Nyt ollaan saatu jo monia hyvin tilanteita metsässä, vastaan on tullut ihmisiä koiria ja aina ollaan päästy ohi hienosti ryntäilemättä ja huutamatta (tai siis minä olen saattanut huutaa, koirat eivät. 8) ). Välillä Fiz on kerran sanonut "pöh", mutta aina ei edes sen vertaa. Tosi hyvältä siis vaikuttaa.
Kunnes tänään lenkillä pentu karkasi naapurin koirien luokse... Ei tosin haukkuen, vaan leikkimään. Se taisi meinata pysähtyä kun kielsin, mutta houkutus oli liian suuri. Kun pääsin paikalle, nappasin sen niskasta mukaani ja toruin. Komensin sen sitten istumaan, vaadin kontaktin ja vapautin leikkimään. Oli kuitenkin ihan hyvä, että pääsin puuttuman karkaamiseen ja sinänsä paljon parempi tällainen tilanne on kuin ne ikävät haukkumisryntäykset..
Mutta yleisesti ottaen hienosti menee, pentu on kyllä viisastunut ihan huomattavasti. Ja ilmeisesti oppinutkin jotain. :)
Makkararuutuja ollaan tehty lähes päivittäin, hyvin sujuu ja pentu tykkää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti