Agitreenit

Tänään otin taas molemmat koirat mukaan Maisan treneeihin. Laitan ne aina nykyään vessaan odottamaan radan rakennuksen ajaksi, en vaan jaksa kuunnella sitä huutoa, kun hallissa melkein kaikki muut on ihan hiljaa.. Mut kohta kun pääsen ite autolla treeneihin niin voinkin sitten jättää koirat kaaraan odottelemaan. Luojan kiitos!

Penun kanssa tehtiin taas pari kertaa keinua, joka laski maksipöydälle. Ekalla kerralla sitä jännitti tosi paljon, jäiköhän sille jotain pelkoja viime kerrasta jolloin otettiin keinua ekan kerran...? Mutta jo toisella kerralla se kiipesi reippaana namujen perässä päähän asti kunnes laskin keinun pöydälle. Otin vielä pari kertaa niin, että päässä heijasin keinua pari kertaa ylösalas ja palkkasin oikein kunnolla. Ei pelottanut heilumisliike pentua. :)

Sitten otettiin putki pariin kertaan, ensin suorana, sitten mutkana, mikä onnistui jo ihan ilman pienintäkään ongelmaa. Nyt pystyin lähettämään Fisun jo n. metrin(!) päästä putkeen, eikä tarvinnut työntää sitä enää sisään asti.. =)

Sitten olikin Maisan vuoro mennä radalle. Rata oli kiva, siinä oli aka paljon suht suoraa, mutta myös pari tosi haastavaa vientiä hypyillä. Eka kerta oli tosi tönkkö, jouduin peruuttamaan jotenkin tosi pitkään yhdessä valssikohdassa kun piti kuljettaa koira yhden hypyn ohi toiselle esteelle. Vaikea näitä on kuvailla, mutta hankala kohta kuitenkin. Kokeilin yhteen kohtaan takaaleikkausta, joka ei onnistunutkaan. Taisin lähteä itse hiukkasen liian aikasin liikkumaan toiseen suuntaan, jolloin Maisa jarrutti juuri ennen rimaa eikä hypännytkään. Otettiin siis koko homma alusta.

Nanna neuvoi ottamaan ekassa valssikohdassa sivuetäisyyttä enemmän Maisaan, jolloin ehtisin valssata eikä tarttisi peruutella koiran kanssa. En oikein vieläkään luota Maisan irtoamiseen kovin paljoa, jotenkin aina luulen, että se on niin kiinni mussa etten voi lähettää sitä minnekään. mutta nyt kuitenkin kokeilin ottaa etäisyyttä sivusuunnassa, mikä toimikin ihan loistavasti! Maisa meni tosi hienosti hypyille, eikä ollut edes tulossa missään vaiheessa mua kohti tms. Oli tosi mieletöntä huomata, miten hyvin koira osaa, kun siihen vain luottaa vähän enemmän. Takaaleikkaus-kohtaan tein nyt valssin tilalle, mikä toimi vähän paremmin, mutta olin pikkuisen yhä myöhässä. Ihan hyvin se kuitenkin meni.

Radan lopussa oli mutkaputki, jonka jälkeen hyppy putken suun suuntaisesti ulkokautta ohjaajaan päin. Otin Maisan "käteen" putken suulta ja työnsin hypyn toiselle puolelle ("takaa"). Se toimi hyvin ja loppusuoran Maisa meni tosi hyvään vauhtiin. Hirmu hyvä suoritus siis, olin Maisaan tosi tyytyväinen (ja kai vähän itseenikin... :) )!

Pennun kanssa tein lopuksi vielä pari kahden hypyn pätkää radalta. Pari valssia, jotka onistuivat ihan kivasti. Fisu ei kuitenkaan vielä osaa hakea itse siivekkeille, joten se pitää viedä "hypyille" (ilman rimoja tietty) ihan kädestä pitäen. Hyvin se kuitenkin kulkee mukana ja lähtee esim. takaakiertämään siivekkeet jos sen lähettää. Tein myös mutkaputki + hyppy -"rataa", jättäen taas namukipon hypyn taa. Nyt Fisu meni tosi hyvin putkeen ja jatkoi siitä heti suoraan namulle, vaikka itse jäin vähän syrjemmälle. Ei siis ollut mun luokse tulossa välissä, vaan eteni hienosti.

Hyvät treenit siis molempien tyttöjen osalta!

Fisu tykkää hirveästi tehdä, mutta (tai juuri siksi) se käyttäytyy muutoin hallila aika kurittomasti. Se huutaa hulluna jo siinä vaiheessa kun tajuaa, että aion laittaa sen seinään kiinni. Ja toki seinälläkin. Myös halliin tulijoille se huutaa. Jos haluan sen hiljaiseksi, joudun aika kovastikin komentamaan sitä (lähinnä fyysisesti, ei tohon pahemmin tyttöön sanat tehoa). Myöskään huomiotta jättäminen ei oikein toimi, vaan huuto vaan jatkuu. EHkä otan vesisuihkun tms. ensi kerralla mukaan.

Muuten se kyllä tottelee hyvin, ei lähde treenatessa muiden koirien luo (enää) juoksentelemaan vaan pysyy luona. Tai no, jos joku avustaja on lähellä, sitä se käy tervehtimässä joka suorituksen välissä. :P Viimeksi naurettiin, kun pentu kävi ihan joka kerta putkesta tultuaan Kristaa moikkaamassa, sitten vasta päästiin jatkamaan matkaa....

Kyllä siitä vielä kiva koira kasvaa. ...ja toivottavasti vähän järkevä(mpi)kin...