Liikoja miettimättä

Viikonloppuna käytiin Lohjalla kisaamassa pari rataa Fisun kanssa. Kisapaikka oli loistava, lämmitetty halli, jossa keinonurmi! Oltiin paikalla tuttuun tapaan reilu puoli tuntia ennen omaa arvioitua tutustumista. Kävin ilmossa ja katselin pari minisuoritusta ja valmistautumaan kuulutettiinkin jo luokan päättävää koiraa. Olin vähän pihalla, että onko seuraava rata jo meidän, mutta kohta selvisi, että kyllä vain on. Menin siis suoraan tutustumiseen ja sieltä kiireellä lämppäämään koiraa. Onneksi Fisu lämmittelee itsensä aika tehokkaasti (ja halli tosiaan oli lämmin), joten suurempaa paniikkia ei tullut. Oltiin suunnilleen luokan puolivälissä, joten ei jäänyt aikaa hermoilla tai jännittää. ;)

Tämä osoittautuikin hyväksi valmistautumiskeinoksi kisaan: suoraan radalle enempää ajattelematta. Tehtiin hyvä nolla, jolla sijoituttiin toiseksi 23 koirakosta! Aika -5,01 s ja etenemä 3,91 m/s. Vähän jännitti, että voitaisiinko saada jopa serti, mutta voiton vei meidän ex-kouluttaja, jolle serti meni. Hienoa oli kuitenkin päästä palkinnoille ja palkinnot oli hyvät! =) Nollia tuli yhteensä viisi, joten sijoitus oli iloinen yllätys! Rata oli aika miellyttävä, ei mikään ihan helppo, mutta tosi sujuva. Koira pääsi menemään aika vauhdikkaastikin, pääsin itsekin juoksemaan. ;) Tuomarina oli Kari Jalonen. Harmittaa kovasti, ettei rata tullut videolle. :(
Fisu irtosi tosi hyvin, ja meni oikeasti lujaa! Yhden hypyn käännös vähän venyi, ja keinu oli vähän hidas, mutta muuten aika hyvä suoritus! Olin tyytyväinen. :)

Toiselle radalle lähdin tosi itsevarmalla fiiliksellä. Ekan radan onnistuminen antoi hyvää tsemppiä. Vaikkei rata vaikuttanut oikeastaan ekaa pahemmalta, niin meidän suoritus meni kyllä aika sähläämiseksi. Kolmannelta esteeltä tuli kielto (koira ei nähnyt hyppyä, kun olin itse edessä ohjaamassa takaakiertoon..). Siitä jatkui ihan jees, kunnes F päätti kahdessa välistäveto-/haltuunottokohdassa olla kuuntelematta ja painaa vain lähimmäklle hypylle juuri siltä puolelta, mikä ekana tulee vastaan. Okei, varmasti munkin moka, etten kääntänyt tarpeeksi/hidastanut hyvissä ajoin, mutta kyllä menee vähäsen mudinkin piikkiin. Hauskaa oli, että koira irtosi ja oli itsenäinen, mutta tuloksena se näkyi HYLlyn muodossa. ;) Korjasin molemmat virhekohdat, ja jatkettiin rataa jotenkuten loppuun, kunnes Fisu tuli vielä tokavikana esteenä olleen putken ohi. Koira tuli pussista ulos, ja mä hienosti peitin näkyvyyden putkelle... Mentiin silti suoraan maaliin. Rata ei ehkä ollut erityisen kaunista katseltavaa, joten video taitaa jäädä julkaisematta. :p

Kisoista jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis! Mahtavaa huomata, että kyllä mekin kilpaillaan niistä palkintosijoista ihan siinä missä muutkin. Fisu oli myös tosi nopea ja innokas. Mulle se on kaikkein tärkeintä, oli tulos mikä tahansa. Lehmäily on niin nähty juttu, että vauhdikkaan koiran ohjaaminen on vaan ihanaa! (Kyllä kai Fisultakin kohtu viedään, jos sillä päästään hormonivaikutuksista eroon...)

Myös kontaktit toimi hyvin (keinuun tosin pitäisi treenata vauhtia lisää), sekä kepit! Molemmilla radoiolla sisäänmeno oli avokulma: F haki hienosti sisään. Kepeiltä lähdettiin ekalla radalla päällejuoksuna (tosi hyvä!) ja tokalla valssilla (toimi myös!). Pujottelun osaava koira on aika kiva! (Sori nyt vaan, Maisa)
Hyllyradan videolta huomasin, että lähdössä Fisu varasti jopa pari metriä eteenpäin. Tästä lähtien koira jää siis istumaan lähdössä. Olen vaan pitänyt seisomista parempana lähtökohtana liikkeellelähtöön, mutta varmaan istuminen on hyvä ottaa tilalle varmuuden vuoksi. Ei Fisu ole ennen mun mielestä valunut, mutta en halua että se oppii sitä tapaa.

