Motivointikoulutuksessa + tokoja

Sain Fisulle varapaikan lauantaiseen Vappu Alatalon motivointikoulutukseen. Aamulla oli keskusteluosuus ilman koiria, mistä tuli ihan hyviä ajatuksia vastaan mm. palkkaamisesta, nameista/leluista ja niiden välillä vaihtamisesta ja noutoonkin sain uusia ajatuksia, vaikka lähinnä agista oli puhe.

Fisun vuoro oli iltapäivällä, aikataulu oli sen verran ajoissa, että meidän vuoro tulikin heti kun olin ehtinyt koirat pissalenkittää ja olin laittanut ne autoon ajatuksena, että ehdin seurailla muiden treenejä ennen omaa vuoroa. No, eipä se haitannutkaan. Kerroin ensin meidän "ongelmista", mun tuskailusta vireen säilyttämisestä, koiran innon lopahtamisesta, huonosta toistojen kestämisestä ym. Aloitettiin sitten pienellä helpolla rarapätkällä. Huomattiin heti uusi ongelma, josta en ollutkaan muistanut mainita, Fisun hidas kääntyminen.. Vappu oli sitä mieltä, että F vaikuttaa jotenkin siltä, että käännökset olisi sille jollain tavalla hankalia. Ei välttämättä niin, että se olisi kipeä tms., mutta että jotenkin se ei ole sille luonnollisen näköistä. Hmm. Totta kyllä on, että ei se nopeasti käänny, syitä en ole sen enempää koskaan pohtinut, kun ei se usein tee monia muitakaan asioita nopeasti. Ehkä olisi kuitenkin syytä pohtia tätä vähän lisää.

Otettiin sitten käännöstreeniä pienissä pätkissä, lentävillä lähdöillä. Fisullahan vire laskee huomattavasti jo siinä, kun virittelyn jälkeen käsken sen istumaan odottamaan lähtöä. Ehkäpä pitäisi alkaa harrastaa lentäviä lähtöjä enemmänkin. Toisaalta, niiden myötä tuli taas esiin uusi ongelma: hampailu. Otettiin kaikki treenipätkät niin, että ensin leikittiin lelulla, sitten lelu pois, koira nenä kohti menosuuntaa ja sitten liikkeelle. Outo ja uusi huomio oli se, että joka kerta kun F lähti esteelle, se meinasi napata mua käteen ennen lähtöä. Ja sitten kun se lähti menemään, se ei edes ollut erityisen kuumana tai vauhdikas. Eli jotenkin se kuumui, mutta se kohdistui muhun, eikä eteenpäin menemiseen. Täytyypä alkaa siis todella kiinnittää huomiota tuohon hampaiden käyttöön. :/ Olen antanut sen vähän härkkiä mua leikillään, kun esim. leikitän sitä lelulla ennen radalle lähtöä, mutta koskaan en ole tainnut edes oikeita naarmuja saada. Mutta nyt lentävien lähtöjen kohdalla, kun pidin Fisua pannasta kiinni ennen menoluvan antamista, se tuntui kuumuvan niin, että meinasi oikeasti napata muhun kiinni. Ja tosiaan, vähän typerää, että sen kuumuminen kohdistuu mun napsimiseen, eikä radalle vauhdilla lähtöön. Ei sen ihan näin pitäisi mennä. Tuli taas vähän sellainen fiilis, että kun yhtä ongelmaa aletaan työstää, niin jostain tulee taas ihan uusi ongelma esiin. Mutta niinhän se tuppaa menemään.

Tehtiin siis ihan yksittäisiä hyppyjä käännöstreeninä. Ihan hyvä joo, mutta ei nyt kuitenkaan päästy ihan kiinni niihin asioihin, joihin olisin halunnut apua. Toisaalta oli hyvä, että Fisulta ei puhti loppunut missään vaiheessa, joten siinä mielessä lyhyet pätkät on tietysti tosi kannattava juttu. Mutta kuitenkaan kolmosluokan koiran kanssa ei aina voida treenata vain parin esteen pätkiä, mun mielestä. Mutta vähän jotain uutta ajateltavaa sain ja uusia työstettäviä ongelmia, jes.

