Kotitokoa ja hyviä agitreenejä

Viime viikolla palattiin tokoilun pariin ehkä vuoden(?) totaalitauon jälkeen! :D Maisa sai tyytyä temppuiluun, mutta Fisun kanssa muisteltiin tokojuttuja. Hyvin muisti, mitä nyt perusasennot oli välillä vähän hakusessa. Mutta intoa tytöllä oli tekemiseen. :) Olipa kivaa, täytyy ehkä ottaa toistekin! Noutokapula kaivettiin myös esiin, tosin se on ehkä hieman turhan suuri Fisulle. No, toistaiseksi saa kelvata. Vähän se pureskelee, joten tähän täytyy lueskella jostain vinkkejä. Muuten hakee ja palauttaa ihan ok, ei kuitenkaan osaa sivulle tulla/istua vielä kapula suussa. No, jatketaan tästä. :)

Parit agitreenitkin ollaan ehditty ottaa epäonnisen kisan jälkeen. Viime viikolla oli oikein opettavainen rata, josta mun tytöt suoriutui ihan kunnialla. Ainakin omassa hallissa F on oikein pätevä agiliitäjä...

Tänään vappupäivänä aikataulutettiin piknikit ja eilisen juhlimiset siten, että kuudelta oltiin treenaamassa. Hallilla ei sitten muita näkynytkään kuin meidän pieni ryhmä. ;-) Vähis kävi meitä taas kouluttamassa, jee! :) Koiria oli vain neljä, joten oli kunnolla aikaa katsoa vaikeita kohtia ja miettiä ohjausta.

Rata näytti tältä:

Ensinäkemältä tuli hieman rimakauhua, mutta ihan hyvin tästä selvittiin. :-D
Aloitettiin Maisan kanssa. Sen kanssa sujui muuten ihan mallikkaasti, mutta jostain syystä 11-12 väli venyi aina vähän liikaa okserin suuntaan. 10-12 ja 18-20 väleissä tyydyin tekemään persjättöjä, mitenkään muuten en niitä varmaan olisikaan saanut toimimaan. Pienen hiomisen jälkeen saatiin niistä jo aika hyvät. Etenkin mun persjättöhistorian huomioiden tuntui aika hyvältä lopulta. Maisa oli tosi pätevä pieni, vaikka aika kuuma jo hallissa oli! Myös 24:llä huomasi, että koiraan oli pakko ottaa etäisyyttä kepeillä, jotta ehti työntämään 25:n takaakierrolle. Ja hyvinhän sitä etäisyyttä sai kun vain uskalsi jätättää..

Fisun kanssa persjättökohdat saatiin ehkä vielä aavistuksen paremmiksi. Kiva huomata, että sekin on oppinut lukemaan mun persjättöjä ja sillekin ne alkaa toimia. Fisulle ne sopivatkin huomattavasti paremmin, kuin valssit tai takaaleikkaukset, jotka hidastaa sitä selvästi. Oli tosi kivaa tehdä Fisun kanssa! Rata oli siitä kiva, että ohjaamiseen oli haastetta, mutta koiraa ei silti tarvinnut jarrutella oikeastaan missään vaiheessa. Fisulle oudoksi ongelmakohdaksi muodostui 23-putki, jonka ohi se tuli jostain syystä monta kertaa, jos itse otin reilusti etumatkaa, jotta ehtisin perjätön ennen keppejä. Mutta saatiin tämäkin lopulta toimimaan. Fisu oli hieno pieni, kyllähän se osaa paljon. :)