Onnellinen mudi!

Vihdoin alkaa näkyä valoa tämän pitkän pitkän tunnelin päässä...
Fisun kanssa ollaan vihdoin päästy taas kunnolla lenkkeilemään ja mudi on taas saanut elämänilonsa takaisin saadessaan juosta ja leikkiä. Mikään ei ole niin ihanaa kuin juokseva koira, joka rakastaa juosta. Fisu on niiiiin iloinen! Niin pitkään kuin paketti pysyy jalassa, annan sen mennä ja nauttia. Kuitenkaan ei vielä koirakavereiden kanssa voida riehua, koska ei mikään paketointi sellaisessa menossa pysy. Mutta juokseminen jo onnistuu. Voi että, mikä onni. Ei mudi ole onnellinen jossei saa juosta.

Ollaan myös pitkästä aikaa otettu pari tokotreeniä ja muistuteltu unohdettuja asioita. Eka treeni oli vähän mitä oli, mutta jo tokalla kertaa koira oli oikein pätevä. Kyllä ne "vanhat" taidot näköjään vielä muistuu, vaikka treenitaukoa on ollut useampi kuukausi. Mutta mikä oli vielä parempaa kuin hyvän mielen treeni, oli Fisun riemu sen saadessa päästää höyryjä mun hanskan kanssa treenin päätteeksi. :-D F juoksi ja juoksi ja riehui ympäri kenttää, lumikasojen päälle, murisi itsekseen, syöksyi mua kohti hanskansa kanssa ja jatkoi taas menemään. Mulla oli hauskempaa kuin pitkään aikaan ja Fisulla varmasti hauskinta moneen kuukauteen! Voi pientä. Mutta onneksi nyt näyttää jo hyvältä. Jos jalka saadaan kesäksi kuntoon niin ei riemulla rajaa!
Maailman hauskin ja ihanin ja tärkein pieni. <3

Mikä on parempaa kuin onnellinen mudi?

Mutkia matkaan

Maisan leikaushaava näytti parantuneen tosi tosi hyvin ja siististi, mutta sunnuntaina huomasinkin haavan viereen tulleen kumman patin. Siispä maanantaiaamuna klinikalle mahaa näyttämään ja pikkukoiralle uusi leikkausaika tälle aamulle. Ilmeisesti ommel on jossain kohtaa pettänyt, joten maha pitää avata uudelleen. Kyllä harmittaa.
M oli niin onneton ekan leikkauksen jälkeen, ettei olisi halunnut samaa harmia enää uudelleen. Mutta minkäs teet. Maisa on ollut tosi reipas ja pirteä leikkauksen jälkeen, mutta valitettavasti paranemiseen tulee nyt takapakkia. Voi rähmä.

Fisun jalkaa on pakko paketoida vielä sen 2kk:n ajan, ei sen lenkkeilystä muuten tule mitään. Erehdyin kerran käyttämään sen korttelin ympäri ilman pakettia ja olin sydän kurkussa koko matkan. Mudi hyppää lumikasan päälle, mudi näkee oravan... Ei rauhallinen, tasainen kävely vain ole mahdollista tolle koiralle. Onko millekään koiralle?
Joten vielä paketoidaan, jotta mun ei tarvitse stressata lenkeillä ihan niin paljoa. Mutta toivottavasti varvas saadaan näin kuntoon. Todella todella todella toivon niin.

Vihdoin hyviä varvasuutisia!

Fisun varvas on alkanut luutua!!!!!! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!
Maanantaina saatiin koko kevään paras uutinen röntgenkuvan muodossa! "Murtumalinja varpaassa oli vielä hahmotettavissa, mutta alueelle oli muuten kehittynyt jo kalkkeutunutta luuta." Jes!
Nyt saatiin jo lupa tehdä remmilenkkejä ilman pakettia, mutta vapaanaollessa vielä suoja, jottei varvas väänny/lipsahtele. Parin kuukauden ajan siis jalan paketoimista vielä, ja sen jälkeen saadaa jatkaa normaalia elämää jos ei ongelmia ilmene! Nyt ollaan iloisia! Jos kaikki menee hyvin, Fisu saa vielä jatkaa harrastamistakin. :-) Toivotaan parasta!

Vielä en ole uskaltanut lenkkeillä paketoimatta Fisun jalkaa. Jotenkin pelottaa, kun mutiaisen meno ei kuitenkaan koskaan ole varmuudella rauhallista ja tasaista. Edes remmissä. Mutta ehkä me jossain vaiheessa uskaltaudutaan kiertämään kortteli ilman sidettä. Pari kertaa olen päästänyt Fisun pihapissalle ilman pakettia ja molemmilla kerroilla F on jäänyt eteiseen tuijottamaan mua tyhmänä: "Mamma, nyt sä kyllä unohdat jotain. Mulla ei oo pakettia jalassa." Olen saanut pari kertaa kehottaa sitä tulemaan ulos. :D Mutta onhan se nyt outoa, kun 3,5 kuukauden ajan on jalka paketoitu aina ennen ulospääsyä...

Maisa steriloitiin maanantaina. Eka yö meni rutinan ja piippauksen merkeissä, mutta muuten pikkukoira on jaksellut tosi hyvin. On jo reipas ja iloinen itsensä. =) Toivotaan, että haava lähtee paranemaan hyvin.

Opintotuelle käyttöä

Ensi maanantaina pääsee molemmat kalaset jälleen eläinlääkäriin. Fisu kuvauspöydälle ja Maisa leikkauspöydälle. Fisun viimeisestä röntgenistä on reilu 1,5kk, joten käydään katsomassa, miltä varvas nyt näyttää. Todennäköisesti on päätösten aika jos ei luutumista ole tapahtunut.

Maisa pääsee vihdoin eroon kohdustaan (ja valeraskauksistaan ja ahdistuksistaan ja kenties merkkailupakkomielteistään?), huh. Onhan se vähän jännittävää viedä pikkukoira leikattavaksi, mutta uskon, että hyödyt ovat merkittävät.

Pelottaa, osaanko enää aktivoitua koiraharrastajaksi kuukausien pakkotauon jälkeen. Jos koirista tuleekin korttelinkiertäjiä? :|