Syyskuvia

Jotta blogin tekstipainotteisuus ei ihan täysin hallitsisi yleiskuvaa, täytyy jakaa muutama puhelimella napattu kuva tytöistä. Ekoissa sankarit poseeraavat lempipaikassaan metsässä ja toiset kaksi esittelee koirien lempipuuhaa sisällä, nukkumista. Fisun mudi-spesiaaliasento on "kädet kohti kattoa".

Hyvän mielen linkkivinkki

Tuli vastaan ihan mielettömän ihana ja hauskasti toteutettu blogi: http://maddieonthings.com/
Mieletöntä ideoimista sen suhteen, missä kaikkialla koira voi kuvissa poseerata. Ei kun ottamaan oppia! ;-)

Pygmit ja Brad Pitt

Olipas hauskat agitreenit tänään! :-D
Sini Lindroos tuli taas kouluttamaan meitä. Ensin Sini kertoi vähän teoriaa (ja näytti esimerkkejä oman koiransa kanssa) siitä, miten käyttää käsiään ohjauksessa. Paljon tuli hyviä vinkkejä aiheesta, ja treeni-ideoita esim. välistävetotreeniin, "serpentiiniin", takaakiertoihin ja poispäinkäännöksiin. Olennaisimpana oikeastaan se, että käden vaihtamisen tulisi tarkoittaa koiralle suunnan muutosta.

Varsinaisena treenipätkänä olikin sitten irtoamisrata. Radan päissä mutkaputket ja välissä neljän hypyn suora molemmista putken päistä eteenpäin (eli yhteensä kahdeksan hyppyä). Tehtiin ensin koko "ympyrä" normaalisti ja lähdettiin sitten ketjuttamaan takaperin putkeen irtoamista ensin yhden, sitten kahden jne. hypyn takaa. Fisu ja Maisa irtosivat lopulta toisesta päästä suoraa putkesta neljän hypyn kautta putkeen, kunhan lelu oli putkessa odottamassa ja näytetty koiralle. Tosi hyvin etenkin Maisalta, joka alkuun ei hakenut putkeen edes yhden hypyn takaa. Fisun ongelmana oli alkuun se, että se haki aina vastakkaiseen putken päähän mun edestä. Ihme juttu, ennen en ole tähän törmännyt. Pitääkin opettaa Fisulle, että sen tulisi hakea aina suoraan edessä olevaan putken päähän ellei toisin ohjeisteta. Lelu auttoi kuitenkin oikean pään hakemiseen. Lopuksi otin itse putkeen lähetystä ilman lelua, ja nyt F osasi jo hakea aina oikean pään.

Toisena treeninä olikin ennakoiva valssi, minkä kohdalla astuivat pygmit ja Brad kuvaan. ;-) Mielikuvan tasolla piti siis lyödä pygmi hypyn edestä kuoliaaksi ja muistaa samalla pitää rintamasuunta eteenpäin (riman suuntaisesti). Eli toisin sanoen tissit kohti Brad Pittiä, joka odotteli oven takana. Tämä mielikuvittelu toimi oikein tehokkaasti! :D Fisun kanssa pygmin hakkaaminen maan alle toimi ihan superhyvin. Se hyppäsi aina ja kääntyi tosi nätisti siivekettä hipoen. Vauhti sillä tosin aina hidastuu, joten sitä pitää alkaa treenata nopealla palkalla käännöksen jälkeen. Tämä tyyli ennakoivaan valssiin toimi niin hyvin Fisulle (myös suuremmalla etäisyydellä hyppyyn), että täytyy ehdottomasti alkaa käyttää sitä enemmänkin.

Maisa, joka yleensäkin on tosi huono hyppäämään vinoon, ponkaisi aina hirveää vauhtia hypyn suoraan eteenpäin. :/ Saatiin se ennakoimaan käännöstä vasta kun otettiin rima pois ja Sini palkkasi Maisaa siivekkeen sivusta. Pieni ja pitkäselkäinen ei vain halua hypätä vinoon riman yli. Tätä en sille oikein jaksaisi enää edes yrittää opettaa, mutta ehkä voidaan toistekin vielä kokeilla, josko pygmiharjoituksela saataisiin sitä vähäisen paremmaksi. Fisulla kuitenkin toimi hyvin, mikä oli kivaa! :)

Kokonaisuudessaan älyttömän antoisa ja hauska treenikerta - näitä lisää!

Lopuksi otin Fisun kanssa puomia lelupalkalla. Hyvin teki, eikä nyt näyttänyt muistavan viikonlopun kisojen kontaktivammailua. Oma halli on tietysti oma halli, mutta hyvä silti, että teki nyt normaalisti. Keinuun en jaksanut kajota tällä kertaa, säästetään myöhempään ja paremmalle ajalle....

Lampai

Eilen käytiin iltavisiitillä Somerolla. Lähdettiin yhdessä Johannan porukan kanssa, en kyllä olisi yksin jaksanut sinne lähteäkään pimeässä ajamaan. Meitä oli kolme aikuista, yksi vauva ja kolme mudia yhdessä autossa, joten kaikki tila tuli hyötykäyttöön! =) Lähtiessä vähän pohdittiin, että onko järkeä lähteä ajamaan yhteensä kolme tuntia, kun Somerolla ollaan ehkä tunti-pari, mutta oli se sen arvoista. Ja ajomatkatkin kului nopeasti jutellessa.

Oltiin ekaa kertaa sisällä maneesissa. Olikin  ihan huippua päästä valoisaan ja ennen kaikkea kuivaan sisätilaan paimentamaan, kun oltiin varauduttu olemaan taas ihan yltä päältä kurassa kotiinlähtiessä. Vähän mietimme etukäteen, että ovatko lampaat kovin erilaisessa mielentilassa sisällä kuin ulkolaitumella, missä niillä on kuitenkin tunne tilasta ja "pakomahdollisuudesta" tarpeen tullen. Lampaat vaikuttivat kuitenkin ihan tyytyväisiltä oloonsa, tai siis eivät tuntuneet sen stressatummilta kuin muulloinkaan paimentelussa.

Viime paimennuskerrasta Fisun kanssa ei ollut nyt niin pitkää aikaa, viimeksi taisimme käydä syyskuun puolella. Otettiin kaksi treeniä lampailla. Ekalla kerralla en tajunnut ottaa sauvaa mukaan, joten F pääsi usein kiertämään mun selän takaa lauman ympäri. Se kuitenkin lähti aina tosi liukkaasti lauman taa, kun lähetin sen pois mun luota. F oli melko rauhallinen, mutta teki kuitenkin hyvin hommia. Kuljetimme laumaa edestakaisin sisällä ja F tuli hyvin lauman takana. Toinen harjoitus samaan malliin, mutta nyt sauvan kanssa. Sauva auttoi tosi paljon ja Fisu luki sitä tosi hyvin. Sauvan avulla sain helposti estettyä Fisun yritykset tulla liikaa mun luo, mikä oli hyvä. Ei sitä kuitenkaan ahditanut olla lauman takana, vaan hyvin se siellä kulki lampaiden lähellä. Aina välillä se haukahti muutaman kerran, mutta tosi hiljainen se oli (toisin kuin muu mudiporukka! :-D).

