Eilen oltiin taas Korson metsissä hakua treenailemassa. Paikalla oli mudeja sekä pari belgiä. Maasto oli aika vaihtelevaa, alkuun aika harvakseltaan puita ja nkeskilinjalta näkyi aika pitkällekin. Piiloja löytyi kuitenkin ihan hyvin.
Fisu sai taas aloittaa. Sille taisi olla alkuun pari haamua, joiden jälkeen otettiin jo muutama valmiina piilossa oleva maalimies! Fisu teki taas aivan upeasti töitä. Se käytti nenää tosi hyvin ja näytti tietävän ihan tarkkaan mitä se tekee. Mä yritin olla vain häiritsemättä sen työskentelyä, koira olisi varmaan pärjännyt ihan hyvin yksinkin. :D Välillä Fisu tuntui lähtevän aika eri suuntaan kuin minne osoitin, mutta oli aika tuulista ja haju kulki selvästi vähän sivuun. F saattoi juosta aika lailla vinoon, sitten paikallisti maalimiehen sijainnin ja juoksi miljoonaa suoraan tämän luo.
Palkkana oli taas herkkuja. Maalimiehillä oli myös lelut mukana, mutta syömisen jälkeen Fisu ei enää innostunut leikistä, vaan olisi halunnut tarkastaa rasiat vielä sata kertaa uudelleen, ettei niihin jäänyt muruja namupaloista. :)
Vikalla pistolla sitten palkkasin sen itse lelulla ja silloin se innostuikin repimisestä, kun taisi itsekin tajuta, että homma loppui siihen. Se leikki loppuun vielä Lissunkin kanssa, jonka se viimeiseksi löysi metsästä. Ja lopuksi mentiin taas muiden luo vielä herkuttelemaan ja harjoittelemaan hyvää käytöstä.
Fisu sai taas hirmuisesti kehuja. Se on ilmeisestikin oppinut tosi hyvin suorat pistot ja muutenkin kehittynyt ihan huimasti. Ei meinaa itse uskoakaan, miten se jo osaa niin hyvin!
Vähän täytyy ehkä kiinnittää lisää huomiota siihen, ettei se saa namuja maalimiehen luona kuin nätisti olemalla. Nyt se meinasi välillä olla vähän liiankin innokas palkkapurkilla kun pääsin paikalle. Sain myös ohjeita, että otan hihnan pois selvästi ennen kuin lähetän sen, ettei se yhdistä hihnan pois ottamista tarkoittamaan lähtömerkkiä.
Mutta hienosti meni! Fisu on ihan supermudilli!
Mukavasti vierähti taas viitisen tuntia metsässä. :o
perjantai 31. heinäkuuta 2009
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Helpottavaa
Eilen otin Fisunkin Maisan agitreeneihin mukaan, vaikka aiemmin mietinkin, pitäisikö taukoilla kokonaan vai mitä tehdä. No, onneksi otin sen mukaan, eilen nimittäin saatii Fisulle tosi onnistuneet treenit. Se oli ihan kuin eri koira edelliseen verrattuna.
Varmasti tässäkin vireellä, valmistautumisella ja monella tekijällä on paljon vaikutusta, siihen täytyy siis alkaa kiinnittää huomiota. Eilen treenattiin ulkona ja otin molemmat koirat kentän laidalle odottamaan radanrakennuksen jälkeen. Maisahan huutaa kiinniollessaan ja tämä selväti nosti myös Fisun vireyttä aikalailla. Fisu ei yleensä käytä ääntä paljoa treeneissä, mutta nyt huusi ihan intona vuoroaan odottaessaan.
Tein helpon lyhyen pätkän valmiiksi, 2 hyppyä, mutkaputki ja hyppy. Otin ensin Maisan tekemään parit kepit ja radan, Fisu sai katsoa kateellisena. Fisu kävi ihan kuumana seinässä, ja Maisakin taisi vain innostua siitä, että toinen komentaa sivussa. Vaihdoin sitten nopeasti koiria ja otin Fisun radalle. Se oli heti ihan intona ja tehtiin rataa sairaan lujaa! Olin ihan revetä riemusta. :D Fisu tykkäsi ihan hulluna. Siis ihan eri meininki kuin maanantaina. :o
Otettiin myös keppejä Fisun kanssa, ihan hyviä toistoja saatiin vielä verkkopätkillä.
Ei kuitenkaan treenattu pitkään kerralla, vaan jätettiin vähän kesken, jotta ei ehditty kyllästyä.
Kohta Maisa pääsikin oikealle radalle ja Fisu sai odotella taas.
Maisa oli intona, kuten aina. Saatiin oikein hyvä rata tehtyä, ainoastaan lopussa keppien avokulma tökki, johon tein takaaleikkauksen. Maisa oli nähnyt, että sen lelu meni kouluttajalle radan päähän, mutta kepeille mennessä matkan varrelle sattui ruohotupsu, mitä Maisa ilmeisesti luuli leluksi. :D Maisa teki ihme kiepin ruohomättäälle ja sen jälkeen kepeille ei onnistuttu osumaan ihan oikeaan väliin. myöhemmin kuulin, että Maisa oli haukannut ruohoa matkalla....
No, lopulta saatiin kepit oikein ja löydettiin oikea lelukin radan päästä.
Tässä välissä tein taas Fisun kanssa ihan helppoja ja nopeita pätkiä. Saatiin tosi hyviä onnistumisia, ja koiralla pysyi oikea vire koko ajan. Selvästi kateuden hyödyksi käyttäminen todella toimii Fisulle. Fisu intoutui haukkumaan seinässä ja näin kuumensi itseään sopivasti valmiiksi rataa varten. Tätä tullaan siis käyttämään hyödyksi!
Maisan kanssa päästiin tekemään vielä toinenkin pätkä, valssiharjoittelua. Maisan kanssa oli tosi kiva tehdä. Se on niin helppo, kun se jaksaa lalunsa voimalla vaikka miljoona toistoa, eikä väsy/kyllästy kesken koskaan. Sen kanssa ei tarvitse turhia huolehtia vireestä tai mistään muustakaan. Eikä sitä haittaa, vaikka joudutaan ottamaan uusiksi, se lähtee aina yhtä innokkaana..
Mun vaan pitäisi muistaa, ettei toinen koira olekaan samanlainen. Mutta eilisen jälkeen tuntuu taas paljon myöntiesemmältä Fisunkin treenaus. Mun täytyy vaan todella nyt kiinnittää huomiota oikeaan vireeseen. Se kun tuntuu nyt olevan se, mikä ongelmia aiheuttaa.
Varmasti tässäkin vireellä, valmistautumisella ja monella tekijällä on paljon vaikutusta, siihen täytyy siis alkaa kiinnittää huomiota. Eilen treenattiin ulkona ja otin molemmat koirat kentän laidalle odottamaan radanrakennuksen jälkeen. Maisahan huutaa kiinniollessaan ja tämä selväti nosti myös Fisun vireyttä aikalailla. Fisu ei yleensä käytä ääntä paljoa treeneissä, mutta nyt huusi ihan intona vuoroaan odottaessaan.
Tein helpon lyhyen pätkän valmiiksi, 2 hyppyä, mutkaputki ja hyppy. Otin ensin Maisan tekemään parit kepit ja radan, Fisu sai katsoa kateellisena. Fisu kävi ihan kuumana seinässä, ja Maisakin taisi vain innostua siitä, että toinen komentaa sivussa. Vaihdoin sitten nopeasti koiria ja otin Fisun radalle. Se oli heti ihan intona ja tehtiin rataa sairaan lujaa! Olin ihan revetä riemusta. :D Fisu tykkäsi ihan hulluna. Siis ihan eri meininki kuin maanantaina. :o
Otettiin myös keppejä Fisun kanssa, ihan hyviä toistoja saatiin vielä verkkopätkillä.
Ei kuitenkaan treenattu pitkään kerralla, vaan jätettiin vähän kesken, jotta ei ehditty kyllästyä.
Kohta Maisa pääsikin oikealle radalle ja Fisu sai odotella taas.
Maisa oli intona, kuten aina. Saatiin oikein hyvä rata tehtyä, ainoastaan lopussa keppien avokulma tökki, johon tein takaaleikkauksen. Maisa oli nähnyt, että sen lelu meni kouluttajalle radan päähän, mutta kepeille mennessä matkan varrelle sattui ruohotupsu, mitä Maisa ilmeisesti luuli leluksi. :D Maisa teki ihme kiepin ruohomättäälle ja sen jälkeen kepeille ei onnistuttu osumaan ihan oikeaan väliin. myöhemmin kuulin, että Maisa oli haukannut ruohoa matkalla....
