Vauvatreeneissä

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa pennun kanssa "tottelevaisuus"treeneissä. Mitkään vakavat tokotreenithän ne eivät tietenkään olleet, mutta ihan hyvähän se on pennun kanssa käydä jotain yhdessä puuhailemassa muiden koirien seassa. Paikalla oli muutama pumivauva (Fisua viikon vanhempia) sekä aikuisiakin koiria, mutta treenit oli jaettu erikseen pennuille ja sitten vähän varttuneemmille.

Fisu sai vähän tutustua muihin vauvakerholaisiin ennen varsinaisen treenin aloittamista. Se haisteli pumeja, muttei ollut niistä kovin kiinnostunut. Pumipennut olivat sisaruksia ja leikkivät keskenään aika rajusti, joten Fisu jäi vähän ulkopuolelle.

Sitten alkoi treeni. Aloitimme rauhoittumisella ja syöttämällä koiralle namuja vasemmalla puolella. Fisu oli namuista innoissaan (koskapa se ei olisi...) ja tämä harjoitus oli meille siis oikein mieleinen. Seuraavaksi leikimme pentujemme kanssa. Leluna mulla oli vanha sukka, mikä oli sopivan pehmeä, joustava ja kevyt pennun revittäväksi. Fisu leikki riehakkaasti, sitä ei tarvinnut erikseen sytytellä repimisleikkiin, vaan intoa riitti jo omasta takaa. Annoin pennun voittaa 'taistelun' aina välillä ja heitin lelua välillä kauemmas. Fisu tajusi fiksuna tuoda lelun takaisin.

Leikkimisen jälkeen oli vuorossa istumisen opettelua. Fisu osaa jo istua (ainoa, mitä se oikeastaan osaa), joten kokeilin sitä eri paikoissa, sivulla, toisella sivulla, edessä ym. Istumiset sujuivat ihan hyvin ja pentu jaksoi keskittyä todella hienosti.

Seuraavana oli kontaktiharjoitus. Olin kyykyssä ja pidin namuja selän takana. Se oli selvästi huono asento, sillä Fisu olisi mieluummin vain lähtenyt etsimään namuja kuin tuijottanut minua. Kyllä se välillä myös vilkuili silmiini ja silloin tietenkin palkkasin. Seuraavaksi kokeilimme kontaktin saamista liikkeessä. Fisu oli niin kiinnostunut ympärillä olevista muista koirista ja ihmisistä, etten oikein saanut sitä katsomaan itseäni. No, eipä se haitannut kun vasta ekaa kertaa oltiin yleensäkään mitään harjoittelemassa.

Lopuksi tajusin, että kun seison paikallani, Fisu ottaa luonnostaan todella hyvin kontaktia (silloin kun ei juuri keskity muuhun, kuitenkin aika usein). Se käy kotonakin usein eteeni istumaan ja vain tuijottelee silmiin, mikä on välillä tosi huvittavaa. Palkkasin sitä treenien lopuksi paljon tästä toiminnosta ja nyt tiedän käyttää sitä hyödyksi jatkossa katsekontaktin opettelussa.

Kotiläksyksi saimme leikkimistä ja kontaktin harjoittelua. Etenkin kontaktia aion pennun kanssa treenailla, leikkiminen on sille muutenkin niin mieluisaa, ettei sitä tarvitse ihan mielettömästi erikseen harjoitella tai korostaa. Treenit olivat kyllä tosi kivat ja vauvojen osaamiseen nähden juuri sopivan "haastavat" (=tosi helpot :) ). On myös hauskaa, että siellä on muitakin pikkupentuja, jolloin harjoitukset on helpompi saada kaikille sopiviksi. Ensi vikolla siis uudestaan treenailemaan.