Tuntui, että Fisu oli taas ihan tosi taitava! Aina välillä pysäytin Fisun lauman taa, menin lauman läpi sen luo ja lähetin sen kiertämään lauman taa. Se teki töitä hienosti ja lähti aina iloisena hommiin. Tuijan mukaan se pysyi tasapainopisteessä hyvin ja luki sauvaa ja mun ohjeistusta hyvin. Sauva ei kuitenkaan jännittänyt sitä millään lailla. Voi että kun oli taas kivaa! :) Fisulla on ihanan rauhallinen ote tähän hommaan. Se ei hötkyile tai riehu lampiaden kanssa, mutta se kuitenkin tekee töitä kun pyydän siltä jotain. Tuntuu, että se osaa joka kerta enemmän, vaikkei niin usein ollakaan päästy harjoittelemaan. Ihana paimen-Kisu! <3 p="p">
Hitsin hitsi, kun Somero ei ole lähempänä Helsinkiä! Olisi niiiin kiva jatkaa tätäkin harrastusta aktiivisemmin, mutta käytännön toteutus on niin hankalaa.... No, ei kai auta muu kuin pitää tämä sellaisena pari kertaa kesässä(/syksyssä) -harrastuksena, harmi kyllä. :(

Tässä kuva edelliskerralta Somerolla, kuvaajana Satu Valo.

Videoita ilmestyy joskus tulaveisuudessa kun saan itse pätkät käsiini.

Tähän on hyvä lopettaa.....

......tämän syksyn kisakausi. :-D
Oijoi, niin hirveä rata käytiin kisaamassa, että ehkä pitäisi kyllä ilmoittaa vielä johonkin nyt syksylle, ettei jäisi niin huono fiilis koko kisaamisesta. Mutta vähän jo ehdin ajatella, että tämä riittäisi tälle syksylle.
Niinhän se Fisu taas ahdistui kontakteista ja kiersi joka ikisen kontaktiesteen radalla. Koska edellistreeneissä keinu vähän pamahti, niin Fisun mielestä on täysin tarpeellista jättää myös A tekemättä ihan turvallisuussyistä. Right. Ei sitten menty toiselle radalle ollenkaan.

Jotenkin en vaan voi sille mitään, että mua hävettää häröillä radalla tollaista suoritusta. Sen kestän, että itse teen ihan typeriä ohjausmokia, koira voi lukea mun ohjausta ihan väärin, mutta se, että koira päättää, että ei tee jotain esteitä. Ja vaikka tiedän, että Fisu ei tee sitä tottelemattomuuttaan, vaan pelosta, niin silti ärsyttää. Se ei lamaannu häntäkoipienväliin pelokkaaksi, vaan se vaan kieltäytyy tekemästä sen näköisenä, että "en muuten tee, koska ei huvita". Vaikka tiedän paremmin, niin sen olemus antaa ymmärtää, että se ei tottele. Ja sekös ärsyttää.

Rata alkoi suoralla hyppy ja puomi. Hyppy osattiin (jes), mutta heti puomista juoksi Fiskars iloisesti ohi. No, meni sentään uudestaan, mutta kohta keinu ohitettiin yhtä mallikkaasti. Yritin viedä sen uudelleen, mutta koska se ei selvästi voinut kiivetä sille, niin annoin olla. Jatkettiin vielä pari estettä A:lle, jonka F myös kiersi. Jooh. Otettiin kontaktit ja juostin loppuun. En palkannut koiraa. Ehkä eka kerta koskaan kisoissa, mutta en palkannut. En tiedä. Eihän se koiran syy ole, että sitä pelottaa, mutta mun mielestä Fisu ei yrittänyt ja siksi en saanut itseäni palkkaamaan sitä. Vähän radan jälkeen leikittiin kuitenkin uudella lelulla hallissa ja F sai namusia, joten ehkä sille ei jäänyt ihan kamala olo tästä.

Ei auta muu kuin taas hinkata oman hallin tuttuja kontakteja, mutta mitä sekään auttaa, jos koira yhden keinun kolahduksen jälkeen päättää, ettei se voi vieraassa hallissa tehdä mitään kontaktiestettä. Pehmeä on pehmeä, minkä sille tekee?

No, jatketaan treenejä. Kisoja katsellaan varmaankin vasta ensi vuoden puolella.

Kolmet treenit

No mehän ollaan oltu ahkeria. Viime viikolla jäi ryhmävuoro väliin, joten käytiin hallilla Dean kanssa ottamassa pienet omat treenit. Oli jotenkin meidän osalta tosi epäonnistunut reissu, kumpikaan koirista ei irronnut, vaikka siihen yritin juurikin panostaa, ja oltiin kaikki vain turhautuneita. :D No, se siitä kerrasta.

Tämän viikon ryhmävuorolla oli aiheena niistot ja itse kokeilin saksalaisia vähän joka kohtaan. Kiva, kun sekin alkaa sujua molempien hauvojen kanssa. Kyllä ne kuviot siitä alkaa toimia, kun vain uskaltaa yrittää. Ohjausrepertuaari sen kun laajenee. Olen vihdoin pääsemässä sen yli, etten uskalla jättää koiria selän taa. Persjättökin varmasti vielä tulee yleistymään mun käytössä, kyllä. ;) Valssit on niin hirveitä, että melkein mikä vain kelpaa niiden välttämiseksi..

Treeneissä F meni vähän turhan reippaana keinulle ja tuntui vähän säikähtävän sitä. Otin sitten useamman toiston palkaten, jottei vklopun kisoissa olisi turhaa keinujännäämistä. Onneksi ei tuntunut pahemmin jäävän pelästys päälle. Maisa oli ihan super, sen kanssa kaikki sujui just niinkuin pitikin. Ihana pieni. <3 ett="ett" fisukin="fisukin" ihana="ihana" ja="ja" juoksua="juoksua" kin.="kin." odotellessa.....="odotellessa....." osasi="osasi" p="p" riitt="riitt" sill="sill" vauhtia="vauhtia" viel="viel">
Tänään perjantaina käytiin vielä tekemässä pieni aamutreeni ihan vain omaksi iloksi, ei mitään tavoitteita tai sen suurempaa suunnitelmaa. Leijeröitiin keppejä ja muutenkin touhuilin omiani koirien pujotellessa. Fisu kesti hyvin, kun palkka oli edessä, Maisan kanssa en uskalla kokeilla yhtä paljoa.
Kertailtiin Fisun kanssa vielä keinua nakkipalkalla: hyvin teki, eikä ollut keskiviikon jäljiltä mitään pelkoja. :)

Hyvillä mielin huomisiin kisoihin! :)
Tuskin tämän jälkeen syksyllä enää kisataankaan, jotenkin toi kylmyys ja märkyys ei enää innosta halleilla hengailuun sen enempää..

Keskiviikon treenit

Keskiviikkona meillä oli ekaa kertaa uuden ryhmän kanssa kouluttajalliset treenit. Kouluttamaan meitä tuli Sini Lindroos. Rata ei vaikuttanut erityisen vaikealta, mutta siinä oli mukavasti kohtia, joissa pääsi kokeilemaan uusia juttuja ja testaamaan koiran osaamista. Treenit vedettiin läpi nopealla temmolla siten, että jokainen koira teki lyhyen pätkän kerrallaan ja vuoro vaihtui heti. Tarkoituksena oli ottaa aina tavoitepätkä, jonka saisi nollalla läpi ja tehdä se, eikä muuta. Jos pätkä onnistui, hyvä, jos ei, niin yksi este ja palkka.
Olikin ihan hauska kokeilla uutta tyyliä treenata. Tarkoituksena oli, ettei jäädä hinkkaamaan ja vääntämään epäonnistumisia, vaan pyritään tekemään kisanomainen suoritus alusta loppuun.