No, lopulta saatiin kepit oikein ja löydettiin oikea lelukin radan päästä.
Tässä välissä tein taas Fisun kanssa ihan helppoja ja nopeita pätkiä. Saatiin tosi hyviä onnistumisia, ja koiralla pysyi oikea vire koko ajan. Selvästi kateuden hyödyksi käyttäminen todella toimii Fisulle. Fisu intoutui haukkumaan seinässä ja näin kuumensi itseään sopivasti valmiiksi rataa varten. Tätä tullaan siis käyttämään hyödyksi!
Maisan kanssa päästiin tekemään vielä toinenkin pätkä, valssiharjoittelua. Maisan kanssa oli tosi kiva tehdä. Se on niin helppo, kun se jaksaa lalunsa voimalla vaikka miljoona toistoa, eikä väsy/kyllästy kesken koskaan. Sen kanssa ei tarvitse turhia huolehtia vireestä tai mistään muustakaan. Eikä sitä haittaa, vaikka joudutaan ottamaan uusiksi, se lähtee aina yhtä innokkaana..
Mun vaan pitäisi muistaa, ettei toinen koira olekaan samanlainen. Mutta eilisen jälkeen tuntuu taas paljon myöntiesemmältä Fisunkin treenaus. Mun täytyy vaan todella nyt kiinnittää huomiota oikeaan vireeseen. Se kun tuntuu nyt olevan se, mikä ongelmia aiheuttaa.
tiistai 28. heinäkuuta 2009
Takapakkia
Eilinen taisi olla jotenkin kirottu päivä meidän agilityharrastukselle. Oltiin koirien kanssa lähdetty juuri kotoa metsälenkille kun sain Kristalta viestin, että ottaisin Purinalle avaimen mukaan. Olin ihan pihalla, mutta kohta selvisi, että treenit jatkuisi jo, ja mun pitäisi olla hallilla puolen tunnin päästä. No, äkkiä kotiin ja Fisun kanssa autoon. Ehdittiin jopa ajoissa paikalle, lämmittelyn hoidin sitten ennen omaa vuoroa.
Meitä oli aika vähän paikalla ja sää oli tosi kuuma, joten tehtiin lyhyehkö helppo ratapätkä sisälle. Putki, hyppy, putki, pari hyppyä, puomi, rengas ja loppusuora. Rimat alimmassa mahdollisessa korkeudessa, myös Fisulle.
Ennen rataa äytiin Fisun kanssa kävelemässä ja otettiin ulkona keppejä. Nyt muistin kerrankin ottaa kepukat ennen radan tekemistä ja vauhtia ja intoa riittikin tosi hyvin. Tehtiin taas kahdella verkkopätkällä kuuden kepin sarjaa. Verkkojen paikkoja vaihdoin, ensin ne oli alussa ja lopussa vuoropuolilla, sitten keskellä molemmin puolin, alku ja loppu ilman. Sujui tosi hienosti, F teki hyvin loppuun asti vaikka lelu oli edessä odottamassa.
Sitten tultiin sisään ja laitoin Fisun seinälle odottelemaan. Olin itse vähän kauempana, jotta koiralla olisi sitten motivaatiota tehdä mun kanssa hommia. Kun tuli meidän vuoro, Fisu tuntui jopa innokkaalta, haukahteli ja pomppi mun vieressä. Se joutui kuitenkin vähän vielä odottelemaan, koska mun piti lainata naksutin muilta ja antaa Kristalle namut kontakteilla syötettäviksi. En tiedä, oliko tämä odottelu jo Fisulle liikaa. No, ennen lähtöä innostin sitä vielä lelulla. Jätin lelun lähtöön, sillä rata myös päättyi siihen.
En jättänyt Fisua paikalle, vaan otettiin "lentävä" lähtö. Siltikin vauhti oli heti alkuun huono, Fisu tuli ekan putken aika hitaasti ja sama jatkui. Yhdeltä hypyltä piti kääntyä jonkun verran puomille. Fisu hyppäsi suoraan ja tuli puomin ohi. Tuntui, ettei sitä kiinnostanut koko juttu ollenkaan. Otettiin puomi uusiksi, ja lopussa Fisu juoksi suoraan kontaktien läpi, eikä pysähtynyt käskystä huolimatta. Sanoin "oho" (tod.näk. aika ärsyyntyneenä, ikävä kyllä) ja otettiin uudestaan. Nyt F pysähtyi ja nokki, aika innottomana kuitenkin. Krista palkkasi, mä naksuttelin. Jatkettiin loppuun, rengas meni hyvin, mutta loppusuoralla F juoksi kahden esteen ohi, vaikka ne oli ihan suorassa linjassa. Se kuitenkin ehkä näki jo lelun radan päässä, joten mun moka. F meni aika innostuneena hakemaan lelun, kehuin sitä ja leikittiin.
Koko tämän surkean radan jälkeen olin tuli ihan mieletön epäusko ja pettymys koko juttuun. Varmaan olisi pitänyt lopettaa rata jo ekaan esteeseen kun huomasin ettei koira ole innokas ja itsekin varmaan menetin motivaation siinä vaiheessa. No, totesin Kristalle, ettei koko hommasta tule taas yhtään mitään. Kun puhuttiin radasta, Fisu meni ihan ihmeelliseksi, se lähti hiippailemaan kauas meidän luota, eikä suostunut tulemaan takaisin, kun Krista houkutteli sitä nameilla.
F katsoi mua "pahasti" ja tuli vähän matkan päähän meistä istumaan kyyryssä. Rupesin lepertelemään sille ja menin kyykkyyn, jolloin se vihdoin tuli mun jalkoihin istumaan. Olin tosi ihmeissäni. Tajusin, että syynä tähän oli pettymys, minkä Fisu kuuli mun äänestä kun puhuin radasta suorituksen jälkeen. En vain voinut mitenkään uskoa, että se olisi noin herkkä mun mielialoihin. Fisu meni ihan lukkoon koko tilanteesta.
Yritin leikittää Fisua ja päätettiin, että tehdään vielä loppusuora uudelleen, ettei Fisulle jäisi niin huonot fiilikset koko hommasta. Sain sen ihan hyvin innostettua ja se teki ihan vauhdilla kolmen hypyn suoran. Riehutin ja kehuin sitä kunnolla, ja F tuntui pääsevän yli aiemmasta tilastaan.
Lähdettiin sen kanssa ulos, heittelin sille palloa ja yritin saada sen rentoutumaan mahdollisimman hyvin. Päätin lopuksi mennä vielä halliin leikkimään ja kaivoin Maisan vinkulelun esiin, josta Fisu innostuikin tosi paljon. Juostiin ja riehuttiin lelun kanssa ja tehtiin väliin putki ja pari hyppyäkin tosi vauhdikkaasti ja älyttömillä kehuilla ja leikillä. Lopuksi Fisu tuntui taas ihan iloiselta ja omalta itseltään, ei siis jäänyt päälle tämä ikävä välikohtaus.
Nyt on kuitenkin tosi vaikea miettiä mitä enää uskallan edes tehdä koko koiran kanssa. Jos se paineistuu noin pahasti mun mielentilasta, niin on aika vaikeaa yrittää olla niin tyyni ja iloinen kun kuitenkin tulee niitä pieleenmenemisiä.
Ja kuitenkaan en ymmärrä miksi se heti alusta asti oli niin innoton ja hidasteli, vaikka kaiken järjen mukaan vireen olisi pitänyt olla hyvä. En kai mä ole pettynyt mihinkään ennen kuin edes aloitetaan rataa?? Joten mistä huono aloitus sitten johtui? Tästä tulee vain kamala kierre, kun mä huomaan ettei koira tee kunnolla, mua alkaa ärsyttää, Fisu huomaa tämän ja tekee vielä innottomammin.
Ja kun kyse ei musta ole siitä, että vaatisin koiralta liikoja. Meidän ratapätkät on yhä ihan helppoja, eikä niissä pitäisi olla Fisulle yhtään liikaa vaikeusastetta. Ollaanhan me kuitenkin jo vuosi periaatteessa treenailtu. Enkä mä pety siihen, ettei koira osaisi, vaan siihen ettei se yritä yhtään tosissaan, eikä sitä kiinnosta. Se tuntuu keskittyvän enemmän turhaan haukkumiseen kuin itse tekemiseen.
Mutta voihan se olla, että se paineistuu tai jostain syystä kokee, että sen täytyy rauhoitella mua. Tosi vaikeaksi tämä vain menee, kun tuntuu että joka treenit menee aina huonommin.
Nyt ainakin pitää kontaktit ja muut "tylsät" esteet unohtaa kokonaan, ja muutenkin varoa asioita, missä mun pitää komentaa koiraa tai vaatia siltä yleensäkään melkein mitään. Vai pitäisiköhän jo unohtaa koko laji?
