Tänään oli sekä pienimuotoiset agitreenit Maisalle että tottistreenit vauvalle.
On niin kätevää kun parkkis, jossa toko pidetään, on ihan agihallin vieressä. Ja nyt kun meidän agiryhmä otti kakkosvuoron, niin tää toinen treenikerta on just sopivasti ennen pentutokoa. Kerrankin aikataulut sopii hyvin yhteen.
Tänään ei kuitenkaan ollut ohjatuja agitreenejä, joten mentiin Kristan ja russeleiden kanssa kaksistaan hallille. Ja tuli sitten myös harjis Tilda taustajoukkoineen hallilla käymään. Treenailtin kaikki vähän omia juttujamme. Otin Maisan kanssa keinua. Olen nyt alkanut treenata sitä niin, että otan keinun päästä kiinni ja lasken sen alas vasta kun Maisa on tullut lähes päähän asti. Tarkoituksena saada se siis suorittamaan se nopeammin. Sen lisäksi otettiin A:ta pari kertaa, mutta alastulo on edelleen tosi hidas, vaikka olisi lätkä ja namu alhaalla odottamassa. En tiedä mikä siinä mättää. Maisa tulee jotenkin tosi varovaisesti sen alas. Olisikohan syynä se kerta kun Maisa kerran vingahti osuessaan maahan. Siitä kerrasta jäi myös tämä kamala puomikammo Maisalle, mutta en ole vielä päättänyt liittyivätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa...
Maisa oli vähän tylsistyneen tuntunen, tai ei yhtä innostunut kuin normaalisti, joten en sitten viitsinyt paljon muuta tehdäkään. Pari takaaleikkausta otettiin, eipä sitten muuta.
Fisu sai kokeilla toista kertaa putkea. Nyt suora putki oli aika pitkänä, mutta pennulla ei ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Krista piti Fisua putken päässä, mutta se oli sen verran innoissaan menossa, että ehkä olisi mennyt ilman pitoapuakin.
Kun kukaan ei enää jaksanut treenata, sai Fisu vähän riehua russeleiden kanssa. Fisu harrasti taas omaa "lyömisleikkiään" (etutassulla huitomista) johon Miinakin lähti innoissaan mukaan. Saatiin melkein nyrkkeilymatsi pystyyn, tosin ihan iloisissa merkeissä. Ainoa, ketä ei naurattanut oli Maisa the Poliisi, joka olisi tahtonut järjestystä eikä yleistä riehumista...
Sitten lähdettiin vielä pentutokoon viereiselle hiekkaparkkikselle. Fisun ikäiset puminpennut olivat kaikki jossain muualla, joten ei päästy vertailemaan kokoja. Olin vähän huolissani, miten pentu enää jaksaa tehdä mitään hallilla pyörimisen jälkeen, mutta hyvin se keskittyi. Ehkä jopa paremmin kuin yleensä. :o
Otettiin yhden askeleen seuraamista (namu kiinni kuonossa), toisten koirien välistä pujottelua ja kontaktiharjoituksia.
Kontakti sujui alkuinnostuksen jälkeen hyvin. Alussa Fisun täytyy aina jostain syystä retuuttaa remmiä.. Seuraaminen muiden ympäri pujotellen sujui mielettömän hyvin, varmaan sata kertaa paremmin kuin viimeksi. Fisu keskittyi koko ajan muhun, eiköä olllut muista yhtään kiinnostunut. Mahtava pieni työskentelijä!
Sitten tuli "tuomari" tutustumaan koiraan. Fisu ei aluksi ollut kovin kinnostunut kouluttajasta, mutta alkoi kuitenkin pian tapansa mukaan riekkua ja nuolla naamaa. Ei siis ainakaan arka tapaus. Yhden askeleen seuraamiset sujui myös mielettömän hyvin. Fisu on oppinut sivulla olon tosi hyvin. Se on ihan jalassa kiinni, suorastaan nojaa muhun ja kun liikutaan askel eteenpäin, se ottaa heti oikean paikan, tosin namukäden avustuksella, mutta kuitenkin.
Lopuksi juostiin vähän kenttää ympäri tavoitteena ettei koira tule juoksemisesta ihan hulluksi. no, eipä tullut, oli vain innoissaan ja hölkkäili perässä. Muutaman kerran haukahti innostuttuaan, mutta hyvin maltillisesti pentu käyttäytyi. Ei siis myöskään menneet paimenvietit päälle, jotka joskus ilmenevät kotioloissa jos juostaan esim. kilpaa tms. yhtä järkevää.
oikein onnistuneet treenit siis. Täytyy vissiin useamminkin ottaa pentu agihallille väsymään ennen tottista jos se vaikuttaa näin positiivisesti. ;)
Ainiin, tänään Fisu tapasi myös naapurin tanskandoggit. Ei se tosin uskaltanu ihan lähietäisyydelle, vaan haukkui niitä turvallisen välimatkan päästä. Mutta oli kuitenkin tosi kiinnostunut isoista kavereista.
Tänään oltiin melkein koko päivä ulkona kun olin kotosalla koko ihanan hellepäivän. Fisu ei aina aiemmin ole osannut rauhoittua pihassa, mutta nyt kävi ihan rentona välillä varjoon nukkumaan aitauksessa ollessamme. Välillä vein sen kuitenkin sisään kun se oli kuumissaan vaikka arjossa olikin. Käytiin myös suihkussa toiseen kertaan, nyt ei enää pelottanut läheskään yhtä paljoa. :)
perjantai 30. toukokuuta 2008
torstai 29. toukokuuta 2008
Pikaisia päivityksiä (mm. pentukuulumisia + treenikertomuksia)
Viikonlopun jälkeen ollaan taas tehty monenlaisia juttuja, uudempia ja jo tuttuja. (miten runollista :P )
Maanantai:
käytiin ensimmäisillä rokotuksilla. Matkattiin bussilla n. 20 minuutin matka ja pentu käyttäyttyi tosi mallikkaasti. Nostin sen bussiin sisään, mutta muuten se sai olla lattialla eikä ollut ollenkaan hämillään tai mitään, nuoleskeli vain lattiaa.. Bussiin tulleita ihmisiä se katseli kiinnostuneena, välillä piti pitää sitä aloillaan, ettei olisi lähtenyt tervehtimään.
Jäätiin Myyrmäen asemalla ja käveltiin siitä eläinlääkärille muutaman minutinmatka. Asemalla se oli tosi terhakkaana ja olisi niin kovasti tahtonut tutustua kaikkiin ohimeneviin ihmisiin. Mentiin alikulkutunnelin läpi (uusi tuttavuus), pentu ei edes huomannut mitään erikoista.
Klinikalla odoteltiin vähän aikaa ennen kuin päästiin piikille. Odotushuoneessa oli myös iso sakemanni, mikä sai Fisun mielenkiinnon osakseen, mutta ei pentu edes halunnut sitä lähteä lähemmin katsomaan, ei tosin pelännytkään.
Kun päästiin toimenpidehuoneeseen, nostin pennun pöydälle ja se oli yhä ihan reippaana. Vähän pusutteli lääkäriä, mutta ei ollut yhtä innoissaan kuin yleensä vieraista ihmisistä. Ehkä outo paikka vei osan huomiosta. Fisu antoi melko hyvin katsoa hampaat ja muut toimenpiteet sujui oikein hyvin. Kun oli piikin vuoro, Fisu sai nokkansa eteen jotain tosi herkkua, taisi olla kuivattua lihaa tms. Tuoksu oli niin ihana, että pentu olisi tahtonut alkaa kieriä syötävien päällä siinä pöydällä! Eläinlääkäriä vähän nauratti Fisun käytös... :D F ei huomannut ollenkaan kun pistettiin, jatkoi vain syömistään.
Ennen kuin lähdettiin takaisin, Fisu näki Rasselin (meidän treeniryhmässä, omistaja Krista on samalla klinikalla töissä) ja voi että kun pennut olisivat halunneet painia. Mutta hetken päästä jo amtkattiin takaisin kohti asemaa. Saatiin eläinlääkäriltä vielä pinei pentupaketti (vähän ruokaa ja lehtisiä, ihan kiva yllätys), joten kädet oli vähän täynnä, kun puhelin vielä soi, oli jo vähän haastetta samalla hallita pennun hihnaa ja kaikkea muuta. Mutta päästiin ihan hyvin kävelemään takaisin asemalla, jossa ihmiset taas ihastelivat pentua minkä kerkesivät. Eräs mies kysyi, että onko se vihainen, sitten kyykistyi sen luo ja totesi, että eihän se vihainen ole. Ihan piti kyykistyä katsomaan että näki häntää heiluttavasta koiranpennusta, pitikö sitä pelätä vai ei... =)
Bussimatkan kotiin pentu nukkui mun jaloissa. Bussiin se sai hypätä jo ihan itse (ei kädet riittäneet nostamaan) ja se meni reippaana käytävää pitkin, ei siis mitään ongelmaa. Hyvä reissu ja taas uusia asioita tuli pennule koettavaksi.
Tiistai:
Oli agitreenit, jonne mentiin Maisan kanssa edeltä bussilla, pentu tuli perässä äidin kanssa autolla.
Treenit oli hirveän hyvät. Meitä oli vaan 3(!)paikalla eli saatiinpahan treenata ihan kunnolla. ;) Eka otettiin rata missä oli parissa kohtaa siivekkeen takaa kiertoa, kepeille oudompi vienti vasemmalta sivusta, putki puomin vieressä, vaikeampi putkikulma, kepeille takaaleikkaus, jännä takaaleikkaus/poispäinkääntö hypyllä ynnä muuta kaikkea kivan haastavaa. =) Maisa teki kepit tosi hyvin, ekan kerran se meni suoraan tokaan väliin kun en tajunnut odottaa sitä tarpeeksi. Takaaleikkaus kepeillä onnistui hirmu hyvin, vauhtia oli vielä aika paljon,mutta silti sujui. Puomin se haki ihan suoraan, ei edes vilkaissut putkea, myös kaikki muu sujui lähestulkoon ongelmitta. Keinulla se toisella kertaa hidasteliaika tavalla kun jäin tyhmästi keinun puoliväliin odottamaan. Puomilla ja A:lla oli tosi paljon enemmän vauhtia kuin esim. viime viikonlopun kisoissa. Sehän tässä tyhmää onkin kun kisoissa ei suju, mutta treeneissä kylä. No, katsotaan, kun reilun viikon päästä on kisat omalla hallilla.
Seuraavaksi tehtiin toinen treeni missä oli okseri pariin kertaan (Maisa hyppäsi ihan rimaa hipoen) ja pari tiukkaa välistävedon tyyppistä kohtaa. Oli myös vaikea kulma renkaalle, mistä Maisa suoriutui hyvin. Maisalla toimi tosi paljon paremmin yhdessä käännöskohdassa, että tein pienen vekin ennenn hyppyä, jolloin pystyttiin jatkamaan suoraan, kuin että ottaisin sen haltuun hypyn jälkeen ja siten vasta jatkettaisiin.
Vauvan kanssa leikittiin, otettiin pieniä tottissessioita, mentin pariin kertaan harjoitusrenkaan läpi ja sitten tutustuttiin mm. borderterriereihin, Elvikseen ja Lilyyn. Ja kivoja olivat. :)
Tänään Keskiviikkona ei sitten tehty kummempia, oli niin kuuma, että makoiltiin pitkään vain pihassa ja oltiin vaan. Käytin Fisun suihkussa ekaa kertaa, se ei oikein tykännyt. Kynnet leikattin taas kun kasvavat niin nopeasti.
Näiden lisäksi otettiin taas tokotuokioita jakäytiin takapihalla riehumassa. Mistä puheenollen. Maisa ja Fisu juoksivat kovaa hippasilla takapihalla. Ne oikaisevat usein omenapuiden alla olevien lehtikasojen läpi. Niin nytkin, mutta tällä kertaa Fisu lensikin ihan mukkelimakkelis ja jäi valittamaan etutassuaan. Se vinkui ja jäi paikoilleen selävsti tuskaisen näköisenä. Otin sen varovasti syliin ja kannoin etupihalle. Mietin jo, että onko jalka poikki, lähdetäänkö lääkäriin. Mutta kun katsoin ja tunnustelin jalkaa tarkemmin (pentu ei enä äännellyt ja oli jo ihan rauhassa), en huomannut jalassa mitään vikaa. Eikä se ollut kosketusarka. No, nostin Fisun varovasti maahan, se käveli hetken ja lähti pian jo laukkaamaan lähes normaaliin tahtiin. Eli selvittiin säikähdyksellä ja loppupäivänkin oli jalka ihan kunnossa. Ihme haaveri, mutta meni onneksi ohi äkkiä.
Huomenna taas vauvatokoon, mitä ennen pienimuotoiset agitreenit Maisalle, halli kun on ihan tottiskentän vieressä.
Pikapäivityksestä tulikin vähän pidemmän sorttinen. Huomenna onneksi vapaapäivä, joten ei haittaa vaikka meni vähän myöhään. =) Koulu alkaa olla ohi ja loma häämöttää.
Maanantai:
käytiin ensimmäisillä rokotuksilla. Matkattiin bussilla n. 20 minuutin matka ja pentu käyttäyttyi tosi mallikkaasti. Nostin sen bussiin sisään, mutta muuten se sai olla lattialla eikä ollut ollenkaan hämillään tai mitään, nuoleskeli vain lattiaa.. Bussiin tulleita ihmisiä se katseli kiinnostuneena, välillä piti pitää sitä aloillaan, ettei olisi lähtenyt tervehtimään.
Jäätiin Myyrmäen asemalla ja käveltiin siitä eläinlääkärille muutaman minutinmatka. Asemalla se oli tosi terhakkaana ja olisi niin kovasti tahtonut tutustua kaikkiin ohimeneviin ihmisiin. Mentiin alikulkutunnelin läpi (uusi tuttavuus), pentu ei edes huomannut mitään erikoista.
Klinikalla odoteltiin vähän aikaa ennen kuin päästiin piikille. Odotushuoneessa oli myös iso sakemanni, mikä sai Fisun mielenkiinnon osakseen, mutta ei pentu edes halunnut sitä lähteä lähemmin katsomaan, ei tosin pelännytkään.