Fisun kanssa sain huomata, ettei se osannutkaan irrota yhtään niin hyvin kuin olin ajatellut. Ajatuksena oli leijeröidä mutkaputki, jonka takana koiran piti suorittaa hyppy. Ajattelin, ettei tämä tuottaisi ongelmia, mutta F ei hakenutkaan hyppyä. Tätä tullaan harjoittelemaan lisää. Fisu sai kokeiltavaksi myös jenkkikäännöksen, jota emme ole koskaan kokeilleet, mutta mikä olisi ollut hirmuisen hyödyllinen osata eräässäkin kohtaa. Tästäkin meille lisätreenattavaa. Kaiken kaikkiaan Fisulla sujui kuitenkin hyvin. Luulisin, että sille toimii se, että kerralla tehdään yksi intensiivinen suoritus ja kohta taas uusi pätkä. Tätä voisi toteuttaa muutenkin treeneissä.

Maisa sai treenailla yksittäisenä juttuna vippausta kohdassa, jossa oli putki pahasti tyrkyllä. Ensimmäinen kerta onnistui ihan hyvin, mutta kun lähdimme tekemään uudestaan "vielä paremmin", niin koko homma levisi ihan käsiin. M meinasi hakea putkeen mun jalkojen välistä, eikä enää tajunnut hyppyä ollenkaan. :D Saimme kuitenkin kana-lelun avulla homman taas toimimaan ja lopulta M suoritti sen ilman apuja. Luultavasti tuskin kuitenkaan paremmin kuin ekalla kertaa.

Kivat treenit ja paljon saatiin uutta treenattavaa. Itsenäistä suorittamista pitäisi edelleenkin vahvistaa (molemmilla koirilla) ja Fisulle, ja miksei Maisallekin, voisi opettaa jenkkikäännöksen. Ilahduin, kun uskalsin kokeilla persjättöä vähän riskimmässä kohtaa, koska olen alkanut vähän varoa persjättöjä Fisun kanssa, kun on tullut tilanteita, joissa se hukkuu mun selän taa. Olen kuitenkin todennut, etten tykkää valsseista ollenkaan, joten persjättöjä pitää alkaa tosissaan käyttää enemmän.

Nollailua

Viikonlopun kisoissa tehtiin Fisun kanssa hylly ja nolla. Molemmista radoista jäi tosi hyvä mieli! Hyllyrata oli siitä hauska, että Fisulla oli ihanasti vauhtia ja hyllykin tuli siitä syystä, että F irtosi itsenäisesti väärälle esteelle. En valita, mieluummin näin kuin innottomana perässä kulkeva koira!
Laitan videot näkyviin, yritän sanailla kisoista vähän lisää paremmalla ajalla.
Hylly, nolla.

Edit..
Tosiaan, eka rata meni aika vauhdikkaasti. Keppivirhe tuli ihan odotetusti, mietin pitkään, miten veisin koiran kepeille niin, ettei se ryntää takana tyrkyllä olevaan putkeen ja toisaalta niin, etten varo putkea niin paljoa, etten ohjaisi koiraa kepeille kunnolla. Onnistuttiin nipinnapin välttämään se putki, mutta keppien sisäänmeno menikin sitten pieleen kun Fisu tuli niin hassusta kulmasta mentyään melkein putkelle asti. Keppien jälkeinen poispäinkääntö onnistui kuitenkin hyvin ja ehdin jopa suoran putken jälkeen ohjaamaan koiran takaakiertoon.

Hylly tulikin sitten sellaisesta kohtaa, jota en ollut osannut ajatella vaikeaksi. Enpä tainnut ohjata koiraa kamalasti, oletin vain että se tulee putkeen, mutta hyppy olikin sen verran tyrkyllä, että (tällä hetkellä loistavasti irtoava :D ) Fisu valitsi itsenäisesti hypyn. Ei haittaa, on vaan hauskaa että koira menee vauhdilla ja irtoaa. En ohjannut hyvin, joten en voi olettaa, että koira tekisi oikein. Loppurata meni ihan hyvin, ei mitään ihmeitä.

Toinen rata oli ulkona, mutta saatiin onneksi hyvä sää ja aurinkokin taisi näyttäytyä jossain kohtaa. Rata oli melko haastavan oloinen, mutta jotenkin mulla oli tutustumisen jälkeen tosi hyvä olo ja sellainen fiilis, että omat suunnitelmat on niin selvät kuin voi olla. Sanoin itselleni, että tiedän tasan tarkkaan, mitä teen, jolloin koiran on helppo seurata mun ohjeita. Ja toteutin tämän suunnitelman juuri niin. :)

Lyhyesti: koira teki juuri niin kuin olin ajatellut. Mun mielestä tämä rata oli meiltä tosi onnistunut. Persjättö putkella ja takaaleikkaus kepeille oli ehdottomasti hyvä päätös, sillä suurin osa koirista otti virheen keppien sisäänmenosta kun koirat paahtoi täysillä joko väärään väliin tai oikeaan kykenemättä jatkamaan oikein. Takaaleikkaus hidasti sisäänmenoa sopivasti ja antoi koiralle tilaa aloittaa oikein.

Fisu ei ehkä aloittanut ihan niin vauhdilla kuin odotin, mutta kyllä sitä vauhtiakin oli sitten ihan tarpeeksi. :D Ehdin kuitenkin mukaan ihan hyvin. Tuli kuitenkin huomattua, ja saatua palautettakin asiasta, että Fisu hidastaa ihan kamalasti käännöksissä ja "pyörityksissä". Esim. kaksi valssia peräkkäin hidastaa sen vauhtia ihan todella paljon.

Täytyisi varmaan treenailla tosi lyhyitä pätkiä käännöksiä hirmuisella vireellä ja taistelupalkalla. Tässä kehittymisen paikka.

Sijoitus nollaradalla oli viides. Ehkä hieman pettymys, sillä ainakaan tämänhetkisellä taitotasolla ei juurikaan oltaisi voitu tehdä parempaa suoritusta. Mutta eipä meille sertien tai voittojen tavoittelu olekaan erityisen realistinen tavoite. Vielä on aika kamalasti opittavaa ennen sitä... Etenemä tällä radalla oli 4,58, ihan hyvä! =)

Vauhdikasta treeniä

Tänään oli ekaa kertaa koko uusi treeniryhmä paikalla. Koiraa on kaikenkokoista, mutta tosi sujuvasti saatiin treenit pyörimään. Treenin aiheena oli takaaleikkaukset. Niitä pääsikin tekemään ihan urakalla. Tehtiin tarkotuksella niin, että kokeiltiin aina ensin takaaleikkausta, vaikka normitilanteessa olisi ehkä valittu joku muu ohjaus. Fisun kohdalla leikkaukset toimi paljon paremmin kuin Maisalla. F irtoaa nykyään (tai tällä hetkellä) sen verran hyvin, että takaa ohjaaminenkin toimii sille. Maisa taas kääntyi paikoitellen liikaakin takaaleikkaamalla ja sitä leikkaukset hidastaa paljon selvemmin. Sen kanssa tuskin olisinkaan normaalitilanteessa valinnut takaaleikkauksia noihin kohtiin.

