Takaisin maan pinnalle

Edellisten kisojen jälkeen kuvittelin, että olisimme vihdoin löytäneet Fisun kanssa yhteisen agilitysävelen, mutta viikonlopun kisat osoittivat jälleen asian todellisen laidan. Fisu ei vain osaa lukea mun ohjausta. Tai sitten mä en osaa ohjata niin että Fisu ymmärtää.

Ajoimme siis sunnuntaina Hyvinkään koiraurheilukeskukseen kisaamaan kaksi starttia. Eksyttiin matkalla, mutta onneksi olin varannut hyvin aikaa eikä tullut kiire. Tuomarina toimi Seppo Savikko, joka oli (muidenkin kuin mun mielestä) rakentanut aika haastavat radat.

Eka rata meni meidän osalta ihan pieleen. F tuli heti tokan esteen väärältä puolelta, korjasin ja jatkettiin vähän matkaa, kunnes F haki hypyn sijaan putkeen ja siitä siis hylly kuudennella esteellä. Jatkettiin taas vähän matkaa oikeaa rataa, mutta A:n jälkeen F jätti taas yhden hypyn väliin (todennäköisesti oletin, enkä ohjannut). Taas pieni pätkä oikein, kunnes kolmanneksi vikalta hypyltä kielto. Taaskin kyseessä takaakierto, jossa ilmeisesti käänsin itse liikaa. Tuloksena siis kamala HYL ja sellainen turhauma ettei tosikaan. Ihan surkea fiilis kun rata menee noin pieleen. Tuntui, ettei osattu yhtään mitään, koira teki ihan mitä sattuu ja virheet oli ihan naurettavan noloja. Ei kai koiran enää tässä vaiheessa pitäisi jättää esteitä väliin, jotka on suoraan sen linjalla, vaikka itse ohjaisinkin vähän heikommin? Tuntuu, että koiran itsevarmuuden lisääntyminen ja ohjaajan kuuntelu korreloivat hyvin negatiivisesti keskenään... Kontaktit F sentään teki hyvin, jotain positiivista.

No, tiesin kyllä, että itsestäni suurimmat syyt löytyy surkeaan suoritukseen. Keräilin itseäni ennen seuraavaa rataa ja yritin kovasti valmistautua tekemään paremman suorituksen. Toinen rata, hyppäri, oli myös aika kinkkinen, ehkei kuitenkaan ihan yhtä vaikea kuin ensimmäinen. Tämä meni meidän osalta sentään hieman paremmin. Alkupätkä sujui oikeastaan aika kivastikin, mutta puolivälissä F ei hypännyt takaakierrossa ja ajautui liian kauas esteen taa. Korjasin ja jatkettiin loppuun. Vähän kaarroksia ajoittain ja pientä eriaikaisuutta koiran kanssa, mutta muuten mukiinmenevä suoritus. Tuloksena 5. Tältä radalta tuli nollia vain kaksi (kisaajia n. 23).

Hyppäri sentään vähän paransi mielialaa, mutta kaiken kaikkiaan jäi aika turhautunut fiilis koko kisareissulta. Mukavaa oli kuitenkin, että tuomari taputti kaikille suorituksille, ehkäpä hän näki meissäkin jotain hyvääkin. Olisi paljon nolompaa poistua radalta hiljaisen myötähäpeän vallitessa. :-D

En oikein tiedä mitä tässä ajattelisi. Ehkä tämä oli vain yksi epäonnistunut suoritus, joita tulee. Jotenkin aina vain yleistän tällaiset sähläämiset siihen, että me ei vain osata ja ollaan huonoja. Mutta ehkä kisavuoden lopettaminen tällaiseen ketutukseen tekee sen, että tuleva kisakausi aloitetaan entistä suuremmalla tsempillä? Ainakin sovitaan niin.

Nyt ei jäänyt harmittamaan, ettei ollut ketään mukana kuvaamassa. Tuskin niitä videoita viitsisi jälkikäteen katsoa...

Sama kala, eri vaatteet

Kyllä se karva vaan muuttaa koiran näköä tosi paljon!

Näyttelymudi:

(Kuva: Satu Lowndes)

Katumudi:


Tällä hetkellä Fisu on mahdollisesti karvattomampi kuin koskaan aiemmin... Nyt kun katson "karvaisia" kuvia siitä, niin tuntuu kuin katsoisi omaa tuttua jonkun peruukin kanssa. Mudiforumilla Fisu sai uuden lempinimen: Kalapuikko!

Liikoja miettimättä

Viikonloppuna käytiin Lohjalla kisaamassa pari rataa Fisun kanssa. Kisapaikka oli loistava, lämmitetty halli, jossa keinonurmi! Oltiin paikalla tuttuun tapaan reilu puoli tuntia ennen omaa arvioitua tutustumista. Kävin ilmossa ja katselin pari minisuoritusta ja valmistautumaan kuulutettiinkin jo luokan päättävää koiraa. Olin vähän pihalla, että onko seuraava rata jo meidän, mutta kohta selvisi, että kyllä vain on. Menin siis suoraan tutustumiseen ja sieltä kiireellä lämppäämään koiraa. Onneksi Fisu lämmittelee itsensä aika tehokkaasti (ja halli tosiaan oli lämmin), joten suurempaa paniikkia ei tullut. Oltiin suunnilleen luokan puolivälissä, joten ei jäänyt aikaa hermoilla tai jännittää. ;)

Tämä osoittautuikin hyväksi valmistautumiskeinoksi kisaan: suoraan radalle enempää ajattelematta. Tehtiin hyvä nolla, jolla sijoituttiin toiseksi 23 koirakosta! Aika -5,01 s ja etenemä 3,91 m/s. Vähän jännitti, että voitaisiinko saada jopa serti, mutta voiton vei meidän ex-kouluttaja, jolle serti meni. Hienoa oli kuitenkin päästä palkinnoille ja palkinnot oli hyvät! =) Nollia tuli yhteensä viisi, joten sijoitus oli iloinen yllätys! Rata oli aika miellyttävä, ei mikään ihan helppo, mutta tosi sujuva. Koira pääsi menemään aika vauhdikkaastikin, pääsin itsekin juoksemaan. ;) Tuomarina oli Kari Jalonen. Harmittaa kovasti, ettei rata tullut videolle. :(
Fisu irtosi tosi hyvin, ja meni oikeasti lujaa! Yhden hypyn käännös vähän venyi, ja keinu oli vähän hidas, mutta muuten aika hyvä suoritus! Olin tyytyväinen. :)

Toiselle radalle lähdin tosi itsevarmalla fiiliksellä. Ekan radan onnistuminen antoi hyvää tsemppiä. Vaikkei rata vaikuttanut oikeastaan ekaa pahemmalta, niin meidän suoritus meni kyllä aika sähläämiseksi. Kolmannelta esteeltä tuli kielto (koira ei nähnyt hyppyä, kun olin itse edessä ohjaamassa takaakiertoon..). Siitä jatkui ihan jees, kunnes F päätti kahdessa välistäveto-/haltuunottokohdassa olla kuuntelematta ja painaa vain lähimmäklle hypylle juuri siltä puolelta, mikä ekana tulee vastaan. Okei, varmasti munkin moka, etten kääntänyt tarpeeksi/hidastanut hyvissä ajoin, mutta kyllä menee vähäsen mudinkin piikkiin. Hauskaa oli, että koira irtosi ja oli itsenäinen, mutta tuloksena se näkyi HYLlyn muodossa. ;) Korjasin molemmat virhekohdat, ja jatkettiin rataa jotenkuten loppuun, kunnes Fisu tuli vielä tokavikana esteenä olleen putken ohi. Koira tuli pussista ulos, ja mä hienosti peitin näkyvyyden putkelle... Mentiin silti suoraan maaliin. Rata ei ehkä ollut erityisen kaunista katseltavaa, joten video taitaa jäädä julkaisematta. :p

Kisoista jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis! Mahtavaa huomata, että kyllä mekin kilpaillaan niistä palkintosijoista ihan siinä missä muutkin. Fisu oli myös tosi nopea ja innokas. Mulle se on kaikkein tärkeintä, oli tulos mikä tahansa. Lehmäily on niin nähty juttu, että vauhdikkaan koiran ohjaaminen on vaan ihanaa! (Kyllä kai Fisultakin kohtu viedään, jos sillä päästään hormonivaikutuksista eroon...)

Myös kontaktit toimi hyvin (keinuun tosin pitäisi treenata vauhtia lisää), sekä kepit! Molemmilla radoiolla sisäänmeno oli avokulma: F haki hienosti sisään. Kepeiltä lähdettiin ekalla radalla päällejuoksuna (tosi hyvä!) ja tokalla valssilla (toimi myös!). Pujottelun osaava koira on aika kiva! (Sori nyt vaan, Maisa)
Hyllyradan videolta huomasin, että lähdössä Fisu varasti jopa pari metriä eteenpäin. Tästä lähtien koira jää siis istumaan lähdössä. Olen vaan pitänyt seisomista parempana lähtökohtana liikkeellelähtöön, mutta varmaan istuminen on hyvä ottaa tilalle varmuuden vuoksi. Ei Fisu ole ennen mun mielestä valunut, mutta en halua että se oppii sitä tapaa.

Kaiken kaikkiaan tosi hyvä kisareissu ja "joudun" ehkä ilmoittamaan vielä (ainakin) yksiin kisoihin tänä vuonna, kisakärpäsen puremaan kun ei ole kuin yksi lääke... ;-)

Tiistaina käytiin taas Oreniuksen opissa "Huippis-ryhmän" kanssa. Tällä kertaa rata oli oikeasti tosi vaikea. Tiesin jo heti alkuun että me ei siitä ihan kunnialla selvitä. :D Okei, väärä asenne lähteä yrittämään, mutta täytyy kai todellisuus ottaa vastaan kuitenkin.

Heti alku tuotti meille (ja muille) ongelmia. Suorassa linjassa 2 hyppyä ja pituus, joiden jälkeen tiukka käännös takaakierrolle. Sain (epäonnistumisten jälkeen) ohjeet ihan siitä lähtien, missä asennoissa pidän jalat ja missä kohtaa otan koiran haltuun, mutta oli se vaan vaikea. Koira tuli aina satasta suoraan mun syliin ja ajautui selän taa eikä suinkaan toivotun hypyn taa... Tämä sain oikeasti toimimaan vasta seuraavan päivän omissa sulkeisissa.

Muita vaikeita kohtia oli mm. päällejuoksujen ja välistävetojen muodossa. Okeim, myönnän: välistävetoja meidän pitää treenata ja paljon! Samalla kun koira on selvästi saanut itsenäisyyttä, se kuuntelee selvästi vähemmän.

Opettavainen treeni kuitenkin. Tämän pohjalta saadaan treenattavaa taas vähäksi aikaa...

Eilen, keskiviikkona, käytiinkin heti omalla hallilla päiväsaikaan ottamassa vähän "korjaussarjaa" kisojen ja huippiksen jäljiltä. Treenattiin tosiaan alkusuora, jolta takaakierrolle ja saatiin nyt onnistumaan. Päivän teemana oli myös itsenäisyys kepeillä. Tehtiin sekä namualustan kanssa että ilman ja voi hitsiläinen, miten taitava pujottelija Fisusta on tullut! Sain lähettää sen takaaleikaten ja juosta itse toiselle puolelle keppejä/ihan mihin vaan ja Fisu vain pujottelee. Miten siistiä! :-D

Otettiin myös keinua vauhdin lisäämistarkoituksessa, saatiin hyviä toistoja. Mun pitää varmaan muuttaa käskytystä, kun alkuun olen pitänyt keinulla tosi varoittavaa käskyä lentokeinujen pelossa. Nyt tuntuu kuitenkin, että tällä vien koiralta vauhdin pois, mikä ei tietenkään ole hyvä. Huomasin, että ekalla kertaa puomilla F meni ylösmenon tosi varoen, joten selvästikin erottelu ei ole sille ihan selkeä.
Puomilla otettiin toistoja namualustan kanssa (pitkästä aikaa), tavoitteena itsenäistää suoritusta. Etenkin jos itse joudun jäämään taka-alalle, F jatkaa hitaasti loppuun. Tätä saisi siis parantaa.

Tehotreenissä oli myös välistävedot, jotka tuottivat nytkin ongelmia. Totesin, että ei koira kykene kääntymään, jos en kunnolla hidasta/varoita tulevast käännöksestä etukäteen. Ja onhan se ihan selvää. Fisulla alkaa olla vauhtia (ja sitä irtoamisalttiutta) niin hyvin, että myös hidastukset on otettava käyttöön ihan tosissaan. Mutta on se vaan mageeta, että koira oikeasti menee ja lujaa! En vain voi lopettaa iloitsemista. :):)

Maisan kanssa tehtiin samoja juttuja, ja Maisahan osasi luonnollisestikin kaiken. :) Pikkukoira tuntui ehkä ekaa kertaa vähän hitaalta. Joskushan on ollut se tilanne, että Maisan kanssa on saanut juosta kovempaa kuin Fisun kanssa, mutta ehkä nyt ollaan päästy sen vaiheen ohi (onneksi!).