Kun päästiin toimenpidehuoneeseen, nostin pennun pöydälle ja se oli yhä ihan reippaana. Vähän pusutteli lääkäriä, mutta ei ollut yhtä innoissaan kuin yleensä vieraista ihmisistä. Ehkä outo paikka vei osan huomiosta. Fisu antoi melko hyvin katsoa hampaat ja muut toimenpiteet sujui oikein hyvin. Kun oli piikin vuoro, Fisu sai nokkansa eteen jotain tosi herkkua, taisi olla kuivattua lihaa tms. Tuoksu oli niin ihana, että pentu olisi tahtonut alkaa kieriä syötävien päällä siinä pöydällä! Eläinlääkäriä vähän nauratti Fisun käytös... :D F ei huomannut ollenkaan kun pistettiin, jatkoi vain syömistään.
Ennen kuin lähdettiin takaisin, Fisu näki Rasselin (meidän treeniryhmässä, omistaja Krista on samalla klinikalla töissä) ja voi että kun pennut olisivat halunneet painia. Mutta hetken päästä jo amtkattiin takaisin kohti asemaa. Saatiin eläinlääkäriltä vielä pinei pentupaketti (vähän ruokaa ja lehtisiä, ihan kiva yllätys), joten kädet oli vähän täynnä, kun puhelin vielä soi, oli jo vähän haastetta samalla hallita pennun hihnaa ja kaikkea muuta. Mutta päästiin ihan hyvin kävelemään takaisin asemalla, jossa ihmiset taas ihastelivat pentua minkä kerkesivät. Eräs mies kysyi, että onko se vihainen, sitten kyykistyi sen luo ja totesi, että eihän se vihainen ole. Ihan piti kyykistyä katsomaan että näki häntää heiluttavasta koiranpennusta, pitikö sitä pelätä vai ei... =)
Bussimatkan kotiin pentu nukkui mun jaloissa. Bussiin se sai hypätä jo ihan itse (ei kädet riittäneet nostamaan) ja se meni reippaana käytävää pitkin, ei siis mitään ongelmaa. Hyvä reissu ja taas uusia asioita tuli pennule koettavaksi.
Tiistai:
Oli agitreenit, jonne mentiin Maisan kanssa edeltä bussilla, pentu tuli perässä äidin kanssa autolla.
Treenit oli hirveän hyvät. Meitä oli vaan 3(!)paikalla eli saatiinpahan treenata ihan kunnolla. ;) Eka otettiin rata missä oli parissa kohtaa siivekkeen takaa kiertoa, kepeille oudompi vienti vasemmalta sivusta, putki puomin vieressä, vaikeampi putkikulma, kepeille takaaleikkaus, jännä takaaleikkaus/poispäinkääntö hypyllä ynnä muuta kaikkea kivan haastavaa. =) Maisa teki kepit tosi hyvin, ekan kerran se meni suoraan tokaan väliin kun en tajunnut odottaa sitä tarpeeksi. Takaaleikkaus kepeillä onnistui hirmu hyvin, vauhtia oli vielä aika paljon,mutta silti sujui. Puomin se haki ihan suoraan, ei edes vilkaissut putkea, myös kaikki muu sujui lähestulkoon ongelmitta. Keinulla se toisella kertaa hidasteliaika tavalla kun jäin tyhmästi keinun puoliväliin odottamaan. Puomilla ja A:lla oli tosi paljon enemmän vauhtia kuin esim. viime viikonlopun kisoissa. Sehän tässä tyhmää onkin kun kisoissa ei suju, mutta treeneissä kylä. No, katsotaan, kun reilun viikon päästä on kisat omalla hallilla.
Seuraavaksi tehtiin toinen treeni missä oli okseri pariin kertaan (Maisa hyppäsi ihan rimaa hipoen) ja pari tiukkaa välistävedon tyyppistä kohtaa. Oli myös vaikea kulma renkaalle, mistä Maisa suoriutui hyvin. Maisalla toimi tosi paljon paremmin yhdessä käännöskohdassa, että tein pienen vekin ennenn hyppyä, jolloin pystyttiin jatkamaan suoraan, kuin että ottaisin sen haltuun hypyn jälkeen ja siten vasta jatkettaisiin.
Vauvan kanssa leikittiin, otettiin pieniä tottissessioita, mentin pariin kertaan harjoitusrenkaan läpi ja sitten tutustuttiin mm. borderterriereihin, Elvikseen ja Lilyyn. Ja kivoja olivat. :)
Tänään Keskiviikkona ei sitten tehty kummempia, oli niin kuuma, että makoiltiin pitkään vain pihassa ja oltiin vaan. Käytin Fisun suihkussa ekaa kertaa, se ei oikein tykännyt. Kynnet leikattin taas kun kasvavat niin nopeasti.
Näiden lisäksi otettiin taas tokotuokioita jakäytiin takapihalla riehumassa. Mistä puheenollen. Maisa ja Fisu juoksivat kovaa hippasilla takapihalla. Ne oikaisevat usein omenapuiden alla olevien lehtikasojen läpi. Niin nytkin, mutta tällä kertaa Fisu lensikin ihan mukkelimakkelis ja jäi valittamaan etutassuaan. Se vinkui ja jäi paikoilleen selävsti tuskaisen näköisenä. Otin sen varovasti syliin ja kannoin etupihalle. Mietin jo, että onko jalka poikki, lähdetäänkö lääkäriin. Mutta kun katsoin ja tunnustelin jalkaa tarkemmin (pentu ei enä äännellyt ja oli jo ihan rauhassa), en huomannut jalassa mitään vikaa. Eikä se ollut kosketusarka. No, nostin Fisun varovasti maahan, se käveli hetken ja lähti pian jo laukkaamaan lähes normaaliin tahtiin. Eli selvittiin säikähdyksellä ja loppupäivänkin oli jalka ihan kunnossa. Ihme haaveri, mutta meni onneksi ohi äkkiä.
Huomenna taas vauvatokoon, mitä ennen pienimuotoiset agitreenit Maisalle, halli kun on ihan tottiskentän vieressä.
Pikapäivityksestä tulikin vähän pidemmän sorttinen. Huomenna onneksi vapaapäivä, joten ei haittaa vaikka meni vähän myöhään. =) Koulu alkaa olla ohi ja loma häämöttää.
maanantai 26. toukokuuta 2008
Kala vedessä
Eilen oltiin myös mökillä päiväseltään käymässä. Koirat nauttivat pihan tutkiskelusta ja viihdyttivät itseään riehumalla ja kaikennäköistä puuhailemalla.
Maisa kävi jo kahlailemassa rantavedessä, mutta Fisu ei aluksi oikein uskaltautunut kastelemaan jalkojaan. Se kuitenkin löysi jotain ihania sammalmättäitä ynnä muita herkullisia aarteita, joiden parissa se viihtyi liiankin hyvin. Välillä se lähti piilottamaan aarteitaan pöpelikköön. Tai muuten vain juoksenteli niiden kanssa miettien mitä niille tekisi...
Istuskelimme kallioisella rannalla, jossa on ympärillä n. metrin syvää vettä. Fisu istuskeli lähellä vettä. Yhtäkkiä se ilmeisesti sai jonkun hepulin ja pomppasi paikaltaan suoraan veteen. :O Se ei varmasti tajunnut että siinä oli vettä, ei se muuten olisi niin tehnyt. Vauva meni hetkeksi ihan uppeluksiin, mutta ui kuitenkin itse äkkiä takaisin rantaan. Se varmasti säikähti vähäsen, se juoksi vähän kauemmas ja oli ihan ihmeissään mitä tapahtui. Kuivattelin sitä vähän ja kannoin sen takaisin samalle paikalle missä "onnettomuus" tapahtui. Ei Fisu kuitenkaan ollut moksiskaan, vaan oli ihan tyytyväisenä pyyhkeen sylissä. Se ei kuitenkaan aluksi mennyt kauhean lähelle vettä, mutta myöhemmin oli jo ihan normaalisti. Oli tosi lämmin ilma, joten turkki kuivui äkkiä ja pentu oli jo entisensä. =)
On se kyllä niin hölmö koira välillä!
Automatkalla kotiinpäin molemmat tytöt olivat aivan poikki, niin paljon oli ollut kaikkea kivaa tekemistä mökillä. :)
Kuvia reissusta:
Fisu kalliolla, josta pomppasi aiemmin veteen
F varpujen joukossa
Pentu tähystelee järvelle
Maisa kävi jo kahlailemassa rantavedessä, mutta Fisu ei aluksi oikein uskaltautunut kastelemaan jalkojaan. Se kuitenkin löysi jotain ihania sammalmättäitä ynnä muita herkullisia aarteita, joiden parissa se viihtyi liiankin hyvin. Välillä se lähti piilottamaan aarteitaan pöpelikköön. Tai muuten vain juoksenteli niiden kanssa miettien mitä niille tekisi...
Istuskelimme kallioisella rannalla, jossa on ympärillä n. metrin syvää vettä. Fisu istuskeli lähellä vettä. Yhtäkkiä se ilmeisesti sai jonkun hepulin ja pomppasi paikaltaan suoraan veteen. :O Se ei varmasti tajunnut että siinä oli vettä, ei se muuten olisi niin tehnyt. Vauva meni hetkeksi ihan uppeluksiin, mutta ui kuitenkin itse äkkiä takaisin rantaan. Se varmasti säikähti vähäsen, se juoksi vähän kauemmas ja oli ihan ihmeissään mitä tapahtui. Kuivattelin sitä vähän ja kannoin sen takaisin samalle paikalle missä "onnettomuus" tapahtui. Ei Fisu kuitenkaan ollut moksiskaan, vaan oli ihan tyytyväisenä pyyhkeen sylissä. Se ei kuitenkaan aluksi mennyt kauhean lähelle vettä, mutta myöhemmin oli jo ihan normaalisti. Oli tosi lämmin ilma, joten turkki kuivui äkkiä ja pentu oli jo entisensä. =)
On se kyllä niin hölmö koira välillä!
Automatkalla kotiinpäin molemmat tytöt olivat aivan poikki, niin paljon oli ollut kaikkea kivaa tekemistä mökillä. :)
Kuvia reissusta:
Fisu kalliolla, josta pomppasi aiemmin veteen
F varpujen joukossa
Pentu tähystelee järvelle
Etanaliitoa
Eilen oltiin taas Maisan kanssa kisaamassa, jälleen vähän huonommalla menestyksellä. Rata oli aika helppo ja muuten Maisa suorittikin sen oikein hyvin, mutta kontaktiesteisiin paloi aivan tolkuttomasti aikaa. Maisa sai siis pari vikkoa sitten kammon puomia kohtaan ja sen jälkeen meno on ollut kisoissa hidasta nimenomaan kontakteilla.
Muu rata meni kai ihan normaaliin vauhtiin, mutta yliaikaa tuli silti 10 sekuntia. :o Ja Maisahan ei koskaan ole ylittänyt ihanneaikoja paitsi silloin jos virheitä on tullut paljon... Saatiin kuitenkin myös vitonen ihan oudosta kohtaa. En ehkä ohjannut Maisaa A:lle joka oli toiseksi viimeisenä esteenä melko suorassa linjassa puomilta ja Maisa tuli sen ohi! Tällaistakaan en ollut osannut odottaa, sillä ei Maisaa tarvitse esteille yleensä viedä tai ohjata tollaisissa tilanteissa mitenkään tarkasti.
No, mutta eipä se kovasti haitannut, sillä eihän siitä nollaa olisi kuitenkaan tullut hitauden takia. Eniten harmittaa Maisan hidastelussa se, että treeneissä se tekee tutuilla esteillä kontaktit jo ihan normaalisti. Ongelmaan on sis vaikea puuttua kun sitä ei tapahdu kuin vain kisoissa, joihin ei voi jäädä esim. namujen kanssa treenaamaan tms... Mutta ehkäpä se menee ohi ajan kanssa. Toivottavasti.
Tässä muutama kuva vielä kisoista. Vauhtia siis muuten riitti ihan hyvin, huomaa hyvistä ilmavaroista hypyillä =)
Kuvat Tiia H
Muu rata meni kai ihan normaaliin vauhtiin, mutta yliaikaa tuli silti 10 sekuntia. :o Ja Maisahan ei koskaan ole ylittänyt ihanneaikoja paitsi silloin jos virheitä on tullut paljon... Saatiin kuitenkin myös vitonen ihan oudosta kohtaa. En ehkä ohjannut Maisaa A:lle joka oli toiseksi viimeisenä esteenä melko suorassa linjassa puomilta ja Maisa tuli sen ohi! Tällaistakaan en ollut osannut odottaa, sillä ei Maisaa tarvitse esteille yleensä viedä tai ohjata tollaisissa tilanteissa mitenkään tarkasti.
No, mutta eipä se kovasti haitannut, sillä eihän siitä nollaa olisi kuitenkaan tullut hitauden takia. Eniten harmittaa Maisan hidastelussa se, että treeneissä se tekee tutuilla esteillä kontaktit jo ihan normaalisti. Ongelmaan on sis vaikea puuttua kun sitä ei tapahdu kuin vain kisoissa, joihin ei voi jäädä esim. namujen kanssa treenaamaan tms... Mutta ehkäpä se menee ohi ajan kanssa. Toivottavasti.
Tässä muutama kuva vielä kisoista. Vauhtia siis muuten riitti ihan hyvin, huomaa hyvistä ilmavaroista hypyillä =)
Kuvat Tiia H
torstai 22. toukokuuta 2008
Tarpeeton päivä!
Tänään oli ensimmäistä kertaa päivä, jolloin pentu ei tehnyt ainoatakaan tarvettaan sisälle. Siis vallan tarpeetonta menoa!
Äsken käytiin Fisun kanssa kahdestaan pieni remmilenkki, mukana oli iltaruokapapanat ja naksutin. Välillä pentu käveli oikein hienosti silmiin tuijottaen kun äkkäsi namujen tarkoituksen, mutta tietenkin suurin osa lenkistä meni haistellessa niinkuin pitääkin... :)
Lopuksi pidettiin pieni tottistuokio vielä pihassa ja voi miten pentu tykkäsi opiskella! Se on kyllä katsekontaktin oppinut tosi hyvin, sitä se tarjoaa koko ajan, sekä istuminen ja maahanmeno sujuvat jo hyvin.
Eilen agilitytreeneissä otettiin pari vauhdikasta luoksetuloa nakkien kanssa. Ja kyllä muuten oli vauhdikasta! Hallilla treenailtiin myös vähän noita tokojuttuja kun oli vähän häiriötekijöitä, mutta vauvahan toimi ihan yhtä hyvin kuin kotonakin. Ruoan vuoksi mitä vaan. (Voisi vaikka olla Fisun motto.. ;) )
Enää Fisulle ei ole ainakaan pihassa tullut tottelemattomuuskohtauksia, ettei se tulisi luokse, vaan tänäänkin harjoiteltiin moneen kertaan pihasta kaksistaan sisään tulemista. Nimittäin jos Maisa on mukana niin pentuhan tulee imussa, joten sitä täytyy harjoitella kaksin. Mutta hyvin siis sujui.
