Piha-agia ja lenkkionnistumisia

Kävin tänään rautakapuasta hakemassa omien pujottelukeppien tekoon väineet.
Laitoin 4 keppiä ja kanaverkot ja kokeiltiin pennun kanssa ekaa kertaa pujottelua. Laitoin kupin + namun toiseen päähän ja ohjasin pennun 2kujaan", josta se heti tajusikin jatkaa kupille. Ei pelännyt verkkoja vaan "pujotteli" heti reippaana väleistä. Tehtiin joitain toistoja siten, että vein pennun aina alkuun ja lähetin namulle. Pari kertaa jouduin kädellä avustamaan sen ekaan väliin, mutta muuten onnistui tosi hyvin. Jos en ihan kujan alkuun sitä vienyt, se meinasi lähteä suorinta riettiä verkkojen ohi kupille, mutta palautin sen alkuun ja vein sen taas ihan melkeen ekaan väliin asti. Mutta hyvä aloitus keppien treenaamisele!

Lähdettiin sitten lenkille ja päätettiin poimia äidin kanssa mustikkaan lähtenyt Maisa metsästä mukaan. Kun tultiin paikkaan, missä marjastajat oli, Maisa tulikin jo meitä vastaan, oli kuullut äänet jo kauempaa. Kun Fisu näki äidin pensaassa, se oli taas lähdössä haukkumaan kun ei tätä tunnistanut (käskin äidin olemaan hiljaa, jotta saataisiin harjoitella näitä huuto-tilanteita). Nappasin liinasta kiinni ja kielsin pentua. Se hiljeni kun pari kertaa komensin, sitten kutsuin luo ja palkkasin. Pentu sai luvan pydettyään (istu + katse) lähteä tutustumaan "pelottavaan häirikköön" metsässä. :) Pentu meni nätisti äidin luo, vaikkei vieläkään ollut tajunnut kuka tämä oli. Ihan ihmettelin kun se ei enää huutanut. Sitten se totesi että tuntee tyypin ja jatkoi menoaan.

Nyt ollaan muutenkin aina välillä saatu tilanteita joissa olen päässyt puuttumaan ongelmakäyttäytymiseen. Positiivista on, että nyt liinan kanssa pentu ei ole enää päässyt kenenkään luokse rähjäämään sekä se, että kun kiellän ja pysäytän sen matkan liinalla, se tulee luo ja rauhoittuu. Negatiivista taas on se, että se edelleen on lähdössä ihmisten (ja etenkin koirien) luo huutamaan. En tosin tiedä, menisikö se vieläkin ihan lähelle haukkumaan tai pysähtyisikö se kiellosta vaikkei liinaa olisi, mutta ehkä kuitenkin jotain hyötyä tästä liinalenkkeilystä on ollut. Hiljaa hyvä tulee. Toivon mukaan...

Olen myös tehnyt välillä metsässä katoamisia eli hävinnyt pennun näköpiiristä kun se on menyt kauemmas välittämättä musta. Kun pentu tajuaa mun hävinneen, se tulee kylä etsimään, mutta kun löytää mut, toteaa vain että "täällähän tää tyyppi oli" ja jatkaa matkaa. Ihan erilailla käyttäytyy kuin Maisa pentuna (ja yhä edelleenkin). Maisa on aina onnensa kukkuloilla jälleennäkemisen riemusta kun löytää mut jostain pensaasta tai kiven takaa. Se suukottaa ja on niiin riemuissaan. Pentu taas ei osoita mitään ilon merkkejä. Mutta aika erilaisia tytöt ovat muutenkin luonteiltaan...