Olen kyllä ihan sitä mieltä, että mulla on käsissä ihan loistava, kehittyvä agilitykoira. Fisu on ihan super!

Oreniukselta sain seuraavia kommentteja:
-mun pitäisi lähteä nopeammin tilanteesta toiseen, liikkeellelähtöjen pitäisi olla tehokkaampia (tästä olen kuullut ennenkin, mun valssit on esim. luokattoman epäsujuvia)
-Fisu on melko hyvin kääntyvä koira, joten paikoitellen käännän sitä liiankin voimakkaasti
-välistävetokohdassa sain ohjeeksi tehä ihan kokonaisen valssin peruutetun puolivalssin sijaan ja kääntää siitä takaisin oikeaan suuntaan (alunperin yritin välttää koko välistävedon eri ratkaisulla, ei mennyt läpi...). mun peruuttelut vasta hitaita onkin, joten niistä eroon!
-Fisulle toimii kaikkein huonoiten takaa ohjaaminen, joten mieluummin vedätystä lisää ja esim. takaaleikkaukset minimiin

Näistä jatketaan!

(Blogipäivitykset tuntuu pahasti jäävän muiden hommien alla, mutta yritän parhaani...)

Hyvä hylly

Sunnuntaina käytiin Purinalla Fisun kanssa juoksemassa yksi agirata. Olikin sikakivaa kisata "pitkästä aikaa"! :) Tuomarina oli Seppo Savikko, joka oli tehnyt alkuun aika kinkkiseltä vaikuttavan radan. Eipä se sitten niin kamala ollutkaan kun itse pääsi kokeilemaan. Kuitenkin rataantutustumisessa jäi aika epävarma fiilis, en yhtään ehtinyt miettiä ohjausta loppuun asti ja tutusuminen jäi vähän ikävästi kesken. Jonkun verran oli siis pohtimisen arvoisia kohtia.

Mikä oli ehkä parasta, oli että Fisu oli tosi tosi innokkaana, hyvässä vireessä ja nopea! Vaikka itse möhlin meille hyllyn, niin ei jäänyt yhtään harmittamaan, oli vaan niin hauska kisata Kisulin kanssa! =)

Meidän rata alkoi ihan lupaavasti, päästiin yli puolenvälin mun mielestä tosi sujuvasti, kunnes sitten putki A:n alla koitui meidän kohtaloksi. Olin rataantutustumisessa miettinyt, ja ennen kisaa Maijun kanssa todennut, että koira pitää lähettää A:lle ja antaa sille tilaa, muuten se tulee putkeen. Ja kuinkas sitten kävikään? Mä rynnin edelliseltä hypyltä kamalaa vauhtia kohti putkea ja vedän koiran sinne mukanani. Ehdin tajuta, että ainiin, tässä olisi pitänyt odottaa, mutta samassa koira oli jo putkessa ennen kuin ehdin tilannetta pelastaa. Harmi. Oli vain mukamas kiire, vaikkei kohdassa olisi tarvinnut etumatkaa mihinkään.

No, positiivista oli hyvä koira, vauhti, hyvät käännökset (niinkin hyvät, että parissa kohtaa oli hilkulla, jättääkö koira hyppäämättä kun käänsin niin vahvasti), toimivat kontaktit. A:lla F pysähtyi kontaktilla, mutta lähti liikkeelle ennen (sanallista) lupaa. otettiin se siis vielä uudestaan, ja sitten juostiin puomin kautta maaliin. Jätettiin yksi vaikea pyörityskohta siis väliin matkan varrelta.

Jotenkin tuli silti sellainen ahaa-elämys, että hei, kyllä me osataan. Mulla on ollut vähän sellainen olo kolmosluokissa Fisun kanssa, että me ollaan ihan noviiseja ja muut oikeasti kilpailee, mutta nyt tajusin, että kyllä mekin kuulutaan sinne muiden sekaan. Fisu on kehittynyt muutamassa kuukaudessa ihan valtavasti!

Jäi hinku kisata lisää, siispä seuraavat ilmot menemään!

Treeniä ja kiireitä

Muiden kiireiden takia blogin päivittely tuntuu taas jäävän vähemmälle. Treenattu ollaan kuitenkin, agia parikin kertaa viikossa. Listailen myöhemmin, mitä ollaan opittu/keksitty viime viikkojen aikana. Otettiin myös minitokotreeni ekaan kertaan piiiitkään aikaan, jei!

Agilityilee jälleen

Pari viikkoa viime treeneistä, pienen tauoan jälkeen maistuu taas. :)
Tiistaina käytiin taas Juha Oreniuksen opissa Vantaalla. Aika haastava rata oli taas meidän päänmenoksi odottamassa, mutta kuitenkin mukavan sujuva ja suoritettavissa, ei siis mahdoton. ;) Yllättävän hyvin Fisu selviytyi, vaikka vaikeitakin paikkoja riitti.

Päivän sana taisi olla takaakierto, niitä radalla riitti. F oli jotenkin vähän tahmea irtoamaan, ja mun piti aika pitkälle se viedä aina takaakierroissa. Vauhti ei ehkä ollut ihan tykimmillään, mutta rata olikin sen tyyppinen, ettei monessakaan kohtaa päässyt hirveällä vauhdilla painamaan. Mistä olen ylpeä, on se, että uskallan nykyään kokeilla myös niitä vaikeampiakin ohjauksia, joista ei ole lähellekään täyttä onnistumisvarmuutta. Esim. tiistaina kokeilin jaakotuksia kahteen eri kohtaan, vaikkei olla niitä Fisun kanssa kamalasti harrastettu. Mutta hyvin toimivat, kannatti yrittää. :) Eihän siitä mitään opikaan, jos ei yritä uutta.

Kepit oli radalla vähän kiperässä kohtaa, alku puomin ylösmenon vieressä ja loppupäässä koiran piti kääntyä 180 astetta takaisinpäin. Sisäänmenon F haki edeltävän jaakotuksen ansiostab hyvin, eikä lähtenyt hakemaan puomia. Lopussa mun piti tulla koiran mukana aika pitkälle, koska en uskalla jäädä taka-alalle, ettei F tule kesken pois (vaikkei se sitä yleensä teekään). Anyway, pitää muka varmistella (se siitä uuden kokeilusta). Tästä tuli vähän tönkkö ohjaus seuraaville hypyille, oli pakko pari askelta peruuttaa koiran edessä. Tähän voitaisiin miettiä joku toimivampi ratkaisu ensi tiistain ryhmävuorolla.

Kontaktit toimi hienosti (jes, nää F osaa!). Tosin keinun suoritus on vieläkin vähän epävarma lätäkkötreenien jälkeen (vieläkin harmittaa). Mutta parempi jo.

Loppusuoralla mentiin sikakovaa, F tykitti ihan täysillä! :-D
26 esteen rata sai (ohjaajan) jalat ihan maitohapoille. Lopuksi rykäistiin hela hoito (ilman virheitä!) alusta loppuun, ja just ja just riitti henki kehumaan koiraa vikan hypyn jälkeen... Happea!

Kommentteja suorituksesta:
-Fisu kulkee tosi lähellä mua, mikä hidastaa suoritusta. mun pitäisi vedättää enemmän, jolloin vauhti pysyisi paremmin. myös Fisun itsenäisyyttä pitäisi vahvistaa.
-mulla on turhaan jaakotuksissa (ja joissain muissakin kohdissa) vastakkainen käsi mukana ohjauksessa. se tekee välillä sen, ettei koira suoritakaan estettä, kun mun käännöksen ohjaus on liian vahva. Fisu on muutenkin hyvä kääntymään, joten vastakkainen käsi on ihan turhaa koiran häirintää.
-itse totesin, että nyt otetaan projektiksi takaakiertoon lähetys. niitä toistetaan seuraavat treenikerrat ja yritetään saada koira hakemaan niitä mahd. kaukaa ja itsenäisesti. tässä seuraava projekti. :)

Sikakivat treenit, ihanaa kun saa kunnolla juosta ja hikoilla ja olla ihan kuollut kotiinlähtiessä! Tykkään! :) :)

Tänään käytiin ottamassa pienehköt keskipäivän agiliidot Purinan pihalla. Maisa kertaili lähinnä keppejä ja keinua. Kepeillä suoritus oli nyt onneksi hyvä. Viimeksi sille tuli ihme ongelma vikan välin suhteen. Pieni koira paineistui kai mun irtoamisesta, eikä enää voinut pujotella loppuun kohta ollenkaan. Huh, nyt onneksi oli viime kerran ongelma unohtunut. Keinukin oli ihan jees.

Fisu irtoili takaakiertoihin. Kyllä se niihin ihan hyvin lähtee, tiistaina vain tuntui, että se oli koko ajan mussa kiinni, ihan kuin liimattuna. No, näitä jatketaan. Nyt muistin, että mun piti ottaa myös irtoamistreeniä, no, ens kerralla.
Kertailtiin myös puomin nopeita kontakteja (superhienot lelupalkalla!) sekä keinua nakin kanssa. Hyvin maistui. :)

Tulipa hyvä mieli agisulkeisista ihan omassa rauhassa ja omien parhaiden treenikaverien kanssa! Just sopivaa opiskelun sijaistoimintaa. ;-)

Fisu luonnetestissä

Eilen päästiin vihdoin epäonnisten yritysten jälkeen osallistumaan luonnetestiin Fisun kanssa.

Sateisten syyspäivien jälkeen testipäivä näyttäytyi ihanan kuulaana ja aurinkoisena, lämpotilakin oli sopivan viileä. Testipaikkana oli HEPeKon rauniokenttä Helsingissä ja tuomareina Pirjo Ojala-Laine sekä Anu Hatunpää.

Otin myös Maisan autoon mukaan, koska halusin että kaikki on mahdollisimman normaalia Fisulle. Testin aikataulu olikin reippaasti (lähes 2 h) myöhässä, joten koirat sai odotella autossa pitkään. Ehdin katsoa kolme muuta koiraa ennen meidän vuoroa. Oli ihan hyvä katsoa, missä mikäkin osio suoritetaan ja nähdä tuomareiden toimintaa parin koiran verran. Pirjon testejä olin aiemminkin nähnyt, Anun en.

Kun meitä edelliselle koiralle oli ammuttu, lähdin hakemaan Fisua autosta. F oli tosi iloinen ja innokas, haki mulle keppiä ja pörräsi Maisan ympärillä kuin nauraen. Muutenkin Fisu oli ollut koko aamupäivän tosi hyväntuulinen, lenkillä tosi leikkisä ja kotona maikoili onnessaan ketarat kohti kattoa. Oli hyvä fiilis lähteä testiin niin hyväntuulisen koiran kanssa. :-)

Olin ajatellut jännittäväni testiä, mutta onneksi olinkin aika rento. Käskin itseni valmistautumaan kaikkeen mahdolliseen testin keskeyttämisestä lähtien. Otin sellaisen asenteen, että kävi miten kävi, me kyllä selvitään.

Päästiin vihdoin kaiken odottelun jälkeen itse testiin. Pirjon kommentti Fisun "oudosta" nimestä oli, että tulee ihan kuollut kampela mieleen. Heh, tosi imartelevaa. :D Totesin, että Fisu on mun kultakala. <3
Fisu tervehti tuomareita iloisena, muttei ollut mitenkään erityisen kiinnostunut heistä. Mutta kun Pirjo haastattelun jälkeen otti kepin käteensä, Fisu oli ihan mukana. Se leikki kivasti kepillä, mutta toi sen aina heti mulle näytille voitettuaan. :-D Seuraavaksi otettiin iso narulelu, mutta se ei ollut yhtään niin kiinnostava Fisun mielestä. Solmulelu oli vähän sitä parempi, ja saatiin sillä ihan hyvä leikki aikaan kun itse ensin innostin koiraa lelun kanssa.

Seuraavaksi oli vuorossa kelkka. Seisoskelin katse kohti lähestyvää kelkkaa, F oli mun vieressä juuri sellaisessa kohtaa, etten nähnyt sitä sivusilmälläkään. F oli aika pitkään ihan hiljaa ja paikallaan, ja ihmettelinkin, huomaako se kelkkaa ollenkaan. Kun se tuli lähemmäs, F haukahti muutaman kerran ja siirtyi hihnan pituuden verran kauemmas, muttei mitään raivoreaktiota saanut. Seisoskeltiin siinä kelkkaa tuijotellen, F oli ihan liikkumatta, eikä tainnut olla oliosta kovin kiinnostunut. Sain käskyn kiertää kelkan toiselle puolelle, mutta F ei tullut paljoa lähemmäksi. Menin kelkan viereen, juttelin sille, Fisu pysyi etäällä. Kun otin kelkan paidanhihan jalalleni, F tuli nuuskimaan sitä, sai kehuja ja alkoikin repiä hihaa. :D Mikälie jännityksen purkautuminen? Käytiin katsomassa, mistä kelkka oli tullut, Fisu vain nuuski maata, eikä osoittanu mitään epaluuloja paikkaa kohtaan. Kun kuljettiin kelkan ohi uudelleen, F meni ihan läheltä sitä pahemmin väistämättä.

