Paimennusmeininkiä kuvina

Noniin, nyt on millä todistaa, että ollaan oikeasti nähtykin niitä lampaita. :D Ekat kolme kuvaa Oona Mäen ottamia, loput Jenna Oinosen kamerasta.

Lampai

Eilen käytiin iltavisiitillä Somerolla. Lähdettiin yhdessä Johannan porukan kanssa, en kyllä olisi yksin jaksanut sinne lähteäkään pimeässä ajamaan. Meitä oli kolme aikuista, yksi vauva ja kolme mudia yhdessä autossa, joten kaikki tila tuli hyötykäyttöön! =) Lähtiessä vähän pohdittiin, että onko järkeä lähteä ajamaan yhteensä kolme tuntia, kun Somerolla ollaan ehkä tunti-pari, mutta oli se sen arvoista. Ja ajomatkatkin kului nopeasti jutellessa.

Oltiin ekaa kertaa sisällä maneesissa. Olikin  ihan huippua päästä valoisaan ja ennen kaikkea kuivaan sisätilaan paimentamaan, kun oltiin varauduttu olemaan taas ihan yltä päältä kurassa kotiinlähtiessä. Vähän mietimme etukäteen, että ovatko lampaat kovin erilaisessa mielentilassa sisällä kuin ulkolaitumella, missä niillä on kuitenkin tunne tilasta ja "pakomahdollisuudesta" tarpeen tullen. Lampaat vaikuttivat kuitenkin ihan tyytyväisiltä oloonsa, tai siis eivät tuntuneet sen stressatummilta kuin muulloinkaan paimentelussa.

Viime paimennuskerrasta Fisun kanssa ei ollut nyt niin pitkää aikaa, viimeksi taisimme käydä syyskuun puolella. Otettiin kaksi treeniä lampailla. Ekalla kerralla en tajunnut ottaa sauvaa mukaan, joten F pääsi usein kiertämään mun selän takaa lauman ympäri. Se kuitenkin lähti aina tosi liukkaasti lauman taa, kun lähetin sen pois mun luota. F oli melko rauhallinen, mutta teki kuitenkin hyvin hommia. Kuljetimme laumaa edestakaisin sisällä ja F tuli hyvin lauman takana. Toinen harjoitus samaan malliin, mutta nyt sauvan kanssa. Sauva auttoi tosi paljon ja Fisu luki sitä tosi hyvin. Sauvan avulla sain helposti estettyä Fisun yritykset tulla liikaa mun luo, mikä oli hyvä. Ei sitä kuitenkaan ahditanut olla lauman takana, vaan hyvin se siellä kulki lampaiden lähellä. Aina välillä se haukahti muutaman kerran, mutta tosi hiljainen se oli (toisin kuin muu mudiporukka! :-D).

Tuntui, että Fisu oli taas ihan tosi taitava! Aina välillä pysäytin Fisun lauman taa, menin lauman läpi sen luo ja lähetin sen kiertämään lauman taa. Se teki töitä hienosti ja lähti aina iloisena hommiin. Tuijan mukaan se pysyi tasapainopisteessä hyvin ja luki sauvaa ja mun ohjeistusta hyvin. Sauva ei kuitenkaan jännittänyt sitä millään lailla. Voi että kun oli taas kivaa! :) Fisulla on ihanan rauhallinen ote tähän hommaan. Se ei hötkyile tai riehu lampiaden kanssa, mutta se kuitenkin tekee töitä kun pyydän siltä jotain. Tuntuu, että se osaa joka kerta enemmän, vaikkei niin usein ollakaan päästy harjoittelemaan. Ihana paimen-Kisu! <3 p="p">
Hitsin hitsi, kun Somero ei ole lähempänä Helsinkiä! Olisi niiiin kiva jatkaa tätäkin harrastusta aktiivisemmin, mutta käytännön toteutus on niin hankalaa.... No, ei kai auta muu kuin pitää tämä sellaisena pari kertaa kesässä(/syksyssä) -harrastuksena, harmi kyllä. :(

Tässä kuva edelliskerralta Somerolla, kuvaajana Satu Valo.

