Lehmäagilityä

Fisu on taas lehmä, Fisua ei kiinnosta. Jos Fisua ei kiinnosta niin on vaikea itsekään intoutua agilityradalla juoksemiseen...

Eilisistä starteista toinen meni sentään jotenkuten ok, mutta koira oli hyvin innoton. Tuomarina oli Ritva Herrala, ja hyppyrata ei ollut mun makuun. Heti alussa oli useampi vauhdintappokohta, ja koko loppurata olikin helppoa juoksemista. Miksi tappaa koiran menohalut heti alkuun?

Meillä vauhti kuoli alun kieltoon. Oliko kyseessä Fisun signaaliherkkyys, josta pari viikkoa sitten kouluttaja huomautti, en tiedä. Kuitenkin samanlaisesta kohdasta (sylivekkijaakotus) ollaan viime aikoina selviydytty treeneissä ja kisoissa ihan kunnialla. Voihan olla, että itse möhlin jotain siinä kohtaa. Loppurata meni kuitenkin ihan jees, tosin hitaasti. Ihanneaika silti alittui (ihme!), joten harmi ettei tehty puhdasta rataa. Tuloksena siis 5.
(Etenemä oli 3,77 m/s ja varmaan sekunti-pari kului kieltoon. Ia. alittui nyt 0,67 sekunnilla. Vertailuna: viime viikonlopun kisassa Fisun etenemä nollaradalla oli 4,40 m/s.)

Toinen rata olikin sitten melkoisen masentavaa. Yritin viritellä Fisua lähdössä tosi hyvin. Jätin sen paikalle ja kutsuin tulemaan ja mitä tekee koira? Juoksee ekan hypyn ohi! Siis oikeasti. Hmm. Vein sen hypylle takaisin ja päästiin ekat 5 estettä, kunnes F tuli A:n ohi. Ihan selkeässä kohtaa, eikä mun mielestä voinut erehtyä etteikö oltaisi oltu menossa A:lle. Taas uusiksi, jonka jälkeen tehtiin hyppy, putki ja kepit ja lopetettiin rata kesken. Otti niin päähän juosta innottoman lehmän kanssa, ettei mun huumorintaju riittänyt jatkaa rataa loppuun asti.

Taidetaan jättää ensi viikon treenit väliin ja pitää Fisulle motivaatiotauko. Ei tee ehkä pahaa mullekaan..

Fisu on muutenkin aika väsähtänyt. En tiedä, vieläkö heinäkuinen juoksu vaikuttaa, vai mitä tämä on. Ehkä tämä on vain Fisua.