Leirikoira

Vietimme Fisun kanssa viitisen päivää Punkalaitumella Hiidenhelmen leirikeskuksessa. Kyseessä oli Kennelliiton nuorten koiraleiri, jossa toimin ohjaajana ja Fisu apuohjaajana mukana. :) Maisan päätin jättää äidin hoitoon, se kun ei oikein tule toimeen lasten eikä koirien kanssa...

Fisu sen sijaan oli älyttömän hyvää matkaseuraa. Se otti yksinolon pikkuhuoneessa ihan rennosti, yleensä kun tulin huoneeseen, se vain nosti sängyllä päätään ja katsoi ihan kuin kysyen: "joko mun pitäisi nousta?". :-D Mutta innokkaana se lähti aina touhuamaankin, sateesta huolimatta. Välillä F vietti aikaa sängyn alla, se kun tykkää suojaisista paikoista. Kaiken kaikkiaan Fisu oli uskomattoman helppo leirikoira, mun ei tarvinnut missään vaiheessa stressata, pitääkö se meteliä huoneessa (ei varmasti pidä), stressaako se vieraassa paikassa yksinolosta (eipä ressannut) tai miten se pärjää leiriläisten keskellä (hienosti!). Lapsukaiset ihastuivat Fisuun ja tulivat aina silittelemään, mutta F otti kaikki ystävällisesti vastaan. Ei se erityisen kiinnostunut ollut lapsista, mutta kohteliaasti aina tervehti kaikkia. =)

Onneksi en ottanut Maisaa mukaan, se kun on niin kärsimätön ja huono odottelemaan vieraissa paikoissa. Se on myös turhan äänekäs, joten sitä en olisi voinut pitää koulutuskentän reunalla odottamassa. Muutenkin musta on tosi kiva välillä lähteä johonkin Fisun kanssa kaksin. Se kun on niin Maisan komennuksessa kotioloissa, että sille tekee hyvää päästä välillä yksin reissuun. Fisun egon pönkittyminen näkyikin kotiin palaamisen jälkeen illalla, kun tytöt sai pienen rähinän aikaan keskenään. Mutta se oli onneksi yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin.

Fisu sai myös esitellä leiriläisille lajinäytöksessä agia, tokoa, hakua. Hauskaa kun on monitoimikoira, jonka kanssa touhuta! Hakurullia F ei ollut nähnyt vuoteen, mutta ei puhettakaan ettei se olisi muistanut mitä niiden kanssa tehdään. Kun Fisu näki maalimiehen menevän piiloon, sen silmät syttyi ja koira todella tiesi, mitä ollaan tekemässä. Ukko löytyi hyvin heinikosta ja rulla palautui vauhdilla mun luo. Näytölle F meni samaa reittiä kuin alunperin maalimiehen luo. Kylläpä oli hauskaa! Ihan harmittaa kun ei aika riitä hakuiluun. :( No, ehkä me vielä jossain kohtaa jatketaan sitäkin harrastusta.

Oli hauska huomata, miten helppo ja lunki reissukaveri Fiskars onkaan. Ihanaa kun on koira, jonka kanssa kaikki on näin helppoa! <3