Videoita ilmestyy joskus tulaveisuudessa kun saan itse pätkät käsiini.

Lambeja

Käytiin tänään sunnuntaina kahden vuoden tauon jälkeen Fisun kanssa tervehtimässä lampaita Somerolla mudiporukalla. Oli hauska huomata, että Fisulla näytti olevan vielä vähän muistissa, mitä lampaiden kanssa tehdään. Saatiin muutamia onnistuneita kuljetuksia alun haparoinnin jälkeen. Olipa hauskaa! Tulevalla viikolla Fisu pääsee "apuohjaajaksi" nuorten koiraleirille, jonne itse lähden ohjaamaan. Kivaa reissata Kisulin kanssa! =)

Lambileiri

Reissattiin siis Vehmersalmelle paimennusleirille su-ma. Meno-ja paluumatkat olivat aika tuskaa ilmastoinnista huolimatta, mutta onneksi ei sentään tarvinnut yksin ajella. Fisu ja Muru (myös Terhi ja Noora :D ) tulivat tosi hyvin toimeen, uiskentelivat yhdessä, matkustivat nätisti takaluukussa ja intoutuivat kämpillä vähän possuilemaan vuorotellen. Fisu oli ensin syönyt 2 naudan maharullaa Terhin puolelta kun jäi yksin ja myöhemmin Muru söi pienen pussillisen Froliceja ihan omin luvin. Omatoimisia tyttöjä! :D

Majoitus oli erikoisuudessaan yllättävän mukava. Toki oli hiki 24/7 ja suihkun puute vähän harmitti, mutta hyvin pärjättiin kuitenkin. Lampaat eivät oikein nauttineet helteestä, joten paimentaminen jäi harmillisen vähälle. Sunnuntaina ei ollut tarkoituskaan treenata, joten harjoitukset alkoivat maanantai-aamuna. Treenattiin pari tuntia, jonka jälkeen oli ohjelmassa lounas ja parin tunnin siesta, joka venyikin iltayhdeksään saakka. Silloin oli edes vähän viileämpää, joten saatiin vähän jotain tehtyä lambien kanssa. Tiistaina herättiinkin kuudelta, jotta päästiin ajoissa pellolle. Ohjelma loppuikin sitten jo aamupäivällä, joten pakattiin ja lähdettiin rannan kautta kotimatkalle.

Mutta siihen paimentamiseen.. Alun harjoitukset tehtiin suunnilleen saman kokoisessa aitauksessa kuin Somerollakin. Siinä oli kunnolla tilaa kuljetella lampahia sinne ja tänne. Ensin ohjaaja sai mennä koiran kanssa lampaiden perässä, koira kytkettynä. Sinikka kulki lauman mukana ja ohjasi sauvalla koiraa ja ohjaajaa. Fisu tuli rauhallisena mun kanssa. Fisulla jäi turhan paljon aikaa katsella kärpäsiä, haistella maata ym. koska itse olin niin hidas. Sinikan mukaan Fisu on vahva koira, joten sen etäisyys lampaihin oli aika pitkä. Osittain kai siksikin sille jäi aikaa muuhun puuhailuun.

Seuraava harjoitus tehtiinkin niin, että itse olin lauman kanssa sauva kädessä, ja Sinikka tuli koiran kanssa (hihnassa) perässä. Tätä tehtiin muistaakseni kaksi kertaa. Fisu tuli ihan nätisti perässä, ja kuunteli sauvaa ja ohjeita ihan hyvin. Muutaman kerran F meinasu innostua vähän liikaa, otti äänen mukaan ja riehaantui, mutta rauhoittui hyvin kun muistutin asiasta. Osassa harjoituksista Fisu oli vapaana, ja silti se hillitsi itsensä hyvin, eikä riehunut.

Tiistaina tehtiin kaksi harjoituskertaa isohkossa pyöröaitauksessa. Koira oli vapaana. Nyt jouduin itse paljon enemmän hommiin ja miettimään taas askelkuviot uusiksi. Fisu oli jotenkin aika passiivinen, mutta se johtui kuulemma siitä, että lampaat ottavat sen niin tosissaan ja mä toisaalta olen niin hidas itse, että sekin passivoi koiraa. Mutta seuraavallakin kerralla kun ihan keskityin nopeasti (takaperin..) kävelyyn, niin siltikään se ei mun mielestä muuttanut asiaa. Kun hätistin koiraa sauvalla kiertämään, niin se tuntui vain väistävän johonkin ja jumittuvan sinne. Miten mäkään voin liikkua nopeasti, jos koira tökkii jossain paikallaan?

Kun tuskailin koiran liikkumattomuutta, Sinikka tuli näyttämään miten homma oikeasti toimii ja Fisuhan pelitti tosi hyvin! Ärsyttävää kun ei vaan itse osaa! :[ Pyöröhäkkeilyissä Fisu kuitenkin toimi mun mielestä paremmin kuin isossa aitauksessa, siihen sai ainakin kontaktia paremmin.. Kuitenkin kaikissa treeneissä este kaikelle järkevälle toiminnalle on lähinnä oma osaamattomuus.

Saatiin palautetta, että Fisu tarttisi multa enemmän innostusta ja mun täytyisi osata nostaa omaa "habitustani" korkeammalle, jotta Fisuun saisi paremmin tekemisen meininkiä. Fisu ja mä ollaan kai molemmat vähän rauhallisia, mikä ei välttämättä ole ihan paras yhdistelmä. Mutta näillä mennään, täytyy itse opetella vaan temperamenttisemmaksi ohjaajana. :-) Muissa lajeissa mielestäni osaankin sen jo aika hyvin, mutta uudet jutut vaativat niin paljon muuta aivotyötä, että koiran tsemppaus unohtuu...

Ehkä treenin osalta leiri ei meille ollut kamalan antoisa, tuntui vähän siltä, ettei kehitytty oikein mihinkään suuntaan.. Fisu alkoi pyöröhäkissä välillä napsia kärpäsiä, mikä sekin varmaan oli tietynlaita protestointia. Se ei kuitenkaan yrittänyt lähteä pois hommista. Kiva oli kuitenkin nähdä, että koira toimisi, kun mukana olisi vain toimiva ohjaaja...

Vaikka paimentaminen jäi vähän tyngäksi, niin nautin koko reissusta ihan suunnattomasti! Olisinko voinut kaksi lomapäivääni paremmin valita?? Auringonpalvojalle helle sopi mainiosti, ja sekään ei haitannut yhtään, että "piti" käydä useasti uimassa Vehmersalmella, syödä jäätelöä ja olla vaan rasittumatta lämmöstä liikaa. :) Täydellisiä lomapäiviä siis, oikeaa elämysmatkailua!

Fisua kärpäset vähän häiritsivät ja kuumuus tuntui öisin aitassa aika kovalta. Myös "mini"possu oli sen mielestä vähän pelottava, mutta muuten sekin oli oikein pätevä reissukoira. (=

Reissun kohokohtia oli myös Fisun uimaan "oppiminen"! Käytiin useita kertoja uittamassa koiria, jolloin Fisu alkuun kahlaili kuten normaalistikin. Se on aina menyt lelun perässä niin pitkälle, kun jalat ylettävät pohjaan. Nyt kuitenkin koirakavereiden läsnäolo taisi tehdä vähän paineita pienelle mudille, joka päättikin reippaana uida lelunsa perään! Olin ihan mielettömän iloinen. Riehuttiin vedessä ja Fisu lähti monta kertaa uintipyrähdykselle lelun perään! IHANAA!! Seuraavana päivänä se taas kahlaili ja riekkui vedessä, muttei ihan uiskennellut kuitenkaan. Olen kuitenkin ihan satavarma, että siitä saadaan vielä uimari. Fisun uimatyyli oli myös ihan moitteeton, ei mitään roiskimista ja räpellystä, vaan tosi siistiä menoa. :) Hauskaa!