Seuraavaksi puolustusosio. Tämä mietitytti mua hyvin paljon siinä mielessä, että en oikein yhtään osannut arvioida mitä F tekisi. Mua ehkä vähän yllättikin, että F alkoi haukkua hyökkääjälle, eikä ollut ihan nahjus, vaikkei mikään puolustusministeri olekaan. Fisu pysyi kuitenkin mun sivulla/taka-alalla, eikä rohkeus ihan riittänyt ottaa ohjia omiin käsiin. Mamman vieressä on kuitenkin turvallisempaa. Tuomari sai tulla uhaten ihan liki, koira ei tullut väliin. No, enpä ollut suunnitellutkaan lähteväni sinne nakkikioskin jonoon haastamaan riitaa Fisu turvanani. ;) (Vaikka tuomari erään toisen koiran omistajalle totesikin: "ota ainakin Fiskars mukaasi", viittaus ei tainnut kohdistua mun koiraan. :p ) Kun hyökkääjä paljastuikin ystävälliseksi, F oli aika mielinkielin, selvästi huojentunut. Kuitenkin se olisi kovin paljon mieluummin lähtenyt mun matkaan kun jätin sen tuomarille. Fisu antoi kuitenkin tuomarin silitellä itseään ja F odotti kiltisti kutsua takaisin mun luo. Mielenkiintoista oli, että mun luokse tullessaan F kiersi kohdan, jossa hyökkäys oli tapahtunut, eikä siis juossut ihan suoraan mun luo. (Tähän palaamme vielä...)

Seuraavaksi haalarin ja tynnyrin vuoro. Haalaria F säikähti ihan kunnolla, videolta katsottuna ihan lensi kauemmas. :D Kun tultiin uudelleen kohdan ohi, F kiersi mun toiselta puolelta. Tynnyriä pelästyi myös, mutta tuli sitä nuuskimaan ihan ok kun se oli pysähtynyt. Kun jatkettiin kohti pimeää huonetta, F oli selvästi vähän paineistunut, korvat luimussa ja muutenkin varuillaan. En tiedä, oliko se enemmän mukana kulkevasta "hyökkääjästä" vai haalarista/tynnyristä johtuvaa.

Pimeän huoneen ovella kutsuin Fisua perääni ja se katsoi ihmeissään, mihin mamma häviää. Huoneessa oli erikseen eteinen, jossa pressu peitti koko lattian. Menin seuraavan huoneen perälle tuoliin istumaan, väliin jäi pari lautaa lattialla. Huone oli oikeasti pimeä, itsekään en nähnyt edes lähellä olevaa tuomaria. Kun F pääsi huoneeseen, kuulin, että se tuli suht' lähelle mua, muttei löytänyt ihan perille asti. Ehkä suunnilleen lautojen kohdalla (n. 2 m päässä) se kääntyi takaisin ja meni eteiseen. Sieltä ilmeisesti pääsi vielä vähän matkaa toisiin huoneisiin sivulle, jossa F kävi kääntymässä ja jäi sitten eteiseen ihmettelemään. Sain ohjeen niiskaista kerran, F kuuli, mutta tuli vain huoneen kynnykselle asti ja lähti taas kauemmas. Niiskaisin taas, mutta ei se tullut paljoa pidemmälle. Kohta yskäisin, ei auttanut. Valaistusta vähän lisättiin, ja kutsuin Fisua nimeltä. Siltikään pieni ei uskaltanut pimeään. Valoja laitettiin vielä lisää päälle, ja vihdoin F löysi mut kun kutsuin sitä. Raukka meni mun tuolin alle piiloon mut löydettyään.

Kun päästiin huoneesta ulos, F oli iloinen ja huojentunut. Pitkä etsintä ei kuitenkaan lannistanut Fisua, vaan takaisin kentälle kulkiessamme sillä oli häntä pystyssä ja se oli taas jo reippaana.

Seuraavana oli vuorossa seinä. Fisu jäi aika onnettomana seinälle kun jätin sen. Uhkaavaa tuomaria kohtaan se ei osoittanut minkäänlaista aggressiivisuutta, vaan yritti rauhoitella kaikin osaaminsa keinoin. Tuomari meni aika lähelle uhaten, mutta ei ollut tarvetta mennä loppuun asti koiran "päälle". En ollut yhtään yllättynyt siitä, että Fisu oli ihan hiljaa.

Viimeisenä vuorossa oli ampuminen. Olin alun haastattelussa kertonut, että F on paineistunut laukauksista sekä ilotulituksesta, mutta nykyään parantanut näiden suhteen. Tuomarit miettivät, että ampuisivatko heti ensin kaksi laukausta peräkkäin, mutta päättivät kuitenkin, että ammutaan yksitellen. Kun lähdimme kohti alueen reunaa, Fisu kiskoi aika lailla poispäin. Kun
käännyimme takaisin kohti testipaikkaa, F käveli kuitenkin normaalisti. En muista/huomannut, vaikuttiko F paineistuneelta ennen laukauksia, eikä ensimmäinen ampu valitettavasti tullut videolle, sillä paikka oli kulman takana kuvaaja-Terhin näkökentän ulkopuolella.
Kävelimme Fisun kanssa ja ensimmäisen laukauksen jälkeen pysähdyimme. F reagoi hyvin vähän, taisi vilkaista ympärilleen. Jatkoimme kävelyä: toinen laukaus, eikä reaktiota. Se riitti, ja tuomarit totesivat, että ainakin tänään Fisu on laukausvarma. :) Enpä olisi tätä heti ensimmäisenä veikannut, mutta selvästi oli tehnyt hyvää, että F ei ollut pitkään aikaan kuullut laukauksia. Ja onhan sen uudenvuoden selviytymisessäkin ollut huima ero ensimmäiseen uudenvuodenaattoon verrattuna. Ekana vuonna F vietti koko illan vaatekomerossa, kun taas viime vuonna se leikki olohuoneessa ja korkeintaan haukahti kovimmalle paukkeelle.

Kokonaispisteet näyttävät tältä:


-toimintakyky: -1 pieni
-terävyys: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
-puolustushalu: +1 pieni
-taisteluhalu: +2 kohtuullinen
-hermorakenne: +1 hieman rauhaton
-temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas
-kovuus: -2 pehmeä
-luoksepäästävyys: +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
-laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Yhteensä 117-31 = +86 p.

Videotkin löytyvät nyt:
Leikki
Kelkka
Paluu kelkan ohi
Puolustus
Haalari+tynnyri
Seinä

Kun testi oli ohi, Fisu palautui hyvin nopeasti, leikki mun kanssa lelulla heti ammusten jälkeen ja söi kaikki Terhin namut. :) Mentiin vielä metsään ja Fisu pääsi juoksemaan Maisan ja Murun kanssa. Ei näkynyt jälkeäkään rasittumisesta. =)

Tuomareiden kommentteja:
-Ensimmäiseksi Pirjo totesi, ettei tämä nyt ihan kultakala kuitenkaan ollut, ei mennyt maljassa ympäriinsä pyörimiseksi :D
-Fisu ei ole mikään erityisen itsenäinen toimija, mutta selviytyy tilanteista huomattavasti paremmin yhdessä mun kanssa :)
-Aggressiivisuutta tästä koirasta ei juurikaan löytynyt, mikä ei varmasti tule yllätyksenä
-Taisteluhalua löytyy enemmän kuin pienesti, muttei se kuitenkaan ole vahva kohtuullinen
-Hermorakenne on plussan puolella; koira kyllä paineistuu, muttei kuitenkaan älyttömän paljon, ja palautuu melko hyvin
-Temperamentiltaan F on enemmän sellainen, joka pohtii ensin ja toimii vasta sitten
-Pehmeys näkyi testin aikana tietyissä tilanteissa, muttei kuitenkaan joka kohdassa. Esimerkiksi leikissä F oli alkuun tosi innokas, mutta jossain kohtaa into hiipui, vaikkei tuomari tehnyt mitään erityistä. Myös se, että F yhdisti paikan, jossa hyökkäys tapahtui, epämiellyttäväksi, kertoo pehmeydestä. Tuomarit olivat huomanneet, että kun kävelimme kohti ampumispaikkaa, Fisu vieläkin väisti hyökkäyskohtaa. Itse luulin, että koira veti yleensä pois testipaikalta, mutta voikin olla, että reaktio kohdistui hyökkäyspaikkaan.
Kuitenkaan esimerkiksi kelkkaa F ei väistänyt ollenkaan sitä toisen kerran ohittaessamme.
-Luoksepäästävyydestä tuomarit kommentoivat, että se, että koira ei ole täysin "hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin", vaikuttaa myös siihen, miten koira paineistuu. Aavistuskin pidättyvyyttä paineistaa koiraa enemmän kuin se, että se suhtautuisi täysin luottavaisesti kaikkiin ihmisiin. Esimerkiksi myös mielistely on käytös, joka kertoo koiran paineistuneisuudesta. Tämä oli itselleni hyvin avartava kommentti.


Omat ajatukseni Fisun testistä ja tuloksesta:
Mitään suuria yllätyksiä ei tullut. Tarkemmin ajateltuna mitään yllätyksiä ei tullut. Eniten hämmästyin Fisun laukauspelottomuutta, mutta F ei tosiaan ole pitkään aikaan kuullut laukauksia, minkä totesin ennen testiäkin olleen ihan hyvä asia ja taisin olla oikeassa. Pohdimme myös Terhin kanssa jälkikäteen, että ehkäpä se, että Fisu oli laukausten kohdalla jo valmiiksi hieman paineistunut, vaikuttikin siten, ettei laukaukset enää "ylittäneet kynnystä" ahdistaa koiraa enempää. Mene ja tiedä.

Mitä myös veikkasin etukäteen, oli se, että erityisen toimintakykyinen ei Fisu ole. Tämä on käynyt ilmi myös arjen tilanteissa. Esimerkiksi pahimpien kynsienleikkuupelkojen aikaan Fisu oli hyvin herkkä tulkitsemaan kaikki toimeni kynsienleikkuuseen liittyviksi ja tapasi juosta sohvan alle pienistäkin asioista. Ja sohvan alta se ei kertakaikkiaan päässyt pois. Olen aina epäillytkin, että syy ei ole ollut tottelemattomuus, vaan nimenomaan kyvyttömyys toimia/liikkua kun pelko käy liian suureksi. Varmasti myös pehmeys on tehnyt oman osansa näissä tilanteissa. Kenties vaikuttanut paljon siihen, että pelkoja/ongelmia yleensä on tullut kun kerran on kynsienleikkuu sattunut. Sekä siihen, että F on ollut niin herkkä tulkitsemaan tilanteet/asiat kynsienleikkuuseen liittyviksi...
Pehmeyskään ei tullut yllätyksenä. Kyllä Fisu on tietyissä asioissa hyvinkin herkkä ja pehmeä.

Mikä oli mukava kuulla, oli se, että Fisu toimii paremmin mun tukemana. Voimme siis yhdessä vähän venyttää toimintakyvyn rajoja pidemmälle. :) Oma pieni Kisulini voi luottaa mamman apuun. <3 Myös taisteluhalu paikkaa toimintakyvyn puutteita, mikä on hyvä asia.

Vilkkauden kohtuullisuus on ihan Fisua. Siihen ei ole mitään lisättävää.

Ilahduttavaa oli myös se, että hermot ovat kuitenkin Fisulla kasassa. Tavallaan uskoinkin sen, mutta täytyy myöntää, että joskus on ollut tilanteita, joissa olen miettinyt, liittyvätkö jotkut outoudet/herkkyydet hermoihin vai mihin. No, voivathan ne jossain määrin liittyäkin, mutta ehkäpä tämän testin jälkeen lottoaisin enemmän pehmeyden osuutta asioihin. Esimerkiksi Fisun "kärpäshulluus" voi hyvin johtua jostakin ampiaisen tms. pistosta, joka pehmeyden takia on jäänyt sille vahvasti mieleen epämiellyttävänä kokemuksena. Tätä voisi puoltaa myös se, että pörriäisongelmat ilmenivät vasta n. kaksivuotiaana.