Fisulla oli mieletön vauhti päällä! :) Eka yritys meni vähän haparoiden, koska en ollut osannut varautua Fisun nopeuteen. Olin ihan myöhässä, mutta takaa ohjaten saatiin rata silti ihan ok sujumaan. Toisella kerralla olinkin itse paremmin ajan tasalla ja pätkä tuntui tosi hyvältä! Fisun kanssa on niin kivaa tehdä silloin kun se on näin nopea ja innokas. Olikin ihan hauska tehdä aika helppo ja vauhdikas treeni ennen viikonlopun kisoja, jäi hyvä mieli. :)

Tuplanolla!!

Fisun kanssa käytiin viikonloppuna Vantaalla kisaamassa. Heräsin kurkkukipuisena, eikä olisi oikein innostanut lähteä koleaan syyssäähän, mutta onneksi lähdettiin! Oltiin onneksi vielä lämmitetyssä hallissa, joten olosuhteet oli hyvät, vaikkakin olo vähän kipeä.

Juostiin kaksi rataa, ensin agi, sitten hyppäri. Tuomarina oli Asko Jokinen, jonka radoista tykkäsin kovasti. Mietin jälkikäteen, että mikähän niissä oli sellaista, miksi ne tuntui meille sopivan erityisen hyvin, ja tajusin, että kummallakaan radalla en joutunut missään vaiheessa hidastamaan koiran vauhtia. Ei siellä silti pelkästään suoraan juostu, mutta jotenkin radat oli tosi sujuvia ja siten Fisulle tosi hyviä.

Haastetta toi lähinnä takaakierrot ja päällejuoksukohdat, sekä suorat putket, joita oli molemmilla radoilla useaan otteeseen. Agirata meni meidän osalta vähän hapuillen, ja oli tosi hilkulla ettei tullut vitosta nollan sijaan. Yhdessä persjättökohdassa Fisu ajautui väärälle puolelle mun selän taa, mutta ehdin juuri ja juuri korjata tilanteen valssaamalla sen edessä. Esteväli oli sen verran pitkä, että F ei kuitenkaan ajautunut esteen ohi, joten ei tullut kieltoa. :) Aika oli ihan ok, -6,17 s ja sija 5./23. Eihän me vesiäisten vauhtiin päästä varmaan koskaan, mutta meidän tasolla tämä oli hyvä suoritus. F oli nopea ja kontaktit hirmu siistit.

Hyppyrata vaikutti tutustumisessa aika haastavalta. Oli vähän epävarma olo, mutta aina lähden radalle tekemään nollaa. Ja sehän me tehtiin. Suoritus tuntui ihan uskomattoman hyvältä! Fisu meni lujaa ja silti ehdin joka paikkaan ja se luki mun ohjausta kuin unelma. Muistan, että radallakin jossain kohtaa hämmästyin, että miten se osasikin hypätä ton oikein päin tai miten se hyppäsi päällejuoksussa hypyn, kun herkästi noissa tilanteissa kiertää koko esteen. Fisu teki juuri niinkuin ohjeistin ja mun mielestä rata ei olisi voinut mennä sujuvammin. Jäi ihan mielettömän hyvä fiilis! Aika -8,45 ja sija 4./23. Mielenkiinnosta seurailen etenemää aina kun se ilmoitetaan. Tällä radalla Fisun vauhti 4,93 m/s oli muistaakseni tähän mennessä nopein meidän virallisilla radoilla tekemä. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikonlopun kisoihin! Harmi etten saanut ratoja videolle, koska tämä tuntui niin hyvältä, että olisin halunnut nähdä, näyttikö se myös yhtä hyvältä. ;-)

Ihan mieletön into taas mennä ja kisata! :-D Toivottavasti koiran vauhti ja tsemppi säilyy vielä, vaikka juoksu jo vähän onkin tulossa. Toivottavasti kyseinen juoksu onkin Fisun viimeinen. Haluan treenikaverin, joka on käytettävissä ympäri vuoden!

Kisaamassa

Piiitkästä aikaa käytiin Fisun kanssa kisaamassa agia. Otettiin kerralla kunnon setti, 3 rataa. Oman seuramme kisoissa kokeiltiin nyt toista kertaa uudehkoa systeemiä, että kaksi rataa alkaa peräkkäin pienellä välillä, jolloin odotteluaika lyhenee. Rataantutustumisia tulee siten kaksi ihan peräjälkeen, mikä oli uusi kokemus. Hyvältä tuntui, oikeastaan oli kiva saada vähän haastetta rataantutustumiseen. Tutustumisesta siirryttiin suoraan seuraavaan ja toista rataa aloitettaessa piti vähän kertailla aiemmin harjoiteltua rataa, mutta itse ainakin muistin radat hyvin.

Ensimmäiselle radalla meillä tuli varsinainen äkkilähtö. Luulin, että meitä ennen on vielä kymmenisen koiraa, mutta havahduin kun meidän numero kuulutettiinkin valmistautuvia lueteltaessa. Koiria puuttui välistä, joten vuoro tuli ihan yllättäen. Hain äkkiä Fisun autosta, spurttailtiin itsemme lämpimiksi ja suunnattiinkin heti radalle. Tämä tuntui sopivan Fisulle paremmin kuin hyvin; sillä oli mieletön into päällä! :-D Selvästikin nopea lähtö sopii sille paremmin kuin odottelu ennen rataa. Harmi, että koira pitää lämmitelläkin ennen rataa, muuten varmasti kaivaisin sen aina autosta puoli minuuttia ennen meidän suoritusta...

Eka hyppyrata meni muuten tosi hyvin, mutta muurilta tuli harmillinen kielto ihan loppuvaiheilla. :( Lähetin Fisun takaakiertoon, mutta se kiersikin koko esteen. Aika olisi voinut olla ihan hyvä ilman tätä, nyt se oli -7,jotain, kun voittaneen koirakon aika oli n. -12 s. Ei auta harmitella. Olin kuitenkin älyttömän iloinen Fisun vauhdista ja innokkuudesta! oli mahtavaa, että F irtosi ihan superhyvin ja jouduin paikoitellen ohjaamaan sitä takaa kun en pysynyt vauihdissa. Kivaa!

 Toinen rata möhlittiinkin heti alkuun. Fisu ei jostain syystä osannut lukea mun saksalaistyyppistä ohjausta, eikä siten hypännyt tokaa hyppyä takaisinpäin vaan meinasi kiertää taas koko esteen. Tästä heti kielto ja rata jatkui flegmaattisesti. :( Kepeilläkin tuli virhe. No, maltoinpa kerrankin pysäyttää koiran kunnolla kontakteille, joten tuli ainakin hyvää harjoitusta niihin. Fisu stoppasi kiltisti. :) Radalta HYL, kun en jaksanut tehdä loppupyöritystä, vaan oikaistiin suoraan puomin kontakteilta maaliin.

Viimeinen hyppäri ulkoradalla menikin ihan pelleilyksi. Fisu katseli jo lähdössä kumman näköisenä ratahenkilöitä ja heti kolmannella esteellä kieltäytyi menemästä putkeen kun ratatyötnekijä käveli sen takana. Seuraavaksi Fisu alkoikin haukkua tuomaria. Wtf?? Fisu ei yleensä häiriinny tuollaisista yhtään, eikä sillä ole mitään antipatioita ihmisiä kohtaan yleensäkään. En tosiaan ymmärtänyt sen käytöstä. Jätin radan kesken, HYL. Kaiken kaikkiaan oli ihan hauska käydä kisaamassa pitkän tauon jälkeen. Ekasta radatsa jäi hyvä mieli, kyllä me jotain sentään osataankin. Ja parasta oli koiran vauhdikkuus! =) Hyppäristä kehtaan laittaa videonkin näkyville.

