Järkeä päähän

Nyt pain päivän ajan on tuntunut, että pentu alkaisi vähän järkevöityä. Muutaman kerran olen tosiaan joutunut kovistelemaan Fisua vähän kovemmin ja ehkä vain kuvittelen, mutta sen jälkeen F on tuntunut jotenkin vähän kiltimmältä. Esim. pihassa ei ole tällä viikolla muistaakseni kertaakaan tullut ongelmia sisäänmenon kanssa. Fisu on tullut nätisti perässä, eikä ole yrittänytkään heittäytyä hankalaksi.

Fisulla on myös aiemmin ollut tietty ilme, mistä on nähnyt että se aikoo alkaa ärsyttää. Sellainen en-muuten-varmasti-tee-niinkuin-haluat -ilme. Mutta nyt tätä kyseistä ilmettä ei ole näkynyt vähään aikaan. Sen tilalle on tullut ajoittain olen-ihan-pieni-kiltti-tyttö -ilme. Tuntuisi myös vähän siltä, kuin Fiz olisi alkanut kunnioittaa mua vähän enemmän. En tosin tiedä onko näillä tuntemuksilla mitään perää, mutta n. viikon ajan on ollut jollain tavalla helpompaa.

Sen jälkeen kun kahdesti jouduin turvautumaan Fisulle ilmeisesti tähän mennessä pahimpaan rangaistukseen, sen luotani pois häätämiseen, F on tarkkaillut mua vähän enemmän ja ollut aiempaa vähän herkempi jos olen vaikka joutunut sitä nappaamaan poskivilloista tai torunut kovemmin. Itse asiassa olen pari kertaa nyt huomannut, että F on myö ihan selvästi reagoinut pelkkään sanalliseen kieltoon/torumiseen, aiemminhan se ei ole niistä välittänyt yhtään.

Pari kertaa se on lenkillä jäänyt musta vähän matkan päähän varmistelemaan etten aio taas häätää sitä pois laumasta, jos olen sille korottanut ääntä tms. Aluksi ihmettelin mitä se pentu jäi odottelemaan mua tuijottaen, mutta sitten tajusin, että se oli huolissaan olenko sille taas vihainen. Kun sanoin sille että se vi tlla, ei mitään hätää, sehän tuli oikein iloisena hätnä heiluen mua "halaamaan", selvästi huojentuneena siitä etten ollutkaan sille suuttunut. Muutenkin siitä on tullut ihanan halittava koira, se istuu mielellään ihan lähellä ja tulee välillä suukottamaan ym. :)

Eilen oltiin vähän normaalia myöhemmin (kuitenkin suht valoisaan aikaan) lenkillä. Kaikista synkimmässä kohdassa metsässä tuli yhtäkkiä maastopyöräilijä vastaan. Fisu huomasi tämän ensimmäisenä ja lähti haukkuen tätä kohti. Liina oli musta muutamien metrin päässä, joten en siihen heti ylettynyt. Karjaisin siis todella kovaa "EI!" ja pentuhan pysähtyi heti ja tuli takaisin mun luo! :o Kehuin tästä oikein kovasti ja palkitsin namulla. Pyöräilijäkin oli pysähtynyt, varmaan pelästyi mun huutoa ( :D ), joten otin koirat kiinni ja sanoin pyöräilijälle että tämä voi mennä ohi. =)
Olin mielettömän tyytyväinen pentuun, se totteli kyllä hienosti ja liinaa ei tarvittu ollenkaan.

Myöhemmin samalla lenkillä meidän edellä metsässä kulki n. 100 metrin päässä 2 ihmistä ja koira. Fisu meinasi aina välillä vähän pöhistä näille, muttei ollut missään vaiheessa lähdössä haukkumaan heille tms. Ja Fisu myös tuli aina luokse kun pyysin.

Selvästi siis ainakin hetkellistä parannusta pennun tapoihin on tapahtunut. Toviottavasti nämä muutokset ovat myös pysyviä...