Alikiitoo

Viime viikolla jäi ohjatut agitreenit väliin kun itse olin reissussa, joten käytiin loppuviikosta sekä torstaina että perjantaina pitämässä pienet treenit hallilla. Torstaina tehtiin helpohkoa radanpätkää, jossa vaikeutena lähinnä keppikulmat. Fisu teki muutamissa pätkissä, eikä vielä täyspitkää rataa. Kepit se taisi loistavasti ja muutenkin tsemppiä oli ihan kympillä! Koira meni lujaaaa! Otettiin jo puomia radalla ja A:ta sekä keinua erikseen. Hienosti pieni muistaa kontaktitkin taas puolen vuoden tauon jälkeen. Oli älyttömän kiva taas treenata ja Fisu oli ihan super!

Maisa teki samaa rataa vähän vaikeampana versiona. Pienellä oli niin kovasti virtaa! Kävi mielessä, että voisi alkaa ottaa treeneihin korvatulpat mukaan, Maisa kun huutaa ihan taukoamatta ennen radalle pääsyä. Harrastaakohan korvatulppia monikin agiliitäjä? Ihmettelen, jos ei, en vain ole aiemmin tullut ajatelleeksi.

Perjantaina muotoiltiin kentällä valmiina olleesta radasta oma versio ja tehtiin siitä paria eri muunnosta. Fisulle lähinnä irtoamistreeniä, muutamia haltuunottokohtia vain. Jaakotuksen tein pari kertaa ihan vahingossa, kun Maisalle kuvio tulee niin luonnostaan, mutta Fisukin tajusi sen ihan heti, ei ihmetellyt yhtään. Fiksu tyttö. :) Radalla oli puomi ja keinu, A:ta ei tällä kertaa otettu ollenkaan. Vaikka kyllä se varvas nyt näyttää jo kestävän ihan hyvin, ei kai sitä enää pahemmin tartte varoa.. Mikä on i-ha-naa!!

Maisa sikaili keinulla, kuten yleensä, sitä jauhettiin pariin otteeseen. Se vain niin mielellään hyppäisi pois ennen kuin lauta pamahtaa alas, pelkää kai kolahdusta. Toisena vaihtoehtona on, että se tulee tosi hitaasti ja jää turhan ylös odottelemaan, enkä tiedä onko se sen parempi vaihtoehto. Kepit sentään sujui ihan mallikkaasti.

Lopuksi kerrattiin Fisun kanssa tokohyppy, ilman lelua. Ja ihan hyvin hyppäsi. Kyllä se sen jo osaa.

Treenien jälkeen lähdettiin vielä vanhan kodin ympäristöön tekemään kunnon lenkki tutuissa metsissä ja pelloilla. Kyllä tytöt nautti! Illalla otin vielä koirat mukaan kaverille Kallioon ja siellä mulla olikin kaksi sopivan väsähtynyttä koiraa. :-)
Hyvä tunne kun on kunnolla saanut tyttöset väsytettyä. Näitä päiviä lisää!
Tosin, nyt alkaakin työt, mikä vähän rajoittaa tyttöjen kanssa kesästä nauttimista.. :( Mutta onpahan illat aikaa olla aktiivinen.

Viikonloppu vietettiin vielä mökillä riehuen (siis koirat, en minä :D ), joten ekaa pitkää työpäivää varten koirien pitäisi olla vielä vähän väsähtäneitä.

Agii + sukulaisii

Eilen oli meille suuri päivä: Fisu sai ekaa kertaa treenata agilitya jalka ilman pakettia! Ja jalkahan näyttää kestävän! SUPER!! :-D

Fisu teki muutaman pienen pätkän Maisan jälkeen ja kyllä olikin intoa! Fisu oli niin hyvä ja taitava ja innokas, että olisin voinut nauraa riemusta koko radan ajan. Kyllä oli hauskaa! Ehkä me vielä päästään ihan teenaamisen makuun. ;) Aloitetaan nyt pikkuhiljaa vähän kerrallaan tehdä enemmän, ja seuraillaan, että jalka pysyy oireettomana. Sanoinkuvaamattoman ihanaa silti!

Maisakin teki innokkaan radan useampaan otteeseen, taisteltiin mm. kepeille umpikulmaa takaaleikaten, minkä M olisi niin mielellään oikaissut... Kokeitiin alun kieputuksessa myös useampia eri tekniikoita, Maisa on niin helppo kun sen kanssa voi tehdä vaikka miljuuna toistoa, eikä vauhti tai into lopahda kesken. Varsinkaan kun palkkana on iiihana "Kana-kana"-vinkulelu :D

Fisu kertaili myös tokoa ja samat murheenkryynit vain junnaa paikallaan. Luoksetulo suoraan sivulle on niiin vaikea. Aina tarttee avun, muuten ei vaan onnistu. :/ Toinen, mikä nykyään on vähän heikommalla mallilla, on hyppy. Se on alkanut lelupalkan jälkeen ennakoimaan niin pahasti, että meinaa jäädä odottelemaan lelun lentämistä. Hitsi. Saatiin ihan hyviä toistoja kuitenkin. Vaadin hypyn ennen kuin lelu liikkui mihinkään. Ehkä jatkossa otetaan vaan namupalkalla. Viimeksi lähetin kosketusalustalle ja se toimi ihan hyvin.