Paluu arkeen

No niin, vihdoin ollaan jätetty kesärytmi taakse ja siirrytty normaaliarkeen koiraharrastuksineen. Muutamat hyvät agitreenit ollaan käyty tekemässä ja Fisulla on riittänyt intoa hirmu kivasti. Kohta aloitamme uudessa ryhmässäkin, mikä toivottavasti vähän lisää treeni-intoa. Viime viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa paimenessa Pilkkopimeällä porukalla. Olipa ihan älyttömän kivaa! Tuntui, että Fisu osasi tosi paljon ja muisti edellisillä kerroilla oppimaansa, vaikka tänä kesänäkin käytiin tasan kerran lampaita katsomassa. Mutta musta ainakin tuntui, että hommassa oli jotain järkeäkin mukana! :-D Oli tosi hauskaa nähdä myös muiden pentuesisarusten ja sukulaisten menoa. Erityisesti Ruuti-äiti yllätti innokkuudellaan! Innostuin ilmoittamaan Fisun muutamiin kisoihinkin nyt kun sillä on ollut hyvä meininki päällä treeneissä.

Olen suunnitellut, että leikkauttaisin Fisun seuraavien juoksujen jälkeen, joten katsotaan, miten pitkään tämä treeni- ja kisakausi kestää. Vähän kyllä yhä mietityttää steriloiminen. Maisan kohdalla päätös oli helppo, sillä sen valeraskaudet oli niin raskaat ja häiritsevät, mutta Fisu on kuitenkin päässyt melko vähällä. Mutta kyllä silläkin mieliala muuttuu niin selvästi hormonien mukaan, että kovasti haluisin vähän tasaisuutta siihenkin. Ja ainahan on kohtutulehduksen riski, mikä toki poistuisi. Mutta siltikin tuntuu, että onko kamalan itsekästä viedä koira leikkauspöydälle näillä syillä.... :/

Hiljaisuuspäivitys

Blogihiljaisuuden lisäksi asiaa hiljaisuuden tavoittelusta. Koirat saivat (tai siis minä sain) taas muutama viikko sitten yläkerran naapurilta palautetta, että päivisin on haukuttu paljon. :( Hetken ahdistuksen jälkeen ryhdyin taas tekemään sotasuunnitelmaa koirien hiljentämiseksi. Oltiin onneksi menossa juuri paimennuspäivälle, jossa sain Tanjalta lainaan sitruunapannan (edellinen piti palauttaa jo aikaa sitten) sekä pöydälle laitettavan äänimötikän, joka myöskin reagoi haukkuun ja pitää "sähköistä" ääntä. Pitihän se kerran kokeilla, millainen ääni on ja todeta, että F vilahti pois paikalta hyvin liukkaasti. Voisi kuvitella siis toimivan.

Nyt ollaan menty niin, että päivisin Maisalla on sitruspanta, Fisulla on placebon vuoksi lukollinen tavallinen panta (se on jonkun verran itsekin saanut käyttää sitruunapantaa ja pehmeänä toivottavasti kuvittelee pannan kuin pannan aiheuttavan ikävyyksiä. Hetken tuskailin myös sen kanssa, että web-kamerani ei suostunut toimimaan, mutta sitten veli tuli kylään ja taikoi sen taas kuntoon, kiitos siitä. :) Nyt olen voinut taas "vakoilla" tyttöjen päivätouhuja videoimalla niitä yksinollessaan. Muutama lyhkäisempi pätkä, jolloin olen webbikameraa pitänyt päällä, on ainakin ollut hyvin lupaavaa katsottavaa - ei pihaustakaan. =)

Tänään tuli vahingossa todettua, että oikea varustelu, "välineurheilu", taitaa tässäkin suhteessa toimia. Tulin kaverin kanssa kotiin rapussa normaalisti jutellen, ja höpötettiin vielä oven takana ja ovea avatessa. Normaalisti koirat olisivat tässä tilanteessa haukahdelleet, että kenen kanssa oikein tulen, mutta nyt oli ihan hipihiljaista! Tuntuu siis toimivan. Koputan puuta monesti, mutta toivon, että ollaan taas paremmalla suunnalla. Täytyy jossain vaiheessa yrittää haastatella jotakuta naapuria asiasta. Jos välineitä ei voida pitää "ikuisesti", niin varmastikin ostan oman sitruunapannan, tai kaksi. Okei, Fisua ehkä ahdistaa pantailu, mutta se on pieni hinta siitä, että saadaan pysyä meidän kodissa jatkossakin...

Vähäsen treeniä, enemmän olemista

Viime aikoina koirat on päässeet useasti äitini mukana mökkeilemään. Juhannuksena suunnataan myös mökille järven rantaan, koirat pääsee metsästämään pihan sisiliskoja, ajamaan rantautuvat vesilinnut takaisin järveen ja kahlaamaan keppien perässä. Täytyy yrittää saada Fisukin taas rohkaistumaan uimaan. Ollaan käyty tiistaisin agireenailemassa, mutta kirjoittelu niistä on jäänyt vähemmälle. Ei olla tehty mitään ihmeempiä, aina vaan keksitään päästä joku rata ja treenataan jotain, mikä mieleen tulee.

Viime viikolla jäi hyvä mieli treeneistä, Fisu oli innokas ja helpohko rata sujui kivasti. Tällä viikolla fiilis olikin vähän toinen. Krista rakensi meille alunperin Janitan tekemän ratapätkän, jossa oli pienellä alueella paljon kääntöä ja vääntöä, mm. takaakiertoja ja niistoja. Fisun kanssa rata alkoi heti sillä, että se ei yhtään kuunnellut ja välistävedon sijaan haki aina hypyn väärän puolen vaikka olisin käskyttänyt kuinka kovasti. Tuntui, että se vain katsoi mua tyyliin "nään kyllä että sanot jotain, mutta menen silti täältä". Ihan korvat lukossa. Ja tietäähän Fisun: tulee virhe tai pari niin vauhti ja into lopahtaa siihen.

Lopputreeni mentiin ihan innottomasti. En varmaan koskaan olekaan maininnut, miten mua turhauttaa treenata Fisun kanssa, kun se ei kestä toistoja, enkä voi keskittyä oikeasti treenaamiseen ja ohjaamiseen, kun pitää miettiä koiran virettä ja tsemppaamista, eikä into siltikään pysy yllä. Ihan yhtä tyhjän kanssa yrittää tehdä jotain haastavampia pätkiä. Vaikka en yleensä toru koiraa virheistä, eikä se niistä paineistu, niin se menettää silti mielenkiintonsa ihan täysin. Jotenkin tosi masentavaa.

 Maisan kanssa sentään oli hauskaa tehdä, se on kyllä toistojen suhteen ihan loputon. Aina uudestaan yhtä innokkaana! Rupesin miettimään, jos kuitenkin katsoisi vähän tokoa Fisun kanssa, kun mun agimotivaatio sen kanssa on jälleen ihan nollassa. Tai ehkä me keskitytään kesä vaan mökkeilyyn, hölkkäilyyn ja pitkiin lenkkeihin. On kai siinä ohjelmaa ihan tarpeeksi..

