En nyt puhu tokosta enkä tottiksesta kun en tiedä kumpaa me varsinaisesti tehdään, eikä sillä mulle niin suurta eroa ole.. Mutta kuitenkin.
Käytiin eilen illalla Fisun kanssa kaksin vähän reenailemassa, ajettiin läheiselle parkkikselle vähän vilkkaamman tien viereen niin saatiin edes vähän häiriötä treeniin. Ihan hyvä paikka, Fisu tuntui välillä keskittyvän vähän huonommin kuin yleensä, joten hyvää harjoittelua oli.
Otettiin seuraamista, palkka vaihdellen liikkeestä tai perusasennosta. Ihan hyviä pätkiä, kontakti ja paikka pysyi aika kivoina. Sivulletulot hyviä, tosin vähän hidasta menoa oli alkuun. Yritin vähän viritellä namuilla leikittämällä ja se taisi vähän auttaa innostamaan.
Otettiin väliin pari lyhyehköä eteentuloa lelupalkalla ja saatiin hommaan vähän paremmin asennetta. Luoksetuloihin saisi tosin vauhtia tulla vähän lisää, etenkin siinä kohtaa himmailee vähän ennen kuin pysähtyy eteen. Otin sitten myös pari ihan vauhtiluoksetuloa ja palkka lensi koiralle eteenpäin.
Otettiin vähän liikkeestä seisomisia, näissä ollaan aika alkumetreillä vielä. Ihan hyvin pysähtyi kunnon avuilla. Liikkeestä maahanmenoa ei otettu, ajattelin etten jaksa alkaa sitä vääntämään sateessa, jos vaikka neiti ei olisi asiasta innostunut. ;D
Paikallaoloja tosin otettiin muutama märästä alustasta huolimatta. Kokeilin nyt ekaa kertaa mennä itse piiloon kun lähellä oli hyvä paperikeräyslaatikko ja iso pensas joiden taa pääsi. Ensin sujui oikein hyvin, F pysyi hienosti. Vähän ajan päästä uudella yrittämällä F nousikin ylös. Kävin palauttamassa, ja palkkasin aika pian läheltä. Jatkoin pensaan taa, pysyi ja tulin takaisin. F kuitenkin nousi seisomaan ennen kuin olin vapauttanut/palkannut ja vielä seisoin sen vieressä. Ärsyttävää. No, palautin vielä ja seisoskelin liioitellun pitkään sen vierellä ennen palkkaamista. Saatiinpahan edes jotenkuten "onnistunut" suoritus tästä. :/ Häiriötä siis paikallaoloon.
Mitähän vielä tehtiin... Eteentuloa ihan lähietäisyydeltäkin muistin virkistykseksi. Ja edestä sivulle, sekin sujui ihan jees.
Ainiin. Sairaan ärsyttävää kun Fisu on nyt kekannut ettei se aina istukaan sivulle tultuaan. :o Ja kun en mä aina tajua katsoa miten se siinä sivulla on kun yritän katsoa enemmän eteenpäin ja vain vilkaisen, että koira on suht kohdallaan. Eli varmaan olen palkannutkin vahingossa siitä, että koira vain seisoo vierellä. Höh! Ihme kiero piski...
Loppuun otettiin vielä vauhtiluoksetulo ja kunnon riekkumispalkka lelun kanssa. Ihan kivaa oli. :)
tiistai 29. syyskuuta 2009
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
Maisa kisoissa
Oltiin tänään siis Helsingin seudun piirinmestiksissä kisaamassa 2 rataa. Eka kisa alkoi meillä jo 8.30 ja sunnuntaiaamulle ajankohta oli vähän turhan aikainen. No, jaksettiin kuitenkin herätä ja yllättävän hyvin tsempata radallakin. Tuloksena agiradalta puhdas nolla ja ihanneaika alittui reilulla viidellä sekunnilla. Sijoitus taisi olla 15. (/62). Oli tosi kiva kisata kun koirakin taas kulki. Onneksi taitaa ola valeraskauden vaikutus loppumassa ja nyt oli vauhtiakin jo ihan normaalisti. Rimat oli onneksi 30cm:ssä niin päästiin kovempaa. :) Tuomarina oli Johanna Wüthrich.
Rata oli todella mukava ja sujuva, ei mitään ahtaita pyörityksiä, vaan hyvin etenevä rata. Takaakiertoja tuli useampaan kohtaan, onneksi Maisan uskaltaa aika hyvin lähettää niille. Kepeille tultiin aika vauhdilla pitkän kuljetuksen jälkeen vähän avokulmassa, mutta suoriuduttiin siitä hyvin.
Ainoa, mikä Maisan suoritksessa jäi ärsyttämään, aika paljonkin, oli jälleen kontaktit. Niihin kului niin pirusti aikaa, että oltaisiin varmasti tehty useamman sekunnin nopeampi tulos, jos niitä ei tarvitsisi madella tolla tavala. En vaan enää oikein tiedä mitä niille tekisi kun tosiaan ne on koko sen ajan kun ollaan kisattu ollut se ongelmakohta. Ja nyt on jo ties kuinka mones tapa menossa miten tehdään, mutta lopputulos on aina yhtä huono. Rasittavaa. Niinkuin meidän coach justiin treeneissäkin sanoi, on ihan turha tehdä muuten hyvää rataa, jos kontakteihin kuluu paljon aikaa. Ihan siltä tuntui nyt tällä radalla.
Muuten olin tosin ihan tyytyväinen suoritukseen.
Käytiin välissä kotona lepäilemässä kun järjestelyt oli niin hölmösti, että aikaa ministarttien välissä oli useampi tunti. Toinen rata olikin sitten hyppäri ja tuomarikin vaihtui välissä, nyt vuorossa oli Anne Huittinen. Samalla vaihtui myös ihanneaika todella paljon tiukemmaksi.
Rata vaikutti aika haastavalta, siinä oli paljon ahtaita kohtia ja pyörityksiä, tosin myös avarampia vauhtipätkiäkin. Oli kuitenkin tosi hyvä fiilis lähteä radalle, oli ihan sellainen olo, että mennään tekemään toinen nolla. Mutta eipä sitten tehtykään...
Heti radan alussa sattui ihmeelinen moka. Maisa lähti nimittäin ihan väärälle esteelle, mihin en ikinä olisi voinut kuvitella koiran siinä kohtaa irtoavan. Olin niin ihmeissäni, etten edes ehtinyt reagoida mitenkään ja sehän oli sitten HYL heti toisen esteen jälkeen. No, ei sinä mitään, tehtiin rata tosi hienosti loppuun. Olisi ollut hieno rata ilman alun kämmiä.
Radalla tuli pari takaaleikkausta, vaikeahko kulma kepeille, paljon koiran kädessä kuljettamista ja hyllytyksen mahdollisuuksia. Ihanneaika oli tosiaan niin tiukka että uskon ettei oltaisi sitä alitettu vaikka puhdas rata oltaisiin tehty. Mutta eihän sitä tiedä. Moni koira ei kyllä ihanteeseen ehtinyt.
Oli kuitenkin tosi kiva kisata taas, jäi ihan taas sellainen olo, että olisi voinut juosta vielä parikin rataa. :)
Mutta onpahan nyt yksi nolla kasassa tältä kaudelta.
Rata oli todella mukava ja sujuva, ei mitään ahtaita pyörityksiä, vaan hyvin etenevä rata. Takaakiertoja tuli useampaan kohtaan, onneksi Maisan uskaltaa aika hyvin lähettää niille. Kepeille tultiin aika vauhdilla pitkän kuljetuksen jälkeen vähän avokulmassa, mutta suoriuduttiin siitä hyvin.
Ainoa, mikä Maisan suoritksessa jäi ärsyttämään, aika paljonkin, oli jälleen kontaktit. Niihin kului niin pirusti aikaa, että oltaisiin varmasti tehty useamman sekunnin nopeampi tulos, jos niitä ei tarvitsisi madella tolla tavala. En vaan enää oikein tiedä mitä niille tekisi kun tosiaan ne on koko sen ajan kun ollaan kisattu ollut se ongelmakohta. Ja nyt on jo ties kuinka mones tapa menossa miten tehdään, mutta lopputulos on aina yhtä huono. Rasittavaa. Niinkuin meidän coach justiin treeneissäkin sanoi, on ihan turha tehdä muuten hyvää rataa, jos kontakteihin kuluu paljon aikaa. Ihan siltä tuntui nyt tällä radalla.
Muuten olin tosin ihan tyytyväinen suoritukseen.
Käytiin välissä kotona lepäilemässä kun järjestelyt oli niin hölmösti, että aikaa ministarttien välissä oli useampi tunti. Toinen rata olikin sitten hyppäri ja tuomarikin vaihtui välissä, nyt vuorossa oli Anne Huittinen. Samalla vaihtui myös ihanneaika todella paljon tiukemmaksi.
Rata vaikutti aika haastavalta, siinä oli paljon ahtaita kohtia ja pyörityksiä, tosin myös avarampia vauhtipätkiäkin. Oli kuitenkin tosi hyvä fiilis lähteä radalle, oli ihan sellainen olo, että mennään tekemään toinen nolla. Mutta eipä sitten tehtykään...
Heti radan alussa sattui ihmeelinen moka. Maisa lähti nimittäin ihan väärälle esteelle, mihin en ikinä olisi voinut kuvitella koiran siinä kohtaa irtoavan. Olin niin ihmeissäni, etten edes ehtinyt reagoida mitenkään ja sehän oli sitten HYL heti toisen esteen jälkeen. No, ei sinä mitään, tehtiin rata tosi hienosti loppuun. Olisi ollut hieno rata ilman alun kämmiä.
