Viime päivien tapahtumat

Viikonloppuna oltiin pennun kanssa "nokkimassa", Maisan kanssa kisaamassa ja molempien kanssa koettiin taas kamalia hetkiä metsässä..

Lauantaina oltiin siis Fisun kanssa nose touch -koulutuksessa. Kouluttajana oli Eva Partida ja oltiin siis Purinalla kolmisen tuntia oppimassa nokkimaan.

Fisun kanssa ollaan siis jo opiskeltu kosketusalustan tökkäämistä, joten meillä oli ihan hyvä pohja lähteä oppimaan lisää ja käytännön asioita kontaktitavan opettamiseen. Kurssin muut koirat (5kpl) oli myös aika nuoria suurin osa, joten esteitä ei kokonaisina tehty.

Aloitettiin ihan paikallaoloharjoituksella. Eva otti koiran hihnan (kaikki siis teki yksitellen) ja koira jätettiin paikalle. Eva vähän nyki hihnasta ja oli tarkoitus, että koira todella ymmärtää paikallaolon merkityksen sekä vapautuskäskyn. Fisu oli hienosti paikallaan ja pikkuhiljaa vaikeutettiin siihen tilanteeseen, että itse hölkkäsin poispäin ja tulin takaisin palkkaamaan.

Kun päästiin siihen vaiheeseen, että lähdin pois pennun luota ja vapautin sen tulemaan mukaani, Fiz jäi vain istumaan paikalleen, ei hievahtanutkaan mihinkään suuntaan. Kun avitin vähän vartalon liikkeella, se vihdoin älysi tulla. Kyseessä ei siis ollut luoksetulo vaan paikalta vapautus mukaan.

"Vapaa"-käskyä täytyy siis harjoitella lisää, saatiinkin siihen pari vinkkiä, mm. että käsken koiran istumaan ja pidän kädessä namua ihan lähellä sen kuonoa. koira saa ottaa namun vasta kun saa vapaa-käskyn. Näitä siis aletaan treenata. Fisu sai kuitenkin paljon kehuja hyvästä paikallaolosta, etenkin kun se oli koulutuksen nuorin koira ja kieltämättä toimi aika hienosti. ;)

Seuraavaksi nokittiin, ensin kosketuskepin näköistä esinettä, jossa oli pallo päässä ja joka seisoi paikallaan. Hyvin Fisu tajusi homman nimen, ja seuraavana nokittiin metallista purkin kantta tms. Aika hyvin pentu kosketusta tarjosi, pääsin melko tiheästi sitä palkkaamaan. Käytettiin näissä tietenkin aina naksutinta.

Seuraava harjoitus olikin puomin irrallisella alastulolla, jonka päässä olivat hypyn siivekkeet molemmilla puolilla estämässä koiran liikkumasta sivuttain väärään kohtaan. Kosketusalusta ja Eva jäivät päähän odottamaan ja me juostiin Fisun kanssa lankun yli (siis pentu, en minä) päätyyn nokkimaan (siis tässäkin vain Fisu.. ;P). Eva nakssutteli kosketuksista ja palkkasi koiraa. Sitten kutsuin sen mukaan ja sama uudestaan.

Huomasi, että kun Fisu tiesi, mitä sen pitää tehdä, sillä oli ihan mieletön hinku päästää nokkimaan ja se ei olisi halunnut millään lähteä pois alustan luota. Tosi hyvältä siinäkin mielessä siis vaikuttaa tämä nenäkosketus-tyyli, että koiralla on jokin päämäärä kontaktin päässä, eikä sinne mennä vaan turhan takia seisoskelemaan..

Sitten mentiin kokonaiselle puomille, jonka alasmenon päähän koiran tuli hypätä minipöydän kautta, ikään kuin siis vauhdista oikeaan kohtaan. Tämä olikin jo vähän vaikeampi juttu, parilla ekalla kerralla Fiz menikin vauhdilla oikean kohdan ohi tai ei oikein tajunnut hypätä pöydälle. Tämäkin alkoi kuitenkin sujumaan ja saatiin monta onnistunutta kertaa. Tässäkin oli siiveke toisella puolella apuna.

Lopuksi käytiin vähän käytännön asioita läpi nose touch'iin liittyen ja sitten mentiin vielä alastulolankulle ottamaan muutama toisto.

hirmuisen hyvä koulutus oli ja todella vakuutuin tästä tavasta. Nyt aletaan sitten itsekseen treenailla näitä samoja juttuja kun on tiedot hallussa. Oli hauskaa, miten innokas Fisu oli. Se selvästi tykkäsi kun oli asia, minkä se periaatteessa jo osasi, ja nyt saatiin siihen vähän actionia mukaan!

Keinulla Eva suositteli, etten opettaisi Fisua pysähtymään 2on-2off -tavalla kun se on kuitenkin aika kevyt koira. Tullaan siis varmaan liimaamaan kosketusalusta keinin päähän, siten etä koira oppii hakeutumaan sinne odottamaan keinun laskeutumista.