Paljon saan varmasti vielä pyöritellä testitulosta ja pohtia, mitä koiran käytös testissä, pisteet ja kommentit kertovat. Mitään suurta ahaa-elämystä ei kuitenkaan tullut, vaan koira käyttäytyi hyvinkin paljon niin kuin olisin voinut etukäteen sen odottaa käyttäytyvän. Kaiken kaikkiaan Fisu kuitenkin selvisi testistä ehkä aavistuksen paremmin kuin odotin. Se oli yllättävän reipas ja palautui "järkytyksistä" (jotka myös olivat luulemaani vaimeampia) yllättävän hyvin. Se, että totesin varautuneeni myös testin keskeyttämiseen, kertoo ehkä siitä, että en osannut odottaa oikein mitään, ja siksi ehkä yllätyinkin positiivisesti. Ei sillä, että epäilisin Fisun olevan hermoheikko tai toimintakyvytön, mutta tiedän sen olevan herkkä tietyille asioille. Mutta Fisu tsemppasikin testin hienosti läpi omalla hillityllä tavallaan. :)

Varmasti tulee vielä lisää ajatuksia mieleen, kun saan testin dvd:llä käsiini ja voin katsoa tilanteet ja kommentit uudelleen. Katson, jos laitan myös testipätkät nettiin näkyville.


En tiedä, miltä testin pisteet ulkopuoliselle näyttävät, mutta mielestäni ne kuvaavat Fisua oikein hyvin. Kokonaispistemäärä ei ole huima, muttei nyt aivan surkeakaan.
Anyway, Fisu on varsin miellyttävä harrastuskoira, jonka kanssa on ilo elää, olla ja mennä. Ennen kaikkea Fisu on aivan ihana arjessa, helpompi kuin ikinä olisin voinut kuvitella mudin olevan. Ja vielä ennen sitäkin kaikkea Fisu on mulle niiiiin älyttömän rakas ja tärkeä pieni koira, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Eikä sitä olisi testipisteet mihinkään muuttaneetkaan. :)

Kommentteja, kysymyksiä tai ajatuksia kenelläkään (mikäli on mahdollista, että joku luki koko romaanin loppuun asti... )?

Loppuun kuva 3/4-siskoksista lenkillä testin jälkeen:

"Onko ne äiti ja poikanen?"

Taas näitä lenkillä kuultuja... Kaksi mummelia ihasteli tyttöjä vastaantullessaan ja kohta huusivat vielä perään, että onko ne äiti ja lapsi. Ei, ne on eri rotua kyllä, totesin. "Niin joo, hännästähän sen näkee", tuli vastaus. No niinpä, häntähän on näiden kahden ainoa ero. :-D

Meitä ei ole huvittanut treenata tällä viikolla. Palelin purinan iltaepiksissä töissä kolme tuntia tiistai-iltana, siinä tän viikon tarpeellinen agilityannos. Ja se riitti.

Supertreeniä

Hei, meillä oli oikein hyvän mielen treenit eilen Oreniuksen opissa! Kyseessä siis eka kerta seuran huippiskoulutusta, joka jatkuu tästä kolmen viikon välein Agilityakatemiassa.

23 esteen rata oli melko haastava, mutta jotenkin silti sopivan sujuva ja etenevä. Tällä radalla sai tosissaan itse laittaa jalkaa toisen eteen ja juosta! Ja oli muuten hauskaa. Kunnon hikitreeni! :D

Mikä ilahdutti eniten, oli se, että Fisu oli tosi innokas koko treenin ajan! Tehtiin rataa ehkä 15-20 min (harvoin treenataan putkeen niinkään pitkään), mutta Fisulta ei tsemppi loppunut kesken. Vaikka itse välillä kuuntelin ohjeita, enkä huomioinut koiraa, se lähti yhtä innokkaana taas seuraavaan yritykseen. Oli ihanaa taas huomata, että koiran kanssa voi treenata tosissaan ja se todella pistää parastaan!

Ja Fisu oli nopea! Esim. pussista se tuli sellaisella vauhdilla ulos, etten ehtinyt edes huomata kun se olikin jo mun selän takana ja ohjaus ihan myöhässä. :D Ja mua vaan nauratti, koska olin niin iloinen vauhdikkuudesta. =)

Saatiin hyvää palautetta. Mun ei selvästi kannata käyttää takaaleikkauksia kovin paljoa, koska vedätys tsemppaa koiraa paljon paremmin. Esim. puomilla oli huomattava vauhtiero takaaleikatessa ja vierellä juostessa. Takaakiertoja pitäisi toistaa paljon, jotta koiraa pystyisi lähettämään kauempaa.
Yleisesti koiraan saisi vielä lisää tsemppiä vedättämällä ja itse olemalla vielä tehokkaampi.

Jäi tosi hyvä mieli koko treenistä. Fisu on tosi osaava ja vauhdikas kun vain haluaa. Mun vaan täytyy löytää keinot, että saan sen vauhdin irti aina kun itse haluan. Oli ihan mieletön fiilis, kun oikeasti piti juosta täysillä, että pysyi koiran tahdissa. Vähän eri meininki kuin koiran odottelu -ohjauksessa....

Toivotaan, että tämä tarkoittaa hormonaalisen lehmäilyn ohittumista!

Voihan varpaanvälit

Fisulla on etutassun antura ärtynyt ja iho vähän rikki. Huomasin kun se kalusi jalkaansa. Voi hyvin olla, että tämän takia viikonlopun kisat meni pieleen. Ketä huvittaisi juosta jalka kipeänä? :-(
Olen nyt pessyt jalan lenkkien jälkeen ja rasvannut sitä muutaman kerran. Tällä viikolla ei treenata. Ei se jalkaa muuten ole oirehtinut, joten ollaan lenkkeilty kuitenkin melko normaalisti (enimmäkseen metsässä pehmeällä alustalla). Toivottavasti paranee nopeaan.

Lehmäagilityä

Fisu on taas lehmä, Fisua ei kiinnosta. Jos Fisua ei kiinnosta niin on vaikea itsekään intoutua agilityradalla juoksemiseen...

Eilisistä starteista toinen meni sentään jotenkuten ok, mutta koira oli hyvin innoton. Tuomarina oli Ritva Herrala, ja hyppyrata ei ollut mun makuun. Heti alussa oli useampi vauhdintappokohta, ja koko loppurata olikin helppoa juoksemista. Miksi tappaa koiran menohalut heti alkuun?

Meillä vauhti kuoli alun kieltoon. Oliko kyseessä Fisun signaaliherkkyys, josta pari viikkoa sitten kouluttaja huomautti, en tiedä. Kuitenkin samanlaisesta kohdasta (sylivekkijaakotus) ollaan viime aikoina selviydytty treeneissä ja kisoissa ihan kunnialla. Voihan olla, että itse möhlin jotain siinä kohtaa. Loppurata meni kuitenkin ihan jees, tosin hitaasti. Ihanneaika silti alittui (ihme!), joten harmi ettei tehty puhdasta rataa. Tuloksena siis 5.
(Etenemä oli 3,77 m/s ja varmaan sekunti-pari kului kieltoon. Ia. alittui nyt 0,67 sekunnilla. Vertailuna: viime viikonlopun kisassa Fisun etenemä nollaradalla oli 4,40 m/s.)

Toinen rata olikin sitten melkoisen masentavaa. Yritin viritellä Fisua lähdössä tosi hyvin. Jätin sen paikalle ja kutsuin tulemaan ja mitä tekee koira? Juoksee ekan hypyn ohi! Siis oikeasti. Hmm. Vein sen hypylle takaisin ja päästiin ekat 5 estettä, kunnes F tuli A:n ohi. Ihan selkeässä kohtaa, eikä mun mielestä voinut erehtyä etteikö oltaisi oltu menossa A:lle. Taas uusiksi, jonka jälkeen tehtiin hyppy, putki ja kepit ja lopetettiin rata kesken. Otti niin päähän juosta innottoman lehmän kanssa, ettei mun huumorintaju riittänyt jatkaa rataa loppuun asti.

Taidetaan jättää ensi viikon treenit väliin ja pitää Fisulle motivaatiotauko. Ei tee ehkä pahaa mullekaan..

Fisu on muutenkin aika väsähtänyt. En tiedä, vieläkö heinäkuinen juoksu vaikuttaa, vai mitä tämä on. Ehkä tämä on vain Fisua.

Eka nolla + treenii

Viikonloppuna osallistuttiin Fisulin kanssa ekaa kertaa kolmosluokan kisaan. Ilmoitin pelkälle hyppärille, kun pari viikkoa sitten onnistuin treenaamaan keinua vesilammikossa ja aiheuttamaan Fisulle pientä epävarmuutta.

Tuomarina hyppärillä oli kroatialainen Zeljko Gora. Olipa kiva päästä kerrankin ulkomaanelävän radalle. Rata tosin vaikutti alkuun melkoisen haastavalta, kun sitä kehän laidalta katsoi. Tuntui, että parista kohtaa on meidän hankala selvitä. :-D Aikataulu oli kuitenkin sen verran myöhässä, että ehdin katsoa koko maksiluokan ja saada ohjausideoita ennen omaa starttia. Maan huiput maksikoirat veti kyllä aika hyvin.

Tutustumisen jälkeen oli kuitenkin aika varma fiilis ja löysin mielestäni ihan hyvät kuviot vaikeisiin kohtiin. Hyvinhän se sitten menikin ja nolla tuli! Fisu ei ollut (taaskaan) ihan nopeimmimmillaan, mutta tällä kertaa se ehkä helpotti mun ohjausta hitusen. Ehtiipähän itse paremmin. Mutta on se silti rasittavaa vetää koiraa perässä. Mieluummin juoksisi itse koiran perässä.

Anyway, ihan hyvä nolla tehtiin ottaen huomioon että kyseessä oli meidän debyytti kolmoseen. =) Ia alittui reilulla kolmella sekunnilla, ja sijoitus oli 6./22. Nollia tuli ehkä 7 tai 8. Videokin löytyy!


Tänään treeneissä tehtiin pidempää rataa, joka oli toissaviikonlopun Frantsin koulutuksessa. Tytöt veti ihan hyvin, Maisa etenkin oli ihan super kun ensin mokailtiin kaikki kontaktit kertaalleen. Ei niistä mitään järkevää saa, mutta tosi tiukalla käskytyksellä se ei sentään lentele niitä ihan miten sattuu..

Fisu otti taas keinun vähän ongelmaksi. Hitto kun ärsyttää, että piti mennä loiskimaan keinulle silloin lätäkköön. Äh. Toivottavasti tästä ei nyt tule mitään isoa probleemaa. Otettiin keinua lopuksi vielä yksittäisenä ja kunnon palkalla. Katsotaan, miten käy viikonlopun kisassa.

En taida ottaa toista treeniä enää tälle viikolle kun Fisulta tuntui olevan vähän veto poissa. Keinu saatetaan käydä tekemässä, mutta tuskin muuta. Täytyy antaa toisen levätä välillä. Toisaalta ollaan viime päivinä myös juostu pari lenkkiä Kisun kanssa, ehkä sekin vie vähän terää treenistä. Otetaan siis lauantaihin asti iisimmin. :)

Viikonlopun treeneistä

Enpä ole saanut aikaiseksi kirjoitella viikonlopun koulutuksista Nina Frantsin opissa. Täytyy kuitenkin muutama sananen kirjoitella ylös ennen kuin unohtuu.

Meillä oli siis sekä la että su kunnon treenipätkä sporttikoirahallilla Frantsin koulutuksessa. Juoksin molempien koirien kanssa ja tulipa taas opittua itsestä, koirista & niiden ohjaamissta. Hyvin hyödyllinen viikonloppu!

Lauantaina tehtiin pitkää rataa (n. 25 estettä), jossa saatiin treenata tiukkoja kuljetuksia, vippausta, takaakiertoja, välistävetoja ja kaikenlaista muutakin. Sunnuntain vuorossa oli lyhyempi (11 esteen) pätkä, jossa päästiin harjoittamaan teknisempiä juttuja, sylivekkiä, leikkausvalssia, poispäinkäännöstä ja vippausta. Saisinkohan radatkin vielä paperilta näytille jossain vaiheessa, we'll see.

Lauantaina pöytä oli vaikea molemmille. Ei muuten, mutta siitä liukui tosi helposti alas, kun suorasta putkesta tullessa vauhtia oli aika hyvin. Fisulle hankaluuksia tuotti kolmen esteen välistävetopätkä. Aika vähän ollaan näitä loppujen lopuksi tehty ja sen huomasi. Ei Maisankaan kanssa kohta ihan helppo ollut. Kuitenkin molemmat tytöt selvisi vaikeahkosta radasta mun mielestä yllättävän hyvin.

