Agiliitämässä

Eilen otin taas pennun mukaan Maisan agitreenihin.
Olimme taas ulkokentällä, jossa ääniä riitti ihan kiitettävästi. Alkuun pentu vähän ihmetteli muiden haukkua, mutta tosi pian tottui huutoon ja oli ihan rauhassa. Pentu oli viime kertaista vieläkin reippaampi, nyt uskaltautui jo leikkimään muutaman koiran kanssa ja katseli rentona muiden menoa.

Treenit olivat oikein kivat ja hyödylliset. Teimme muutaman lyhyehkön radan ja treenasimme lentävää lähtöä. Maisalle toimi yllättävän hyvin suoraan radalle lähteminen, vauhtia oli heti alusta alkaen tosi hyvin ja intoa riitti. Etenkin radoilla, missä ei ole alussa niin kiire että tarvitsisi ottaa koiraan etumatkaa voisi meillä toimia lentävä lähtö todella hyvin. Jos itse odotan koiraa lähes paikallaan, jää vauhti usein hitaaksi. Teimme myös takaaleikkauksia, jotka onnistuivat Maisalla tosi hyvin, ja joista kuitenkin oli mulle todella hyötyä. Muutamassa kohtaa, olin alussa ajatellut, ettei takaaleikkaus olisi ollenkaan fiksu vaihtoehto, mutta kun sitä kokeili, se toimikin hirmuisen hyvin. Ei pitäisi siis kangistua kaavoihinsa, vaan kokeilla uutta. Tämä treeni avasi silmiä hyvin.

Toisella radalla tuli takaaleikkaus puomin kohdalla, mikä sujui myös hyvin. Ulkopuomi oli vähän huterampaa tekoa kuin sisällä olevat, mikä sai Maisan ihmettelemään. Puomi piti ääntä ja vähän heilui, joten Maisa hidasteli jonkun verran. Kokeilin myös kepeillä takaaleikkausta, mikä onnistui muutaman kokeilun jälkeen ihan hyvin. Hyödylliset treenit siis. Otin kontakteja vain muutaman onnistuneen suorituksen verran. En jaksa niitä enää hinkata kun kisoissa näyttää tilanne olevan aina se sama.

Kepeillä mun pitäisi treenata oman etäisyyden lisäämistä koiraan sivuttaissuunnassa. Olen itse jähmettynyt liikaa siihen vierellä kulkemiseen, Maisa ei niinkään mua siinä tarvitse. Nyt se jätti monta kertaa vikan välin pujottelematta, mikä otti ihan hirveästi päähän. Ja kaikista rasittavinta on kun se tietää tehneensä väärin ja joudun korjaamaan, sen vauhti katoaa ihan olemattomaksi. Se ei oikein kestä montaa toistoa ilman palkkaa.

Mutta kaiken kaikkiaan treenit olivat tosi hyvät. Lopuksi lähdettiin russeleiden, Rasmuksen ja Miinan, kanssa pienele kävelylle. Fisu leikki innoissaan ja tykkäsi uusista kamuistaan. Moni vastaantulijakin huomasi pennun ja ihastelijoita ritti vähän liikaakin...