Hyvä ja tosi antoisa koulutus siis ja tästä sitten jatketaan hyvillä eväillä eteenpäin! =)


Eilen meillä oli taas kisat Maisan kanssa.

Oltiin Purinalla hyppärillä. Tuomarina oli Leena Rantamäki-Lahtinen ja rata oli ihan mukava, vähän jotenkin erilainen kuin useimmat radat. Alussa oli tiiviisti useampi hyppy, keskivaiheilla aika tyhjää ja suoraa, sitten parit kieputukset ja taas pitkä loppusuora. Radalla oli pituutta 130m ja ihanneaika oli 33s.

Meidän rata meni pieleen taas heti alussa kun Maisa tiputti ensimmäisen riman. En taas ymmärrä mistä se johtui. Jätin mielestäni Maisan ihan tarpeeksi kauas ekasta hypystä, mutta se lähti ehkä jotenkin hitaasti vauhtiin ja jostain syystä taas tiputti riman.. Ehkä se on liiaksi tottunut 30cm:n hyppyihin treeneissä ja siksi 35:t tipahtelee etenkin radan alussa kun se ei ole vielä tottunut siihen korkeuteen. Enpä tiedä, mutta jotain tällaista arvelen.

Ensimmäisen hypyn jälkeen Maisa sitten taas hyppäsi kauhean varovasti ja sitä sai vetää perässä seuraavat4 hyppyä. Putkella päästiin vauhtiin ja loppurata meni ihan hyvin. Ainakin yhdessä valssissa olin hieman myöhässä ja yksi pakkovalssi olisi voinut olla vähän tiukempi, mutta muuten ihan kivasti loppu sujui. Kepit meni hienosti ja loppusuora ihan hyvällä vauhdilla. Yliajalle meni kuitenkin reilun sekunnin verran.

Täytyy varmaan alkaa pitää välillä treeneissäkin rimoja 35:ssä. Nyt kuitenkin meidän neljästä kolmosen startista kahdella on tipahtanut eka rima, eikä sitä ennen Maisa ole varmaan koskaan rimoja tiputellut. 35 tuntuu vaan niin kauhean korkealta pikku Maisalle, että sitä mieluummin treenaa 30:llä...


Eilen oltiin vielä metsässä kun alkoi jo hämärtää. Koirat kulki vielä vapaana jonkin matkaa mun edessä ja huomasin, että Fisu pysähtyi yhtäkkiä paikalleen ja alkoi tuijottaa eteensä. Samalla näin vähän matkaa edessäpäin ryhmän ihmisiä, huusin tytöille etteivät ne lähde sinne juoksemaan ja samassa huomasin, että ihmisten luota syöksyi iso koira haukkuen meitä kohti.

Ryntäsin hirveää vauhtia koirien luo samalla karjuen koiralle ja sen omistajille että hakisivat koiran pois. Koira oli iso sakemanni, eikä todellakaan ollut mikään mukava näky juostessaan täysillä meitä kohti. Ei siinä muu auttanut kuin huutaa ja hätistellä sitä pois, se ei onneksi ollut kuitenkaan aggressiivinen tai käynyt päälle.

En ihan muista tarkalleen mitä kaikea siinä hässäkässä tapahtui, mutta huomasin, että Fisu oli mun vieressä, joten kyykistyin sen viereen ja otin siitä kiinni ettei se lähtisi juoksentelemaan mihinkään. Maisa raukka juoksi häntä koipien välissä isoa körilästä pakoon, joka tuli sen perässä yrittäen haistella Maisaa. Seuraavaksi se tulikin jo mun ja pennun luo. Huusin sille vaikka mitä törkeyksiä ja huidoin sitä lähtemään muualle. Mun käsi kolahti sen leukaan ja se onneksi vähän perääntyi meidän luota.

Vihdoin se lähti takaisin omistajiensa luo, jotka eivät olleet tulleet millään tavalla "apuun", huutelivat koiraansa vain vähän matkan päästä. Nappasin pennun syliin ja jatkoin matkaa, ihmettelin itsekin jälkikäteen, että menin ihan sanattomaksi ja lähdin vain pois paikalta kommentoimatta ihmisille mitään. Mutta oikeastaan se on varmaan aika sama mitä niille huutaisi, tuskin tuollaisiin ihmisiin sillä on mitään vaikutusta...

Maisa oli jo mennyt vähän matkaa kotiinpäin, haukkui vielä matkalla, mutta ei se kovin järkyttyneeltä onneksi vaikuttanut. Pentu oli myöskin ihan rauhallinen, ei sekään onneksi tuntunut pelkäävän tai kauhistuneen tapahtumaa.

