Nollavoitto!

Eilen jätettiin vauva kotiin nukkumaan ja lähdettiin Maisan kanssa bussilla Purinalle. Maisa vaikutti iloiselta kun pääsi yksinään matkaan ilman hölmöä vauvaa. Oltiin hyvissä ajoin hallilla ja kuultiin sitten ryhmäläisiltä, että aikataulu oli yli tunnin myöhässä. Äh. :|
Mutta eipä siinä mikään auttanut kun kerta jo oltiin paikalla. Käytiin Miinan ja Bilien kanssa vähän kävelemässä ja sain sitten laittaa Maisan Annikan autoon huilailemaan.

Olin jo ihmetellyt kisakirjeestä kisaajien vähäistä määrää (8) ja vielä joku oli poissa, joten meidän luokassa olikin vain 7 koirakkoa. Meidän tyypillisellä huumorilla jaoimme sijoja jo ennen kuin oltiin rataa nähtykään. "Voi vitsi, ei riitä kaikille sijoja kun Sisukin on mukana, kuka jää neljänneksi...?" :P

Rata oli joissain kohdissa vähän kinkkinen, mutta ei mikään liian haastava kuitenkaan. Eniten haastetta oli siinä, että muisti esteiden järjestyksen, ohjauksessa ei niinkään vaadittu ihmeitä. Yksikin putki mentiin kolmeen kertaan ja pelkäsin, että sekoitan mihin suntaan siitä milloinkin jatketaan. Kaikki kontaktit olivat nätisti rivissä, mikä toi myös vähän haastetta.

Maisan kanssa startasimme toisina, sitä ennen Krista ja Miina tekivät nollan (Miina tosin keksi vähän omia koukeroita, mutta virheitä ei silti tullut). Maisa meni tosi hyvää vauhtia ja teki tosi tarkasti miten näytinkin. Miinuksena oli, että kontakteilla se ei pysähtynyt, mutta eihän kaikkea voi vaatia, eihän? Ja toisaalta ehkä pitäisi enemmänkin sanoa, että kontakteilla minä en pysäyttänyt... Aika loppuvaiheilla A:lla Maisa jäi mun selän taakse, joten en tiennyt ottiko se kontaktin vai nousiko tuomarin käsi. Mutta eihän siinä auttanut kuin jatkaa ja toivoa parasta. Mitäs jätin katsomatta.

Ja oli se ilmeisesti sentään osunut kontaktiin, nollahan siitä tuli! Aikakin oli hyvä, ihanne alittui melkein 8 sekuntia! En viitsinyt jäädä radan reunalle jännäämään muiden aikoja. Lähdin kävelemään Maisan kanssa, mutta jotenkin oli tosi hyvä olo. Ei yhtään mietityttänyt, mille sijalle päästäisiin tms. Ehkä olin vain niin tyytyväinen suoritukseen, ettei sillä ollut niin väliä. Kun tultiin takaisin hallille, Krista ja Annika tulivat jo vastaan. "Billie oli kolmas ja Sisu toinen." Mutta kuka oli eka, ihmettelin. "No kai se Maisa oli!" Ja niinhän se oli.

Krista jäi harmillisesti Miinan kanssa neljänneksi, mutta saivatpahan palkinnon silti. Ja ne palkinnot! Onneksi äiti tuli hallille, en olisi nimittäin mitenkään selvinnyt bussilla kotiin sellaisen tavaramäärän kanssa! Maisa sai ruokaa, herkkuja, puruluita, leluja ja vaikka mitä. Niiden lisäksi saatiin lahjakortti BATin kisoihin ja kaikista mahtavin ehkä oli lahjakortti Mustiin ja Mirriin, millä saa Hurtan manttelin koiralle! Siis ihan mielettömät palkinnot! Ja olihan siellä suklaatakin vielä, jotain mullekin. ;)

Meidän agiryhmälle päivä oli aika onnistunut. Maisa oli siis eka, Sisu "melkeinryhmäläinen" toka, Billie kolmas ja Miina neljäs. Ja kaikille nolla! Ihan huimaa! Olin kyllä niin mielettömän ylpeä pikku tirriäisestäni, on se vaan niin mahtava...!

Mutta noi kontaktit... Niihin täytyy kyllä taas alkaa panostaa vähän enemmän. On niin turhauttavaa kun treeneissä sujuu, mutta kisoissa ei. Mutta mustahan se varmaankin johtuu. Mutta toisaalta, kun se tekee ne oikein, siihen menee paljon enemmän akaa. Että ei se ihan niin yksinkertaista ole muutenkaan.