Eilen puhuttiin lopuksi Kristan kanssa ja mietittiin, että mulla on varmaan vain liikaa ajatuksia päässä siitä miten asioiden pitäisi mennä, ja millaiseksi Fisun pitäisi oppia. Vaikka ei mulla mitään tietoisia tavoitteita ole edes minkään suhteen. Mutta kun on toinen koira, joka tekee kunnolla ja "helpolla", niin ei varmaan vain osaa ajatella, että toisen kanssa kaikki onkin ihan erilaista.
Ja samalla taas tuli mieleen, miten Fisu hakumetsässä tekee hommia ja miten se nauttii siitä. Mutta varmaan tässä on se, että hausta en itse tiedä yhtään mitään, enkä osaa myöskään olettaa mitään tai ajatella, mitä koiran "pitäisi" osata ja tehdä. Siksi varmaan koko juttu on koirallekin paljon vapautuneempaa ja hauskempaa.
Mutta kun en tietoisesti oleta koiralta agilityssäkään, niin on vaikea päästä eroon siitä jostain jutusta, mikä nyt tuntuu jumittavan koko prkleen touhua. Ärsyttää vain niin suunnattomasti. Alan pikkuhiljaa pelätä, että olen pilannut koko koiran tämän lajin osalta.
Surettaa, turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.
Meitä oli aika vähän paikalla ja sää oli tosi kuuma, joten tehtiin lyhyehkö helppo ratapätkä sisälle. Putki, hyppy, putki, pari hyppyä, puomi, rengas ja loppusuora. Rimat alimmassa mahdollisessa korkeudessa, myös Fisulle.
Ennen rataa äytiin Fisun kanssa kävelemässä ja otettiin ulkona keppejä. Nyt muistin kerrankin ottaa kepukat ennen radan tekemistä ja vauhtia ja intoa riittikin tosi hyvin. Tehtiin taas kahdella verkkopätkällä kuuden kepin sarjaa. Verkkojen paikkoja vaihdoin, ensin ne oli alussa ja lopussa vuoropuolilla, sitten keskellä molemmin puolin, alku ja loppu ilman. Sujui tosi hienosti, F teki hyvin loppuun asti vaikka lelu oli edessä odottamassa.
Sitten tultiin sisään ja laitoin Fisun seinälle odottelemaan. Olin itse vähän kauempana, jotta koiralla olisi sitten motivaatiota tehdä mun kanssa hommia. Kun tuli meidän vuoro, Fisu tuntui jopa innokkaalta, haukahteli ja pomppi mun vieressä. Se joutui kuitenkin vähän vielä odottelemaan, koska mun piti lainata naksutin muilta ja antaa Kristalle namut kontakteilla syötettäviksi. En tiedä, oliko tämä odottelu jo Fisulle liikaa. No, ennen lähtöä innostin sitä vielä lelulla. Jätin lelun lähtöön, sillä rata myös päättyi siihen.
En jättänyt Fisua paikalle, vaan otettiin "lentävä" lähtö. Siltikin vauhti oli heti alkuun huono, Fisu tuli ekan putken aika hitaasti ja sama jatkui. Yhdeltä hypyltä piti kääntyä jonkun verran puomille. Fisu hyppäsi suoraan ja tuli puomin ohi. Tuntui, ettei sitä kiinnostanut koko juttu ollenkaan. Otettiin puomi uusiksi, ja lopussa Fisu juoksi suoraan kontaktien läpi, eikä pysähtynyt käskystä huolimatta. Sanoin "oho" (tod.näk. aika ärsyyntyneenä, ikävä kyllä) ja otettiin uudestaan. Nyt F pysähtyi ja nokki, aika innottomana kuitenkin. Krista palkkasi, mä naksuttelin. Jatkettiin loppuun, rengas meni hyvin, mutta loppusuoralla F juoksi kahden esteen ohi, vaikka ne oli ihan suorassa linjassa. Se kuitenkin ehkä näki jo lelun radan päässä, joten mun moka. F meni aika innostuneena hakemaan lelun, kehuin sitä ja leikittiin.
Koko tämän surkean radan jälkeen olin tuli ihan mieletön epäusko ja pettymys koko juttuun. Varmaan olisi pitänyt lopettaa rata jo ekaan esteeseen kun huomasin ettei koira ole innokas ja itsekin varmaan menetin motivaation siinä vaiheessa. No, totesin Kristalle, ettei koko hommasta tule taas yhtään mitään. Kun puhuttiin radasta, Fisu meni ihan ihmeelliseksi, se lähti hiippailemaan kauas meidän luota, eikä suostunut tulemaan takaisin, kun Krista houkutteli sitä nameilla.
F katsoi mua "pahasti" ja tuli vähän matkan päähän meistä istumaan kyyryssä. Rupesin lepertelemään sille ja menin kyykkyyn, jolloin se vihdoin tuli mun jalkoihin istumaan. Olin tosi ihmeissäni. Tajusin, että syynä tähän oli pettymys, minkä Fisu kuuli mun äänestä kun puhuin radasta suorituksen jälkeen. En vain voinut mitenkään uskoa, että se olisi noin herkkä mun mielialoihin. Fisu meni ihan lukkoon koko tilanteesta.
Yritin leikittää Fisua ja päätettiin, että tehdään vielä loppusuora uudelleen, ettei Fisulle jäisi niin huonot fiilikset koko hommasta. Sain sen ihan hyvin innostettua ja se teki ihan vauhdilla kolmen hypyn suoran. Riehutin ja kehuin sitä kunnolla, ja F tuntui pääsevän yli aiemmasta tilastaan.
Lähdettiin sen kanssa ulos, heittelin sille palloa ja yritin saada sen rentoutumaan mahdollisimman hyvin. Päätin lopuksi mennä vielä halliin leikkimään ja kaivoin Maisan vinkulelun esiin, josta Fisu innostuikin tosi paljon. Juostiin ja riehuttiin lelun kanssa ja tehtiin väliin putki ja pari hyppyäkin tosi vauhdikkaasti ja älyttömillä kehuilla ja leikillä. Lopuksi Fisu tuntui taas ihan iloiselta ja omalta itseltään, ei siis jäänyt päälle tämä ikävä välikohtaus.
Nyt on kuitenkin tosi vaikea miettiä mitä enää uskallan edes tehdä koko koiran kanssa. Jos se paineistuu noin pahasti mun mielentilasta, niin on aika vaikeaa yrittää olla niin tyyni ja iloinen kun kuitenkin tulee niitä pieleenmenemisiä.
Ja kuitenkaan en ymmärrä miksi se heti alusta asti oli niin innoton ja hidasteli, vaikka kaiken järjen mukaan vireen olisi pitänyt olla hyvä. En kai mä ole pettynyt mihinkään ennen kuin edes aloitetaan rataa?? Joten mistä huono aloitus sitten johtui? Tästä tulee vain kamala kierre, kun mä huomaan ettei koira tee kunnolla, mua alkaa ärsyttää, Fisu huomaa tämän ja tekee vielä innottomammin.
Ja kun kyse ei musta ole siitä, että vaatisin koiralta liikoja. Meidän ratapätkät on yhä ihan helppoja, eikä niissä pitäisi olla Fisulle yhtään liikaa vaikeusastetta. Ollaanhan me kuitenkin jo vuosi periaatteessa treenailtu. Enkä mä pety siihen, ettei koira osaisi, vaan siihen ettei se yritä yhtään tosissaan, eikä sitä kiinnosta. Se tuntuu keskittyvän enemmän turhaan haukkumiseen kuin itse tekemiseen.
Mutta voihan se olla, että se paineistuu tai jostain syystä kokee, että sen täytyy rauhoitella mua. Tosi vaikeaksi tämä vain menee, kun tuntuu että joka treenit menee aina huonommin.
Nyt ainakin pitää kontaktit ja muut "tylsät" esteet unohtaa kokonaan, ja muutenkin varoa asioita, missä mun pitää komentaa koiraa tai vaatia siltä yleensäkään melkein mitään. Vai pitäisiköhän jo unohtaa koko laji?
Eilen puhuttiin lopuksi Kristan kanssa ja mietittiin, että mulla on varmaan vain liikaa ajatuksia päässä siitä miten asioiden pitäisi mennä, ja millaiseksi Fisun pitäisi oppia. Vaikka ei mulla mitään tietoisia tavoitteita ole edes minkään suhteen. Mutta kun on toinen koira, joka tekee kunnolla ja "helpolla", niin ei varmaan vain osaa ajatella, että toisen kanssa kaikki onkin ihan erilaista.
