Hiljaisuuspäivitys

Blogihiljaisuuden lisäksi asiaa hiljaisuuden tavoittelusta. Koirat saivat (tai siis minä sain) taas muutama viikko sitten yläkerran naapurilta palautetta, että päivisin on haukuttu paljon. :( Hetken ahdistuksen jälkeen ryhdyin taas tekemään sotasuunnitelmaa koirien hiljentämiseksi. Oltiin onneksi menossa juuri paimennuspäivälle, jossa sain Tanjalta lainaan sitruunapannan (edellinen piti palauttaa jo aikaa sitten) sekä pöydälle laitettavan äänimötikän, joka myöskin reagoi haukkuun ja pitää "sähköistä" ääntä. Pitihän se kerran kokeilla, millainen ääni on ja todeta, että F vilahti pois paikalta hyvin liukkaasti. Voisi kuvitella siis toimivan.

Nyt ollaan menty niin, että päivisin Maisalla on sitruspanta, Fisulla on placebon vuoksi lukollinen tavallinen panta (se on jonkun verran itsekin saanut käyttää sitruunapantaa ja pehmeänä toivottavasti kuvittelee pannan kuin pannan aiheuttavan ikävyyksiä. Hetken tuskailin myös sen kanssa, että web-kamerani ei suostunut toimimaan, mutta sitten veli tuli kylään ja taikoi sen taas kuntoon, kiitos siitä. :) Nyt olen voinut taas "vakoilla" tyttöjen päivätouhuja videoimalla niitä yksinollessaan. Muutama lyhkäisempi pätkä, jolloin olen webbikameraa pitänyt päällä, on ainakin ollut hyvin lupaavaa katsottavaa - ei pihaustakaan. =)

Tänään tuli vahingossa todettua, että oikea varustelu, "välineurheilu", taitaa tässäkin suhteessa toimia. Tulin kaverin kanssa kotiin rapussa normaalisti jutellen, ja höpötettiin vielä oven takana ja ovea avatessa. Normaalisti koirat olisivat tässä tilanteessa haukahdelleet, että kenen kanssa oikein tulen, mutta nyt oli ihan hipihiljaista! Tuntuu siis toimivan. Koputan puuta monesti, mutta toivon, että ollaan taas paremmalla suunnalla. Täytyy jossain vaiheessa yrittää haastatella jotakuta naapuria asiasta. Jos välineitä ei voida pitää "ikuisesti", niin varmastikin ostan oman sitruunapannan, tai kaksi. Okei, Fisua ehkä ahdistaa pantailu, mutta se on pieni hinta siitä, että saadaan pysyä meidän kodissa jatkossakin...