Etenkin Fisun kanssa oli hienoa huomata, että sen kanssa pystyi tekemään haastavaa pitkää rataa ja ottamaan pätkiä uudestaan ilman että innostus loppui kesken. Ihanaa! Fisu oli muutenkin tosi pätevä ja koko viikonlopun ajan yllätti mut osaamisellaan. En edes muista, että olisin opettanut sille kaikkea mitä se osaa... Kaikki jaakotukset, vippaukset ym. meni ihan rutiinilla. Supertaitava pieni! <3

Lauantain radalla oli hauskaa kokeilla pätkällä eri ohjauskuvioita ja huomata, mikä toimiil, mikä ei. Molemmat selviytyi sylivekistä ja leikkausvalssista hienosti, vaikkei niitä olla koskaan ennen kokeiltu. Jee! :)

Yleisiä kommentteja, mitä viikonloppuna saatiin:

Noora:
-ohjaa hyvin :)
-"erikoinen minikoiran ohjaaja" (ei kumartele ja juokse kädet maantasolla...)
-johdonmukainen ohjaus (samat virheet toistuu molemmilla koirilla ;) )
-nopeutta pitää tasoittaa pienen koiran vauhtiin (pienemmät askeleet)
-kädet kuriin (mun kädet lentelee liian korkealla ja heittää koiria esim. takaakierroissa liian kauas)
-valssin askeleet! (3 askelta riittää kääntymiseen miljoonan sijaan)
-katse siellä, minne haluaa koiran menevän, eikä koirassa

Maisa:
-pääsisi nopeammin liikkeelle esim. tiukkojen käännösten jälkeen hypyillä
-lukee hyvin ohjausta

Fisu:
-signaaliherkkä (pienikin liika liike johonkin ohjauksessa saattaa tehdä sen, ettei koira hyppääkään)
-vauhti pysyi hyvin yllä
-lisää treeniä kohtiin, joissa koiran pitää tulla käteen (esim. välistävedot, päällejuoksu ym. Treeniä myös heittäen palkan näissä kohdissa).


Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä fiilis koulutuksista. Sain kuulla, että mulla on hyvin koulutetut, osaavat koirat ja itse ohjaan hyvin. Tästä on hyvä jatkaa. :-) Emme kuitenkaan ylpisty kehuista, sillä parannettavaakin löytyy... Mutta ainakin tiedetään, että moni asia toimii.
Tarkempaa selostusta mahdollisesti luvassa myöhemmin.

Ageilua

Viime viikonloppuna jouduttiin jättämään eka kolmasluokan kisa väliin, kun itse nyrjäytin nilkkani viikolla. Onneksi jalka ei mennyt kuitenkaan pahemmin, nyt on jo kunnossa.

Tiistain treeneissä tehtiin kolmosen rataa. Katselen jos jaksan linkata ratapiirroksen jossain vaiheessa. Muuten meni ihan jees, mutta Maisan kontaktit sai savun nousemaan korvista ja Fisun lehmäily melkein yhtä paljon.

Toivon, että tämä on juoksun jälkeistä flegmaattisuutta eikä Fisu itse. Se turhautui tosi nopeasti mokista ja alkoi komentaa, eikä tehnyt enää kunnolla eikä innolla. Ärsyttävää kun koira ei kestä toistoja.

Toivotaan, että Fisua huvittaisi viikonlopun koulutuksissa tehdä jotain.

Huippua

Saatiin Fisun kanssa paikka agiseuran "huippis"koulutukseen, joka on aina kolmen viikon välein ja kouluttajana Juha Orenius. Tullaan varmasti oppimaan paljon!

TK1!

Eilen käytiin taas tokokokeilemassa. En jaksa vielä selostaa asiaa sen tarkemmin, joten kopioin eilen mudiforumille kirjoittamani tekstin:

Fisun kanssa tokoiltiin tänään Nummelassa. Tuomarina oli Hannele Pörsti.

Mitähän tästä kertoisi.. Suoritus oli ihan kamala, koira ei ollut yhtään mukana ja lähes kaikki yksilöliikkeet meni tosi huonosti. Suorituksen jälkeen melkein itketti. Kaksi ajatusta pyöri päässä: "kunpa tulisi ykkönen niin ei tarttisi enää tulla uudestaan" ja "hävettää jos tällaisella suorituksella saa ykköstuloksen". Noviisina en ole tokon pistelaskuihin perehtynyt, mutta jotenkin kummassa saatiin se ykköstulos kasaan. Pisteitä täpärät 162 ja siitä hyvästä koulari TK1.

Pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9 (toisella käskyllä ylös)
Seuraaminen kytkettynä 6 (heti alun vas. käännöksessä koira ajautui mun jalkoihin, potkaisin sitä vahingossa ja se pomppasi metrin sivuun. muutenkin ihan kamalaa)
Seuraaminen taluttimetta 7 (kamalaa)
Liikkeestä maahan 7 (ei taaskaan lähtenyt heti mukaan seuraamiseen ja lopussa istui vasta tokasta käskystä)
Luoksetulo 10 (kerrankin osasi tulla sivulle)
Liikkeestä seis 7 (samaan malliin kuin makaaminen)
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 7

Yht. 162 p, ALO1 ja TK1.

Vielä ei pahemmin hymyilytä, tuntuu että kaivataan tokotauko tähän väliin. Fisulla hormonit heittää taas juoksun jälkeen kiinnostuksen lehmä-moodiin ja nurmikenttä sai sen nenän unohtamaan muun. Lisää koottuja selityksiä ilmestyy varmasti blogin puolelle jossain vaiheessa.

Niin. Fiilikset oli kokeen jälkeen tosi huonot, vaikkakin nyt saatiin se koulari TK1, mitä mentiin tavoittelemaan. Masensi vain kun koira ei edes yrittänyt ja kaikki asiat, mitkä se osaa, meni ihan poskelleen. Olisi ollut kiva oikeasti ansaita se koulari, eikä hakea sitä suorituksella jota ei voinut kuin hävetä.

No, selvästikin nyt kolmannessa kokeessa Fisulle oli jo päivänselvää, että kyseessä ei ole treenit, joten palkkaa ei tule. Sitä ei tuntunut vähempää kiinnostavan mun
kuunteleminen. Myös nurmikenttä oli aika uusi juttu, harvoin ollaan sellaisella edes treenattu. Kun mentiin kehään, F pisti heti nenän maahan.

Viime aikoina Fisu on muutenkin ollut normaalia flegmaattisempi, selvästi mennyt juoksu pistää taas treeni-innon koetukselle ja koira on ihan hajujen maailmassa. Ehkäpä taukoillaan (ainakin tästä lajista) jonkin aikaa ja mietitään asioita uudelleen.

Jos vielä tokoa yleensäkin jatketaan, täytyy ottaa mukaan palkattomat treenit, jottein kisatilanne eroaisi tylsyydellään niin pahasti treeneistä. Muutenkin eilen kokeessa itseäni rassasi kaikki se odottelu ja hitaus. Ei sovi Fisun tyyppiselle koiralle yhtään. Se ehtii unohtua ihan omiin maailmoihinsa, eikä sen into kanna. Laitoin paikallaolon jälkeen koirat (Maisa oli kannustusjoukoissa mukana) autoon. Autosta tullessaan Fisulla on aina intoa tekemiseen, mutta valitettavasti sekään ei nyt auttanut enää kehässä.

Jotenkin ekoissa kokeissa kuvittelin, että palkatta tekeminen menee kokeessa ihan ok, mutta nyt viimeistään huomattiin, että väärässä olin. Nopeasti koira oppii, milloin ei nakkia ole tulossa...

No, koulutustunnut saatiin kuitenkin, mikä itsessään on tosi hienoa. En olisi pari vuotta sitten uskonut, että ikinä tulisin saamaan koirilleni yhtään mitään ansaittuja titteleitä, joiden eteen olen itse nähnyt vaivaa. (Itse en näyttelytuloksia sellaisiksi laske). Siksi täytyy olla tosi tosi tyytyväinen, että edes kolme merkkiä voidaan lisätä Fisun virallisen nimen eteen, joista voin olla todella ylpeä. :) On sekin jotain.

ALO1 toistamiseen

Vihdoin aikaa kisaselostukselle.

Sunnuntaina käytiin toiseen kertaan tokoilemassa ALO-luokassa. Koe oli Vantaalla Hakunilan urheilupuistossa hyvällä hiekkakentällä. Sää oli pilvinen, mutta lämmin, ihan hyvät olosuhteet siis.

Lauantaina oltiin vielä pikaisesti kerrattu alo-liikkeet läpi ja tuntui, että koira todella osaa hommansa. Oli hyvä fiilis lähteä kokeeseen. Kuitenkaan kisat ei menneet ihan niin hyvin kuin odotin. Hyvä tulos saatiin, ei siinä mitään, mutta koira ei tosiaan tehnyt hommia parhaimmansa mukaan.

Koiria oli meidän luokassa 8, joten paikallaolo tehtiin kahdessa ryhmässä. Me oltiin jälkimmäisessä porukassa toisena koirakkona. Juoksutarkistuksessa tuomari kysyi, onko Fisulla häntää, kun se oli niin piilossa. :-D Raukka ei ole oikein tottunut sellaiseen tunnusteluun.. :p

Luoksepäästävyydessä F pysyi hyvin paikallaan, vähän kai nojasi poispäin tuomarista. Siitä 10. Sitten paikallaoloon. Nyt en toistanut viime kerran virhettä ja antanut koiran haaveilla itseään maahan-käskyn ulottumattomiin, vaan juuri ennen liikkeen alkua sain sen huomion itseeni sanomalla sen nimen ja käskyttämällä vielä sivulle. (Kiitos vain Lauralle vinkistä :) ) Fisu meni ekalla käskyllä maahan, jee!
Kun jätettiin koirat, mun sydän löi miljoonaa. Meinasi pomppia rinnasta ulos. Keskityin siis hengityksen tasaamiseen ja kohta huomasin olevani ihan rento jo.

Tuntui yllättävän pitkältä tällä kertaa se kaksi minuuttia. Loppuajan hoin mielessäni "pysy pysy", kun Fisu vaikutti vähän levottomalta. Se kalusi tassuaan jossain vaiheessa ja vilkuili ympärilleen, ilmeisesti kärpäsiä... Ei se mitenkään stressaantuneelta vaikuttanut kuitenkaan. kaikki koirat pysyivät onneksi paikallaan ja päästiin palaamaan niiden luo. F nousi hienosti ekalla käskyllä sivuun, joten saatiin 9,5. Puoli pistettä siis pois levottomuudesta.

Sitten alkoikin meidän häröily. :D Muistin siis, että oltiin meidän ryhmän toisena koirakkona ja tietenkin tässä vaiheessa olin jo ehtinyt unohtaa aiemman ryhmän olemassaolon. Menin siis tylysti kehään heti toisena (okei, meitä ennen paikkamakuuryhmässä oli flätti, ja ekana kehässä aloitti labbis, joten sekottuuhan ne.. :p). Kukaan ei meille sanonut ettei ollut meidän vuoro (eikö tokokokeissa yleensäkään kutsuta kehään numeroilla tai koiran nimellä tms?), joten tehtiin koko suoritus läpi ihan väärällä vuorolla. No, tajusin mokani pian kehästä poistumisen jälkeen, ja menin hädissäni kyselemään sihteereiltä, että oliko tämä vakavakin virhe.. He olivat vähän ihmetelleet, mitä teen kehässä siihen aikaan, mutta ei siinä muuten ongelmaa. Huh. Olipa hölmöä..

Mutta itse suoritukseen.
Heti seuraamisessa huomasin, ettei koira ollut oikein kuulolla. Se lähti tosi laiskasti mukaan seuraamiseen, eikä ollut yhtään niin skarppi kuin yleensä. Seuraamisen alussa tuli heti juoksupätkä, mikä myös hankaloitti menoa kun koira ei ollut ehtinyt vielä lähteä kunnolla mukaan. Loppupätkä meni kai vähän paremmin. Tästä 8,5, ja kommenttina, että koira vähän seilasi.
Vapaana seuraaminen oli vähän parempaa, F oli kai vähän enemmän kuulolla ja seurasi tiiviimmin. Tuomarin mukaan itse heiluin sinne tänne, joten arvosana 9. :D

Koska jo seuraamisessa tuntui, ettei koira tee parastaan, oli epävarma olo jatkaa muihin liikkeisiin. Liikkeestä maahanmenossa Fisu ei lähtenyt mukaan kun lähdettiin seuraamiseen. Se jäi epävarmana katsomaan, että pitikö tulla mukaan. Toisella käskyllä lähti mukaan, mutta ei seuraaminen erityisen hyvää ollut kun itse odottelin jo parin askeleen päässä. Jouduin vähän varmistelemaan maahanmenoa ja hidastin hieman vauhtia käskyn kohdalla. Meni kuitenkin hyvin maahan, pysyi ja nousi ekalla käskyllä. Yksi piste pois alun toisesta seuraa-käskystä ja yksi hidastuksesta käskyn kohdalla. Arvosana 8.