Välillä metsässä pentu on muka tulossa luokse, mutta juokseekin viime tipassa ohi. Tämä on kuulemma tuttua myös ainakin Riesa-siskolle. Mutta sitä harjoitellaan.
Yksi päivä kun pentu ei totellut luoksetulokäskyä, vein sen vessaan eristyksiin ajatuksena antaa sille pieni huomautus miten käyttäydytään. No, kun ei mitään WC:stä kuulunut (odotin itkua tms.) niin menin katsomaan mitä pentu puuhailee. Siellähän se vain nukkui ihan rauhassa, oli ilmeisesti todennut vessan erittäin hyväksi nukkumapaikaksi. Varsin tehoton rangastus siis. Hmmm....
Äsken käytiin Fisun kanssa kahdestaan pieni remmilenkki, mukana oli iltaruokapapanat ja naksutin. Välillä pentu käveli oikein hienosti silmiin tuijottaen kun äkkäsi namujen tarkoituksen, mutta tietenkin suurin osa lenkistä meni haistellessa niinkuin pitääkin... :)
Lopuksi pidettiin pieni tottistuokio vielä pihassa ja voi miten pentu tykkäsi opiskella! Se on kyllä katsekontaktin oppinut tosi hyvin, sitä se tarjoaa koko ajan, sekä istuminen ja maahanmeno sujuvat jo hyvin.
Eilen agilitytreeneissä otettiin pari vauhdikasta luoksetuloa nakkien kanssa. Ja kyllä muuten oli vauhdikasta! Hallilla treenailtiin myös vähän noita tokojuttuja kun oli vähän häiriötekijöitä, mutta vauvahan toimi ihan yhtä hyvin kuin kotonakin. Ruoan vuoksi mitä vaan. (Voisi vaikka olla Fisun motto.. ;) )
Enää Fisulle ei ole ainakaan pihassa tullut tottelemattomuuskohtauksia, ettei se tulisi luokse, vaan tänäänkin harjoiteltiin moneen kertaan pihasta kaksistaan sisään tulemista. Nimittäin jos Maisa on mukana niin pentuhan tulee imussa, joten sitä täytyy harjoitella kaksin. Mutta hyvin siis sujui.
Välillä metsässä pentu on muka tulossa luokse, mutta juokseekin viime tipassa ohi. Tämä on kuulemma tuttua myös ainakin Riesa-siskolle. Mutta sitä harjoitellaan.
Yksi päivä kun pentu ei totellut luoksetulokäskyä, vein sen vessaan eristyksiin ajatuksena antaa sille pieni huomautus miten käyttäydytään. No, kun ei mitään WC:stä kuulunut (odotin itkua tms.) niin menin katsomaan mitä pentu puuhailee. Siellähän se vain nukkui ihan rauhassa, oli ilmeisesti todennut vessan erittäin hyväksi nukkumapaikaksi. Varsin tehoton rangastus siis. Hmmm....
tiistai 20. toukokuuta 2008
Vauva kasvaa ja oppii
Fisu on saanut painoa taas kiitettävästi lisää. Tänään punnittuna se painoi 5,1kg. Siskot ovat ihan lähipäivinä painaneet 5,2 ja 5,6kg eli ilmeisesti Fisu on jäänyt painoissa vähän jälkeen, vaikka ruokahalu tuntuisi olevan kaikista suurin. :) Mutta voihan vaaoissakin olla pieniä eroja ja aika samoissa painoissahan tytöt tuntuvat liikkuvan..
Fisu on kyllä ihan välkky tapaus kunhan motivaatio on kohdallaan. Kotioloissa se tekee ihan mitä vain innoissaan kuivamuonankin toivossa, mutta esim. metsässä tuntuu olevan liikaa muuta kivempaa, jolloin eivät namutkaan aina jaksa kiinnostaa. Mutta tätä harjoitellaan ja ihan hyvinhän pentu kuitenkin tottelee.
Katsekontaktia ollaan treenailtu ja se sujuukin jo mallikkaasti. Myös istuminen on opittu ja maahanmenoa harjoitellaan. Kun Fisu odottaa ruokaansa, se istuu ja tuijottaa silmiin ihan ilman kehoitusta. Olen alkanut myös naksuttimeen ehdollistaa pentua, sen kanssa kun on niin helppo opettaa uudet liikkeet ja temput.
Pöydällä tutkittavana olemista harjoitellaan usein, vaikka Fisulla ei sen kanssa mitään ongelmaa ole ollutkaan. Ainoa, mistä se ei oikein tykkää on hampaiden katsominen, mutta saa luvan tottua siihen. Kynsien leikkuu on mennyt mukavasti, samoin korvien puhdistus, jota nyt olen silloin tällöin joutunut tekemään. Fisu myös viihtyy sylissä ihan hyvin ja tuntuu olevan helposti käsiteltävissä.
Koiria pentu nyt ei ole niin kamalasti tavannut kun kotoakin löytyy leikkikaveri. Tänään kuitenkin tavattiin taas Maisan "poikaystävät", mittelspitzit Carlos ja Frank. Fisu haisteli vähän poikia mutta ei tahtonut vielä leikkiä sen enempää. Yleensä se kuitenkin rohkaistuu kun se on jonkun koiran muutaman kerran tavannut. Esimerkiksi meidän agiryhmän russelipoika (1v) Rasmus on jo Fisulle mieluisa leikkikaveri, vaikka ensitapaamisella sitäkin vähän vierastettiin.
Kaikista ihmisistä Fisu tykkää aivan kamalasti. Ystävyyden se tosin osoittaa välillä aika rajusti, usein hampaiden avulla...
Huomenna taas agilityyn ja torstaina jälleen pentutokoon, mikä viime viikolla oli peruttu. Kiva päästä taas pennunkin kanssa ohjattuun tottikseen.
Fisu on kyllä ihan välkky tapaus kunhan motivaatio on kohdallaan. Kotioloissa se tekee ihan mitä vain innoissaan kuivamuonankin toivossa, mutta esim. metsässä tuntuu olevan liikaa muuta kivempaa, jolloin eivät namutkaan aina jaksa kiinnostaa. Mutta tätä harjoitellaan ja ihan hyvinhän pentu kuitenkin tottelee.
Katsekontaktia ollaan treenailtu ja se sujuukin jo mallikkaasti. Myös istuminen on opittu ja maahanmenoa harjoitellaan. Kun Fisu odottaa ruokaansa, se istuu ja tuijottaa silmiin ihan ilman kehoitusta. Olen alkanut myös naksuttimeen ehdollistaa pentua, sen kanssa kun on niin helppo opettaa uudet liikkeet ja temput.
Pöydällä tutkittavana olemista harjoitellaan usein, vaikka Fisulla ei sen kanssa mitään ongelmaa ole ollutkaan. Ainoa, mistä se ei oikein tykkää on hampaiden katsominen, mutta saa luvan tottua siihen. Kynsien leikkuu on mennyt mukavasti, samoin korvien puhdistus, jota nyt olen silloin tällöin joutunut tekemään. Fisu myös viihtyy sylissä ihan hyvin ja tuntuu olevan helposti käsiteltävissä.
Koiria pentu nyt ei ole niin kamalasti tavannut kun kotoakin löytyy leikkikaveri. Tänään kuitenkin tavattiin taas Maisan "poikaystävät", mittelspitzit Carlos ja Frank. Fisu haisteli vähän poikia mutta ei tahtonut vielä leikkiä sen enempää. Yleensä se kuitenkin rohkaistuu kun se on jonkun koiran muutaman kerran tavannut. Esimerkiksi meidän agiryhmän russelipoika (1v) Rasmus on jo Fisulle mieluisa leikkikaveri, vaikka ensitapaamisella sitäkin vähän vierastettiin.
Kaikista ihmisistä Fisu tykkää aivan kamalasti. Ystävyyden se tosin osoittaa välillä aika rajusti, usein hampaiden avulla...
Huomenna taas agilityyn ja torstaina jälleen pentutokoon, mikä viime viikolla oli peruttu. Kiva päästä taas pennunkin kanssa ohjattuun tottikseen.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Ja lisää kuvia...
Fisu sai tyylikkään paidan päälle. =) Kalastaja-Fisu näyttää ihan merimieheltä!
Tytöt levähdystauolla leikin välillä.
Fisu tykkää kovasti kantaa kaikkea suussaan. Se innostui muovikupista ja juoksi sen kanssa ympäriinsä tooosi ylpeänä.
Tytöt levähdystauolla leikin välillä.
Fisu tykkää kovasti kantaa kaikkea suussaan. Se innostui muovikupista ja juoksi sen kanssa ympäriinsä tooosi ylpeänä.
Kuvia tytöistä
Noniin, sain aikaiseksi ottaa taas vähän kuvia tytöistä.
Fisu on jo Maisaa vähän korkeampi, vaikkei se ehkä kuvista näykään. Se on kuitenkin vielä kevyempi vaikka oikeastaan näyttää aika tuhdilta. totuus sen koosta paljastuikin eilen kun tytöt kävivät vielä illalla painimassa märällä nurmella. Fisu lenteli taas ihan kuperkeikkaa ja oli pian ihan litimärkä. Märkänä se näyttikin ihan mielettömän pieneltä ja huomasin miten hoikka ja pikkuinen se todellisuudessa on. Pörröinen karva hämää siis aika lailla!
Tytöt yhdessä
Fisu
F lenkillä
'Siskokset' leikkii
Fisu ihan märkänä
Fisu on jo Maisaa vähän korkeampi, vaikkei se ehkä kuvista näykään. Se on kuitenkin vielä kevyempi vaikka oikeastaan näyttää aika tuhdilta. totuus sen koosta paljastuikin eilen kun tytöt kävivät vielä illalla painimassa märällä nurmella. Fisu lenteli taas ihan kuperkeikkaa ja oli pian ihan litimärkä. Märkänä se näyttikin ihan mielettömän pieneltä ja huomasin miten hoikka ja pikkuinen se todellisuudessa on. Pörröinen karva hämää siis aika lailla!
Tytöt yhdessä
Fisu
F lenkillä
'Siskokset' leikkii
Fisu ihan märkänä
lauantai 17. toukokuuta 2008
Toimelias viikko
Tällä viikolla on pentu ollut taas monenlaisessa mukana. Valitettavasti pentutottis oli tältä viikolta peruttu, mutta muuten keksimme paljon kaikenlaista puuhailtavaa.
Tiistaina ja torstaina oltiin agitreeneissä (meidän ryhmä sai kesäkaudeksi kakkosvuoron). Sen lisäksi käytiin taas kauppakeskus Sellossa ihmettelemässä suurta maailmaa, reissattiin bussilla ja lenkkeiltiin lähimetsissä.
Fisu on ollut kaikkialla oikein reipas. Sellossa se tietenkin hurmasi taas kaikki myyjät ja muutkin ja esiintyi oikein edukseen. Bussilla mentiin tällä kertaa ihan kaksistaan pennun kanssa. Menimme vain pari pysäkinväliä ja kävelimme kotiin. Vastaan tuli pyöräilijöitä, muutama koira ja paljon leikkiviä lapsia. Koirat ohitimme namun avulla ihan ok:sti (Fisu olisi tosin halunnut mennä kaikkia tervehtimään), pyöräilijöistä emme paljoa välittäneet ja muutamiin pikkulapsiin tutustuimme lähemmin. Fisu innostuu kovasti lapsista ja olisi mielellään tarttunut sormikkaisiin ja hihoihin kiinni...
Fisu on kasvanut ihan hirveästi, se on jo Maisaa korkeampi. Ruokahalu on vieläkin kohdallaan, kertaakaan ei ole pennun kuppiin jäänyt papanan papanaa. Maisankin kupin se käy vielä nuolemassa puhtaaksi kun isosisko on syönyt.
Fisu tuskin jää myöskään ihan pikkuiseksi. Olen nyt punninnut sitä kahdesti. 8,5 viikon iässä se painoi n. 3,5 kg, viikon päästä siitä oli paino lisääntynyt kilolla! Täytyykin huomenna taas punnita ipana.
Kynnet on nyt leikattu kolmesti ja jokainen kerta on mennyt hienosti. Pentu on ollut aina aika väsynyt, joten operaatio on sujunut helpolla. Olen aina palkinnut pennun nakilla, vaikka se sujuu muutenkin niin vaivattomasti, ettei lahjontaa edes tarvittaisi.
Pikkutytössä on kyllä energiaa ja pippurisuuttakin ihan riittämiin. Tytöt jaksavat vieläkin peuhata keskenään päivät pitkät ja leikit käyvät aina vain rajummiksi. Tänään nauroin ihan kippurassa kun tytsyt innostuivat pihassa hippaleikkiin. Silloin harvoin kun Maisa suostui olemaan hippa, oli pentu metrin välein maassa naamallaan. Fisu lensi kuperkeikkaa ja vauhtia riitti. Kun Maisa oli kiinniotettavana, ei pentu pysynyt ollenkaan mukana. Mutta kyllä niillä oli hauskaa!
Välillä pentu saa yhä riiviökohtauksia ja hyppii vasten yrittäen purra vaatteita. Nykyisin kuitenkin yksi muistutus riittää rauhoittamaan riiviön. Välillä korvat katoavat ihan täysin eikä pentu tahdo tulla luokse mielenkiintoisempien asioiden parista. Mutta yleensä se tulee mielellään mukana, etenkin kun sitä muistaa lahjoa tarpeeksi. ;)
Kun on ruoka-aika, Fisu osaa jo istua nätisti ruokakupin toivossa. Se tuijottaa tiukasti silmiin ja on niiiin lutusen näköinen että! Täytyykin ottaa siitä taas uusia kuvia. Neiti kasvaa niin nopeasti, että täytyy muistaa ikuistaa hetket kun se vielä on niin pieni ja suloinen.
Vähän unisena ja juuri heränneenä se on kaikista ihanimmillaan. Se suukottaa ja tuhisee sylissä. Pian kuitenkin vaihtuvat pusut hampailuiksi ja muistan taas minkälainen tapaus Fisu todellisuudessa on...
Tiistaina ja torstaina oltiin agitreeneissä (meidän ryhmä sai kesäkaudeksi kakkosvuoron). Sen lisäksi käytiin taas kauppakeskus Sellossa ihmettelemässä suurta maailmaa, reissattiin bussilla ja lenkkeiltiin lähimetsissä.
