Mielenrauhaa metsästämässä (ja taas varvaspäivitys)

Hitto kun ei vaan osaa luottaa siihen, että se varvas olisi jo kunnossa. Tällä viikolla on jo kahdesti sydän jättänyt lyöntejä välistä kun Fisu on alkanut yhtäkkiä ontua jalkaa. Just sitä tiettyä jalkaa.Ensin tiistaina agilityistä palatessa F rupesi yhtäkkiä ihmettelemään jalkaansa. Huomasin, että se tuli nokkospensaasta, joten en huolesunut sen enempää, jalkakin toimi ihan hyvin pienen tassuhieronnan jälkeen.
Mutta kun seuraavana päivänä pienen kivikkoisen jokivilvoittelun jälkeen F rupesikin kävelemään kolmella jalalla, meinasi tulla itku. Olin jo hetken ihan varma, että varvas on taas poikki ja näin jo mielessäni kaikki kauhukuvat siitä, mitä se tarkoittaisi. Hetki ihmeteltiin jalkaa yhdessä, tunnustelin varvasta, mutta mitään hyötyä siitä ei ole, kun luu on muutenkin niin kumman mallinen nykyään. Hetki surkuteltiin asiaa, mutta kohta päästiin varovasti jatkamaan lenkkiä. Loppumatka käveltiin normaalisti, mutta pakko oli silti heti soittaa ja varata aika ortopedille. Mennään siis ensi viikolla vielä kontrollikuviin, jotta nähdään, mikä varpaan tilanne on.

Totesin, että maksan mielelläni yhden ortopedikäynnin verran siitä, ettei joka lenkillä tarvitse kytätä koiran varpaita ja miettiä, laskiko se tällä kertaa vähemmän painoa vasemmalle takajalalle kuin muille.... Varmaan kuvista nyt selviää, onko jalka nyt oikeasti kunnossa ja voinko vihdoin lopettaa siitä stressaamisen. Ensi torstaihin asti yritetään ottaa rauhallisesti ja vältetään mm. nokkospensaita.