Kovemmat otteet...

Mun täytyy varmaankin tietyissä asioissa ottaa pennun kanssa vähän tiukempi linja käyttöön, sillä välillä tuntuu, että se varmasti kehoittaisi mua haistamaan *****n jos vaan puhua osaisi... :| Näitä tilanteita ovat esim. pihalta sisään tulo, missä ongelmia lähinnä ilmenee. Myös haukkuminen on vähän hankala juttu, sillä jos pentu on vapaana, sitä on oikeasti vaikea saada hiljaiseksi kun se väistää mua eikä sanallinen kietlo siihen tehoa ollenkaan.

Nyt sitten olen pariin kertaan jo päässytkin toteuttamaan näitä tiukempia otteta pennun huonoon käytökseen. Esimerkiksi eilen pentu haukkui pihassa aitauksessaan naapureita niin tajuttoman paljon etten enää jaksanut kuunnella. Yleensä suhtaudun pihassa kiljumiseen aika pitkämielisesti (kyllä tänne ääntä mahtuu), mutta taukoamaton huutamunen meni jo yli.

Pentu oli haukkumassa aitaa vasten, mutta kun mä tulin paikalle, se luikki heti syrjemmälle ja meni pensaan taa haukkumaan. Nyt se siis huusi lähinnä vain mua ärsyttääkseen, eikä minkään muun takia. Totesin etten lähde sitä jahtaamaan ja käänsin sille selän ihan vain jälleen todetakseni ettei se taktiikka tehoa.. :P

Nappasin maasta kepukan ja heitin sen maahan pennun viereen (olisi voinut osuakin, eipä olisi sekään haitannut). Fisu selkeästi vähän säikähti ja pysähtyi paikalleen hämillään. Nappasin siitä kiinni ja pidin kunnollisen puhuttelun, mikä tuntui tepsivän. Vähän aikaa sen jälkeen osattiin ollaa aika nöyrää koiraa ja mentiin sitten sisään ettei sama haukkuminen olisi enää jatkunut.

Tänään oltiin takapihalla treenaamassa vähän keppejä. Ikävä kyllä annoin kaikki namut kepeillä pennulle, minkä se taisi itsekin tajuta. Kun lähdin kohti etupihaa ja ovea, Fiz nappasi taas lähimmän lelun suuhunsa ja näin jo sen ilmeestä ettei se ollut sisään tulossa mun kanssa. En taaskaan jäänyt sitä houkuttelemaan sen enempää vaan lähdin itse ovelle. Pentu tuli kyllä kohta perässä etupihalle, muttei vieläkään halunnut sisään.

Se tiputti lelunsa maahan, joten yritin vielä saada pentua leikkimään, ilman tulosta. Pentu oli mua aika lähellä, joten päätinkin toimia ihan päinvastoin ja häädin pennun "vihaisena" kauemmas mun luota. Pentu taisi taas vähän säikähtää ja ryntäsi kauemmas, varmaan ajatteli että käyn sen kimppuun.. :D

Lähdin itse taas ovelle ja mitä ihmettä, Fisu tuli perässä! Ja vielä tosi nöyränä, korvat vähän luimussa ja häntä heiluen. Olin tosi ihmeissäni, koska mielestäni Fisu ei vielä koskaan aiemmin ole vastaavia nöyryyden merkkejä osoittanut noin selvästi. Ilmeisesti paimenelle oli aika kova pala kun oma ihminen häätää hetkeksi pois "laumasta"... Tämä tapa täytyykin pitää mielessä vastaisen varalla.

Paljon pennun käytöksessä on kuitenkin hyvääkin ja edistystä on monessa asiassa tapahtunut. Eilen oltiin Heppu-heelerin kanssa Leppävaaran suunnalla ulkoilemassa, missä vastaantulijoita on huomattavasti enemmän kuin meidän metsissä. Pentu oli suurimman osan matkasta vapaana, eikä kertaakaan karkaillut tai lähtenyt räyhäämään kenellekään. Se tuli heti käskystä luo ja pysyi meidän lähistöllä. Olin hirmuisen ylpeä vauvasta!

Muutamalle koiralle se haukahti, mutta hiljeni heti kun kielsin eikä ollut missään vaiheessa lähdössä mihinkään ryntäykseen tms. Hyvä Fiskars!