Reenejä olikin sitten kahdet tälle viikolle, kun porukkaa on lomilla ja on päästy päivisin treenailemaan. Porukka oli tällä viikolla Terhi & Muru ja Sulo, Lissu ja Markku & Urkki sekä Noora & Iina-dobberi (ja tietty me). Kiva pienehkö porukka siis.
Keskiviikkona paikkana oli Landbon ihanat mustikkametsät.
Fisu aloitti ja sile tehtiin taas haamuja. Maalimiehet oli jo aika kaukana ja Fisu sai ihan oikeasti etsiäkin jo. Ei ukot enää löytyneetkään niin helpolla kuin aiemmin, mutta hienosti Fiskars suoriutui. Ekoilla "pistoilla" se lähti tosi hyvällä vauhdilla, mutta parila viimeisellä oli selvästi jo väsyneempi. Ilma oli tosi painostavan kuuma, mikä varmasti vaikutti.
Maalimiehet palkkasi Fisun lelulla, mutta jotenkin koira ei nyt tuntunut kamalan innostuneelta leikkimiseen. Lopuksi Fisu sai taas ansaita namuja maalimiehiltä hyvällä käytöksellä. Tehtiin loppuun pieni kokeilu, että Noora karkasi namupussin kanssa metsään ja lähetin Fisun pian perään. F meni tosi hyvällä vauhdilla ja oli heti paljon innokkaampi maalimiehen luona. Päätettiin siis ottaa seuraavalle kerralle namupalkka.
Seuraavat treenit olivatkin heti perjantaina, tällä kertaa taas Tuusulassa Mätäkivellä. Nyt tallattiin aika pitkä rata ja Fisun vuoro oli nyt aika loppupäässä, joten odottelua autossa sillä oli pidempään ennen treenaamista. Oman vuoron koittaessa Fisu oli innokkaana lähdössä hommiin.
Heti kun tultiin radalle, F jo katseli metsään ja selvästi tiesi mitä tultiin tekemään. Se bongasikin sitten ekan haamun jo metsässä aika kaukana. Haamu-Lissu meni piiloon ja kohta F sai lähteä perään. Hyvä vauhti oli ja F teki tosi hienosti töitä. Se löysi Lissun aika nopeasti ja oli namuja syömässä kun pääsin paikalle.
Toisella lähetyksellä haamu näyttäytyi niin pikaiseen, ettei Fisu ehtinyt huomata sitä ollenkaan. Käskettiin radiopuhelimella maalimiestä näyttäytymään uudestaan, mutta mitään ei tapahtunut. No, sain sitten käskyn lähettää Fisun sinnepäin, missä maalimies oli ollut. Mua vähän epäilytti, mitä F tekee, mutta päätin kokeilla. Innostin Fisua ensin "missä maalimies"-tyyliin ja sitten lähetin sen haamun suuntaan. Fisu lähti täysillä suoraan oikeaan suuntaan, sai äkkiä hajun ja jatkoi maalimiestä etsimään. Ja löysi ukon suoraan! Olin ihan tyrmistynyt, miten hienosti Fisu toimii. :o Kun käveltiin Fisun kanssa takaisin keskilinjalle, se jäi haistelemaan pensaasta jotain. Katsoin, miksei koira jo tule ja huomasin puskassa radiopuhelimen. Ei ihme, ettei maalimies ollut kuullut meidän kehotusta näyttäytyä vielä uudelleen. Mutta tämä olikin hyvä sattuma, kun F osasikin niin hienosti ilman apuja.
Seuraava maalimies näyttäytyi taas kaukana aika nopeasti. Lähetin Fisun perään, mutta se ei selvästi ollutkaan huomannut ukkoa, vaan pysähtyi muutamien metrien päässä ja jäi ihmettelmeään paikoilleen. Kutsuin sen takaisin ja maalimies sai näyttäytyä uudelleen. Nyt F näki tämän ja lähti etsimään. Ja taas ukko löytyi hienosti pienen etsinnän jälkeen.
Seuraava maalimies oli jo mennyt piiloon, eikä muistaakseni näyttäytynyt ollenkaan. Lähetin Fisun etsimään. Se lähti tosi hyvin, vauhdilla suoraan eteenpäin ja teki upeasti töitä. Se etsi aika pitkään, muttei löytänyt ukkoa, vaikka kävi aika lähellä tätä. Kutsuin sen takaisin ja käskettiin maalimiehen huutaa Fisua. Fisu oli alkuun tosi ihmeissään, lähti vähän eteenpäin, mutta pysähtyi pian kummastuneena. Sanoin Fisulle etsimiskäskyt ja lähdin itse kävelemään eteenpäin. Nyt F tajusi lähteä taas etsimään itsekin ja löysikin piiloutuneen ukon hienosti.