Radalla tuli pari takaaleikkausta, vaikeahko kulma kepeille, paljon koiran kädessä kuljettamista ja hyllytyksen mahdollisuuksia. Ihanneaika oli tosiaan niin tiukka että uskon ettei oltaisi sitä alitettu vaikka puhdas rata oltaisiin tehty. Mutta eihän sitä tiedä. Moni koira ei kyllä ihanteeseen ehtinyt.
Oli kuitenkin tosi kiva kisata taas, jäi ihan taas sellainen olo, että olisi voinut juosta vielä parikin rataa. :)
Mutta onpahan nyt yksi nolla kasassa tältä kaudelta.
lauantai 26. syyskuuta 2009
Mölliageissa + hakumettällä
Vähän on taas päivitettävää.
Tällä vikolla käytiin ensin tiistaina katsastamassa hyvin kummalliset agilityn möllikisat yksityishallissa, jossa estevälit oli n. 2m, eikä estetiä mahtunut kiertämään ja koko systeemi oli mutenkin ihan luokattoman surkea. No, eipä siinä mitään tehtiin "rata" kuitenkin Fisun kanssa treenimielessä, palkkailtiin kontakteilla ja tehtiin pari hyppyä. Ihan hyvä kokemus kuitenkin sinänsä, että tuli käytyä vähän erikoisemmassa paikassa agiliitelemässä (kaikuva, pieni hall, jonka reunat tupaten täynnä koiria), Fisu kun on aina treenannut vain "omalla" kentällä ja omilla esteillä.. Vähän sitä näytti jännittävän outo halli, mutta hyvin toimi ja keskittyi kuitenkin. Ihan hyvä juttu siis kuitenkin.
Keskiviikkona käytiin sitten taas hakuilemassa, tällä kertaa Kivistössä Saarioisella pienellä porukalla. Fisu sai jälleen harjoitella "rullan" (patukan) tuontia ja lopuksi etsiä yhden ukon. Rullatreeni alkoi jo sujua tosi kivasti, lopuksi F otti jo tosi hyvän otteen patukasta ja toi sen vauhdilla mulle, ja lähti näytölle myös kovaa. Selvästi alkaa tajuta homman nimen. Ja Fisu myös tykkää hommasta ihan todella! Saa juosta ja leikkiä ja syödä. Mikäs sen kivempaa. ;D
Sitten F kävi vielä etsimässä yhden ukon etukulman umpipiilosta. Piilo oli sinänsä vähän haastava, että vähän sitä ennen meni polku poikittain, joka olisi saattanut tehdä sen, ettei koira mene tarpeeksi syvälle, vaan kääntyy polulle. Mutta Fisulle ei tämäkään ollut ongelma, ja ukko löytyi hienosti! On se vaan pätevä tyttö. :)
Lopuksi herkuteltiin ja leikittiin vielä hyvällä innolla.
Torstaina lähdettiin sitten ihan oikeisiin möllikisoihin Vantaan Ojankoon. Oltiin paikalla kuuden aikoihin, ja odottelua olikin aika reilusti, kun medimöllien kisa alkoi viimein yhdeksän(?) aikaan. :o
Rata vaikutti aika haastavalta möllitasoiseksi, mutta Fisu suoriutui siitä ihan älyttömän hienosti. Oli mielettömän hyvä fiilis tehdä kunnon rataa melkein ekaa kertaa Fisun kanssa ja koirahan kulki kuin unelma! Vauhtia oli riittämiin ja koira todella osasi!
Muuten rata meni ihan nappiin, mutta A:lta F ensin kieltäytyi. Korjattiin ja jatkettiin virheittä loppuun asti. Luulen, että möhlin itse sen A:n, kun todennäköisesti varmistelin ihan liikaa ja ohjasin koiran itse ohi siitä. Kontakteillakin pysähdyttiin hienosti ja oli vain ihan sikakivaa! Ajasta en edes tiedä, en hokannut tuloksia katsoa, mutta eiköhän ne kohta nettiin ilmesty. Vauhti varmasti olisi riittänyt vaikka mihin, jos nola olisi tulut. Mutta vitonen oli meille ihan loistava tulos ja jäi hirmuisen hyvä mieli koko jutusta. :)
Edit. Tuloksena lopulta 5,27 eli vähän ylittyi ihanneaika korjailujen takia. Fisun sijoitus oli 8.
Ehkä saadaan vielä videokin näytille jossain vaiheessa.
Tällä vikolla käytiin ensin tiistaina katsastamassa hyvin kummalliset agilityn möllikisat yksityishallissa, jossa estevälit oli n. 2m, eikä estetiä mahtunut kiertämään ja koko systeemi oli mutenkin ihan luokattoman surkea. No, eipä siinä mitään tehtiin "rata" kuitenkin Fisun kanssa treenimielessä, palkkailtiin kontakteilla ja tehtiin pari hyppyä. Ihan hyvä kokemus kuitenkin sinänsä, että tuli käytyä vähän erikoisemmassa paikassa agiliitelemässä (kaikuva, pieni hall, jonka reunat tupaten täynnä koiria), Fisu kun on aina treenannut vain "omalla" kentällä ja omilla esteillä.. Vähän sitä näytti jännittävän outo halli, mutta hyvin toimi ja keskittyi kuitenkin. Ihan hyvä juttu siis kuitenkin.
Keskiviikkona käytiin sitten taas hakuilemassa, tällä kertaa Kivistössä Saarioisella pienellä porukalla. Fisu sai jälleen harjoitella "rullan" (patukan) tuontia ja lopuksi etsiä yhden ukon. Rullatreeni alkoi jo sujua tosi kivasti, lopuksi F otti jo tosi hyvän otteen patukasta ja toi sen vauhdilla mulle, ja lähti näytölle myös kovaa. Selvästi alkaa tajuta homman nimen. Ja Fisu myös tykkää hommasta ihan todella! Saa juosta ja leikkiä ja syödä. Mikäs sen kivempaa. ;D
Sitten F kävi vielä etsimässä yhden ukon etukulman umpipiilosta. Piilo oli sinänsä vähän haastava, että vähän sitä ennen meni polku poikittain, joka olisi saattanut tehdä sen, ettei koira mene tarpeeksi syvälle, vaan kääntyy polulle. Mutta Fisulle ei tämäkään ollut ongelma, ja ukko löytyi hienosti! On se vaan pätevä tyttö. :)
Lopuksi herkuteltiin ja leikittiin vielä hyvällä innolla.
Torstaina lähdettiin sitten ihan oikeisiin möllikisoihin Vantaan Ojankoon. Oltiin paikalla kuuden aikoihin, ja odottelua olikin aika reilusti, kun medimöllien kisa alkoi viimein yhdeksän(?) aikaan. :o
Rata vaikutti aika haastavalta möllitasoiseksi, mutta Fisu suoriutui siitä ihan älyttömän hienosti. Oli mielettömän hyvä fiilis tehdä kunnon rataa melkein ekaa kertaa Fisun kanssa ja koirahan kulki kuin unelma! Vauhtia oli riittämiin ja koira todella osasi!
Muuten rata meni ihan nappiin, mutta A:lta F ensin kieltäytyi. Korjattiin ja jatkettiin virheittä loppuun asti. Luulen, että möhlin itse sen A:n, kun todennäköisesti varmistelin ihan liikaa ja ohjasin koiran itse ohi siitä. Kontakteillakin pysähdyttiin hienosti ja oli vain ihan sikakivaa! Ajasta en edes tiedä, en hokannut tuloksia katsoa, mutta eiköhän ne kohta nettiin ilmesty. Vauhti varmasti olisi riittänyt vaikka mihin, jos nola olisi tulut. Mutta vitonen oli meille ihan loistava tulos ja jäi hirmuisen hyvä mieli koko jutusta. :)
Edit. Tuloksena lopulta 5,27 eli vähän ylittyi ihanneaika korjailujen takia. Fisun sijoitus oli 8.
Ehkä saadaan vielä videokin näytille jossain vaiheessa.
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Perjantai-illan agitreeneistä
Perjantaina käytiin iltasella Fisun kanssa kaksin hallilla ottamassa pienet treenit. Otettiin lähinnä keppejä ja kontakteja + vähän muitakin juttuja.
Kepeillä (6kpl) aloitettiin taas yhden verkkopätkän kanssa (vika väli, toinen puoli). Lähetin putken kautta ja hienosti meni. Lopuksi otin verkon pois ja Fiskars pjotteli taas 6 keppiä ihan ilman apuja ja ihan uskomattoman hienosti! On se vaan fiksu!
Kontaktit sujui myös hyvin. Keinulla ei saatu kauhean hyödyllisiä harjoituksia aikaan ilman apukäsiä, mutta muistutukseksi otettiin pari nokkimistoistoa.
Puomin Fisu teki ripeästi loppuun asti ja muisti hienosti pysähtyä, vaikka juoksin sen ohi itse. Samoin A:lla onnistuneita suorituksia. Vähän se tuntuu A:lla varovan kiipeämistä eri lailla kuin puomilla, mutta ihan hyvin kuitenkin.
Otettiin lopuksi myös "vasen" ja "oikee" käskyille vähän toistoja ihan yhdellä matalalla hypyllä. Ollaan näitä joskus aiemminkin harjoiteltu, ja ihan kivasti F muisti miten kierretään siiveke lyhyllä kaarroksella. Lopuksi otettiin pari ihan irtoamispätkää, ettei jää kädessä kiinni -vaihde päälle. No, varmaan turha pelko Fisun kohdalla... ;P
Jossain pätkässä oli pimeä putkikulma ja näissä olen aiemminkin huomannut samaa kuin nyt, että F kääntyy putkesta aina sinne suuntaan, miltä puolelta olen sen putkeen lähettänyt. Eli se ei vielä hahmota, että voin vaihta puolta putkeen lähetyksen jälkeen, vaikka huutaisin sitä ja äänellä yritän sille kertoa missä olen. Näitä täytyy siis treenailla.