Fisu on ollut kaikkialla oikein reipas. Sellossa se tietenkin hurmasi taas kaikki myyjät ja muutkin ja esiintyi oikein edukseen. Bussilla mentiin tällä kertaa ihan kaksistaan pennun kanssa. Menimme vain pari pysäkinväliä ja kävelimme kotiin. Vastaan tuli pyöräilijöitä, muutama koira ja paljon leikkiviä lapsia. Koirat ohitimme namun avulla ihan ok:sti (Fisu olisi tosin halunnut mennä kaikkia tervehtimään), pyöräilijöistä emme paljoa välittäneet ja muutamiin pikkulapsiin tutustuimme lähemmin. Fisu innostuu kovasti lapsista ja olisi mielellään tarttunut sormikkaisiin ja hihoihin kiinni...
Fisu on kasvanut ihan hirveästi, se on jo Maisaa korkeampi. Ruokahalu on vieläkin kohdallaan, kertaakaan ei ole pennun kuppiin jäänyt papanan papanaa. Maisankin kupin se käy vielä nuolemassa puhtaaksi kun isosisko on syönyt.
Fisu tuskin jää myöskään ihan pikkuiseksi. Olen nyt punninnut sitä kahdesti. 8,5 viikon iässä se painoi n. 3,5 kg, viikon päästä siitä oli paino lisääntynyt kilolla! Täytyykin huomenna taas punnita ipana.
Kynnet on nyt leikattu kolmesti ja jokainen kerta on mennyt hienosti. Pentu on ollut aina aika väsynyt, joten operaatio on sujunut helpolla. Olen aina palkinnut pennun nakilla, vaikka se sujuu muutenkin niin vaivattomasti, ettei lahjontaa edes tarvittaisi.
Pikkutytössä on kyllä energiaa ja pippurisuuttakin ihan riittämiin. Tytöt jaksavat vieläkin peuhata keskenään päivät pitkät ja leikit käyvät aina vain rajummiksi. Tänään nauroin ihan kippurassa kun tytsyt innostuivat pihassa hippaleikkiin. Silloin harvoin kun Maisa suostui olemaan hippa, oli pentu metrin välein maassa naamallaan. Fisu lensi kuperkeikkaa ja vauhtia riitti. Kun Maisa oli kiinniotettavana, ei pentu pysynyt ollenkaan mukana. Mutta kyllä niillä oli hauskaa!
Välillä pentu saa yhä riiviökohtauksia ja hyppii vasten yrittäen purra vaatteita. Nykyisin kuitenkin yksi muistutus riittää rauhoittamaan riiviön. Välillä korvat katoavat ihan täysin eikä pentu tahdo tulla luokse mielenkiintoisempien asioiden parista. Mutta yleensä se tulee mielellään mukana, etenkin kun sitä muistaa lahjoa tarpeeksi. ;)
Kun on ruoka-aika, Fisu osaa jo istua nätisti ruokakupin toivossa. Se tuijottaa tiukasti silmiin ja on niiiin lutusen näköinen että! Täytyykin ottaa siitä taas uusia kuvia. Neiti kasvaa niin nopeasti, että täytyy muistaa ikuistaa hetket kun se vielä on niin pieni ja suloinen.
Vähän unisena ja juuri heränneenä se on kaikista ihanimmillaan. Se suukottaa ja tuhisee sylissä. Pian kuitenkin vaihtuvat pusut hampailuiksi ja muistan taas minkälainen tapaus Fisu todellisuudessa on...
maanantai 12. toukokuuta 2008
Vauva matkailee
Viikonloppuna oli Fisulla taas uusia ihmetyksen aiheita. Se oli ekaa kertaa mukana agilitykisoissa ja sukuloimassa. Se oli siis Vantaalla ja Hollolassa katselemassa kilpailuja. Automatkat sujuivat hyvin, pahoinvoinnista ei tietoakaan ja pentu nukkui oikeastaan kaikki matkat.
Pentu oli mukana Lahdessa serkuilla sekä Helsingissä isovanhemmilla (äitienpäivää viettämässä....). Kaikki tietysti pitivät vauvasta kovin paljon. Ja samoin vauva piti kaikista kovin paljon. Se oli mukava ja reipas seuralainen. Kisoissa se tarkkaili koiria ja ihmisiä kiinnostuneena, eikä ollut yhtään peloissaan.
Hauskaa oli olla pennun kanssa reissussa, se oli kuin kokenut matkailija. Fisu vaikuttaa todella sopeutuvaiselta. :)
Pentu oli mukana Lahdessa serkuilla sekä Helsingissä isovanhemmilla (äitienpäivää viettämässä....). Kaikki tietysti pitivät vauvasta kovin paljon. Ja samoin vauva piti kaikista kovin paljon. Se oli mukava ja reipas seuralainen. Kisoissa se tarkkaili koiria ja ihmisiä kiinnostuneena, eikä ollut yhtään peloissaan.
Hauskaa oli olla pennun kanssa reissussa, se oli kuin kokenut matkailija. Fisu vaikuttaa todella sopeutuvaiselta. :)
Katastrofaalinen kisaviikonloppu
Tämän viikonlopun agilityt menivät niin pieleen kuin vaan voi mennä. Tapahtui jotain niin outoa, että vieläkin ihmetyttää. Tuloksina HYL + HYL, mikä nyt ei ihan katastrofi tietenkään olisi, mutta se mistä hyllyt johtuivat oli käsittämättömän mystistä.
Lauantaina HSKH:n kisoissa ennen meidän starttia päätin ottaa kerran A:n ihan muistuttaakseni Maisaa kontakteista. A:n alastulolta maahan osuessaan Maisa vinkaisi ja oli sen jälkeen vähän outona. Katselin vähän aikaa miten se kävelee. Ei ontunut, eikä osoittanut mitään merkkejä kivusta tms. Oli myös ihan yhtä innokas kun leikitin sitä. Maisa on yliherkkä kivulle ja ikävyyksille, joten se olisi näyttänyt jos johonkin sattuisi.
Ajattelin sitten tehdä puomin kerran, ettei sille jäisi traumoja kontateja kohtaan. Järkytyksekseni se ei suostunut tekemään puomia ollenkaan. Se hiipi ylösmenon puoliväliin ja päätin nostaa sen pois. Se oli siis aivan kauhuissaan.
Menin kuitenkin rataan tutustumiseen ja toivoin parasta. Oikeastaan kuitenkin tiesin jo, ettei radasta tulisi yhtään mitään. Kaipa tässä vaiheessa jo koiransa tuntee. Viidentenä esteenä oleva puomi oli siis meidän suorituksen loppu. Maisa uskaltautui yläosalle asti kovin hitaasti enkä viitsinyt kiusata sitä enää enempää. Jäi siis meidän kisailut lyhyeen. Kaikista eniten harmittaa juuri tällaiset asiat mille ei itse mahda mitään. Olisi helpompi, jos itse ohjaisi esim. koiraa väärin ja ottaisi siitä hyllyn. Mutta kun on ihan neuvoton mitä tehdä, se turhauttaa hirveän paljon.
Tämän jälkeen olisin varmaan ollut ihan valmis lopettamaan koko harrastuksen, mutta Annika ja Krista onneksi jaksoivat kannustaa. Annika meni Maisan kanssa treenaamaan vielä puomia, mikä onnistui jotenkuten. Huomasin, että treenipuomi, jolla olin Maisan kanssa ennen kisaa harjoitellut, oli melko hutera ja liikkui vähän ylösalas koiran sitä suorittaessa. Todennäköisesti se oli siis syynä Maisan paniikkikohtaukseen. A:n se suoritti jo lähes normaalisti, joten ihmeellinen käytös ei varmaankaan johtunut säikähdyksestä A:lla.
Menin vielä illalla myöhään Purinalle treenaamaan kontakteja muutaman kerran. Parin toiston jälkeen Maisa teki ne lähes normaalilla nopeudella, mutta tietenkin omat tutut esteet ovat vähän eri asia kuin muut. Selvästi Maisalle ero on todella suuri.
Päätin siis kuitenkin lähteä Hollolan kisoihin, vaikka olin jo miettinyt jättäväni ne väliin.
Tänään Hollolassa Maisa teki kontaktit ihan ok:sti. Oli se puomilla yhä varuillaan ja teki sen melko hitaasti, mutta teki kuitenkin. Saimme kuitenkin hyllyn, sillä Maisa hyppäsi yhden hypyn takaisinpäin. Kokeilin takaaleikkausta ja ilmeisesti ohjasin huonosti sen jälkeen. No, eipä sillä niin väliä, koska hidastelut puomilla ja keinulla olisivat ehkä kuitenkin menneet yliajalle.
Viikonlopun saldona siis kaksi hyllyä ja ihan kamalimmat kisakokemukset tähän mennessä. Olen niin tavoitteellinen ja kilpailuhenkinen, että tällaiset vastoinkäymiset ottavat tosi koville. Päätinkin antaa Maisalle vähän taukoa agilitysta ja otan tistaina treeneihin vauvan mukaan. Ehkä sitten kulkee taas paremmin kun saa vähän hengähtää välissä. On varmaan parempi, etten ala vaatia Maisalta liikoja ja saa sitä ahdistumaan ihan täysin.
Selkeästi huomaa, että Maisa todella on hermorakenteeltaan pehmeä. Se ei pääse ikävyyksistä ylitse kovin helpolla, vaan muistaa asiat liiankin pitkään ja vahvasti. Se on harmi, sillä Maisassa olisi muuten ollut potentiaalia tänäkin viikonloppuna vaikka mihin.
Mutta nyt täytyy taas aloittaa tehotreenit kontakteilla. Ei tässä muu auta kuin jatkaa treenaamista. Kunhan ensin annan Maisan vähän levähtää.
Lauantaina HSKH:n kisoissa ennen meidän starttia päätin ottaa kerran A:n ihan muistuttaakseni Maisaa kontakteista. A:n alastulolta maahan osuessaan Maisa vinkaisi ja oli sen jälkeen vähän outona. Katselin vähän aikaa miten se kävelee. Ei ontunut, eikä osoittanut mitään merkkejä kivusta tms. Oli myös ihan yhtä innokas kun leikitin sitä. Maisa on yliherkkä kivulle ja ikävyyksille, joten se olisi näyttänyt jos johonkin sattuisi.
Ajattelin sitten tehdä puomin kerran, ettei sille jäisi traumoja kontateja kohtaan. Järkytyksekseni se ei suostunut tekemään puomia ollenkaan. Se hiipi ylösmenon puoliväliin ja päätin nostaa sen pois. Se oli siis aivan kauhuissaan.
Menin kuitenkin rataan tutustumiseen ja toivoin parasta. Oikeastaan kuitenkin tiesin jo, ettei radasta tulisi yhtään mitään. Kaipa tässä vaiheessa jo koiransa tuntee. Viidentenä esteenä oleva puomi oli siis meidän suorituksen loppu. Maisa uskaltautui yläosalle asti kovin hitaasti enkä viitsinyt kiusata sitä enää enempää. Jäi siis meidän kisailut lyhyeen. Kaikista eniten harmittaa juuri tällaiset asiat mille ei itse mahda mitään. Olisi helpompi, jos itse ohjaisi esim. koiraa väärin ja ottaisi siitä hyllyn. Mutta kun on ihan neuvoton mitä tehdä, se turhauttaa hirveän paljon.
Tämän jälkeen olisin varmaan ollut ihan valmis lopettamaan koko harrastuksen, mutta Annika ja Krista onneksi jaksoivat kannustaa. Annika meni Maisan kanssa treenaamaan vielä puomia, mikä onnistui jotenkuten. Huomasin, että treenipuomi, jolla olin Maisan kanssa ennen kisaa harjoitellut, oli melko hutera ja liikkui vähän ylösalas koiran sitä suorittaessa. Todennäköisesti se oli siis syynä Maisan paniikkikohtaukseen. A:n se suoritti jo lähes normaalisti, joten ihmeellinen käytös ei varmaankaan johtunut säikähdyksestä A:lla.
Menin vielä illalla myöhään Purinalle treenaamaan kontakteja muutaman kerran. Parin toiston jälkeen Maisa teki ne lähes normaalilla nopeudella, mutta tietenkin omat tutut esteet ovat vähän eri asia kuin muut. Selvästi Maisalle ero on todella suuri.
Päätin siis kuitenkin lähteä Hollolan kisoihin, vaikka olin jo miettinyt jättäväni ne väliin.
Tänään Hollolassa Maisa teki kontaktit ihan ok:sti. Oli se puomilla yhä varuillaan ja teki sen melko hitaasti, mutta teki kuitenkin. Saimme kuitenkin hyllyn, sillä Maisa hyppäsi yhden hypyn takaisinpäin. Kokeilin takaaleikkausta ja ilmeisesti ohjasin huonosti sen jälkeen. No, eipä sillä niin väliä, koska hidastelut puomilla ja keinulla olisivat ehkä kuitenkin menneet yliajalle.
Viikonlopun saldona siis kaksi hyllyä ja ihan kamalimmat kisakokemukset tähän mennessä. Olen niin tavoitteellinen ja kilpailuhenkinen, että tällaiset vastoinkäymiset ottavat tosi koville. Päätinkin antaa Maisalle vähän taukoa agilitysta ja otan tistaina treeneihin vauvan mukaan. Ehkä sitten kulkee taas paremmin kun saa vähän hengähtää välissä. On varmaan parempi, etten ala vaatia Maisalta liikoja ja saa sitä ahdistumaan ihan täysin.
Selkeästi huomaa, että Maisa todella on hermorakenteeltaan pehmeä. Se ei pääse ikävyyksistä ylitse kovin helpolla, vaan muistaa asiat liiankin pitkään ja vahvasti. Se on harmi, sillä Maisassa olisi muuten ollut potentiaalia tänäkin viikonloppuna vaikka mihin.
Mutta nyt täytyy taas aloittaa tehotreenit kontakteilla. Ei tässä muu auta kuin jatkaa treenaamista. Kunhan ensin annan Maisan vähän levähtää.
lauantai 10. toukokuuta 2008
Keväisellä lenkillä
Tänään lähdin molempien tyttöjen kanssa kunnon lenkille. Pentu ei tietenkään vielä jaksa kovin pitkiä matkoja kävellä, joten otin sille repun mukaan. Lähdimme metsään ja koirat saivat tietysti olla vapaina. Välillä pidin pentua repussa ja sitten kohta se sai taas kävellä ihan itse. Suunnistimme hevostalleille ajatuksena näyttää Fisulle heppoja ekaa kertaa.
