Sunnuntaina nähtiin pitkästä aikaa Tiiaa ja koiria. Treffattiin Kilossa tokotreenin ja lenkin merkeissä. Maisa mökkeili koko viikonlopun, joten oltiin Fisun kanssa kaksin liikenteessä.
Otettiin alkuun paikallaolo ryhmässä. Ehkä vajaa 2 min. F oli poikien keskellä, ja hienosti pysyi. Palkkasin maahan, en viitsi treeneissä pyytää aina sivuun, ettei ala ennakoida.
Sen jälkeen seurausta. Vas. käännöksissä oli taas vähän parantamisen varaa, joten hinkattiin niitä vähän paikallaankin. Fisu oli ehkä vähän normaalia rauhallisemmalla tuulella, ei tsempannut ihan yhtä hyvin kuin yleensä. Välillää liikkeellelähdöissä se vähän myöhästyi.
Kerrattiin jäävät. Molemmat tosi hyvät! Vihdoinkin voin oikeasti luottaa, että koira tietää mitä on tulossa (vihjesanat alkaa oikeasti toimia!) ja tekee oikein. Seisomisessa otin vielä muutaman toiston käsimerkin avulla, jolloin saatiin tosi napakat pysähdykset.
Luoksetuloa tehtiin taas niin, että juoksen pari askelta taaksepäin ja ohjaan koiran vauhdista sivulle. Tätä toistellaan kokeeseen asti, ja katotaan, miten auttaa. Otettiin loppuun pari vauhtiluoksetuloa suoralla lelupalkalla. Fisulla oli kivaa!
Tervehdittiin piiiitkästä aikaa myös noutokapulaa. Tein samaa, mitä joskus aloiteltiin, eli jätin kapulan mun ja koiran väliin ja pyysin tuomaan. Ihan ok, mutta eihän se innokkaasti sitä tuo. Ja välillä mielellään pudottaisi kapulan ennen kuin ehdin ottaa sen käsiini. Tiian mielestä meidän kapula on ehkä vähän turhan iso Fisulle. Ehkäpä ostan pienemmän, jos sen kanssa toimisi paremmin.
Innostuttiin vielä lisää ja kokeilin kaukoja, joita ollaan viimeksi mietitty ehkä vuosi sitten. Tehtiin siis i-m-vaihtoja. Fisu osasi mun mielestä hirmu hyvin. Ei sen tekniikka varmasti mikään super ole, mutta mun silmään se pysyi melko paikallaan. Ehkäpä otamme nämä joku kerta olohuonetreeniin.
Lähdettiin vielä lenkille. Fisu on ilmeisesti taas juoksun jälkeen vähän kärttyisänä uroksille, joten se ei yhtään lämmennyt Ruutin kosiskelulle. Ja Ruuti kun olisi niiin tykännyt leikkiä Kisulin kanssa. Höh. R antoi Fisulle tassua ja läpsi sitä miljoona kertaa, mutta toinen vain käänsi pään pois. Tylyä. :D
Maanantai-iltana en jaksanut miettiä, mihin mentäisiin lenkille, joten helpointa oli suunnata Purinalle aksaamaan. Ja hyvä että mentiin! Ei tehty rataa ollenkaan, vaan pientä tekniikkatreeniä. Tehtiin taas keppejä namualustan kanssa. Vauhdissa ei suurta parannusta edelliseen, molempia selvästi hidastaa jos itse jään taka-alalle. Mutta ihan yllätyksenä tuli perjätön vaikutus koiriin! Päätin kokeilla siis persjättöä keppien lopussa, ja kas: Fisu pisti turbovaihteen päälle! En oikeastaan edes uskonut, että se malttaa pujotella kun juoksen sen ohi ja edestä, mutta sehän vaan nopeutti vauhtiaan ja pujotteli kovaa loppuun asti! Mikä taitoeläin! Tätähän me ruvetaankin tekemään jos vauhti kerta tuplaantuu.
Maisalla sama ei valitettavasti toiminut, se pomppasi joka kerta pois kepeiltä kun lähdin leikkaamaan edessä. Höh. Maisa oli muutenkin tosi rasittava, huusi vain eikä keskittynyt. Oikeasti pitää hankkia ne korvatulpat! :-O
Sekoitin taas Fisu-paran päätä laittamalla namualustan puomin alastulosta muutaman metrin eteenpäin. Se ei vain millään osannut enää pysähtyä oikeassa kohdassa. Se joko a) juoksi suoraan läpi namulle tai b) jäi alastulolle kökkimään pää kenossa mua kohti, muttei kuitenkaan jalat maassa. Ei oikein toimi siis. Mutta hyvää oli se, että F eteni tosi hyvin ja itsenäisesti puomilla kun tiesi namun odottavan päädyssä. Mietitään nyt kuitenkin, kannattaako tätä jatkaa.
Myöhemmin tehtiin keinua, tavoitteena, ettei koira jarruttele niin aikaisin kuin nyt parilla viime kerralla. Menikin ihan hyvin, F tuli reippaasti aika ylös.
Tekniikkajuttuina otettiin jaakotuksia eri yhteyksissä, saksalaisia ja kaikenlaista, missä koiran piti kiertää selän takaa. Mä alan vihdoin osata tän! Olen toosi pitkään vierastanut persjättöjä ja kaikkea, missä koira voi "hukkua" selän taa. Mutta Fisuli ei hukkunut. :) Kokeilin myös kolmella peräkkäisellä hypyllä (keskimmäinen vähän eri linjassa kuin muut) ehtiä tekemään persjätön molempiin väleihin. Maisan kanssa ehdin hyvin, Fisun kanssa sen verran huonommin, että kolmas rima tippui. Täytyy alkaa harrastaa näitä useammin, sujui sen verran ok.
Muuten Fisu oli tosi pätevä! Jäi hirveän hyvä mieli. :-) Fisu oli innokas koko treenin ajan, eikä polttoaine loppunut kesken. Treenattiin pelkkien namujen voimalla, jotta saatiin helpommin monia toistoja. Kokeilen ehkä tänäänkin pelkkää namupalkkaa. Tänään saadaan nollakakkua!
Ainiin, ja treenattiinhan me myös tokoa maanantaina.
Otettiin vapaana seuraamista. Fisu petrasi vas. käännöksissä yhtäkkiä tosi paljon. Tuntui hyviltä. Muuten tosi nättiä seuraamista, mutta kerran kun vaihdettiin juoksusta kävelyyn, F menikin maahan. Hassua. Varmaan mun seurAA kuulosti vaan samalta kuin mAAhan. :D
Liikkeestä maahan tosi hyvä. Palasin avo-tyyliin koiran taa ja siitä sivulle, ei ongelmaa.
Luoksetulo taas siten, että helpotin sivulletuloa namuavulla.
Liikkeestä seis oli tehokas. Mua vain hämää, kun en itse yhtään näe, mitä koira tekee. Kun katsoo eteenpäin, ei voi tietää, istuuko se, vai jääkö seisomaan. Vaikka eipä siinä enää mitään olisikaan tehtävissä, jos se istuu. Mutta olisihan se kiva tietää. Täytyy toivoa, että kokeessa näkisi varjosta. ;)
Tokohypyssä vuoroaan odotellut treenailija tarjoutui käskyttämään meille, joten saatiin liikkuri sitten mukaan. :) F lähti hyppyyn tosi flegmaattisesti ja näytti ihan siltä, ettei aio hypätä. Tähän pitäisi saada intoa lisää. Ehkäpä heitetään vielä lelua hypyn yli joku kerta. Hmm. :/
Muuten oikein mallikasta, kyllähän F aika paljon taitaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti