Liinalenkillä

Eilen lähdettiin sitten illalla heti testaamaan uutta liinaa metsälenkille. Hankkimani liina oli kuitenkin "hieman" liian pitkä, 30m nimittäin. Ongelmana oli myös se, että tiheässä metsässä pentu menee sellaista siksakkia risukoissa ja puiden väleissä, ettei ollut toivoakaan pitää liinaa sen perässä. :/

Kun päästiin vähän harvempaan metsään, liinaa taas ei tarvittu, sillä kun näen pitkälle mahdolliset vastaantulijat, ehdin reagoida niihin, eikä huuto-ongelmaa ole. Kuitenkin erään kulman takana olikin ihmisiä pensaissa poimimassa vadelmia. Maisa huomasi ekana heidän polkupyörät ja alkoi haukkua niille. Olin ihan ihmeissäni kun pentu ei mennyt mukaan huutamiseen vaan jäi paikalleen katsomaan. Kun kutsuin sitä, se tuli nätisti luo ja sitten mentiin rauhassa marjastajien ohi. Laitoin Fisun taas liinaan ja pidin loppupäätä kädessäni niin että Fisu tunti olevansa vapaana. Kohta vastaan tulikin yllättäen lenkkeilijä. Kutsuin Fisun luo ennen kuin se näki ihmisen ja syötin sille namuja tämän mennessä ohi. F ei kiinnittänyt tyyppiin mitään huomiota. :)

Seuraava ohitustilanne tuli myös hieman yllättäen, nyt vastaan tuli 2 ihmistä + koira. Maisakaan ei tainnut huutaa näille, vaikka sekin varmasti vähän yllättyi. Kutsuin koirat taas luokse (Fisun liinaa ei tarvittu ollenkaan) ja mentiin nätisti ohi namuja syöden. Hyvä.

Oltiin taas hevostallien suunnalla, soratiellä, missä näkee monen sadan metrin päähän. Irrotin pennun liinan kokonaan, sille ei nyt ollut mitään tarvetta. Ihmisiä käveli vähän matkan päässä edessä ja takana mutta tytöt olivat niistä välinpitämättömiä. Ne juoksivat ärinä-murina -juoksuaan edestakaisin aika lähelle muita ihmisiä, mutta kun kutsuin niitä, molemmat tulivat innoissaan takaisinpäin. Fisu tuli muutenkin vähän väliä luokse ihan pyytämättä hakemaan namuja. Tosi kiltti tyttö! Maisa jäi aina maahan makaamaan odottamaan siskoa ja taas riehuminen jatkui kun Fisu kiihdytti takaisin sen luo..

Kun tultiin lähemmäs talleja, laitoin penulle taas liinan ja pidin toisen pään kädessäni. Pian erään mutkan takaa tulikin pyöräilijä vastaan. Kutsuin Fisun luo, se tuli heti nätisti ja jatkettiin matkaa. Tallien lähellä F tutkiskeli kaikkia hevosten hajuja ja oli selvästi vähän varuillaan. Se haisteli myös traktoreita ym. laitteita aika rohkeasti. Ja tietysti maistoi vähän hepan kakkaa...

Taas tuli ihmisiä vastaan, eikä pentu välittänyt yhtään. Päästin sen taas pelloilla vapaaksi ja kun tultiin hiljaisille hiekkateille, laitoin vain liinan, enkä hihnaa vielä.

Metsässä oli pakko ottaa taas liina pois. Fisu kun juoksee tiheässä metikössä kaikkialla muualla kuin polulla, ei voi kuvitellakaan, että perässä olisi liina. Kun oltiin jo ihan lähellä kotia, metsässä tuli yhtäkkiä naapurin bichon vastaan ja tytöt ryntäsivät huutamaan sille. En tiedä kumpi niistä aloitti, mutta nyt osallistuivat molemmat huutoon. Otti ihan hirveästi päähän kun melkein koko lenkki oltiin päästy ilman ongelmia ja ihan lopussa taas tapahtui tämä ryntäys.

Maisakin selkeästi toimii aika erilailla kun pentukin on mukana. Itsekseen se ei yleensä koskaan lähde kenenkään luo haukkumaan, saattaa vain huutaa mun lähellä. Mutta yhdessä tytöt juoksee "kohteen" luo räyhäämään. Ja kun ne pääsevät tulijan luo, Fisu alkaa innoissaan tutustua siihen kun taas Maisaa ei kiinnosta koko ihminen yhtään... Ja taaskin kävi niin, että kun itse tulin vastaantulijan luo (tytöt olivat jo ihan rauhassa), Fisu tuli iloisena mua vastaan, joten en alkanut enää torua sitä, vaan palkkasin luoksetulosta. En sitten tiedä miten olisi pitänyt tehdä... :?

Yllättävän paljon tuli siis ihmisiä vastaan, mikä oli tosi hyvä juttu, päästiin harjoittelemaan ohituksia ihan kunnolla. Ongelmat ilmenee selvästi juuri metsässä, missä tilanteet tulee niin yllättäen. Mutta tänään mennään taas uudestaan vähän lyhyemmän liinan kanssa ja katsotaan miten käy. Jos ei liinan kanssa saada tähän ongelmaan helpotusta, pitää vissiin alkaa harkita kauko-ohjattavaa sitruunapantaa. Mutta toistaiseksi yritetään vielä näillä välineillä.