Eilen Fisu taas unohti totaalisesti, miten mennäään maahan... :o Otettiin alkuun liikkeestä seis, mikä toimi hienosti(!), ja vähän myöhemmin (välissä tehtiin muuta) liikkeestä maahan olikin niiin vaikea! Ei vaan mennyt maahan, ei millään. Kunnon käsiapu siis mukaan, jotta saatiin koira makuulle ollenkaan. Ihmeongelmointia.. Lopuksi kunnon vääntämisen jälkeen toimi taas, siitä superpalkka.

Muuten toimi aika kivasti, etenkin seuraus oli tehokasta. Vas. käännöksiin saisi tulla vähän vielä lisää takapään käyttöä, sitä pitäisi vahvistaa jälleen. Ihan hyvö se on, kunpa vain itse aktivoituisin treenaamaan...

Tänään treffattiin pitkästä aikaa Fisun rakkaat Ruuti-äiti ja Riesa-sisko. Käytiin tutustumassa Johannan uuden kodin ulkoilumaastoihin, jotka osoittautuivat oikein hyviksi. Peltoa, metsää, lääniä. Voi, kateus. :)

Fisu oli taas oma maan matonen -itsensä. Koirat pääsi vetämään kunnon rallit pelloilla, hauskaa! Fisukaan ei ole montaa kertaa vielä päässyt kunnolla juoksemaan, mutta nyt vihdoin tuli tilaisuus. Ja kyllä se nauttikin! <3

Fisu johti letkaa ;-)






Kisuli <3

Reffeillä

Oltiin sunnuntaina Fisun kanssa (Maisa lähti mökkeilemään) katsomassa pk-tapahtuman näyttelyn valtavaa mudimäärää ja myöhemmin illalla Ojangossa muditreffeillä. Oli hauska nähdä jälleen kymmeniä mudeja ja mudisteja samassa paikassa. Fisukin pääsi taas liehittelemään mammaa & sisaruksia ja treffeillä vähän riehumaan Rondan ja Rositan kanssa. Kivaa!

Muutama muiden nappaama kuva Fisusta:


F löysi heti oman paikkansa äidin ja siskon jaloista ;-) "Mä oon nääääin pieni"

Treeniä + terveysasiaa

Tiistaina taas käveltiin agitreeneihin. Uskalsin ottaa Fisunkin kanssa jo muutamia pätkiä, jalka vielä paketissa. F sai kerrata myös keppejä sekä puomia, ja vielä muisti! Myös ratapätkä sujui oikein taitavasti ja innokkaasti, hauskaa!
Maisa kulki kuten yleensä, innolla ja kovaa! Täytyisi kai tilata lisenssi tälle vuodelle, se kun on jotenkin unohtunut. Vihdoin alan uskoa, että ollaan voitettu varvaskirous ja päästään jatkamaan normaalia elämää. Nyt F on saanut liikkua jo enemmän ilman suojaa ja hyvin on näyttänyt jalka kestävän. Miten helpottavaa!

Tokoja kerrattiin Fisun kanssa, mutta mua alkaa aina turhauttaa se luoksetulo kun ei se vain toimi. F jää aina ties minne vinoon, eikä vaan osaa tulla sivuun ilman apuja. Liian laiska treenaaja ja liian sama vanha ongelma. Äh. Muuten kyllä osasi. Jäävät oli hienot, samoin seuruu tuntui toimivan. Voi kun jaksaisi treenata ahkerammin.

Lyhyen oksentelunestolääkekuurin jälkeen F jatkoi pahoinvointiaan vielä muutamana päivänä, mutta nyt tilanne näyttäisi rauhoittaneen, toivottavasti myös jatkuu hyvänä. Vaihdoin sen ruoan herkkämahaisten versioon, ja toistaiseksi on tuntunut hyvältä muutokselta. Pidetään jonkin aikaa ruokavalio ihan vakiona, jos sekin auttaisi oksukierteen selättämiseen.

Käytiin viettämässä äitienpäivää mummin merenrantamökillä, ja kyllä koirat nautti! Pari kuvaa:

Näin leveää hiekkasärkkää pitkin päästiin kuivin jaloin "meidän saareen"




Sakemanni :D