Lampaita siellä, mudeja (okei, pari kroatia myös) täällä

Tänään palattiin kesän ekalta paimennusleiriltä. Kyseessä oli siis mudien & kroatien paimennusleiri Somerolla Swedun paimennuskoululla. Takana on kaksi päivää treenejä lampailla, yhteensä 7 "paimennus"kertaa. Älyttömän kiva viikonloppu, oli hirmuisen mielenkiintoista nähdä eri koiria "hommissa" ja ihmetellä, miten omaa koiraa saisi jotenkin hallittua lampaiden seassa.

Lauantain ensimmäinen harjoitus oli melko pienessä aitauksessa neljän lampaan kanssa. Fisu oli tosi vaikeana, sitä ihmetytti oikeastaan kaikki ympärillä, liina ahdisti, kouluttaja ahdisti, lampaat ei kiinnostaneet yhtään. Ehdin jo miettiä tuleeko viikonlopusta Fisun kohdalla yhtään mitään, mutta onneksi turhaan..

Loput harjoitukset olikin kaikki vähän isommassa aitauksessa, nekin neljän lampaan kanssa. Aloitettiin ihan katsomalla, mita Fisu tällä kertaa tekisi. Meininki olikin ihan eri kuin pikkuaitauksessa! Nyt Fiz oli jo innokkaana, ja ääntäkin löytyi. Ekat kerrat meni lähinnä koiraa sytytellessä, ja totutellessa koko touhuun. Vaikein juttu tietenkin olisi itse tietää mitä tekee...

Pikkuhiljaa harjoitukset eteni, ja ehkä vikalla kahdella kerralla seitsemästä alkoi tuntua, että hommassa on vähän jotain järkeä. Lähtöpiste treenaamiseen taisi olla se, että F välillä syöksähteli lampaita "keräämään" ja välillä käveltiin yhdessä siellä täällä, lähinnä yrittäen itse pysyä lampaiden tahdissa, samalla estäen koiraa tulemasta mun jalkoihin. Hankalin juttu mulle ainakin oli se, että lampaat tuppasi karkaamaan aivan liian herkästi. :D Eikä ne oikein totelleet "odottakaa!", "tänne", "tulkaa", "mennään" ym. käskyjä... ;) Ekat harjoitukset menikin siinä, että lambit oli vähän väliä aitauksen reunassa kiinni, ja yritin saada niitä epätoivoisesti pois sieltä.

Yleensä aloitettiin niin, että F jäi odottamaan aitauksen suulle, menin itse käpyttelemään lammaslauman sekaan ja kutsuin sitten vasta koiran mukaan. Kun pari kertaa oltiin alkuun herätelty koiran toimintaa, otettiin mukaan yritys jollain lailla hallita sitä. Ja sekös vasta olikin hankalaa! Fisu yritti alkuun kamalan herkästi tulla mun jalkoihin pyörimään ja sitä sai kunnolla hätistellä pois. Kuitenkin jossain vaiheessa se oppi pysymään vähän etäämmällä, sauvaa se kunnioitti hyvin.

Alkuun oli tosi vaikeaa saada ohjattua koiraa johonkin mihin itse tahtoi. Se vain pyöri siellä täällä, ja lampaat taas karkasi kun se ajautui liian sivuun. Kuitenkin vikoilla harjoituskerroilla alkoi tuntua, että sen sai jo pysymään lauman takana, ja sain sen myös kääntymään kiertämään laumaa toiseen suuntaan. Mahtava tunne!

