden. Kun Kalanen sitten pääsi vuoroon niin JOHAN OLI VAUHTIA!! Siis ihan kamalasti! :O
Otettiin alkuun pätkä: putki, rengas, kepit. F syöksyi jo putkesta niin lujaa, että olin varma ettei osu kepeillä oikeaan väliin. Mutta niin vain se haki täydellisesti sisään ja pujotteli tosi lujaa ja hienosti loppuun asti. Maltoin sentään jatkaa liikettä ja kannustaa, vaikka olisi tehnyt mieli jäädä suu auki tuijottamaan niin pätevää koiraa. =D
Seuraavaksi otettiin parit muutaman esteen vauhtipätkät ja aina loppuun hirmuinen leikki ja riekunta. Ja kyllä Fisulla oli kivaa. Ihanaa kun koira käy taas noin kuumana, ihanaa ihanaa! <3
Kertailtiin puomin kontakteja lelupalkalla, tavoitteena saada suorituksesta vauhdikkaampaa. Vauhtia olikin aika mukavasti, vähän liikaakin. Ei meinattu joka kerralla muistaakaan pysähtyä... Tämä onkin Fisulle uusi juttu. No, muisteltiin ja kohta osattiin taas. Täytyy kiinnittää huomiota, ettei ala fuskailla, mutta kuitenkin vauhtia pitää nyt saada jo pikkuhiljaa mukaan. No, tasapainoillaan.
Myöhemmin, Maisan treenin jälkeen, Fisu sai vielä tehdä keinua. Vielä oli avustaja, mutta aika vähän enää on apuja. Keinu laskee nopeasti ja kolahtaakin jo kohtalaisesti. Uskaltaisikohan jo kohta jättää avun pois..
Maisa sai tehdä yhtä rataa, joka oltiin joskus aiemmin tehty edellisen ryhmän kanssa. Tulipahan kertailtua suunnilleen samat mokat nytkin. Itse olin vähän jotenkin pihalla ja otettiin aika pätkissä sitten. Lopuksi saatiin koko juttu kunnialla loppuun, ihan siisti rata se oli. Vähän tsemppaamista mulla kuitenkin. No, M oli kuitenkin intona kuten yleensä. :)
Jäi vain niin älyttömän hyvä mieli Fisun treenistä. :) Tällaista pitäisikin aina tehdä; ensin Maisan kanssa jotain puuhailua, F odottaa vuoroaan ja kerää motskaria, sitten lyhyt treeni kovalla temmolla. Näitä lisää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