Luoksetulo oli muuten tosi hyvä, mutta perusasento oli iiiihan hakusessa. Fisu jäi ehkä puolen metrin päähän musta ja ihan vinoon. Tuomarin kommentti: vaikea tuosta oli sanoa, mikä se oli. :D No, ei siitä kuitenkaan rokotettu kuin yksi piste, eli 9. Vauhti oli hyvä, mutta Fisua ehkä hämäsi, että luoksetulo tehtiin yleisöön päin ja heti mun takana oli penkki ja ihmisiä. Mutta ihan hyvä yritys kuitenkin. :P

Liikkeestä seisomisessa kävi ihan samalla tavalla kuin maahanmenossa. Koira ei lähtenyt mukaan seuraamaan ja itse varmistelin käskyn kohdalla. Tosi tosi ärsyttävää. Tämä oli eka kerta, kun tällainen ongelma tulee ilmi. Koskaan aiemmin ei Fisulle ole ollut epäselvää, lähdetäänkö seuraamiseen vai ei. Kummaa. Harmitti myös tosi paljon, että jouduin tämän takia helpottamaan pysähtymiskäskyjä, kun koira ei myöskään seurannut kunnolla. Kyllähän Fisu nämä osaisi, joten turhia pistemenetyksiä... Tästäkin siis 8.

Sitten hyppyyn, mikä sentään onnistui normaaliin tapaan. F tuijotteli hyppyä jo ennen liikettä niin, ettei meinannut istua sivulle. Kuitenkin tsemppasi ja hyppäsi hyvin ekalla käskyllä. Annoin pysähtymiskäskyn ilmeisesti liian myöhään, ja koira oli melkein jo pysähtynyt. Siksi 9, muuten suoritus oli hyvä.

Kokonaisvaikutelmaksi tuli 9. Mm. hypyn alussa vaikeus istua perusasentoon vähän vaikutti arvosanaan. En itsekään olisi antanut sen enempää, Fisu ei rehellisesti sanottuna edes yrittänyt tsempata koko kokeen aikana.

Kokonaisuudessaa pisteet olivat siis.


Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9,5
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 9
Liikkeestä maahan 8
Luoksetulo 9
Liikkeestä seis 8
Estehyppy 9
Kokonaisuvaikutus 9

Yhteensä siis 177,5 pistettä, ALO1-tulos ja sijoitus 1./8.

Ihan hyvät pisteet siis, mutta koira olisi pystynyt paljon parempaan. Harmittaa, ettei Fisu tehnyt oikeastaan mitään niin hyvin kuin osaa. En voinut luottaa siihen, että se tekee kunnolla. Olin odottanut parempaa suoritusta. Ehkä suurin syy harmitukseen on se, että tiedän koiran osaavan nyt enemmän kuin viime kokeessa ja silti suoritus oli nyt huonompi. Olisi kiva, että suoritus olisi osaamistason mukainen. Tosin, koiran puolustukseksi täytyy kertoa, että se on voinut olla melko lailla normaalia väsyneempi sunnuntaina. Meillä oli Rimma-mudi hoidossa koko viikonlopyun, joten yöt olivat normaalia levottomampia ja Fisu tuntui aika väsyneeltä. Ei ole koiratkaan mitään koneita.

Itse tiedän niin vähän tokon pistelaskuista, etten meidän vuoron jälkeen edes tiennyt, riittääkö tulos ykköseen vai ei. :-D Vähän yllätyin, että tällä suorituksella voitettiin, mutta ihan kiva! Palkinnoksi Nutron penturuokaa.. Okei, vinkulelusta tytöt sentään ilahtuivat. =)

Keskiviikon kokeeseen mennään tavoitteena parantaa suoritusta, mutta samalla ei uskalla odottaa liikoja. Jos nyt ykkösen saisi kuitenkin...? Eilen otettiin ihan muutamaan kertaan liikkeellelähtöjä ja nopeaa palkkaa niistä. Ei tietoakaan siitä, ettei Fisu tietäisi, että nyt seurataan. Täytyy varmaan ottaa pari luoksetuloa vielä tänään illalla.

Keskiviikon kokeessa ollaan ekaa kertaa nurmikentällä, toivotaan ettei tämä aiheuta ylimääräisiä haasteita esim. kärpästen muodossa.

Tiistaiagit

Tiistaina käveltiin nollakakun kanssa kaatosateessa treeneihin. Muoviin kääritty leipomus olikin meistä ainoa, joka ei ollut ihan märkä kun päästiin perille. No, herkuteltiin sateensuojassa puolisen tuntia ja sen jälkeen sade olikin tauonnut sen verran, että päästiin rakentamaan rata. :)

Tehtiin Esa Muotkan rata viime vuodelta, joka näytti tältä.

Pussi korvattiin keinulla.

Krista suostui jälleen videoimaan meidän radat, ne kertovatkin ehkä enemmän kuin monen rivin selostus.

Ensin oli Maisan vuoro.
Keppejä lukuunottamatta ihan ok rata. Vähän kaarroksia mm. välistävedoissa ja alun niisto ei käännä koiraa erityisen hyvin. Otettiin myöhemmin alku perusvalssilla, joka toimi tähän vähän paremmin. Keppikohta sujui paremmin niin, että olin A:n vasemmalla puolella ja ihan valssasin hypyllä, jolloin kepeillevienti oli helppo.
keinu on huono, eipä yllätä. Samoin puomin kontaktit on vähän hilkulla, että osuuko vai ei... Olen itse huono välittämään niistä, tiedän. :(

Sitten Fisuun.
Olen oikeastaan tosi tyytyväinen. Vauhtia on hirmu hyvin! Varsinkin suoralla alussa mutkaputken jälkeen koira painelee ihan sairaan kovaa!
Ärsyttää, että mun piti mennä mokaamaan Fisun kepit. Koirahan aloittaa ihan oikein, mutta mun kannustuskarjaisu saa sen lopettamaan kesken. Suuta soukemmalle!
Kolmas yritys onnistuu ja kepeilla huomaa hyvin saman, mitä edellisessä agipostauksessa totesin: mun edestäleikkaus tuo koiralle huimasti lisää pujotteluvauhtia. Jee, hyvä. =)

Keinu hidas, estetreeniä tarvitaan. Jaakotussysteemi hypyllä ennen puomia toimii kivasti, tietty vähän hidastaa, mutta koira kääntyy aika hyvin. Fisu myös hakee hyvin puomille ansaputkesta huolimatta. Ja puomin kontaktit! Nopea ja tarkka suoritus, jes!

Toinen yritys otettiin heti perään, jotta päästiin vähemmällä rimojen laskemisella, Fisu kun on ryhmän ainoa medi.

Alun valssi on ehkä vielä huonompi kuin niisto, ja koira ajautuu aika pitkälle mun selän taa. Hakee kuitenkin hyvin takaisin hypylle. Takaaleikkaus A:lla vähän hidastaa, mutta muuten ihan ok. Valssi hypyltä kepeille ei nyt ole mikään tyylikkäin ratkaisu, mutta helpottaa vientiä kepeille.

Mutta se keinu. Miksi mä hyväksyn koiralta noin huonon suorituksen?? Sehän ei edes osu kontaktipintaan ja mä vaan jatkan matkaa. Voisin vähän miettiä.

Nooralle treenattavaa:
-vaadi koiralta kunnon suoritus, etenkin kontakteilla!!

Arkistoista kaivettua

Näin kirjoitin 13.11.: "Yhtä luvaa vaille kuninkuusluokkaa. ;-) Nyt sitten mietitään suunnitelmaa tarkkaan. Kolmosiin ei Fisu ole vielä valmis. Ehkäpä keskitytään hetkeksi pelkkään treenailuun..."

Ja kuinkas sitten kävikään? Pari viikkoa ja Fisu mursi varpaansa. Jotenkin tosi kieroa ja julmaa. Ei, tässäkään vaiheessa ei vielä naurata. Mun suunnitelmaan ei kuitenkaan kuulunut puolen vuoden sairasloma ja treenitauko.... Huh.

Mutta jotain positiivistakin:
18.10. fiilikset oli kisojen jälkeen tällaiset:

"Johtopäätöksiä:
-koira ei osaa kääntyä. ollaan treenattu niin paljon pelkkiä kivoja vauhtiratoja, että F ei osaa yhtään lukea esim. valsseja ja hyppy tarkoittaa sille "suoraan vauhdilla eteenpäin". se ei yksinkertaisesti osaa hypätä kääntyen.
-kontaktit on ihan rempallaan. Fisu ravaa puomilla, ja kuluttaa tosi monta ylimääräistä sekuntia hidasteluun. se on myös ihan pihalla siitä, missä sen pitäisi pysähtyä.
-vauhtia ei ole tarpeeksi. kun nollia tulee neljä, niin ei epäilystäkään että F ei olisi se neljäs...

Vähän motivaatio taas hakusessa."

Ollaan kyllä tästä päästy paljon eteenpäin. Kontaktit on tähän verrattuna nopeentuneet paljon. Käännökset... no, kyllä se jo jotenkuten kääntyy, välillä aika hyvinkin. Vauhtia on tullut lisää. Vieläkin se kovempaa pääsisi, mutta ei tilanne ihan kamalakaan ole. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! :-)

Tokoa, yhteislenkkiä, agia, tokoa

Me treenataan nykyään niin paljon, ettei blogipäivitykset pysy enää mukana vauhdissa! :-D Laskeskelin, että viime viikolla treenattiin viitenä päivänä, yhteensä kolme kertaa agia, kolme kertaa tokoa, ja kerran kisattiin. Heh, täytyy nyt fiilistellä kun on intoa ja aikaa treeniin. Ei tämä ihan normaaliarkea ole kuitenkaan.. Mutta on kyllä luksusta asua niin lähellä agihallia. Aina kun ei keksi iltaisin tekemistä, voi lähteä treenaamaan!

Sunnuntaina nähtiin pitkästä aikaa Tiiaa ja koiria. Treffattiin Kilossa tokotreenin ja lenkin merkeissä. Maisa mökkeili koko viikonlopun, joten oltiin Fisun kanssa kaksin liikenteessä.

Otettiin alkuun paikallaolo ryhmässä. Ehkä vajaa 2 min. F oli poikien keskellä, ja hienosti pysyi. Palkkasin maahan, en viitsi treeneissä pyytää aina sivuun, ettei ala ennakoida.

Sen jälkeen seurausta. Vas. käännöksissä oli taas vähän parantamisen varaa, joten hinkattiin niitä vähän paikallaankin. Fisu oli ehkä vähän normaalia rauhallisemmalla tuulella, ei tsempannut ihan yhtä hyvin kuin yleensä. Välillää liikkeellelähdöissä se vähän myöhästyi.

Kerrattiin jäävät. Molemmat tosi hyvät! Vihdoinkin voin oikeasti luottaa, että koira tietää mitä on tulossa (vihjesanat alkaa oikeasti toimia!) ja tekee oikein. Seisomisessa otin vielä muutaman toiston käsimerkin avulla, jolloin saatiin tosi napakat pysähdykset.

Luoksetuloa tehtiin taas niin, että juoksen pari askelta taaksepäin ja ohjaan koiran vauhdista sivulle. Tätä toistellaan kokeeseen asti, ja katotaan, miten auttaa. Otettiin loppuun pari vauhtiluoksetuloa suoralla lelupalkalla. Fisulla oli kivaa!

Tervehdittiin piiiitkästä aikaa myös noutokapulaa. Tein samaa, mitä joskus aloiteltiin, eli jätin kapulan mun ja koiran väliin ja pyysin tuomaan. Ihan ok, mutta eihän se innokkaasti sitä tuo. Ja välillä mielellään pudottaisi kapulan ennen kuin ehdin ottaa sen käsiini. Tiian mielestä meidän kapula on ehkä vähän turhan iso Fisulle. Ehkäpä ostan pienemmän, jos sen kanssa toimisi paremmin.

Innostuttiin vielä lisää ja kokeilin kaukoja, joita ollaan viimeksi mietitty ehkä vuosi sitten. Tehtiin siis i-m-vaihtoja. Fisu osasi mun mielestä hirmu hyvin. Ei sen tekniikka varmasti mikään super ole, mutta mun silmään se pysyi melko paikallaan. Ehkäpä otamme nämä joku kerta olohuonetreeniin.