Tänään harjoiteltiin siis lampaiden kuljetusta ja koiran pysäyttämistä sekä lampaiden hakua. Mielestäni Fisulla toimi "odota" aika hyvin, se jäi siis seisomaan. Muutamat kerrat sitten kuljetusyritysten lomassa jätin koiran odottamaan lauman taa, palasin sen luo ja lähetin hakemaan lampaat. Ekat kerran meni plörinäksi sen takia, että palatessani Fisun luo se alkoi iloisesti pomppia mua vasten "ihanaa, mamma, kun et enää uhkaakaan sillä kepukalla..." ja lampaat säikähti pois. Kun keskityin pitämään koiran aloillaan, pääsin sen luo rauhassa ja sain sen lähetettyä laumalle. Mun mielestä F hiffasi siinä tilanteessa aika hyvin, että sen täytyy hakea lampaat. Sen se olisi voinut tehdä kuitenkin vähän hillitymmin... Yleensä se lähti niin vauhdilla (ja äänekkäästi!), että tilanteesta tuli lähinnä kaaos. :-D Mutta mä luulisin, että sillä oli kuitenkin jonkunlaista näkemystä siitä, että lampaita pitäisi tuoda mun luokse. Ja niin se kai välillä tekikin. Ja useimmiten ainakin yritti. Kai.

Jännä ilmiö oli kuitenkin (kaikilla) se, että kun aitauksesta tuli pois, oli aika totaalinen black out koko hommasta mitä siellä oli tapahtunut. Aitauksessa kun oli niin paljon liikkuvia asioita ja huomioitavaa, ettei todellakaan jäänyt itselle sellaista kokonaiskuvaa omasta ja koiransa toiminnasta. Tosi vaikeaa oli myös liikkua takaperin, aina ne lampaat juoksi mun ohi ja kohta tilanne oli taas se, että olinkin itse koiran ja lampaiden välissä... "Miten tässä näin kävi?" Onneksi meistäkin tuli pari videota, niin voi itse katsoa, miltä homma oikeasti näytti.

Loppuharjoituksissa sain hakata paimennuskepukalla (maata) aika tosissaan, että Fisuun sai otetta. Se keskittyi välillä vähän liikaa huutamiseen ja meinasi kiertää mun taa. Se kesti huitomisen kuitenkin hyvin ja myös tajusi välillä mihin halusin sen liikkuvan. Oli siistiä kun vihdoin sai hetkeksi koiran pysymään lampaiden takana edes hetken.

Viimeinen harjoitus olikin ihan pikakerta, mutta lampaita triplasti, eli 12 kappaletta. Kierrätettiin ne Fisun kanssa kerran aitauksen ympäri, eivätkä ne karanneet kertaakaan!! Fisu pysyi ajoittain lauman takana ja mun mielestä jopa liikkui sinne mihin sitä ohjasin. Tosin vähän hapuilua oli ja välillä se meinasi taas ajautua muhn selän taa eli liian sivuun, mutta joissain kohdissa piti tasapainon jo hyvin. Huutamistakaan ei enää tainnut olla niin paljoa.

Kokonaisuudessaan leiri oli kyllä mahtava kokemus. Oli tosi mielenkiintoista nähdä eri koiria ja ohjaajia. Lampaiden kanssa aitauksessa. Yleisössä saatiin monet naurut, ohjaajien yritykset oli usein aikas huvittavia. Niin varmasti myös mun.. ;p Oli mahtavia kilpajuoksuja, ohjaaja edellä, lampaat keskellä ja koira viimeisenä. Aina ei ollut niin selvää, kuka jahtaa tai paimentaa ja ketä. Itse muun muassa pyllähdin keskelle mutalammikkoa, meinasin heittää sauvalla silmääni (maan kautta) ja ties mitä muuta toilailin lampaiden keskellä. Luulisin, että jos kuraisimman ohjaajan palkinto olisi jaettu, olisin ollut hyvä voittajaehdokas... Vaikka koko viikonloppua ei satanutkaan, oli tosi märkää ja mutaista. Ikinä mun vaatteet ei ole varmaan olleet niin likaiset. Fisulla kun on vähän tapana pomppia ja nousta mua vasten. Siltä mä myös näytin.

Makea kokemus kuitenkin. Mun mielestä Fisulla oli vähän käsitystä, mitä siellä tehdään. Oli superia nähdä oma koira toiminnassa, jota varten se on jalostettu. Tästä on hyvä jatkaa!