Agin jälkeen siirryttiin ulkokentälle tokoilemaan.

Kerrattiin jääviä, seuruuta, hyppyä ja nouto kerran. Jäävät toimi nyt hyvin. Hypyllä pidin namualustaa, jotta hyppäisi tarpeeksi pitkälle. Myös lelulla toimi ihan kivasti.
Luoksetulon stoppeja siivekkeen kiertämisen kautta. Vielä pohdin, päädynkö käsimerkkiin vai sanalliseen käskyyn. No, ehtii sitä miettiä.

Olen yrittänyt lenkeillä välillä kutsua luoksetulotyyliin sivulle ja välillä tehnyt stoppauksia ja kaukojakin. Toko on siitä kiva, että treenata voi koska vaan ja pienissä erissä. Jatketaan treeniä. :)

Päivityksiä

Viikon aikana ei olla tehty mitään kovin erikoista. Pennun kanssa ollaan vähäsen tokoiltu ja makkararuutuja tehty ahkerasti. Maisa oli eilen heelereiden erkkarissa.

Maisa aloitti myös juoksunsa tällä viikolla, eli varmastikin johtui pennun juoksusta, että Maisa oli niin myöhässä. Toisaalta se on ihan kätevää, jos ne tulevat samaan aikaan, mutta toisaalta sitten ei ole parin viikon aikana yhtäkään koiraa treeneihin vietäväksi... On siinä puolensa.

Maisa näyttelyssä:
Eilen oli siis Myyrmäen palloiluhallissa heelereiden erkkari, johon Maisa osallistui taas lähes vuoden näyttelytauon jälkeen. Mentiin paikalle jo yhdeksäksi, mutta kehään päästiin vasta kolmen aikoihin. Ihan kiva oli kuitenkin seurailla tuomarin arvostelua ja valintoja. Heelereitä oli paikalla huimat 80.

Tuomarina oli Enid Lord Englannista. Tuomarointi vaikutti aika tiukalta, yllättävän moni sai Tyydyttäviäkin ja Hyvä taisi olla melkeinpä yleisin maininta. Odotinkin jännityksellä, mikä olisi Maisan tuomio, ERI kun ei ollut mitenkään itsestäänselvyys monella hyvälläkään koiralla.

Toinen jännitettävä asia oli Maisan käyttäytyminen kehässä. Parin vuoden takainen pöytäkammo on jo historiaa, mutta eihän siitä silti koskaan tiedä miten se kehässä "viihtyy".

Maisa oli kuitenkin levännyt rauhallisesti boksissaan, ja vaikutti ihan pirteältä. Kehässä se oli iloinen ja ihan parhaimmillaan. Meillä oli hauskaa ja Maisa esiintyi aivan mielettömän hyvin. Pöydälle asetin sen jo hyvissä ajoin, jolloin tuomarikaan ei päässyt sitä "yllättämään", vaan oltiin hyvin valmistautuneita. M näytti hampaat ja antoi tutkia itseään mallikelpoisesti. Se oli hirmu reipas.

Liikkuminen oli hyvää, pari kertaa se aivasteli tai meinasi alkaa laukata, mutta tosi hyvin meni kuitenkin. Seisominen sujui myös hienosti ja ylipäätään tosi mahtavasti M käyttäytyi. Sain olla siitä hirmu ylpeä. ERIn Maisa sitten sai, mikä oli jo tosi hieno saavutus. Valionartuissa Maisa ei kuitenkaan sijoittunut, eikä siten päässyt PN-kisaa mukaan.

Arvostelu oli kuitenkin oikein hyvä:
Typey(?) bitch quality overall prefer more bone & substance. Nice & balanced. Good rear movement. Rather wide in front. Good tailset & carriage. Super temperament. Nice tight feet.