Otettiin vielä viides pisto taas huudolla. Nyt F lähti jo tosi hyvin äänen perään, eikä hämmentynyt siitä enää yhtään. F teki taas ihan todela hyvin hommia ja löysi viimeisenkin ukon metsästä. Olin nin mielettömän tyytyväinen koiraan, ettei mitään rajaa! :) Ihan uskomatonta, miten se on kehittynyt näin lyhyessä ajassa!
Namut tuntui sopivan Fisulle nyt palkaksi oikein hyvin. Varmaankin nyt juoksun jälkeen ruoka on parempi motivaattori kuin taistelu ja varsinkin vähän tuntemattomampien maalimiesten luona Fisu ei viimeksi leikkinyt niin innokkaasti, joten namu toimi paremmin. Aina kun ehdin itse maalimiesten luo, Fisu oli aina maassa syömässä nätisti. lopuksi kysyin maalimiehiltä, olivatko he käskeneet Fisun niin, mutta tämä oli tarjonnut maahanmenoa ihan itse. Fiksu likka! :D
F sai hirmusti kehuja ja loppuun taas namuringin. Jäi todella todella hyvä mieli treeneistä. =) Markun sanoin Fisu eteni kuin luotijuna hajun saatuaan. :D
Ihan parasta!
Eilen käytiin sitten Mikkelin Kv-näytelmässä. Yhdistettiin reissu mökkimatkaan, joten ei tavinnut istua pitkiä matkoja putkeen autossa.
Sää oli ulkonäyttelyyn mitä kamalin. Vettä tuli koko ajan ja paljon. Oli onneksi iso sateenvarjo mukana, minkä alla värjöteltiin Fisun kanssa ennen kehään menoa. No, onneksi tilanne oli kuitenkin kaikille sama ja koirat olivatkin kaikki yhtä märkiä kehässä. Onneksi ei mudin turkki mene vedestä pilalle! Kiharat melkein vain ehostuivat kosteudesta. ;)
Tuomari oli Anton Todorov Bulgariasta. Suoraan sanoen todella erikoinen tuomari. En ollut kovin vakuuttunut. Tuomari oli ensimmäiselle koiralle sanonut, että seuraavasta namusta lentää pihalle. Kuulemma kehäsihteeri jollekin handlerille mainitsi asiasta etukäteen, mutta ei monelle kuitenkaan.
Tuomari ei myöskään tutkinut koiria ollenkaan. Ei kokeillut karvaa, eikä mitään muutakaan. Ei katsonut hampaita, vaan nämä tuli handlerin näyttää tuomarille. Mun mielestä on harmi ettei tuomari koske koiriin, koska silloin ei myöskään koiran käyttäytyminen tule esiin vierasta ihmistä kohtaan. Tuomari ei myöskään kiinnittänyt koiran esiintymiseen huomiota ollenkaan, mikä oli harmi.
No, Fisu käyttäytyi kuitenkin hienosti eikä varmaan namuja olisi halunnutkaan kun ei kelpuuttanut muiden sille tarjoamia herkkujakaan. Mikä lie sitä vaivannut, normaalisti ahne koira. Fisu oli muutenkin vähän väsähtäneen oloinen, mutta liikkui kuitenkin hyvin ja esiintyi mutenkin edukseen.
Kaikki mudit sai ERIn, niin myös Fiskars. Fisu oli tuttuun tapaan kolmesta nuorten luokan nartusta se kolmas... PN-kehässä tuomari oli jostain syystä laittamassa Fisua neljänneksi, mutta kun oli jakanut muut sijat, eikä sijoittanut nuorten luokan kakkosta mihinkään, pitikin vielä vaihtaa koirien paikkoja. Fisu siis pihalle ja nuorten kakkonen PN4:ksi.
Jäi vähän huono mieli koko reissusta, kun ei taas koiran luonteella tuntunut olevan mitään väliä. On muutenkin tylsää kun mun mielestä Fisu on niin kauhean nätti (ja nyt hienossa karvassakin!) ja kuitenkin se aina jää niille vikoille sijoille.. Eilen taas muutkin ihmetteli ettei Fisu menestynyt paremmin, mutta ei niin ei. Mutta eipä siinä, mun silmiin se oli kuitenkin kaikista kaunein. :) Harmi ettei tuomarit arvosta samaa mitä mä näen..
Arvostelu oli kuitenkin hyvä. Taas tosin tuli maininta pituudesta, mutta kaikki muu olikin sitten hyvää. Arvostelu tuli saksaksi, tässä käännöspalvelun suomennos:
"Hyvät korvat, hieman pitkä runko. Erittäin hyvä luusto ja kulmaukset. Erinomainen kehäsäteily. Musta väri. Erittäin hyvä turkki."
Mua huvitti toi kehäsäteily. :D Mutta ainakin se taisi erottua positiivisesti, kun kaikki koirat ei esiintyneet ihan yhtä edukseen.
Tässä pari kuvaa sateiselta näyttelykeikalta:
(Kuvaajana Anna Jantunen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti