Agia pienissä erissä

Viime viikolla tehtiin useaan otteeseen pieniä agilitytreenejä. Torstaina käytiin ennen ja jälkeen tokoilun Riesa-siskon kanssa Purinalla treenailemassa. Tehtiin pieniä "ratoja", parin hypyn ja putken kanssa.

Alkuun taidettiin ottaa taas pelkkää putkea yksittäisenä. Se sujuu pennun kanssa jo ilman ongelmaa. Taidettiin pariin kertaan kokeilla jo takaaleikkauksiakin, mitkä myös onnistuivat muutamalla toistolla.

Sitten lisättiin parit hypyt mutkaputken molemmille puolille. Otin ensin kahdella hypyllä eteenmenoja taas pariin otteeseen, mitkä Fisulta sujuu tosi hienosti. Se etenee suoraan ja hyvällä vauhdilla namukipolle, eikä välitä mun liikkeestä yhtään. SItten lisättiin putki hyppyjen eteen ja taas irtoaminen kupille. Hienosti meni, Fisu lähtee heti putken jälkeen kipolle, eikä jää mua vilkuilemaan missään välissä.

Otin pari kertaa saman myös ilman kuppia ja juoksin itse vieressä, hyvin onnistui myös niin, eikä Fiz yrittänyt missään vaiheessa ohittaa siivekkeitä tms. vaan haki hypyt jo paljon aiempaa paremmin. Otetiin vielä mukaan yksi hyppy ennen putkea, onnistui niinkin hyvin. Putkeen Fisu hakee myös jo tosi kivasti, sitä ei enää tarvitse ihan sen suuaukolle viedä.

Sitten tehtiin vielä takaakiertoja eri kohdissa, mm. ennen putkea ja sitten ihan erillisillä kahdella hypyllä. Hyvin onnistui molemmissa. lelulla tämä sujuu jotenkin helpommin, ehkä silloin tulee itse tehtyä selkeämpi liike ja koirakin näkee paremmin mistä on kysymys.

Kahden hypyn välissä otin takaakiertoja niin, että lähetin hyppyjen välisä toisen hypyn taa, valssasin hyppyjen välissä ja lähetin taas toisen takaa. Hienosti onnistui ja sitten palkkasin lelulla, mistä pentu oli innoissaan.

Lelu taitaa olla sille mieluisampi palkka tällaisissa harjoituksissa, mutta jotenkin ne namut vain on helpompia. Juuri kun pääsin kehumaan, että Fisu ei enää lähde lelun saatuaan pakoon, niin eiköhän se juuri niin tehnyt treenin lopuksi. Sain sitten Johannalta toisen lelun, jolla innostamalla sain Fisun luo ja tuomaan lelunsa.

Pihassa ollaan tehty nyt aika useaan otteeseen keppejä. Meillä on siis yhä 6 keppiä ja verkot. Fiz tajuaa jo tosi hienosti homman idean. Se menee välillä itsekseen tekemään kepit ja hakee niihin jo hienosti eri kulmista. Vauhtia sillä on välillä jo tosi hyvin, mutta sitä saisi useimmiten olla vielä lisää. Innostan sitä aina ja kehun kun se suorittaa, mutta jostain syystä välillä vauhti on parempi kuin taas joskus toisella kerralla.

Tehdään aina kupin kanssa, jotta saadaan pentu oppimaan tekemään kepit mahdollisimman itsenäisesti. Usein kun olen vielä laittamassa namua kuppiin, Fisu lähtee jo pujottelemaan toiseen suuntaan. SIinä sitten juoksen perään äkkiä palkkaamaan toiseen päähän! Ja taas takaisin... :D

Ollaan nyt harjoiteltu paljon eri kulmista ja myös niin että jään itse vähän matkan päähän keppien taa, lähetän koiran kepeille ja jään itse paikalleni. Pentu tekee tosi hyvin mun paikasta/liikkeestä riippumatta, mutta vauhti taitaa olla paras kun itse juoksen vierellä kannustamassa. Ollaan otettu myös takaaleikkauksia mukaan ja sivuilta monista kulmista.

Fiz hakee kyllä hienosti kepeille sisään, eikä enää yritä mennä ohi suoraan kupille tms. Jos se joskus (harvoin 8) ) hakee väärälle puolelle ekaa keppiä, se tajuaa heti korjata ja menee oikein sisään. Se loistava puoli kanaverkoissa on, ettei koira pääse tekemään väärin, eikä tarvitse itse sekaantua sisäänmenoihin tms. Saa nähdä sitten jossain vaiheessa kun päästään verkoista eroon, mikä on lopputulos..

Nyt ollaan vihdoin päästy aloittamaan "nokkimisen" opettelu. Eli nose touch kai oikealta nimeltään. Kontakteja varten nimittäin. Ollaan lähdetty liikkeelle hiirimaton, naksun ja namujen kanssa ja ihan alkuvaiheessa kyllä ollaan vieläkin.

Hyvin pentu on kuitenkin jo alkanut hommaa sisäistämään, eli taitaa sillä sittenkin jotain aivotoimintaakin olla... :P Olen siis alkanut opettaa sitä tökkäämään kuonolla hiirimattoa. Alussa oli vaikea saada se tajuamaan mistä on kyse, varsinkin kun tuntui ettei kädet riitä kaikkeen; naksuttimen käyttöön, namujen jakamiseen ja lätkän heiluttamiseen. Sitten kekkasin pitää lätkää maassa jalan alla ja heiluttaa sitä hieman jalalla pennun mielenkiinnon herättämiseksi.

Nyt pentu useimmiten tajuaa jo "nokkaista" lätkää vaikkei se enää liikkusikaan. Viime kerralla oltiin päästy jo siihen vaiheeseen, että pentu käy koskemassa maassa olevaa lätkää --> naks --> namu. Ja taas sama uudestaan. Nopea se ei tässä ole, mutta selvästi aivoissa raksuttaa kovasti. =)

Välillä pentu kyllästyy ja alkaa tuijottaa mua namun toivossa, mutta pian taas muistaa mistä palkka tuli. Hyvin ollaan siis päästy alkuun. :) Ja eikun vaan harjoituksia jatkamaan. Onneksi ei ole vielä kontaktiesteille kiire, joten voidaan tätä nokkimista harjoitella pitkäänkin...

Tavoitteenahan olisi, että koira "nokkii" maata käskystä, mutta siihen on vielä pitkä matka..