Toimelias viikko

Tällä viikolla on pentu ollut taas monenlaisessa mukana. Valitettavasti pentutottis oli tältä viikolta peruttu, mutta muuten keksimme paljon kaikenlaista puuhailtavaa.

Tiistaina ja torstaina oltiin agitreeneissä (meidän ryhmä sai kesäkaudeksi kakkosvuoron). Sen lisäksi käytiin taas kauppakeskus Sellossa ihmettelemässä suurta maailmaa, reissattiin bussilla ja lenkkeiltiin lähimetsissä.

Fisu on ollut kaikkialla oikein reipas. Sellossa se tietenkin hurmasi taas kaikki myyjät ja muutkin ja esiintyi oikein edukseen. Bussilla mentiin tällä kertaa ihan kaksistaan pennun kanssa. Menimme vain pari pysäkinväliä ja kävelimme kotiin. Vastaan tuli pyöräilijöitä, muutama koira ja paljon leikkiviä lapsia. Koirat ohitimme namun avulla ihan ok:sti (Fisu olisi tosin halunnut mennä kaikkia tervehtimään), pyöräilijöistä emme paljoa välittäneet ja muutamiin pikkulapsiin tutustuimme lähemmin. Fisu innostuu kovasti lapsista ja olisi mielellään tarttunut sormikkaisiin ja hihoihin kiinni...

Fisu on kasvanut ihan hirveästi, se on jo Maisaa korkeampi. Ruokahalu on vieläkin kohdallaan, kertaakaan ei ole pennun kuppiin jäänyt papanan papanaa. Maisankin kupin se käy vielä nuolemassa puhtaaksi kun isosisko on syönyt.

Fisu tuskin jää myöskään ihan pikkuiseksi. Olen nyt punninnut sitä kahdesti. 8,5 viikon iässä se painoi n. 3,5 kg, viikon päästä siitä oli paino lisääntynyt kilolla! Täytyykin huomenna taas punnita ipana.

Kynnet on nyt leikattu kolmesti ja jokainen kerta on mennyt hienosti. Pentu on ollut aina aika väsynyt, joten operaatio on sujunut helpolla. Olen aina palkinnut pennun nakilla, vaikka se sujuu muutenkin niin vaivattomasti, ettei lahjontaa edes tarvittaisi.

Pikkutytössä on kyllä energiaa ja pippurisuuttakin ihan riittämiin. Tytöt jaksavat vieläkin peuhata keskenään päivät pitkät ja leikit käyvät aina vain rajummiksi. Tänään nauroin ihan kippurassa kun tytsyt innostuivat pihassa hippaleikkiin. Silloin harvoin kun Maisa suostui olemaan hippa, oli pentu metrin välein maassa naamallaan. Fisu lensi kuperkeikkaa ja vauhtia riitti. Kun Maisa oli kiinniotettavana, ei pentu pysynyt ollenkaan mukana. Mutta kyllä niillä oli hauskaa!

Välillä pentu saa yhä riiviökohtauksia ja hyppii vasten yrittäen purra vaatteita. Nykyisin kuitenkin yksi muistutus riittää rauhoittamaan riiviön. Välillä korvat katoavat ihan täysin eikä pentu tahdo tulla luokse mielenkiintoisempien asioiden parista. Mutta yleensä se tulee mielellään mukana, etenkin kun sitä muistaa lahjoa tarpeeksi. ;)

Kun on ruoka-aika, Fisu osaa jo istua nätisti ruokakupin toivossa. Se tuijottaa tiukasti silmiin ja on niiiin lutusen näköinen että! Täytyykin ottaa siitä taas uusia kuvia. Neiti kasvaa niin nopeasti, että täytyy muistaa ikuistaa hetket kun se vielä on niin pieni ja suloinen.

Vähän unisena ja juuri heränneenä se on kaikista ihanimmillaan. Se suukottaa ja tuhisee sylissä. Pian kuitenkin vaihtuvat pusut hampailuiksi ja muistan taas minkälainen tapaus Fisu todellisuudessa on...