Kun tulimme talleille, oli pihassa yksi hevonen harjattavana. Pentu ei joko huomannut hevosta tai sitten ei vain välittänyt siitä, mutta joka tapauksessa se meni noin metrin päähän pollesta tervehtimään tyttöjä, jotka heppaa harjasivat (/sukivat tms.?). Fisu olisi mielellään mennyt seurustelemaan kaikkien tallilla olevien tyttöjen kanssa, mutta hihna esti pennun aikeet ikävästi. Se sai kuitenkin mutamaa ihmistä tervehtiä ja oli tietenkin heistä kovin innostunut.
Olimme jo lähdössä jatkamaan matkaa kun huomasin, että tallista rupesi tulemaan hevosia ulos enemmänkin. Jäimme siis pihan laidalle katselemaan ja pentu tuijotti niitä kovin tarkkaavaisena. Otin sen syliin, kun huomasin, että sitä vähän jännitti. Hepat kävelivät meistä pois päin, mutta niistä tuli tietenkin jonkin verran ääntä, kun kaviot kopisivat kivetykseen. Pentu oli kuitenkin melko rauhallisena ja lähdimme sitten kotiinpäin.
Tallien pelloilla koirat juoksentelivat innoissaan, mutta sen jälkeen pentu oli loppumatkan melkein kokonaan repussa, vaikka olisi varmaan jaksanutkin vielä kävellä. Matkalla kotiin törmäsimme vielä Maisan Fanny-siskoon, jolla oli juuri juoksu meneillään. Fannyn hormonit hyrräsivät ja se oli pennusta aika innoissaan. Fisu ei kuitenkaan oikein ymmärtänyt sen juttuja...
Pentu sai sitten kävellä kotiin asti ja kotona uni maistuikin hyvin. Olimme reilun tunnin matkassa, josta Fisu käveli itse noin puolet. On vähän vaikea arvioida, miten paljon sen antaa itse kävellä, kun se ei koskaan näytä västymyksen merkkejä. On kuitenkin ihan kiva ottaa se välillä mukaan vähän pidemmällekin niin se näkee uusia maisemia ja muutenkin tottuu monenlaisiin juttuihin.
Kun tulimme talleille, oli pihassa yksi hevonen harjattavana. Pentu ei joko huomannut hevosta tai sitten ei vain välittänyt siitä, mutta joka tapauksessa se meni noin metrin päähän pollesta tervehtimään tyttöjä, jotka heppaa harjasivat (/sukivat tms.?). Fisu olisi mielellään mennyt seurustelemaan kaikkien tallilla olevien tyttöjen kanssa, mutta hihna esti pennun aikeet ikävästi. Se sai kuitenkin mutamaa ihmistä tervehtiä ja oli tietenkin heistä kovin innostunut.
Olimme jo lähdössä jatkamaan matkaa kun huomasin, että tallista rupesi tulemaan hevosia ulos enemmänkin. Jäimme siis pihan laidalle katselemaan ja pentu tuijotti niitä kovin tarkkaavaisena. Otin sen syliin, kun huomasin, että sitä vähän jännitti. Hepat kävelivät meistä pois päin, mutta niistä tuli tietenkin jonkin verran ääntä, kun kaviot kopisivat kivetykseen. Pentu oli kuitenkin melko rauhallisena ja lähdimme sitten kotiinpäin.
Tallien pelloilla koirat juoksentelivat innoissaan, mutta sen jälkeen pentu oli loppumatkan melkein kokonaan repussa, vaikka olisi varmaan jaksanutkin vielä kävellä. Matkalla kotiin törmäsimme vielä Maisan Fanny-siskoon, jolla oli juuri juoksu meneillään. Fannyn hormonit hyrräsivät ja se oli pennusta aika innoissaan. Fisu ei kuitenkaan oikein ymmärtänyt sen juttuja...
Pentu sai sitten kävellä kotiin asti ja kotona uni maistuikin hyvin. Olimme reilun tunnin matkassa, josta Fisu käveli itse noin puolet. On vähän vaikea arvioida, miten paljon sen antaa itse kävellä, kun se ei koskaan näytä västymyksen merkkejä. On kuitenkin ihan kiva ottaa se välillä mukaan vähän pidemmällekin niin se näkee uusia maisemia ja muutenkin tottuu monenlaisiin juttuihin.
Vauvatreeneissä
Eilen oltiin ensimmäistä kertaa pennun kanssa "tottelevaisuus"treeneissä. Mitkään vakavat tokotreenithän ne eivät tietenkään olleet, mutta ihan hyvähän se on pennun kanssa käydä jotain yhdessä puuhailemassa muiden koirien seassa. Paikalla oli muutama pumivauva (Fisua viikon vanhempia) sekä aikuisiakin koiria, mutta treenit oli jaettu erikseen pennuille ja sitten vähän varttuneemmille.
Fisu sai vähän tutustua muihin vauvakerholaisiin ennen varsinaisen treenin aloittamista. Se haisteli pumeja, muttei ollut niistä kovin kiinnostunut. Pumipennut olivat sisaruksia ja leikkivät keskenään aika rajusti, joten Fisu jäi vähän ulkopuolelle.
Sitten alkoi treeni. Aloitimme rauhoittumisella ja syöttämällä koiralle namuja vasemmalla puolella. Fisu oli namuista innoissaan (koskapa se ei olisi...) ja tämä harjoitus oli meille siis oikein mieleinen. Seuraavaksi leikimme pentujemme kanssa. Leluna mulla oli vanha sukka, mikä oli sopivan pehmeä, joustava ja kevyt pennun revittäväksi. Fisu leikki riehakkaasti, sitä ei tarvinnut erikseen sytytellä repimisleikkiin, vaan intoa riitti jo omasta takaa. Annoin pennun voittaa 'taistelun' aina välillä ja heitin lelua välillä kauemmas. Fisu tajusi fiksuna tuoda lelun takaisin.
Leikkimisen jälkeen oli vuorossa istumisen opettelua. Fisu osaa jo istua (ainoa, mitä se oikeastaan osaa), joten kokeilin sitä eri paikoissa, sivulla, toisella sivulla, edessä ym. Istumiset sujuivat ihan hyvin ja pentu jaksoi keskittyä todella hienosti.
Seuraavana oli kontaktiharjoitus. Olin kyykyssä ja pidin namuja selän takana. Se oli selvästi huono asento, sillä Fisu olisi mieluummin vain lähtenyt etsimään namuja kuin tuijottanut minua. Kyllä se välillä myös vilkuili silmiini ja silloin tietenkin palkkasin. Seuraavaksi kokeilimme kontaktin saamista liikkeessä. Fisu oli niin kiinnostunut ympärillä olevista muista koirista ja ihmisistä, etten oikein saanut sitä katsomaan itseäni. No, eipä se haitannut kun vasta ekaa kertaa oltiin yleensäkään mitään harjoittelemassa.
Lopuksi tajusin, että kun seison paikallani, Fisu ottaa luonnostaan todella hyvin kontaktia (silloin kun ei juuri keskity muuhun, kuitenkin aika usein). Se käy kotonakin usein eteeni istumaan ja vain tuijottelee silmiin, mikä on välillä tosi huvittavaa. Palkkasin sitä treenien lopuksi paljon tästä toiminnosta ja nyt tiedän käyttää sitä hyödyksi jatkossa katsekontaktin opettelussa.
Kotiläksyksi saimme leikkimistä ja kontaktin harjoittelua. Etenkin kontaktia aion pennun kanssa treenailla, leikkiminen on sille muutenkin niin mieluisaa, ettei sitä tarvitse ihan mielettömästi erikseen harjoitella tai korostaa. Treenit olivat kyllä tosi kivat ja vauvojen osaamiseen nähden juuri sopivan "haastavat" (=tosi helpot :) ). On myös hauskaa, että siellä on muitakin pikkupentuja, jolloin harjoitukset on helpompi saada kaikille sopiviksi. Ensi vikolla siis uudestaan treenailemaan.
Fisu sai vähän tutustua muihin vauvakerholaisiin ennen varsinaisen treenin aloittamista. Se haisteli pumeja, muttei ollut niistä kovin kiinnostunut. Pumipennut olivat sisaruksia ja leikkivät keskenään aika rajusti, joten Fisu jäi vähän ulkopuolelle.
Sitten alkoi treeni. Aloitimme rauhoittumisella ja syöttämällä koiralle namuja vasemmalla puolella. Fisu oli namuista innoissaan (koskapa se ei olisi...) ja tämä harjoitus oli meille siis oikein mieleinen. Seuraavaksi leikimme pentujemme kanssa. Leluna mulla oli vanha sukka, mikä oli sopivan pehmeä, joustava ja kevyt pennun revittäväksi. Fisu leikki riehakkaasti, sitä ei tarvinnut erikseen sytytellä repimisleikkiin, vaan intoa riitti jo omasta takaa. Annoin pennun voittaa 'taistelun' aina välillä ja heitin lelua välillä kauemmas. Fisu tajusi fiksuna tuoda lelun takaisin.
Leikkimisen jälkeen oli vuorossa istumisen opettelua. Fisu osaa jo istua (ainoa, mitä se oikeastaan osaa), joten kokeilin sitä eri paikoissa, sivulla, toisella sivulla, edessä ym. Istumiset sujuivat ihan hyvin ja pentu jaksoi keskittyä todella hienosti.
Seuraavana oli kontaktiharjoitus. Olin kyykyssä ja pidin namuja selän takana. Se oli selvästi huono asento, sillä Fisu olisi mieluummin vain lähtenyt etsimään namuja kuin tuijottanut minua. Kyllä se välillä myös vilkuili silmiini ja silloin tietenkin palkkasin. Seuraavaksi kokeilimme kontaktin saamista liikkeessä. Fisu oli niin kiinnostunut ympärillä olevista muista koirista ja ihmisistä, etten oikein saanut sitä katsomaan itseäni. No, eipä se haitannut kun vasta ekaa kertaa oltiin yleensäkään mitään harjoittelemassa.
Lopuksi tajusin, että kun seison paikallani, Fisu ottaa luonnostaan todella hyvin kontaktia (silloin kun ei juuri keskity muuhun, kuitenkin aika usein). Se käy kotonakin usein eteeni istumaan ja vain tuijottelee silmiin, mikä on välillä tosi huvittavaa. Palkkasin sitä treenien lopuksi paljon tästä toiminnosta ja nyt tiedän käyttää sitä hyödyksi jatkossa katsekontaktin opettelussa.
Kotiläksyksi saimme leikkimistä ja kontaktin harjoittelua. Etenkin kontaktia aion pennun kanssa treenailla, leikkiminen on sille muutenkin niin mieluisaa, ettei sitä tarvitse ihan mielettömästi erikseen harjoitella tai korostaa. Treenit olivat kyllä tosi kivat ja vauvojen osaamiseen nähden juuri sopivan "haastavat" (=tosi helpot :) ). On myös hauskaa, että siellä on muitakin pikkupentuja, jolloin harjoitukset on helpompi saada kaikille sopiviksi. Ensi vikolla siis uudestaan treenailemaan.
torstai 8. toukokuuta 2008
Liikenteessä
Tänään oltiin ensimmäistä kertaa pennun kanssa bussissa. Otin molemmat tytöt mukaan ja lähdimme pysäkille. Otin pennun syliin kun bussi tuli kohdalle. Sitä vähän jännitti iso ja äänekäs kulkuneuvo, mutta kun mentiin sisään se oli ihan rauhassa. Pidin sitä hetken sylissä ja päästin sitten lattialle. Se alkoi heti tutkia bussia ja maistelikin vähän lattian muttereita tms. Ei siis ollut mitään jännittyneisyyttä nähtävissä.
Jäimme pian pois kyydistä ja kävelimme metsän läpi takaisin kotiin. Pentu olisi varmaan jaksanut, mutten antanut sen kävellä ihan koko matkaa itse. Laitoin sen hetkeksi reppuun ja se oli ihan kuin vauva kantolaukussaan. Se oli yllättävän rauhallisena repussa, eikä protestoinut ollenkaan. Kiltti tyttö.
Myöhemmin kävin vielä pennun kanssa kahdestaan pienellä kävelyllä. Jäimme naapurin koirien kanssa seurustelemaan, joten kävely todella jäi lyhyeksi. =) Nyt Fisu uskalsi jo tehdä tuttavuutta aidan takana olevien isojen kavereiden kanssa. Se olisi halunnut leikkiäkin sekarotuisen Ninnun (1v.) kanssa. Varmasti se joskus pääseekin vielä sen kanssa riehumaan, kun saa vähän kokoa vielä lisää. Ninnu on vielä sen verran riehakas, että kokoero on vielä hieman liian suuri. Ääntä Fisu käyttää melko paljon. Nytkin se haukkui koirille jo aika vakuuttavan oloisena. Myös Maisalle se haukkuu useinkin, esim. silloin kun Maisa saa ruokansa ensin ja pentu kommentoi miten väärin se on.
Eilen pentu sai ensimmäisen tottelemattomuuskohtauksen. Olimme menossa sisään, mutta Fisu päättikin lähteä juoksemaan takapihalle. Kun menin sitä hakemaan, se vain juoksi ympärilläni ihan ärsyttääkseen. Kun se lopulta pysähtyi, nappasin sen hieman kovakouraisesti syliin ja kannoin sisään. En tiedä, luuliko se mun olevan leikissä mukana, mutta ärsyttävää se joka tapauksessa oli. Tänään kuitenkin luoksetulot sujuivat oikein mallikkaasti.
Jäimme pian pois kyydistä ja kävelimme metsän läpi takaisin kotiin. Pentu olisi varmaan jaksanut, mutten antanut sen kävellä ihan koko matkaa itse. Laitoin sen hetkeksi reppuun ja se oli ihan kuin vauva kantolaukussaan. Se oli yllättävän rauhallisena repussa, eikä protestoinut ollenkaan. Kiltti tyttö.
Myöhemmin kävin vielä pennun kanssa kahdestaan pienellä kävelyllä. Jäimme naapurin koirien kanssa seurustelemaan, joten kävely todella jäi lyhyeksi. =) Nyt Fisu uskalsi jo tehdä tuttavuutta aidan takana olevien isojen kavereiden kanssa. Se olisi halunnut leikkiäkin sekarotuisen Ninnun (1v.) kanssa. Varmasti se joskus pääseekin vielä sen kanssa riehumaan, kun saa vähän kokoa vielä lisää. Ninnu on vielä sen verran riehakas, että kokoero on vielä hieman liian suuri. Ääntä Fisu käyttää melko paljon. Nytkin se haukkui koirille jo aika vakuuttavan oloisena. Myös Maisalle se haukkuu useinkin, esim. silloin kun Maisa saa ruokansa ensin ja pentu kommentoi miten väärin se on.
