Mökki

Varmaan paras paikka, minkä koirat tietävät.

Leirikoira

Vietimme Fisun kanssa viitisen päivää Punkalaitumella Hiidenhelmen leirikeskuksessa. Kyseessä oli Kennelliiton nuorten koiraleiri, jossa toimin ohjaajana ja Fisu apuohjaajana mukana. :) Maisan päätin jättää äidin hoitoon, se kun ei oikein tule toimeen lasten eikä koirien kanssa...

Fisu sen sijaan oli älyttömän hyvää matkaseuraa. Se otti yksinolon pikkuhuoneessa ihan rennosti, yleensä kun tulin huoneeseen, se vain nosti sängyllä päätään ja katsoi ihan kuin kysyen: "joko mun pitäisi nousta?". :-D Mutta innokkaana se lähti aina touhuamaankin, sateesta huolimatta. Välillä F vietti aikaa sängyn alla, se kun tykkää suojaisista paikoista. Kaiken kaikkiaan Fisu oli uskomattoman helppo leirikoira, mun ei tarvinnut missään vaiheessa stressata, pitääkö se meteliä huoneessa (ei varmasti pidä), stressaako se vieraassa paikassa yksinolosta (eipä ressannut) tai miten se pärjää leiriläisten keskellä (hienosti!). Lapsukaiset ihastuivat Fisuun ja tulivat aina silittelemään, mutta F otti kaikki ystävällisesti vastaan. Ei se erityisen kiinnostunut ollut lapsista, mutta kohteliaasti aina tervehti kaikkia. =)

Onneksi en ottanut Maisaa mukaan, se kun on niin kärsimätön ja huono odottelemaan vieraissa paikoissa. Se on myös turhan äänekäs, joten sitä en olisi voinut pitää koulutuskentän reunalla odottamassa. Muutenkin musta on tosi kiva välillä lähteä johonkin Fisun kanssa kaksin. Se kun on niin Maisan komennuksessa kotioloissa, että sille tekee hyvää päästä välillä yksin reissuun. Fisun egon pönkittyminen näkyikin kotiin palaamisen jälkeen illalla, kun tytöt sai pienen rähinän aikaan keskenään. Mutta se oli onneksi yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin.

Fisu sai myös esitellä leiriläisille lajinäytöksessä agia, tokoa, hakua. Hauskaa kun on monitoimikoira, jonka kanssa touhuta! Hakurullia F ei ollut nähnyt vuoteen, mutta ei puhettakaan ettei se olisi muistanut mitä niiden kanssa tehdään. Kun Fisu näki maalimiehen menevän piiloon, sen silmät syttyi ja koira todella tiesi, mitä ollaan tekemässä. Ukko löytyi hyvin heinikosta ja rulla palautui vauhdilla mun luo. Näytölle F meni samaa reittiä kuin alunperin maalimiehen luo. Kylläpä oli hauskaa! Ihan harmittaa kun ei aika riitä hakuiluun. :( No, ehkä me vielä jossain kohtaa jatketaan sitäkin harrastusta.

Oli hauska huomata, miten helppo ja lunki reissukaveri Fiskars onkaan. Ihanaa kun on koira, jonka kanssa kaikki on näin helppoa! <3

Kala vedessä

Eilen oltiin myös mökillä päiväseltään käymässä. Koirat nauttivat pihan tutkiskelusta ja viihdyttivät itseään riehumalla ja kaikennäköistä puuhailemalla.

Maisa kävi jo kahlailemassa rantavedessä, mutta Fisu ei aluksi oikein uskaltautunut kastelemaan jalkojaan. Se kuitenkin löysi jotain ihania sammalmättäitä ynnä muita herkullisia aarteita, joiden parissa se viihtyi liiankin hyvin. Välillä se lähti piilottamaan aarteitaan pöpelikköön. Tai muuten vain juoksenteli niiden kanssa miettien mitä niille tekisi...

Istuskelimme kallioisella rannalla, jossa on ympärillä n. metrin syvää vettä. Fisu istuskeli lähellä vettä. Yhtäkkiä se ilmeisesti sai jonkun hepulin ja pomppasi paikaltaan suoraan veteen. :O Se ei varmasti tajunnut että siinä oli vettä, ei se muuten olisi niin tehnyt. Vauva meni hetkeksi ihan uppeluksiin, mutta ui kuitenkin itse äkkiä takaisin rantaan. Se varmasti säikähti vähäsen, se juoksi vähän kauemmas ja oli ihan ihmeissään mitä tapahtui. Kuivattelin sitä vähän ja kannoin sen takaisin samalle paikalle missä "onnettomuus" tapahtui. Ei Fisu kuitenkaan ollut moksiskaan, vaan oli ihan tyytyväisenä pyyhkeen sylissä. Se ei kuitenkaan aluksi mennyt kauhean lähelle vettä, mutta myöhemmin oli jo ihan normaalisti. Oli tosi lämmin ilma, joten turkki kuivui äkkiä ja pentu oli jo entisensä. =)

On se kyllä niin hölmö koira välillä!

Automatkalla kotiinpäin molemmat tytöt olivat aivan poikki, niin paljon oli ollut kaikkea kivaa tekemistä mökillä. :)

Kuvia reissusta:

Fisu kalliolla, josta pomppasi aiemmin veteen




F varpujen joukossa


Pentu tähystelee järvelle