Ja samalla taas tuli mieleen, miten Fisu hakumetsässä tekee hommia ja miten se nauttii siitä. Mutta varmaan tässä on se, että hausta en itse tiedä yhtään mitään, enkä osaa myöskään olettaa mitään tai ajatella, mitä koiran "pitäisi" osata ja tehdä. Siksi varmaan koko juttu on koirallekin paljon vapautuneempaa ja hauskempaa.
Mutta kun en tietoisesti oleta koiralta agilityssäkään, niin on vaikea päästä eroon siitä jostain jutusta, mikä nyt tuntuu jumittavan koko prkleen touhua. Ärsyttää vain niin suunnattomasti. Alan pikkuhiljaa pelätä, että olen pilannut koko koiran tämän lajin osalta.
Surettaa, turhauttaa ja ärsyttää niin paljon.
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
Parit haut + Mikkelin näytelmä 25.7.
Tällä viikolla alkoi vihdoin "elämä voittaa", alan siis olla taas tervehtymään päin ja on jaksanut jo hakutreeneissä käydä! :)
Reenejä olikin sitten kahdet tälle viikolle, kun porukkaa on lomilla ja on päästy päivisin treenailemaan. Porukka oli tällä viikolla Terhi & Muru ja Sulo, Lissu ja Markku & Urkki sekä Noora & Iina-dobberi (ja tietty me). Kiva pienehkö porukka siis.
Keskiviikkona paikkana oli Landbon ihanat mustikkametsät.
Fisu aloitti ja sile tehtiin taas haamuja. Maalimiehet oli jo aika kaukana ja Fisu sai ihan oikeasti etsiäkin jo. Ei ukot enää löytyneetkään niin helpolla kuin aiemmin, mutta hienosti Fiskars suoriutui. Ekoilla "pistoilla" se lähti tosi hyvällä vauhdilla, mutta parila viimeisellä oli selvästi jo väsyneempi. Ilma oli tosi painostavan kuuma, mikä varmasti vaikutti.
Maalimiehet palkkasi Fisun lelulla, mutta jotenkin koira ei nyt tuntunut kamalan innostuneelta leikkimiseen. Lopuksi Fisu sai taas ansaita namuja maalimiehiltä hyvällä käytöksellä. Tehtiin loppuun pieni kokeilu, että Noora karkasi namupussin kanssa metsään ja lähetin Fisun pian perään. F meni tosi hyvällä vauhdilla ja oli heti paljon innokkaampi maalimiehen luona. Päätettiin siis ottaa seuraavalle kerralle namupalkka.
Seuraavat treenit olivatkin heti perjantaina, tällä kertaa taas Tuusulassa Mätäkivellä. Nyt tallattiin aika pitkä rata ja Fisun vuoro oli nyt aika loppupäässä, joten odottelua autossa sillä oli pidempään ennen treenaamista. Oman vuoron koittaessa Fisu oli innokkaana lähdössä hommiin.
Heti kun tultiin radalle, F jo katseli metsään ja selvästi tiesi mitä tultiin tekemään. Se bongasikin sitten ekan haamun jo metsässä aika kaukana. Haamu-Lissu meni piiloon ja kohta F sai lähteä perään. Hyvä vauhti oli ja F teki tosi hienosti töitä. Se löysi Lissun aika nopeasti ja oli namuja syömässä kun pääsin paikalle.
Toisella lähetyksellä haamu näyttäytyi niin pikaiseen, ettei Fisu ehtinyt huomata sitä ollenkaan. Käskettiin radiopuhelimella maalimiestä näyttäytymään uudestaan, mutta mitään ei tapahtunut. No, sain sitten käskyn lähettää Fisun sinnepäin, missä maalimies oli ollut. Mua vähän epäilytti, mitä F tekee, mutta päätin kokeilla. Innostin Fisua ensin "missä maalimies"-tyyliin ja sitten lähetin sen haamun suuntaan. Fisu lähti täysillä suoraan oikeaan suuntaan, sai äkkiä hajun ja jatkoi maalimiestä etsimään. Ja löysi ukon suoraan! Olin ihan tyrmistynyt, miten hienosti Fisu toimii. :o Kun käveltiin Fisun kanssa takaisin keskilinjalle, se jäi haistelemaan pensaasta jotain. Katsoin, miksei koira jo tule ja huomasin puskassa radiopuhelimen. Ei ihme, ettei maalimies ollut kuullut meidän kehotusta näyttäytyä vielä uudelleen. Mutta tämä olikin hyvä sattuma, kun F osasikin niin hienosti ilman apuja.
Seuraava maalimies näyttäytyi taas kaukana aika nopeasti. Lähetin Fisun perään, mutta se ei selvästi ollutkaan huomannut ukkoa, vaan pysähtyi muutamien metrien päässä ja jäi ihmettelmeään paikoilleen. Kutsuin sen takaisin ja maalimies sai näyttäytyä uudelleen. Nyt F näki tämän ja lähti etsimään. Ja taas ukko löytyi hienosti pienen etsinnän jälkeen.
Seuraava maalimies oli jo mennyt piiloon, eikä muistaakseni näyttäytynyt ollenkaan. Lähetin Fisun etsimään. Se lähti tosi hyvin, vauhdilla suoraan eteenpäin ja teki upeasti töitä. Se etsi aika pitkään, muttei löytänyt ukkoa, vaikka kävi aika lähellä tätä. Kutsuin sen takaisin ja käskettiin maalimiehen huutaa Fisua. Fisu oli alkuun tosi ihmeissään, lähti vähän eteenpäin, mutta pysähtyi pian kummastuneena. Sanoin Fisulle etsimiskäskyt ja lähdin itse kävelemään eteenpäin. Nyt F tajusi lähteä taas etsimään itsekin ja löysikin piiloutuneen ukon hienosti.
Otettiin vielä viides pisto taas huudolla. Nyt F lähti jo tosi hyvin äänen perään, eikä hämmentynyt siitä enää yhtään. F teki taas ihan todela hyvin hommia ja löysi viimeisenkin ukon metsästä. Olin nin mielettömän tyytyväinen koiraan, ettei mitään rajaa! :) Ihan uskomatonta, miten se on kehittynyt näin lyhyessä ajassa!
Namut tuntui sopivan Fisulle nyt palkaksi oikein hyvin. Varmaankin nyt juoksun jälkeen ruoka on parempi motivaattori kuin taistelu ja varsinkin vähän tuntemattomampien maalimiesten luona Fisu ei viimeksi leikkinyt niin innokkaasti, joten namu toimi paremmin. Aina kun ehdin itse maalimiesten luo, Fisu oli aina maassa syömässä nätisti. lopuksi kysyin maalimiehiltä, olivatko he käskeneet Fisun niin, mutta tämä oli tarjonnut maahanmenoa ihan itse. Fiksu likka! :D
F sai hirmusti kehuja ja loppuun taas namuringin. Jäi todella todella hyvä mieli treeneistä. =) Markun sanoin Fisu eteni kuin luotijuna hajun saatuaan. :D
Ihan parasta!
Eilen käytiin sitten Mikkelin Kv-näytelmässä. Yhdistettiin reissu mökkimatkaan, joten ei tavinnut istua pitkiä matkoja putkeen autossa.
Sää oli ulkonäyttelyyn mitä kamalin. Vettä tuli koko ajan ja paljon. Oli onneksi iso sateenvarjo mukana, minkä alla värjöteltiin Fisun kanssa ennen kehään menoa. No, onneksi tilanne oli kuitenkin kaikille sama ja koirat olivatkin kaikki yhtä märkiä kehässä. Onneksi ei mudin turkki mene vedestä pilalle! Kiharat melkein vain ehostuivat kosteudesta. ;)
Tuomari oli Anton Todorov Bulgariasta. Suoraan sanoen todella erikoinen tuomari. En ollut kovin vakuuttunut. Tuomari oli ensimmäiselle koiralle sanonut, että seuraavasta namusta lentää pihalle. Kuulemma kehäsihteeri jollekin handlerille mainitsi asiasta etukäteen, mutta ei monelle kuitenkaan.
Tuomari ei myöskään tutkinut koiria ollenkaan. Ei kokeillut karvaa, eikä mitään muutakaan. Ei katsonut hampaita, vaan nämä tuli handlerin näyttää tuomarille. Mun mielestä on harmi ettei tuomari koske koiriin, koska silloin ei myöskään koiran käyttäytyminen tule esiin vierasta ihmistä kohtaan. Tuomari ei myöskään kiinnittänyt koiran esiintymiseen huomiota ollenkaan, mikä oli harmi.