Lähdettiin vielä lenkille. Fisu on ilmeisesti taas juoksun jälkeen vähän kärttyisänä uroksille, joten se ei yhtään lämmennyt Ruutin kosiskelulle. Ja Ruuti kun olisi niiin tykännyt leikkiä Kisulin kanssa. Höh. R antoi Fisulle tassua ja läpsi sitä miljoona kertaa, mutta toinen vain käänsi pään pois. Tylyä. :D



Maanantai-iltana en jaksanut miettiä, mihin mentäisiin lenkille, joten helpointa oli suunnata Purinalle aksaamaan. Ja hyvä että mentiin! Ei tehty rataa ollenkaan, vaan pientä tekniikkatreeniä. Tehtiin taas keppejä namualustan kanssa. Vauhdissa ei suurta parannusta edelliseen, molempia selvästi hidastaa jos itse jään taka-alalle. Mutta ihan yllätyksenä tuli perjätön vaikutus koiriin! Päätin kokeilla siis persjättöä keppien lopussa, ja kas: Fisu pisti turbovaihteen päälle! En oikeastaan edes uskonut, että se malttaa pujotella kun juoksen sen ohi ja edestä, mutta sehän vaan nopeutti vauhtiaan ja pujotteli kovaa loppuun asti! Mikä taitoeläin! Tätähän me ruvetaankin tekemään jos vauhti kerta tuplaantuu.

Maisalla sama ei valitettavasti toiminut, se pomppasi joka kerta pois kepeiltä kun lähdin leikkaamaan edessä. Höh. Maisa oli muutenkin tosi rasittava, huusi vain eikä keskittynyt. Oikeasti pitää hankkia ne korvatulpat! :-O

Sekoitin taas Fisu-paran päätä laittamalla namualustan puomin alastulosta muutaman metrin eteenpäin. Se ei vain millään osannut enää pysähtyä oikeassa kohdassa. Se joko a) juoksi suoraan läpi namulle tai b) jäi alastulolle kökkimään pää kenossa mua kohti, muttei kuitenkaan jalat maassa. Ei oikein toimi siis. Mutta hyvää oli se, että F eteni tosi hyvin ja itsenäisesti puomilla kun tiesi namun odottavan päädyssä. Mietitään nyt kuitenkin, kannattaako tätä jatkaa.

Myöhemmin tehtiin keinua, tavoitteena, ettei koira jarruttele niin aikaisin kuin nyt parilla viime kerralla. Menikin ihan hyvin, F tuli reippaasti aika ylös.

Tekniikkajuttuina otettiin jaakotuksia eri yhteyksissä, saksalaisia ja kaikenlaista, missä koiran piti kiertää selän takaa. Mä alan vihdoin osata tän! Olen toosi pitkään vierastanut persjättöjä ja kaikkea, missä koira voi "hukkua" selän taa. Mutta Fisuli ei hukkunut. :) Kokeilin myös kolmella peräkkäisellä hypyllä (keskimmäinen vähän eri linjassa kuin muut) ehtiä tekemään persjätön molempiin väleihin. Maisan kanssa ehdin hyvin, Fisun kanssa sen verran huonommin, että kolmas rima tippui. Täytyy alkaa harrastaa näitä useammin, sujui sen verran ok.

Muuten Fisu oli tosi pätevä! Jäi hirveän hyvä mieli. :-) Fisu oli innokas koko treenin ajan, eikä polttoaine loppunut kesken. Treenattiin pelkkien namujen voimalla, jotta saatiin helpommin monia toistoja. Kokeilen ehkä tänäänkin pelkkää namupalkkaa. Tänään saadaan nollakakkua!

Ainiin, ja treenattiinhan me myös tokoa maanantaina.

Otettiin vapaana seuraamista. Fisu petrasi vas. käännöksissä yhtäkkiä tosi paljon. Tuntui hyviltä. Muuten tosi nättiä seuraamista, mutta kerran kun vaihdettiin juoksusta kävelyyn, F menikin maahan. Hassua. Varmaan mun seurAA kuulosti vaan samalta kuin mAAhan. :D

Liikkeestä maahan tosi hyvä. Palasin avo-tyyliin koiran taa ja siitä sivulle, ei ongelmaa.

Luoksetulo taas siten, että helpotin sivulletuloa namuavulla.

Liikkeestä seis oli tehokas. Mua vain hämää, kun en itse yhtään näe, mitä koira tekee. Kun katsoo eteenpäin, ei voi tietää, istuuko se, vai jääkö seisomaan. Vaikka eipä siinä enää mitään olisikaan tehtävissä, jos se istuu. Mutta olisihan se kiva tietää. Täytyy toivoa, että kokeessa näkisi varjosta. ;)

Tokohypyssä vuoroaan odotellut treenailija tarjoutui käskyttämään meille, joten saatiin liikkuri sitten mukaan. :) F lähti hyppyyn tosi flegmaattisesti ja näytti ihan siltä, ettei aio hypätä. Tähän pitäisi saada intoa lisää. Ehkäpä heitetään vielä lelua hypyn yli joku kerta. Hmm. :/

Muuten oikein mallikasta, kyllähän F aika paljon taitaa.

Fisu nollavoitolla kolmosiin!

Eilen lähdettiin Fisun kanssa Järvenpäähän tavoittelemaan luokkanousua. Ilmoitin sen pelkästään agiradalle, koska hyppynolla oli jo plakkarissa. Ja ihan hyvä ettei menty hyppärille, koska silloin vettä oli tullut vielä enemmän kuin agiradan aikaan..

Mulla oli tosi tosi selvänä oma tavoite mielessä, kerroin jo kotona itselleni, että me voitetaan ja haetaan se serti. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Okei, ehkä 2. tai 3. sija olisi kelvannut myös, mutta tavoitehan pitää olla sopivan haastava, eikö? ;)
Oikeasti oli samalla tosi itsevarma olo, mutta ihan kamala jännitys myös. Yleensä olen tosi huonosti "osannut" jännittää Fisun kanssa kisaamista, mutta kisa- & treenitauko ovat ehkä muuttaneet asiaa, tai sitten nyt vasta oikeasti osasin todella tavoitella tosi hyvää suoritusta.

Kisapaikka oli oikein hyvä, koulun hiekkakenttä. Vettä tosiaan tuli aika paljon, mutta toisaalta oli sopivan viileää. Fisu vaikutti aika flegmaattiselta kun käytiin kävelemässä, mikä vähän söi mun luottamusta siihen. Joko sade masensi sitä, tai mennyt juoksu alkaa jo vaikuttaa.

Katselin hyppyrataa, joka vaikutti mun mielestä aika kivalta, sopivasti vauhdikkaita pätkiä, eikä mitään kamalaa turhaa pyöritystä. Kohta rakennettiinkin agirata, joka olikin vielä kivempi. Tuomarina oli Rauno Virta. Rataantutustumisessa mietin aika pitkään muutamien kohtien ohjausta, mutta löysin aika hyvin meille sopivat kuviot. Rataa katsoessani totesin itselleni, että tämä on Fisulle tosi sopiva rata. Tietty itseään täytyy vähän psyykata, mutta oikeastikin rata oli siinä mielessä Fisulle tosi hyvä, että etenkin alussa pääsi hyvin vauhtiin, eikä ollut mitään kamalia vauhdintappokohtia.

Meidän luokka oli tosi pieni, 6 koiraa, joten kauaa ei ehtinyt pyöriä ennen omaa vuoroa, vaikka vasta loppupäässä startattiin. Fisu olikin onneksi tosi energinen kun juoksenneltiin kentän laidalla viimeiset lämmittelyt. Jännitti ihan sikana. Ennen starttia tuntui, että olen ihan poikki ja hyvä jos jaksan vielä radalle mennä. Jännitys kai vie vähän voimia? Kuitenkin, kun meidän vuoro tuli, kaikki meni ihan rutiinilla, eikä jännityksestä enää radalla ollut tietoakaan.

Rata meni ihan nappiin, juuri niin kuin suunnittelin. Ainoastaan yhden mutkaputken F tuli jotenkin tosi hitaasti, jolloin jouduin jäämään odottelemaan sitä ja seuraavana olleen keinun F teki aika hitaasti. Muutenkaan vauhti ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta olipahan hyvin ohjattavissa. Kontaktien osalta olen itseeni hyvin tyytyväinen, vaadin koiralta hyvän suorituksen, mutta onnistuin vapauttamaan sen nopeasti jatkamaan. :)

Ihanneaika alittui koiran "hitaudesta" huolimatta 7,12 sekunnilla. Muita nollia ei tullut, joten voitettiin meidän luokka. Kyllä tuntui hyvältä! Miten ihanaa, että pitkän ja masentavan tauon ja tapaturman jälkeen päästään taas kunnolla harrastamaan ja asettamaan tavoitteita! Ihan huippu fiilis kun luottaa itseensä, koiraansa ja saavuttaa tavoitteensa. =) Fisu on ihan super!!

Uskoisin, että lähdetään aika piakkoin kokeilemaan kolmosluokkaa ja katsotaan, miten oikea kisaaminen lähtee käyntiin. Tähän mennessähän ollaan vasta harjoiteltu. ;)
Vähän pelottaa, että Fisulle tulee lehmäilykausi taas näin juoksun jälkeen, mutta toivotaan ettei. Jossain vaiheessa tod.näk. leikkautan sen, niin päästään niistäkin eroon...

Valitettavasti ei saatua videota meidän voittoradasta sateen ja kuvaajan puutteen vuoksi. :(

Tokoilee + pienesti aksaakin

Lähdettiin Johannan ja Fanny-heelerin & Kiira-kelpin kanssa treenaamaan tokoa ja yhteislenkille meidän vanhoihin ulkoilumaastoihin. Tokoilijat (kaikki paitsi Maisa :) ) sai tehdä seurauspätkiä, alon jäävät ja luoksetulon käskytettynä sekä paikallamakuun rivissä. Olikin hyvä saada joku muu käskyttämään liikkeitä, tulee heti tsempattua vähän paremmin itsekin. =)

Fisu teki kaiken oikein hyvin. Vapaana seuraaminen oli Johannan mukaan vähän löysempää kuin hihnassa, pitääpä siis treenailla enemmän ilman hihnaa. Vaikka oli kuuma, Fisu teki töitä tosi kivasti, kontakti ja into pysyi hyvinä koko treenin. Kehuin muutamaan otteeseen, ja palkkailin väleissä, eli ei ihan kokeenomaisesti tehty kuitenkaan. Vas. käännöksiä pitää treenailla, oli liian löysiä mun makuun.

Tehtiin liikkeestä maahan, luoksetulo ja liikkeestä seis. Ja kaikki onnistui kerrasta! Virittelysanat tuntuu tehoavan, hyvä! En käskenyt koiraa perusasentoon jäävien lopussa, vaan palkkasin suoraan. Eiköhän se istua kuitenkin osaa kokeessa. Hope so.

Luoksetulossa juoksin pari askelta taaksepäin ja ohjasin namulla sivulle. Vauhti oli super! En erityisemmin halua treenata kokeenomaista luoksetuloa. Se on vino, niin se on vino. Ei se parissa viikossa parane, joten mennään pienellä avulla ja toivotaan, että se edes vähän jäisi Fisulin mieleen.

Paikallaolossa ekasta käskystä maahan, ja pysyi hyvin. En käskenyt tässäkään sivulle, vaan palkka maahan. Vielä pitäisi saada treenattua kokeenomaisesti siten, että sivullaodotteluaika olisi oikeasti pitkä ennen käskyä. Mutta yksin treenattuna koira ei yhtälailla kiinnostu ympäröivistä jutuista niin kuin kokeessa. Viime kokeessa F ehti unohtaa mut ja istui vain sivulla tuijotellen kaukaisuuteen, eikä ottanut ekaa maahan-käskyä kuuleviin korviinsa. Tähän pitäisi vielä saada häiriötreeniä.

Muuten jäi hyvä fiilis treenistäm, kyllä Kisu osaa. :)

Kotimatkalla tajusin, että mehän ajetaan Purinan ohi. Eipä onnistunut mennä suoraan kotiin, vaan oli pakko käydä tekemässä pieni kontakti- & keppitreeni. Tein puomia ja keppejä namukipon kanssa, tavoitteena saada koira menemään itsenäisesti ilman mua vieressä. Alkuun namu veti niin paljon puoleensa, että F ei malttanut pysähtyä kontaktille. Kohta tajusi homman kuitenkin ja meni hienosti katse eteenpäin, vaikka itse jäin taakse ja otti kontaktinkin oikein. Kepeillä namu toimi ihan hyvin, tosin vauhtia on huonommin kun en itse juokse vieressä kannustamassa. Näitä tarvitaan lisää. Fisu teki myös keinua pariin otteeseen, ihan ok.

Maisa teki samaa, myöskin hitaammin pujotellen, ei hyvä.

Aksaa, videot

Parit treenit ollaan jo ehditty ottaa tälle viikolle. Maanantaina käytiin Kristan kanssa ottamassa pienehkö treenikerta. Halusin kokeilla uudelleen rataa, joka Fisun kanssa möhlittiin kisoissa ihan täysin kesäkuun lopussa. Meillä oli pienin kenttä käytössä, joten ihan kaikkia esteitä ei saatu mahtumaan, ja mittasuhteetkin oli ehkä vähän sinnepäin. Kaikki oleelliset kohdat saatiin kuitenkin mukaan. Ratapiirrosta ei valitettavasti löydy.