Älyttömän hyvät treenit kokonaisuudessaan! Fisun kanssa on niin ilo treenata kun se on vain ihan uskomattoman hyvä. :-)
Kepeillä (6kpl) aloitettiin taas yhden verkkopätkän kanssa (vika väli, toinen puoli). Lähetin putken kautta ja hienosti meni. Lopuksi otin verkon pois ja Fiskars pjotteli taas 6 keppiä ihan ilman apuja ja ihan uskomattoman hienosti! On se vaan fiksu!
Kontaktit sujui myös hyvin. Keinulla ei saatu kauhean hyödyllisiä harjoituksia aikaan ilman apukäsiä, mutta muistutukseksi otettiin pari nokkimistoistoa.
Puomin Fisu teki ripeästi loppuun asti ja muisti hienosti pysähtyä, vaikka juoksin sen ohi itse. Samoin A:lla onnistuneita suorituksia. Vähän se tuntuu A:lla varovan kiipeämistä eri lailla kuin puomilla, mutta ihan hyvin kuitenkin.
Otettiin lopuksi myös "vasen" ja "oikee" käskyille vähän toistoja ihan yhdellä matalalla hypyllä. Ollaan näitä joskus aiemminkin harjoiteltu, ja ihan kivasti F muisti miten kierretään siiveke lyhyllä kaarroksella. Lopuksi otettiin pari ihan irtoamispätkää, ettei jää kädessä kiinni -vaihde päälle. No, varmaan turha pelko Fisun kohdalla... ;P
Jossain pätkässä oli pimeä putkikulma ja näissä olen aiemminkin huomannut samaa kuin nyt, että F kääntyy putkesta aina sinne suuntaan, miltä puolelta olen sen putkeen lähettänyt. Eli se ei vielä hahmota, että voin vaihta puolta putkeen lähetyksen jälkeen, vaikka huutaisin sitä ja äänellä yritän sille kertoa missä olen. Näitä täytyy siis treenailla.
Älyttömän hyvät treenit kokonaisuudessaan! Fisun kanssa on niin ilo treenata kun se on vain ihan uskomattoman hyvä. :-)
torstai 17. syyskuuta 2009
Hyviä treenejä
Tällä viikolla ollaan tähän mennessä käyty kahdesti agiliitelemässä ja kerran hakuilemassa. Maanantaina oli Fisun agilityt, Maisaa en ottanut nyt mukaan. Tehtiin jo 15 esteen rataa, josta Fisu suoriutui erinomaisesti. Ainoa ongelmakohta meille oli A:lle meno, sillä mun oma juoksulinja edelliseltä esteeltä oli väkisin niin vino, että fisu aina pomppasi A:n ohi mun liikkeen mukaisesti. Tehtiin lopulta sitten ihan erillisenä A yhden hypyn takaa, jotta saatiin se jotenkuten onnistumaan. Ehkä fisu vielä vähän varoo A:ta, kun ei sitä olla täysikokoisena vielä paljoa tehty, etenkään radalla.
Radalla takaaleikkaukset, välistävedot, pakkovalssit, avokulmat ym. sujuivat ihan tosi hyvin. Fisu on niin kivasti ohjattavissa, irtoaa tosi hyvin, mutta seuraa kuitenkin ohjausta. :) kontaktit toimi oikein hyvin, niissä ei mitään ongelmaa. Seuraavaksi aletaan vain palkkaa jättämään pikkuhiljaa pois.
Tehtiin vielä keppejä (6) erillisenä ja saatiin ihan mielettömiä onnistumisia. Verkkopätkä oli ainoastaan vikassa välissä, joten Fisu haki sisäänmenon ihan itsenäisesti. Lähetin sen aina putken kautta kepeille, joten vauhtiakin oli mukavasti. Fisu osaa sisäänmenon jo ihan uskomattoman hyvin, onnistui myös lähettää aika vaikeasta avokulmasta ja aina onnistui! Lopuksi otin toiselta puolelta lopusta verkkopätkän pois ja silti tehtiin yhtä hienosti kuin aiemmin. Jee! :)
Käytin nyt namupalkkaa, niin sai helpommin useamman toiston peräkkäin. Palkka oli aina edessä valmiina.
Tiistaina Maisan treeneissä oli molemmat tytöt mukana. Maisa sai tehdä kaksi ratapätkää. Alku oli meille hankala, kun kahden hypyn jälkeen oli heti tiukka käännös takaisinpäin. Saatiin kokeilla tähän sitten ihmisnuolta, mutta eipä saatu sitä kauhean hyväksi siltikään. Pitäisi kai opetella joku fiksu juttu tällaisiin tiukkoihin käännöksiin, kun koira otetaan vastaan hypyn takaa.
Radalla oli keinu, joka tehtiin suht hitaasti, kuten yleensä. Ei oikein riitä enää energiaa sen hinkkaamiseen, kun ei sitä olla ennenkään paremmaksi saatu. Höh.
Keinulta tein takaaleikkauksen, jonka jälkeen välistäveto. Tämä kuvio toimi ihan hyvin, oli ehkä parempi kuin valssi keinun jälkeen. Loppuradalla tehtiin vielä tosi onnistunut poispäinkäännös putken jälkeen ja loppuun A ja irtoaminen hypylle. Nämä ihan ok, A nyt ei ollut mikään kamala sekään.
Toisella radalla tuli mm. avokulma kepeille, takaaleikkauksia ja loppuun tein myös persjätön, jota en ollut edes suunnitellut! Tämä oli mun tekemänä aika harvinaislaatuinen tapaus, sillä yleensä en koskaan tee persjättöjä. Mutta hyvin se toimi, ehkä sitä voisi kokeilla toistekin... ;)
Fisu sai taas hioa kontakteja ja keppejä, myös pari vauhdikasta lyhyttä ratapätkää tehtiin. Nyt olen pitänyt rimoja jo 35-45 korkeuksissa ja hypyt sujuu hyvin.
Kepit meni taas tosi hyvin, kuten maanantainakin. Lopuksi otin kaikki verkot pois ja Fisuhan pujotteli kaikki 6 keppiä itsenäisesti, ilman apuja, nopeasti ja hienolla rytmillä! Ihan superia!! :D
Keskiviikkona käytiin taas Kalliosolantiellä hakuilemassa. Ohjelmassa taas pikaiset treenit, jotta ehdittiin käydä läpi 6 koiraa ennen pimeää (onnistui!). Fisu sai nyt tehdä ilmaisutreenejä, eli alettiin harjoitella rullan (toistaiseksi patukan) tuontia. Ensin leikitettiin patukalla -> patukka maalimiehelle, joka juoksee metsään -> koira perään ja kun koira ottaa patukasta hyvän otteen -> kutsun koiran luo, innostan -> pieni leikki -> irti patukasta -> lähetys "näytölle (mm kutsuu koiraa) ja lopuksi palkka maalimieheltä. Sujui hienosti ja nyt Fisu toi patukan aina kunnolla ilman epätietoisuuksia. Hienoja toistoja siis.
Lopuksi Fisu sai etsiä yhden ukon umpipiilosta etukulman tietämiltä. Se löysi ukon niin nopeasti, että se ehti lähteä jo mua vastaan ennen kuin pääsin paikalle. No, palattiin sitten piilolle vielä leikkimään.
Taidan vain jatkuvasti aliarvioida koiran osaamista, Fisu pääsee jatkuvasti yllättämään, kun se on niin taitava! :)
Radalla takaaleikkaukset, välistävedot, pakkovalssit, avokulmat ym. sujuivat ihan tosi hyvin. Fisu on niin kivasti ohjattavissa, irtoaa tosi hyvin, mutta seuraa kuitenkin ohjausta. :) kontaktit toimi oikein hyvin, niissä ei mitään ongelmaa. Seuraavaksi aletaan vain palkkaa jättämään pikkuhiljaa pois.
Tehtiin vielä keppejä (6) erillisenä ja saatiin ihan mielettömiä onnistumisia. Verkkopätkä oli ainoastaan vikassa välissä, joten Fisu haki sisäänmenon ihan itsenäisesti. Lähetin sen aina putken kautta kepeille, joten vauhtiakin oli mukavasti. Fisu osaa sisäänmenon jo ihan uskomattoman hyvin, onnistui myös lähettää aika vaikeasta avokulmasta ja aina onnistui! Lopuksi otin toiselta puolelta lopusta verkkopätkän pois ja silti tehtiin yhtä hienosti kuin aiemmin. Jee! :)
Käytin nyt namupalkkaa, niin sai helpommin useamman toiston peräkkäin. Palkka oli aina edessä valmiina.
Tiistaina Maisan treeneissä oli molemmat tytöt mukana. Maisa sai tehdä kaksi ratapätkää. Alku oli meille hankala, kun kahden hypyn jälkeen oli heti tiukka käännös takaisinpäin. Saatiin kokeilla tähän sitten ihmisnuolta, mutta eipä saatu sitä kauhean hyväksi siltikään. Pitäisi kai opetella joku fiksu juttu tällaisiin tiukkoihin käännöksiin, kun koira otetaan vastaan hypyn takaa.
Radalla oli keinu, joka tehtiin suht hitaasti, kuten yleensä. Ei oikein riitä enää energiaa sen hinkkaamiseen, kun ei sitä olla ennenkään paremmaksi saatu. Höh.
