Ukkosta

Eilen Fisu kuuli ensimmäistä kertaa ukkosen jyrinää.
Ensin oltiin metsälenkilä ja alkoi jyrähtelemään todella kovaa. Fisu vähän säikähti, juoksi vähän matkaa eteenpäin, mutta sitten pysähtyi ja tuli ihan normaalisti luokse kun pyysin. En reagoinut ääniin mitenkään, eikä vauvakaan sitten välittänyt niistä sen kummemmin. Jyrähtelyt loppuivatkin lyhyeen ja loppumatka meni ihan ilman häiriöitä.

Juuri kun päästiin kotipihaan, alkoi sataa ihan kaatamalla ja ukostaa enemmän. Fisu vähän kumasteli sadetta ja ravisteli itseään ihmeissään. Mentiin sisään ja jyrähtelyjä tuli silloin tällöin. Fisu kyllä selkeästi kuunteli ääniä vähän ihmeissään, mutta ei se pelännyt, mennyt paniikkiin tai mitään vastaavaa. Koirat saivat nauttia uusia possuherkkuja, joten ukkonen jäi toiselle sijalle. :) Varmaan pentua auttoi myös se, että Maisa on niin äänivarma, eikä reagoinut ukkoseenkaan mitenkään.

Myöhemmin otettiin vielä käsittelyharjoituksia ruokasalin pöydällä. Fisu ei ole ihan vielä tainnut ymmärtää homman nimeä, mutta kyllä se antaa vähän tutkiskella hampaita ja käännellä tassuja. Kärsivällisyys ei vaan ole vielä kovin kehittynyt. Kun se näkee palkintonamut, se ei millään malttaisi odottaa, vaan hotkaisisi ne mieluiten saman tien. Muutenkin se on ihan hullu ruoan perään. Varmasti söisi itsensä ihan palloksi jos saisi. :o

Sitten vähän tyhmempiä uutisia; eilen langaton hiiri lakkasi toimimasta ja otin väliaikaisesti veljeni hiiren käyttöön. Enkä tietenkään muistanut irrottaa sen piuhaa yöksi vaan jätin sen viisaasti esille. Muut johdot olen teipannut seiniin ja piilottanut, mutta en sitten eilen tätä yhtä muistanut piilottaa. No, tänään ihmettelin kun ei hiiri toiminut, niin johtohan oli syöty poikki. Eikä tarvinnut kyllä kahdesti miettiä, kumpi koirista oli ollut asialla. Mutta tuolla se taaskin riehuu, joten tuskin siitä mitään harmia Fisulle on ollut. Ei sitten muuta kuin uutta hiirtä veljelle ostamaan.... Nikke varmasti muuten ilahtuu kun tulee intistä lomille. :D