Eilen pentu sai ensimmäisen tottelemattomuuskohtauksen. Olimme menossa sisään, mutta Fisu päättikin lähteä juoksemaan takapihalle. Kun menin sitä hakemaan, se vain juoksi ympärilläni ihan ärsyttääkseen. Kun se lopulta pysähtyi, nappasin sen hieman kovakouraisesti syliin ja kannoin sisään. En tiedä, luuliko se mun olevan leikissä mukana, mutta ärsyttävää se joka tapauksessa oli. Tänään kuitenkin luoksetulot sujuivat oikein mallikkaasti.
Agiliitämässä
Eilen otin taas pennun mukaan Maisan agitreenihin.
Olimme taas ulkokentällä, jossa ääniä riitti ihan kiitettävästi. Alkuun pentu vähän ihmetteli muiden haukkua, mutta tosi pian tottui huutoon ja oli ihan rauhassa. Pentu oli viime kertaista vieläkin reippaampi, nyt uskaltautui jo leikkimään muutaman koiran kanssa ja katseli rentona muiden menoa.
Treenit olivat oikein kivat ja hyödylliset. Teimme muutaman lyhyehkön radan ja treenasimme lentävää lähtöä. Maisalle toimi yllättävän hyvin suoraan radalle lähteminen, vauhtia oli heti alusta alkaen tosi hyvin ja intoa riitti. Etenkin radoilla, missä ei ole alussa niin kiire että tarvitsisi ottaa koiraan etumatkaa voisi meillä toimia lentävä lähtö todella hyvin. Jos itse odotan koiraa lähes paikallaan, jää vauhti usein hitaaksi. Teimme myös takaaleikkauksia, jotka onnistuivat Maisalla tosi hyvin, ja joista kuitenkin oli mulle todella hyötyä. Muutamassa kohtaa, olin alussa ajatellut, ettei takaaleikkaus olisi ollenkaan fiksu vaihtoehto, mutta kun sitä kokeili, se toimikin hirmuisen hyvin. Ei pitäisi siis kangistua kaavoihinsa, vaan kokeilla uutta. Tämä treeni avasi silmiä hyvin.
Toisella radalla tuli takaaleikkaus puomin kohdalla, mikä sujui myös hyvin. Ulkopuomi oli vähän huterampaa tekoa kuin sisällä olevat, mikä sai Maisan ihmettelemään. Puomi piti ääntä ja vähän heilui, joten Maisa hidasteli jonkun verran. Kokeilin myös kepeillä takaaleikkausta, mikä onnistui muutaman kokeilun jälkeen ihan hyvin. Hyödylliset treenit siis. Otin kontakteja vain muutaman onnistuneen suorituksen verran. En jaksa niitä enää hinkata kun kisoissa näyttää tilanne olevan aina se sama.
Kepeillä mun pitäisi treenata oman etäisyyden lisäämistä koiraan sivuttaissuunnassa. Olen itse jähmettynyt liikaa siihen vierellä kulkemiseen, Maisa ei niinkään mua siinä tarvitse. Nyt se jätti monta kertaa vikan välin pujottelematta, mikä otti ihan hirveästi päähän. Ja kaikista rasittavinta on kun se tietää tehneensä väärin ja joudun korjaamaan, sen vauhti katoaa ihan olemattomaksi. Se ei oikein kestä montaa toistoa ilman palkkaa.
Mutta kaiken kaikkiaan treenit olivat tosi hyvät. Lopuksi lähdettiin russeleiden, Rasmuksen ja Miinan, kanssa pienele kävelylle. Fisu leikki innoissaan ja tykkäsi uusista kamuistaan. Moni vastaantulijakin huomasi pennun ja ihastelijoita ritti vähän liikaakin...
Olimme taas ulkokentällä, jossa ääniä riitti ihan kiitettävästi. Alkuun pentu vähän ihmetteli muiden haukkua, mutta tosi pian tottui huutoon ja oli ihan rauhassa. Pentu oli viime kertaista vieläkin reippaampi, nyt uskaltautui jo leikkimään muutaman koiran kanssa ja katseli rentona muiden menoa.
Treenit olivat oikein kivat ja hyödylliset. Teimme muutaman lyhyehkön radan ja treenasimme lentävää lähtöä. Maisalle toimi yllättävän hyvin suoraan radalle lähteminen, vauhtia oli heti alusta alkaen tosi hyvin ja intoa riitti. Etenkin radoilla, missä ei ole alussa niin kiire että tarvitsisi ottaa koiraan etumatkaa voisi meillä toimia lentävä lähtö todella hyvin. Jos itse odotan koiraa lähes paikallaan, jää vauhti usein hitaaksi. Teimme myös takaaleikkauksia, jotka onnistuivat Maisalla tosi hyvin, ja joista kuitenkin oli mulle todella hyötyä. Muutamassa kohtaa, olin alussa ajatellut, ettei takaaleikkaus olisi ollenkaan fiksu vaihtoehto, mutta kun sitä kokeili, se toimikin hirmuisen hyvin. Ei pitäisi siis kangistua kaavoihinsa, vaan kokeilla uutta. Tämä treeni avasi silmiä hyvin.
Toisella radalla tuli takaaleikkaus puomin kohdalla, mikä sujui myös hyvin. Ulkopuomi oli vähän huterampaa tekoa kuin sisällä olevat, mikä sai Maisan ihmettelemään. Puomi piti ääntä ja vähän heilui, joten Maisa hidasteli jonkun verran. Kokeilin myös kepeillä takaaleikkausta, mikä onnistui muutaman kokeilun jälkeen ihan hyvin. Hyödylliset treenit siis. Otin kontakteja vain muutaman onnistuneen suorituksen verran. En jaksa niitä enää hinkata kun kisoissa näyttää tilanne olevan aina se sama.
Kepeillä mun pitäisi treenata oman etäisyyden lisäämistä koiraan sivuttaissuunnassa. Olen itse jähmettynyt liikaa siihen vierellä kulkemiseen, Maisa ei niinkään mua siinä tarvitse. Nyt se jätti monta kertaa vikan välin pujottelematta, mikä otti ihan hirveästi päähän. Ja kaikista rasittavinta on kun se tietää tehneensä väärin ja joudun korjaamaan, sen vauhti katoaa ihan olemattomaksi. Se ei oikein kestä montaa toistoa ilman palkkaa.
Mutta kaiken kaikkiaan treenit olivat tosi hyvät. Lopuksi lähdettiin russeleiden, Rasmuksen ja Miinan, kanssa pienele kävelylle. Fisu leikki innoissaan ja tykkäsi uusista kamuistaan. Moni vastaantulijakin huomasi pennun ja ihastelijoita ritti vähän liikaakin...
tiistai 6. toukokuuta 2008
Sosiaalistamista
Tänään oli taas pennulla toimelias päivä.
Ensin Maisan ystävä Molly-heeleri tuli 3kk vanhan pentunsa kanssa käymään. Kaikki neljä koiraa tulivat ihan kivasti toimeen. Aluksi Mimmi-vauva oli vähän peloissaan ja alkoikin vähän ärhennellä Fisulle. Siitä syntyi pieni vauvatappelu (=D), mutta menin nopeasti väliin, kun en halunnut Fisun "oppivan" tappelemaan. Toisaalta, Fisu ei kyllä aloittanut kärhämää, eikä ollut ihan heti lähtemässä mukaankaa, mutta kun pikku hiilukka tuli päälle, niin toki se piti puolensa. Menin kuitenkin siis erottamaan riitapukarit. Mimmi taisi olla vähän epävarma kaikkia muita pienempänä ja siksi koki varmaan, että oli tarve vähän isotella. Kenties.
Mimmi piti vähän aikaa etäisyyttä muihin, mutta lähti kuitenkin pian mukaan menoon. Fisu haki Mollya ja Maisaa leikkimään ja mukavastihan kaikki tulivat juttuun. Fisu oli reippaana, välillä yritti komentaa muita leikkimään, muttei käynyt liian innokkaana riehumaan, vaan piti kohteliaasti vähän välimatkaa. Pian Mimmikin sitten uskaltautui taas mukaan leikkiin ja alkoi juoksennella Fisun kanssa. Maisa "Poliisi" Maikkinen koki taas velvollisuudekseen lopettaa riehuminen ja mölyäminen, joten vein sen vähäksi aikaa sisään rauhoittumaan. Sillä taitaa paimenvietit herätä kun muut juoksevat ympäriinsä muristen. Ja välillä vaikutti vähän siltäkin, että se olisi mennyt pitämään 'pikkusiskonsa' puolia, mutta tiedä sitten mikä syynä oikeasti oli.
Fisu & Molly
Mimmi & Maisa
Fisu, Molly & Maisa (Fisu on nyt kätevästi heelerin kokoinen.. =) )
Vauvat leikkivät jonkun aikaa keskenään ja tulivat tosi kivasti toimeen alkuhämmennyksen jälkeen. Mimmi meni välillä penkin alle turvaan, mutta leikki oikein reippaana isomman Fisun kanssa. Ipanat lensivät vuorotellen kuperkeikkaa, mutta hauskaa näytti molemmilla olevan! Fisu piti myös ääntä ihan kiitettävästi. Selkeästi tilanteissa, joissa se komentaa/yllyttää muita, tulee haukkukin herkästi mukaan.
Mimmi & Fisu
Kaverit lähtivät sitten kotiinsa ja tytöt menivät nukkumaan. Kun Fisu oli saanut tarpeeksi unta kaaliin, lähdimme autoajelulle. Suunnistimme kauppakeskus Selloon katselemaan vähän ihmisvilinää. Olin jättää Maisan kotin, mutta eihän mulla ollut sydäntä jättää sitä yksin niin säälittävän näköisenä. Molemmat tytöt lähtivät siis mukaan. Ajattelin, että Maisa näyttäisi pienemmälle esimerkkiä, mutta todellisuus taisikin olla päinvastainen. Fisu oli todella rauhallisena uudessa paikassa, mutta Maisa taas kävi vähän turhankin innokkaana. Ei se kuitenkaan pentua haitannut, vaan se oli oikein varmana ja reippaana ihmisten seassa.
Käytiin eläinkaupassa ostamassa vauvalle oma hammasharja. Siellä kuului myös uusia ääniä, joihin pentu ei ollut vielä törmännyt. Kuuntelimme mm. undulaattien ja jyrsijöiden piipitystä, mutta emme itse eläimiä menneet katsomaan. Välillä annoin tytöille namuja ja molemmat olivat ihan mallikkaasti, vaikka Maisa ei olisi jaksanut malttaa kauaa paikallaan.
Menimme hissillä montakin kertaa ja kaikki olivat tietysti todella kiinnostuneita koirista. Fisu sai erityisen paljon ihailijoita ja monet jäivätkin rapsuttelemaan hauvoja. Oli oikein hauska reissu ja oli kiva huomata, miten helppo Fisun kanssa on kulkea. Se ei hätkähdä pienistä ja suhtautuu kaikkeen tosi rohkeasti. Muutamia ostoskärryjä jäimme vähän katselemaan kun ne pitivät niin kovaa ääntä, mutta niihinkin pantu tottui nopeasti. Muutama kiljuva lapsi sai penun vähän säikähtämään, mutta muuten se oli todella reippaana koko reissun. Sellossa oli aika hiljaista, joten meidän vierailulle ajankohta oli oikein hyvä.
Ensin Maisan ystävä Molly-heeleri tuli 3kk vanhan pentunsa kanssa käymään. Kaikki neljä koiraa tulivat ihan kivasti toimeen. Aluksi Mimmi-vauva oli vähän peloissaan ja alkoikin vähän ärhennellä Fisulle. Siitä syntyi pieni vauvatappelu (=D), mutta menin nopeasti väliin, kun en halunnut Fisun "oppivan" tappelemaan. Toisaalta, Fisu ei kyllä aloittanut kärhämää, eikä ollut ihan heti lähtemässä mukaankaa, mutta kun pikku hiilukka tuli päälle, niin toki se piti puolensa. Menin kuitenkin siis erottamaan riitapukarit. Mimmi taisi olla vähän epävarma kaikkia muita pienempänä ja siksi koki varmaan, että oli tarve vähän isotella. Kenties.
Mimmi piti vähän aikaa etäisyyttä muihin, mutta lähti kuitenkin pian mukaan menoon. Fisu haki Mollya ja Maisaa leikkimään ja mukavastihan kaikki tulivat juttuun. Fisu oli reippaana, välillä yritti komentaa muita leikkimään, muttei käynyt liian innokkaana riehumaan, vaan piti kohteliaasti vähän välimatkaa. Pian Mimmikin sitten uskaltautui taas mukaan leikkiin ja alkoi juoksennella Fisun kanssa. Maisa "Poliisi" Maikkinen koki taas velvollisuudekseen lopettaa riehuminen ja mölyäminen, joten vein sen vähäksi aikaa sisään rauhoittumaan. Sillä taitaa paimenvietit herätä kun muut juoksevat ympäriinsä muristen. Ja välillä vaikutti vähän siltäkin, että se olisi mennyt pitämään 'pikkusiskonsa' puolia, mutta tiedä sitten mikä syynä oikeasti oli.
Fisu & Molly
Mimmi & Maisa
Fisu, Molly & Maisa (Fisu on nyt kätevästi heelerin kokoinen.. =) )
Vauvat leikkivät jonkun aikaa keskenään ja tulivat tosi kivasti toimeen alkuhämmennyksen jälkeen. Mimmi meni välillä penkin alle turvaan, mutta leikki oikein reippaana isomman Fisun kanssa. Ipanat lensivät vuorotellen kuperkeikkaa, mutta hauskaa näytti molemmilla olevan! Fisu piti myös ääntä ihan kiitettävästi. Selkeästi tilanteissa, joissa se komentaa/yllyttää muita, tulee haukkukin herkästi mukaan.
Mimmi & Fisu
Kaverit lähtivät sitten kotiinsa ja tytöt menivät nukkumaan. Kun Fisu oli saanut tarpeeksi unta kaaliin, lähdimme autoajelulle. Suunnistimme kauppakeskus Selloon katselemaan vähän ihmisvilinää. Olin jättää Maisan kotin, mutta eihän mulla ollut sydäntä jättää sitä yksin niin säälittävän näköisenä. Molemmat tytöt lähtivät siis mukaan. Ajattelin, että Maisa näyttäisi pienemmälle esimerkkiä, mutta todellisuus taisikin olla päinvastainen. Fisu oli todella rauhallisena uudessa paikassa, mutta Maisa taas kävi vähän turhankin innokkaana. Ei se kuitenkaan pentua haitannut, vaan se oli oikein varmana ja reippaana ihmisten seassa.