Keinulta tein takaaleikkauksen, jonka jälkeen välistäveto. Tämä kuvio toimi ihan hyvin, oli ehkä parempi kuin valssi keinun jälkeen. Loppuradalla tehtiin vielä tosi onnistunut poispäinkäännös putken jälkeen ja loppuun A ja irtoaminen hypylle. Nämä ihan ok, A nyt ei ollut mikään kamala sekään.
Toisella radalla tuli mm. avokulma kepeille, takaaleikkauksia ja loppuun tein myös persjätön, jota en ollut edes suunnitellut! Tämä oli mun tekemänä aika harvinaislaatuinen tapaus, sillä yleensä en koskaan tee persjättöjä. Mutta hyvin se toimi, ehkä sitä voisi kokeilla toistekin... ;)
Fisu sai taas hioa kontakteja ja keppejä, myös pari vauhdikasta lyhyttä ratapätkää tehtiin. Nyt olen pitänyt rimoja jo 35-45 korkeuksissa ja hypyt sujuu hyvin.
Kepit meni taas tosi hyvin, kuten maanantainakin. Lopuksi otin kaikki verkot pois ja Fisuhan pujotteli kaikki 6 keppiä itsenäisesti, ilman apuja, nopeasti ja hienolla rytmillä! Ihan superia!! :D
Keskiviikkona käytiin taas Kalliosolantiellä hakuilemassa. Ohjelmassa taas pikaiset treenit, jotta ehdittiin käydä läpi 6 koiraa ennen pimeää (onnistui!). Fisu sai nyt tehdä ilmaisutreenejä, eli alettiin harjoitella rullan (toistaiseksi patukan) tuontia. Ensin leikitettiin patukalla -> patukka maalimiehelle, joka juoksee metsään -> koira perään ja kun koira ottaa patukasta hyvän otteen -> kutsun koiran luo, innostan -> pieni leikki -> irti patukasta -> lähetys "näytölle (mm kutsuu koiraa) ja lopuksi palkka maalimieheltä. Sujui hienosti ja nyt Fisu toi patukan aina kunnolla ilman epätietoisuuksia. Hienoja toistoja siis.
Lopuksi Fisu sai etsiä yhden ukon umpipiilosta etukulman tietämiltä. Se löysi ukon niin nopeasti, että se ehti lähteä jo mua vastaan ennen kuin pääsin paikalle. No, palattiin sitten piilolle vielä leikkimään.
Taidan vain jatkuvasti aliarvioida koiran osaamista, Fisu pääsee jatkuvasti yllättämään, kun se on niin taitava! :)
maanantai 14. syyskuuta 2009
Kokouutisia!
Fisusta tuli eilen MEDI!! Se on siis nyt virallisesti todettu pieneksi! :)
Käytiin Mikkelissä asti hakemassa kisakirja, ja olikin aika tapahtumarikas viikonloppu. Käytiin mökillä ja sukuloimassa ja Mikkeliin asti siis ehdittiin.
En oikein osaa vieläkään uskoa, että Fisu ei tosiaankaan joudu pikkumaksikerhoon, vaan pääsee tykittämään sopivan matalia esteitä...
Mikkelissä päästiin kolmesta koirasta viimeisenä mittaukseen, Fisu kun ei kilpailuihin osallistunut. Ennen meitä mittailtiin yhtä käppänää, josta tuomari otti ainakin viisi mittaa, sillä tulos vähän heitteli ja koira ei meinannut pysyä asennossaan, istui vähän väliä ym. Koira oli myös aika rajatapaus. Me sillä aikaa jännitettiin Fisun kanssa omaa vuoroa. Olin ihan varma, että meillekin tulisi vähintäänkin yhtä pitkä mittailu.
Kun meidän vuoro tuli, Fisu olisi mieluummin lähtenyt jo hallin ovesta ulos. Varmastikin aisti mun jännityksen. Luulen, että kädetkin tärisi kun sitä nostin pöydälle mittailtavaksi. Pistin Fisun seisomaan "näyttelyasentoon", kuten tuomari taas ohjeisti. Fisu pönötti paikallaan kuin tatti, enkä viitsinyt sen asentoa pahemmin korjailla. Tuomari otti mitan ja totesi, että voin vapauttaa koiran. olin ihan "woot?", mutta tuomari oli sitä mieltä, että ei siitä tarvitse useampaa mittaa ottaa kun se seisoo niin hyvin ja tasaisesti paikallaan eli tulos oli tarkka.
Päästin Fisun alas ja meinasin kuolla jännityksestä. Tuomari otti mittanauhan ja lausui taikasanat: "41,5cm". Aloin varmaankin nauraa siinä vaiheessa kun tuomari pisti raksin kisakirjaan ja allekirjoitti Fisun "tulevaisuuden". Muistinkohan edes kiittää tuomaria...?
Kun päästiin ulos hallista aloin naura itekseni vedet silmissä. Fisu oli varmaan ihan ihmeissään mun reaktioista ja varmaan pari ohikulkijaa katseli ihmeissään. Kun sain kisakirjan käteen, olo oli niin epätodellinen ja helpottunut, ettei sitä voi edes käsittää. Huh, mikä reissu.
Ihan uskomatonta vieläkin! Pieni Fisu on sittenkin tarpeeksi pieni! <3 :)
Käytiin Mikkelissä asti hakemassa kisakirja, ja olikin aika tapahtumarikas viikonloppu. Käytiin mökillä ja sukuloimassa ja Mikkeliin asti siis ehdittiin.
En oikein osaa vieläkään uskoa, että Fisu ei tosiaankaan joudu pikkumaksikerhoon, vaan pääsee tykittämään sopivan matalia esteitä...
Mikkelissä päästiin kolmesta koirasta viimeisenä mittaukseen, Fisu kun ei kilpailuihin osallistunut. Ennen meitä mittailtiin yhtä käppänää, josta tuomari otti ainakin viisi mittaa, sillä tulos vähän heitteli ja koira ei meinannut pysyä asennossaan, istui vähän väliä ym. Koira oli myös aika rajatapaus. Me sillä aikaa jännitettiin Fisun kanssa omaa vuoroa. Olin ihan varma, että meillekin tulisi vähintäänkin yhtä pitkä mittailu.
Kun meidän vuoro tuli, Fisu olisi mieluummin lähtenyt jo hallin ovesta ulos. Varmastikin aisti mun jännityksen. Luulen, että kädetkin tärisi kun sitä nostin pöydälle mittailtavaksi. Pistin Fisun seisomaan "näyttelyasentoon", kuten tuomari taas ohjeisti. Fisu pönötti paikallaan kuin tatti, enkä viitsinyt sen asentoa pahemmin korjailla. Tuomari otti mitan ja totesi, että voin vapauttaa koiran. olin ihan "woot?", mutta tuomari oli sitä mieltä, että ei siitä tarvitse useampaa mittaa ottaa kun se seisoo niin hyvin ja tasaisesti paikallaan eli tulos oli tarkka.
Päästin Fisun alas ja meinasin kuolla jännityksestä. Tuomari otti mittanauhan ja lausui taikasanat: "41,5cm". Aloin varmaankin nauraa siinä vaiheessa kun tuomari pisti raksin kisakirjaan ja allekirjoitti Fisun "tulevaisuuden". Muistinkohan edes kiittää tuomaria...?
Kun päästiin ulos hallista aloin naura itekseni vedet silmissä. Fisu oli varmaan ihan ihmeissään mun reaktioista ja varmaan pari ohikulkijaa katseli ihmeissään. Kun sain kisakirjan käteen, olo oli niin epätodellinen ja helpottunut, ettei sitä voi edes käsittää. Huh, mikä reissu.
Ihan uskomatonta vieläkin! Pieni Fisu on sittenkin tarpeeksi pieni! <3 :)
torstai 10. syyskuuta 2009
Ageilua + hakuilua
Tiistaina oli molemmat tytöt mukana Maisan treeneissä. Fisu sai tehdä lähinnä kontakteja ja kepukoita, loppuun otettiin sitten myös pätkä ryhmän rataa.
Maisa sai tehdä kaksi rataa, joissa tuli treenattua mm. kepeille vaikeita vientejä, takaakiertoja, poispäinkäännöksiä ja välistävetoja. Maisalla oli nyt uusi vinkulelu mukana, joten vauhtia riitti vähän lauantaista paremmin. Ehkä valeraskauden vaikutus kohta hälvenee.
Ekalla radalla valssasin ensin keppien jälkeen ja tein pakkovalssin ennen seuraavaa hyppyä ja välistävetoa. Tämä toimi ihan ok, mutta saatiin sitten kokeilla vielä toisella tavalla. Mun piti ottaa sivuetäisyyttä keppien lopussa (ounou) ja jäädä hyppyjen toiselle puolelle ja niiden jälkeen poispäinkääntää. Ongelmahan tuli tietenkin keppien lopussa. M pomppasi veks ennen vikaa väliä, kun itse otin etäisyyttä. Ja on tätä treenattu, mutta silti! :o No, kokeiltiin uudestaan ja muutaman lisäepäonnistumisen jälkeen saatiin sitten toimimaan. Mutta hitto kun se vain on niin hankalaa. Miksei se koira voisi oppia itsenäisempää pujottelua?
Toisella radalla oli pimeää putkikulmaa, hämäysputkenpäitä ja avokulma kepeille. Nyt kepit jostain syystä toimi, mutta taaskin mentiin väärään putkenpäähän. En jälleen kääntänyt tarpeeksi, vaan oletin että koira tulee mua lähimpänä olevaan putkeen automaattosesti. No, eipä tullut. Pimeä putkikulma sujui ilman ongelmia.