 Ainiin, pari viikkoa sitten leireiltiin taas SKL:n nuorten koiraleirillä Fisun kanssa. Itse olin ohjaamassa, F kai sitten apuohjaajana. Kuten viime kesänä, F oli ekan päivän huoneessa yksinollessaan tuolin tai pöydän alla, ja sen jälkeen paikkaan totuttuaan makoili aina tyytyväisenä sängyllä kun tulin paikalle. Osasi ottaa rennosti siis. Viiden päivän leireilyn jälkeen F olikin aika poikki, vaikkei mitään erityistä siellä tehnytkään. Itse oli ehkä vielä sitäkin väsyneempi, sillä jatkoin leirin univajeputkea vielä vapaaehtoisesti... No, onneksi tässä on sen jälkeen ehtinyt nukkuakin vähän enemmän. =)

Lambeja

Käytiin tänään sunnuntaina kahden vuoden tauon jälkeen Fisun kanssa tervehtimässä lampaita Somerolla mudiporukalla. Oli hauska huomata, että Fisulla näytti olevan vielä vähän muistissa, mitä lampaiden kanssa tehdään. Saatiin muutamia onnistuneita kuljetuksia alun haparoinnin jälkeen. Olipa hauskaa! Tulevalla viikolla Fisu pääsee "apuohjaajaksi" nuorten koiraleirille, jonne itse lähden ohjaamaan. Kivaa reissata Kisulin kanssa! =)

Hyvää agitreeniä + vauvatreeniä

Viime viikolla käytiin pariin otteeseen hallilla nollaamassa turhautunutta päätä. Tiistain treeneissä Fisu ilahdutti olemalla vähän enemmän oma itsensä ja tekemällä ihan suht innokkaasti työtä. Jätettiin treeni yhteen onnistuneeseen pätkään, kun oli vielä hyvä mieli. :) Maisa innokkaana pikkukoirana sai tehdä vähän enemmän, sen tsempin loppumista ei onneksi tartte pelätä- ;-)

Torstaina kävin vielä ottamassa pienen aamupäivätreenin kontaktien ja keppikulmien parissa. F sai tehdä puomia namualustalla (on muutes auttanut heti vauhdin ja itsenäisyyden suhteen) ja kertailla keinua. Jostain syystä se on taas vähän jännittänyt keinua, mutta nyt teki ihan hyvin. Eilen maanantaina käytiin kasvattaja-Johannan luona tapaamassa Ruuti-mammaa ja Riesa-siskoa pitkästä aikaa. Koirat sai metelöidä ja leikkiä, Fisu oli taas oma jalaton itsensä ;) Henri-vauva olisi ollut kovin kiinnostunut Maisasta, joka oli sille ihan uudenlainen otus mudien jälkeen, mutta Maisa ei valitettavasti siedä lapsia yhtään. :( Jouduttiin eristämään nämä kaksi pientä toisistaan kaikkien parhaaksi. Fisu taasen osoittautui ihan loistavaksi vauvojen kaveriksi. Se tykkäsi Henristä kovasti, haisteli poikaa häntä heiluen, eikä katsonut ollenkaan pahalla kun pienimies tökki Fisua leluillaan tai konttasi edestakaisin. Fisu on kyllä ilahduttavan helppo otus.

Turhauttaa

Osasin kyllä arvata, että Fisun kisailut juoksun jälkeen ei todennäkösesti suju kovin innokkaissa merkeissä, mutta tämän päivän kisat oli kyllä täysi pohjanoteeraus meidän "uralla". Koira oli ihan innoton ja muutenkin niin outo, että ehkä ekaa kertaa mun harrastushistoriassa (7(?)v. aikana) hävetti olla radalla oman koiran kanssa.

Eka rata alkoi laiskasti ja jatkui hyllyllä ja puomin kolmella kiellolla. Okei, hylly putkeen puomin alla meni mun piikkiin, mutta Fisu ei selvästi mitenkään olisi halunnut puomille. Siitä on kai tullut tosi epävarma oudoilla esteillä. Kun päästiin keinulle asti, F kiipesi puoleenväliin ja hyppäsi alas. Otettiin vastahakoisesti uudestaan (F tosi varovainen) ja juostiin maaliin. Jäi ihan surkea fiilis. Koiraa ei kiinnostanut yhtään koko touhu ja esteiden suorittaminenkaan ei sujunut.

 Noh, seuraavana olisi hyppäri. Ehkä tätä ei voitaisi möhliä yhtä pahasti, ajattelin. Jouduinpa syömään sanani. Alussa yritin oikein innostaa Fisua ennen radallelähtöä. Jätin sen paikalleen, ja se alkoikin pälyillä lähellä olevaa kaiutinta, josta tuli kuulutukset. Öööö, koskaan ennen ei ole kisoissa kuulutettu, right? Kun sitten kutsuin sen mukaan, se ei alkuun liikkunut mihinkään ja tokalla käskyllä lähti kävelemään ekan hypyn ohi. Palasin koiran luo ja vein sen ekalle hypylle. Rata lähti tosi hitaasti käyntiin ja F jätti esteitä välissä tekemättä. Hyllytettiin helpossa kohtaa, F juoksi suoraan putkeen mun valssista huolimatta ja oikaistiin taas loppu mahdollisimman nopeasti maaliin. Teki mieli päästä radalta pois mahdollisimman nopeasti.

 Mitä hauskaa on harrastuksessa, jossa vain turhautuu? On tosi epämiellyttävää treenata/kisata koiran kanssa, jolle tulee yhtäkkiä kausia tai päiviä, jolloin se ei halua/osaa tehdä mitään kunnolla. Mua turhauttaa niin paljon, että vakavissani mietin, onko tätä harrastusta järkevää jatkaa. Meidän yhteispeli ei toimi, enkä muista, että mua olisi pitkään aikaan oikeasti edes huvittanut lähteä treeneihin. Fisun leikkauttaminen voisi olla pieni apu, mutta en oikein usko, että sekään tilannetta pelastaa. Mun energiaa vie ihan liikaa se, että joudun aina pohtimaan, millä vauhdilla koira tänään tekee, enkä voi keskittyä ohjaamiseen kun pitää panostaa täysillä koiran tsemppaamiseen, jotta se jaksaa radan loppuun. Ei sellainen ole kivaa tekemistä. :( Harmittaa.

Parit treenit

Ollaan me vähän treenattu, vaikka blogiaktiivisuus on ollut nolon heikkoa. Viimeiset Orenius-treenit Kivistössä meni meiltä penkin alle, koska F muisti vieläkin edelliskerran, jolloin se kaatoi metallisiivekkeen ja pelästyi pahemman kerran. Tämäkin treeni meni valitettavasti häntä alhaalla ja koira paineessa, eipä siis voitu treenata juurikaan. Ei ole aina helppoa pehmeällä ja herkällä koiralla.. :( Pari päivää sen jälkeen käytiin sitten omalla hallilla itsekseen treenimässä ja saatiin oikein onnistunut hyvän mielen korjaustreeni. :) Tehtiin kontakteja namualustalla (itsenäisyyttä...), keppikulmia, keinutekniikkaa ja Fisulle myös pari vauhtitreeniä. Oli mukavaa, pikku Maisakin pääsi intoilemaan radalle. :) Ilmoitin Fisun yhtiin kisoihin, mutta tuntuu juoksun jälkeinen lehmävaihe taas nostavan päätään. Tänään juoksulenkillä F oli tosi laiska, eikä olisi jaksanut tulla mukana, ärsyttävää. Epäilen, että kisoissakaan ei mennä ihan täysvauhtia, joten en ehkä vielä ilmoita mihinkään seuraaviin. Turha mennä turhautumaan ja hankkimaan pahaa mieltä, kun koiraa ei kiinnosta. :/ No, katsotaan miten lauantain kisailut pitkästä aikaa menee.