No, Fisu käyttäytyi kuitenkin hienosti eikä varmaan namuja olisi halunnutkaan kun ei kelpuuttanut muiden sille tarjoamia herkkujakaan. Mikä lie sitä vaivannut, normaalisti ahne koira. Fisu oli muutenkin vähän väsähtäneen oloinen, mutta liikkui kuitenkin hyvin ja esiintyi mutenkin edukseen.
Kaikki mudit sai ERIn, niin myös Fiskars. Fisu oli tuttuun tapaan kolmesta nuorten luokan nartusta se kolmas... PN-kehässä tuomari oli jostain syystä laittamassa Fisua neljänneksi, mutta kun oli jakanut muut sijat, eikä sijoittanut nuorten luokan kakkosta mihinkään, pitikin vielä vaihtaa koirien paikkoja. Fisu siis pihalle ja nuorten kakkonen PN4:ksi.
Jäi vähän huono mieli koko reissusta, kun ei taas koiran luonteella tuntunut olevan mitään väliä. On muutenkin tylsää kun mun mielestä Fisu on niin kauhean nätti (ja nyt hienossa karvassakin!) ja kuitenkin se aina jää niille vikoille sijoille.. Eilen taas muutkin ihmetteli ettei Fisu menestynyt paremmin, mutta ei niin ei. Mutta eipä siinä, mun silmiin se oli kuitenkin kaikista kaunein. :) Harmi ettei tuomarit arvosta samaa mitä mä näen..
Arvostelu oli kuitenkin hyvä. Taas tosin tuli maininta pituudesta, mutta kaikki muu olikin sitten hyvää. Arvostelu tuli saksaksi, tässä käännöspalvelun suomennos:
"Hyvät korvat, hieman pitkä runko. Erittäin hyvä luusto ja kulmaukset. Erinomainen kehäsäteily. Musta väri. Erittäin hyvä turkki."
Mua huvitti toi kehäsäteily. :D Mutta ainakin se taisi erottua positiivisesti, kun kaikki koirat ei esiintyneet ihan yhtä edukseen.
Tässä pari kuvaa sateiselta näyttelykeikalta:
(Kuvaajana Anna Jantunen)
Reenejä olikin sitten kahdet tälle viikolle, kun porukkaa on lomilla ja on päästy päivisin treenailemaan. Porukka oli tällä viikolla Terhi & Muru ja Sulo, Lissu ja Markku & Urkki sekä Noora & Iina-dobberi (ja tietty me). Kiva pienehkö porukka siis.
Keskiviikkona paikkana oli Landbon ihanat mustikkametsät.
Fisu aloitti ja sile tehtiin taas haamuja. Maalimiehet oli jo aika kaukana ja Fisu sai ihan oikeasti etsiäkin jo. Ei ukot enää löytyneetkään niin helpolla kuin aiemmin, mutta hienosti Fiskars suoriutui. Ekoilla "pistoilla" se lähti tosi hyvällä vauhdilla, mutta parila viimeisellä oli selvästi jo väsyneempi. Ilma oli tosi painostavan kuuma, mikä varmasti vaikutti.
Maalimiehet palkkasi Fisun lelulla, mutta jotenkin koira ei nyt tuntunut kamalan innostuneelta leikkimiseen. Lopuksi Fisu sai taas ansaita namuja maalimiehiltä hyvällä käytöksellä. Tehtiin loppuun pieni kokeilu, että Noora karkasi namupussin kanssa metsään ja lähetin Fisun pian perään. F meni tosi hyvällä vauhdilla ja oli heti paljon innokkaampi maalimiehen luona. Päätettiin siis ottaa seuraavalle kerralle namupalkka.
Seuraavat treenit olivatkin heti perjantaina, tällä kertaa taas Tuusulassa Mätäkivellä. Nyt tallattiin aika pitkä rata ja Fisun vuoro oli nyt aika loppupäässä, joten odottelua autossa sillä oli pidempään ennen treenaamista. Oman vuoron koittaessa Fisu oli innokkaana lähdössä hommiin.
Heti kun tultiin radalle, F jo katseli metsään ja selvästi tiesi mitä tultiin tekemään. Se bongasikin sitten ekan haamun jo metsässä aika kaukana. Haamu-Lissu meni piiloon ja kohta F sai lähteä perään. Hyvä vauhti oli ja F teki tosi hienosti töitä. Se löysi Lissun aika nopeasti ja oli namuja syömässä kun pääsin paikalle.
Toisella lähetyksellä haamu näyttäytyi niin pikaiseen, ettei Fisu ehtinyt huomata sitä ollenkaan. Käskettiin radiopuhelimella maalimiestä näyttäytymään uudestaan, mutta mitään ei tapahtunut. No, sain sitten käskyn lähettää Fisun sinnepäin, missä maalimies oli ollut. Mua vähän epäilytti, mitä F tekee, mutta päätin kokeilla. Innostin Fisua ensin "missä maalimies"-tyyliin ja sitten lähetin sen haamun suuntaan. Fisu lähti täysillä suoraan oikeaan suuntaan, sai äkkiä hajun ja jatkoi maalimiestä etsimään. Ja löysi ukon suoraan! Olin ihan tyrmistynyt, miten hienosti Fisu toimii. :o Kun käveltiin Fisun kanssa takaisin keskilinjalle, se jäi haistelemaan pensaasta jotain. Katsoin, miksei koira jo tule ja huomasin puskassa radiopuhelimen. Ei ihme, ettei maalimies ollut kuullut meidän kehotusta näyttäytyä vielä uudelleen. Mutta tämä olikin hyvä sattuma, kun F osasikin niin hienosti ilman apuja.
Seuraava maalimies näyttäytyi taas kaukana aika nopeasti. Lähetin Fisun perään, mutta se ei selvästi ollutkaan huomannut ukkoa, vaan pysähtyi muutamien metrien päässä ja jäi ihmettelmeään paikoilleen. Kutsuin sen takaisin ja maalimies sai näyttäytyä uudelleen. Nyt F näki tämän ja lähti etsimään. Ja taas ukko löytyi hienosti pienen etsinnän jälkeen.
Seuraava maalimies oli jo mennyt piiloon, eikä muistaakseni näyttäytynyt ollenkaan. Lähetin Fisun etsimään. Se lähti tosi hyvin, vauhdilla suoraan eteenpäin ja teki upeasti töitä. Se etsi aika pitkään, muttei löytänyt ukkoa, vaikka kävi aika lähellä tätä. Kutsuin sen takaisin ja käskettiin maalimiehen huutaa Fisua. Fisu oli alkuun tosi ihmeissään, lähti vähän eteenpäin, mutta pysähtyi pian kummastuneena. Sanoin Fisulle etsimiskäskyt ja lähdin itse kävelemään eteenpäin. Nyt F tajusi lähteä taas etsimään itsekin ja löysikin piiloutuneen ukon hienosti.
Otettiin vielä viides pisto taas huudolla. Nyt F lähti jo tosi hyvin äänen perään, eikä hämmentynyt siitä enää yhtään. F teki taas ihan todela hyvin hommia ja löysi viimeisenkin ukon metsästä. Olin nin mielettömän tyytyväinen koiraan, ettei mitään rajaa! :) Ihan uskomatonta, miten se on kehittynyt näin lyhyessä ajassa!
Namut tuntui sopivan Fisulle nyt palkaksi oikein hyvin. Varmaankin nyt juoksun jälkeen ruoka on parempi motivaattori kuin taistelu ja varsinkin vähän tuntemattomampien maalimiesten luona Fisu ei viimeksi leikkinyt niin innokkaasti, joten namu toimi paremmin. Aina kun ehdin itse maalimiesten luo, Fisu oli aina maassa syömässä nätisti. lopuksi kysyin maalimiehiltä, olivatko he käskeneet Fisun niin, mutta tämä oli tarjonnut maahanmenoa ihan itse. Fiksu likka! :D
F sai hirmusti kehuja ja loppuun taas namuringin. Jäi todella todella hyvä mieli treeneistä. =) Markun sanoin Fisu eteni kuin luotijuna hajun saatuaan. :D
Ihan parasta!
Eilen käytiin sitten Mikkelin Kv-näytelmässä. Yhdistettiin reissu mökkimatkaan, joten ei tavinnut istua pitkiä matkoja putkeen autossa.
Sää oli ulkonäyttelyyn mitä kamalin. Vettä tuli koko ajan ja paljon. Oli onneksi iso sateenvarjo mukana, minkä alla värjöteltiin Fisun kanssa ennen kehään menoa. No, onneksi tilanne oli kuitenkin kaikille sama ja koirat olivatkin kaikki yhtä märkiä kehässä. Onneksi ei mudin turkki mene vedestä pilalle! Kiharat melkein vain ehostuivat kosteudesta. ;)
Tuomari oli Anton Todorov Bulgariasta. Suoraan sanoen todella erikoinen tuomari. En ollut kovin vakuuttunut. Tuomari oli ensimmäiselle koiralle sanonut, että seuraavasta namusta lentää pihalle. Kuulemma kehäsihteeri jollekin handlerille mainitsi asiasta etukäteen, mutta ei monelle kuitenkaan.