Erityisesti mieltä lämmitti maininta temperamentista, Maisa todella esiintyi edukseen. Ja luuta/massaa arvelinkin, että jotkut tuomarit haluaisivat vähän lisää. Mutta oikeastaan mulle Maisa on juuri täydellinen, itse en haluaisi sille yhtään lisää massaa. Hyvä näyttelykäynti siis, mutta kyllä meile taitaa tämä kerta vuodessa -tahti riittää tätä lajia. On se sen verran hidastempoista ja aikaa vievää. Ehkä pennun kanssa innostutaan kuitenkin käymään jonkun verran.

Pennun kanssa ollaan vähän kertailtu tokojuttuja, mm. maahanmenoa ilman käsimerkkiä, sivulletuloja (yhä pienempi apu kädellä), seuraamista lyhyissä pätkissä, paikallaoloa ym. Ihan hyvin sujuu, seuraamisessa olaan ehkä vähäisen taas edistytty.

Tiistain agilityt:
Tiistaina otin vain Maisan mukaan treeneihin, pennulla oli silloin jo juoksu, Maisalla ei ollut alkanut vielä.

Tehtiin kivan haastava rata, jossa oli pari samanlaista kohtaa kuin mm-kisaradoilla.
Alku oli suht suora, hyppy, rengas ja kepit. Kepeiltä käännyttiin melkein 180 asteen kulmassa muurille, jonka jälkeen tuli vähän pimeähkö pukikulma.

Sen jälkeen tiukka käännös ja parin hypyn kautta putkeen, joka meni puomin ali siten, että itse joutui kiertämään puomin, kun taas koiran linja oli suora seuraavalle esteelle putken läpi. Sai siinä aika lujaa pinkoa, mutta ihan hyvin ehdin kuitenkin ottaa Maisan kiinni.

Sitten oli 5 hyppyä osa samassa linjassa, joilla mm. välistäveto jotain muuta. Sen jälkeen mentiin puomille, josta käännyttiin takaisinpäin pituudelle, josta jälleen putkeen puomin alle. Sain Maisan lähetettyä pituuden jälkeen hienosti putkeen, jolloin ehdin juosta takaisin samaa reittiä puomin ympäri ja ottamaan sen vastaan putkelta. Hyvin siis meni ja Maisa oli tosi huippu. Hyvät irtoamiset siltä ja hauskaa oli muutenkin. Tästä on taas hyvä jatkaa juoksutauon jälkeen. :)

Liinalenkillä

Eilen lähdettiin sitten illalla heti testaamaan uutta liinaa metsälenkille. Hankkimani liina oli kuitenkin "hieman" liian pitkä, 30m nimittäin. Ongelmana oli myös se, että tiheässä metsässä pentu menee sellaista siksakkia risukoissa ja puiden väleissä, ettei ollut toivoakaan pitää liinaa sen perässä. :/

Kun päästiin vähän harvempaan metsään, liinaa taas ei tarvittu, sillä kun näen pitkälle mahdolliset vastaantulijat, ehdin reagoida niihin, eikä huuto-ongelmaa ole. Kuitenkin erään kulman takana olikin ihmisiä pensaissa poimimassa vadelmia. Maisa huomasi ekana heidän polkupyörät ja alkoi haukkua niille. Olin ihan ihmeissäni kun pentu ei mennyt mukaan huutamiseen vaan jäi paikalleen katsomaan. Kun kutsuin sitä, se tuli nätisti luo ja sitten mentiin rauhassa marjastajien ohi. Laitoin Fisun taas liinaan ja pidin loppupäätä kädessäni niin että Fisu tunti olevansa vapaana. Kohta vastaan tulikin yllättäen lenkkeilijä. Kutsuin Fisun luo ennen kuin se näki ihmisen ja syötin sille namuja tämän mennessä ohi. F ei kiinnittänyt tyyppiin mitään huomiota. :)

Seuraava ohitustilanne tuli myös hieman yllättäen, nyt vastaan tuli 2 ihmistä + koira. Maisakaan ei tainnut huutaa näille, vaikka sekin varmasti vähän yllättyi. Kutsuin koirat taas luokse (Fisun liinaa ei tarvittu ollenkaan) ja mentiin nätisti ohi namuja syöden. Hyvä.