Talvea

Pakko julkaista vielä pari talvikuvaa ennen kuin kevät jo koittaa. Kuvat Pitkäjärven jäältä, ihana aurinkoinen vapaapäivä muutama viikko sitten.

Yks ei-hyvä treeni, yks hyvä treeni

Toissa viikolla päästiin pitkästä aikaa Orenius-treeneihin Kivistöön Fisun kanssa. Takana oli useamman viikon kennelyskän ja flunssan pakottama tauko, joten odotin treenejä innolla. Harmillista kyllä, meidän treeni meni aika piloille heti alkuun ja koko reissu oli siitä syystä melko turha. :(

Ihan meidän vuoron alussa epäonnistuin työntämään Fisun hypyn takaakiertoon, jolloin F hyppäsi tosi likeltä mua ja kaatoi siivekkeen mennessään. A.akatemian metallisiivekkeet kolisee aika hyvin kaatuessaan, mikä säikäytti Fisulin pahemman kerran. Tämän jälkeen F oli selvästi paineistunut, kyräili hyppyjä ja jostain syystä myös Juhaa ihmeissään. Päätettiin antaa yhden koiran mennä välissä ja kokeilla vielä uudelleen.

Näin Fisusta jo uutta vuoroa odotellessa, ettei se ole oma itsensä. Se leikki, mutta oli koko ajan vähän varuillaan. Se kuunteli myös hallin oven kolahduksia, joita se normaalisti ei edes huomaa. No, ajattelin kokeilla kuitenkin. Kyllä Fisu kykeni jotain tekemään radalla, mutta hitaasti, eikä ollenkaan iloisena. Sain sen lelun kanssa vähän tsemppaamaan, mutta jätin treenin tosi lyhyeen. Tehtiin loppuun vauhtipätkä ja leikki palkaksi. Harmitti silti, ettei päästy tekemään oikeastaan mitään. :/

Mutta pitää muistaa, että eläinten kanssa harrastettaessa ei ole aina itsestä kiinni, milloin ja miten voidaan tehdä. Ei Fisu tahallaan mitään pelästy. Raukka on vain vähän herkempi joillekin häiriöille.

Tällä viikolla käytiin omalla vuorolla jälleen Purinalla reenailemassa. Ryhmästä oli paikalla vain yksi koirakko meidän lisäksi, joten aika pienimuotoiset treenit oli. :D

Muokkailin kentällä valmiina olleesta radasta lyhyehkön pätkän, jota tein molempien koirien kanssa parina eri versiona. Maisa oli taas ihan intona tauon jälkeen, hauska pieni. :)
Fisun kanssa otettiin samalla kontaktitehotreeni. Otin pitkästä aikaa namualusta puomille. Fisu sai juosta itsenäisesti namulle, jäin itse taka-alalle tai sivummalle. Näitä pitäisi tehdä useamminkin... Kepeillä leikkailin edessä, kerran F tuli pois kesken, soosoo.

Jäi tosi hyvä mieli treenistä, sopivan rento rata, jossa koirat sai mahdollisuuksia onnistua. Fisu oli taas oma innokas itsensä, jee. =)
Tämän viikonlopun kisat jää juoksun takia väliin, mutta onneksi nykyään hallilla saa käydä pöksyt jalassa.

Päivitystä

Blogiaktiivisuus alkaa olla melko vähäistä.. Tytöillä oli vuorotellen molemmilla kennelyskä, joten taukoa treeneistä ja ihmisten (tai siis koirien) ilmoilla olemisesta on ollut pidempään. Sairastin itsekin pari flunssaa, joten sinänsä koirien treenitauko ei haitannut kovin pahasti. Autottomuus vähän myös haittaa koirien kanssa liikkumista kotiympyröiden ulkopuolelle, joten vähemmän on viime aikoina tullut käytyä yhteislenkeillä kenenkään koirakavereiden kanssa. :/ Viikonloppuna päästään kuitenkin treffaamaan pyöreäkorvaista mudijengiä kasvattitreffeille, kivaa! :)

Odottelen kovasti Fisun juoksua alkamaan, oikeastaan oletin, että se olisi alkanut jo. Vähän siis mietin, että viitsinkö ilmoittaa nyt mihinkään kisoihin kun juoksu voi alkaa minä päivänä tahansa.

Kesällekin alkaa olla jo vähän koirallista suunnitelmaa. Kesäkuun alussa olisi mahdollisesti taas tiedossa paimennuspäivä. Olisi hauska nähdä, mitä Fisu lampaista tuumaa kahden vuoden tauoan jälkeen. :D Myöhemmin kesällä olisi tarkoitus osallistua Suomen Mudiyhdistyksen (jonka hallitukseenkin nykyään kuulun, hupsan) leirille agilityn merkeissä. Todennäköisesti menen taas lasten koiraleiriohjaajaksi ainakin yhden leirin verran, katsotaan, jos Fisu pääsisi leirikoiraksi tänäkin kesänä. :) Viime vuoden leiri meni sen osalta niin mallikkaasti, että miksei!

Kirjoittelen treenikuulumisia sitten joskus kun taas treenataan, toivottavasti ensi tiistaista lähtien!

Vähän treeniä, pari kisaa

Noniin, jos nyt vain otan aikaa kirjoittaa tännekin.
Tosiaan, tämän vuoden kisakausi on avattu. Neljästä kisasta kaksi nollaa ja kaksi hyllyä, ihan hyvä aloitus siis. :)

22.1. agiradan video on tosiaan alemmassa postauksessa. Sitä katsellessa yritin tässä miettiä, että minkäköhänlainen se hyppäri oli ja mitä siellä tapahtui. Hmm. ei mitään muistikuvaa. Piti vakoilla kaverin kisavideo ja johan muistuu.. Hyllytettiin rata aika alussa, uskoin, että voin kääntää Fisun oikeaan putkeen valssaamatta ja käänsinkin, mutta käännöksen jälkeen lopetin ohjaamisen ja niinhän se sitten juoksi kuitenkin sinne väärään putkeen. Tai itse asiassa pussiin. Jatkettiin ja kun mentiin uudelleen samaiselle pussille, F sai jotenkin koko pussikankaan esteestä irti ja tuli sen välistä ulos. Outoa.

Loppurata sujui ongelmitta, erityisen iloinen olin kahden peräkkäisen välistävedon onnistumisesta. Olen myös saanut huomata, että osaan (uskallan) nykyisin tehdä persjättöjä ja Fisu osaa jopa lukea ne! Siistiä. :) pimeät putkikulmat toimi myös, samoin valssi keppien jälkeen. Fisu oli hieno! =) Myös twisti onnistui kivasti, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys. F kiertää helposti hypyn ohi, eikä hyppääkään takaisin mua kohti. Mutta nyt toimi. Tuomarina oli Anne Viitanen.

Agirata menikin sitten sujuvammin. Keinu mentiin kahteen otteeseen, ihan ok. Mä kurja en pysäyttänyt koiraa puomilla, soosoo. Muuten ei kai mitään erityistä. Parit kaarrokset, siinä ei mitään uutta. ;-) Tulos siis 0, aika -5,81.Fisun etenemä 4,01 m/s ja sijoitus 5./31. Nollia tehtiin 7 kappaletta. Tuomarina Kari Jalonen.