Tuomari ei myöskään tutkinut koiria ollenkaan. Ei kokeillut karvaa, eikä mitään muutakaan. Ei katsonut hampaita, vaan nämä tuli handlerin näyttää tuomarille. Mun mielestä on harmi ettei tuomari koske koiriin, koska silloin ei myöskään koiran käyttäytyminen tule esiin vierasta ihmistä kohtaan. Tuomari ei myöskään kiinnittänyt koiran esiintymiseen huomiota ollenkaan, mikä oli harmi.
No, Fisu käyttäytyi kuitenkin hienosti eikä varmaan namuja olisi halunnutkaan kun ei kelpuuttanut muiden sille tarjoamia herkkujakaan. Mikä lie sitä vaivannut, normaalisti ahne koira. Fisu oli muutenkin vähän väsähtäneen oloinen, mutta liikkui kuitenkin hyvin ja esiintyi mutenkin edukseen.
Kaikki mudit sai ERIn, niin myös Fiskars. Fisu oli tuttuun tapaan kolmesta nuorten luokan nartusta se kolmas... PN-kehässä tuomari oli jostain syystä laittamassa Fisua neljänneksi, mutta kun oli jakanut muut sijat, eikä sijoittanut nuorten luokan kakkosta mihinkään, pitikin vielä vaihtaa koirien paikkoja. Fisu siis pihalle ja nuorten kakkonen PN4:ksi.
Jäi vähän huono mieli koko reissusta, kun ei taas koiran luonteella tuntunut olevan mitään väliä. On muutenkin tylsää kun mun mielestä Fisu on niin kauhean nätti (ja nyt hienossa karvassakin!) ja kuitenkin se aina jää niille vikoille sijoille.. Eilen taas muutkin ihmetteli ettei Fisu menestynyt paremmin, mutta ei niin ei. Mutta eipä siinä, mun silmiin se oli kuitenkin kaikista kaunein. :) Harmi ettei tuomarit arvosta samaa mitä mä näen..
Arvostelu oli kuitenkin hyvä. Taas tosin tuli maininta pituudesta, mutta kaikki muu olikin sitten hyvää. Arvostelu tuli saksaksi, tässä käännöspalvelun suomennos:
"Hyvät korvat, hieman pitkä runko. Erittäin hyvä luusto ja kulmaukset. Erinomainen kehäsäteily. Musta väri. Erittäin hyvä turkki."
Mua huvitti toi kehäsäteily. :D Mutta ainakin se taisi erottua positiivisesti, kun kaikki koirat ei esiintyneet ihan yhtä edukseen.
Tässä pari kuvaa sateiselta näyttelykeikalta:
(Kuvaajana Anna Jantunen)
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Fisu kuvattavana
Vihdoin onnistui viime perjantaina (17.7.) viedä Fisu niihin luustokuviin. Käytiin Mevetissä virallisissa tutkimuksissa, kuvattiin siis lonkat, kyynärät ja selkä (epävirallinen kuva) sekä suoritettiin polvitutkimus.
Pyysin että homma hoidettiin kevyemmillä rauhoitteilla dopingvaroaikojen takia. Näissä aineissa oli siis vain se 7vrk varoaika. Eihän koira niillä oikeasti nukkunut, ja pisti vähän vastaankin kuvattaessa, mutta olin itse apuna Fisua asettelemassa ja saatiin hyvät kuvat joka tapauksessa. Reilu puoli tutnia hommaan vierähti, ja hetkeksi sain jo todellisen v*tutuksen päälle, kun yhtäkkiä kuvissa avustanut hoitaja(?) kysyi joltain neuvoa miten kuvat laitetaan koneelle ja sai vastaukseksi "ne pitää laittaa rekisterinumeron mukaan, nyt täytyy ottaa kaikki uusiksi" ! :o
Ja siinä vaiheessa oli otettu jo lonkat kyynärät ja toinen selkäkuva, enää siis oli yksi selkäkuva jäljellä. No, onneksi ne kuvat löytyikin vielä koneelta eikä jouduttu uusimaan. Olisin varmaan pyörtynyt lyijypuvun alle kun muutenkin olin suht heikossa kunnossa sairastamisen takia...
No, kuvat saatiin kuitenkin kunnialla otettua ja polvet tutkittua. Tämän jälkeen F sai herätyspiikin (varoaika myös 7vrk) ja kohta kävelikin jo itse ulos kuvaushuoneesta.
Ja tuloksethan oli ihan priimaa! Lonkat alustavasti A/A tai A/B, kyynärät alustavasti 0/0, polvet nollat ja selkä ok! Todellinen ilo ja helpotus! Nyt sitten voi treenata, riehua, mennä ja elää huoletta. :)
Ja jos jotakuta vielä kiinnostaa, niin alunperin tarkoitus oli kuvata Fisu hyvissä ajoin ennen näyttelyitä sun muita ja käyttää tavan nukutteita, mutta koiran sairastelun takia suunnitelmat meni pieleen. Kuvauksia en myöskään halunnut siirtää enää pidemmälle mahdollisen valeraskauden ja tulevien kilpailujen takia. Päätin siksi kuvauttaa nyt ja näillä aineilla. Joku muu olisi ehkä ratkaissut asian jollain toisella tavalla.
Pyysin että homma hoidettiin kevyemmillä rauhoitteilla dopingvaroaikojen takia. Näissä aineissa oli siis vain se 7vrk varoaika. Eihän koira niillä oikeasti nukkunut, ja pisti vähän vastaankin kuvattaessa, mutta olin itse apuna Fisua asettelemassa ja saatiin hyvät kuvat joka tapauksessa. Reilu puoli tutnia hommaan vierähti, ja hetkeksi sain jo todellisen v*tutuksen päälle, kun yhtäkkiä kuvissa avustanut hoitaja(?) kysyi joltain neuvoa miten kuvat laitetaan koneelle ja sai vastaukseksi "ne pitää laittaa rekisterinumeron mukaan, nyt täytyy ottaa kaikki uusiksi" ! :o
Ja siinä vaiheessa oli otettu jo lonkat kyynärät ja toinen selkäkuva, enää siis oli yksi selkäkuva jäljellä. No, onneksi ne kuvat löytyikin vielä koneelta eikä jouduttu uusimaan. Olisin varmaan pyörtynyt lyijypuvun alle kun muutenkin olin suht heikossa kunnossa sairastamisen takia...
No, kuvat saatiin kuitenkin kunnialla otettua ja polvet tutkittua. Tämän jälkeen F sai herätyspiikin (varoaika myös 7vrk) ja kohta kävelikin jo itse ulos kuvaushuoneesta.
Ja tuloksethan oli ihan priimaa! Lonkat alustavasti A/A tai A/B, kyynärät alustavasti 0/0, polvet nollat ja selkä ok! Todellinen ilo ja helpotus! Nyt sitten voi treenata, riehua, mennä ja elää huoletta. :)
Ja jos jotakuta vielä kiinnostaa, niin alunperin tarkoitus oli kuvata Fisu hyvissä ajoin ennen näyttelyitä sun muita ja käyttää tavan nukutteita, mutta koiran sairastelun takia suunnitelmat meni pieleen. Kuvauksia en myöskään halunnut siirtää enää pidemmälle mahdollisen valeraskauden ja tulevien kilpailujen takia. Päätin siksi kuvauttaa nyt ja näillä aineilla. Joku muu olisi ehkä ratkaissut asian jollain toisella tavalla.
maanantai 13. heinäkuuta 2009
Pahoinvointia
Fisu oli melkein koko viime viikon jotenkin huonovointinen, söi aina lenkillä ruohoa ja oksenteli. Kun samaa jatkui jo aika monetta päivää, päätin viedä sen näytille eläinlääkäriin. Saatiin kätevästi Fisulle aika samalla kun Maisa oli menossa rokotuksille.