Käytiin eläinkaupassa ostamassa vauvalle oma hammasharja. Siellä kuului myös uusia ääniä, joihin pentu ei ollut vielä törmännyt. Kuuntelimme mm. undulaattien ja jyrsijöiden piipitystä, mutta emme itse eläimiä menneet katsomaan. Välillä annoin tytöille namuja ja molemmat olivat ihan mallikkaasti, vaikka Maisa ei olisi jaksanut malttaa kauaa paikallaan.
Menimme hissillä montakin kertaa ja kaikki olivat tietysti todella kiinnostuneita koirista. Fisu sai erityisen paljon ihailijoita ja monet jäivätkin rapsuttelemaan hauvoja. Oli oikein hauska reissu ja oli kiva huomata, miten helppo Fisun kanssa on kulkea. Se ei hätkähdä pienistä ja suhtautuu kaikkeen tosi rohkeasti. Muutamia ostoskärryjä jäimme vähän katselemaan kun ne pitivät niin kovaa ääntä, mutta niihinkin pantu tottui nopeasti. Muutama kiljuva lapsi sai penun vähän säikähtämään, mutta muuten se oli todella reippaana koko reissun. Sellossa oli aika hiljaista, joten meidän vierailulle ajankohta oli oikein hyvä.
Nollavoitto!
Eilen jätettiin vauva kotiin nukkumaan ja lähdettiin Maisan kanssa bussilla Purinalle. Maisa vaikutti iloiselta kun pääsi yksinään matkaan ilman hölmöä vauvaa. Oltiin hyvissä ajoin hallilla ja kuultiin sitten ryhmäläisiltä, että aikataulu oli yli tunnin myöhässä. Äh. :|
Mutta eipä siinä mikään auttanut kun kerta jo oltiin paikalla. Käytiin Miinan ja Bilien kanssa vähän kävelemässä ja sain sitten laittaa Maisan Annikan autoon huilailemaan.
Olin jo ihmetellyt kisakirjeestä kisaajien vähäistä määrää (8) ja vielä joku oli poissa, joten meidän luokassa olikin vain 7 koirakkoa. Meidän tyypillisellä huumorilla jaoimme sijoja jo ennen kuin oltiin rataa nähtykään. "Voi vitsi, ei riitä kaikille sijoja kun Sisukin on mukana, kuka jää neljänneksi...?" :P
Rata oli joissain kohdissa vähän kinkkinen, mutta ei mikään liian haastava kuitenkaan. Eniten haastetta oli siinä, että muisti esteiden järjestyksen, ohjauksessa ei niinkään vaadittu ihmeitä. Yksikin putki mentiin kolmeen kertaan ja pelkäsin, että sekoitan mihin suntaan siitä milloinkin jatketaan. Kaikki kontaktit olivat nätisti rivissä, mikä toi myös vähän haastetta.
Maisan kanssa startasimme toisina, sitä ennen Krista ja Miina tekivät nollan (Miina tosin keksi vähän omia koukeroita, mutta virheitä ei silti tullut). Maisa meni tosi hyvää vauhtia ja teki tosi tarkasti miten näytinkin. Miinuksena oli, että kontakteilla se ei pysähtynyt, mutta eihän kaikkea voi vaatia, eihän? Ja toisaalta ehkä pitäisi enemmänkin sanoa, että kontakteilla minä en pysäyttänyt... Aika loppuvaiheilla A:lla Maisa jäi mun selän taakse, joten en tiennyt ottiko se kontaktin vai nousiko tuomarin käsi. Mutta eihän siinä auttanut kuin jatkaa ja toivoa parasta. Mitäs jätin katsomatta.
Ja oli se ilmeisesti sentään osunut kontaktiin, nollahan siitä tuli! Aikakin oli hyvä, ihanne alittui melkein 8 sekuntia! En viitsinyt jäädä radan reunalle jännäämään muiden aikoja. Lähdin kävelemään Maisan kanssa, mutta jotenkin oli tosi hyvä olo. Ei yhtään mietityttänyt, mille sijalle päästäisiin tms. Ehkä olin vain niin tyytyväinen suoritukseen, ettei sillä ollut niin väliä. Kun tultiin takaisin hallille, Krista ja Annika tulivat jo vastaan. "Billie oli kolmas ja Sisu toinen." Mutta kuka oli eka, ihmettelin. "No kai se Maisa oli!" Ja niinhän se oli.
Krista jäi harmillisesti Miinan kanssa neljänneksi, mutta saivatpahan palkinnon silti. Ja ne palkinnot! Onneksi äiti tuli hallille, en olisi nimittäin mitenkään selvinnyt bussilla kotiin sellaisen tavaramäärän kanssa! Maisa sai ruokaa, herkkuja, puruluita, leluja ja vaikka mitä. Niiden lisäksi saatiin lahjakortti BATin kisoihin ja kaikista mahtavin ehkä oli lahjakortti Mustiin ja Mirriin, millä saa Hurtan manttelin koiralle! Siis ihan mielettömät palkinnot! Ja olihan siellä suklaatakin vielä, jotain mullekin. ;)
Meidän agiryhmälle päivä oli aika onnistunut. Maisa oli siis eka, Sisu "melkeinryhmäläinen" toka, Billie kolmas ja Miina neljäs. Ja kaikille nolla! Ihan huimaa! Olin kyllä niin mielettömän ylpeä pikku tirriäisestäni, on se vaan niin mahtava...!
Mutta noi kontaktit... Niihin täytyy kyllä taas alkaa panostaa vähän enemmän. On niin turhauttavaa kun treeneissä sujuu, mutta kisoissa ei. Mutta mustahan se varmaankin johtuu. Mutta toisaalta, kun se tekee ne oikein, siihen menee paljon enemmän akaa. Että ei se ihan niin yksinkertaista ole muutenkaan.
Mutta eipä siinä mikään auttanut kun kerta jo oltiin paikalla. Käytiin Miinan ja Bilien kanssa vähän kävelemässä ja sain sitten laittaa Maisan Annikan autoon huilailemaan.
Olin jo ihmetellyt kisakirjeestä kisaajien vähäistä määrää (8) ja vielä joku oli poissa, joten meidän luokassa olikin vain 7 koirakkoa. Meidän tyypillisellä huumorilla jaoimme sijoja jo ennen kuin oltiin rataa nähtykään. "Voi vitsi, ei riitä kaikille sijoja kun Sisukin on mukana, kuka jää neljänneksi...?" :P
Rata oli joissain kohdissa vähän kinkkinen, mutta ei mikään liian haastava kuitenkaan. Eniten haastetta oli siinä, että muisti esteiden järjestyksen, ohjauksessa ei niinkään vaadittu ihmeitä. Yksikin putki mentiin kolmeen kertaan ja pelkäsin, että sekoitan mihin suntaan siitä milloinkin jatketaan. Kaikki kontaktit olivat nätisti rivissä, mikä toi myös vähän haastetta.
Maisan kanssa startasimme toisina, sitä ennen Krista ja Miina tekivät nollan (Miina tosin keksi vähän omia koukeroita, mutta virheitä ei silti tullut). Maisa meni tosi hyvää vauhtia ja teki tosi tarkasti miten näytinkin. Miinuksena oli, että kontakteilla se ei pysähtynyt, mutta eihän kaikkea voi vaatia, eihän? Ja toisaalta ehkä pitäisi enemmänkin sanoa, että kontakteilla minä en pysäyttänyt... Aika loppuvaiheilla A:lla Maisa jäi mun selän taakse, joten en tiennyt ottiko se kontaktin vai nousiko tuomarin käsi. Mutta eihän siinä auttanut kuin jatkaa ja toivoa parasta. Mitäs jätin katsomatta.
Ja oli se ilmeisesti sentään osunut kontaktiin, nollahan siitä tuli! Aikakin oli hyvä, ihanne alittui melkein 8 sekuntia! En viitsinyt jäädä radan reunalle jännäämään muiden aikoja. Lähdin kävelemään Maisan kanssa, mutta jotenkin oli tosi hyvä olo. Ei yhtään mietityttänyt, mille sijalle päästäisiin tms. Ehkä olin vain niin tyytyväinen suoritukseen, ettei sillä ollut niin väliä. Kun tultiin takaisin hallille, Krista ja Annika tulivat jo vastaan. "Billie oli kolmas ja Sisu toinen." Mutta kuka oli eka, ihmettelin. "No kai se Maisa oli!" Ja niinhän se oli.
Krista jäi harmillisesti Miinan kanssa neljänneksi, mutta saivatpahan palkinnon silti. Ja ne palkinnot! Onneksi äiti tuli hallille, en olisi nimittäin mitenkään selvinnyt bussilla kotiin sellaisen tavaramäärän kanssa! Maisa sai ruokaa, herkkuja, puruluita, leluja ja vaikka mitä. Niiden lisäksi saatiin lahjakortti BATin kisoihin ja kaikista mahtavin ehkä oli lahjakortti Mustiin ja Mirriin, millä saa Hurtan manttelin koiralle! Siis ihan mielettömät palkinnot! Ja olihan siellä suklaatakin vielä, jotain mullekin. ;)
Meidän agiryhmälle päivä oli aika onnistunut. Maisa oli siis eka, Sisu "melkeinryhmäläinen" toka, Billie kolmas ja Miina neljäs. Ja kaikille nolla! Ihan huimaa! Olin kyllä niin mielettömän ylpeä pikku tirriäisestäni, on se vaan niin mahtava...!
Mutta noi kontaktit... Niihin täytyy kyllä taas alkaa panostaa vähän enemmän. On niin turhauttavaa kun treeneissä sujuu, mutta kisoissa ei. Mutta mustahan se varmaankin johtuu. Mutta toisaalta, kun se tekee ne oikein, siihen menee paljon enemmän akaa. Että ei se ihan niin yksinkertaista ole muutenkaan.
Ukkosta
Eilen Fisu kuuli ensimmäistä kertaa ukkosen jyrinää.
Ensin oltiin metsälenkilä ja alkoi jyrähtelemään todella kovaa. Fisu vähän säikähti, juoksi vähän matkaa eteenpäin, mutta sitten pysähtyi ja tuli ihan normaalisti luokse kun pyysin. En reagoinut ääniin mitenkään, eikä vauvakaan sitten välittänyt niistä sen kummemmin. Jyrähtelyt loppuivatkin lyhyeen ja loppumatka meni ihan ilman häiriöitä.
Juuri kun päästiin kotipihaan, alkoi sataa ihan kaatamalla ja ukostaa enemmän. Fisu vähän kumasteli sadetta ja ravisteli itseään ihmeissään. Mentiin sisään ja jyrähtelyjä tuli silloin tällöin. Fisu kyllä selkeästi kuunteli ääniä vähän ihmeissään, mutta ei se pelännyt, mennyt paniikkiin tai mitään vastaavaa. Koirat saivat nauttia uusia possuherkkuja, joten ukkonen jäi toiselle sijalle. :) Varmaan pentua auttoi myös se, että Maisa on niin äänivarma, eikä reagoinut ukkoseenkaan mitenkään.
Myöhemmin otettiin vielä käsittelyharjoituksia ruokasalin pöydällä. Fisu ei ole ihan vielä tainnut ymmärtää homman nimeä, mutta kyllä se antaa vähän tutkiskella hampaita ja käännellä tassuja. Kärsivällisyys ei vaan ole vielä kovin kehittynyt. Kun se näkee palkintonamut, se ei millään malttaisi odottaa, vaan hotkaisisi ne mieluiten saman tien. Muutenkin se on ihan hullu ruoan perään. Varmasti söisi itsensä ihan palloksi jos saisi. :o
Sitten vähän tyhmempiä uutisia; eilen langaton hiiri lakkasi toimimasta ja otin väliaikaisesti veljeni hiiren käyttöön. Enkä tietenkään muistanut irrottaa sen piuhaa yöksi vaan jätin sen viisaasti esille. Muut johdot olen teipannut seiniin ja piilottanut, mutta en sitten eilen tätä yhtä muistanut piilottaa. No, tänään ihmettelin kun ei hiiri toiminut, niin johtohan oli syöty poikki. Eikä tarvinnut kyllä kahdesti miettiä, kumpi koirista oli ollut asialla. Mutta tuolla se taaskin riehuu, joten tuskin siitä mitään harmia Fisulle on ollut. Ei sitten muuta kuin uutta hiirtä veljelle ostamaan.... Nikke varmasti muuten ilahtuu kun tulee intistä lomille. :D
Ensin oltiin metsälenkilä ja alkoi jyrähtelemään todella kovaa. Fisu vähän säikähti, juoksi vähän matkaa eteenpäin, mutta sitten pysähtyi ja tuli ihan normaalisti luokse kun pyysin. En reagoinut ääniin mitenkään, eikä vauvakaan sitten välittänyt niistä sen kummemmin. Jyrähtelyt loppuivatkin lyhyeen ja loppumatka meni ihan ilman häiriöitä.
Juuri kun päästiin kotipihaan, alkoi sataa ihan kaatamalla ja ukostaa enemmän. Fisu vähän kumasteli sadetta ja ravisteli itseään ihmeissään. Mentiin sisään ja jyrähtelyjä tuli silloin tällöin. Fisu kyllä selkeästi kuunteli ääniä vähän ihmeissään, mutta ei se pelännyt, mennyt paniikkiin tai mitään vastaavaa. Koirat saivat nauttia uusia possuherkkuja, joten ukkonen jäi toiselle sijalle. :) Varmaan pentua auttoi myös se, että Maisa on niin äänivarma, eikä reagoinut ukkoseenkaan mitenkään.
Myöhemmin otettiin vielä käsittelyharjoituksia ruokasalin pöydällä. Fisu ei ole ihan vielä tainnut ymmärtää homman nimeä, mutta kyllä se antaa vähän tutkiskella hampaita ja käännellä tassuja. Kärsivällisyys ei vaan ole vielä kovin kehittynyt. Kun se näkee palkintonamut, se ei millään malttaisi odottaa, vaan hotkaisisi ne mieluiten saman tien. Muutenkin se on ihan hullu ruoan perään. Varmasti söisi itsensä ihan palloksi jos saisi. :o
Sitten vähän tyhmempiä uutisia; eilen langaton hiiri lakkasi toimimasta ja otin väliaikaisesti veljeni hiiren käyttöön. Enkä tietenkään muistanut irrottaa sen piuhaa yöksi vaan jätin sen viisaasti esille. Muut johdot olen teipannut seiniin ja piilottanut, mutta en sitten eilen tätä yhtä muistanut piilottaa. No, tänään ihmettelin kun ei hiiri toiminut, niin johtohan oli syöty poikki. Eikä tarvinnut kyllä kahdesti miettiä, kumpi koirista oli ollut asialla. Mutta tuolla se taaskin riehuu, joten tuskin siitä mitään harmia Fisulle on ollut. Ei sitten muuta kuin uutta hiirtä veljelle ostamaan.... Nikke varmasti muuten ilahtuu kun tulee intistä lomille. :D
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Kyläjuhlissa
Tänään osallistuimme koirien kanssa kylämme hiekkakentällä järjestettäviin juhliin. Ohjelmassa oli syömistä, syömistä ja syömistä sekä vähän yleistä rupattelua.