Fisu teki taas keppejä niin, että toisen puolen verkot oli kokonaan poissa. Hyvin sujui ja otettiin lähetyksiä vaihtelevista kulmista & takaaleikaten ym. Aina oikeaan väliin, hienosti! Otettiin välissä myös 12 keppiä täysillä verkoilla. Hyvällä vauhdilla ja rytmillä Fisu jo pujottelee.
Lopuksi päätin piruuttaan kokeilla kuutta kepukkaa ilman verkkoja. Lähetin koiran kepeille muina miehinä ja sehän pujotteli ne ihan täydellisesti!! Kävin hirveän sodan pääni sisällä, kokeilla vielä uudestaan vai ei, ja ikäväkseni päädyin aiempaan vaihtoehtoon. Oli niin suuri himo koittaa vielä toiselta puoleltakin. Ja eihän siitä sitten tullut enää mitään. Aloitti hyvin, mutta lopetti ennen aikojaan. Hitto. Ja verkot oli jo viety sisään, joten oli pakko vain yrittää jotenkin saada vielä yksi onnistuminen loppuun. Otti niin päähän kun piti mennä vielä ahnehtimaan. :( Hirveän sähläämisen jälkeen sain Fisun vielä pujottelemaan kerran oikein, mutta kamalilla avuilla ja ihan surkeasti. Ärsyttää vieläkin.
Eilen pidettiin taas "pikaisemmat" hakutreenit. meni siihen seitsemältä koiralta taas reilu 3 tuntia, mutta heidttiin ennen pimeää! Paikkana oli tällä kertaa Kalliosolantie, meille ihan uusi ympäristö. Rataan kuului sekä aukeaa, että tiheämpää metsää ja tämä olikin vähän erilainen ratkaisu kuin yleensä.
Fisu ei saanut nyt mitään apuja alkuun, vaan lähetin sen suoraan ekan kulman valmiina olevaa maalimiestä etsimään. Fisu oli selvästi lähdössä vähän väärään suuntaan, joten odotin, että se katsoisi suorempaan eteenpäin ja taisin viedä sitä muutaman askeleen vielä edemmäksi, jotta saisin sen suoraan. F lähti kuitenkin keskemmälle kohti metsää. Se meni ihan vinoon, mikä näytti ihan väärältä suunnalta. Huutelin sitä sitten takaisin, mutta neiti päätti tehdä hommia itsenäisesti ja ryntäili metsässä vähän aikaa, kunnes sai hajun ja painoi täysillä ukon luo. Olin ihan ihmeissäni, että se taaskin löysin, vaikka lähti niin ihmesuuntaan. Kaipa tuuli taas vaikutti asiaan. Vielä suora namupalkka.
Toiselle pistolle F lähti taas vähän keskemmälle aluetta, eikä ihan etulinjan suuntaan. Se teki etsi aika pitkään, mutta lopulta huusin sen takaisin, kun ei tuntunut sieltä suunnasta löytyvän. Fisu selvästikin lähti aina metsän suuntaan, eikä tajunnut edetä aukeaa pitkin. Sain nyt lähetettyä sen suoraan ja se upposikin hyvin takarajalle (50m), josta maalimieskin löytyi hienosti. Fisu olikin kuitenkin käynyt aika läheltä piiloa aiemminkin, joten ei se ihan hakoteillä ollut ollut sittenkään.
Lopuksi otettiin ekaa kertaa rullantuontiharjoituksia. Innostettiin ensin Fisua patukkaan, jonka kanssa Terhi sitten lähti vähän matkan päähän metsään. Pidin Fisua kiinni. Lähetys patukalle ja kutsuin koiran heti kun se otti patukan. F tuli alkumatkaa hyvin patukan kanssa takaisinpäin, mutta loppuvaiheilla tiputti sen. Uusi yritys ja taas sama juttu. Olin itse (jälleen) vähän ulalla mitä tekisin, joten en tiennyt kehuako vai ei ja koirakaan ei tainnut tajuta mitä siltä haluttiin.
Lyhennettiin matkaa ja nyt innostin Fisua tuomaan patukan niin kuin normaalisti leikittäessä. Nyt neiti kekkasi homman juonen ja toi patukan hienosti, sai leikin sillä palkaksi. Sitten F sai voittaa, otin patukan ja käskin Fisun "näytölle" Terhin luo (joka taisi kutsua koiraa). Siellä ruokapalkka ja kehut.
Lopuksi F sai vielä namuja muiltakin maalimiehiltä ja yhden ylijääneen pöperölaatikon
vielä repuilla. :)
Ensi kerralla aletaan siis harjoitella kunnolla ilmaisuja. Fisusta tulee varmastikin siis rullakoira kun se on niin hiljainen hakumetsässä, että haukku tuskin tulisi kovin luonnostaan...
Maisa sai tehdä kaksi rataa, joissa tuli treenattua mm. kepeille vaikeita vientejä, takaakiertoja, poispäinkäännöksiä ja välistävetoja. Maisalla oli nyt uusi vinkulelu mukana, joten vauhtia riitti vähän lauantaista paremmin. Ehkä valeraskauden vaikutus kohta hälvenee.
Ekalla radalla valssasin ensin keppien jälkeen ja tein pakkovalssin ennen seuraavaa hyppyä ja välistävetoa. Tämä toimi ihan ok, mutta saatiin sitten kokeilla vielä toisella tavalla. Mun piti ottaa sivuetäisyyttä keppien lopussa (ounou) ja jäädä hyppyjen toiselle puolelle ja niiden jälkeen poispäinkääntää. Ongelmahan tuli tietenkin keppien lopussa. M pomppasi veks ennen vikaa väliä, kun itse otin etäisyyttä. Ja on tätä treenattu, mutta silti! :o No, kokeiltiin uudestaan ja muutaman lisäepäonnistumisen jälkeen saatiin sitten toimimaan. Mutta hitto kun se vain on niin hankalaa. Miksei se koira voisi oppia itsenäisempää pujottelua?
Toisella radalla oli pimeää putkikulmaa, hämäysputkenpäitä ja avokulma kepeille. Nyt kepit jostain syystä toimi, mutta taaskin mentiin väärään putkenpäähän. En jälleen kääntänyt tarpeeksi, vaan oletin että koira tulee mua lähimpänä olevaan putkeen automaattosesti. No, eipä tullut. Pimeä putkikulma sujui ilman ongelmia.
Fisu teki taas keppejä niin, että toisen puolen verkot oli kokonaan poissa. Hyvin sujui ja otettiin lähetyksiä vaihtelevista kulmista & takaaleikaten ym. Aina oikeaan väliin, hienosti! Otettiin välissä myös 12 keppiä täysillä verkoilla. Hyvällä vauhdilla ja rytmillä Fisu jo pujottelee.
Lopuksi päätin piruuttaan kokeilla kuutta kepukkaa ilman verkkoja. Lähetin koiran kepeille muina miehinä ja sehän pujotteli ne ihan täydellisesti!! Kävin hirveän sodan pääni sisällä, kokeilla vielä uudestaan vai ei, ja ikäväkseni päädyin aiempaan vaihtoehtoon. Oli niin suuri himo koittaa vielä toiselta puoleltakin. Ja eihän siitä sitten tullut enää mitään. Aloitti hyvin, mutta lopetti ennen aikojaan. Hitto. Ja verkot oli jo viety sisään, joten oli pakko vain yrittää jotenkin saada vielä yksi onnistuminen loppuun. Otti niin päähän kun piti mennä vielä ahnehtimaan. :( Hirveän sähläämisen jälkeen sain Fisun vielä pujottelemaan kerran oikein, mutta kamalilla avuilla ja ihan surkeasti. Ärsyttää vieläkin.
Eilen pidettiin taas "pikaisemmat" hakutreenit. meni siihen seitsemältä koiralta taas reilu 3 tuntia, mutta heidttiin ennen pimeää! Paikkana oli tällä kertaa Kalliosolantie, meille ihan uusi ympäristö. Rataan kuului sekä aukeaa, että tiheämpää metsää ja tämä olikin vähän erilainen ratkaisu kuin yleensä.
Fisu ei saanut nyt mitään apuja alkuun, vaan lähetin sen suoraan ekan kulman valmiina olevaa maalimiestä etsimään. Fisu oli selvästi lähdössä vähän väärään suuntaan, joten odotin, että se katsoisi suorempaan eteenpäin ja taisin viedä sitä muutaman askeleen vielä edemmäksi, jotta saisin sen suoraan. F lähti kuitenkin keskemmälle kohti metsää. Se meni ihan vinoon, mikä näytti ihan väärältä suunnalta. Huutelin sitä sitten takaisin, mutta neiti päätti tehdä hommia itsenäisesti ja ryntäili metsässä vähän aikaa, kunnes sai hajun ja painoi täysillä ukon luo. Olin ihan ihmeissäni, että se taaskin löysin, vaikka lähti niin ihmesuuntaan. Kaipa tuuli taas vaikutti asiaan. Vielä suora namupalkka.
Toiselle pistolle F lähti taas vähän keskemmälle aluetta, eikä ihan etulinjan suuntaan. Se teki etsi aika pitkään, mutta lopulta huusin sen takaisin, kun ei tuntunut sieltä suunnasta löytyvän. Fisu selvästikin lähti aina metsän suuntaan, eikä tajunnut edetä aukeaa pitkin. Sain nyt lähetettyä sen suoraan ja se upposikin hyvin takarajalle (50m), josta maalimieskin löytyi hienosti. Fisu olikin kuitenkin käynyt aika läheltä piiloa aiemminkin, joten ei se ihan hakoteillä ollut ollut sittenkään.
