Fisu nollavoitolla kolmosiin!

Eilen lähdettiin Fisun kanssa Järvenpäähän tavoittelemaan luokkanousua. Ilmoitin sen pelkästään agiradalle, koska hyppynolla oli jo plakkarissa. Ja ihan hyvä ettei menty hyppärille, koska silloin vettä oli tullut vielä enemmän kuin agiradan aikaan..

Mulla oli tosi tosi selvänä oma tavoite mielessä, kerroin jo kotona itselleni, että me voitetaan ja haetaan se serti. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Okei, ehkä 2. tai 3. sija olisi kelvannut myös, mutta tavoitehan pitää olla sopivan haastava, eikö? ;)
Oikeasti oli samalla tosi itsevarma olo, mutta ihan kamala jännitys myös. Yleensä olen tosi huonosti "osannut" jännittää Fisun kanssa kisaamista, mutta kisa- & treenitauko ovat ehkä muuttaneet asiaa, tai sitten nyt vasta oikeasti osasin todella tavoitella tosi hyvää suoritusta.

Kisapaikka oli oikein hyvä, koulun hiekkakenttä. Vettä tosiaan tuli aika paljon, mutta toisaalta oli sopivan viileää. Fisu vaikutti aika flegmaattiselta kun käytiin kävelemässä, mikä vähän söi mun luottamusta siihen. Joko sade masensi sitä, tai mennyt juoksu alkaa jo vaikuttaa.

Katselin hyppyrataa, joka vaikutti mun mielestä aika kivalta, sopivasti vauhdikkaita pätkiä, eikä mitään kamalaa turhaa pyöritystä. Kohta rakennettiinkin agirata, joka olikin vielä kivempi. Tuomarina oli Rauno Virta. Rataantutustumisessa mietin aika pitkään muutamien kohtien ohjausta, mutta löysin aika hyvin meille sopivat kuviot. Rataa katsoessani totesin itselleni, että tämä on Fisulle tosi sopiva rata. Tietty itseään täytyy vähän psyykata, mutta oikeastikin rata oli siinä mielessä Fisulle tosi hyvä, että etenkin alussa pääsi hyvin vauhtiin, eikä ollut mitään kamalia vauhdintappokohtia.

Meidän luokka oli tosi pieni, 6 koiraa, joten kauaa ei ehtinyt pyöriä ennen omaa vuoroa, vaikka vasta loppupäässä startattiin. Fisu olikin onneksi tosi energinen kun juoksenneltiin kentän laidalla viimeiset lämmittelyt. Jännitti ihan sikana. Ennen starttia tuntui, että olen ihan poikki ja hyvä jos jaksan vielä radalle mennä. Jännitys kai vie vähän voimia? Kuitenkin, kun meidän vuoro tuli, kaikki meni ihan rutiinilla, eikä jännityksestä enää radalla ollut tietoakaan.

Rata meni ihan nappiin, juuri niin kuin suunnittelin. Ainoastaan yhden mutkaputken F tuli jotenkin tosi hitaasti, jolloin jouduin jäämään odottelemaan sitä ja seuraavana olleen keinun F teki aika hitaasti. Muutenkaan vauhti ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta olipahan hyvin ohjattavissa. Kontaktien osalta olen itseeni hyvin tyytyväinen, vaadin koiralta hyvän suorituksen, mutta onnistuin vapauttamaan sen nopeasti jatkamaan. :)

Ihanneaika alittui koiran "hitaudesta" huolimatta 7,12 sekunnilla. Muita nollia ei tullut, joten voitettiin meidän luokka. Kyllä tuntui hyvältä! Miten ihanaa, että pitkän ja masentavan tauon ja tapaturman jälkeen päästään taas kunnolla harrastamaan ja asettamaan tavoitteita! Ihan huippu fiilis kun luottaa itseensä, koiraansa ja saavuttaa tavoitteensa. =) Fisu on ihan super!!

Uskoisin, että lähdetään aika piakkoin kokeilemaan kolmosluokkaa ja katsotaan, miten oikea kisaaminen lähtee käyntiin. Tähän mennessähän ollaan vasta harjoiteltu. ;)
Vähän pelottaa, että Fisulle tulee lehmäilykausi taas näin juoksun jälkeen, mutta toivotaan ettei. Jossain vaiheessa tod.näk. leikkautan sen, niin päästään niistäkin eroon...

Valitettavasti ei saatua videota meidän voittoradasta sateen ja kuvaajan puutteen vuoksi. :(