Paimennuksesta tulee (ehkä) videoita ja koko reissusta kuvamateriaalia kunhan ehditään.

Lampaita siellä, mudeja (okei, pari kroatia myös) täällä

Tänään palattiin kesän ekalta paimennusleiriltä. Kyseessä oli siis mudien & kroatien paimennusleiri Somerolla Swedun paimennuskoululla. Takana on kaksi päivää treenejä lampailla, yhteensä 7 "paimennus"kertaa. Älyttömän kiva viikonloppu, oli hirmuisen mielenkiintoista nähdä eri koiria "hommissa" ja ihmetellä, miten omaa koiraa saisi jotenkin hallittua lampaiden seassa.

Lauantain ensimmäinen harjoitus oli melko pienessä aitauksessa neljän lampaan kanssa. Fisu oli tosi vaikeana, sitä ihmetytti oikeastaan kaikki ympärillä, liina ahdisti, kouluttaja ahdisti, lampaat ei kiinnostaneet yhtään. Ehdin jo miettiä tuleeko viikonlopusta Fisun kohdalla yhtään mitään, mutta onneksi turhaan..

Loput harjoitukset olikin kaikki vähän isommassa aitauksessa, nekin neljän lampaan kanssa. Aloitettiin ihan katsomalla, mita Fisu tällä kertaa tekisi. Meininki olikin ihan eri kuin pikkuaitauksessa! Nyt Fiz oli jo innokkaana, ja ääntäkin löytyi. Ekat kerrat meni lähinnä koiraa sytytellessä, ja totutellessa koko touhuun. Vaikein juttu tietenkin olisi itse tietää mitä tekee...

Pikkuhiljaa harjoitukset eteni, ja ehkä vikalla kahdella kerralla seitsemästä alkoi tuntua, että hommassa on vähän jotain järkeä. Lähtöpiste treenaamiseen taisi olla se, että F välillä syöksähteli lampaita "keräämään" ja välillä käveltiin yhdessä siellä täällä, lähinnä yrittäen itse pysyä lampaiden tahdissa, samalla estäen koiraa tulemasta mun jalkoihin. Hankalin juttu mulle ainakin oli se, että lampaat tuppasi karkaamaan aivan liian herkästi. :D Eikä ne oikein totelleet "odottakaa!", "tänne", "tulkaa", "mennään" ym. käskyjä... ;) Ekat harjoitukset menikin siinä, että lambit oli vähän väliä aitauksen reunassa kiinni, ja yritin saada niitä epätoivoisesti pois sieltä.

Yleensä aloitettiin niin, että F jäi odottamaan aitauksen suulle, menin itse käpyttelemään lammaslauman sekaan ja kutsuin sitten vasta koiran mukaan. Kun pari kertaa oltiin alkuun herätelty koiran toimintaa, otettiin mukaan yritys jollain lailla hallita sitä. Ja sekös vasta olikin hankalaa! Fisu yritti alkuun kamalan herkästi tulla mun jalkoihin pyörimään ja sitä sai kunnolla hätistellä pois. Kuitenkin jossain vaiheessa se oppi pysymään vähän etäämmällä, sauvaa se kunnioitti hyvin.

Alkuun oli tosi vaikeaa saada ohjattua koiraa johonkin mihin itse tahtoi. Se vain pyöri siellä täällä, ja lampaat taas karkasi kun se ajautui liian sivuun. Kuitenkin vikoilla harjoituskerroilla alkoi tuntua, että sen sai jo pysymään lauman takana, ja sain sen myös kääntymään kiertämään laumaa toiseen suuntaan. Mahtava tunne!