Lopuksi otettiin ekaa kertaa rullantuontiharjoituksia. Innostettiin ensin Fisua patukkaan, jonka kanssa Terhi sitten lähti vähän matkan päähän metsään. Pidin Fisua kiinni. Lähetys patukalle ja kutsuin koiran heti kun se otti patukan. F tuli alkumatkaa hyvin patukan kanssa takaisinpäin, mutta loppuvaiheilla tiputti sen. Uusi yritys ja taas sama juttu. Olin itse (jälleen) vähän ulalla mitä tekisin, joten en tiennyt kehuako vai ei ja koirakaan ei tainnut tajuta mitä siltä haluttiin.
Lyhennettiin matkaa ja nyt innostin Fisua tuomaan patukan niin kuin normaalisti leikittäessä. Nyt neiti kekkasi homman juonen ja toi patukan hienosti, sai leikin sillä palkaksi. Sitten F sai voittaa, otin patukan ja käskin Fisun "näytölle" Terhin luo (joka taisi kutsua koiraa). Siellä ruokapalkka ja kehut.
Lopuksi F sai vielä namuja muiltakin maalimiehiltä ja yhden ylijääneen pöperölaatikon
vielä repuilla. :)
Ensi kerralla aletaan siis harjoitella kunnolla ilmaisuja. Fisusta tulee varmastikin siis rullakoira kun se on niin hiljainen hakumetsässä, että haukku tuskin tulisi kovin luonnostaan...
tiistai 8. syyskuuta 2009
Vauhdikasta agia
Fisu on nyt kyllä tosissaan saanut vauhtia tähän hommaan! Eilen oli paikoitellen liikaakin meno päällä, kontaktipainotteisessa radassa se ei ainba ollut kovin hyvä asia. :P Tehtiin Fisun kanssa kahdessa pätkässä rata, jossa oli kaikki kontaktit ja puomi kahteen kertaan. A:ta ei vielä tehty radalla, joten palkkasin ensin puolessa välissä rataa ja sitten jatkettiin loppuun. Keinullakin oli tarkoitus olla laskemassa lautaa alas, mutta f olikin vähän oletettua vikkelämpi ja teki sitten lenotkeinun heti alkuun. Hups. no, seuraavalla kerralla olin itse taas jotenkin pihalla, enkä jälleen muistanut ottaa keinusta kiinni, vaan se kolahti ihan lujaa maahan kun Fisu sille meni. Eipä tämä tuntunut Fisua kuitenkaan haittaavan, ja kolmas yritys tehtiin sitten niinkuin oli alunperin tarkoitus, eli ensin nokkaisu keinulla kun se on vielä ylhäällä, sitten lasketaan alas ja nokitaan vielä vähän alhaallakin.
Rata oli kivan menevä, aika paljon suoraa, pari takaaleikkausta putkille ja irtoamisia. Fisu teki tosi hienosti, ei mitään ongelmaa radassa itsessään. Puomin kontakti oli ekalla kertaa ihan täydellinen, mutta takaisinpäin tullessa oli taas vähän liikaa vauhtia ja unohtui pysähtyä. Otettiin siis uusiksi ja nyt sujui hyvin.
Radan jälkeen tehtiin A:ta yksittäisenä. Otettiin ihan normaalikokoista A:ta, ja vaikkei sitä vielä montaa kertaa olla tehty, Fisu teki ihan upeita suorituksia! Vauhtia oli heti tosi hyvin ja silti muistettiin pysähtyä ja ihan oikein! Etevä mudilli!
Otettiin myös keinua vielä erikseen, nyt avustaja hoiti laskemiset ja itse sain olla vähän sivummassa. Hyvin sujui jälleen. Vähän vain jäi mietityttämään, että miten saisin puomin ja keinun eron koiralle selkeämmäksi, kun nyt tuli ensimmäinen lentokeinu vastaan...
Tehtiin myös keppejä erillisenä. Nyt toista kertaa niin, että verkot oli vain toisella puolella (6:lla kepukalla). Sujui parin mokan jälkeen tosi hyvin. Ei näköjään haittaa yhtään, vaikka verkot puuttuu jo toiselta puolelta kokonaan, sisäänmanot oli tosi hyviä, ja muutenkin sujui. Kohta varmaan päästään luopumaan koko verkoista, toivottavasti!
Lopuksi tehtiin vielä pari toistoa pelkkää puomia ja saatiin hyviä onnistumisia. Tosin aina ei ollut keskittyminen ihan huipussaan. Yhdessä vaiheessa kentän reunalle ilmestynyt varis aiheutti vähäisen häiriötä. Fisu huomasi linnun puomilla ollessaan ja rupesi vilkuilemaan sitä juostessaan. Yritin vielä komentaa sitä "Fisu, osu!!", ei mitään vaikutusta. No, tietäähän sen miten siinä käy... Puomin alastulon puolessa välissä neiti sitten tipahti alas, kun varis oli niin paljon kiinnostavampi kuin omien jalkojen seuraaminen. :D Hupsan! No, ei siinä muuta kun jahdattiin ensin varis pois ja sitten uusi yritys. Ei jäänyt traumoja, ei Fisu taidakaan niin pehmeä olla kuin välillä luulen...
Kivat treenit kuitenkin ja ehdittiin tehdä tosi paljon kun meitä oli vain 4 paikalla.
Ihanaa kun koira menee taas lujaa!
Rata oli kivan menevä, aika paljon suoraa, pari takaaleikkausta putkille ja irtoamisia. Fisu teki tosi hienosti, ei mitään ongelmaa radassa itsessään. Puomin kontakti oli ekalla kertaa ihan täydellinen, mutta takaisinpäin tullessa oli taas vähän liikaa vauhtia ja unohtui pysähtyä. Otettiin siis uusiksi ja nyt sujui hyvin.
Radan jälkeen tehtiin A:ta yksittäisenä. Otettiin ihan normaalikokoista A:ta, ja vaikkei sitä vielä montaa kertaa olla tehty, Fisu teki ihan upeita suorituksia! Vauhtia oli heti tosi hyvin ja silti muistettiin pysähtyä ja ihan oikein! Etevä mudilli!
Otettiin myös keinua vielä erikseen, nyt avustaja hoiti laskemiset ja itse sain olla vähän sivummassa. Hyvin sujui jälleen. Vähän vain jäi mietityttämään, että miten saisin puomin ja keinun eron koiralle selkeämmäksi, kun nyt tuli ensimmäinen lentokeinu vastaan...
Tehtiin myös keppejä erillisenä. Nyt toista kertaa niin, että verkot oli vain toisella puolella (6:lla kepukalla). Sujui parin mokan jälkeen tosi hyvin. Ei näköjään haittaa yhtään, vaikka verkot puuttuu jo toiselta puolelta kokonaan, sisäänmanot oli tosi hyviä, ja muutenkin sujui. Kohta varmaan päästään luopumaan koko verkoista, toivottavasti!
Lopuksi tehtiin vielä pari toistoa pelkkää puomia ja saatiin hyviä onnistumisia. Tosin aina ei ollut keskittyminen ihan huipussaan. Yhdessä vaiheessa kentän reunalle ilmestynyt varis aiheutti vähäisen häiriötä. Fisu huomasi linnun puomilla ollessaan ja rupesi vilkuilemaan sitä juostessaan. Yritin vielä komentaa sitä "Fisu, osu!!", ei mitään vaikutusta. No, tietäähän sen miten siinä käy... Puomin alastulon puolessa välissä neiti sitten tipahti alas, kun varis oli niin paljon kiinnostavampi kuin omien jalkojen seuraaminen. :D Hupsan! No, ei siinä muuta kun jahdattiin ensin varis pois ja sitten uusi yritys. Ei jäänyt traumoja, ei Fisu taidakaan niin pehmeä olla kuin välillä luulen...
Kivat treenit kuitenkin ja ehdittiin tehdä tosi paljon kun meitä oli vain 4 paikalla.
Ihanaa kun koira menee taas lujaa!
maanantai 7. syyskuuta 2009
Lauantain treeni- ja kisaraportti
Unohtuikin kirjoittaa viikonlopun muista menoista. Lauantaina oltiin Fisun kanssa hakuilemassa Jusslassa. Meitä oli 4 mudistia paikalla, ja tällä kertaa mukana oli Fisun isukki Konsta vierailemassa. Konsta oli harmaantunut charmantisti ja näytti oikein arvokkaalta... Fisu tykkäsi isästään ja isukki oli myös Fisusta aika innoissaan. :)
Hakumaasto oli aika haastavaa, suht tiheää metsää ja kasvillisuutta & korkeuseroja aika paljon. Piilot saatiin sopivan vaikeisiin paikkoihin, taas oli kevythäkki ja kaksi uutta muovista umpipiiloa mukana.
Fisu oli taas toisena vuorossa. Tällä kertaa harjoiteltiin sen kanssa "norjalaista sekametsää" eli siirtyvät maalimiehet menivät ensin molemmilla puolilla kauimpiin piilopaikkoihin (100m) ja me samaan kohtaan keskilinjalla. He huusivat vuorotellen Fisua ja sitten siirryttiin 50metriin ja sama juttu. Lopuksi maalimiehet siirtyivät etukulmiin ja me Fisun kanssa keskilinjaa pitkin alkuun ja taas ukot huusivat Fisua metsästä, se viimeisenä, jolla F aloitti. Oli ainakin intoa koiralla ja se lähtikin hirveää vauhtia pinkomaan metsään kun vain sai luvan. Ja ukko löytyi ihan samantien umpipiilostaan. Samoin toinen maalimies löydettiin ihan hetkessä risukasasta. Ja ruokapalkkaa sekä kehuja riitti.