5.2. käytiin sitten toistamiseen hyväksi havaitulla Vuokkoset-areenalla kisailemassa, jälleen kaksi rataa. Tuomarina molemmissa Allan Mattsson. Saatiin Maiju ja Hippi-vesiäinen kyytiläisiksi, ei tarvinnut yksin mennä. :)

Ekana oli vuorossa hyppäri, joka ei valitettavasti tullut videolle. Rata oli aika kimurantti, mutta mun mielestä mukavan sujuva ja aika selkeä. Keppikulma oli vaikeahko avokulma, Fisu suoriutui siitä hyvin. :) Yksi "pommiputki" oli radalla, mutta sain Kisun kivasti käännettyä sieltä pois. Muuten rata meni mun mielestä hirmu hyvin, mutta käännöksistä tuli ihan kamalia. Hirveät kaarrokset, ihan todella. EHkä liukas alusta tekee osansa, ehkä rata oli sellainen (tuli kaarroksia muillekin), mutta kamalia silti. Toisaalta, Oreniuksen koulutuksissa on usein tullut palautetta, että käännän Fisua "liikaa", koska se kuitenkin tekee aika siististi muutenkin. Mutta nyt selvästikin käänsin aivan liian vähän. :/ Esimerkiksi yhdessä kohtaa oletin, että hyppy radan reunaa kohti olisi koiralle selkeä merkki, että älä hyppää kauas, eikä se sinne ponnistaisi mitenkään täysillä, mutta melkoinen kaaaaarros tuli.. Mun pitäisi siis auttaa Fisua lisää.

Positiivista oli se, miten hyvin F pysyi kuitenkin mun ohjauksessa mukana. Se meni juuri sinne kuin pitikin. =) Takaakierrot ja haltuunotot toimi. F myös irtosi hyvin kun lopussa oli takaaleikkaus-irtoamis -kohta. Hyvä mieli jäi radasta! Tulos 0, aika -2,63, sija 6./29, etenemä 3,96 m/s. Nollia yhteensä 7 kappaletta. Vielä on siis vähän parantamisen varaa, jos meinataan sertejä joskus tavoitella.... Mutta ei Fisu hidas ollut! Ohjaaja ei vain auttanut navigoimisessa tarpeeksi. ;/

Agirata meni oikeastaan mun mielestä jopa paremmin, jos ei paria virhettä oteta huomioon. Ohjauksellisesti paljon toimivampi esitys. Rataantutustuminen meni multa tosi nolosti, pohdin muutamaa ekaa hyppyä ehkä 4 minuuttia ja loppurataa ei luonnollisestikaan tullut erityisen hyvin mietittyä. Radan haasteet oli kuitenkin alussa. olin iloinen, että uskalsin ratkaista alun hyppykuvion eri lailla kuin varmaankin kaikki muut. Mua pelotti yksi takana kummitteleva hyppy niin paljon, että halusin ottaa varman päälle ja kääntää Fisun toista kautta hypyn ympäri. Se toimikin tosi kivasti ja koiran linja jatkoon oli hyvä.

Taaskin yksi valssi oli ihan riittämätön ja kaarros sen mukainen. Höh. Keinulta tuli vitonen. Tämän huomasin vasta videolta. F loikkasi pois ennen kuin lauta osui maahan, paha paha. Itse en varmastikaan malttanut tarpeeksi. :/ A:n kontakteille en pysäyttänyt koiraa, huono myös (Mun pitäisi niiin parantaa omia tapojani... :( )

Varsinainen mokailu tapahtui sitten kepeillä. Ollaan treenattu persjättöjä keppien lopussa niin paljon, että luotin koiran osaamiseen, mutta niin vain tuli Fisu pois ennen vikaa väliä. Mur! Sen jälkeen se ehti jo tehdä seuraavan hypyn, mistä siis HYL. Otettiin kepit uudelleen, tein tahallaan persjätön uudelleen, tällä kertaa onnistui.

Loppurata oli mun mielestä oikein toimiva. Puomin kontaktit tehtiin kunnolla (no tiettyhän mä maltan kun on jo hylly alla...) ja loppusuoralla uskalsin kokeilla ja ehdinkin persjättää, jee! Jatkossa ehkä valssaan keppien lopussa vastaavassa kohtaa.
Laitetaan nyt se videokin, vaikkei esitys mikään superhieno olekaan.

Tämän viikon treeneissä otettiin vähän korjaussarjaa kyseiseltä agiradalta. Kepeillä valssailtiin, mikä toimi myös ihan hyvin. Perkuleen Fiskars jätti taas vikan välin tekemättä kun persjätin. Hitsi. Ehkä pitäisi siis joskus kertaillakin niitä koiran "jo osaamia" asioita.. Turhauduin ihan täysin molmepien koirien kontaktien kanssa. Maisa oli täys sika (joutui varmaan ekaa kertaa koskaan jäähylle kesken treenin) eikä vain voinut tehdä puomin kontakteja kunnolla. Kyllä otti päähän.
Fisun kanssa ongelmaksi muodostui se, että se ei kertaakaan osannut mennä puomia alas asti, jos itse jäin taaemmas. Perusasiat ihan hukassa..... Täytyisi ottaa joku kerta kunnon kontaktisulkeiset. Huomattavasti itsenäisempää suoirutumista Fisulta, kiitos! Kun toi hiivatin pakkanen nyt väistyisi niin voisi ehkä treenatakin. Äh.
Lopputuloksena treeneistä kaikilla huono mieli. Ei kivaa ollenkaan.
Fisu ongelmoi myös alun hyppykuviossa miljoona kertaa, se ei nyt osannutkaan kääntyä oikeaan suuntaan hypyltä, vaan kääntyi aina toiseen puoleen kuin mihin ohjasin (tai ainakin luulin ohjanneeni). Vaikeita juttuja.

Ens kerralla paremmin?

Keinulle sentään saatiin hyviä toistoja, edes jotain positiivista.

Parit kisat

Edelleen kiire vaivaa.. Toisaalta, niin vähän on voinut treenata viime aikoina, ettei paljoa kerrottavaa blogiin edes olisi.
Aloitettiin kuitenkin tämän vuoden agikisakausi Fisun kanssa. Pari viikkoa sitten kisattiin HSKH:n kisoissa, joista haettiin vuoden eka hylly ja vuoden eka nolla. Tänään jatkettiin kisailua samalla kaavalla: nolla ja hylly! :-D Ei hassummin.
Yritän kertoilla kisoista vähän enemmän tässä joku kerta. Pahoittelut jo etukäteen, jos jää taas pelkäksi lupailuksi...
Video parin viikon takaisesta nollasta löytyy täältä. :)
Tämänpäiväisistä kisoista videolle tuli tietystikin vain hyllyrata. Katsotaan, tuleeko se koskaan julki. ;-)

Hiljaista on...

Blogin päivittely on taas vähän jäänyt. Tosi vähän ollaan treenattu viime aikoina.
Tällä viikolla käytiin vihdoin ottamassa pieni hyvän mielen agitreeni. Tytöillä oli hauskaa. :)

Kisoja katsellaan joko lämmitettyihin halleihin talvelle tai sitten aktiivisemmin vasta keväämmällä. Mua ei oikein pakkaskisat nappaa...

Yritän kirjoitella alkavan ja menneen talven tavoitteista lähiaikoina. Ensin täytyy miettiä, mitä tältä vuodelta halutaan tavoitella :)