Oltiin taas hevostallien suunnalla, soratiellä, missä näkee monen sadan metrin päähän. Irrotin pennun liinan kokonaan, sille ei nyt ollut mitään tarvetta. Ihmisiä käveli vähän matkan päässä edessä ja takana mutta tytöt olivat niistä välinpitämättömiä. Ne juoksivat ärinä-murina -juoksuaan edestakaisin aika lähelle muita ihmisiä, mutta kun kutsuin niitä, molemmat tulivat innoissaan takaisinpäin. Fisu tuli muutenkin vähän väliä luokse ihan pyytämättä hakemaan namuja. Tosi kiltti tyttö! Maisa jäi aina maahan makaamaan odottamaan siskoa ja taas riehuminen jatkui kun Fisu kiihdytti takaisin sen luo..

Kun tultiin lähemmäs talleja, laitoin penulle taas liinan ja pidin toisen pään kädessäni. Pian erään mutkan takaa tulikin pyöräilijä vastaan. Kutsuin Fisun luo, se tuli heti nätisti ja jatkettiin matkaa. Tallien lähellä F tutkiskeli kaikkia hevosten hajuja ja oli selvästi vähän varuillaan. Se haisteli myös traktoreita ym. laitteita aika rohkeasti. Ja tietysti maistoi vähän hepan kakkaa...

Taas tuli ihmisiä vastaan, eikä pentu välittänyt yhtään. Päästin sen taas pelloilla vapaaksi ja kun tultiin hiljaisille hiekkateille, laitoin vain liinan, enkä hihnaa vielä.

Metsässä oli pakko ottaa taas liina pois. Fisu kun juoksee tiheässä metikössä kaikkialla muualla kuin polulla, ei voi kuvitellakaan, että perässä olisi liina. Kun oltiin jo ihan lähellä kotia, metsässä tuli yhtäkkiä naapurin bichon vastaan ja tytöt ryntäsivät huutamaan sille. En tiedä kumpi niistä aloitti, mutta nyt osallistuivat molemmat huutoon. Otti ihan hirveästi päähän kun melkein koko lenkki oltiin päästy ilman ongelmia ja ihan lopussa taas tapahtui tämä ryntäys.

Maisakin selkeästi toimii aika erilailla kun pentukin on mukana. Itsekseen se ei yleensä koskaan lähde kenenkään luo haukkumaan, saattaa vain huutaa mun lähellä. Mutta yhdessä tytöt juoksee "kohteen" luo räyhäämään. Ja kun ne pääsevät tulijan luo, Fisu alkaa innoissaan tutustua siihen kun taas Maisaa ei kiinnosta koko ihminen yhtään... Ja taaskin kävi niin, että kun itse tulin vastaantulijan luo (tytöt olivat jo ihan rauhassa), Fisu tuli iloisena mua vastaan, joten en alkanut enää torua sitä, vaan palkkasin luoksetulosta. En sitten tiedä miten olisi pitänyt tehdä... :?

Yllättävän paljon tuli siis ihmisiä vastaan, mikä oli tosi hyvä juttu, päästiin harjoittelemaan ohituksia ihan kunnolla. Ongelmat ilmenee selvästi juuri metsässä, missä tilanteet tulee niin yllättäen. Mutta tänään mennään taas uudestaan vähän lyhyemmän liinan kanssa ja katsotaan miten käy. Jos ei liinan kanssa saada tähän ongelmaan helpotusta, pitää vissiin alkaa harkita kauko-ohjattavaa sitruunapantaa. Mutta toistaiseksi yritetään vielä näillä välineillä.