Kolmas maalimies olikin vähän vaikeammassa paikkaa. Fisu lähti hyvin matkaan ja katosi metsään. Se työskenteli pitkään ja hyvin ja ajattelin, että se kohta jo löytää ukon. Kohta Fisu tuli kuitenkin ihan toisesta suunnasta takaisin, ei siis ollut vielä löytänyt. Näin kuitenkin jo umpipiilon, eli oltiin aika lähellä. Lähetin Fisun siitä uudestaan sinne suuntaan, missä maalimies oli. Nyt löytyi ja Fisu tunki itsensä muovipiilon sisään maalimiehen kanssa herkuttelemaan.
Mä itse vähän epäilin seuraavan kohdalla, olisiko se Fisulle liian vaikea, mutta radiopuhelin piippasi melkein heti merkiksi siitä, että ukko oli löytynyt. Piti ihan kiirehtiä paikalle että ehdin mukaan kehumiseen kun Fiskars oli niin nopea.
Yhtä hienosti löytyivät kaksi viimeistäkin ukkoa, Fisu työskenteli ihan mielettömän upeasti ja löysi ukot tosta noin vaan. Olin ihan huuli pyöreänä miten hienosti pieni koira teki hommia! Kaikki 6 maalimiestä löytyivät siis hienosti, ja piilotkin olivat nyt monipuolisempia kuin yleensä. Fisu oli suoraan sanoen ihan loistava!
Hakuilemasta kiirehdittiin kotiin ja napattiin Maisa mukaan kohti Konalaa. Käytiin Maisan kanssa kisaamassa syysskaboissa yksi agilityrata. Tuomari oli hollantilainen Ronald Mouwen, jonka ratoihin tutustuttiin myös Janitan koulutuksessa elokuussa. Rata oli aika mielenkiintoinen, paljon vauhtipätkiä, mutta aina siellä täällä vaikeampi pyöritys-/haltuunottokohta sekä ansaesteitä paljonkin.
Ennen rataa oli aika jännittynyt olo, pari kohtaa jäi rataantutustumisessa aika epävarmoiksi, enkä tiennyt mikä niihin olisi paras ratkaisu. No, radalla kuitenkin nämä kohdat sujuivat yllättävän hyvin, ja virheet tulivatkin sitten muualta... Niinhän se yleensä menee.
Kepeille jouduin viemään Maisan vähän hankalasta kulmasta ja aika tiukasti haltuunottaen, ettei se ottaisi muita esteitä, joita oli lähellä houkuttelemassa. Maisa tuli kepeille hyvin, aloitti oikein, mutta jättikin toisen välin pujottelematta, ei varmaan vain ehtinyt kääntyä tarpeeksi kun kepeille tultiin vähän hankalasti yllättäen. otettiin sitten alusta ja saatiin pujoteltua oikein. Maisa pujotteli kuitenkin tosi hitaasti ja Kristakin kommentoi radan jälkeen, että Maisan pujottelu näytti tosi jäykältä. En tiedä mikä siihen sitten oli syynä, ei yleensä virheet lannista Maisaa niin pahasti, että sen takia olisi ollut vauhti poissa. No, kepeiltä siis vitonen.
Loppurata meni muuten aika hyvin, mutta Maisa tuli vikan hypyn ohi. Tämä oli oikeastaan sellainen kohta, mitä olin vähän tuskaillut etukäteen, sillä pelkäsin, että Maisa valitsee kahdesta vierekkäisestä hypystä väärän, kun en ehtisi valssata oikealle puolelle. No, käänsin sitten oikein kunnolla ja selvästikin liikaa. Ei menty siis väärälle hypylle, mutta ei kyllä oikeallekaan. Korjattiin sitten tämä vielä, joten tulokseksi saatiin 10 ja yliaikaa n. 9s virheiden takia. Ihanneaika ei ollut kamalan tiukka, joten ehkä oltaisiin siihen ehditty ilman näitä söhellyksiä.
kiva oli käydä kuitenkin kisaamassa ja jäi sellainen fiilis, että olisi voinut toisenkin radan vielä juosta. On aina kiva kun radassa on vähän jotain "erilaista", kuten Mouwenin radalla, mun mielestä.
Hakumaasto oli aika haastavaa, suht tiheää metsää ja kasvillisuutta & korkeuseroja aika paljon. Piilot saatiin sopivan vaikeisiin paikkoihin, taas oli kevythäkki ja kaksi uutta muovista umpipiiloa mukana.
Fisu oli taas toisena vuorossa. Tällä kertaa harjoiteltiin sen kanssa "norjalaista sekametsää" eli siirtyvät maalimiehet menivät ensin molemmilla puolilla kauimpiin piilopaikkoihin (100m) ja me samaan kohtaan keskilinjalla. He huusivat vuorotellen Fisua ja sitten siirryttiin 50metriin ja sama juttu. Lopuksi maalimiehet siirtyivät etukulmiin ja me Fisun kanssa keskilinjaa pitkin alkuun ja taas ukot huusivat Fisua metsästä, se viimeisenä, jolla F aloitti. Oli ainakin intoa koiralla ja se lähtikin hirveää vauhtia pinkomaan metsään kun vain sai luvan. Ja ukko löytyi ihan samantien umpipiilostaan. Samoin toinen maalimies löydettiin ihan hetkessä risukasasta. Ja ruokapalkkaa sekä kehuja riitti.
Kolmas maalimies olikin vähän vaikeammassa paikkaa. Fisu lähti hyvin matkaan ja katosi metsään. Se työskenteli pitkään ja hyvin ja ajattelin, että se kohta jo löytää ukon. Kohta Fisu tuli kuitenkin ihan toisesta suunnasta takaisin, ei siis ollut vielä löytänyt. Näin kuitenkin jo umpipiilon, eli oltiin aika lähellä. Lähetin Fisun siitä uudestaan sinne suuntaan, missä maalimies oli. Nyt löytyi ja Fisu tunki itsensä muovipiilon sisään maalimiehen kanssa herkuttelemaan.
Mä itse vähän epäilin seuraavan kohdalla, olisiko se Fisulle liian vaikea, mutta radiopuhelin piippasi melkein heti merkiksi siitä, että ukko oli löytynyt. Piti ihan kiirehtiä paikalle että ehdin mukaan kehumiseen kun Fiskars oli niin nopea.
Yhtä hienosti löytyivät kaksi viimeistäkin ukkoa, Fisu työskenteli ihan mielettömän upeasti ja löysi ukot tosta noin vaan. Olin ihan huuli pyöreänä miten hienosti pieni koira teki hommia! Kaikki 6 maalimiestä löytyivät siis hienosti, ja piilotkin olivat nyt monipuolisempia kuin yleensä. Fisu oli suoraan sanoen ihan loistava!
Hakuilemasta kiirehdittiin kotiin ja napattiin Maisa mukaan kohti Konalaa. Käytiin Maisan kanssa kisaamassa syysskaboissa yksi agilityrata. Tuomari oli hollantilainen Ronald Mouwen, jonka ratoihin tutustuttiin myös Janitan koulutuksessa elokuussa. Rata oli aika mielenkiintoinen, paljon vauhtipätkiä, mutta aina siellä täällä vaikeampi pyöritys-/haltuunottokohta sekä ansaesteitä paljonkin.
Ennen rataa oli aika jännittynyt olo, pari kohtaa jäi rataantutustumisessa aika epävarmoiksi, enkä tiennyt mikä niihin olisi paras ratkaisu. No, radalla kuitenkin nämä kohdat sujuivat yllättävän hyvin, ja virheet tulivatkin sitten muualta... Niinhän se yleensä menee.
Kepeille jouduin viemään Maisan vähän hankalasta kulmasta ja aika tiukasti haltuunottaen, ettei se ottaisi muita esteitä, joita oli lähellä houkuttelemassa. Maisa tuli kepeille hyvin, aloitti oikein, mutta jättikin toisen välin pujottelematta, ei varmaan vain ehtinyt kääntyä tarpeeksi kun kepeille tultiin vähän hankalasti yllättäen. otettiin sitten alusta ja saatiin pujoteltua oikein. Maisa pujotteli kuitenkin tosi hitaasti ja Kristakin kommentoi radan jälkeen, että Maisan pujottelu näytti tosi jäykältä. En tiedä mikä siihen sitten oli syynä, ei yleensä virheet lannista Maisaa niin pahasti, että sen takia olisi ollut vauhti poissa. No, kepeiltä siis vitonen.
Loppurata meni muuten aika hyvin, mutta Maisa tuli vikan hypyn ohi. Tämä oli oikeastaan sellainen kohta, mitä olin vähän tuskaillut etukäteen, sillä pelkäsin, että Maisa valitsee kahdesta vierekkäisestä hypystä väärän, kun en ehtisi valssata oikealle puolelle. No, käänsin sitten oikein kunnolla ja selvästikin liikaa. Ei menty siis väärälle hypylle, mutta ei kyllä oikeallekaan. Korjattiin sitten tämä vielä, joten tulokseksi saatiin 10 ja yliaikaa n. 9s virheiden takia. Ihanneaika ei ollut kamalan tiukka, joten ehkä oltaisiin siihen ehditty ilman näitä söhellyksiä.
kiva oli käydä kuitenkin kisaamassa ja jäi sellainen fiilis, että olisi voinut toisenkin radan vielä juosta. On aina kiva kun radassa on vähän jotain "erilaista", kuten Mouwenin radalla, mun mielestä.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Näyttelyeläin
Tänän Fisulla oli taas pitkä, tylsä ja märkä päivä Vantaan Hakunilassa. Kyseessä oli siis kaikkien rotujen näyttely, jossa Fisu oli ainoana mudina kehässä. Tuomarina oli Elena Ruskovaara ja mukana oli myös harjoitteluarvostelija. Koirat tutkittiin hyvin tarkkaan ja tuomari selosti harjoittelijalle pitkään rodusta ja koiran ominaisuuksista. Tavallista mielenkiintoisempi näyttelykeikka siis.