Saatiin onneksi alun keppikulma onnistumaan, mihin kisoissa kaatui koko suoritus. Kisan lentokeinuakaan ei nyt toistettu. Muutenkin F suoriutui radasta oikein mallikkaasti, joten jäi ihan hyvä mieli. Kepeiltä kokeilin myös poispäinkäännöstä, mikä toimi! Täytyisi alkaa muutenkin kasvattaa vaikeustasoa kepeillä, vielä en ole uskaltanut persjättää, valssata lopussa tms. On vain hankalaa, kun Fisun kanssa ei montaa kertaa voi keppejä toistaa treenin aikana ilman vauhdin kärsimistä.

Kisassa olleen mutkaputken tilalle laitettiin pelkkä hyppy, jonka siivekkeen ympäri piti koira pyörittää. Ratkaisin sen jaakotustyyppisellä kuviolla, minkä Fisu tajusi loistavasti! Kumma, että koira vaan osaa jotain juttuja, joita ei edes tiedä opettaneensa sille.

Maisa suoritti radan ihan mallikkaasti, ei ongelmia sen kanssa.

Vähän epäonnisempi treeni oli sitten vuorossa tiistaina ryhmän kanssa. Suunnittelin itse radan, johon tungin kohtia mm. poispäinkäännöksiä, leijeröintiä ja välistävetoja varten. Ei nyt ihan mikään superhieno tullut, mutta mun tarpeisiin oikein sopiva. ;-)

Pari ongelmaa tuli vastaan Maisan kanssa: suoralta putkelta poispäinkäännös toi Maisan suoraan mun jalkoihin. Ei saatu tästä tosi sujuvaa mitenkään, mutta paremmaksi hiottiin kuitenkin. Maisan kontaktit (miljoona huutomerkkiä tähän). EI £#¤&% kun ei vaan jaksa enää. Ei toimi niin ei toimi. A:lla se hyppää sairaan korkealta pois, ja jos käskytän tosi kunnolla, se vain jää liian ylös himmailemaan, eikä meinaa tulla edes kontaktipinnalle asti. Keinu on ihan perseestä. Se jarruttaa tosi aikasin, ja kun keinu vihdoin laskee, se hyppää pois ennen kuin kolahtaa. Ei tästä vaan saa enää parempaa. Mä en jaksa turhaa enää vääntää asian kanssa, josta ollaan tapettu viimeset ties montako vuotta. Puomia ei radalla ollut. Se onkin ainoa, mikä edes jotenkuten sujuu. Mutkaputkesta ulospäin käännös oli myös vaikea saada tiukaksi.

No, muuten Maisa teki ihan kivaa rataa. Positiivinen yllätys oli, että yhden hypyn leijeröinti oli sille ihan piece of nakki, ei mitään ongelmaa tai epäröintiä. :)

Sitten Fisuun...
Ongelmaksi muodostui taas kepit! Ja mä kun luulin, että tämä koira osaa hakea sisään ja pujotella. A:lta suoraan kepeille sisäänmeno tuotti kuitenkin hankaluuksia. Todettiin Kristan kanssa, että syynä saattoi olla se, että palkkasin A:lla, jolloin F hakeutui liikaa mun luo kun jatkettiin. Jätin siis namun pois ja ohjasin vastaisella kädellä kepeille, jolloin saatiin onnistumaan.

Kepeiltä poispäinkäännös ei toiminut erityisen hyvin, tuli pitkä kaarros. Kepeillä myös vauhti rupesi hiipumaan hyvin äkkiä kun jouduttiin toistamaan keppejä pari kertaa mokien takia. Miten helppo olisikaan koira, joka kestäisi toistoja. Ainiin, onhan mulla sellainen: Maisa!

Hassua oli, että ekalla kierroksella hypyn leijeröinti toimi ihan super, ja yhtäkkiä kun toistettiin, koira ei enää irronnutkaan. Tähänkin varmaan vaikutti se, että ensin oli vauhtia ja tsemppiä ja myöhemmin... no, vähemmän. Hyvä kuitenkin nähdä, että toi koira sellaisen osaisi.

Välistävetokin tuotti ongelmia. Fisu ei vain lue mun ohjausta kovin herkästi. Maisalle pienikin kääntö johonkin suuntaan riittää, kun taas Fisu mieluiten menisi sinne, mihin helpoiten pääsee. Tässäkin valitettavasti onnistuminen tuli sitä kautta, että koiran vauhti laski helpommaksi ohjata. Vähän ristiriitaista, että hyvällä vauhdilla tulee mokia ja korjatessa tehdään oikein, mutta huonommalla innolla. Mitä koira tästä oppii?

Keinulle Fisu tuli vähän varovaisemmin kuin yleensä, olikohan syynä kuukauden takainen lentokeinu vai mun tiukempi käskytys..?

Alku sentään meni hyvin ja vauhdikkaasti, poispäinkäännös tuntuu sopivan Fisulle ihan hyvin.

Jos vähän listailtaisiin seuraavia treenitarpeita...

Maisa:
-kontaktit!! (pitäisi todella tehdä jotain tai sitten päättää siirtää koira vain hyppyradoille..)
-keppien loppupää (valssit, persjätöt, edistys, jälkeen jääminen..)
-tiukat käännökset

Fisu:
-kepit (samat kuin Maisan kohdalla)
-kontakteille nopeutta (nyt kun koira osaa tekniikan varmasti, pitäisi alkaa häivyttää varsinaista pysähdystä. alunperinhan tavoite oli pelkka "niiaus": koira tökkää maata ja jatkaa samantien. sitä aletaan tavoitella pikkuhiljaa.)
-monipuolisempia ohjauskuvioita (saksalaiset, jaakotukset, leijeröinnit ym. peruskuvioihin mukaan)
-ei tekisi mieli kirjoittaa tähän vauhti/vire, mutta valitettavasti en vieläkään (koskaan?) voi treenata Fisua niin ettei niitä joutuisi jatkuvasti miettimään. tavoite: koira vauhdikkaammaksi ja vähemmän herkäksi virheille. mutta miten se tehdään?
(voi myös olla, että mennyt juoksu vaikuttaa jo tässä vaiheessa, mutta mene ja tiedä. sen tiedän, että diesel loppuu kesken aina välillä, halusi tai ei.)

Pari videopätkää:
Maisa
Fisu

Mökki

Varmaan paras paikka, minkä koirat tietävät.

Koularin metsästys

...jatkuu parin viikon kuluttua. Innostuin ja ilmoitin Fisun kahteen tokokokeeseen. Tavoite koulutustunnuksesta voisi kuitenkin toteutua helpommin, jos vaikka treenaisi tokoa vielä jonkun kerran tässä parin viikon aikana ennen kokeita. Viimeksi tokoiltiin varmaankin edellisessä kokeessa... Mutta lomailu on tehnyt Fisulle varmasti hyvää ja nyt jaksetaan molemmat taas aktivoitua harrastuksiin.

Tällä viikolla päästään piiitkästä aikaa aksaamaan! Käydään ehkä kahdestikin treenailemassa, ja lauantainahan meillä onkin kisat. :-)

Lomaa mökillä

Siis koirilla, ei mulla. Itse hikoilen kaupungissa, mutta onneksi tytöt saavat nauttia maalla vedessä polskien, aurinkoa ottaen, marjoja pensaasta syöden, sammakoita jahdaten, sorsia & muita epätoivoisia rantautumisen yrittäjiä vahtien, soudellen... Voi, taas saa kadehtia omia lemmikkejään. Mutta ihan hyvä näin. Kummallista mullekin olla kotona ilman koiria, mutta tavallaan tosi mukavaa vaihtelua välillä näinkin. Tällä viikolla olenkin pitänyt itseni kiireisenä ja ottanut ilon irti siitä, ettei tarvitse juosta töistä suoraan kotiin.

Varmasti kuitenkin kiva kun saan pienet taas takaisin kotiin, ja päästään muun muassa treenaamaan! Tahtoo myös kisaamaan Fisulin kanssa! :)

Sain mäkin sentään lomailla edes yhden viikon ja vietin osan siitä itsekin mökillä. Olipa ihanaa. Onnistumisen hetkiä koettiin taas kun sain molemmat tytöt uimaan. Fisu haki keppiä vedestä! Ja ihan vapaaehtoisesti. Jee, kyllä siitä vielä uimari saadaan!

Toistaiseksi vähän lisää blogihiljaisuutta. Mitäpä sitä päivittelemään kun ei ole koiriakaan..

Uimassa!

Vihdoin kuvamateriaalia tyttöjen uimakoulusta. Fisu nautti päästessään Inkoossa merellä kunnon hiekkarannalle, jossa oli matala vesi ja sileä, tasainen pohja. Sitä selvästi inhottaa jos pohjassa on risuja tai jotain "ylimääräistä" ja se turhaan kiinnittää sen huomion ja näin ollen latistaa uimafiiliksen. Täytyisi siis käydä useamminkin Inkoon mökillä. Ihme kyllä Fisu oikeasti ui kepin perään! Myös namuset toimi sille hyvänä motivaattorina ja saatiinkin monta hyvää uintipyrähdystä niin, että houkuttelin sitä namujilla aina vähän syvemmälle ja lopulta se suostui jopa uimaan vähän matkaa. Sitten yhdessä kuljettiin taas vähän matalammalle ja otettiin uudestaan. Miten hauskaa!

Pikkukoirasta en oikeastaan ota selvää, uiko se oikeasti, vai huijaako vaan. Se nimittäin pääsee tosi pitkälle ihmeellisesti pomppimalla siten, että takajalat yhä osuu pohjaan. Vaikka näyttää, että se ui, niin totuus saattaakin olla muuta.. Mutta pääasia on, että sekin kastautuu mielellään ja viikonloppuna lähti ihan itsenäisesti aina terassilta rantaan ja tuli takaisin maha märkänä. :-D Eipä sen auringonpalvonta muuten varmaan mahdollista olisikaan, jos ei vilvoittelisi välillä.

Tunnelmia mereltä (kännykameralaatuisia):







Uimisen jälkeen oli aina pakko päästä hiekkaan ja levään kierimään! :D









Espoon Pitkäjärveltä pari räpsyä:

Prkleen juoksu

Eipä sitten päästy luonnetestiin. Huomasin tänään Fisun aloittaneen juoksunsa. Harmittaa niin paljon! :(:( Äh.

HYL

Eipä haettu eilen vielä nousunollaa Fisulle, vaan tehtiin kamalampi suoritus kuin koskaan tähän mennessä. :O Huh huh...
Hylly tuli sitten heti tokalta esteeltä. Tosi kettumaista, että heti alussa menee koko homma ihan pieleen ja ihan surkea fiilis jatkaa koko rataa enää. Alussa oli tosi hankala keppikulma, ekan hypyn jälkeen 90 asteen umpikulma kepeille (tai 110 tai mikä ikinä). Eikä se sitten onnistunut, ei meiltä eikä monelta muultakaan.

Suunnittelin, että annan koiralle hyvin tilaa hakea kepit itse, ja näin yritinkin tehdä, mutta F meni silti auttamatta ohi kepeistä. Tilaa olisi kai pitänyt antaa vielä rutkasti enemmän. Jotenkin F ei tajunnut vielä sadannellakaan yrittämällä, että ne kepit on siinä vieressä ja niille ollaan menossa, joten ainakin kolme kieltoa siitä tuli ja siis hylly. Fisu jäi vaan pyörimään ja huutamaan mun jalkoihin, ei tajunnut yhtään minne ollaan menossa. Myöhemmin mietin, että olisi ehkä pitänyt ohjata vastakkaisella kädellä kepeille, mutta en tiedä olisiko se auttanut..

Jatkettiin kuitenkin rataa vähän eteenpäin. Puomin kontakti oli hieno, se olikin ehkä ainoa ansio tällä radalla. Välissä tein ihan myöhäisen valssin koiran tiellä, jonka jälkeen käskytin koiran keinulle ihan kuin oltaisiin menossa puomille. Lentokeinuhan siitä tuli. Muistaakseni Fisun eka koskaan, tai ainakaan kisoissa. Harmittaa vietävästi, kun itse ohjeistaa koiran ihan väärin. Kamalan epäreilua. Tajusin mokani ihan liian myöhään. Otettiin keinu uudestaan, F tuli vähän varoen, mutta muuten ihan hyvin. Tästä jatkettiin suoraan maaliin, eli ehkä kymmenen estettä tuli yhteensä tehtyä. Voi jee.

No, tällaisen pohjanoteerauksen jälkeen ei voi kuin parantaa. Ihan hirveä suoritus kertakaikkiaan. Unohdetaan tämä, video ainakin deletoidaan heti kunhan olen ensin kiduttanut itseäni sillä ja oppinut tarpeeksi. Kantapään kautta.