TK1!

Eilen käytiin taas tokokokeilemassa. En jaksa vielä selostaa asiaa sen tarkemmin, joten kopioin eilen mudiforumille kirjoittamani tekstin:

Fisun kanssa tokoiltiin tänään Nummelassa. Tuomarina oli Hannele Pörsti.

Mitähän tästä kertoisi.. Suoritus oli ihan kamala, koira ei ollut yhtään mukana ja lähes kaikki yksilöliikkeet meni tosi huonosti. Suorituksen jälkeen melkein itketti. Kaksi ajatusta pyöri päässä: "kunpa tulisi ykkönen niin ei tarttisi enää tulla uudestaan" ja "hävettää jos tällaisella suorituksella saa ykköstuloksen". Noviisina en ole tokon pistelaskuihin perehtynyt, mutta jotenkin kummassa saatiin se ykköstulos kasaan. Pisteitä täpärät 162 ja siitä hyvästä koulari TK1.

Pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9 (toisella käskyllä ylös)
Seuraaminen kytkettynä 6 (heti alun vas. käännöksessä koira ajautui mun jalkoihin, potkaisin sitä vahingossa ja se pomppasi metrin sivuun. muutenkin ihan kamalaa)
Seuraaminen taluttimetta 7 (kamalaa)
Liikkeestä maahan 7 (ei taaskaan lähtenyt heti mukaan seuraamiseen ja lopussa istui vasta tokasta käskystä)
Luoksetulo 10 (kerrankin osasi tulla sivulle)
Liikkeestä seis 7 (samaan malliin kuin makaaminen)
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 7

Yht. 162 p, ALO1 ja TK1.

Vielä ei pahemmin hymyilytä, tuntuu että kaivataan tokotauko tähän väliin. Fisulla hormonit heittää taas juoksun jälkeen kiinnostuksen lehmä-moodiin ja nurmikenttä sai sen nenän unohtamaan muun. Lisää koottuja selityksiä ilmestyy varmasti blogin puolelle jossain vaiheessa.

Niin. Fiilikset oli kokeen jälkeen tosi huonot, vaikkakin nyt saatiin se koulari TK1, mitä mentiin tavoittelemaan. Masensi vain kun koira ei edes yrittänyt ja kaikki asiat, mitkä se osaa, meni ihan poskelleen. Olisi ollut kiva oikeasti ansaita se koulari, eikä hakea sitä suorituksella jota ei voinut kuin hävetä.

No, selvästikin nyt kolmannessa kokeessa Fisulle oli jo päivänselvää, että kyseessä ei ole treenit, joten palkkaa ei tule. Sitä ei tuntunut vähempää kiinnostavan mun
kuunteleminen. Myös nurmikenttä oli aika uusi juttu, harvoin ollaan sellaisella edes treenattu. Kun mentiin kehään, F pisti heti nenän maahan.

Viime aikoina Fisu on muutenkin ollut normaalia flegmaattisempi, selvästi mennyt juoksu pistää taas treeni-innon koetukselle ja koira on ihan hajujen maailmassa. Ehkäpä taukoillaan (ainakin tästä lajista) jonkin aikaa ja mietitään asioita uudelleen.

Jos vielä tokoa yleensäkin jatketaan, täytyy ottaa mukaan palkattomat treenit, jottein kisatilanne eroaisi tylsyydellään niin pahasti treeneistä. Muutenkin eilen kokeessa itseäni rassasi kaikki se odottelu ja hitaus. Ei sovi Fisun tyyppiselle koiralle yhtään. Se ehtii unohtua ihan omiin maailmoihinsa, eikä sen into kanna. Laitoin paikallaolon jälkeen koirat (Maisa oli kannustusjoukoissa mukana) autoon. Autosta tullessaan Fisulla on aina intoa tekemiseen, mutta valitettavasti sekään ei nyt auttanut enää kehässä.

Jotenkin ekoissa kokeissa kuvittelin, että palkatta tekeminen menee kokeessa ihan ok, mutta nyt viimeistään huomattiin, että väärässä olin. Nopeasti koira oppii, milloin ei nakkia ole tulossa...

No, koulutustunnut saatiin kuitenkin, mikä itsessään on tosi hienoa. En olisi pari vuotta sitten uskonut, että ikinä tulisin saamaan koirilleni yhtään mitään ansaittuja titteleitä, joiden eteen olen itse nähnyt vaivaa. (Itse en näyttelytuloksia sellaisiksi laske). Siksi täytyy olla tosi tosi tyytyväinen, että edes kolme merkkiä voidaan lisätä Fisun virallisen nimen eteen, joista voin olla todella ylpeä. :) On sekin jotain.