Harmittaa silti ihan hirveästi kun tuollaista päsee käymään. En tiedä vaikuttaako tämä nyt Fisuun jotenkin, sillä kun vihdoin ollaan päästy metsässä huutamisesta eroon, niin vihoviimeisenä haluaisin samojen ongelmien palaavan. Mutta toivon mukaan Fisu sai käsityksen että pystyn jotenkuten pitämään "laumasta" huolta, olinhan kuitenkin sen tukena. Toivottavasti se huomasi kun mamma "mottasi" saksalaista...

Pistää vain suututtamaan tuollaiset ihmiset. Ei tuollaisia ihmisiä pitäisi (etenkään pimeässämetsässä) pitää irti, jotka lähtevät ryntäilemään toisten luo eivätkä ole hallinnassa. Etenkin kun koira on niin jumalattoman suuri ja juoksee täyttä laukkaa kohti, niin tuntemukset eivät ole kaikista parhaimmat. Mistä sitä voi tietää meinaako se syödä pienent koirat suuhunsa vai mitä sillä on mielessä...?

Onneksi nyt selvittiin kuitenkin ilman vammoja, henkisistä sellaisista ei tosin voi mennä sanomaan. Toivottavasti tällaisia tilanteita ei tulisi enempää vastaan..


Tänään oltiin taas Rassen kanssa Purinalla pitämässä pentutreenejä. Maisaa en vitsinyt jättää yksin kotiin, joten sekin pääsi mukaan.

Mentiin ulkokentälle, nyt osattiin laittaa valotkin päälle.
Pennut saivat taas nokkia, laitettiin puomin pätkä maahan ja kontaktialueen sivuille siivekkeet. Ensin tehtiin niin, että ohjaaja tuli koiran kanssa siihen paikalle ja naksutteli apuohjaajan syöttäessä koiraa. Koira siis nokki kosketusalustaa 2o-2o -asennossa.

Tämä sujui hyvin, Fisu tajusi hyvin pysähtyä oikeaan kohtaan kun siinä oli apuohjaaja vieressä syöttämässä. Välillä oli tosin vaikea naksauttaa oikeassa kohdassa kun ei aina tiennyt, milloin koira vain haisteli namujen jämiä ja milloin se todella nokki.

Seuraavana tein taas Maisan kanssa A:n alastulon pariin kertaan nostamalla Maisan kontaktin yläpäähän ja päästämällä sen juoksemaan alas, samalla lelulla innostaen. Maisa teki hyvällä vauhdilla, hyppäsi tosin aika ylhäältä jo. Thetiin myös parit pimeät putkikulmat ja jotain hyppyjuttuja, Maisalla oli taas ihan hirveä into päällä!


Pennun kanssa mentiin paria hyppyä ja putkea tekemään. Tein parit takaakierrot ja välistävetoja yhdistellen niitä toisiinsa ja putkeen. Putkelle Fisu haki jo tosi hyvin ja kaukaa, takaaleikaten myös. Fisulla oli mielestäni paljon enemmän vauhtia nyt kuin yleensä, se oli paljon innokkaampi nyt. Leikittiin lelulla ja pidettiin hauskaa, oli kivaa kun pennulla riitti virtaa niin hyvin.

Tehtiin taas myös pari ihan suoraa vauhtiharjoitusta ja eteenmenoa. Fisu hakee nyt esteitä jo aika kivasti. Myös pari paikallaoloa tehtiin esteen takana, joista palkkasin hyvin. Fisu lähtee kyllä paikaltaan paljon huonommalla vauhdilla kuin jos sen innostaa ennen lähtöä ja ottaa suoraan mukaan. Kenties siitä tulee lentävien lähtöjen koira..? No, eipä siitä vielä voi tietää miten se innostuu, vauvahan se vielä on kuitenkin.

Lopuksi tehtiin vielä kontaktiharjoituksia puomin ylös- ja alasmenojen kanssa. Niiden alla oli pieni koroke, eli siinä oli pieni nousu ja lasku. Nyt yritettiin ilman apuohjaajaa, sillä haluttiin, ettei pennut kuikuilisi niin kovasti sitä vieressä olevaa "namuautomaattia". Fisun kanssa ongelmaksi tuli se pysähtyminen. Se juoksu lankkua pitkin, mutta painelikin päästä vain ohi pysähtymättä.

Jouduin sitten itse pysäyttämään se fyysisesti, jolloin se tajusikin taas nokkimisen. Kun se oli pysähtynyt, se pysyi hyvin oikeassa paikassa ja nokki. Palkkasin ja naksutin siis itse, mikä toimi ihan hyvin.

Samaa sanoi itse asiassa kouluttaja Eva, että Fisu ei oikein vauhdin kanssa näitä hommia hallitse, eli kannattaisi vielä toistaiseksi tehdä aika helppona ja ilman suurempaa vauhtia mukana. Oli kuitenkin hyvä, miten hienosti Fiz tajusi mitä kontaktilla tehdään, kunhan sen ensin oli auttanut pysähtymään.

Fisu kyllä selvästi tykkää tästä hommasta, mikä on tosi kiva. :)