Kaiken kaikkiaan tosi hyvä kisareissu ja "joudun" ehkä ilmoittamaan vielä (ainakin) yksiin kisoihin tänä vuonna, kisakärpäsen puremaan kun ei ole kuin yksi lääke... ;-)

Tiistaina käytiin taas Oreniuksen opissa "Huippis-ryhmän" kanssa. Tällä kertaa rata oli oikeasti tosi vaikea. Tiesin jo heti alkuun että me ei siitä ihan kunnialla selvitä. :D Okei, väärä asenne lähteä yrittämään, mutta täytyy kai todellisuus ottaa vastaan kuitenkin.

Heti alku tuotti meille (ja muille) ongelmia. Suorassa linjassa 2 hyppyä ja pituus, joiden jälkeen tiukka käännös takaakierrolle. Sain (epäonnistumisten jälkeen) ohjeet ihan siitä lähtien, missä asennoissa pidän jalat ja missä kohtaa otan koiran haltuun, mutta oli se vaan vaikea. Koira tuli aina satasta suoraan mun syliin ja ajautui selän taa eikä suinkaan toivotun hypyn taa... Tämä sain oikeasti toimimaan vasta seuraavan päivän omissa sulkeisissa.

Muita vaikeita kohtia oli mm. päällejuoksujen ja välistävetojen muodossa. Okeim, myönnän: välistävetoja meidän pitää treenata ja paljon! Samalla kun koira on selvästi saanut itsenäisyyttä, se kuuntelee selvästi vähemmän.

Opettavainen treeni kuitenkin. Tämän pohjalta saadaan treenattavaa taas vähäksi aikaa...

Eilen, keskiviikkona, käytiinkin heti omalla hallilla päiväsaikaan ottamassa vähän "korjaussarjaa" kisojen ja huippiksen jäljiltä. Treenattiin tosiaan alkusuora, jolta takaakierrolle ja saatiin nyt onnistumaan. Päivän teemana oli myös itsenäisyys kepeillä. Tehtiin sekä namualustan kanssa että ilman ja voi hitsiläinen, miten taitava pujottelija Fisusta on tullut! Sain lähettää sen takaaleikaten ja juosta itse toiselle puolelle keppejä/ihan mihin vaan ja Fisu vain pujottelee. Miten siistiä! :-D

Otettiin myös keinua vauhdin lisäämistarkoituksessa, saatiin hyviä toistoja. Mun pitää varmaan muuttaa käskytystä, kun alkuun olen pitänyt keinulla tosi varoittavaa käskyä lentokeinujen pelossa. Nyt tuntuu kuitenkin, että tällä vien koiralta vauhdin pois, mikä ei tietenkään ole hyvä. Huomasin, että ekalla kertaa puomilla F meni ylösmenon tosi varoen, joten selvästikin erottelu ei ole sille ihan selkeä.
Puomilla otettiin toistoja namualustan kanssa (pitkästä aikaa), tavoitteena itsenäistää suoritusta. Etenkin jos itse joudun jäämään taka-alalle, F jatkaa hitaasti loppuun. Tätä saisi siis parantaa.

Tehotreenissä oli myös välistävedot, jotka tuottivat nytkin ongelmia. Totesin, että ei koira kykene kääntymään, jos en kunnolla hidasta/varoita tulevast käännöksestä etukäteen. Ja onhan se ihan selvää. Fisulla alkaa olla vauhtia (ja sitä irtoamisalttiutta) niin hyvin, että myös hidastukset on otettava käyttöön ihan tosissaan. Mutta on se vaan mageeta, että koira oikeasti menee ja lujaa! En vain voi lopettaa iloitsemista. :):)

Maisan kanssa tehtiin samoja juttuja, ja Maisahan osasi luonnollisestikin kaiken. :) Pikkukoira tuntui ehkä ekaa kertaa vähän hitaalta. Joskushan on ollut se tilanne, että Maisan kanssa on saanut juosta kovempaa kuin Fisun kanssa, mutta ehkä nyt ollaan päästy sen vaiheen ohi (onneksi!).

Olen kyllä ihan sitä mieltä, että mulla on käsissä ihan loistava, kehittyvä agilitykoira. Fisu on ihan super!

Oreniukselta sain seuraavia kommentteja:
-mun pitäisi lähteä nopeammin tilanteesta toiseen, liikkeellelähtöjen pitäisi olla tehokkaampia (tästä olen kuullut ennenkin, mun valssit on esim. luokattoman epäsujuvia)
-Fisu on melko hyvin kääntyvä koira, joten paikoitellen käännän sitä liiankin voimakkaasti
-välistävetokohdassa sain ohjeeksi tehä ihan kokonaisen valssin peruutetun puolivalssin sijaan ja kääntää siitä takaisin oikeaan suuntaan (alunperin yritin välttää koko välistävedon eri ratkaisulla, ei mennyt läpi...). mun peruuttelut vasta hitaita onkin, joten niistä eroon!
-Fisulle toimii kaikkein huonoiten takaa ohjaaminen, joten mieluummin vedätystä lisää ja esim. takaaleikkaukset minimiin

Näistä jatketaan!

(Blogipäivitykset tuntuu pahasti jäävän muiden hommien alla, mutta yritän parhaani...)