Oli niin mielettömän kuuma, ettei kauaa mustien koirien kanssa paikalla viihdytty,
mutta positiivista oli, miten hyvin Fisu suhtautui kaikkeen. Se ei ollut koskaan ennen nähnyt yhtä paljoa ihmisiä, joten kokemus oli sille hyvää harjoittelua. Se oli kuitenkin tosi rentona, eikä ihmetellyt ihmisiä ollenkaan. Ihailijoitaan se tervehti iloisena ja etenkin pikkulapsista piti kovasti. Kelpo juhlija!
Kun istuimme varjossa syömässä, intoutui pentu kaivamaan hiekkakenttää, mikä pöllysi ihan mukavasti. Kotiinvietävänä olikin sitten kaksi harmaata koiraa....
Illalla Maisan Firsa-siskon omistajat tulivat pentua ihastelemaan. Fisu oli ihan ylienerginen, se juoksi aivan hulluna ympäriinsä ja sai hepuleita taukoamatta varmaan puolen tunnin ajan. Ihan hullu koira! Tai ehkä se on vain mudi?
Mutta on sillä sentään jotain iskostunut sinne päähänkin. Luoksetulo sujuu jo aika mukavasti ja nyt enrgianpurkauksessa myös luoksetuleminen oli hyvin hyvin energistä. =)
Oli niin mielettömän kuuma, ettei kauaa mustien koirien kanssa paikalla viihdytty,
mutta positiivista oli, miten hyvin Fisu suhtautui kaikkeen. Se ei ollut koskaan ennen nähnyt yhtä paljoa ihmisiä, joten kokemus oli sille hyvää harjoittelua. Se oli kuitenkin tosi rentona, eikä ihmetellyt ihmisiä ollenkaan. Ihailijoitaan se tervehti iloisena ja etenkin pikkulapsista piti kovasti. Kelpo juhlija!
Kun istuimme varjossa syömässä, intoutui pentu kaivamaan hiekkakenttää, mikä pöllysi ihan mukavasti. Kotiinvietävänä olikin sitten kaksi harmaata koiraa....
Illalla Maisan Firsa-siskon omistajat tulivat pentua ihastelemaan. Fisu oli ihan ylienerginen, se juoksi aivan hulluna ympäriinsä ja sai hepuleita taukoamatta varmaan puolen tunnin ajan. Ihan hullu koira! Tai ehkä se on vain mudi?
Mutta on sillä sentään jotain iskostunut sinne päähänkin. Luoksetulo sujuu jo aika mukavasti ja nyt enrgianpurkauksessa myös luoksetuleminen oli hyvin hyvin energistä. =)
lauantai 3. toukokuuta 2008
Vapaapäivä
Tänään olen ollut koko päivän kotona viettämässä vapaapäivää.
Niina ja Iris tulivat katsomaan vauvaa ja pentu tietenkin hurmasi heidät. "Mäkin haluun tollasen!" taitaa olla aika yleinen kommentti pennun katsojilla... Maisa ja Fisu viihdyttivät vieraita leikkimällä ja riehumalla. Lopulta jätin Maisan pihaan ja me muut tultiin sisään nauttimaan simaa. Pentu yritti vähän maistaa Iriksen kantapäitä, mutta painui kuitenkin pian nukkumaan.
Kun tytöt lähtivät, Fisu taas heräili ja lähdin koirien kanssa metsään. Oli tosi lämmin ja hauvat viihtyivät hyvin metsän varjossa. Fisu haisteli reippaana ja meni aika itenäisesti omia reittejään, tosin mua lähellä kuitenkin.
Tytöt metsässä
Fisu maistelee sammalta.
Tiellä harjoiteltiin taas hihnassa kävelyä, mikä alkaa sujua aika kivasti.
Fisu tykkäsi "taluttaa" Maisaa.
Huomaa, miten samankokoiset tytöt jo ovat!
Takaisintulomatkalla törmättiin vielä pieneen sekarotuiseen koirakaveri-Stellaan. Fisu sai vähän haistella Stellaa, mutta tämä ei ollut pennusta ollenkaan kiinnostunut, joten estin Fisua häiritsemästä enempää. Fisu oli tosi reipas, eikä pelännyt vierasta koiraa yhtään.
Kun tultiin sisään, alkoi pentua jo väsyttää ja nyt se nukkuukin jälleen sänkyni alla...
Niina ja Iris tulivat katsomaan vauvaa ja pentu tietenkin hurmasi heidät. "Mäkin haluun tollasen!" taitaa olla aika yleinen kommentti pennun katsojilla... Maisa ja Fisu viihdyttivät vieraita leikkimällä ja riehumalla. Lopulta jätin Maisan pihaan ja me muut tultiin sisään nauttimaan simaa. Pentu yritti vähän maistaa Iriksen kantapäitä, mutta painui kuitenkin pian nukkumaan.
Kun tytöt lähtivät, Fisu taas heräili ja lähdin koirien kanssa metsään. Oli tosi lämmin ja hauvat viihtyivät hyvin metsän varjossa. Fisu haisteli reippaana ja meni aika itenäisesti omia reittejään, tosin mua lähellä kuitenkin.
Tytöt metsässä
Fisu maistelee sammalta.
Tiellä harjoiteltiin taas hihnassa kävelyä, mikä alkaa sujua aika kivasti.
Fisu tykkäsi "taluttaa" Maisaa.
Huomaa, miten samankokoiset tytöt jo ovat!
Takaisintulomatkalla törmättiin vielä pieneen sekarotuiseen koirakaveri-Stellaan. Fisu sai vähän haistella Stellaa, mutta tämä ei ollut pennusta ollenkaan kiinnostunut, joten estin Fisua häiritsemästä enempää. Fisu oli tosi reipas, eikä pelännyt vierasta koiraa yhtään.
Kun tultiin sisään, alkoi pentua jo väsyttää ja nyt se nukkuukin jälleen sänkyni alla...
perjantai 2. toukokuuta 2008
Mutaista menoa
Tänään vietimme keväistä vappupäivää ulkoilemalla ja ihan vain olemalla. Oltiin paljon pihassa ja koirat peuhasivat keskenään tuttuun tapaan. Päivällä otin taas pennun mukaan pienelle metsälenkille. Se on reipastunut hirveästi ja menee metsässä jo hirveää kyytiä, uskaltaa välillä aika kauaskin yksinään haistelemaan.
Pidin koirat vapaina, niin kuin aina, ja Fisu kyllä keksi kaikkea kivaa. Se nautti uusista hajuista ja toteutti itseään juoksentelemalla mutaisissa lätäköissä. Kun suorin reitti eteenpäin oli oikaista mudan läpi, niin pentu ei kyllä epäröinyt hetkeäkään. Voi olla, ettei se aina tajunnut, että edessä on lätäkkö, mutta ei sitä yhtään kyllä haitannutkaan kastuminen ja likaantuminen. No, sehän onkin mutiainen.... Hienohelma-Maisa varmaan päivitteli mielessään, miten pentumaista käytöstä tuollainen oli. Se kun ei koskisi mutaan kuin äärimmäisen pakon edessä. Mutta pääasia oli, että pennulla oli kivaa. suihkuun ei kuitenkaan jouduttu menemään, sillä kura kuivui aika äkkiä ja puhdistin sitä vain vähän veden ja pyyhkeen avulla. Suihkukokemus on siis Fisulla vielä edessäpäin.
Tänään otettiin imuri esiin ekaa kertaa pennun tulon jälkeen. Olin varautunut imurintappoyrityksiin ja villitykseen, mutta Fisu ei ollu vempaimesta moksiskaan. Laitoin Maisan eri huoneeseen imuroinnin ajaksi, niin se ei päässyt näyttämään huonoa esimerkkiä. Pentu ei välittänyt kovasta äänestäkään, vaan söi namujaan tyytyväisenä imurin pauhatessa vieressä.
Fisu on kyllä kasvanut ihan hirveästi viikon takaisesta. Sehän on nyt siis ollut tasan viikon meillä. Tämä viikko on kyllä tuntunut enemmän kuukaudelta. Aika on mennyt hirveän nopeasti ja paljon ollaan ehditty tekemäänkin kaikenlaista. Pantu tuntuu jotenkin jo paljon fikummalta kuin tullessaan. Tai ehkä siihen on nyt vain tottunut. Se on kyllä sopeutunut tosi hyvin, ihan kuin se olisi asunut aina täällä. Tiistaina punnitsin sen henkilövaa'alla. Lukema oli 3,5 kg, mutta on se varmasti nyt jo vähän isompi. Jos se jatkaa syömistä samaan tahtiin kuin tähän asti, niin se on kyllä hetkessä ihan valtava! Sen ruokahalu on loputon!
Tänään otin uuden apuvälineen puremisen hillitsemiseksi. Etenkin väsyneenä pentu alkaa näykkiä ja saa ihan mielettömiä riiviö-hepuleita. Se ottaa vauhtia ja hyppii sekä näykkii. Tänään sitten kaivoin suihkupullon kaapista ja otin käyttöön. Muutaman kerran pääsin suihkauttamaan riiviötä juuri kun se oli puremassa tai repimässä lahjetta tms. Se hämmentyi sen verran, että lopetti hampailun samantien. Eli vaikuttaisi toimivan. Tähän asti olen napannut sitä niskasta kiinni ja murahtanut, mutta se on yleensä auttanut vasta muutaman toiston jälkeen. Haittapuoli siinä on myös Maisan väliintulo. Kun se kuulee, että pentua komennetaan, se ryntää paikalle haukkumaan. En tiedä käskeekö se mua lopettamaan vai pentua olemaan kunnolla. (?) Kaipa se tahtoo vain rauhoittaa tilanteen. Se ei voi sietää "järjestyshäiriöitä". Maisaahan on jo pitkään sanottu poliisiksi, ja se lempinimi on kyllä ihan paikallaan.... Mutta ehkä suihkupullo on tehokkaampi siinäkin mielessä, ettei pennun aina tarvitse yhdistää meitä ihmisiä ikävään toimintaan. No, katsotaan, miten se toimii. Täytyy vain yrittää pitää se lähettyvillä. Yleensä puremiskohtaus on jo ohi, kun vihdoin saa suihkupullon käsiin...
Pidin koirat vapaina, niin kuin aina, ja Fisu kyllä keksi kaikkea kivaa. Se nautti uusista hajuista ja toteutti itseään juoksentelemalla mutaisissa lätäköissä. Kun suorin reitti eteenpäin oli oikaista mudan läpi, niin pentu ei kyllä epäröinyt hetkeäkään. Voi olla, ettei se aina tajunnut, että edessä on lätäkkö, mutta ei sitä yhtään kyllä haitannutkaan kastuminen ja likaantuminen. No, sehän onkin mutiainen.... Hienohelma-Maisa varmaan päivitteli mielessään, miten pentumaista käytöstä tuollainen oli. Se kun ei koskisi mutaan kuin äärimmäisen pakon edessä. Mutta pääasia oli, että pennulla oli kivaa. suihkuun ei kuitenkaan jouduttu menemään, sillä kura kuivui aika äkkiä ja puhdistin sitä vain vähän veden ja pyyhkeen avulla. Suihkukokemus on siis Fisulla vielä edessäpäin.
Tänään otettiin imuri esiin ekaa kertaa pennun tulon jälkeen. Olin varautunut imurintappoyrityksiin ja villitykseen, mutta Fisu ei ollu vempaimesta moksiskaan. Laitoin Maisan eri huoneeseen imuroinnin ajaksi, niin se ei päässyt näyttämään huonoa esimerkkiä. Pentu ei välittänyt kovasta äänestäkään, vaan söi namujaan tyytyväisenä imurin pauhatessa vieressä.
Fisu on kyllä kasvanut ihan hirveästi viikon takaisesta. Sehän on nyt siis ollut tasan viikon meillä. Tämä viikko on kyllä tuntunut enemmän kuukaudelta. Aika on mennyt hirveän nopeasti ja paljon ollaan ehditty tekemäänkin kaikenlaista. Pantu tuntuu jotenkin jo paljon fikummalta kuin tullessaan. Tai ehkä siihen on nyt vain tottunut. Se on kyllä sopeutunut tosi hyvin, ihan kuin se olisi asunut aina täällä. Tiistaina punnitsin sen henkilövaa'alla. Lukema oli 3,5 kg, mutta on se varmasti nyt jo vähän isompi. Jos se jatkaa syömistä samaan tahtiin kuin tähän asti, niin se on kyllä hetkessä ihan valtava! Sen ruokahalu on loputon!
Tänään otin uuden apuvälineen puremisen hillitsemiseksi. Etenkin väsyneenä pentu alkaa näykkiä ja saa ihan mielettömiä riiviö-hepuleita. Se ottaa vauhtia ja hyppii sekä näykkii. Tänään sitten kaivoin suihkupullon kaapista ja otin käyttöön. Muutaman kerran pääsin suihkauttamaan riiviötä juuri kun se oli puremassa tai repimässä lahjetta tms. Se hämmentyi sen verran, että lopetti hampailun samantien. Eli vaikuttaisi toimivan. Tähän asti olen napannut sitä niskasta kiinni ja murahtanut, mutta se on yleensä auttanut vasta muutaman toiston jälkeen. Haittapuoli siinä on myös Maisan väliintulo. Kun se kuulee, että pentua komennetaan, se ryntää paikalle haukkumaan. En tiedä käskeekö se mua lopettamaan vai pentua olemaan kunnolla. (?) Kaipa se tahtoo vain rauhoittaa tilanteen. Se ei voi sietää "järjestyshäiriöitä". Maisaahan on jo pitkään sanottu poliisiksi, ja se lempinimi on kyllä ihan paikallaan.... Mutta ehkä suihkupullo on tehokkaampi siinäkin mielessä, ettei pennun aina tarvitse yhdistää meitä ihmisiä ikävään toimintaan. No, katsotaan, miten se toimii. Täytyy vain yrittää pitää se lähettyvillä. Yleensä puremiskohtaus on jo ohi, kun vihdoin saa suihkupullon käsiin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