Tänään harjoiteltiin siis lampaiden kuljetusta ja koiran pysäyttämistä sekä lampaiden hakua. Mielestäni Fisulla toimi "odota" aika hyvin, se jäi siis seisomaan. Muutamat kerrat sitten kuljetusyritysten lomassa jätin koiran odottamaan lauman taa, palasin sen luo ja lähetin hakemaan lampaat. Ekat kerran meni plörinäksi sen takia, että palatessani Fisun luo se alkoi iloisesti pomppia mua vasten "ihanaa, mamma, kun et enää uhkaakaan sillä kepukalla..." ja lampaat säikähti pois. Kun keskityin pitämään koiran aloillaan, pääsin sen luo rauhassa ja sain sen lähetettyä laumalle. Mun mielestä F hiffasi siinä tilanteessa aika hyvin, että sen täytyy hakea lampaat. Sen se olisi voinut tehdä kuitenkin vähän hillitymmin... Yleensä se lähti niin vauhdilla (ja äänekkäästi!), että tilanteesta tuli lähinnä kaaos. :-D Mutta mä luulisin, että sillä oli kuitenkin jonkunlaista näkemystä siitä, että lampaita pitäisi tuoda mun luokse. Ja niin se kai välillä tekikin. Ja useimmiten ainakin yritti. Kai.

Jännä ilmiö oli kuitenkin (kaikilla) se, että kun aitauksesta tuli pois, oli aika totaalinen black out koko hommasta mitä siellä oli tapahtunut. Aitauksessa kun oli niin paljon liikkuvia asioita ja huomioitavaa, ettei todellakaan jäänyt itselle sellaista kokonaiskuvaa omasta ja koiransa toiminnasta. Tosi vaikeaa oli myös liikkua takaperin, aina ne lampaat juoksi mun ohi ja kohta tilanne oli taas se, että olinkin itse koiran ja lampaiden välissä... "Miten tässä näin kävi?" Onneksi meistäkin tuli pari videota, niin voi itse katsoa, miltä homma oikeasti näytti.

Loppuharjoituksissa sain hakata paimennuskepukalla (maata) aika tosissaan, että Fisuun sai otetta. Se keskittyi välillä vähän liikaa huutamiseen ja meinasi kiertää mun taa. Se kesti huitomisen kuitenkin hyvin ja myös tajusi välillä mihin halusin sen liikkuvan. Oli siistiä kun vihdoin sai hetkeksi koiran pysymään lampaiden takana edes hetken.

Viimeinen harjoitus olikin ihan pikakerta, mutta lampaita triplasti, eli 12 kappaletta. Kierrätettiin ne Fisun kanssa kerran aitauksen ympäri, eivätkä ne karanneet kertaakaan!! Fisu pysyi ajoittain lauman takana ja mun mielestä jopa liikkui sinne mihin sitä ohjasin. Tosin vähän hapuilua oli ja välillä se meinasi taas ajautua muhn selän taa eli liian sivuun, mutta joissain kohdissa piti tasapainon jo hyvin. Huutamistakaan ei enää tainnut olla niin paljoa.

Kokonaisuudessaan leiri oli kyllä mahtava kokemus. Oli tosi mielenkiintoista nähdä eri koiria ja ohjaajia. Lampaiden kanssa aitauksessa. Yleisössä saatiin monet naurut, ohjaajien yritykset oli usein aikas huvittavia. Niin varmasti myös mun.. ;p Oli mahtavia kilpajuoksuja, ohjaaja edellä, lampaat keskellä ja koira viimeisenä. Aina ei ollut niin selvää, kuka jahtaa tai paimentaa ja ketä. Itse muun muassa pyllähdin keskelle mutalammikkoa, meinasin heittää sauvalla silmääni (maan kautta) ja ties mitä muuta toilailin lampaiden keskellä. Luulisin, että jos kuraisimman ohjaajan palkinto olisi jaettu, olisin ollut hyvä voittajaehdokas... Vaikka koko viikonloppua ei satanutkaan, oli tosi märkää ja mutaista. Ikinä mun vaatteet ei ole varmaan olleet niin likaiset. Fisulla kun on vähän tapana pomppia ja nousta mua vasten. Siltä mä myös näytin.

Makea kokemus kuitenkin. Mun mielestä Fisulla oli vähän käsitystä, mitä siellä tehdään. Oli superia nähdä oma koira toiminnassa, jota varten se on jalostettu. Tästä on hyvä jatkaa!