Hyvä reissu oli, Fisusta tuomari totesi harjoittelijalle, että "en näe mitään syytä, miksei koira saisi vaaleanpunaista". Siispä Fisu sai ERIn ja näinollen oli ROP saaden toisen SERTinsä!! Kaunis koira! =)
Arvostelu kuului näin:
"Nuorekas oikeantyyppinen jäntevä, miellyttävästi käyttäytyvä narttu. Oikea raajakorkeus ja solakka runko. Hyvät korvat, silmät saisivat olla tummemmat ja kuono vähän täyttyneempi silmien alta. Liikkuu huolimattomasti edestä. Hyvä sivuaskel, häntä ja karva."
Tuomari puhui tälle harjoitusarvostelijalle, että jos Fisu olisi vanhempi, pitäisi sen olla vähän rotevampi ja kai vahvempiluustoinen, mutta nuoreksi koiraksi se on ihan sopiva. Pää tosiaan saisi silmien alta vähän leventyä, ja silmät voisi samalla vähän tummua. :) Mutta kokonaisuudessaan tuomari tykkäsi koirasta ja Fisu esiintyi jälleen hirmu hienosti.
Jäätiin sitten odottelemaan ryhmäkehiä. Fisu oli siinä vaiheessa jo tosi väsy ja tylsistynyt, mutta jaksoi sentään vielä jotenkuten olla kehässä. Ei kuitenkaan päästy jatkoon, vaan lennettiin ulos ekan erän mukana. Mutta ihan kiva näyttelypäivä, sateesta huolimatta.
Hyvä reissu oli, Fisusta tuomari totesi harjoittelijalle, että "en näe mitään syytä, miksei koira saisi vaaleanpunaista". Siispä Fisu sai ERIn ja näinollen oli ROP saaden toisen SERTinsä!! Kaunis koira! =)
Arvostelu kuului näin:
"Nuorekas oikeantyyppinen jäntevä, miellyttävästi käyttäytyvä narttu. Oikea raajakorkeus ja solakka runko. Hyvät korvat, silmät saisivat olla tummemmat ja kuono vähän täyttyneempi silmien alta. Liikkuu huolimattomasti edestä. Hyvä sivuaskel, häntä ja karva."
Tuomari puhui tälle harjoitusarvostelijalle, että jos Fisu olisi vanhempi, pitäisi sen olla vähän rotevampi ja kai vahvempiluustoinen, mutta nuoreksi koiraksi se on ihan sopiva. Pää tosiaan saisi silmien alta vähän leventyä, ja silmät voisi samalla vähän tummua. :) Mutta kokonaisuudessaan tuomari tykkäsi koirasta ja Fisu esiintyi jälleen hirmu hienosti.
Jäätiin sitten odottelemaan ryhmäkehiä. Fisu oli siinä vaiheessa jo tosi väsy ja tylsistynyt, mutta jaksoi sentään vielä jotenkuten olla kehässä. Ei kuitenkaan päästy jatkoon, vaan lennettiin ulos ekan erän mukana. Mutta ihan kiva näyttelypäivä, sateesta huolimatta.
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Tehokasta hakua
Eilen pidettiin nopeat hakutreenit. Oltiin sovittu etukäteen, että jokainen koira tekee max. 3 pistoa ja suunnitellaan järjestys ym. etukäteen jotta saataisiin treenit pidettyä ennen pimeää ja muutenkin vähän normaalia nopeammin. Paikkana oli Teknopolis. Mulla oli myös Maisa mukana, joten se sai olla mukana alueen tallauksessa ja merkkien hakemisessa. Pieni oli ihan innoissaan ja juoksenteli etunenässä.
Tehtiin ikäjärjestyksessä (koirien (: ), joten Fiskars sai treenailla jo toisena. Fisulle tehtiin viime kerran vähän liian hankalien treenien jälkeen hieman motivoivampi harjoitus. Tultiin ensin sen kanssa radalle ja sitten katsottiin kun molempiin etukulmiin lähti maalimies. F sai katsella vuorotellen molempien perään ja todeta, että sinne menivät! Sitten käveltiin hetkeksi pois paikalta ja pian takaisin. F sai itse päättää kumman perään lähtee. F valitsi vasemman puolen, oli sinne jo menossa, joten lähetin sen matkaan.
Maalimies oli aika pitkällä mäen alla, ja paikka olikin Fisulle aika hankala. F kuitenkin lähti ihan hyvin ja oli jo poissa näkyvistä kun lähdin sen perään. Oletin sen siis löytäneen ukon. Puolivälissä sivurajalle F tulikin mua vastaan, ei siis ollutkaan vielä löytänyt Liisaa. Sain ohjeeksi lähettää sen vähän lähempää uudelleen, joten mentiin vielä vähän syvemmälle ja lähetin Fisun taas. Nyt se lähti kunnolla ja löysi maalimiehen umpipiilosta. Se oli käynyt aiemminkin ihan lähellä, mutta ei vain löytänyt.
Seuraavaksi vuorossa oli toinen etukulma. Tämä löytyikin helpommin, vaikka joutui koira nytkin kunnolla työskentelemään. Maalimies oli kevythäkissä kuusen sisällä, ei ihan helppo sekään piilo. Palkkana oli taas ruokaa ja hyvin kelpasi!
Viimeinen maalimies olikin sitten haamuna valmiina, F näki sen ja sai odotella että ukko ehtii piiloon. F ei meinannut malttaa odottaa, vaan yritti pari kertaa jo lähteä perään vaikka pidin valjaista vielä kiinni. Käskin sen istumaan ja lähetin kun se oli nätisti. Ja vauhdilla se lähtikin. Taas meinasi kuitenkin olla ongelmaa löytää ukko, F meni ensin vähän väärään suuntaan ja ei ollut vielä löytänyt kun itse olin jo tulossa paikalle. Fisu ei kuitenkaan tullut pyytämään multa apua, vaan etsi Ullan ihan itsenäisesti. Ilma oli sen verran tuulinen, että sekin varmasti vaikutti siihen, että F meinasi alkuun etsiä vähän liian sivusta.
Ullan luona F sai ensin herkkuja ja sitten kaivoin vielä lelun esiin. Leikitin itse ensin ja sitten F leikki myös Ullan kanssa. Kivaa oli! Kun palattiin repuille, Fisulle syötettiin vielä yksi ylimääräinen ruokapurkki ja kehuttiin kovasti. F oli hirmu iloinen. :)
Nyt jäi taas paljon parempi olo treeneistä, kun Fisukin sai parempia onnistumisia kuin viimeksi. hyvä hyvä.
Tehtiin ikäjärjestyksessä (koirien (: ), joten Fiskars sai treenailla jo toisena. Fisulle tehtiin viime kerran vähän liian hankalien treenien jälkeen hieman motivoivampi harjoitus. Tultiin ensin sen kanssa radalle ja sitten katsottiin kun molempiin etukulmiin lähti maalimies. F sai katsella vuorotellen molempien perään ja todeta, että sinne menivät! Sitten käveltiin hetkeksi pois paikalta ja pian takaisin. F sai itse päättää kumman perään lähtee. F valitsi vasemman puolen, oli sinne jo menossa, joten lähetin sen matkaan.
Maalimies oli aika pitkällä mäen alla, ja paikka olikin Fisulle aika hankala. F kuitenkin lähti ihan hyvin ja oli jo poissa näkyvistä kun lähdin sen perään. Oletin sen siis löytäneen ukon. Puolivälissä sivurajalle F tulikin mua vastaan, ei siis ollutkaan vielä löytänyt Liisaa. Sain ohjeeksi lähettää sen vähän lähempää uudelleen, joten mentiin vielä vähän syvemmälle ja lähetin Fisun taas. Nyt se lähti kunnolla ja löysi maalimiehen umpipiilosta. Se oli käynyt aiemminkin ihan lähellä, mutta ei vain löytänyt.
Seuraavaksi vuorossa oli toinen etukulma. Tämä löytyikin helpommin, vaikka joutui koira nytkin kunnolla työskentelemään. Maalimies oli kevythäkissä kuusen sisällä, ei ihan helppo sekään piilo. Palkkana oli taas ruokaa ja hyvin kelpasi!
Viimeinen maalimies olikin sitten haamuna valmiina, F näki sen ja sai odotella että ukko ehtii piiloon. F ei meinannut malttaa odottaa, vaan yritti pari kertaa jo lähteä perään vaikka pidin valjaista vielä kiinni. Käskin sen istumaan ja lähetin kun se oli nätisti. Ja vauhdilla se lähtikin. Taas meinasi kuitenkin olla ongelmaa löytää ukko, F meni ensin vähän väärään suuntaan ja ei ollut vielä löytänyt kun itse olin jo tulossa paikalle. Fisu ei kuitenkaan tullut pyytämään multa apua, vaan etsi Ullan ihan itsenäisesti. Ilma oli sen verran tuulinen, että sekin varmasti vaikutti siihen, että F meinasi alkuun etsiä vähän liian sivusta.
Ullan luona F sai ensin herkkuja ja sitten kaivoin vielä lelun esiin. Leikitin itse ensin ja sitten F leikki myös Ullan kanssa. Kivaa oli! Kun palattiin repuille, Fisulle syötettiin vielä yksi ylimääräinen ruokapurkki ja kehuttiin kovasti. F oli hirmu iloinen. :)
Nyt jäi taas paljon parempi olo treeneistä, kun Fisukin sai parempia onnistumisia kuin viimeksi. hyvä hyvä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