En itse päässyt tyttöjä viemään, joten äiti hoiti homman. Fisu oli kuitenkin ihan pirteä, eikä mitenkään kipeän oloinen muuten, joten en ollut erityisen huolestunut kuitenkaan. No, eipä Fisusta mitään vikaa löytynyt. Röntgeniinkin se pääsi (nukuttamatta, kiitos Kristan =) ) mutta ei löytynyt syytä oksentelulle. Fisu sai sitten pahoinvointipiikin (josta se ei tykännyt yhtään, kirveli :( ) ja parille päivälle lääkkeen annettavaksi. No, sen jälkeen oksentelua ei ole enää ollut, eli hyvä että käytiin saamassa lääkkeet vaivaan. Nyt on tyttö taas kunnossa, toivottavasti ei kuitenkaan jäänyt traumoja eläinlääkäristä. No, en usko, kun on tuttuja aina hoitamassa ja Fisu tykkää!
Treenattu ei olla yli viikkoon mitään kun olen jälleen flunssassa (ja Maisa juoksussa). Fisun kanssa varsinkin treenaaminen on aika rankkaa fyysisesti (äänenkäyttöä, taistelua ym.) joten ei oikein puolikuntoisena voi tehdä paljon mitään. No, ehkä jo tällä viikolla päästään taas jotain puuhaamaan.
Viime viikolla käytiin yksissä Hau Openeissa turisteina Fiskarsin kanssa Heidin ja Miloun rataa katsomassa. Törmättiin sitten myös Tiiaan & Ruutiin & Rasmukseen. Ruuti oli aikas in lööv Fisuun (vielä juoksu tuoksui, vaikka jo ohi) ja F kyllä antoi Ruutin kuulla kunniansa. Ihan hyvä, että se on oppinut sanomaan uroksille jotain, kun oli niin pitkään vähän liiankin kiltti ja säyseä...
En itse päässyt tyttöjä viemään, joten äiti hoiti homman. Fisu oli kuitenkin ihan pirteä, eikä mitenkään kipeän oloinen muuten, joten en ollut erityisen huolestunut kuitenkaan. No, eipä Fisusta mitään vikaa löytynyt. Röntgeniinkin se pääsi (nukuttamatta, kiitos Kristan =) ) mutta ei löytynyt syytä oksentelulle. Fisu sai sitten pahoinvointipiikin (josta se ei tykännyt yhtään, kirveli :( ) ja parille päivälle lääkkeen annettavaksi. No, sen jälkeen oksentelua ei ole enää ollut, eli hyvä että käytiin saamassa lääkkeet vaivaan. Nyt on tyttö taas kunnossa, toivottavasti ei kuitenkaan jäänyt traumoja eläinlääkäristä. No, en usko, kun on tuttuja aina hoitamassa ja Fisu tykkää!
Treenattu ei olla yli viikkoon mitään kun olen jälleen flunssassa (ja Maisa juoksussa). Fisun kanssa varsinkin treenaaminen on aika rankkaa fyysisesti (äänenkäyttöä, taistelua ym.) joten ei oikein puolikuntoisena voi tehdä paljon mitään. No, ehkä jo tällä viikolla päästään taas jotain puuhaamaan.
Viime viikolla käytiin yksissä Hau Openeissa turisteina Fiskarsin kanssa Heidin ja Miloun rataa katsomassa. Törmättiin sitten myös Tiiaan & Ruutiin & Rasmukseen. Ruuti oli aikas in lööv Fisuun (vielä juoksu tuoksui, vaikka jo ohi) ja F kyllä antoi Ruutin kuulla kunniansa. Ihan hyvä, että se on oppinut sanomaan uroksille jotain, kun oli niin pitkään vähän liiankin kiltti ja säyseä...
torstai 2. heinäkuuta 2009
Etanatreeniä...
...eli siis huonolla vireellä hidasta treeniä.
Tottista otettiin kai viime viikolla joku päivä Fisun kanssa taas meidän lähikentällä. Nyt ei paikalla ollut muita, joten häiriötä ei pahemmin ollut. Ilma ei ollut kovin kuuma, mutta oli silti vaikea saada Fisulle oikeaa virettä tekemiseen. Aloitettiin ihan repimisleikillä koiran kuumentamiseksi, mutta ei tuntunut kovasti auttavan. Kun kuitenkin joudun monesta liikkeestä palkkaamaan namuilla, niin vire ei vaan aina tunnu pysyvän yllä.
Seuraamisessa ei olla aikoihin edistytty oikein mihinkään. Tehdään aina samoja juttuja, enkä oikein uskalla vielä(kään) vaatia loppuun perusasentoa, vaan palkkaan yleensä suoraan liikkeestä. Pelkään varmaan, etten pääse sitten palkkaamaan ollenkaan jos perusasento ei loppuun onnistu ja sitten koira ei saa palkkaa siitä hyvästä seuraamisestakaan. Tai yleensä meidän harjoitukset on 5-10m seuraamispätkiä joista palkka suoraan tai sitten ihan muutaman askeleen seuraamisia perusasentoon lopettaen. noissa lyhyissä pätkissä kun se pysähtyminen on jotenkin muka helpompaa. Varmaan itse vain liikun jotenkin eri lailla.
Käännöksiä en oikein osaa ottaa. Tai tehtiin taas vasemmalle ihan vauva-tyyliin imuttaen ja palkkasin aina siitä kun takapuoli kääntyy oikein mukana. Kai mun pitäisi vielä vahvistaa koiran paikkaa sivulla, että se osaisi ottaa sen aina samantien käännyin mä sitten mihin suuntaan tahansa. Fisu on muutes alkanut sivulla ennakoimaan maahanmenoa. Vaikka oltaisiin lähdössä seuraamiseen, niin F saattaa käydä maahan kun olen hetken paikallaan ennen liikkeelle lähtöä. Hmph.
Noh, ihan hyviä pätkiä kuitenkin saatiin, vaikka välillä vire oli huono. En tykkää kun koira ei tee innoissaan, vaan pitää itse tehdä töitä sen eteen, että koiralla pysyy into yllä. Ja Fisu on välillä niin dieseli, ettei auta vaikka kuinka kannustaisin tms. kun vire vaan on huono jos se on. Aika huonot treenit siis, paha maku vain jäi suuhun. fisu lusmuilee ja mä en osaa tehdä asialle mitään. :( No, ehkä joku toinen päivä sujuu vähän paremmin.
Paikallaoloja tehtiin ihan pari lyhkästä. Niitäkin on niin turha ilman häiriötä ottaa, kun ne näin helpoissa olosuhteissa jo sujuu.
Tiistaina käytiin sitten pitkästä aikaa agilitya reenailemassa. Viime kerrasta oli varmaan nelisen viikkoa aikaa. Mentiin sisälle kun ulkona oli niin hiki. Siellä oli vielä edellisen päivän Hau open rataa jälkellä, josta muuttelin meille pienen ratapätkän. Tehtiin harjoituksia, joissa puomi oli keskellä ja siitä jatkettiin milloin mihinkin. Ideana opettaa koiraa jatkamaan kontakteilta, kun aika pitkään ollaan tehty niitä yksittäisinä, jolloin koira ei opi jatkamaan seuraavalle esteelle.
No, hyvin puomi sujui kuitenkin. Hieno pysähdys aina, mutta seuraavat nokkaisut vähän nihkeitä. Pitäisi varmaan alkaa vähentää tätä turhaa nokkimista ja pikkuhiljaa muokata suoritusta kisanomaiseksi. Hyvin F kuitenkin osasi jatkaakin puomilta, ja lähti seuraavalle esteelle aika vauhdilla.
Vähän paremmin Fisulla on jo vauhtia kuin ennen, mutta edelleen mua tuskastuttaa kun tiedän että koira pääsisi vielä miljoonasti kovempaa kun vain haluaisi. En tiedä onko ongelma motivoinnissa, vai eikö se vain ole syttynyt hommaan vielä. Vai eikö se tiedä mitä siltä halutaan? Miksi ei? En koskaan vaadi siltä mitään kovin vaikeita juttuja, koska tiedostan nämä vireongelmat. Höh ja pöh.
Ihan hyviä pätkiä kuitenkin saatiin. Tehtiin mm. hyppy, puomi, putki, takaaleikkaus hypylle, putki ja kolmen hypyn suora -pätkä. Loppusuora meni huomattavasti paremmin kun vein loppuun lelun ja lähetin koiran radan lopussa sinne. Kyllä se ainakin muistaa. En kuitenkaan joudu edes juoksemaan kovin kovaa Fisun kanssa, joten vauhti ei todella päätä huimaa. :(
Sitten tehtiin ihan lyhyitä pätkiä, joissa valssi keskellä. Rimat oli jo 35-40 sentissä, niissä ei mitään ongelmaa.
Lopuksi mentiin pihaan kepeille. Tajusin taas vasta tässä vaiheessa, että kepit pitäisi ehdottomasti tehdä ekana tai ainakin niin, ettei koira olisi jo valmiiksi väsähtänyt, kuten nyt. Ulkona vielä oli aika kuuma, joten huippuvauhtia ei kepeille saatu. Taas 6 keppiä ja 2 verkkoa. Alussa ja lopussa vuoropuolilla tai sitten keskellä molemmin puolin. Ja hyvin sujui. Ainoastaan se oli liian vaikea, kun oli vain 1 verkkopätkä lopussa ja koko alku ilman mitään. Mutta ihan lupaavalta jo näyttää. Pelkään vain että 12 keppiä alkaa pahasti kyllästyttää dieselhirmua jossain vaiheessa.... Mutta toistaiseksi siis vielä kuudella ja tihein palkkauksin.
Myös ulkona olevaa metallirengasta otettiin, ei ongelmaa siinäkään. Matalaa A:ta myös pari toistoa, mutta vauhti oli aika huono. Sitäkin varten siis parempi vire ensi kerralla.
Ihan hauskaa oli treenata taas, mutta jotenkin kyllästyttää kun ei oikein pääse etenemään mihinkään. En tiedä tulisiko sitä vauhtia jos tehtäisiin pelkkää suoraa pätkää, mutta mitä koira siitä oppii? Ja kun ei nytkään tehdä mitään vaikeaa ja silti koira himmailee. Voivoivoi. En osaa motivoida sitä paremmin. Ratapätkiä kun treenataan, palkkana on aina lelu ja repimisestähän Fisu nauttii. En tiedä mistä enää keksisin sille parempaa palkkaa.
En yhtään muista oliko Maisa alkuun myös hitaampi/vähemmän innostunut. Toivon vaan, että vauhti tulee jossain vaiheessa. On sitä tosin nyt jo odotettu.
Onhan Fisu aika rauhallinen koira, mutta se on kuitenkin mudi! :o
Tottista otettiin kai viime viikolla joku päivä Fisun kanssa taas meidän lähikentällä. Nyt ei paikalla ollut muita, joten häiriötä ei pahemmin ollut. Ilma ei ollut kovin kuuma, mutta oli silti vaikea saada Fisulle oikeaa virettä tekemiseen. Aloitettiin ihan repimisleikillä koiran kuumentamiseksi, mutta ei tuntunut kovasti auttavan. Kun kuitenkin joudun monesta liikkeestä palkkaamaan namuilla, niin vire ei vaan aina tunnu pysyvän yllä.
Seuraamisessa ei olla aikoihin edistytty oikein mihinkään. Tehdään aina samoja juttuja, enkä oikein uskalla vielä(kään) vaatia loppuun perusasentoa, vaan palkkaan yleensä suoraan liikkeestä. Pelkään varmaan, etten pääse sitten palkkaamaan ollenkaan jos perusasento ei loppuun onnistu ja sitten koira ei saa palkkaa siitä hyvästä seuraamisestakaan. Tai yleensä meidän harjoitukset on 5-10m seuraamispätkiä joista palkka suoraan tai sitten ihan muutaman askeleen seuraamisia perusasentoon lopettaen. noissa lyhyissä pätkissä kun se pysähtyminen on jotenkin muka helpompaa. Varmaan itse vain liikun jotenkin eri lailla.
Käännöksiä en oikein osaa ottaa. Tai tehtiin taas vasemmalle ihan vauva-tyyliin imuttaen ja palkkasin aina siitä kun takapuoli kääntyy oikein mukana. Kai mun pitäisi vielä vahvistaa koiran paikkaa sivulla, että se osaisi ottaa sen aina samantien käännyin mä sitten mihin suuntaan tahansa. Fisu on muutes alkanut sivulla ennakoimaan maahanmenoa. Vaikka oltaisiin lähdössä seuraamiseen, niin F saattaa käydä maahan kun olen hetken paikallaan ennen liikkeelle lähtöä. Hmph.
Noh, ihan hyviä pätkiä kuitenkin saatiin, vaikka välillä vire oli huono. En tykkää kun koira ei tee innoissaan, vaan pitää itse tehdä töitä sen eteen, että koiralla pysyy into yllä. Ja Fisu on välillä niin dieseli, ettei auta vaikka kuinka kannustaisin tms. kun vire vaan on huono jos se on. Aika huonot treenit siis, paha maku vain jäi suuhun. fisu lusmuilee ja mä en osaa tehdä asialle mitään. :( No, ehkä joku toinen päivä sujuu vähän paremmin.
Paikallaoloja tehtiin ihan pari lyhkästä. Niitäkin on niin turha ilman häiriötä ottaa, kun ne näin helpoissa olosuhteissa jo sujuu.
Tiistaina käytiin sitten pitkästä aikaa agilitya reenailemassa. Viime kerrasta oli varmaan nelisen viikkoa aikaa. Mentiin sisälle kun ulkona oli niin hiki. Siellä oli vielä edellisen päivän Hau open rataa jälkellä, josta muuttelin meille pienen ratapätkän. Tehtiin harjoituksia, joissa puomi oli keskellä ja siitä jatkettiin milloin mihinkin. Ideana opettaa koiraa jatkamaan kontakteilta, kun aika pitkään ollaan tehty niitä yksittäisinä, jolloin koira ei opi jatkamaan seuraavalle esteelle.
No, hyvin puomi sujui kuitenkin. Hieno pysähdys aina, mutta seuraavat nokkaisut vähän nihkeitä. Pitäisi varmaan alkaa vähentää tätä turhaa nokkimista ja pikkuhiljaa muokata suoritusta kisanomaiseksi. Hyvin F kuitenkin osasi jatkaakin puomilta, ja lähti seuraavalle esteelle aika vauhdilla.
Vähän paremmin Fisulla on jo vauhtia kuin ennen, mutta edelleen mua tuskastuttaa kun tiedän että koira pääsisi vielä miljoonasti kovempaa kun vain haluaisi. En tiedä onko ongelma motivoinnissa, vai eikö se vain ole syttynyt hommaan vielä. Vai eikö se tiedä mitä siltä halutaan? Miksi ei? En koskaan vaadi siltä mitään kovin vaikeita juttuja, koska tiedostan nämä vireongelmat. Höh ja pöh.
Ihan hyviä pätkiä kuitenkin saatiin. Tehtiin mm. hyppy, puomi, putki, takaaleikkaus hypylle, putki ja kolmen hypyn suora -pätkä. Loppusuora meni huomattavasti paremmin kun vein loppuun lelun ja lähetin koiran radan lopussa sinne. Kyllä se ainakin muistaa. En kuitenkaan joudu edes juoksemaan kovin kovaa Fisun kanssa, joten vauhti ei todella päätä huimaa. :(
Sitten tehtiin ihan lyhyitä pätkiä, joissa valssi keskellä. Rimat oli jo 35-40 sentissä, niissä ei mitään ongelmaa.
Lopuksi mentiin pihaan kepeille. Tajusin taas vasta tässä vaiheessa, että kepit pitäisi ehdottomasti tehdä ekana tai ainakin niin, ettei koira olisi jo valmiiksi väsähtänyt, kuten nyt. Ulkona vielä oli aika kuuma, joten huippuvauhtia ei kepeille saatu. Taas 6 keppiä ja 2 verkkoa. Alussa ja lopussa vuoropuolilla tai sitten keskellä molemmin puolin. Ja hyvin sujui. Ainoastaan se oli liian vaikea, kun oli vain 1 verkkopätkä lopussa ja koko alku ilman mitään. Mutta ihan lupaavalta jo näyttää. Pelkään vain että 12 keppiä alkaa pahasti kyllästyttää dieselhirmua jossain vaiheessa.... Mutta toistaiseksi siis vielä kuudella ja tihein palkkauksin.
Myös ulkona olevaa metallirengasta otettiin, ei ongelmaa siinäkään. Matalaa A:ta myös pari toistoa, mutta vauhti oli aika huono. Sitäkin varten siis parempi vire ensi kerralla.
Ihan hauskaa oli treenata taas, mutta jotenkin kyllästyttää kun ei oikein pääse etenemään mihinkään. En tiedä tulisiko sitä vauhtia jos tehtäisiin pelkkää suoraa pätkää, mutta mitä koira siitä oppii? Ja kun ei nytkään tehdä mitään vaikeaa ja silti koira himmailee. Voivoivoi. En osaa motivoida sitä paremmin. Ratapätkiä kun treenataan, palkkana on aina lelu ja repimisestähän Fisu nauttii. En tiedä mistä enää keksisin sille parempaa palkkaa.
En yhtään muista oliko Maisa alkuun myös hitaampi/vähemmän innostunut. Toivon vaan, että vauhti tulee jossain vaiheessa. On sitä tosin nyt jo odotettu.
Onhan Fisu aika rauhallinen koira, mutta se on kuitenkin mudi! :o
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
